Metsät hiilinieluina


Artikkeli perustuu Maaseudun Tulevaisuuden, Keskisuomalaisen ja Helsingin Sanomien artikkeleihin ja asiantuntijoiden mielipidejuttuihin.




Metsät ovat matalaa tekniikkaa mutta korkeaa vaikutusta vaativa taistelu ilmastonmuutosta vastaan. (Forests are a Low-Tech but High Impact Way to Fight Climate Change)

Kun mulle sanottiin, että yksi barreli eli 159 litraa öljyä on noin puolitoista isoa puuta, ymmärsin ensimmäistä kertaa, että herranen aika, metsähän on hiiltä. Samaa tavaraa on öljybarrelissa ja ilmakehässä. (Antero Vartia)

Kysehän on siitä, miten metsiä hakataan, ei niinkään avohakkuu versus harvennushakkuu. Hakattava ja hoidettava on joka tapauksessa.

Metsänkasvatuksen kannattavuudesta väitellään. Syynä on, että aikajänne voi olla yli sata vuotta ja paljon muuttujia: korkotaso, ilmasto, puun kasvu, puulajit, maaerä, muut kuin metsätaloudelliset arvot, puun hinta, metsänhoidon kustannukset.

Suuret institutionaaliset sijoittajat ovat ostaneet puolet myynnissä olevista metsätiloista 2018. Metsät ovat siirtymässä ulkomaalaisten omistukseen. Ongelmallista on, kun valtio tukee pääomatuloverokantaa alhaisemmalla yhteisverolla. Vaikea tilanne, jos sijoittajat pettyvät metsän tuottoon.

Puun keskimääräisen kasvu on hehtaarilta 3-4 kuutiota. 40 neliön mökki + sauna tarvitsee runsaat 10 kuutiota puuta vuodessa.




Kasvihuonekaasut


Ilmakehällä (Maan kaasukehä/atmosfääri) tarkoitetaan Maata ympäröivää noin sadan kilometrin paksuista ilmasta koostuvaa kaasukerrosta.  Ylöspäin mentäessä ilman tiheys pienenee pienenemistään ja lopulta siellä vallitsee lähes täydellinen tyhjiö. Haitallinen ultraviolettisäteily kilpistyy monen kymmenen kilometrin korkeudella sijaitsevaan otsonikerrokseen.

Ilmakehän ja planeetan paksuuksien suhde on samaa luokkaa kuin omenan ja sen kuoren. Päiväntasaajan halkaisija on 12.000 km. Porauksilla on päästy kymmenen kilometrin syvyyteen maankuoren sisään, mutta Maan vaippa kuoren alla on yhä koskematon. Maan ympärysmitta on noin 40 000 km ja säde hieman alle 6400 km. 

Troposfäärillä tarkoitetaan ilmakerrosta, joka ulottuu maanpinnasta 10–15 kilometrin (Suomessa 9–10 km) korkeuteen. Korkeus vaihtelee vuodenajan, maantieteellisen leveyden ja sään mukana. Tässä kerroksessa lämpötila laskee korkeuden kasvaessa keskimäärin 5–8 °C/km ja on alimmillaan noin −50 °C. Ihminen voi hengittää ja asua ilman happilaitteita 5000 metrin korkeudessa. 3 000–5000 metrin korkeudessa oleskelu vaatii yleensä totuttautumista. 8850 metrin korkuiselle Mount Everestille on kiivetty ilman happilaitteita. Ilmanpaine Mount Everestin huipulla on noin kolmasosa siitä, mitä se on merenpinnan tasalla.

Maassa merkittävimmät kasvihuonekaasut ovat vesihöyry, joka aiheuttaa 36–70 % kasvihuoneilmiöstä (pilvet eivät sisälly lukuun); hiilidioksidi (CO2)  9–26 %; metaani (CH4) 4–9 %, sekä otsoni, joka aiheuttaa 3–7 %. Kasvihuonekaasujen vaikutuksesta ilmakehän lämpötila on korkeampi kuin se muuten olisi. Ne päästävät lävitseen auringosta tulevan säteilyn, varsinkin näkyvän valon, mutta imevät huomattavan osan planeetan pinnalta lähtevästä pitkäaaltoisemmasta lämpösäteilystä (infrapunasäteilystä). mikä nostaa systeemin peruslämpötilaa. Myös kasvihuoneissa kyseistä ilmiötä tapahtuu, joskaan ilmiö ei arkkityyppisesti liity kasvihuoneisiin, kuten termi kasvihuoneilmiö antaa ymmärtää. Infrapunasäteily on sähkömagneettista säteilyä, jonka aallonpituus on suurempi kuin näkyvän valon mutta pienempi kuin mikroaaltojen. Auringosta Maan ilmakehään saapuvasta lyhytaaltoisesta säteilystä yli puolet on infrapunasäteilyä (53 %). Ultraviolettisäteilyä on 8 % ja näkyvää valoa 39 %. Kaikki kappaleet säteilevät infrapuna-alueella sitä voimakkaammin, mitä lämpimämpiä ne ovat. Takka, keittolevy, Aurinko ja muut kuumat kappaleet ovat voimakkaita infrapunalähteitä.

Metaanin pitoisuus ilmakehässä on kasvanut nopeasti kymmenen viime vuoden aikana. Metaani lämmittää planeettaa yli 20 kertaa tehokkaammin kuin vastaava määrä hiilidioksidia. Metaanin osuus globaaleista kasvihuonepäästöistä on 14 prosenttia. Metaani on kolmekymmentä kertaa voimakkaampi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi. Metaania syntyy eloperäisen aineen mädäntyessä hapettomissa oloissa. Näin käy eläinten ruuansulatuksessa, kaatopaikoilla, vesistöjen pohjakerroksissa, märissä soissa, turvepelloilla, riisiviljelyksillä ja kotieläintuotannossa. Kolmannes tulee fossiilisten polttoaineiden tuotannosta ja käytöstä. Eniten metaania pääsee ilmaan liuskekaasun tuotannossa ja kivihiilikaivoksissa. Metaania on suuret määrät kiinteässä muodossa hydraatteina valtamerten pohjassa ja ikiroudan alueella.

Hiilidioksidipitoisuudet ilmakehässä ovat lisääntyneet 31 % ja metaanipitoisuudet 149 % esiteollisiin tasoihin verrattuna vuoden 1750 jälkeen. Lisäys on pääteltävissä luotettavasti jäätiköiltä syväkairatuista näytteistä, merenpohjan sedimenteistä ja kasvien fossiileista tehtyjen mittausten perusteella.

Vuonna 2011 typpidioksidista yli 40 prosenttia tuotti kuljetus- ja varastointitoimiala, ja energiahuolto sekä teollisuus, kumpikin 17 prosenttia. Hiilimonoksidi- eli häkäpäästöistä yli puolet tuli kotitalouksista. Rikkidioksidipäästöistä energiahuolto ja teollisuus tuottivat kumpikin 30 prosenttia ja kuljetus ja varastointitoimiala hieman alle 30 prosenttia.

Liika hiili tuhoaa ja muuttaa maan asuinkelvottomaksi


Ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat jo näkyvissä: ilmasto lämpenee, meren pinta nousee ja jäätiköt sulavat. Kuivilla alueilla kuivuus lisääntyy, ja sään ääri-ilmiöt voimistuvat kaikkialla maailmassa: odotettavissa on yhä voimakkaampia hirmumyrskyjä, tulvia, rankkasateita ja helleaaltoja. Monet kasvi- ja eläinlajit ovat vaarassa kuolla sukupuuttoon, koska ne eivät ehdi sopeutua muuttuvaan ilmastoon. Kun jäätiköt sulavat Grönlannissa ja Etelämantereella nousee merien vedenpinta 6 metriä.

”Ylimääräinen hiilidioksidi vaikuttaa myös ravintokasveihimme. Sen ansiosta kasvien on helpompi rakentaa hiilihydraatteja, mutta tämä tapahtuu proteiini-, rasva-, hivenaine- ja vitamiinipitoisuuden kustannuksella. Maailman nälkä ei nykyään tarkoita pulaa kaloreista, vaan ensisijaisesti hivenaineiden aliravitsemusta ja joidenkin keskeisten ravintorasvojen ja proteiinien puutetta. Jos ilmakehän hiilipitoisuus kasvaa, peltojen sadot vastaavat aiempaa huonommin ihmiskunnan todellisiin tarpeisiin. Laboratoriokokeiden mukaan kassavan juurien tuotanto romahtaa, jos ilman hiilidioksidipitoisuus kaksinkertaistuu. Kasvu suuntautuu lehtiin. Niiden syanidipitoisuus kasvaa niin paljon, että niistä tulee myrkyllisiä (kassava on 600 miljoonan köyhän ihmisen perusruoka)” (Risto Isomäki hs 30.3.2010)

”Maailman kasvihuonekaasupäästöistä 15 prosenttia syntyy maito- ja lihataloudesta. 65 prosenttia EU:n maatalousmaasta on karjantuotannon käytössä. Yli 50 prosenttia viljasta syötetään eläimille. Euroopan komission tilastojen mukaan naudankasvattajat saavat jopa 90 prosenttia tuloistaan suoraan EU-budjetista. Suomalaiset maitotilalliset saavat lisäksi yli puolet pohjoisesta tuesta. Eurooppalaiset vihannes- ja hedelmäviljelijät pärjäävät lähes ilman tukia. Kaikesta piittaamatta komissio on ehdottanut että kolmasosa tulevasta EU-budjetista käytetään maatalouden tukemiseen.” (Annika Hedberg hs 24.11.2018)

Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on 2019 korkein kolmeen miljoonaan vuoteen. Pitoisuudet ovat korkeimmillaan toukokuussa juuri ennen kuin kasvit alkavat sitoa hiiltä ilmakehästä, sitä sanotaan Keelingin käyräksi. Kun Mauna Loan mittaukset aloitettiin 1958, vuosittainen kasvu oli 0,7 ppm:ä (parts per million) Vuonna 1980 kasvu oli 1,6 ppm:ä. 2010 2,2 ppm, 2018 kasvoi vuodessa 3,5 ppm:ä. (hs 6.6.2019)
Kun ilmastoa lämmittäviä kasvihuonekaasuja oli viimeksi yhtä paljon, Etelämantereen reunamailla kasvoi puita eikä Grönlannissa ollut jäätikkö. Silloin kasveilla ja eläimillä oli ollut tuhansia vuosia aikaa sopeutua tilanteeseen.




Hiilineutraalisuus?


Hiilineutraali yhteiskunta tuottaa ilmakehään vain sen verran hiilipäästöjä kuin se pystyy sitomaan niitä ilmakehästä. Usein hiilineutraalius laajennetaan käsittämään myös muut kasvihuonekaasut. Tällöin hiilineutraaliudella tarkoitetaan toiminnan ilmastoneutraaliutta: toiminta ei vaikuta ilmakehän kasvihuonekaasujen pitoisuuksiin. Hiilineutraaliudesta käytetään energiantuotannossa käsitettä CO2-vapaa. Hiilinegatiivisuus tapahtuu käytettäessä puuta pitkäikäisinä rakennusmateriaaleina. Eri kasvihuonekaasupäästöjen ilmastovaikutusta vertaillaan keskenään hiilidioksidiekvivalenttien avulla. Hiilineutraalin tuotteen hiilijalanjälki koko elinkaaren ajalta on nolla. Vaihtoehtoisesti yritys voi käyttää päästökompensaatioita, jolloin se kumoaa aiheuttamansa päästöt rahoittamalla vastaavan määrän päästövähennyksiä toisaalla. Esimerkiksi Suomen postinjakelua on markkinoitu hiilineutraalina vuodesta 2011 alkaen, kun Itella ilmoitti kompensoivansa toiminnastaan päästövähennysten jälkeen syntyvät hiilidioksidipäästöt. (Wikipedia 2019)

Metsäyhdistyksen Hannes Mäntyranta kommentoi metsäenergian tutkimustuloksia hiilineutraalisuudesta (hs Mielipide 4.12.2015). Hän sai tukea edunvalvontaorganisaatiolta, lobbareilta, jonka jäseniä ovat Luonnonvarakeskus (Luke), Biologian ja maantieteen opettajien liitto ja Metsähallitus. Tahvonen kirjoittaa: ”Suomi on ottamassa melkoisen riskin perustaessaan ilmastopolitiikkansa ja biotaloutensa kritiikin kohteeksi joutuneen hiilineutraalisuuden varaan, joka ei saa tukea ilmastopaneelin selvityksessä. Pariisin ilmastosopimuksen sanavalinnat viittaavat siihen, että laskentatavat saattavat romuttua. Suomalaiset lobbarit ovat Pariisissa esittäneet näistä asioista kestämätöntä ja nykytutkimukselle vierasta tietoa.” (hs Olli Tahvonen Metsätieteiden laitos 20.12.2015)

 Päästöjen vähentäminen tai saaminen nollaan ei riitä, vaan hiiltä on saatava pois ilmakehästä. Siksi hiilineutraalius on vain välitavoite matkalla tilanteeseen, jossa ilmastoa lämmittävän hiilen määrä ilmakehässä vähenee. Ilmakehään kertyneen hiilen voi ajatella velaksi, joka pitää maksaa pois, jos haluaa välttää ikävät seuraukset. Viimeisten vuosisatojen aikana tällaista velkaa on kertynyt valtavasti.

Puun polttaminen on ilmaston kannalta järkevä teko verrattuna siihen, että lämpö tuotettaisiin fossiilisilla polttoaineilla. Ilvesniemen logiikka lähtee siitä, että ilmastonmuutoksen on saanut aikaan fossiilisten polttoaineiden käyttäminen. Öljyn, hiilen ja maakaasun sisältämä hiili tulee ilmakehään ikiaikaisista varastoista. Puun poltossa ilmaan vapautuva hiili taas siirtyy takaisin kasvaviin puihin. Näin ollen Ilvesniemi pitää puuta ilmaston kannalta neutraalina energian raaka-aineena. Puu on kasvaessaan ottanut talteen hiilidioksidia, eli se on vähentänyt hiilidioksidia ilmakehästä. Hakkuujätteet ja muu nopeasti lahoava puu saavat Vesalalta armahduksen. Niistä pääsisi hiilidioksidia ilmakehään joka tapauksessa lyhyen ajan kuluessa.


Metsän hiilinielu ylivoimainen laskettavaksi?


Suomen omista hiilidioksidipäästöistä metsät sitovat noin puolet. Pienentämällä hakkuita Suomi voisi saavuttaa nopeasti tilan, jossa se sitoo enemmän hiiltä kuin se tuottaa.  Vastustajat muistuttavat: ”Jokainen hakkaamatta jätetty miljoona kuutiometriä puuta iskee Suomen kansantalouden arvonlisään noin 240 miljoonan euron loven. (Pasi Jaakkonen, IS 10.12.2018)

Hiilinielu riippuu toisaalta metsien kasvusta ja toisaalta hakkuiden ja poistuman tasoista. Kriitikkojen mukaan tuleva kasvu on laskettu liian optimistisesti.

Ilmastoviisaalla metsätaloudella pystytään säätelemään hiilitasapainoa. Sen mukaan olennaista on, miten talteen kerätty puu käytetään.

Euroopan parlamentti äänesti 2017 metsien hiilinielusta eli LULUCF asetuksesta (Land use, land-use change, and forestry). Maankäyttöä koskeva LULUCF-asetus edellyttää, että jäsenmaat toimittavat komissiolle vuoden 2018 loppuun mennessä metsiensä hiilinielutasoa kaudella 2021–2025 kuvaavat laskennalliset arvioluvut. Kauden todellisia metsien hiilinieluarvoja verrataan niihin, kun aikanaan arvioidaan Suomen maankäyttösektorin päästötavoitteen saavuttamista.

BIOS, monitieteinen tutkimusyksikkö, joka ennakoi ympäristö- ja resurssitekijöitä suomalaisessa yhteiskunnassa. Toiminta käynnistyi 2015, päärahoittaja on Koneen Säätiö. BIOS on osa Suomen Akatemian yhteydessä toimivan Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamaa WISE-projekti. WISE (wicked socio-environmental disruptions) tutkii päätöksentekoa ekososiaalisisessa murroksessa. Sen mukaan vuonna 2015 hiilinielut olivat 26 000 kilotonnia ja vuonna 2030 arvion mukaan 4200 kilotonnia. Päästöt olivat 56 600 kilotonnia ha, hiilinielut 26 000. Metsänielujen pieneneminen mitätöi muilla aloilla saavutetut päästövähennykset.

LUONNONVARAKESKUKSEN hiilinieluarvio on virheellinen, sanoo Helsingin yliopiston metsäekonomian ja -politiikan professori Olli Tahvonen. Siihen olennaisesti vaikuttava korkokanta on valittu väärin perustein ja siksi ensi vuosikymmenen hakkuut arvioitu liian suuriksi ja Suomen hiilinielun koko liian pieneksi. Metsän korkokannalla tarkoitetaan metsän arvon muutosta. Luken mallinnuksessa vuosittaisiksi metsänhakkuiksi on arvioitu 83 miljoonaa kuutiota valitsemalla metsän arvon nousuksi 3,5 prosenttia vuodessa. Todellisuudessa korkotaso määräytyy metsätalouden ulkopuolella, eikä riipu puun kasvusta. Todenmukaisempi korkokanta on nollasta kahteen prosenttia. Muuten Luken käyttämä Mela-ohjelmisto ei saisi tuolla korolla laskelmaan sellaisia, jotka vastasivat Suomen metsien käyttöä viime vuosikymmenellä. ”Ongelma on väärän koron lisäksi tässä laskentasysteemissä tai sen käytössä. Mela-systeemi on Luken kaupallinen tuote ja sen lähdekoodiin ja 'oletuksiin' ei ole pääsyä kuin muutamilla Luken tutkijoilla. Systeemin pitäisi olla täysin avoin, mutta sitä se ei ole”, Tahvonen kommentoi. Luke kertoo, että jos korkokannaksi olisi valittu 2,5 prosenttia, se olisi johtanut 71 miljoonan kuution hakkuisiin. 2,5 prosentin korkotasolla ja 71 miljoonan kuution hakkuilla Suomen hiilinielu olisi 45 miljoonaa hiilidioksiditonnia. Se tarkoittaa, että noin kolme neljäsosaa Suomen päästöistä sitoutuisi metsien kasvuun. Hakkuuarvio tulisi olla 63–68 miljoonan kuution tienoilla. EU:n maankäyttösektorin päästölaskentasääntöjen mukaan Suomi voisi saada metsien hiilinielun vuoksi päästöjään "hyvitettyä" korkeintaan 25 miljoonan hiilidioksiditonnin nielua vastaavan määrän. Siis riippumatta siitä, olisiko hiilinielu 28 miljoonaa vai 45 miljoonaa tonnia. Hakkuiden yliarviointi antaa mahdollisuuden sivuuttaa nielujen kustannustehokas käyttö Suomen ja EU:n ilmastopolitiikassa.(Vihreä Lanka, 19.12.2018)

Luken vertailulaskenta pohjana on metsien käsittely 2000–2009. Metsien käsittelyn oletetaan jatkuvan samoin vuoteen 2030 saakka. Jos metsien hiilinielu on tulevaisuudessa suurempi kuin vertailutaso, voi Suomi laskea LULUCF-sektorilla vertailutason ylittävää nielua hyväkseen rajoitetusti enintään 2,5 milj. CO2 tonnia vuodessa. Jos hiilinielu on pienempi kuin vertailutaso, pienentynyt hiilinielu lisää maankäyttösektorin laskennallisia päästöjä. Maankäytön päästöt pitää kompensoida lisäämällä päästövähennyksiä tai ostamalla nieluyksiköitä muista jäsenmaista. Viitekaudella (2000–2009) yksityisten metsien sijoitustuottoon oli 3,6 %. Sijoitustuotto laskettiin siten, että sijoitustuotosta vähennettiin kantohinnan muutos ja valtion tuet.

Ihmettelyä:

    • Laskelmissa korko vaikuttaa siihen, minkä ikäisenä metsiköt oletetaan hakattavaksi. Ihan kuin yksityistaloudessakin: mitä korkeampi korko, sitä lyhyempi kiertoaika.
     
    • Ollaanko yksityisen metsänomistajan metsien sitoma hiili nyt sosialisoimassa koko maan hyväksi?
     
    • Miksi minä en saa metsänomistajana mitään hyötyä siitä, että metsäni sitovat hiiltä.
      mitä korkeampi korkokanta, sitä edullisemmaksi tulee jatkuva kasvatus.
     
    • Jos siis laskentakorko nousee, niin puiden kasvu lisääntyy?   Niinkö yksinkertaista metsien kasvatus on?

Peltomaalla pajumetsikön runkoihin ja oksiin syntyy jo viidessä vuodessa nielu, jossa hiiltä on keskimäärin kahdeksan tonnia hehtaarilla. Myös pajun maanalaisten hienojuurten nielu on tonni hehtaaria kohti vuodessa. Suomen pitkän kiertoajan metsien hiilen määrä on rungoissa ja lehvästössä 28 tonnia hehtaaria kohti. (Veli Pohjonen, hs 29.8.2016)

Metsähallituksen sadan miljoonan euron tuottotavoitteen lasku vaikuttaisi myös Metsä Groupin Kemiin suunnittelemaan jätti-investointiin. Investoijan pitää luottaa raaka-ainetoimitusten pitkäjänteisyyteen. Kaikki toimijat tukeutuvat luonnonvarasuunnitelman linjauksiin, kun ne tekevät omia päätöksiä, sanoo Metsätalous OY:n toimitusjohtaja Jussi Kumpula. Metsien inventoinnista vastaava johtaja Kari T. Korhonen Luonnonvarakeskuksesta sanoo, että Pohjois-Suomen metsien metsänhoidollinen tila on heikentynyt, koska hakkuumahdollisuuksia ei käytetä hyväksi. Kuitenkin hän sanoo: Lyhyellä tähtäimellä hakuilla on kielteisiä vaikutuksia. Jos otetaan huomioon korvautumisvaikutus ja pidempi perspektiivi, hakkuut ovat hiilen kierron kannalta myönteisiä. Valtio omistaa kolmanneksen Suomen metsistä. Niistä 90 prosenttia keskittyy Itä- ja Pohjois-Suomeen. Puukaupan volyymistä 92 prosenttia tulee yksityismetsistä. (ksml 30.4.2019)


Milloin valtion metsät esimerkillisiksi?


5–10 vuoden välein on julkaistu 1920-luvulta saakka ”Valtakunnan metsien inventointi” (VMI). Se kertoo, paljonko Suomessa on metsää ja mihin suuntaan sen määrä kehittyy.

Pentti Hyttinen: Metsähallituksen hallinnassa olevat valtion alueet käsittävät kolmasosan Suomen pinta-alasta. Ensimmäisenä maailmassa metsähallitus on luonut kaikille puustokuvioille hiililuokituksen, joka kertoo kunkin kuvion merkityksen hiilen sidonnan ja varastoinnin kannalta.


Hiilipörssi soiden ennallistamiseksi


Suomen Luonnonsuojeluliitto avasi toukokuussa 2018 Hiilipörssin. Palvelun kautta yksityishenkilöt voivat rahoittaa suomalaisen suon ennallistamista takaisin luonnontilaan ja näin voi pienentää omaa hiilijalanjälkeään. Ojat täytetään tai padotaan, jolloin veden pinta nousee. Usein puuston poistaminen on tärkeää, koska puut haihduttavat vettä ja suo ei päöse vettymään. Kun suo ennallistetaan, loppuvat sen päästöt ilmakehään ja suo alkaa sitoa hiiltä ilmakehästä.

Tammikuuhun 2019 Hiilipörssiin oli tullut jo 450 000 euroa. Lahjoittajia oli 1400 henkilöä. Suosituin summa on 50 e, mutta myös 40000 euron lahjoituksia on tehty. Helpoiten tämä onnistuu hankkimalla hehtaarin ennallistettavaa suota. Hinta on 800 euroa. Koneen säätiö on yksi rahoittajista. Hiilipörssiin sijoitetusta rahasta 65% käytetään suoraan ennallistamistyöhön, 20% ilmastotyöhön ja Hiilipörssin ylläpitoon ja loput 15 % ympäristötaiteeseen ja paikalliseen luonnonsuojelutyöhön.


Henkilökohtainen hiilibudjetti


Maailman ihmisille voitaisiin määrittää henkilökohtainen hiilibudjetti ja kaiken kattava kulutuskiintiö. Kiintiötä voisi ostaa, myydä ja vaihtaa, mikä tasoittaisi varallisuutta. Lahti aloittaa 2019 maailman ensimmäisen henkilökohtaisen päästökauppakokeilun liikkumisella ja paikallisvaluutalla. (Lassi Linnanen, hs 25.4.2019)


Rakennusten elinkaaren hiilijalanjäljen arviointipakko


Puu kirii materiaalina muiden rakennusaineiden edelle, jos ympäristöministeriön kaavaileman rakennuksen elinkaaren hiilijalanjäljen arviointipakko sisällytetään rakennuslupiin vuoden 2025 paikkeilla. Kimmo Tiilikaisen mukaan hiilineutraaleiksi pyrkivät kaupungit voisivat jo haastaa toisiaan. Helsinki, Espoo ja Vantaa voisivat kilpailla, kenellä on suurimmat hiilivarastot rakennuksissa. (2019)

Puukerrostalo vähentää 40 prosenttia rakentamisen hiilijalanjälkeä. Betonissa käytettävä sementti on maailmanlaajuisesti suurempi hiilipäästö kuin lentoliikenne.

Kaikenikäiset puutuotteet varastoivat Suomessa vuonna 2017 hiilidioksidia 4 miljoonaa tonnia hiilidioksidiekvivalentteina. Määrä vastaa seitsemää prosenttia. Kuutio havupuuta sitoo hiiltä tuhat kiloa – edestakainen lentomatka Suomesta Espanjaan Finnairin laskurin mukaan tuottaa kasvihuonekaasupäästöjä 500 kiloa. Puinen omakotitalo varastoi rakenteissaan 30 000 kiloa hiilidioksidia. Sahatavarasta pitää vähentää valmistuksen päästöt.

Sahatavaran sitoma hiilimäärä puoliintuu 35 vuodessa, puulevyjen 25 ja paperituotteiden 2 vuodessa. Suuri osa lankkutavarasta hyödynnetään lyhyen aikaa betonilaudoituksena.


Ekologinen kompensaatio


Ristiriitaa taloudellisen hyödyn ja ekologisen vahingon välillä voi lieventää istuttamalla metsää. Hanketta hallinnoi ekologisen kompensaation tutkimusta ja kehitystyötä varten perustettu Suomen habitaattipankki. Siinä lasketaan esim. kuinka paljon maatalouden fosforipäästöjä vesistöön voidaan kompensoida metsittämällä peltoja. Kun Kuopioon suunniteltu Finnpulp lisää fosforikuormaa Kallavedessä, voi se vähentää kuormituksen haittoja vähentämällä valumia maataloudessa.

Jos metsät nähdään hiilen sitojina tai varastoina, näille uusille tuotteille pitää löytää myös hinta. Markkinoilla fossiiliset saastuttajat voisivat ostaa hiilensidontapalveluita metsänomistajilta. Valtio voi päättää, hankkiiko rahallaan metsistä hiilivarastoja vai rajoittavatko varastojen tarvetta eli hiilipäästöjä.

NordicGreenSolutions tuo yhteen maanomistajat ja hiilipäästöilleen hyvitystä hakevat yritykset ja kunnat. Se laskee yrityksen nettopäästöt hiilidioksidiekvivalentteina ja kartoittaa, kuinka laaja ala uutta metsää tarvitaan hyvittämiseksi. Maanomistajille tarjolla on vuosittainen korvaus hiilensidonnasta 5-10 vuoden sopimuksilla esimerkiksi metsien perustamilla hylätyille pelloille, joitakin kymmeniä euroja hiilidioksiditonnilta. Metsänomistajan korvaus on noin 150 euroa hehtaaria ja vuotta kohti.

Hiilensidonta suomalaisessa männikössä maksaa alimmillaan kuusi euroa hiilidioksiditonnia kohden. EU:n päästökaupassa hiilidioksidin tonnihinta on noin 20 euroa. Liikenteen päästöjen vähentäminen biopolttoaineiden osuutta lisäämällä maksaisi Sitran teettämän selvityksen mukaan 100 euroa tonnilta. (tutkija Sampo Pihlainen)

Hiilidioksidivero olisi tehokkain tapa vähentää kasvihuonekaasupäästöjä, selviää Kansainvälisen valuuttarahasto IMF:n julkaisemasta raportista. Raportin mukaan 70 dollarin maksu tonnin hiilidioksidipäästöistä auttaisi pitämään ilmastonlämpenemisen tavoitellussa kahdessa asteessa.
Se toisi myös verotuloja, joita voisi IMF:n johtajien mukaan sijoittaa kestävään kasvuun. Raportin mukaan hiileen nojaavat maat, kuten Kiina ja Etelä-Afrikka, saavuttaisivat kolmanneksen päästöjen vähennyksen jopa 35 dollarin hiilidioksidimaksulla. (AFP 2019)

Ekologinen kompensaatio – kaikkiin uusiin rakennuslupiin sisällytetään haittaveronluontainen kompensaatiomaksu, joka korvamerkitäään elinympäristön tilan edistämiseen.



Onko ikimetsä/vanha metsä hiilinielu vai hiilipäästö?


Suomen metsistä 72 prosenttia on alle 80-vuotiaita. Suomi on kansainvälisesti sitoutunut YK:n ympäristöohjelman 17 prosentin suojelualueeseen, mutta Lapin eteläpuolella metsistä on suojeltu vain kolme prosenttia. Suomen metsistä 25 prosenttia on yli 80 ja 10 prosenttia yli 140-vuotiaita.

Miehet eivät näe metsää puilta:
    • ”Vanhassa metsässä hiiltä sitoutuu yhtä paljon kuin sitä vapautuu puiden lahotessa. Jos näin ei olisi, niin metsästä syntyisi ajan oloon valtava hiililevy”, Hannes Mäntyranta sanoo.
     
    • Juri Laurila: Suojelualueilla puun kasvu ja hiilensidonta loppuu, kun puut alkavat kuolla. Niistä vapautuu enemmän hiiltä kuin niihin sitoutuu.
     
    • Petteri Talas: Vanhat metsät toimivat hiilivarastoina, mutta eivät enää sido uutta hiiltä, vaan lahoamisvaiheessa hiiltä vapautuu. Taalas muistuttaa, että ilmakehän kannalta on se ja sama, poistammeko hiiltä 20:n vai sadan vuoden aikajänteellä. Kiireellisintä on estää uuden hiilidioksidin pääsy ilmakehään.


Soiden ojittaminen oli virhe – suo, kuokka ja Jussi?


Turpeen ja turvemaan hyödyntäminen aiheuttaa kolmanneksen Suomen kasvihuonekaasujen päästöistä. Suomessa on viisi miljoonaa ojitettua suohehtaaria. Näistä kolme miljoonaa hehtaaria on ojitettuja soita, joilla puuntuotanto ei ole taloudellisesti kannattavaa ilman valtion tukia. Soita, joilla kannattavuutta ei saavuteta edes valtion tukirahoituksen avulla, on 800 000 hehtaaria. Suomen maatalouden kaikista ilmastopäästöistä puolet on peräisin turvemailta, soille raivatuilta pelloilta. Jos ne jätetään viljelemättä, päästöt vähenevät puoleen. Päästöjä on silti paljon enemmän kuin viljellyllä kivennäismaalla.

Luken mukaan yli 60 sentin turvepatjapeltoja voisi siirtää päästövähennykseen. Ohutturpeiset tulisi pitää jatkuvasti peitteisinä, metsitys ja pysyvä pohjaveden pinnan nosto vähentäisi päästöjä, samoin ojien tukkiminen, muita keinoja on kosteikkoviljely, energiapaju ja suomarjat, säästösalaojitus. (19.11.2018)

Vähentämällä muokkausta ja lisäämällä viljelykierron kasvipeitteisyyttä päästöt vähenevät. Nurmi pitää pohjaveden pintaa korkealla. Kosteikkoviljelyssä menestyvät hieskoivu, paju, ruokohelpi, järviruoko, osankäämi, suopursu, suomyrtti ja marjat.
Suopelloille vaaditaan päästömaksua, joka ohjaisi tuotannon kivennäismaille. Turpeen kokonaispäästö energiayksikköä kohti on 25 prosenttia suurempi kuin kivihiilen.

Siperian turvesoiden ikiroudan sulamisesta aiheutuvat mahdollisesti jopa 70 000 miljoonan tonnin metaanipäästöt.

Kaikki turvemailla tehtävät avohakkuualueet muokataan nykyisin niin sanotulla ojitusmätätyksellä. Siinä jokaiselle avohakkuuhehtaarille kaivetaan ojaa yhtä paljon kuin tavallisessa ojituksessa. Ojitusmätätysojat ovat yhtä isoja kuin muutkin ojat ja kuljettavat yhtä paljon haitta-aineita vesistöihin. Tämän lisäksi tehdään niin sanottua täydennysojitusta. Siinä kaivetaan lisää uusia ojia soille, joilla on aiemmin ollut ojia niin harvassa, että suo ei ole kuivunut. Vesitöjen ja ilmaston pilaantuminen siis jatkuu silmänkääntötempun avulla. Uusien ojien kaivamisen tilastoiminen lopetettiin siirtämällä ojien kaivaminen tilastoista luokkaan maanmuokkaus. Ja näitä uusia ojia, joita ei voi mitenkään väittää maanmuokkaukseksi, alettiin kutsua täydennysojiksi. Näin saatiin uudisojitus loppumaan.  (Risto Sulkava hs 11.7.2019)


Mitä hakkuutähteille?


Hakkuun yhteydessä hyödynnettävä bioenergia on edullisinta koota päätehakkuun yhteydessä. Siinä keskimäärin alle parin hehtaarin metsäala kaadetaan ja risuja syntyy järkevä määrä kerätä poltettavaksi. Jos hakkuutähteitä ei hyödynnetä, 70–80 prosenttia niiden hiilestä palautuu 20 vuoden kuluessa joka tapauksessa ilmakehään, Bioenergia ry:n toimitusjohtaja Harri Laurikka sanoo.
Kaikkea hakkuussa syntyvää risukkoa tai raivauspuustoa ei kuitenkaan kerätä. Metsänhoidon suositusten mukaan noin kolmannes hakkuutähteistä jätetään ravitsemaan metsämaata. Esimerkiksi kesällä joka viidennen havupuunpuun oksat karsitaan bioenergiaksi menevän kasan ulkopuolelle, talvella risukkoa sotkeutuu lumen sisään muutenkin niin paljon, että metsämaan ei pitäisi köyhtyä.


Avohakkuu on päästölähde 20 vuotta


Jopa avohakkuiden kannattajat myöntävät, että avohakkualueen maaperä muuttuu päästölähteeksi hakkuun jälkeen. Tämä on huomioitu, kun suomalaisen metsänhoidon hiiliensidontaa on mallinnettu. Maastotyypistä riippuen kuluu 15–20 vuotta, ennen kuin päätehakkuun jälkeinen nuori metsä sitoo ilmakehästä enemmän hiiltä kun viereinen vanhempi metsä. Tämä väliaikainen notkahdus metsän hiilitaseessa on juuri kipukohta, jonka ympärille kiista metsien hakkuista tiivistyy. Hakkuiden vastustajat katsovat, että ilmastonmuutoksen vuoksi meillä ei ole yhdenkään hehtaarin kohdalla varaa odotella tätä aikaa. Lisäksi avohakkuu tuhoaa maanalaisen elämän 30 vuodeksi. Suurin osa metsän biodiversiteetistä on maan pinnan alla. Siellä oleva sienirihmasto ruokkii sen tulevan tukkimetsän.

Maisematyölupa tarvitaan asemakaava-alueella tai yleiskaava-alueella. Milloin se estää avohakkuun?

”Avohakkuun jälkeen uudistamiskuluina mainitaan maanmuokkaus ja taimien istutus.  Mutta sitten tulee vielä heinän torjuntaa, pari kierrosta taimikonraivausta ja ennen hakkuita pohjametsän raivaus. Alaharvennuksissa poistetaan 70 litran puut, joiden myyntiarvo on yksi euro. Niihin on kuitenkin jo sijoitettu kolme euroa eli 45 vuoden työn jälkeen hän myy puuta tappiolla. Kun avohakkuussa kaikki haihduttava puu poistetaan, metsän vesitalous menee sekaisin ja vesistöihin valuva ravinnekuorma kasvaa maatalaouden tasolle. Metsä muuttuu 20 vuodeksi hiilinielusta ilmastopäästöjen lähteeksi. Tasarakenteinen metsänkasvatus on selluteollisuuden kannalta kannattavaa, koska se tuottaa halpa kuitupuuta.” (Timo Kujala)

Suomen metsäkeskusten mukaan taimikoita pitäisi hoitaa vuosittain 270 000 hehtaaria, mutta lähes puolet hoitotöistä jää tekemättä. Taimikkojen hoitorästi on 800 000 ha ja nuorten metsien harvennusrästejä miljoona ha. Yhden vuoden viivästyminen taimikonhoidossa lisää työkustannuksia kymmenen prosenttia. Kemeravaroista jää kolmannes käyttämättä.  Metsän uudistamisen hankkeita on reservissä yli 4000.

Jaakko Luoma: Avohakkuun perusteet eivät liity metsänomistajan talouteen vaan pääomavaltaiseen korjuukoneistoon. Metsäyhtiöt ovat kärähtäneet puunostokartellista, mutta on myös puunkorjuukartelli. Korjuu tulee kytkykauppana pystykaupan osana.

Avohakkaamisesta hyötyvät metsäorganisaatioiden lisäksi metsän uudistamista tekevät urakoitsijat, metsurit ja taimitarhat.  Avohakkuun seurauksena tulevat jälkityöt maksatetaan metsänomistajilla. Metsäsektorilla käydään kovaa lobbausta.

Avohakkuun jälkeinen maanmuokkaus, taimien istutus ja niiden jatkohoito maksaa 1500–2000 euroa hehtaarilta.

Avohakkuuun kannattajat:
Markku Eestilä
Arto Laitinen: hoitamaton, lahoava metsä ei sido hiiltä vaan vaputtaa sitä. Hyvinvointivaltio tarvitsee vahvan metsäsektorin.


Jatkuva kasvatus

Erirakenteisen metsän kasvatus, eri-ikäiskasvatus, erirakenteiskasvatus
Metsää käsitellään poimintahakkuin, joissa poistetaan pääasiassa vain suuria puita. Kuusikoissa käytetään poiminta- ja pienaukkohakkuita, männiköissä siemen- ja suojuspuuhakkuita ja ylispuuston kasvatusta.
Luken esitteessä sanotaan: ”Puita lahottava sienitauti, juurikääpä, on jatkuvassa kasvatuksessa jopa suurempi ongelma kuin tasaikäiskasvatuksessa. Metsikköön iskeytynyt tartunta saadaan pois vain avohakkuulla ja puulajia vaihtamalla. Jos tartuntaa ei vielä ole, se voidaan estää samalla tavalla kuin tasaikäiskasvatuksessakin: välttämällä lämpimän vuodenajan puunkorjuuta.” 
Jatkuvassa kasvussa metsä sitoo hiiltä ainakin jonkin verran koko ajan.
Jatkuvan kasvatuksen menetelmä on ollut mahdollista viitisen vuotta metsälain uudistuksen jälkeen. Maanomistajalla on ollut itsellään mahdollisuus valita hakkuutapoja.

Jari Hynynen: Toivotaan että poimintahakkuun jälkeen tilalle kasvaa uusia puita, mutta tutkimustietoa ei ole. (?)


FSC-sertifiointi


Suomen metsistä vajaat 10 % on FSC-sertifioituja.

    1. viisi prosenttia metsämaasta pitää suojella
    2. 10 prosenttia metsämaasta pitää olla varovaisen käsittelyn piirissä. Omistajan on oltava sama ja tilat sijaittava jokseenkin samalla maantietellisellä alueella -  järvenrantametsät, saaret.
    3. rinnankorkeudelta 20-senttisiä säästöpuita pitää jättää kymmenen kappaletta hehtaarilla.
    4. Haavat, jalopuut, tervalepät ja raidat sekä petolintujen pesäpuut on aina säästettävä.
    5. 20 lahopuuta hehtaarille
    6. vesistöjen suojavyöhyke on 20 metriä.
    7. harvennushakkuu ja hoitotyö niin että 10 prosenttia puuston runkoluvusta on lehtipuita
    8. urakointipalveluiden tuottajina käytetään vain julkiset maksut hoitaneita yrityksiä.
    9. Työntekijöiden oikeudet ja työolosuhteet
    10. Alkuperäiskansojen oikeudet, Paikallisyhteisöt,
    11. Metsänomistajan tulee ylläpitää tai edistää metsästä saatavia pitkäaikaisia taloudellisia, sosiaalisia ja ekologisia hyötyjä,
    12. Ympäristöarvot ja ympäristövaikutukset – metsänomistajan tulee ylläpitää tai palauttaa metsiensä ekosysteemi, siihen kuuluva biologinen monimuotoisuus, sekä luonnonvarat ja maisemat,
    13. Metsäsuunnittelu – metsänomistajan tulee laatia ja toteuttaa metsäsuunnitelma ja dokumentoida sen seuranta
      
Ikea vaatii, ettävuoteen vuoteen 2020 mennessä kaiken sen käyttämän puun pitää olla FSC-sertifioitua. Ikea käyttää yhden prosentin kaikesta maailman puumaterialista.

Stora Enso maksaa FSC-sertifikaattipuusta lisähintaa.

Paine FSC-sertifiointiin tulee paperin ja kartongin käyttäjiltä. Varsinkin sellupohjaisilta tuoteilta


Metsänhoitoyhdistykset rikkovat kilpailuttamista


Vuonna 2014 metsänhoitoyhdistyksen pakkojäsenyys poistui ja viranomais- ja liiketoiminta erotettiin toisistaan. Uusi metsälaki monipuolisti sallittuja metsänkäsittelymenetelmiä.

Espoolainen metsänomistaja Timo Kujala on kannellut EU-komissiolle valtiollisten metsäkeskusten ja yksityisten metsänhoitoyhdistysten julkisista tukiaisista: "Kujalan mielestä perinteisessä korjuumallista kärsivät erityisesti ikääntyneet naismetsänomistajat, jotka usein luottavat metsänhoitoyhdistysten ammattimiesten näkemyksiin. Jos palveluita pääsisivät tarjoamaan muutkin yrittäjät kuin metsänhoitoyhdistykset, hakkuutavat saattaisivat muuttua luonnonmukaisemmiksi. Maa- ja metsätalousministeriön alaiset metsäkeskukset valvovat metsälakeja, mutta samaan aikaan harjoittavat liiketoimintaa. Ne myyvät metsänomistajille metsäsuunnitelmia sekä urakoivat metsäteitä... Metsäkeskukset omistavat myös taimitarhoja. Kujalan mielestä keskukset suosivat aukkohakkuita siksi, että aukoille on pakko istuttaa taimia. Näin taimitarhoille luodaan valmiit markkinat." (hs 30.1.2010 Jyrki Iivonen)

Yksityiset omistaa nyt 60 prosenttia, valtio 26 prosenettia.

Peruskoulupohjaisiin metsäalankoulutusohjelmiin haki vuonna 2017 466 henkilö. Aloituspaikkoja oli 566. Useimmista paikoista opiskelija valmistuu metsäkoneenkuljettajaksi tai metsäkoneen asentajaksi, metsäpalveluiden tuottajaksi tai metsäenergian tuottajaksi.

Maahanmuuttajista apua? ”Meillä on tässä 14 henkilöä, joista kymmenen on ilmoittanut, että he haluavat ammatin metsästä”, kertoo metsäalan lehtori Veijo Nurmikumpu ammattiopisto Lappiasta.

Metsäala on delegoitua, jossa eri ihminen ja organisaatio vastaa eri työtehtävistä. Metsäkoneenkuljettajaan kohdistuu monia ristiriitaisia tavoitteita: hänellä on käsissään puolen miljoonan kone, työ pitää hoitaa hyvin ja lisäksi nopeasti ja tehokkaasti. Metsäteollisuuden ympärivuotinen puuntarve edellyttää korjuuta myös pehmeiltä mailta. Puustosta neljännes on turvemailla ja viidennes kivennäismaista on hienojakoista. Noin 40 prosentilla kaikista kohteista on merkittäviä ongelmia maaperän kantavuudessa. Korjuumäärät putoavat kolmasosaan touko-heinäkuussa helmi-maaliskuun määristä. Kantavuusongelmaa yritetään ratkaista CAN-väylätiedon hyödyntämisellä ja 2D-skannereilla.

Jos suomalaiselle maksettaisiin kuitupuusta tukin hintaa, alkaisi varmasti harvennusrästit Suomessa jäämään historiaan. Baltiasta ja Venäjältä tuodusta kuitupuusta maksetaan rajalla tuplasti Suomen hankintahintaan verrattuna. (Jaakko Karvonen)

Tomi Salo: Onko järjestelmä metsänomistajan vai metsänhoitoyhdistysten edunmukainen ja mikä on MTK johdon intressi suojata nykyistä järjestelmää? Toimija jättää oman tarjouksen tekemättä, jos kilpailuttaja määrittää kilpailun kriteerit, osallistuu itse kilpailuun ja salaa keskeisen osan kilpailutuksen yksityiskohdista. Yhdistykset ovat suoraan MTKn jäseniä. Kun yhdistys on kilpailuttaja ja tarjouksen jättäjä, se rikkoo räikeästi kilpailun sääntöjä.

Martti Asunmaa: Valtakirjakaupassa metsänomistaja antaa metsähoitoyhdistykselle toimeksiannon, kilpailutta ostajat ja hoitaa puukaupan. toteaa ostajien ja metsänhoitoyhdistysten olevan kilpailijoita keskenään puunhankinnassa ja hoidossa. Valtakirjakauppa on menettänyt uskottavuuttaan kun metsänhoitoyhdistys on samalla sekä itse puunhankkija että pyörittäjä.


Kemera – kestävä metsätalous?


Kemeratuet pitäisi joko lopettaa tai sitoa hiilen sidontaan. Kemera ei ole paras tukimuoto. Millä lailla metsänomistajia kannatta tukea, jotta metsät sitoisivat entistä enemmän hiiltä? Jos puu menee rakentamiseen, korvaus olisi suurempi kuin sellunkeitossa jolloin lopputuote on kartonkia tai vessapaperia.

Energiapuuta kuivatetaan yhden kesäkauden yli tienvarsivarastossa, minkä jälkeen se haketetaan ja kuljetetaan poltettavaksi.

Yli puolet harvennushakkuista sai huomautuksen metsäkeskuksen korjuujälkitarkastus. Eniten huomautuksia annettiin puusto- ja maastovaurioista sekä tarpeettoman voimakkaista harvennuksista. , metsäkoneiden tekemät painautumat, runsaat puustovauriot ja liian leveät ajourat. Eniten virheellistä löytyy metsänhoitoyhdistysten korjuupalvelun kohteilta (MT 21.3.2018) UPMn harvennusklohteista selvisi huomautuksetta 62 prosenttia ja se oli ennätys.

Metso-ohjelmasta vastaavat ympäristöministeriö ja maa- ja metsätalousministeriö. Ilmastonmuutos vaikeuttaa hyvää korjuujälkeä.


Entä metsänhoidon palveluseteli? 



Mistä kerään marjat ja sienet – vaadin luomumerkintää?


Ainakaan 30 vuoteen ei ole lannoitettu niin paljon kuin 2018, 70 000 hehtaaria sanoo Ecolanin lentolannoituksesta Heikki Suvanto. Kemialliset lannoitteet levitetään huuhtoutumisen vuoksi ennen syyskuuta, sitten tuhka. Toinen lannoittepavelun tarjoaja on Forestvital. Maalevitys tehdään metsätraktorilla.


.

Metsän kestävä käyttö???


Äänekoskelle puu tulee junien ja kuorma-autojen kyydissä, kulkeutuu kuorimon kautta hakkeeksi, joka siirtyy massatehtaalle. Siellä haketta keitetään korkeassa lämpötilassa niin, että kuidut irtautuvat. Sitten massa pestään ja valkaistaan ja lopputuloksena saadaan pumpulimaista massaa. Se kuivataan ja paalataan 2000 kilon paketeiksi, jotka ovat valmiita lähtemään maailmalle. Tehtaalla valmistetaan puun kuorta hyväksi käyttäen tuotekaasua tehtaan polttoaineeksi. Tehtaan hajukaasuista saadaan rikkihappoa. Pian biokaasulaitos hyödyntää jätevedenpuhdistuksessa syntyvää lietettä ja tekee siitä mädättämällä biokaasua. Tehdas tuottaa 2,5 kertaa enemmän sellua kuin vanha tehdas, se pyörii samalla henkilömäärällä, 170 ihmistä. (Apu 6.7.2017)

Euroopan metsäinstituutin johtaja: ”Puuenergian tuottaminen on usein kiinteä osa metsienhoitoa, metsätaloutta ja teollisuutta. Mikä on ilmastoviisasta metsien käyttöä? Miten tällainen metsien käyttö ja muut metsiin liittyvät tavoitteet voidaan sovittaa yhteen? Euroopan metsäinstituutti (EFI) julkaisi raportin, jonka mukaan EU-maiden metsien rooli ilmastonmuutoksen hillitsemisessä voi olla merkittävästi nykyistä suurempi. Unionin alueella olevien metsien ja niiden käytön on arvioitu aiheuttavan hiilidioksidipäästöjen vähenemisen, joka vastaa suuruudeltaan 13:a prosenttia EU:n kokonaispäästöistä. Uusilla metsien käytön ja hoidon tavoilla voidaan lisätä tätä vaikutusta merkittävästi. Tämä vaatisi uusien kannustimien luomista ja EU-maiden metsien alueellisten erityispiirteiden parempaa hyödyntämistä ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi. Ilmastotavoitteet tulisi ottaa osaksi kaikkea metsiä koskevaa politiikkaa. Tavoitteita pitäisi tarkastella yhdessä muiden tavoitteiden – kuten biotalouden kasvattamisen ja monimuotoisuuden säilyttämisen – kanssa. Näin voidaan saavuttaa päästöleikkaus, joka vastaisi jopa viidennestä EU:n kokonaispäästöistä. Leikkaus syntyy metsien hiilinielusta, fossiilisten raaka-aineiden korvaamisesta metsätuotteilla ja hiilen varastoinnista metsätuotteisiin. Suomessa voi olla järkevää lisätä osassa metsiä kestävästi puuntuotantoa biotalouden tarpeisiin ja siten edesauttaa fossiilisten raaka-aineiden ja tuotteiden korvaamista. Toisaalta alueilla, joissa metsien kasvu on hidasta ja kannattavan metsätalouden edellytykset ovat heikot, voi olla järkevää keskittyä metsien muiden käyttötavoitteiden, kuten matkailu- ja virkistyskäytön ja monimuotoisuuden edistämiseen. Osassa suometsiä voi puolestaan olla ilmasto- ja vesistöhaittojen ja taloudellisen tehokkuuden näkökulmasta järkevämpää keskittyä hiilidioksidin sitomiseen metsiin ja maaperään kuin hyödyntää metsiä puuntuotantoon. Jotta metsät pysyvät hiilinieluna, niiden on uudistuttava: metsien pitää kestää aiempaa paremmin lämpöä ja sään ääri-ilmiöitä. Metsän kantokykyä voidaan kohentaa esimerkiksi valitsemalla puulajeja ja taimia, jotka kestävät edessä olevia muutoksia. Ilmastovaikutukset tulee kuitenkin ottaa vielä selvemmin osaksi kaikkea metsiin liittyvää politiikkaa.” (hs  Lauri Hetemäki 18.12.2015)

Huomautus: ”Hetemäki ja Peltola kirjoittivat (pää)osin asiaa, mutta repsahtivat pariin otteeseen perinteiseen. Esimerkiksi: ”Terveet ja hyvin kasvavat metsät sitovat eniten hiiltä, kun taas sairaat, lahoavat ja palavat metsät päästävät sitä ilmakehään. He luovat mielikuvan kategorisesta erosta. Jos metsiä ei hoideta ja käytetä tietyllä tavalla, niin vääjäämätön seuraus on sairas, lahonnut ja liekehtivä metsä. Tuomiopäivä tulee. Ja se tulee heti. Kirjassaan Faktojen maailma Hans Rosling kutsui tällaista ajattelua kuiluajatteluksi, jossa tunnistetaan vain ilmiön ääripäät. Lisäksi epämääräisellä käsiteklimpillä sairas ja lahonnut metsä on lähinnä paatoksellista arvoa – outoa kieltä asiantuntijoilta. Hetemäen ja Peltolan yksinkertaistus tarjoilee taas lööperiä some-lapaan” (Atte Komonen)




Hyvä metsänhoito


 Hannu Hyvösen toimittama Hyvä metsänhoito (Ekometsätalouden liitto 2009), asiantuntijoina kolme metsätieteen tohtoria Erkki Lähde, Olavi Laiho, Yrjö Norokorpi, ei kovin hyvin aukea maallikolle. Tohtorien lauseita vaivaa substantiivitauti. Kirjoittajille metsä on niin tärkeä asia, että siitä on vaikea kirjoittaa amatööreille. He ovat selvästi puolustuskannalla, tietysti tottuneet saamaan virallisen linjan edustajilta syytöksiä, joita on ollut vaikea tohtorin koulutuksella väittää vääriksi, vaikka jokainen metsänomistaja näkee avohakkuun seuraukset. Kirja on hyvä avaus ja siinä on hienoja kuvia! Toivottavasti kaikki metsänomistajat malttavat kirjan hankkia! Tässä ovat ne tiedot, jotka minulle kaupunkilaisena metsänomistajana olivat mielenkiintoisimpia.

・ ”Hakkuut olivat 1950-luvulle asti lähes yksinomaan eriasteisia poimintahakkuita, joita kutsuttiin myös harsinnaksi. Tällaiset hakkuut ylläpitävät metsissä erikokoisten ja eri-ikäisten puiden sekametsärakennetta... (sitten) haluttiin siirtyä peltoviljelyn esimerkin mukaisesti tasaikäisten puuviljelmien kasvattamiseen... Avohakkuut, siemenpuuhakkuut, alikasvien raivaus ja lehtipuiden vähennys yleistyivät.”

・ ”Kun alaharvennuksissa on poistettu vähäoksaiseksi ja suorarunkoiseksi kehittynyttä nuorta puustomassaa, on menetetty kuitupuuksi se laadukas tukkiosa, joka näistä oli kasvamassa... Aiempi metsissä samoilu on muuttunut rämpimiseksi muokatuilla avohakkuualoilla ja taimikoissa... Nyt kun sotien jälkeen aloitettu ensimmäinen avohakkuukierros on lähestymässä loppuaan koko idea erikoistumisesta kuitupuun tuotantoon on uuden tarkastelun alla.”

・ ”Metsän maaperä, vesitalous, nisäkkäät, linnut, hyönteiset, siitepöly, siemenet ja puut - kaikki tämä on metsää ja sen elämää... Lajin yksilöiden välillä on vallinnut yhteistoiminnan lisäksi kilpailuakin. Lajien kesken kyse on enemmän vuorovaikutteisesta yhteistoiminnasta. Hyvänä esimerkkinä evoluution luomasta synergiasta ovat mm. lahottajaketjut. Jotta kuollut puuaines voisi palata takaisin kasvien käyttöön, on kehittynyt monimutkaisia ja pitkiä sienten, hyönteisten, maaperäeläinten ja bakteerien lahottajaketjuja.”

・ ”Metsälle on kuviteltu voitavan määritellä selvästi erottuva elinkaari samoin kuin yksittäiselle puulle, jonka elinkaari alkaa siemenestä ja päättyy kuolemaan vaihtelevista syistä. Metsäekosysteemi on kuitenkin monien lajien kokonaisuus.”

・ ”Salamaniskusta syttyvä palo sammuu Suomen oloissa suhteellisen pian ukonilmaan säännönmukaisesti kuuluvan sateen ansiosta. Palo leviää tuulen mukana ja polttaa vain osan luonnonvaraisesti kehittyneestä vaihtelevan rakenteisesta puustosta. Jos palo sen sijaan sattuu ihmisen käsittelemään yhden puulajin tasakokoiseen puustoon, se voi helposti tuhoutua kokonaan. Ihmisen aiheuttama metsäpalo syttyy kuivimpana kevät- tai kesäkautena.”

・ ”Kun alikasvuksena kasvaneet puut vapautetaan, ne nopeuttavat kasvuaan muutamassa vuodessa ja saavuttavat saman tai jopa suuremman koon kuin koko ajan vapaassa tilassa kasvaneet puut.”

・ Puupellot: Alaharvennus johtaa myöhemmin uudistushakkuisiin. Uudistaminen tehdään joko avohakkuulla ja viljelyllä tai luontaisen uudistamisen hakkuilla. Niitä ovat suojuspuu- ja siemenpuuhakkuut. Ne, ja verhopuuhakkuu, jossa puustoa jätetään uudistusalalle suojaamaan luontaisia tai viljelytaimia hallaa ja heinittymistä vastaan, poikkeavat varsinaisista rakennetta tasaavista hakkuista, sillä uudistamisen alettua puusto on kaksikerroksista. Kuitenkin se on vain lyhyt välivaihe, kun siementävät ja suojaavat puut hakataan pian uudistumisen varmistuttua. Tällöin puuston rakenne palautetaan yhteen suhteellisen tasakokoiseen kerrokseen ja kasvatushakkuut tehdään alaharvennuksina.

・ Jatkuvaa kasvatusta voidaan käyttää joustavasti metsänomistajan taloudellisten tarpeiden ja metsän kehitysvaiheen mukaan.

・ ”Monimuotoisuus edellyttää jonkin verran lahoavaa puuainesta sekä pökkelöinä että maapuina sekä joissakin kohteissa myös hiiltynyttä puuta... lehtipuut arvioidaan monimuotoisuuden kannalta havupuita arvokkaammiksi. Haapa ja raita ovat erityisen arvokkaita, koska niillä elää runsaasti harvinaisia ja uhanalaisia sieni-, hyönteis- ym. lajeja. Puiden juurien ja juurisienien elinvoimaisuuden säilyttäminen edellyttää puuston jatkuvaa peitteellisyyttä.”

・ ”Puuston vuotuinen tilavuuskasvu oli jatkuvan kasvatuksen koealoilla suurempi kuin alaharvennetuilla koealoilla. Jatkuvassa kasvatuksessa hakattiin menetelmän mukaisesti enemmän suurikokoisia puita kun taas alaharvennuksessa niitä pistettiin vain poikkeuksellisesti huonon kunnon tai lukumäärätavoitteen vuoksi. ”

・ ”Luomumetsänhoidossa ns. avainbiotoopit ja niiden välitön ympäristö noin 20 metrin etäisyydeltä jätetään hakkaamatta tai käsitellään poimintahakkuilla vain niin varovaisesti, että voidaan olla varmoja elinympäristön säilymisestä. Tällaisia elinympäristöjä ovat lähteiden ja purojen sekä muiden vesien rantavyöhykkeet ja harvinaiset erityisen viljavat tai muuten poikkeukselliset kasvupaikat. Samoin avainbiotooppeihin luetaan rotkot, kurut, jyrkänteet, kivikot, hietikot, kalliot, louhikot, vähäpuustoiset suot yms... samoin Ruoho- ja heinäkorvet, saniaiskorvet sekä lehtokorvet, rehevät lehtolaikut, pienet kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla, norojen ja pienten lampien välittömät lähiympäristöt. Vastaavanlaisia kohteita ovat myös harvinaisten lintujen tai muiden eläimien tai eliöiden peräpuut ja pesäpaikat. Pökkelöt ja maapuut jätetään hakkaamatta ja korjaamatta. Pystykuolleita tai kuolemaisillaan olevia puita voidaan kuitenkin turvallisuuden vuoksi katkaista muutaman metrin korkeudelta. Harvinaiset puut ja erikoismuodot, esimerkiksi käärmekuuset tai muhkurakuuset, samoin kaikki alikasvuspuut, säästetään...

・ Hakkuiden keskittäminen roudan vuoksi talvikauteen on järkevää. Lumipeite suojaa taimia ja juuristoa hakkuu- ja korjuuvaurioilta, mutta pakkasen kiristyessä kasvainten katkeamisherkkyys kasvaa voimakkaasti. Kevyiden teknisten ratkaisujen kehittämistyö on yhä tärkeämpää mm. odotettavissa olevan ilmaston lämpenemisen vuoksi.

・ Alikasvus muodostaa juuri metsän peitteellisenä säilyttämisen perustan. … Munista kuoriuduttuaan poikaset tarvitsevat välittömästi suojaa ja ravintoa, mistä alikasvus huolehtii... Lannoitusta, ojitusta, vesakko- ym. myrkkyjä ja voimaperäistä maanmuokkausta ei luomumetsänhoidossa käytetä... Kun halutaan lisätä uudistamisessa runsaasti valoa vaativien lajien kuten männyn ja koivun osuutta tai muutoin halutaan varmistaa uudistuminen ja alikasvuksen nopea elpyminen, on vaihtoehtona ryhmittäinen jatkuva kasvatus. .. leikataan normaalijakaumaa muistuttavaa huippua. Siten tehdään tilaa alikasvukselle elpyä... Avaavista hakkuista suositeltavimpia ovat pienaukot. Niiden koko suurimmillaan on noin kolmannes hehtaaria. Ne on syytä tehdä kuljetusurille... Hakkutähteet voidaan polttaa myöhään syksyllä tai aikaisin keväällä, kun metsäpalon vaara ei ole. Kevyttä maan käsittelyä ja hajakylvöä voidaan käyttää luontaisen uudistumisen täydennyksenä... Jättöpuiden vuoksi avoala ei kuitenkaan ole missään vaiheessa täysin puuton... Monimuotoisuuden kannalta on todennäköisesti riittävää, jos esimerkiksi 100 ha metsätilalla tehdään kulotusta muutamalla hehtaarilla noin sadan vuoden kuluessa. Myös pienaukkoa on syytä kulottaa, mikäli se on teknisesti mahdollista. Yleensä ainakin hakkuutähdekasojen polttaminen on tarkoituksenmukaista. Siten nopeutetaan niiden hajoamista ja saadaan aikaan maan biologiaa elvyttävä tuhkalannoitus.

・ ”Lyhyellä aikavälillä tarkasteluna avohakkuu on teknisesti helppo ja myös halpa menettely. Siitä seuraa kuitenkin pitkä ja usein kallis uudistamis- ja taimikonhoitovaihe. Tällöin myös puun määrällinen tuotos on vähäistä ja metsämaan monikäyttö- ja myyntiarvo ovat heikkoja. Luomumetsänhoidolla vähennetään näitä uudistamis-, taimikonhoito- ja ensiharvennuskustannuksia.”

・ ”Ongelmallisimpia Suomen oloissa ovat tyvilahoa aiheuttavat lahottajasienet.”

・ Luomumallissa hakkuiden jäljet häviävät nopeasti. Metsä uudistuu luontaisesti. Erirakenteinen sekametsä ylläpitää hyvää kasvua ja tuottaa puutavaraa moneen käyttöön. Puuston monilajisuus ylläpitää monimuotoista sienirihmastoa maaperässä ja tarjoaa hyvät sienestysmahdollisuudet. Hakkuut lisäävät sekä mustikan että puolukan satoja. Puunkorjuu tehdään ensisijaisesti talviaikaan, jolloin säästetään maaperää ja saadaan laadukasta puuta. Kuusivaltaisiin kohtiin tehdään pienaukkoja ja hakkuutähteet kulotetaan. Korjuu-uria tehdään harvaan ja niillä jäljitellään tuulenkaatojen vaikutusta luonnonmetsissä. Taimikko kehittyy vaihtelevan rakenteiseksi sekapuustoksi. Se ei tarvitse hoitotoimia ennen harvennusta. Osa eri lajien isoimpia puita jätetään edelleen hakkaamatta. Sellaista puuta, jolla ei ole taloudellista käyttöarvoa ei yleensä ole syytä hakata. Pökkelöt ja maapuut säästetään. Kasvualaa ei menetetä korjuu-urille, sillä kapeat urat sovitetaan puuston luonnollisiin väyliin ja pienaukkoihin. Samaa uraa ei yleensä ajeta toista kertaa, vaan korjuu-uran annetaan uudistua luontaisesti. Metsän biomassa sekä maan päällä että maan alla säilyy suurena. Puuvaranto vaihtelee n 100- 250 m3/ha. Erirakenteisuus turvaa hyvän yhteyttämistehon latvustossa ja hyvän ravintoteiden ottotehon juuristossa. Lahopuun määrä turvaa sekä lahottajaeliöstön säilymisen että metsän ravinnekierron ja luontaisen uudistumisen edellytyksiä. Avainbiotoopit ja niiden ympäristö jätetään hakkaamatta tai käsitellään poimintahakkuilla varovaisesti. Metsä tuottaa laatupuuta, myös keloja.

・ Ilmastonmuutoksen epävarmuus: ”Ei laiteta kaikkia munia samaan koriin, vaan suositaan monilajista erirakenteista sekametsiä... Kovat pakkaset rajoittavat tehokkaasti tuholaisten ja tautien esiintymistä. Jo nyt on nähtävissä viitteitä mäntypistiäisten runsausjaksojen tihentymiseen... Metsiin jätetyistä pökkelöissä ja ripustetuissa pesäpöntöissä pesivät pikkulinnut edistävät metsien terveydentilaa omalta osaltaan syömällä tuhohyönteisiä. Petolinnut kiittävät pystyyn jätetyistä pesäpuista tai niille rakennetuista tekopesistä syömällä jyrsijöitä , joita lämpenevä ilmasto myös saattaa suosia. Ilmastonmuutoksen myötä äärimmäisten sääilmiöiden ennustetaan lisääntyvän, mikä metsien kannalta merkitsee lisääntyviä myrskytuhoja. Tässä tilanteessa on olennaista, että jatkuvankasvatuksen avulla voidaan välttää turhia avohakkuita eikä ole täysin merkityksetöntä ettei turhilla avohakkuilla tuhota muurahaisten pesiä ja elinympäristöjä. Yksi ainoa muurahaispesä asukkaineen voi poistaa noin 100 000 hyönteisen toukkaa päivässä. Siinä sivussa muurahaiset sitovat omalta osaltaan hiiltä pesiinsä karikkeen ja kaarnapalojen muodossa.

・ Jatkuvan kasvatuksen metsässä tukkipuun tuotos on suuri, mikä on metsänomistajan kannalta eduksi tilanteessa, jossa sellu- ja paperiteollisuus siirtyy tropiikkiin halvan kuitupuun perään. .. Puusta tehdyt rakenteet ovat yleensä energiataloudellisesti 2-5 kertaa edullisempia ja samalla myös ilmastoystävällisempiä kuin vastaavat teräs, betoni- ja alumiinirakenteet. Lisäksi pitkäikäiset puurakenteet varastoivat tehokkaasti hiiltä. Yksipuulajisten havupuumetsien korvaaminen sekametsillä parantaa myös metsien heijastavuutta. Varsinkin kuuset ovat hyvin tummia ja heijastavat heikosti ilmastoa lämmittäviä valonsäteitä takaisin. Ero korostuu talvella, kun lehtipuut ovat tiputtaneet lehtensä, jolloin lumipeitteen määrä heijastaa tehokkaasti lämpöä takaisin avaruuteen ilmastoa lämmittämästä. Heijastavuuden kannalta erityisen hyvä on valkorunkoinen koivu.





Puut säteilevät ikiaikaista viisautta ja antavat ihmisellekin energiaa


Taoalaisuudessa puita kunnioitetaan erityisen voimakkaina kasveina. Ne imevät ilmasta hiilidioksidia ja muuttavat sitä hapeksi, mutta myös muuntavat kielteisiä voimia hyviksi energioiksi ympäristössään. Puiden juuret menevät syvälle maahan ja mitä syvemmälle ne menevät sen korkeammalle puu voi kurottautua kohti taivasta. Puut seisovat hyvin hiljaa, imevät maan energiaa ja universaalia voimaa. Puilla kuten kaikilla kasveilla on kyky imeä myös valoa energioista ja muuntaa se ruuaksi. Niidenhän ravinto koostuu pääasiassa valosta, vesi ja maan mineraalit vastaavat vain 30 prosenttia niiden ravinnosta. Puu parantajana ja ystävänä on spirituaalisesti kaikkein edistynein kasvi. Se on meditatiivisessa tilassa ja hienojakoinen energia on sen luonnollista kieltä. Mitä enemmän kielitaitosi kehittyy sen paremmin voit luoda yhteyden puihin. Ne auttavat sinua kehittämään rauhaisaa läsnäoloa ja vitaalisuutta. Voit myös auttaa puita suojaamaan lähiympäristöäsi.

Historian aikana ihmiset ovat käyttäneet puiden kaikkia osia parantumiseen ja lääkkeinä. Isoilla puilla on eniten parannusvoimaa, erityisesti männyillä. Mänty säteilee elämänvoimaa. Se ravitsee verenkiertoa, vahvistaa hermojärjestelmää, ravitsee sielua ja henkeä. Mänty on kuolematon puu. Vanha kiinalainen runous ja taide on täynnä ihailua mäntyä kohtaan. Muutkin isot puut, varsinkin ne, joita löytää lähellä juoksevaa vettä, säteilevät ikiaikaista viisautta. Jotkut puut tuntuvat ihmisenkin käteen kylmiltä, jotkut lämpimiltä. Ihmisten lähellä kasvavat puut pystyvät tukemaan ihmistä enemmän kuin erämaan puut. Voit kehittää määrättyjä rituaaleja ja luoda näin hiljaisen kommunikaation jota sekä sinä että puu ymmärtävät ja lisätä näin harmoonista vuorovaikutusta. Jokaisella puulla kuten kaikella on oma persoonallisuus ja halut ja oma elämä. Puut eroavat toisistaan siinä miten ne ottavat kontaktia ihmisten kanssa. Jotkut haluavat antaa kaiken energian, jotkut ovat heikompia ja tarvitsevat ihmisen lohduttavaa energiaa. Jotkut ovat vain ystävällisiä sieluja ja pitävät ihmisen seurasta. Puilla on pitempi aikaperspektiivi kuin ihmisillä. Voit palata saman puun ääreen useita kertoa ja luoda suhteen. Vieraile säännöllisesti niin puu tietää milloin odottaa sinua. Spirituaalinen suhde puuhun muistuttaa rakkautta enemmän kuin mikään muu inhimillinen aktiviteetti. Anna puun johtaa sinut sen oman elämän ihmeisiin!


Puulla on antibakteerinen vaikutus


2017 julkaistu väitöskirja osoittaa, että bakteerit kuolevat tehokkaasti käsittelemättömillä kuusi -ja mäntypinnoilla. Tutkija Tiina Vainio-Kaila teki kokeita puisilla ja lasisilla napeilla, joiden pinnalle hän laittoi bakteeriliuosta. Tutkittavat bakteerit olivat yleisiä tautien aiheuttajia. Testialustalle päätyi esimerkiksi Listeria- ja salmonellabakteereita, jotka vaivaavat erityisesti elintarviketeollisuutta, sairaalabakteereja ja ripulia aiheuttavaa Escheria coli -bakteeria. Lisäksi mukana oli päiväkotilasten korvatulehduksen tavallisin syy, Streptococcus pneumonia. Vainio-Kaila testasi eri väliajoin kuinka bakteerit elävät eri pinnoilla.
– Neljän tunnin jälkeen puupinnalla oli kymmeniä bakteereja, mutta lasipinnalla niitä oli vielä tuhansia. Vuorokauden kuluttua kaikki puun pinnan bakteerit olivat kuolleet. Myös lasisella pinnalla niitä oli selvästi vähemmän, mutta oli kuitenkin.

Matti Myller tutki puusta haihtuvien orgaanisten VOC-yhdisteiden vaikutusta bakteereihin. VOC-yhdisteet luovat puulle sen ominaisen tuoksun. Yhdisteitä on siis esimerkiksi kaikissa puutaloissa, vaikka niiden pinnat olisikin lakattu. VOC-yhdisteitä testattiin lasipurkeilla, joissa molemmissa oli bakteereja, mutta vain toiseen lisättiin VOC-yhdisteitä. Bakteerit kuolivat nopeammin yhdisteitä sisältävissä purkeissa.
– Se ei hirveän voimakas ollut eli ei voi ajatella, että puutalossa asuva ei saisi koskaan flunssaa, mutta pienikin bakteerimäärän väheneminen on toki positiivista. Puun on todettu parantavan sisäilmaa ja muun muassa rauhoittavan mieltä ja kehoa. Kansainvälisten tutkimuksien mukaan puusisustus jopa alentaa verenpainetta ja pulssia sekä vähentää stressihormonin määrää.

Marko Leppänen ja Adela Pajunen tarkastelevat metsää hyvänä tekevänä paikkana teoksessa Terveysmetsä. Metsä on loputon taideaarteisto, kuten Pekka Halonen on todennut. Kauneus lisää mielihyvähormonien, endorfiinien aktiivisuutta aivoissa. Kourallinen metsämaata sisältää tähtitieteellisen määrän mikrobeja.  Riittävä mikrobialtistus suojaa terveyttä pitämällä huolen immuunijärjestelmän asianmukaisesta toiminnasta. Metsä, erityisesti luonnonmukainen vanha metsä, laskee verenpainetta, sydämen sykettä ja stressihormonia. Proteiinin määrä elimistössä lisääntyy ja siten syöpä- ja immuunipuolustus vahvistuu, koska antibioottiperusteisia aineita (antimikrobisia yhdisteitä) vapautuu puista, stressi hellittää. Muisti ja keskittymiskyky paranee. (hs 14.5.2016)