Näin kirjoitti Helsingin Sanomat nuoruuteni ihnteesta ja jukaisi jutun vielä 50 vuotta myöhemmin. Madame Felicitas asui  usein kotonani Saarijärvellä Herajärven rannalla, antoi minulle ranskan tunteja, tuoksui ihanalle Weledalle. Hän oli oikea kosmopoliitti, puhui virheettömästi kuutta kieltä. Kun asuin Pariisissa ja ruotsalainen diplomaattiperhe oli heittänyt minut ulos aupairin toimestani (poikakaveri yöpyi luonani...) hankki Felicitas minulle upean asunnon tuttaviensa luota keskeltä Pariisia. 

Osallistuin kesällä 1972 Geneven lähellä Ranskan puolella Madame Felicitan  yhteisötilan töihin.

Mystinen Madame Scheffler määrättiin lähtemään Suomesta 

Kehotus poistua maasta annettiin äskettäin rva Felicitas Schefflerille, joka saapui Suomeen ensi kerran v. 1957 perustaakseen tänne kansainvälisen nuorisokylän. Hän toimi vuokraamillaan maatiloilla ja huviloissa mm. Porkkalassa, ja viimeksi hän oli opettajana Saarijärvellä. Hän kokosi ympärilleen ulkomaalaisia sekä suomalaisia ja sai tukea monilta nuorisokyläajatuksesta innostuneilta henkilöiltä. Myös Suomen valtio tuki rouva Schefflerin työtä rahallisesti sillä opetusministeriö myönsi v. 1962 Porkkalan nuorisokylää varten 200.000 vanhaa markkaa. Rouva Schefflerin kansainvälinen nuorisokyläajatus herätti alussa suurta mielenkiintoa, mutta vähitellen työhön mukaan liittyneet suomalaiset vetäytyivät yksi toisensa jälkeen asiasta. Hänen leirilleen tulleita ulkomaalaisia nuoria jouduttiin lähettämään ”kruunun kyydillä” takaisin kotimaihinsa, nuorisokyläläisten laskuja jäi maksamatta ja he olivat ajoittain suoranaisessa nälässä. Viranomaiset luonnehtivat rva Schefflerin ”hipovan petosta”. Niinpä viime helmikuun 20. päivänä ulkomaalaistoimisto kehotti rouva Scheffleriä heti poistumaan Suomesta. (”Helsingin Sanomat 50 vuotta sitten”, hs 17.3.2014)