Metsä hiilinieluna

7. Metsänhoitoyhdistykset rikkovat kilpailuttamista

Vanha metsä varastoi hiilen

Virallinen retoriikka ilmastonmuutoksen ympärillä muistuttaa monesti unissakävelijänpuhetta. On kuin ihminen kävisi yöllä ryöstämässä omaa puutarhaansa ja päivällä kokoaisi turvajoukkoja etsimään syyllistä. Oikea käsi ei tiedä mitä vasen tekee tässä ihmiskunnan Jekyll-Hyde -kamppailussa. Taistelu käydään ihmiskunnan sisällä; todellisuudessa ilmastonmuutosta vastaan ei voi taistella. On vain jätettävä tekemättä asioita.
Suurin vaikutus yksittäisistä tekemättä jättämisistä liittyy vanhan metsän säästämiseen. Koska metsä on ihmisyksilöä paljon vanhempi eloyhteisö, on tärkeää suojella se lailla. Kysymys ei ole vain puista. Puiden hiilensidonnasta on ollut tietoa ja kauan; vasta äskettäin on alkanut selvitä mikä merkitys on metsämaalla juurisienineen ja pieneliöstöineen. Maan alla risteilee tiheä elämää kannatteleva verkosto. Satojen vuosien aikana kerrostunut metsämaa on elävä organismi, johon lisäksi on kerrostunut hiiltä valtavia määriä – yli kaksi kertaa enemmän kuin täyskorkean metsän puihin.
Avohakkuussa tuhoutuvat suuret puut, jotka kantavat elämää rungoissaan ja oksissaan. Ne muodostavat vanhan metsän näkyvän osan. Maisemallisesti vähemmän näkyy metsänpohja, jossa sammaleen verhoamina lojuu muinaisia puunrunkoja. Maan rikkominen ja äestäminen, ojittamisesta ja kantojen kiskomisesta puhumattakaan, tuhoaa puolestaan maan ja sen elämän varastot. Kokonaisuutta ei saa takaisin viiteensataan vuoteen. Autio hakkuuala muuttuu massiiviseksi päästölähteeksi ja myös maaperän hiili lähtee vapautumaan ilmakehään. Avohakkuulle istutettu taimi-ikäinen puusto ei ole hiilinielu. Avohakkuun kaikki tekijät on – kansainvälisten standardienkin mukaan – laskettava hakkuiden hiilitaseeseen. Mahdollisista puutuotteista suuri osa on lyhytikäisiä ja niiden valmistaminen, varastointi ja jakelu tupruttaa hiiltä taivaalle.
Avohakkuu taimikoineen muuttuu hiilensidonnan kannalta aktiiviseksi vasta 50 vuoden kuluttua, kun kaikki oheistekijät otetaan huomioon. Ja ilmastonmuutoksen kannalta silloin on auttamattoman myöhäistä. Tähän maailmanaikaan ainoa järkevä puhe koskee metsien hiilivarastoja, ja hiilinielut terminä on jo saastunut metsäteollisuuden syöttämistä piilomerkityksistä.
Raha on neutraali väline, mutta sitä voidaan käyttää elämää vastaan tai elämän puolesta. Suojeluun annettu euro muuttuu säätiömme kautta kahdeksi neliömetriksi suojeltua metsämaata. Siihenkin alaan mahtuu yksi suuri puu, joka on varastoinut runkoonsa enemmän hiiltä kuin hehtaarin avohakkuulle istutettu taimikko ehtisi sitoa itseensä kymmenissä vuosissa.
Portit eivät ole vielä sulkeutuneet. Tosiasioiden mukainen toiminta varmasti vähentää taloudellista tulosta monessakin suunnassa; tämä on hyväksyttävä. On korkea aika ottaa päätöksenteossa huomioon luonnon monimuotoisuus; yhtä lailla on tärkeää suojella jäljellä olevia hiilivarastoja – suuria puita ja maata niiden alla. Niissä on elä elämän jalansija tällä planeetalla.

Onko ikimetsä/vanha metsä hiilinielu vai hiilipäästö?

Miehet eivät näe metsää puilta:
    • Hannes Mäntyranta: ”Vanhassa metsässä hiiltä sitoutuu yhtä paljon kuin sitä vapautuu puiden lahotessa. Jos näin ei olisi, niin metsästä syntyisi ajan oloon valtava hiililevy”.
     
    • Juri Laurila: Suojelualueilla puun kasvu ja hiilensidonta loppuu, kun puut alkavat kuolla. Niistä vapautuu enemmän hiiltä kuin niihin sitoutuu.
     
    • Petteri Talas: Vanhat metsät toimivat hiilivarastoina, mutta eivät enää sido uutta hiiltä, vaan lahoamisvaiheessa hiiltä vapautuu. Taalas muistuttaa, että ilmakehän kannalta on se ja sama, poistammeko hiiltä 20:n vai sadan vuoden aikajänteellä. Kiireellisintä on estää uuden hiilidioksidin pääsy ilmakehään.

 Suomen metsistä 25 prosenttia on yli 80 ja 10 prosenttia yli 140 vuotiaitsa.
 

Suomen metsien tilastoja

Suomen metsistä 65 prosenttia on alle 80-vuotiaita, 25 prosenttia on yli 80 ja 10 prosenttia yli 140-vuotiaita. Suomi on kansainvälisesti sitoutunut YK:n ympäristöohjelman 17 prosentin suojelualueeseen, mutta Lapin eteläpuolella metsistä on suojeltu vain kolme prosenttia. .

Suomen metsistä 3 % on luonnontilaisia, suojeltu on 6 %. Etelä-Suomessa suojelussa on 2,6 % metsistä ja Pohjois-Suomessa 10 %.

Luonnonvarakeskuksen mukaan yhden puulajin metsiä Suomen metsäpinta-alasta on 30 %. Kahden puulajin metsiä on 35 % ja kolmen puulajin 27 %. Yli kolmen puulajin metsien osuus on 7 %.

Metsänomistaja 2020 -tutkimus, Pellervon taloustutkimus: 70 prosenttia omistajista käyttää avohakkuuta. 20 % ei hyväksy avohakkuuta, 70 prosenttia vastustaa kantojen nostoa ja 20 % lahopuiden lisäämistä metsissä.

Valtio omistaa kolmanneksen Suomen metsistä. Niistä 90 prosenttia keskittyy Itä- ja Pohjois-Suomeen.

Puukaupan volyymistä 92 prosenttia tulee yksityismetsistä.

Ilmastoahdistuksen raskauttamille uutinen metsien hiilinielun kasvusta on iloinen asia. Jos Suomen metsien ilmakehästä pois siivilöimä hiilidioksidimäärä jaettaisiin tasan meidän kaikkien kesken, siitä tulisi 63 litraa fossiilista dieselöljyä jokaiselle suomalaiselle vauvasta vaariin.

2. Hiilidioksidi

Mitä on hiilineutraalius - CO2-vapaa tuotanto?

Hiilineutraali yhteiskunta tuottaa ilmakehään vain sen verran hiilipäästöjä kuin se pystyy sitomaan niitä ilmakehästä. Usein hiilineutraalius laajennetaan käsittämään myös muut kasvihuonekaasut. Tällöin hiilineutraaliudella tarkoitetaan toiminnan ilmastoneutraaliutta: toiminta ei vaikuta ilmakehän kasvihuonekaasujen pitoisuuksiin.

Hiilineutraaliudesta käytetään energiantuotannossa käsitettä CO2-vapaa. Hiilinegatiivisuus tapahtuu käytettäessä puuta pitkäikäisinä rakennusmateriaaleina.
Eri kasvihuonekaasupäästöjen ilmastovaikutusta vertaillaan keskenään hiilidioksidiekvivalenttien avulla. Hiilineutraalin tuotteen hiilijalanjälki koko elinkaaren ajalta on nolla.

 Päästöjen vähentäminen tai saaminen nollaan ei riitä, vaan hiiltä on saatava pois ilmakehästä. Siksi hiilineutraalius on vain välitavoite matkalla tilanteeseen, jossa ilmastoa lämmittävän hiilen määrä ilmakehässä vähenee. Ilmakehään kertyneen hiilen voi ajatella velaksi, joka pitää maksaa pois, jos haluaa välttää ikävät seuraukset. Viimeisten vuosisatojen aikana tällaista velkaa on kertynyt valtavasti.

”Suomi on ottamassa melkoisen riskin perustaessaan ilmastopolitiikkansa ja biotaloutensa kritiikin kohteeksi joutuneen hiilineutraalisuuden varaan, joka ei saa tukea ilmastopaneelin selvityksessä. Pariisin ilmastosopimuksen sanavalinnat viittaavat siihen, että laskentatavat saattavat romuttua. Suomalaiset lobbarit ovat Pariisissa esittäneet näistä asioista kestämätöntä ja nykytutkimukselle vierasta tietoa.” (hs Olli Tahvonen Metsätieteiden laitos 20.12.2015)

Polttopuukaan ei kestä ikuisesti. Pitkään varastoidut klapit alkavat väistämättä lahota. Lahoaminen on hidasta palamista eli hiilen yhtymistä happeen. Mitä pidemmälle laho etenee, sitä vähemmän puuhun jää hiiltä poltettavaksi.

Metsän hiilinielu ylivoimainen laskettavaksi?

Suomen omista hiilidioksidipäästöistä metsät sitovat puolet. Pienentämällä hakkuita Suomi voisi saavuttaa nopeasti tilan, jossa se sitoo enemmän hiiltä kuin se tuottaa.

Hiilinielu riippuu toisaalta metsien kasvusta ja toisaalta hakkuiden ja poistuman tasoista. Kriitikkojen mukaan tuleva kasvu on laskettu liian optimistisesti.

Peltomaalla pajumetsikön runkoihin ja oksiin syntyy jo viidessä vuodessa nielu, jossa hiiltä on keskimäärin kahdeksan tonnia hehtaarilla. Myös pajun maanalaisten hienojuurten nielu on tonni hehtaaria kohti vuodessa. Suomen pitkän kiertoajan metsien hiilen määrä on rungoissa ja lehvästössä 28 tonnia hehtaaria kohti. (Veli Pohjonen, hs 29.8.2016)

Ilmastoviisaalla metsätaloudella pystytään säätelemään hiilitasapainoa. Sen mukaan olennaista on, miten talteen kerätty puu käytetään.

Vastustajat muistuttavat: ”Jokainen hakkaamatta jätetty miljoona kuutiometriä puuta iskee Suomen kansantalouden arvonlisään noin 240 miljoonan euron loven. (Pasi Jaakkonen, IS 10.12.2018)

Männyllä jalostetun siemenen käyttö verrattuna metsikkösiemeneen parantaa puiden tilavuuskasvua 15–25 prosentilla.

 Luken listaamissa syissä nettonielun hupenemiseen ei mainita sitä, että männyn neulaskerroissa, eli siinä kuinka monen vuoden aikana syntyneitä eläviä neulasia puussa kerrallaan on, on jostain syystä tapahtunut vähenemää. Esim. kun neulaskertoja saattoi olla 5, nyt niitä on 3. Vähemmän elävää neulasmassaa on vähemmän yhteyttävää biomassaa on vähemmän kasvua. (Jyri Mikkola)

Vaikuttaako korkokanta nielun laskemiseen?

LUONNONVARAKESKUKSEN hiilinieluarvio on virheellinen, sanoo Helsingin yliopiston metsäekonomian ja -politiikan professori Olli Tahvonen. Siihen olennaisesti vaikuttava korkokanta on valittu väärin perustein ja siksi ensi vuosikymmenen hakkuut arvioitu liian suuriksi ja Suomen hiilinielun koko liian pieneksi. Metsän korkokannalla tarkoitetaan metsän arvon muutosta. Luken mallinnuksessa vuosittaisiksi metsänhakkuiksi on arvioitu 83 miljoonaa kuutiota valitsemalla metsän arvon nousuksi 3,5 prosenttia vuodessa. Todellisuudessa korkotaso määräytyy metsätalouden ulkopuolella, eikä riipu puun kasvusta. Todenmukaisempi korkokanta on nollasta kahteen prosenttia. Muuten Luken käyttämä Mela-ohjelmisto ei saisi tuolla korolla laskelmaan sellaisia, jotka vastasivat Suomen metsien käyttöä viime vuosikymmenellä. ”Ongelma on väärän koron lisäksi tässä laskentasysteemissä tai sen käytössä. Mela-systeemi on Luken kaupallinen tuote ja sen lähdekoodiin ja 'oletuksiin' ei ole pääsyä kuin muutamilla Luken tutkijoilla. Systeemin pitäisi olla täysin avoin, mutta sitä se ei ole”. Luke kertoo, että jos korkokannaksi olisi valittu 2,5 prosenttia, se olisi johtanut 71 miljoonan kuution hakkuisiin. Suomen hiilinielu olisi 45 miljoonaa hiilidioksiditonnia. Se tarkoittaa, että noin kolme neljäsosaa Suomen päästöistä sitoutuisi metsien kasvuun. Hakkuuarvio tulisi olla 63–68 miljoonan kuution tienoilla. EU:n maankäyttösektorin päästölaskentasääntöjen mukaan Suomi voisi saada metsien hiilinielun vuoksi päästöjään "hyvitettyä" korkeintaan 25 miljoonan hiilidioksiditonnin nielua vastaavan määrän. Siis riippumatta siitä, olisiko hiilinielu 28 miljoonaa vai 45 miljoonaa tonnia. Hakkuiden yliarviointi antaa mahdollisuuden sivuuttaa nielujen kustannustehokas käyttö Suomen ja EU:n ilmastopolitiikassa.(Vihreä Lanka, 19.12.2018)



Jäsenmaan hiilinielun korvaustapa, LULUCF

Euroopan parlamentti äänesti 2017 metsien hiilinielusta eli LULUCF asetuksesta (Land use, land-use change, and forestry). Jäsenmaiden oli toimittava komissiolle vuoden 2018 loppuun mennessä metsiensä hiilinielutasoa kaudella 2021–2025 kuvaavat laskennalliset arvioluvut. Kauden todellisia metsien hiilinieluarvoja verrataan niihin, kun aikanaan arvioidaan Suomen maankäyttösektorin päästötavoitteen saavuttamista. Lulucf-sektorin nettonielu oli kooltaan 14,2 miljoonaa tonnia, päästöjä ja poistumia ei lasketa mukaan kokonaispäästöihin. (hs 24.5.2019)

Lulucf-asetus: jos jäsenmaa lisää metsien hakkuita, sen tulee korvata menetetty hiilinielu muita sektoreita koskevilla päästövähennyksillä tai päästöoikeuksia ostamalla. Metsänielujen pieneneminen mitätöi muilla aloilla saavutetut päästövähennykset. Jos hiilinielu on pienempi kuin vertailutaso, pienentynyt hiilinielu lisää maankäyttösektorin laskennallisia päästöjä. Maankäytön päästöt pitää kompensoida lisäämällä päästövähennyksiä tai ostamalla nieluyksiköitä muista jäsenmaista.

Fern-järjestön metsälupaus: "Täten lupaan, ett jos minut valitaan Euroopan parlamentinjäseneksi, aion edistää politiikkaa, jonka tavoitteena on metsien suojelu ja ennallistamainen maailmanlaajuisesti.” Suomesta Merja Kyllönen, Sirpa Pietikinen, Heidi Hautala.

Vuonna 2015 hiilinielut olivat 26 000 kilotonnia ha ja vuonna 2030 arvion mukaan 4200 kilotonnia. Päästöt olivat 56 600 kilotonnia ha,

Tilastokeskuksen kokoaman YK:n ilmastosopimuksen seurantaraportin mukaan Suomen kasvihuonepäästöjen kokonaismäärä maankäyttösektori (LULUCF) mukaan lukien vuonna 2015 oli 29 516 kilotonnia (kt) CO2-ekv. Lukuun on sisällytetty hiilidioksidin lisäksi myös metaani (CH4) ja typpioksiduuli (N2O). Vuonna 2030 päästöjen arvioidaan olevan 44 272 kt CO2-ekv. Päästöt tulevat nykyisillä politiikkatoimilla kasvamaan lähes 15 000 kt, eli 50 prosenttia vuoden 2015 tasosta.

Luken vertailulaskenta pohjana on metsien käsittely 2000–2009. Metsien käsittelyn oletetaan jatkuvan samoin vuoteen 2030 saakka. Jos metsien hiilinielu on tulevaisuudessa suurempi kuin vertailutaso, voi Suomi laskea LULUCF-sektorilla vertailutason ylittävää nielua hyväkseen rajoitetusti enintään 2,5 milj. CO2 tonnia vuodessa. Viitekaudella (2000–2009) yksityisten metsien sijoitustuotto oli 3,6 %. Sijoitustuotto laskettiin siten, että sijoitustuotosta vähennettiin kantohinnan muutos ja valtion tuet.


Ihmettelyä:
    • Laskelmissa korko vaikuttaa siihen, minkä ikäisenä metsiköt oletetaan hakattavaksi. Ihan kuin yksityistaloudessakin: mitä korkeampi korko, sitä lyhyempi kiertoaika. Mitä korkeampi korkokanta, sitä edullisemmaksi tulee jatkuva kasvatus.
    • Jos siis laskentakorko nousee, niin puiden kasvu lisääntyy?   Niinkö yksinkertaista metsien kasvatus on?
    • Ollaanko yksityisen metsänomistajan metsien sitoma hiili nyt sosialisoimassa koko maan hyväksi?
    • Miksi minä en saa metsänomistajana mitään hyötyä siitä, että metsäni sitovat hiiltä.

Metsänomistajat saavat lisätuloja hiilensidonnasta. Omistajalle maksetaan kredittejä, joita hän voi myydä päästöhyvityksiä ostaville yrityksille.  Miten pääsee mukaan vapaaehtoisille hiilimarkkinoille? Tarjolla on valtion Metso-ohjelma, mutta myös metsänhoitoyhdistysten Hiilipalvelu tarjoaa lannoitteiden käytöstä lisätuloja koska omistaja saa  (muka?) lisäkasvua – Uusi on virolainen Arbonies, joka laskee hiilikreditit, biodiversiteetin arvon, ja mihin kannattaa puita istuttaa sekä auttaa sertifioinnissa. (Ksml 7.3.2023)  

Valtion metsät ja hiilinielu

”Valtakunnan metsien inventointi” on julkaistu 1920-luvulta lähtien
5–10 vuoden välein (VMI). Se kertoo, paljonko Suomessa on metsää ja mihin suuntaan sen määrä kehittyy.Ensimmäisenä maailmassa metsähallitus on luonut kaikille puustokuvioille hiililuokituksen, joka kertoo kunkin kuvion merkityksen hiilen sidonnan ja varastoinnin kannalta. (Pentti Hyttinen)

Mitäs jos valtio suojelee, Kemin sellutehdas?

 Metsähallituksen sadan miljoonan euron tuottotavoitteen lasku vaikuttaisi myös Metsä Groupin Kemiin suunnittelemaan jätti-investointiin. Investoijan pitää luottaa raaka-ainetoimitusten pitkäjänteisyyteen. Kaikki toimijat tukeutuvat luonnonvarasuunnitelman linjauksiin, kun ne tekevät omia päätöksiä, sanoo Metsätalous OY:n toimitusjohtaja Jussi Kumpula. Metsien inventoinnista vastaava johtaja Kari T. Korhonen Lukesta sanoo, että Pohjois-Suomen metsien metsänhoidollinen tila on heikentynyt, koska hakkuumahdollisuuksia ei käytetä hyväksi. Kuitenkin hän sanoo: Lyhyellä tähtäimellä hakuilla on kielteisiä vaikutuksia. Jos otetaan huomioon korvautumisvaikutus ja pidempi perspektiivi, hakkuut ovat hiilen kierron kannalta myönteisiä.  (ksml 30.4.2019)

Rakennusten elinkaaren hiilijalanjäljen arviointipakko

Puu kirii materiaalina muiden rakennusaineiden edelle, jos ympäristöministeriön kaavaileman rakennuksen elinkaaren hiilijalanjäljen arviointipakko sisällytetään rakennuslupiin vuoden 2025 paikkeilla. Kimmo Tiilikaisen mukaan hiilineutraaleiksi pyrkivät kaupungit voisivat jo haastaa toisiaan. Helsinki, Espoo ja Vantaa voisivat kilpailla, kenellä on suurimmat hiilivarastot rakennuksissa. (2019)

Puukerrostalo vähentää 40 prosenttia rakentamisen hiilijalanjälkeä. Betonissa käytettävä sementti on maailmanlaajuisesti suurempi hiilipäästö kuin lentoliikenne.

Kaikenikäiset puutuotteet varastoivat Suomessa vuonna 2017 hiilidioksidia 4 miljoonaa tonnia hiilidioksidiekvivalentteina. Määrä vastaa seitsemää prosenttia. Kuutio havupuuta sitoo hiiltä tuhat kiloa – edestakainen lentomatka Suomesta Espanjaan Finnairin laskurin mukaan tuottaa kasvihuonekaasupäästöjä 500 kiloa. Puinen omakotitalo varastoi rakenteissaan 30 000 kiloa hiilidioksidia.

Sahatavarasta pitää vähentää valmistuksen päästöt. Sahatavaran sitoma hiilimäärä puoliintuu 35 vuodessa, puulevyjen 25 ja paperituotteiden 2 vuodessa. Suuri osa lankkutavarasta hyödynnetään lyhyen aikaa betonilaudoituksena.
Ekologinen kompensaatio – kaikkiin uusiin rakennuslupiin sisällytetään haittaveronluontainen kompensaatiomaksu, joka korvamerkitäään elinympäristön tilan edistämiseen.

Liika hiili tuhoaa ja muuttaa maan asuinkelvottomaksi

Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus oli vuona 2019 korkein kolmeen miljoonaan vuoteen. Pitoisuudet ovat korkeimmillaan toukokuussa juuri ennen kuin kasvit alkavat sitoa hiiltä ilmakehästä, sitä sanotaan Keelingin käyräksi. Kun Mauna Loan mittaukset aloitettiin 1958, vuosittainen hiilen lisäys oli 0,7 ppm:ä (parts per million). Vuonna 1980 lisäys oli 1,6 ppm. 2010 2,2 ppm, 2018 lisäys vuodessa oli 3,5 ppm. (hs 6.6.2019)

Paitsi että hiilidioksidi aiheuttaa tukehtumisen, tajuttomuuden ja kuoleman, yli 2 % hiilidioksidipitoisuudet kiihdyttävät hengitystä ja aiheuttavat päänsärkyä, yli 7,5 % pitoisuudet huonontavat henkistä suorituskykyä, aiheuttavat levottomuutta, sekavuutta ja näköhäiriöitä, hiilidioksidi on vaarallista kasveille.

”Ylimääräinen hiilidioksidi vaikuttaa ravintokasveihin. Sen ansiosta kasvien on kyllä helpompi rakentaa hiilihydraatteja, mutta tämä tapahtuu proteiini-, rasva-, hivenaine- ja vitamiinipitoisuuden kustannuksella. Maailman nälkä ei nykyään tarkoita pulaa kaloreista, vaan ensisijaisesti hivenaineiden aliravitsemusta ja joidenkin keskeisten ravintorasvojen ja proteiinien puutetta. Jos ilmakehän hiilipitoisuus kasvaa, peltojen sadot vastaavat aiempaa huonommin ihmiskunnan todellisiin tarpeisiin. Laboratoriokokeiden mukaan kassavan juurien tuotanto romahtaa, jos ilman hiilidioksidipitoisuus kaksinkertaistuu. Kasvu suuntautuu lehtiin. Niiden syanidipitoisuus kasvaa niin paljon, että niistä tulee myrkyllisiä (kassava on 600 miljoonan köyhän ihmisen perusruoka)” (Risto Isomäki hs 30.3.2010)

3. Ekologinen kompensaatio

Ristiriitaa taloudellisen hyödyn ja ekologisen vahingon välillä voi lieventää istuttamalla metsää. Hanketta hallinnoi ekologisen kompensaation tutkimusta ja kehitystyötä varten perustettu Suomen habitaattipankki. Siinä lasketaan esim. kuinka paljon maatalouden fosforipäästöjä vesistöön voidaan kompensoida metsittämällä peltoja. Kun Kuopioon suunniteltu Finnpulp lisää fosforikuormaa Kallavedessä, voi se vähentää kuormituksen haittoja vähentämällä valumia maataloudessa.

Jos metsät nähdään hiilen sitojina tai varastoina, näille uusille tuotteille pitää löytää myös hinta. Markkinoilla fossiiliset saastuttajat voisivat ostaa hiilensidontapalveluita metsänomistajilta. Valtio voi päättää, hankkiiko rahallaan metsistä hiilivarastoja vai rajoittavatko varastojen tarvetta eli hiilipäästöjä.

NordicGreenSolutions tuo yhteen maanomistajat ja hiilipäästöilleen hyvitystä hakevat yritykset ja kunnat. Se laskee yrityksen nettopäästöt hiilidioksidiekvivalentteina ja kartoittaa, kuinka laaja ala uutta metsää tarvitaan hyvittämiseksi. Maanomistajille tarjolla on vuosittainen korvaus hiilensidonnasta 5-10 vuoden sopimuksilla esimerkiksi metsien perustamille hylätyille pelloille, joitakin kymmeniä euroja hiilidioksiditonnilta. Metsänomistajan korvaus on noin 150 euroa hehtaaria ja vuotta kohti.

Hiilensidonta suomalaisessa männikössä maksaa alimmillaan kuusi euroa hiilidioksiditonnia kohden. EU:n päästökaupassa hiilidioksidin tonnihinta on noin 20 euroa. Liikenteen päästöjen vähentäminen biopolttoaineiden osuutta lisäämällä maksaisi Sitran teettämän selvityksen mukaan 100 euroa tonnilta. (tutkija Sampo Pihlainen)

Investointipankit kehittävät indikaattoreita, joilla voidaan mitata luontohaitta mahdollisimman luotettavasti, kertoo ekologian professori Janne Kotiaho. Kun luonnon monimuotoisuutta jatkossa heikennetään, haitat hyvitetään lisäämällä monimuotoisuutta toisaalla. Pelisäännöt kompensoinnille kirjataan luonnonsuojelulakiin. Vaikka kompensointi on vapaaehtoista, paine siihen suuntaan kasvaa mm. Investointipakin takia.

18.9.22 Pohjois-Lapissa Inarissa tehtiin kymmenen miljoonan euron kaupat 2900 hehtaarista mäntymetsää, jolla ostaja ei tee yhtään mitään. Se onkin homman juju: ostamalla ja suojelemalla metsän kaivosyhtiö Sakatti Mining Oy hyvittää haittoja, joita suunniteltu kaivos aiheuttaisi metsälle naapurikunnassa Sodankylässä. Luonnonarvokauppa kiinnostaa lappilaisia metsänomistajia, sanoo MTK:n kenttäpäällikkö Annakaisa Heikkonen. Esimerkiksi yhteismetsiltä on tullut kysymyksiä alueilta, joilla normaali puukauppa on estynyt, että voisiko tämä tarjota heille ratkaisun. ympäristöjärjestöjen ja poromiesten kritiikki oli pysäyttänyt puukaupan teollisuuden kanssa. Inarissa Jos paine metsän käyttöön on jo valmiiksi vähäisempi, sen suojelulla ei voi täysimääräisesti kompensoida menetettyjä hehtaareita. Jälleen vaaditaan suojeltavaksi suurempaa pinta-alaa, kuten Sakatti Miningilta Inarissa.

Ekologisessa kompensaatiossa rima on kuitenkin selvästi korkeammalla. Haitat on hyvitettävä täysimääräisesti, pysyvästi ja samanlaisiin luontoarvoihin kohdistuen. Keinoja on kaksi eli suojelu ja ennallistaminen. Jos suon yli kulkevan tien rakentaminen halutaan hyvittää ennallistamalla ojitettu suo muualla, mikä tahansa suo ei riitä. – Ensiksi pitää varmistaa, että kohteet ovat suoluonnon kannalta riittävän samanlaisia, koska Suomessakin on monenlaisia soita, toteaa Helsingin yliopiston tutkija Heini Kujala. Suon palautuminen luonnontilaan kestää vuosia ja viive kuitataan ennallistamalla heikennettyä aluetta suurempi alue. Ennallistettavaa tai suojeltavaa aluetta pitää kasvattaa myös silloin, kun ennallistamisen onnistuminen on epävarmaa.

Varmuutta kompensoinnin toimivuuteen haetaan ympäristöministeriössä valmisteltavalla avoimella kompensaatiorekisterillä. Siihen ELY-keskukset kirjaavat luonnonsuojelulainkriteerit täyttävät kompensaatiotapaukset. – On ollut kysymyksiä ja huoliakin siitä, onko kompensaatiossa kyse viherpesusta. Rekisteri toimii niin kansalaisyhteiskunnan kuin rahoittajien suuntaan, rekisterillä toimijat voivat osoittaa, että heidän toimintansa on luonnonarvojen kannalta haitatonta, tiivistää lainsäädäntöneuvos Leila Suvantola ympäristöministeriöstä.

Lisätuloja metsänomistajille: Maanomistajille uusia ansaintamahdollisuuksia - voi ostaa ja myydä luontoarvoja. Kaupan on esimerkiksi säästöpuita ja linnunpönttöjä metsäpalstalle, ja isompiakin alueita suojeluun. Kauppapaikkoja tarvitaan, jotta kompensaatiokohteita ylipäätään löytyy. Samalla on selvää, että vain pieni osa MTK:n sivuston luonnonarvokaupoista täyttäisi ekologisen kompensaation kriteerit.

Professori Kotiaho teki tutkimusjohtaja Atte Moilasen kanssa kaivosyhtiön kompensaatiolaskelman ja se oli kaikkea muuta kuin helppo laskutoimitus. Nyt he ovat Suomen Akatemian hankkeessa kehittämässä laskentatyökalua, jonka turvin muut pääsevät helpommalla.– Näkisin, että työkalun avulla isotkin hankkeet pystyvät laskemaan haittojen ja hyötyjen tasapainon noin kuukaudessa sen jälkeen, kun laskennassa tarvittavat aineistot ovat kasassa.

Jos autoilu painaa omaatuntoa, Istutapuita.fi:n mukaan yhden taimen istuttamisella kuittaa neljäntuhannen kilometrin ajon hiilijalanjäljen.Tai jos elämisen hiilipäästöt painavat laajemmin, uudella puuntaimella kuittaa kolmen viikon peruselon. (Jani Kaaro hs 31.7.2022)   - eli kuinka paljon tuhoaa, kaatamalla yhdenkin puun? 

Hiilipörssi

 Suomen Luonnonsuojeluliitto avasi toukokuussa 2018 Hiilipörssin. Palvelun kautta yksityishenkilöt voivat rahoittaa suomalaisen suon ennallistamista takaisin luonnontilaan ja näin voi pienentää omaa hiilijalanjälkeään. Ojat täytetään tai padotaan, jolloin veden pinta nousee. Usein puuston poistaminen on tärkeää, koska puut haihduttavat vettä ja suo ei päöse vettymään. Kun suo ennallistetaan, loppuvat sen päästöt ilmakehään ja suo alkaa sitoa hiiltä ilmakehästä.

Tammikuuhun 2019 Hiilipörssiin oli tullut jo 450 000 euroa. Lahjoittajia oli 1400 henkilöä. Suosituin summa on 50 e, mutta myös 40000 euron lahjoituksia on tehty. Helpoiten tämä onnistuu hankkimalla hehtaarin ennallistettavaa suota. Hinta on 800 euroa. Koneen säätiö on yksi rahoittajista. Hiilipörssiin sijoitetusta rahasta 65% käytetään suoraan ennallistamistyöhön, 20% ilmastotyöhön ja Hiilipörssin ylläpitoon ja loput 15 % ympäristötaiteeseen ja paikalliseen luonnonsuojelutyöhön.

4. Suon ja turvemaan päästöratkaisut

Turpeen ja turvemaan hyödyntäminen aiheuttaa kolmanneksen Suomen kasvihuonekaasujen päästöistä. Maatalouden kaikista ilmastopäästöistä puolet on peräisin turvemailta, soille raivatuilta pelloilta. Suomessa on viisi miljoonaa ojitettua suohehtaaria. Näistä kolme miljoonaa hehtaaria on ojitettuja soita, joilla puuntuotanto ei ole taloudellisesti kannattavaa ilman valtion tukia. Soita, joilla kannattavuutta ei saavuteta edes valtion tukirahoituksen avulla, on 800 000 hehtaaria. Jos ne jätetään viljelemättä, päästöt vähenevät puoleen. Päästöjä on silti paljon enemmän kuin viljellyllä kivennäismaalla.

Luken mukaan yli 60 sentin turvepatjapeltoja voisi siirtää päästövähennykseen. Ohutturpeiset tulisi pitää jatkuvasti peitteisinä, metsitys ja pysyvä pohjaveden pinnan nosto vähentäisi päästöjä, samoin ojien tukkiminen, muita keinoja on kosteikkoviljely, energiapaju ja suomarjat, säästösalaojitus. (19.11.2018)

Vähentämällä muokkausta ja lisäämällä viljelykierron kasvipeitteisyyttä päästöt vähenevät. Nurmi pitää pohjaveden pintaa korkealla. Kosteikkoviljelyssä menestyvät hieskoivu, paju, ruokohelpi, järviruoko, osankäämi, suopursu, suomyrtti ja marjat.

Suopelloille vaaditaan päästömaksua, joka ohjaisi tuotannon kivennäismaille. Turpeen kokonaispäästö energiayksikköä kohti on 25 prosenttia suurempi kuin kivihiilen.

Siperian turvesoiden ikiroudan sulamisesta aiheutuvat mahdollisesti jopa 70 000 miljoonan tonnin metaanipäästöt.

Kaikki turvemailla tehtävät avohakkuualueet muokataan nykyisin niin sanotulla ojitusmätätyksellä. Siinä jokaiselle avohakkuuhehtaarille kaivetaan ojaa yhtä paljon kuin tavallisessa ojituksessa. Ojitusmätätysojat ovat yhtä isoja kuin muutkin ojat ja kuljettavat yhtä paljon haitta-aineita vesistöihin. Tämän lisäksi tehdään niin sanottua täydennysojitusta. Siinä kaivetaan lisää uusia ojia soille, joilla on aiemmin ollut ojia niin harvassa, että suo ei ole kuivunut. Vesitöjen ja ilmaston pilaantuminen siis jatkuu silmänkääntötempun avulla. Uusien ojien kaivamisen tilastoiminen lopetettiin siirtämällä ojien kaivaminen tilastoista luokkaan maanmuokkaus. Ja näitä uusia ojia, joita ei voi mitenkään väittää maanmuokkaukseksi, alettiin kutsua täydennysojiksi. Näin saatiin uudisojitus loppumaan.  (Risto Sulkava hs 11.7.2019)

Suomessa on 10 miljoonaa hehtaaria suota. Siitä puolet eli 5 miljoonaa hehtaaria on ojitettu. Ojia on kaivettu soihin miljoona kilometriä. Ne yltäisivät 25 kertaa maapallon ympäri. Täyttäminen on hidasta konetyötä ja maksaa paljon. Ajan kanssa ojat tosin umpeutuvat itsestään.  (Annemarin Lauren hs 12.1.2023)

Suometsien ojituksia on tuettu verovaroin vielä vuosina 2020-2021 yli 85000 kilometrille. Niin kutsuttuja kunnostusojituksia saa yhä jatkaa myös ilman tukia. Metka (Metsätalouden kannustejärjestelmä) 2021 metsänomistajat saivat kemera tukea 42,3 miljoonaa euro (ksml 26.4.2022)

6. Metsän hoidosta

Mitä hakkuutähteille?

Hakkuun yhteydessä hyödynnettävä bioenergia on edullisinta koota päätehakkuun yhteydessä. Siinä keskimäärin alle parin hehtaarin metsäala kaadetaan ja risuja syntyy järkevä määrä kerätä poltettavaksi. Jos hakkuutähteitä ei hyödynnetä, 70–80 prosenttia niiden hiilestä palautuu 20 vuoden kuluessa joka tapauksessa ilmakehään, Bioenergia ry:n toimitusjohtaja Harri Laurikka sanoo.
Kaikkea hakkuussa syntyvää risukkoa tai raivauspuustoa ei kuitenkaan kerätä. Metsänhoidon suositusten mukaan noin kolmannes hakkuutähteistä jätetään ravitsemaan metsämaata. Esimerkiksi kesällä joka viidennen havupuunpuun oksat karsitaan bioenergiaksi menevän kasan ulkopuolelle, talvella risukkoa sotkeutuu lumen sisään muutenkin niin paljon, että metsämaan ei pitäisi köyhtyä.

Jos haluat polttaa, Tässä syken ojeita:
    • Vesivaraajien asentaminen klapikattiloihin
    • Sähkösuodattimet pienkattiloihin
    • Sähkösuodattimet takkoihin
    • Savukaasunpuhdistimet
    • Sähkösuodattimet
    • Katalyytit
Mikko Savolahti, Syke


Lahopuut tärkeitä  elämän säilymiselle

Selvitys: Suomi on yksi huonoimpia metsien monimuotoisuuden säilyttäjiä – tutkijan mukaan ikuinen kiista avohakkuista ei ole ratkaisevaa. Lahopuun vähyys on merkittävin yksittäinen uhanalaisuutta aiheuttava tekijä Suomen metsissä. (25.6.2020)

Hömötiaiselta onnistuu pesäkolon kaivaminen pienellä nokalla vain pehmeään, pitkälle lahonneeseen puuhun. Potentiaaliset lahot pökkelöt tuhoutuvat erityisesti avohakkuissa helposti. (Kukka Ström / Yle)

Suomessa jätetään ehkä kaikkein vähiten säästöpuita avohakkuiden yhteydessä ja lahopuuta on metsissä huomattavasti paljon vähemmän kuin muualla boreaalisessa vyöhykkeessä, sanoo Luonnonvarakeskuksen tutkija Ilkka Vanha-Majamaa. Muualla herättiin jo 1980-luvulla. Luken tutkimusprofessori Matti Koivula oli mukana tutkimuksessa, jonka mukaan eri eliöryhmien lajikoostumus säilyy lähes ennallaan, jos hakkuissa jää puustoa 50-70 prosenttia. Kuolleen puun määrä on talousmetsissä keskimäärin vain muutamia kuutiometrejä hehtaarilla. Tietyt metsälajit vaativat sulkeutuneen metsän mikroilmastoa, eivätkä ne säästy pienissä säästöpuuryhmissä. Puuryhmien pitäisi olla jopa puolen hehtaarin kokoisia. Kannot ovat nykymetsän lahopuuta ja lannoitetta hakkuun jälkeen. (Kalle Niskala / Yle)

Ruotsissa jätetään hakkaamatta keskimäärin 11 prosenttia hakkuualueista. Suomessa  alle kolme prosenttia puuston kuutiomäärästä jätetään keräämättä. Oleellisinta lajeille on se, että tiettyjä metsän rakennepiirteitä on saatavilla: kuollutta puuta, hyvin suuria puita, puulajisekoitusta, lehti- ja havupuuta. Kaikki kuollut puu pitäisi hakkuissa säästää. Parannuskeinoina tutkijat ehdottavat metsäsertifioinnin kehittämistä,

Sveriges Lantbruksuniversitetin (SLU) mukaan lahopuun säästämisen ohella monimuotoisuutta voidaan ylläpitää kustannustehokkaasti jättämällä viallisia tai taloudellisesti vähäarvoisia puita korjaamatta, säästämällä arvokkaat elinympäristöt hakkuilta sekä keskittämällä monimuotoisuustoimia.Tekopökkelöt eli 3–5 metrin pituisiksi pystyyn jätetyt puunrungot hyödyttävät uhanalaisia lajeja. Lahopuusta riippuvaisia eliöitä, kuten lahottajasieniä, kääpiä, satoja kovakuoriaisia, pistiäisiä ja monia lintulajeja, kuten kolopesijöitä.

Biodiversiteettiä ei voi saavuttaa, koska metsätalouden puuntuotantotavoitteet tekivät hakkuumääristä isoja. Suomi on sitoutunut suojelemaan pinta-alasta 30 %, tiukasti 10 %. jatkuvaan kasvatuksen tapaisia hakkuita,

Miten tutkijat määrittelevät metsän? Kitumaat - kallio, pensaikkoinen tunturi, suot ja joutomaat

Intensiivistä metsätaloutta avohakkuineen on harjoitettu Fennoskandian metsissä jo puiden kiertoajan verran, mikä on vähentänyt iäkkään puuston ja lahopuun määriä merkittävästi. Tämän johdosta sadat metsälajit ovat uhanalaistuneet. Monimuotoisuusarviossa todettiin, että luonnonsuojelualueet eivät riitä metsien lajiston säilyttämiseksi Suomessa. Tämä johtuu siitä, että Etelä-Suomen metsistä lähes 97 prosenttia on talouskäytössä.

Avohakkuu on päästölähde 20 vuotta

Jopa avohakkuiden kannattajat myöntävät, että avohakkualueen maaperä muuttuu päästölähteeksi hakkuun jälkeen. Tämä on huomioitu, kun suomalaisen metsänhoidon hiiliensidontaa on mallinnettu. Maastotyypistä riippuen kuluu 15–20 vuotta, ennen kuin päätehakkuun jälkeinen nuori metsä sitoo ilmakehästä enemmän hiiltä kun viereinen vanhempi metsä. Ilmastonmuutoksen vuoksi meillä ei ole yhdenkään hehtaarin kohdalla varaa odotella tätä aikaa. Lisäksi avohakkuu tuhoaa maanalaisen elämän 30 vuodeksi. Suurin osa metsän biodiversiteetistä on maan pinnan alla. Siellä oleva sienirihmasto ruokkii sen tulevan tukkimetsän.

Suomen metsäkeskusten mukaan taimikoita pitäisi hoitaa vuosittain 270 000 hehtaaria, mutta lähes puolet hoitotöistä jää tekemättä. Taimikkojen hoitorästi on 800 000 ha ja nuorten metsien harvennusrästejä miljoona ha. Yhden vuoden viivästyminen taimikonhoidossa lisää työkustannuksia kymmenen prosenttia. Kemeravaroista jää kolmannes käyttämättä.  Metsän uudistamisen hankkeita on reservissä yli 4000.

Maisematyölupa tarvitaan asemakaava-alueella tai yleiskaava-alueella. Milloin se estää avohakkuun?

”Avohakkuun jälkeen uudistamiskuluina mainitaan maanmuokkaus ja taimien istutus.  Mutta sitten tulee vielä heinän torjuntaa, pari kierrosta taimikonraivausta ja ennen hakkuita pohjametsän raivaus. Alaharvennuksissa poistetaan 70 litran puut, joiden myyntiarvo on yksi euro. Niihin on kuitenkin jo sijoitettu kolme euroa eli 45 vuoden työn jälkeen hän myy puuta tappiolla. Kun avohakkuussa kaikki haihduttava puu poistetaan, metsän vesitalous menee sekaisin ja vesistöihin valuva ravinnekuorma kasvaa maatalaouden tasolle. Metsä muuttuu 20 vuodeksi hiilinielusta ilmastopäästöjen lähteeksi. Tasarakenteinen metsänkasvatus on selluteollisuuden kannalta kannattavaa, koska se tuottaa halpa kuitupuuta.” (Timo Kujala)

Vuonna 2018 taimikkojen hoitorästejä oli 800 000 hehtaarilla. Lisäksi nuorten metsien harvennusrästejä on miljoona hehtaaria. Metsäkeskuksen mukaan kylväen ja istuttaen perustettujen metsien pinta-ala on vähentynyt 2020-luvulla viidenneksen. Vanhan kemeralain mukaisia metsänuudistamisen hankkeita on reservissä 4099 hanketta, joista aloittamatta viime keväänä oli vielä 3046. Valtaosa hankkeista on sellaisia,joiden toteuttamisaika on mennyt jo umpeen. (pääkirjoitus Maaseudun tulevaisuus 29.8.2018)

Suomen talousmetsistä on kuusi prosenttia FSC sertifioitu.

Avohakkuuun kannattajat:
Markku Eestilä, Arto Laitinen: hoitamaton, lahoava metsä ei sido hiiltä vaan vaputtaa sitä. Hyvinvointivaltio tarvitsee vahvan metsäsektorin.

Erirakenteisen metsän kasvatus, eri-ikäiskasvatus, erirakenteiskasvatus

Metsää käsitellään poimintahakkuin, joissa poistetaan pääasiassa vain suuria puita. Kuusikoissa käytetään poiminta- ja pienaukkohakkuita, männiköissä siemen- ja suojuspuuhakkuita ja ylispuuston kasvatusta.

Luken esitteessä sanotaan: ”Puita lahottava sienitauti, juurikääpä, on jatkuvassa kasvatuksessa jopa suurempi ongelma kuin tasaikäiskasvatuksessa. Metsikköön iskeytynyt tartunta saadaan pois vain avohakkuulla ja puulajia vaihtamalla. Jos tartuntaa ei vielä ole, se voidaan estää samalla tavalla kuin tasaikäiskasvatuksessakin: välttämällä lämpimän vuodenajan puunkorjuuta.” 

Jatkuvassa kasvussa metsä sitoo hiiltä ainakin jonkin verran koko ajan.
Jatkuvan kasvatuksen menetelmä on ollut mahdollista viitisen vuotta metsälain uudistuksen jälkeen. Maanomistajalla on ollut itsellään mahdollisuus valita hakkuutapoja.

Jari Hynynen: Toivotaan että poimintahakkuun jälkeen tilalle kasvaa uusia puita, mutta tutkimustietoa ei ole. (?)

Erkki Lähde pioneerina

Metsien kemiallinen lannoitus lopetettava

Metsähallitus aikoo lannoittaa 10 v aikana kaksinkertaisesti metsää. Jos metsiä lannoitetaan teollisesti tuotetulla typellä, tulee ilmastovaikutuslaskelmassa ottaa huomioon merkittävä päästö typen teollisesta sidonnasta. Lisäksi typen levittely metsiin rehevöittämistarkoituksessa muuttaa monimuotoisuutta, päävaikutus on lajiston yksipuolistuminen eli monimuotoisuuden menetystä.

"1970-80 luvulla kymmenessä vuodessa noustiin Huikari/Kuuselan opeilla vuositasolla nollasta lähes 250 000 metsänlannoitushehtaariin. Lannoitteiden vesistövaikutuksista noussut skandaali romahdutti lannoitusmäärät liki puoleen 1990 luvun alussa. Viime vuosina lannoitettiin runsaat 30 000 hehtaaria vuodessa. Suometsiin levitettävän fosforin ja kaliumin sekä erityisesti runsaasti energiaa vievällä Haber-Bosch -menetelmällä valmistetun typpilannoitteen käyttö on ilmaston- ja vesistön takia kyseenalaista. Tilastokeskuksen mukaan metsätaloudessa käytettävien kasvinsuojeluaineiden kokonaismyyntimäärä on lähes kolminkertainen maatalouden torjunta-ainetarpeeseen verrattuna. Yllättävän tiedon taustalla on metsätuhojen torjuntalaki joka velvoittaa torjumaan juurikääpää metsätöissä. Taimikoissa ja uudistusaloilla torjutaan taimien kasvua haittaavia heiniä ja vesakkoa kiistanalaisella glyfosaatilla. Hylättyjen mutta perusteellisesti lannoitettujen pakettipeltojen metsitys lisää glyfosaatin käyttöä." (Pasi Reunanen, Kanava 7/2020)

Kemera tuilla lisätään mm. metsien "terveyslannoitusta". Turvemaiden metsän tuhkalannoitus saa entistä enemmän nk. kestävän metsätalouden kemeratukea, aikaisemmin tätä terveyslannoitetueksi kutsuttua rahaa sai vain, jos osoitti ravinne-epätasapainon. Nyt myönnetään kaikille. Sitä käytettiin 40 prosenttia enemmän kuin viime vuonna. Tuetaan myös boorilannoitteita. Lannoituksen tuki kattaa 30 % aiheutuneista kustannuksista. Hallitus haluaa lisätä tuhkalannoitusta osana ilmastopolitiikkaa ja kasvattaa maankäyttösektorin hiilinieluja lisäämällä metsien kasvua (?). Näin puuntuhkaa ei tarvitse viedä kaatopaikalle, kun se jalostetaan lannotteeksi. Tuhka on jalostettu niin, että se sisisältää  mm. hivenaineita. Eli mitä? (ksml 20.10.2020)

Metsähallitus aikoo lannoittaa 10 v aikana kaksinkertaisesti metsää aikaisempaan verrattuna, kertoo Metsätalous Oy:n metsienkäyttö ja -suunnittelujohtaja Hannu Lehtonen. Kivennäismaille levitetään typpipitoista mineraalilannoitetta, kuusivaltaisille alueille typpeä ja fosforia. Kaikissa lannoitteissa pitää olla myös booria. Tuhkalannoitusta pyritään lisäämään. Vuotuinen lannoitusmäärä nousee 30 000 hehtaariin ja vastaa metsähallituksen omistajapoliittisia tavoitteita. Hiilinielun tulee nousta 10 prosentilla. Luken mukaan metsänomistajat tekivät vuonna 2019 lannoituksia 60 000 hehtaarille. Puolet tehdään lentolevityksenä, puolet maalevityksenä.

”Kasvatuslannoitus tuottaa Etelä- ja Keski-Suomessa tyypillisesti noin 15% vuotuisen sisäisen koron lannoituksen vaikutusajalle. Tähän päästään kun lannoituskustannus on noin 350€/ha (sis. lannoite, levitys, työnjohto) ja lisäkasvun arvo noin 1000 € (20 mottia tukkia, a' 50 €/motti) ja lannoitusinvestoinnin pitoaika on kahdeksan vuotta.”

Metsäkeskuksen mukaan puutuhkan ravitsema vaikutus kestää kasvupaikasta ja tuhkasta riippuen yli 20 vuotta ja sillä saavutetaan 2–6 kuution lisäkasvu hehtaaria kohti vuodessa. Kivennäismaalla sijaitsevassa hoidetussa metsästä yhdellä typpilannoituksella saadaan 15-20 kuutiometrin lisäkasvu hehtaarille. Il 23.12.22

Entä metsänhoidon palveluseteli?  Tarvitaanko näin paljon keinolannotteita?
Suomessa kolme eri virastoa on laatinut virallisen metsiä koskevan strategian. Jyväskylän yliopiston ryhmä prof. Mikkö Möntösen johdolla yhdessä eurooppalaisten tutkijoiden kanssa vertasi niiden ristiriitaisia tavoitteita toisiinsa. Jani Lukkarinen syke
. Maa- ja metsätalousministeriö metsästrategia: jatkuvaan kasvatukseen 38 %, talousmetsistä lannoitettava 30 %
- Ympäristöministeriön biodiversiteettistrategia: jatkuvaan kasvuun 18%, talousmetsistä lannoitettava 13 %
- Työ- ja elinkeinoministeriön biotalousstrategia: jatkuvaan kasvuun 18 %, talousmetsistä lannoitettava 38 %

Kuka myy lannotteita?

30 vuoteen ei ole lannoitettu niin paljon kuin vuonna 2018, 70 000 hehtaaria,  sanoo Ecolanin lentolannoituksesta Heikki Suvanto. Kemialliset lannoitteet levitetään huuhtoutumisen vuoksi ennen syyskuuta, sitten tuhka. Toinen lannoittepavelun tarjoaja on Forestvital. Maalevitys tehdään metsätraktorilla.

”Suomessa on paljon typpirikkaita turvemaita jotka kärsivät kaliumin ja fosforin puutteesta. Puun- ja turpeenpolton tuhka sisältää oikeassa muodossa puiden tarvitsemia alkuaineita. Lisäksi tuhkaa voi sekoittaa muihin teollisuuden ravinteikkaisiin sivuvirtoihin ja lannoitevalmisteiden raaka-aineisiin jolloin lannoitteesta tulee entistä tehokkaampi. Lannoitevalmistusasetus määrittää metsänlannoituksessa käytettävän tuhkan sallitut ravinne- ja raskasmetallipitoisuudet.” (Maija Heikkinen Metsäteollisuus, hs 23.1.2019)

Tilastoja metsälannoitusten määristä ei ole, mutta suurimmat lannoituspalveluyritykset arvioivat pinta-alan nousevan noin 70 000 hehtaariin. Siitä yli puolet tehdään lentolevityksinä helikoptereilla. Lannoitteiden maalevitys tehdään metsätraktoreilla. Se on tarkempi kuin lentolevitys. Sitä tehdään kaikista lannoituksista 30 prosenttia. Ecolanin lentolannoituksista vastaava Heikki Suvanto sanoo, että ainakaan 30 vuoteen ei ole niin paljon lannoitettu kuin kesällä 2018. Syyskuun aikana levitetään kaikki kemialliset lannoitteet. Kemialliset lannoitteet on levitettävä huuhtoutumisriskin vuoksi ennen syyskuun loppua. Sitten on tuhkalannoitteiden vuoro, niitä voidaan levittää koko vuoden. Asiakkaina on metsänhoitoyhdistykset ja UPM. Toinen lannoittaja on Forestvital, jonka asiakkaita ovat yhdistysten lisäksi Metsä Group, Stora Enso ja Tornator. (Maaseudun Tulevaisuus 14.9.2018)

Luomussa kielletyt toimenpiteet

  Valtaosa Suomen luomukeruualueista on Lapissa. Pohjois-Suomessa ei ole juurikääpää, joten siellä ei tarvita kantokäsittelyä, jossa käytetään ureaa. Urea aiheuttaa luomussa kolmen vuoden siirtymäajan. Ne on merkittävä kartalle. Urean voisi korvata harmaaorvakkaliuoksella.
Luomukeruualueilla kiellettyjä ovat esimerkiksi urea, taimien käsittelyt tukkimiehentäin torjunta-aineella, kemialliset lannoitteet, kemialliset heinän- ja vesakontorjunta-aineet. 

Metsäomistaja saa halutessaan käyttää kiellettyjä lannoitteita tai torjunta-aineita, mutta silloin hänen tulee muistaa ilmoittaa näistä joko selvittäjälle tai ely-keskukseen. Näin kyseiset kuviot otetaan pois luomukeruualueesta. Jos metsänomistaja haluaa käyttää luomussa sallittuja lannoitteita tai torjunta-aineita esimerkiksi kantokäsittelyssä harmaaorvakka on sallittu aine. Luomutuotantoon sopivia lannoitteita ovat puutuhka (ei rakeistettu), Yara Bortrack - ja Ecolan Silva BOREA -boorilannoite.
(Anne Annala projektipäällikkö, anne.annala@metsakeskus.fi)

Mistä kerään marjat ja sienet – vaadin luomumerkintää?

Juuri tehokasvatettu puu katkeaa myrskyssä. Eikä tehokasvatettuja puualueita edes tarvitse merkitä varoitukseksi. Nykyään ei myöskään lyhytjalkaisen kannata pistellä marjaan. Alueet on täynnä harvennushakkuun risuja. Siellä sitten kompuroit.

Miksi metsän kasvu on hidastunut?

Sodan jälkeen luonnonmukaisesta metsänhoidosta viljelymetsätalouteen

1960 luvulla kaskitalouden, lepikoiksi harsittujen metsien ja sotametsätalouden retuperäiset jäljet näkyivät. Nykyiset metsät ovat tulosta Olavi Huikarin ja Kullervo Kuuselan elämäntyöstä 1960-luvulta. Nyt korjataan heidän puusatoaan. Heidän oppiensa mukaisesti siirryttiin luonnonmukaisesta metsänhoidosta viljelymetsätalouteen. Huikari tutki 1950-luvulla suometsien puuntuotantoa, ojien optimaalista syvyyttä ja sarkaleveyttä sekä metsänlannoitusta. Kuusela kehitti opin edistyvästä metsätaloudesta, jonka mukaan hakkuissa voidaan ylittää vuotuinen metsänkasvu huoletta edellyttäen, että vajaatuottoiset alueet uudistetaan, viljellään nopeasti ja otetaan suota metsätalouden piiriin. Puuntuotantoon käytettävä maapinta-ala kasvoi miljoonilla hehtaareilla. Matokuuri oli raju: kaivinkoneet vetivät soihin ja kankaille uria maailman ennätysvauhtia, metsät avohakattiin, maat muokattiin ja valiotaimia istutettiin. Puuntuotantoalueet lannoitettiin. Valtio tuki avokätisesti. Metsien luonnollinen uudistuminen jäi sivuraiteille. Metsätaloudelle ojitettiin yli puolet Suomen suopinta-alasta. Pasi Reunanen (Kanava 5/2020)

Nykyisestä alasta kolmannes on soita ja turvemaita. Osa metsäpinta-alasta menetetään tilapäisesti ensiharvennusmetsissä joissa metsäkoneiden korjuu-urat haukkaavat huomattavan osan alasta.  (Pasi Reunanen, Kanava 7/2020)

Avokätisestä julkisesta tuesta ja tuputtavasta informaatio-ohjauksesta huolimatta pienmetsänomistaja ei metsänhoito-oppeja noudata, hoitotyöt tehdään liian myöhään tai ne jäävät tekemättä. Suomen yksityismetsälaki puki omistajan pakkopaitaan ja opasti epämieluisiakin hoitotapoja. (Pasi Reunanen Kanava 7/2021)
Miten tutkijat määrittelevät metsän? Kitumaat - kallio, pensaikkoinen tunturi, suot ja joutomaat. - sanotaan viljelty puusto, ei metsä eikä puupelto eikä sellupelto.

Kolmas mahdollinen syy on muita huolestuttavampi: hakkuiden kohdistuminen liian nuoriin metsiin. – Jos kasvun notkahdus johtuu vääräntyyppisistä hakkuista, ne ovat muuttaneet metsien rakennetta ja se voi jäädä pysyvämmäksi ilmiöksi, Korhonen sanoo.
Puusto kasvaa eniten 40–vuotiaana, minkä jälkeen kasvu alkaa taittua. Jos päätehakkuuikää siirretään lähemmäksi nopean kasvun vaihetta, syntyy kasvutappiota.
– Hakkaamisen jälkeen, kun uusi taimikko istutetaan, pariinkymmeneen vuoteen ei tapahdu juuri mitään verrattuna siihen, että olisi annettu metsän kasvaa, Sampo Soimakallio sanoo. 

Muutos on tapahtunut metsälaissa, jota uudistettiin vuonna 2014. Laissa ei enää ole ikä- tai läpimittarajoja sille, milloin metsän voi uudistushakata. Käytännössä metsänomistaja voi tehdä sen milloin vain. Voisiko lakimuutos näkyä metsissä jo nyt niin, että metsät hakattaisiin nuorempina? (Yle 16.12.21)
Ulkopuolisen on vaikea ymmärtää, kuinka metsänomistajille myytävällä metsä- ja puukaupalla tulosta tekevä yhdistys profiloitua asiakkaidensa edunvalvojana.
– Pidän mahdollisena, että se näkyisi jo nyt, Soimakallio sanoo.(Yle 16.12.21)

6. FSC-sertifiointi

Suomen metsistä vajaat 10 % on FSC-sertifioituja. FSC (Forest Stewwardship Council) on vuonna1993 perustettu kansainvälinen luonnonsuojelu- ja kansalaisjärjestö. FSC-standardi on luontokohteiden rauhoituksen ja metsänoidon menettelytapojen suhteen tiukempi kuin metsälaki ja kestävän metsänhoidon käytäntö edellyttävät. 

    1. viisi prosenttia metsämaasta pitää suojella
    2. 10 prosenttia metsämaasta pitää olla varovaisen käsittelyn piirissä. Omistajan on oltava sama ja tilat sijaittava jokseenkin samalla maantietellisellä alueella -  järvenrantametsät, saaret.
    3. rinnankorkeudelta 20-senttisiä säästöpuita pitää jättää kymmenen kappaletta hehtaarilla.
    4. Haavat, jalopuut, tervalepät ja raidat sekä petolintujen pesäpuut on aina säästettävä.
    5. 20 lahopuuta hehtaarille
    6. vesistöjen suojavyöhyke on 20 metriä.
    7. harvennushakkuu ja hoitotyö niin että 10 prosenttia puuston runkoluvusta on lehtipuita
    8. urakointipalveluiden tuottajina käytetään vain julkiset maksut hoitaneita yrityksiä.
    9. Työntekijöiden oikeudet ja työolosuhteet
    10. Alkuperäiskansojen oikeudet, Paikallisyhteisöt,
    11. Metsänomistajan tulee ylläpitää tai edistää metsästä saatavia pitkäaikaisia taloudellisia, sosiaalisia ja ekologisia hyötyjä,
    12. Ympäristöarvot ja ympäristövaikutukset – metsänomistajan tulee ylläpitää tai palauttaa metsiensä ekosysteemi, siihen kuuluva biologinen monimuotoisuus, sekä luonnonvarat ja maisemat,
    13. Metsäsuunnittelu – metsänomistajan tulee laatia ja toteuttaa metsäsuunnitelma ja dokumentoida sen seuranta
      
Ikea vaatii, ettävuoteen vuoteen 2020 mennessä kaiken sen käyttämän puun pitää olla FSC-sertifioitua. Ikea käyttää yhden prosentin kaikesta maailman puumaterialista.

Suomesa metsäyhtiöt ovat liittyneet jäseniksi, mutta metsänomistajat eivät. jäsenmaksut ovat korkeita ja suojeluvaatimusten takia.  PEFC sertifikaatti on löpsympi. FSCCCc konsultit  määrittelevät maanomistajille ilmakuvien ja kaukokartoituksen perusteella, missä on korkean suojeluarvon HCV-alueita ja suuria yhtenäisiä metsäalueita IFL. Tällaisilta alueilta ei puuta osteta jos sääntöjen mukaiset lahopuumäärät tai muut tunnusmerkit toteutuvat. (Mikko Tulokas, Kanava 8/2020) Stora Enso maksaa FSC-sertifikaattipuusta lisähintaa.

 ELY-keskukset vetäytyivät PEFC-standardityöryhmästä

 Talousmetsät ovat yksipuolisia, tasaikäisiä, nuoria, pirstoutuneita ja niistä puuttuu sekapuustoisuus, lahopuusto sekä metsäpalojen vaikutus. Lisäksi maanmuokkaukset ja ojitukset ovat rajusti muuttaneet soiden, metsien ja vesistöjen ekologiaa. Erityisesti on tuotu esille, etteivät standardin kriteerit vastaa niihin vaateisiin, joita kansainväliset sopimukset ja lainsäädäntö Suomelle asettavat (ilmastosopimukset, biodiversiteettisopimus, EU-lainsäädäntö), uutta tutkimustietoa ei ole otettu huomioon eivätkä standardin ekologiset kriteerit käytännössä täytä otsikoiden mukaisia tavoitteita. EFC-standardin päivitystyöhön perustettu PEFC-standardin kehittämistyöryhmä koostui lähes yksinomaan metsätaloustoimijoista. Ympäristöjärjestöt ovat Suomessa jo aiemmin irtautuneet ja kieltäytyneet PEFC-standardin kehittämistyöstä.

Paine FSC-sertifiointiin tulee paperin ja kartongin käyttäjiltä. Varsinkin sellupohjaisilta tuoteilta.

Kemeratuet pitäisi joko lopettaa tai sitoa hiilen sidontaan. Kemera ei ole paras tukimuoto. Millä lailla metsänomistajia kannatta tukea, jotta metsät sitoisivat entistä enemmän hiiltä? Jos puu menee rakentamiseen, korvaus olisi suurempi kuin sellunkeitossa jolloin lopputuote on kartonkia tai vessapaperia.

Energiapuuta kuivatetaan yhden kesäkauden yli tienvarsivarastossa, minkä jälkeen se haketetaan ja kuljetetaan poltettavaksi.

Yli puolet harvennushakkuista sai huomautuksen metsäkeskuksen korjuujälkitarkastus. Eniten huomautuksia annettiin puusto- ja maastovaurioista sekä tarpeettoman voimakkaista harvennuksista. , metsäkoneiden tekemät painautumat, runsaat puustovauriot ja liian leveät ajourat. Eniten virheellistä löytyy metsänhoitoyhdistysten korjuupalvelun kohteilta (MT 21.3.2018) UPMn harvennusklohteista selvisi huomautuksetta 62 prosenttia ja se oli ennätys.

Nuorten kasvatusmetsien hoitorästejä on puoli miljoonaa hehtaaria. Kameratuella on mahdollista tehdä 45 000 hehtaarin alalla nuorten metsien hoitoa ja pienpuun korjuuta. Nuoren metsän hoidon tukea maksetaan metsänomistajalle 230 e hehtaarilta. Jos nuoren metsän hoidon yhteydessä kerätään pienpuuta, hehtaarikohtaista tukea voi saada 200 e. Kuitenkin tukea on jäänyt käyttämättä miljoonia euroja.

Metso-ohjelmasta vastaavat ympäristöministeriö ja maa- ja metsätalousministeriö. Ilmastonmuutos vaikeuttaa hyvää korjuujälkeä.


EU-maiden metsien rooli

Euroopan metsäinstituutin johtaja: ”Mikä on ilmastoviisasta metsien käyttöä? Miten tällainen metsien käyttö ja muut metsiin liittyvät tavoitteet voidaan sovittaa yhteen? Unionin alueella olevien metsien ja niiden käytön on arvioitu aiheuttavan hiilidioksidipäästöjen vähenemisen, joka vastaa suuruudeltaan 13:a prosenttia EU:n kokonaispäästöistä. Tämä vaatisi uusien kannustimien luomista ja EU-maiden metsien alueellisten erityispiirteiden parempaa hyödyntämistä ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi. Ilmastotavoitteet tulisi ottaa osaksi kaikkea metsiä koskevaa politiikkaa. Tavoitteita pitäisi tarkastella yhdessä muiden tavoitteiden – kuten biotalouden kasvattamisen ja monimuotoisuuden säilyttämisen – kanssa. Näin voidaan saavuttaa päästöleikkaus, joka vastaisi jopa viidennestä EU:n kokonaispäästöistä. Suomessa voi olla järkevää edesauttaa fossiilisten raaka-aineiden ja tuotteiden korvaamista ja keskittyä metsien muiden käyttötavoitteiden, kuten matkailu- ja virkistyskäytön ja monimuotoisuuden edistämiseen. Osassa suometsiä voi olla järkevämpää keskittyä hiilidioksidin sitomiseen metsiin ja maaperään kuin hyödyntää metsiä puuntuotantoon.Metsien pitää kestää aiempaa paremmin lämpöä ja sään ääri-ilmiöitä, valitsemalla puulajeja ja taimia, jotka kestävät edessä olevia muutoksia” (hs  Lauri Hetemäki 18.12.2015)

7. Metsänhoitoyhdistykset rikkovat kilpailuttamista

Ulkopuolisen on vaikea ymmärtää, kuinka metsänomistajille myytävällä metsä- ja puukaupaoilla tulosta tekevä yhdistys profiloitu asiakkaidensa edunvalvojana.

Vuoteen 2015 saakka metsänhoitoyhdistykseen kuuluminen oli metsänomistajille pakollista ja niiden toiminta katettiin metsänomistajilta kerätyillä pakollisilla metsänhoitomaksuilla. Metsänhoitoyhdistyksen palveluihin kuuluu valtakirjakauppa, jossa yhdistyksen asiantuntija etsii puulle parhaan ostajan. Lisäksi yhdistykset tarjoavat korjuupalvelua, jossa yhdistyksen omat urakoitsijat vastaavat puunkorjuusta ja puut välitetään yhdistyksen sopimuskumppaneille. Vuonna 2014 metsänhoitoyhdistyksen pakkojäsenyys poistui ja viranomais- ja liiketoiminta erotettiin toisistaan. Uuden lain tarkoitus oli monipuolistaa sallittuja metsänkäsittelymenetelmiä.

Yhdistysten hallituksissa istuvat metsänomistajat ovat pääsääntöisesti suuria, ammattimaisia metsänomistajia. Tämä voi synnyttää riskin, että yhteistä etua ajetaan pienten omistajien edun kustannuksella.

Yksityiset omistavat nyt 60 prosenttia, valtio 26 prosenettia. Suomessa metsänomistajia on 600 000. Heistä neljännes omistaa metsää kuolinpesien kautta. Harvalla on riittävästi osaamista tai aikaa valvoa etuaan. 

Puunkorjuu tulee kytkykauppana pystykaupan osana

Metsäteollisuuden ympärivuotinen puuntarve edellyttää korjuuta myös pehmeiltä mailta. Puustosta neljäsosa on turvemailla. Noin 40 prosentilla kaikista puunkorjuukohteista on merkittäviä ongelmia maaperän kantavuudessa. Ojitettuja suometsiä on Suomessa viisi miljoonaa hehtaaria.
Metsänhoitoyhdistykset käyttävät metsänomistajien luottamusta väärin. Metsänomistajan etu ja metsänhoitoyhdistyksen etu menee sekaisin.

Jaakko Luoma: Avohakkuun perusteet eivät liity metsänomistajan talouteen vaan pääomavaltaiseen korjuukoneistoon. Metsäyhtiöt ovat kärähtäneet puunostokartellista, mutta on myös puunkorjuukartelli. Korjuu tulee kytkykauppana pystykaupan osana.

Avohakkaamisesta hyötyvät metsäorganisaatioiden lisäksi metsän uudistamista tekevät urakoitsijat, metsurit ja taimitarhat. Avohakkuun seurauksena tulevat jälkityöt maksatetaan metsänomistajilla. Metsäsektorilla käydään kovaa lobbausta. Avohakkuun jälkeinen maanmuokkaus, taimien istutus ja niiden jatkohoito maksaa 1500–2000 euroa hehtaarilta.

 Metsänhoitoyhdistyksen korjuupalvelu tarvitsee puuta täyttääkseen tekemänsä toimitussopimukset, mutta ei pysty aina maksamaan kilpailukykyistä hintaa. Tällaisissa tilanteissa syntyy houkutus ohjata yhdistykselle valtakirjakaupalla myytäväksi annettuja puita yhdistyksen korjuupalveluun, vaikka ulkopuoliselta ostajalta saisi paremman hinnan.

Tomi Salo:
Voidaan oikeutetusti kysyä, onko käytössä oleva järjestelmä metsänomistajan vai vain metsänhoitoyhdistysten edunmukainen ja mikä on MTK:n johdon intressi suojata nykyistä järjestelmää? Toimija jättää oman tarjouksen tekemättä, jos kilpailuttaja määrittää kilpailun kriteerit, osallistuu itse kilpailuun ja salaa keskeisen osan kilpailutuksen yksityiskohdista. Yhdistykset ovat suoraan MTKn jäseniä. Kun yhdistys on kilpailuttaja ja tarjouksen jättäjä, se rikkoo räikeästi kilpailun sääntöjä. Metsäteollisuuden johtaja Salo kysyy Maaseudun Tulevaisuudessa 5.2.2018.

Martti Asunmaa:
Valtakirjakaupassa metsänomistaja antaa metsähoitoyhdistykselle toimeksiannon kilpailuttaa ostajat ja hoitaa puukaupan. Ostajat ja metsänhoitoyhdistykset ovat kilpailijoita keskenään puunhankinnassa ja hoidossa. Valtakirjakauppa on menettänyt uskottavuuttaan kun metsänhoitoyhdistys on samalla sekä itse puunhankkija että pyörittäjä.

Tapaus Timo Kujala
Espoolainen metsänomistaja Kujala on kannellut EU-komissiolle valtiollisten metsäkeskusten ja yksityisten metsänhoitoyhdistysten julkisista tukiaisista: "Kujalan mielestä perinteisessä korjuumallista kärsivät erityisesti ikääntyneet naismetsänomistajat, jotka usein luottavat metsänhoitoyhdistysten ammattimiesten näkemyksiin. Jos palveluita pääsisivät tarjoamaan muutkin yrittäjät kuin metsänhoitoyhdistykset, hakkuutavat saattaisivat muuttua luonnonmukaisemmiksi.

Maa- ja metsätalousministeriön alaiset metsäkeskukset valvovat metsälakeja, mutta samaan aikaan harjoittavat liiketoimintaa. Ne myyvät metsänomistajille metsäsuunnitelmia sekä urakoivat metsäteitä. Metsäkeskukset omistavat myös taimitarhoja. Kujalan mielestä keskukset suosivat aukkohakkuita siksi, että aukoille on pakko istuttaa taimia. Näin taimitarhoille luodaan valmiit markkinat." (hs 30.1.2010 Jyrki Iivonen)

Tapaus Tatjana Eskolin
Metsäpalveluasiantuntija Eskolin kertoo nähneensä, miten vääryyksiä tapahtui vuosikymmenten aikana. Hänet irtisanottiin länsisuomalaisen Metsänhoitoyhdistys Lounametsän palveluksesta vuonna 2018. Eskolin ei suostunut työnantajan vaatimaan laajaan salassapitoehtoon.Valtuuston on vaikea kyseenalaistaa yhdistyksen operatiiviselta johdolta tulevaa tietoa. Usein toiminnanjohtaja vie valtuustoa kuin kuoriämpäriä, koska valtuutetut kokoontuvat vain kaksi kertaa vuodessa. Hallitushan siellä on paremmin kärryillä, mutta kuinka kärryillä hekään ovat, Eskolin sanoo. Ongelmia esiintyy sitä herkemmin, mitä tärkeämmässä roolissa korjuupalvelu on yhdistyksen talouden kannalta ja mitä läpinäkymättömämpää hinnanmuodostus on.
Kolmas irtisanomista edeltänyt tapaus oli Eskolinin mukaan kauppa, jossa hän kilpailutti valtakirjalla 1600 kiintokuution leimikon, joka oli pääosin päätehakkuuikäistä kuusikkoa. Yhdistyksellä oli oman korjuupalvelunsa toimitussopimuksien vuoksi tuolloin kova puute kuusitukista. (iltalehti.fi 24.5.21)

Peruskoulupohjaisiin metsäalankoulutusohjelmiin haki vuonna 2017 466 henkilö. Aloituspaikkoja oli 566. Useimmista paikoista opiskelija valmistuu metsäkoneenkuljettajaksi tai metsäkoneen asentajaksi, metsäpalveluiden tuottajaksi tai metsäenergian tuottajaksi.

10. Kasvoton ulkomainen metsänomistaja?

”Rahastoyhtiöt ostivat puolet myyntiin tulevista metsistä. Ruotsissa paikallisilla on etuosto-oikeus metsäkiinteistöihin. Käy kuin sähköyhtiöille. Kun metsän omistajaksi tulee kansainvälinen rahasto, voivat omistajan arvot yksipuolistua. Monet rahastoyhtiöt sanovat suoraan, että niiden sijoitushorisontti on 5-7 vuotta. Lyhyellä sijoitushorisontilla tuottoa metsästä otetaan aggressiivisesti irti, ja hoitokulut pidetään mahdollisimman alhaalla. Voi myös käydä niin, etteivät puuvarat enää olekaan kotimaisen metsäteollisuuden vapaasti käytettävissä. Kun omistus karkaa kauas, myös puukaupan verotuotot ohjautuvat muualle kuin metsän sijainseudulle. Silloin hakkuujälkiin suhtaudutaan vähemmän suopeasti. Lakiin säädettiin aikoinaan metsävähennys, mikä tarkoittaa metsänomistajan oikeutta vähentää metsän hankintamenoja sen pääomatuloista. Nyt ulkomaisillakin rahastoilla on tämä tikkari. Edes metsien käytöstä kerättävä pääomavero pitäisi jäädä metsien sijaintikuntiin. Metsien pääomaverotus pitäisi siirtyä suoraan kunnille nykyisen valtion osuusjärjestlmän asemesta."(Metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola, ksml 26.4.2020)

Äänekosken sellutehdas

Äänekoskelle puu tulee junien ja kuorma-autojen kyydissä, kulkeutuu kuorimon kautta hakkeeksi, joka siirtyy massatehtaalle. Siellä haketta keitetään korkeassa lämpötilassa niin, että kuidut irtautuvat. Sitten massa pestään ja valkaistaan ja lopputuloksena saadaan pumpulimaista massaa. Se kuivataan ja paalataan 2000 kilon paketeiksi, jotka ovat valmiita lähtemään maailmalle. Tehtaalla valmistetaan puun kuorta hyväksi käyttäen tuotekaasua tehtaan polttoaineeksi. Tehtaan hajukaasuista saadaan rikkihappoa. Pian biokaasulaitos hyödyntää jätevedenpuhdistuksessa syntyvää lietettä ja tekee siitä mädättämällä biokaasua. Tehdas tuottaa 2,5 kertaa enemmän sellua kuin vanha tehdas, se pyörii samalla henkilömäärällä, 170 ihmistä. (Apu 6.7.2017)

Äänekosken tehdas hakkaa suometsiä

Korjuupäällikkö Mikko Välikoski kertoo, että Metsä Group vahvistaa valmiuttaan pehmeiden maiden korjuuseen, jotta Äänekosken biotuotetehtaan kasvattamiin puunhankinta-tavoitteisiin ylletään.
- ”Emme sanele yrittäjille koneiden merkkiä, mutta määritämme ominaisuudet, jotka koneiden on saavutettava. Jatkossa meillä on pehmeiden maiden ympärivuotiseen korjuuseen pystyviä koneyksiköitä kaikilla alueilla.”
Välikoski arvioi, että Pro Silvan tela-alustaiset erikoiskoneet ovat yhä kantavimmat suometsissä. Kaivinkonetelat ovat kuitenkin edullinen tapa parantaa tavallisten metsäkoneiden kantavuutta, mennään yli metrisillä teloilla

Selluloosatuotannon jäte hyödyksi

Kunnissa voidaan ottaa hakkeenpoltossa höyrystyvän veden energia talteen. Valtaosa poltetusta metriaalista on selluloosatuotannon jätettä, puun hemiselluloosaa ja ligniiniä, jotka on pakko poistaa selluloosan tuotannossa. Tämä jäte hyödynnetään polttamalla.

Ligniinistä saadaan hiilikuidun raaka-aineita autoteollisuuteen ja ilmailuun, fenoleja, liimoja ja hemiselluloosasta pakkauskalvoja, aerogeelejä ja emulgaattoreita. Sellutuotannon ns. nollakuitua voidaan käyttää peltojen maanparannusaineena




10. Puut säteilevät ikiaikaista viisautta

ja ne antavat ihmisellekin energiaa

Taolaisuudessa puita kunnioitetaan erityisen voimakkaina kasveina. Ne imevät ilmasta hiilidioksidia ja muuttavat sitä hapeksi, mutta myös muuntavat kielteisiä voimia hyviksi energioiksi ympäristössään. Puiden juuret menevät syvälle maahan ja mitä syvemmälle ne menevät sen korkeammalle puu voi kurottautua kohti taivasta. Puut seisovat hyvin hiljaa, imevät maan energiaa ja universaalia voimaa. Puilla kuten kaikilla kasveilla on kyky imeä myös valoa energioista ja muuntaa se ruuaksi. Niidenhän ravinto koostuu pääasiassa valosta, vesi ja maan mineraalit vastaavat vain 30 prosenttia niiden ravinnosta. Puu parantajana ja ystävänä on spirituaalisesti kaikkein edistynein kasvi. Se on meditatiivisessa tilassa ja hienojakoinen energia on sen luonnollista kieltä. Mitä enemmän kielitaitosi kehittyy sen paremmin voit luoda yhteyden puihin. Ne auttavat sinua kehittämään rauhaisaa läsnäoloa ja vitaalisuutta. Voit myös auttaa puita suojaamaan lähiympäristöäsi.

Historian aikana ihmiset ovat käyttäneet puiden kaikkia osia parantumiseen ja lääkkeinä. Isoilla puilla on eniten parannusvoimaa, erityisesti männyillä. Mänty säteilee elämänvoimaa. Se ravitsee verenkiertoa, vahvistaa hermojärjestelmää, ravitsee sielua ja henkeä. Mänty on kuolematon puu. Vanha kiinalainen runous ja taide on täynnä ihailua mäntyä kohtaan. Muutkin isot puut, varsinkin ne, joita löytää lähellä juoksevaa vettä, säteilevät ikiaikaista viisautta. Jotkut puut tuntuvat ihmisenkin käteen kylmiltä, jotkut lämpimiltä. Ihmisten lähellä kasvavat puut pystyvät tukemaan ihmistä enemmän kuin erämaan puut. Voit kehittää määrättyjä rituaaleja ja luoda näin hiljaisen kommunikaation jota sekä sinä että puu ymmärtävät ja lisätä näin harmoonista vuorovaikutusta. Jokaisella puulla kuten kaikella on oma persoonallisuus ja halut ja oma elämä. Puut eroavat toisistaan siinä miten ne ottavat kontaktia ihmisten kanssa. Jotkut haluavat antaa kaiken energian, jotkut ovat heikompia ja tarvitsevat ihmisen lohduttavaa energiaa. Jotkut ovat vain ystävällisiä sieluja ja pitävät ihmisen seurasta. Puilla on pitempi aikaperspektiivi kuin ihmisillä. Voit palata saman puun ääreen useita kertoa ja luoda suhteen. Vieraile säännöllisesti niin puu tietää milloin odottaa sinua. Spirituaalinen suhde puuhun muistuttaa rakkautta enemmän kuin mikään muu inhimillinen aktiviteetti. Anna puun johtaa sinut sen oman elämän ihmeisiin!



Tiina Vainio-Kaila, väitöskirja 2017

Puun antibakteerinen vaikutus

2017 julkaistu väitöskirja osoittaa, että bakteerit kuolevat tehokkaasti käsittelemättömillä kuusi -ja mäntypinnoilla. Tutkija Tiina Vainio-Kaila teki kokeita puisilla ja lasisilla napeilla, joiden pinnalle hän laittoi bakteeriliuosta. Tutkittavat bakteerit olivat yleisiä tautien aiheuttajia. Testialustalle päätyi esimerkiksi Listeria- ja salmonellabakteereita, jotka vaivaavat erityisesti elintarviketeollisuutta, sairaalabakteereja ja ripulia aiheuttavaa Escheria coli -bakteeria. Lisäksi mukana oli päiväkotilasten korvatulehduksen tavallisin syy, Streptococcus pneumonia. Vainio-Kaila testasi eri väliajoin kuinka bakteerit elävät eri pinnoilla.
– Neljän tunnin jälkeen puupinnalla oli kymmeniä bakteereja, mutta lasipinnalla niitä oli vielä tuhansia. Vuorokauden kuluttua kaikki puun pinnan bakteerit olivat kuolleet. Myös lasisella pinnalla niitä oli selvästi vähemmän, mutta oli kuitenkin.

Matti Myller tutki puusta haihtuvien orgaanisten VOC-yhdisteiden vaikutusta bakteereihin. VOC-yhdisteet luovat puulle sen ominaisen tuoksun. Yhdisteitä on siis esimerkiksi kaikissa puutaloissa, vaikka niiden pinnat olisikin lakattu. VOC-yhdisteitä testattiin lasipurkeilla, joissa molemmissa oli bakteereja, mutta vain toiseen lisättiin VOC-yhdisteitä. Bakteerit kuolivat nopeammin yhdisteitä sisältävissä purkeissa.
– Se ei hirveän voimakas ollut eli ei voi ajatella, että puutalossa asuva ei saisi koskaan flunssaa, mutta pienikin bakteerimäärän väheneminen on toki positiivista. Puun on todettu parantavan sisäilmaa ja muun muassa rauhoittavan mieltä ja kehoa. Kansainvälisten tutkimuksien mukaan puusisustus jopa alentaa verenpainetta ja pulssia sekä vähentää stressihormonin määrää.

Marko Leppänen ja Adela Pajunen tarkastelevat metsää hyvänä tekevänä paikkana teoksessa Terveysmetsä. Metsä on loputon taideaarteisto, kuten Pekka Halonen on todennut. Kauneus lisää mielihyvähormonien, endorfiinien aktiivisuutta aivoissa. Kourallinen metsämaata sisältää tähtitieteellisen määrän mikrobeja.  Riittävä mikrobialtistus suojaa terveyttä pitämällä huolen immuunijärjestelmän asianmukaisesta toiminnasta. Metsä, erityisesti luonnonmukainen vanha metsä, laskee verenpainetta, sydämen sykettä ja stressihormonia. Proteiinin määrä elimistössä lisääntyy ja siten syöpä- ja immuunipuolustus vahvistuu, koska antibioottiperusteisia aineita (antimikrobisia yhdisteitä) vapautuu puista, stressi hellittää. Muisti ja keskittymiskyky paranee. (hs 14.5.2016)

Suomen hallitukselle:

Meidän metsämme -työryhmän viesti ilmastokokoukselle 3.- 4.2.2020

Lyhennelmä

• Lisätään eri tiedealojen välistä tutkimusta!
• Vahvistetaan ympäristöhallintoa!

Suomi on suhteellisesti Euroopan metsäisin maa. Meillä on metsää 23 miljoonaa
hehtaaria, joka on 76 % Suomen maapinta-alasta ja 11 % Euroopan metsäpinta-alasta.
Metsät ovat suurin luontainen hiilinielumme. Metsät imevät suuria määriä
hiilidioksidia ilmakehästä mutta ne sitovat enää alle 20 % kansallisista päästöistämme, kun vielä joitain vuosia sitten metsät sitoivat lähes puolet. Hiilinielumme pienenevät!
Tilastokeskuksen ennakkotiedon mukaan maankäyttö, maankäytön muutokset ja
metsätalous (LULUCF) -sektorilla vuonna 2018 nettohiilinielu pieneni 43 % verrattuna vuoden 2017 nieluun ollen noin -9,8 milj. t CO2-ekv. Metsämaa on sektorin merkittävin nettonielu. Nettonielun pienenemiseen vaikuttivat ennätyssuuret hakkuut.
Hiilineutraaliuden saavuttaminen vuonna 2035 tarkoittaa sitä, että päästöt eivät saa olla enää nieluja suuremmat. On hyvä ymmärtää, että hiilineutraaliuden jälkeen maapallolla olisi elettävä hiilinegatiivisesti eli metsänielujen tulisi olla huomattavasti päästöjä suuremmat.
Nykyinen metsätalous perustuu liian voimakkaasti metsäekosysteemejä yksipuolistavaan jaksolliseen kasvatukseen. Avohakkuumetsätalous on tullut tiensä päähän.
Kansainväliset tiederaportit kuten IPCC-ilmasto, IPBES-monimuotoisuus, ja IRPluonnonvarat kertovat samaa: nykyinen kehitys on perustavanlaatuisesti kestävän kehityksen vastaista. Meidän on muutettava tuotantojärjestelmiämme ja kulutustamme suunnan muuttamiseksi.
• Metsähallituksen tulostavoitteeksi korkea nettohiilinielu!
• Vähennetään hakkuutavoitteita!

Nyt on kiire, metsät ovat hitaita palautumaan.
Luontopaneelin ja uhanalaisarvioiden mukaan Suomessa elinympäristöjen tila on
heikentynyt keskimäärin 60 % verrattuna luonnontilaan, lähes puolet Suomen
luontotyypeistä on uhanalaisia ja Suomen lajien uhanalaisuus on viimeisen kymmenen vuoden aikana lisääntynyt entisestään.
Kun tavallisesta tulee harvinaista, pitäisi hälytyskellojen soida.

Yksipuolistava tehometsätalous, joka nojaa avohakkuisiin ja soiden ojituksiin on suurin syy
uhanalaisten lajien määrän kasvuun.
• Tuetaan ennallistamishankkeita!
• Suojellaan viimeiset vanhat metsät!
• Jätetään enemmän puuta lahoamaan!

Jollain tapaa suojeltua metsämaata Suomessa on 1,6 miljoonaa hehtaaria 7,7 %
metsämaasta. Tiukasti lain nojalla suojeltuja metsäalueita on 1,3 miljoonaa hehtaaria 6,6 % metsäalasta. Euroopan mittakaavassa pinta-alaan suhteutettuna Suomessa on neljänneksi vähiten maalla sijaitsevia suojelualueita.
Suojelualueiden kasvattaminen nykyisestä vajaa seitsemästä prosentista YK:n
biodiversiteettisopimuksen edellyttämään 17% auttaisi turvaamaan elinympäristöjen säilymisen uhanalaisille lajeille.Suojelualueet ovat Etelä- Suomessa pieniä pirstaleita ja lisäksi ne ovat usein kaukana toisistaan. On alueita, joissa suojelu jää jopa alle kolmeen prosenttiin metsämaasta.
Metso-ohjelman suojelutoimenpiteiden laajentaminen kaikkiin elinympäristöihin tukee monimuotoisuuden ja nettohiilinielujen kehitystä eri elinympäristöissä. Selvitetään mahdollisuutta tehdä Metso-ohjelmasta entistä kannustavampi lisäämällä suojelukorvausta tulevaan hiilensidontaan perustuen.
Suurin osa metsistämme, lähes 90 % on talousmetsiä. Siksi on merkityksellistä miten talousmetsiä käsitellään ja kuinka paljon ja minkälaista puuta poistetaan.
• Suojelualueiden lisääminen, laajentaminen ja ennallistaminen tärkeää!
• Metso-ohjelma pysyväksi ja koko Suomea koskevaksi!
Jatkuvapeitteinen kasvatus monimuotoisuuden turvaamiseksi
Talousmetsien käsittelyä tulee luonnonmukaistaa. Yksi keino on lisätä ja tukea metsien jatkuvapeitteistä kasvatusta. Jatkuvan kasvatuksen menetelmissä metsäekosysteemi säilyy metsäisenä ja metsälajistolle sopivampana. Kaikkia puita ei poisteta kerralla, maata ei käsitellä voimaperäisesti ja suositaan luontaista metsän uudistumista. Myös ilmastovesistö- ja monimuotoisuustavoitteet on helpompi huomioida.
Meidän metsämme –työryhmä
http://meidanmetsamme.org 

Hyvä metsänhoito

Ekometsätalouden liitto 2009, Hannu Hyvösen toim.
asiantuntijoina kolme metsätieteen tohtoria Erkki Lähde, Olavi Laiho, Yrjö Norokorpi,

Kirjaei kovin hyvin aukea maallikolle. Tohtorien lauseita vaivaa substantiivitauti. Kirjoittajille metsä on niin tärkeä asia, että siitä on vaikea kirjoittaa amatööreille. He ovat selvästi puolustuskannalla, tietysti tottuneet saamaan virallisen linjan edustajilta syytöksiä, joita on ollut vaikea tohtorin koulutuksella väittää vääriksi, vaikka jokainen metsänomistaja näkee avohakkuun seuraukset. Kirja on hyvä avaus ja siinä on hienoja kuvia! Toivottavasti kaikki metsänomistajat malttavat kirjan hankkia! Tässä ovat ne tiedot, jotka minulle kaupunkilaisena metsänomistajana olivat mielenkiintoisimpia.

・ ”Hakkuut olivat 1950-luvulle asti lähes yksinomaan eriasteisia poimintahakkuita, joita kutsuttiin myös harsinnaksi. Tällaiset hakkuut ylläpitävät metsissä erikokoisten ja eri-ikäisten puiden sekametsärakennetta... (sitten) haluttiin siirtyä peltoviljelyn esimerkin mukaisesti tasaikäisten puuviljelmien kasvattamiseen... Avohakkuut, siemenpuuhakkuut, alikasvien raivaus ja lehtipuiden vähennys yleistyivät.”

・ ”Kun alaharvennuksissa on poistettu vähäoksaiseksi ja suorarunkoiseksi kehittynyttä nuorta puustomassaa, on menetetty kuitupuuksi se laadukas tukkiosa, joka näistä oli kasvamassa... Aiempi metsissä samoilu on muuttunut rämpimiseksi muokatuilla avohakkuualoilla ja taimikoissa... Nyt kun sotien jälkeen aloitettu ensimmäinen avohakkuukierros on lähestymässä loppuaan koko idea erikoistumisesta kuitupuun tuotantoon on uuden tarkastelun alla.”

・ ”Metsän maaperä, vesitalous, nisäkkäät, linnut, hyönteiset, siitepöly, siemenet ja puut - kaikki tämä on metsää ja sen elämää... Lajin yksilöiden välillä on vallinnut yhteistoiminnan lisäksi kilpailuakin. Lajien kesken kyse on enemmän vuorovaikutteisesta yhteistoiminnasta. Hyvänä esimerkkinä evoluution luomasta synergiasta ovat mm. lahottajaketjut. Jotta kuollut puuaines voisi palata takaisin kasvien käyttöön, on kehittynyt monimutkaisia ja pitkiä sienten, hyönteisten, maaperäeläinten ja bakteerien lahottajaketjuja.”

・ ”Salamaniskusta syttyvä palo sammuu Suomen oloissa suhteellisen pian ukonilmaan säännönmukaisesti kuuluvan sateen ansiosta. Palo leviää tuulen mukana ja polttaa vain osan luonnonvaraisesti kehittyneestä vaihtelevan rakenteisesta puustosta. Jos palo sen sijaan sattuu ihmisen käsittelemään yhden puulajin tasakokoiseen puustoon, se voi helposti tuhoutua kokonaan. Ihmisen aiheuttama metsäpalo syttyy kuivimpana kevät- tai kesäkautena.”

・ ”Kun alikasvuksena kasvaneet puut vapautetaan, ne nopeuttavat kasvuaan muutamassa vuodessa ja saavuttavat saman tai jopa suuremman koon kuin koko ajan vapaassa tilassa kasvaneet puut.”

・ Puupellot: Alaharvennus johtaa myöhemmin uudistushakkuisiin. Uudistaminen tehdään joko avohakkuulla ja viljelyllä tai luontaisen uudistamisen hakkuilla. Niitä ovat suojuspuu- ja siemenpuuhakkuut. Ne, ja verhopuuhakkuu, jossa puustoa jätetään uudistusalalle suojaamaan luontaisia tai viljelytaimia hallaa ja heinittymistä vastaan, poikkeavat varsinaisista rakennetta tasaavista hakkuista, sillä uudistamisen alettua puusto on kaksikerroksista. Kuitenkin se on vain lyhyt välivaihe, kun siementävät ja suojaavat puut hakataan pian uudistumisen varmistuttua. Tällöin puuston rakenne palautetaan yhteen suhteellisen tasakokoiseen kerrokseen ja kasvatushakkuut tehdään alaharvennuksina.

・ Jatkuvaa kasvatusta voidaan käyttää joustavasti metsänomistajan taloudellisten tarpeiden ja metsän kehitysvaiheen mukaan.

・ ”Monimuotoisuus edellyttää jonkin verran lahoavaa puuainesta sekä pökkelöinä että maapuina sekä joissakin kohteissa myös hiiltynyttä puuta... lehtipuut arvioidaan monimuotoisuuden kannalta havupuita arvokkaammiksi. Haapa ja raita ovat erityisen arvokkaita, koska niillä elää runsaasti harvinaisia ja uhanalaisia sieni-, hyönteis- ym. lajeja. Puiden juurien ja juurisienien elinvoimaisuuden säilyttäminen edellyttää puuston jatkuvaa peitteellisyyttä.”

・ ”Puuston vuotuinen tilavuuskasvu on jatkuvan kasvatuksen koealoilla suurempi kuin alaharvennetuilla koealoilla. Jatkuvassa kasvatuksessa hakataan menetelmän mukaisesti enemmän suurikokoisia puita kun taas alaharvennuksessa niitä pistetaan vain poikkeuksellisesti huonon kunnon tai lukumäärätavoitteen vuoksi.”

・ ”Luomumetsänhoidossa ns. avainbiotoopit ja niiden välitön ympäristö noin 20 metrin etäisyydeltä jätetään hakkaamatta tai käsitellään poimintahakkuilla vain niin varovaisesti, että voidaan olla varmoja elinympäristön säilymisestä. Tällaisia elinympäristöjä ovat lähteiden ja purojen sekä muiden vesien rantavyöhykkeet ja harvinaiset erityisen viljavat tai muuten poikkeukselliset kasvupaikat. Samoin avainbiotooppeihin luetaan rotkot, kurut, jyrkänteet, kivikot, hietikot, kalliot, louhikot, vähäpuustoiset suot yms... samoin Ruoho- ja heinäkorvet, saniaiskorvet sekä lehtokorvet, rehevät lehtolaikut, pienet kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla, norojen ja pienten lampien välittömät lähiympäristöt. Vastaavanlaisia kohteita ovat myös harvinaisten lintujen tai muiden eläimien tai eliöiden peräpuut ja pesäpaikat. Pökkelöt ja maapuut jätetään hakkaamatta ja korjaamatta. Pystykuolleita tai kuolemaisillaan olevia puita voidaan kuitenkin turvallisuuden vuoksi katkaista muutaman metrin korkeudelta. Harvinaiset puut ja erikoismuodot, esimerkiksi käärmekuuset tai muhkurakuuset, samoin kaikki alikasvuspuut, säästetään...

・ Hakkuiden keskittäminen roudan vuoksi talvikauteen on järkevää. Lumipeite suojaa taimia ja juuristoa hakkuu- ja korjuuvaurioilta, mutta pakkasen kiristyessä kasvainten katkeamisherkkyys kasvaa voimakkaasti. Kevyiden teknisten ratkaisujen kehittämistyö on yhä tärkeämpää mm. odotettavissa olevan ilmaston lämpenemisen vuoksi.

・ Alikasvus muodostaa juuri metsän peitteellisenä säilyttämisen perustan… Munista kuoriuduttuaan poikaset tarvitsevat välittömästi suojaa ja ravintoa, mistä alikasvus huolehtii... Lannoitusta, ojitusta, vesakko- ym. myrkkyjä ja voimaperäistä maanmuokkausta ei luomumetsänhoidossa käytetä... Kun halutaan lisätä uudistamisessa runsaasti valoa vaativien lajien kuten männyn ja koivun osuutta tai muutoin halutaan varmistaa uudistuminen ja alikasvuksen nopea elpyminen, on vaihtoehtona ryhmittäinen jatkuva kasvatus... leikataan normaalijakaumaa muistuttavaa huippua. Siten tehdään tilaa alikasvukselle elpyä... Avaavista hakkuista suositeltavimpia ovat pienaukot. Niiden koko suurimmillaan on noin kolmannes hehtaaria. Ne on syytä tehdä kuljetusurille... Hakkutähteet voidaan polttaa myöhään syksyllä tai aikaisin keväällä, kun metsäpalon vaara ei ole. Kevyttä maan käsittelyä ja hajakylvöä voidaan käyttää luontaisen uudistumisen täydennyksenä... Jättöpuiden vuoksi avoala ei kuitenkaan ole missään vaiheessa täysin puuton... Monimuotoisuuden kannalta on todennäköisesti riittävää, jos esimerkiksi 100 ha metsätilalla tehdään kulotusta muutamalla hehtaarilla noin sadan vuoden kuluessa. Myös pienaukkoa on syytä kulottaa, mikäli se on teknisesti mahdollista. Yleensä ainakin hakkuutähdekasojen polttaminen on tarkoituksenmukaista. Siten nopeutetaan niiden hajoamista ja saadaan aikaan maan biologiaa elvyttävä tuhkalannoitus.

・ ”Lyhyellä aikavälillä tarkasteluna avohakkuu on teknisesti helppo ja myös halpa menettely. Siitä seuraa kuitenkin pitkä ja usein kallis uudistamis- ja taimikonhoitovaihe. Tällöin myös puun määrällinen tuotos on vähäistä ja metsämaan monikäyttö- ja myyntiarvo ovat heikkoja. Luomumetsänhoidolla vähennetään näitä uudistamis-, taimikonhoito- ja ensiharvennuskustannuksia.”

・ ”Ongelmallisimpia Suomen oloissa ovat tyvilahoa aiheuttavat lahottajasienet.”

・ Luomumallissa hakkuiden jäljet häviävät nopeasti. Metsä uudistuu luontaisesti. Erirakenteinen sekametsä ylläpitää hyvää kasvua ja tuottaa puutavaraa moneen käyttöön. Puuston monilajisuus ylläpitää monimuotoista sienirihmastoa maaperässä ja tarjoaa hyvät sienestysmahdollisuudet. Hakkuut lisäävät sekä mustikan että puolukan satoja. Puunkorjuu tehdään ensisijaisesti talviaikaan, jolloin säästetään maaperää ja saadaan laadukasta puuta. Kuusivaltaisiin kohtiin tehdään pienaukkoja ja hakkuutähteet kulotetaan. Korjuu-uria tehdään harvaan ja niillä jäljitellään tuulenkaatojen vaikutusta luonnonmetsissä. Taimikko kehittyy vaihtelevan rakenteiseksi sekapuustoksi. Se ei tarvitse hoitotoimia ennen harvennusta. Osa eri lajien isoimpia puita jätetään edelleen hakkaamatta. Sellaista puuta, jolla ei ole taloudellista käyttöarvoa ei yleensä ole syytä hakata. Pökkelöt ja maapuut säästetään. Kasvualaa ei menetetä korjuu-urille, sillä kapeat urat sovitetaan puuston luonnollisiin väyliin ja pienaukkoihin. Samaa uraa ei yleensä ajeta toista kertaa, vaan korjuu-uran annetaan uudistua luontaisesti. Metsän biomassa sekä maan päällä että maan alla säilyy suurena. Puuvaranto vaihtelee n 100- 250 m3/ha. Erirakenteisuus turvaa hyvän yhteyttämistehon latvustossa ja hyvän ravintoteiden ottotehon juuristossa. Lahopuun määrä turvaa sekä lahottajaeliöstön säilymisen että metsän ravinnekierron ja luontaisen uudistumisen edellytyksiä. Avainbiotoopit ja niiden ympäristö jätetään hakkaamatta tai käsitellään poimintahakkuilla varovaisesti. Metsä tuottaa laatupuuta, myös keloja.

・ Ilmastonmuutoksen epävarmuus: ”Ei laiteta kaikkia munia samaan koriin, vaan suositaan monilajista erirakenteista sekametsiä... Kovat pakkaset rajoittavat tehokkaasti tuholaisten ja tautien esiintymistä. Jo nyt on nähtävissä viitteitä mäntypistiäisten runsausjaksojen tihentymiseen... Metsiin jätetyistä pökkelöissä ja ripustetuissa pesäpöntöissä pesivät pikkulinnut edistävät metsien terveydentilaa omalta osaltaan syömällä tuhohyönteisiä. Petolinnut kiittävät pystyyn jätetyistä pesäpuista tai niille rakennetuista tekopesistä syömällä jyrsijöitä , joita lämpenevä ilmasto myös saattaa suosia. Ilmastonmuutoksen myötä äärimmäisten sääilmiöiden ennustetaan lisääntyvän, mikä metsien kannalta merkitsee lisääntyviä myrskytuhoja. Tässä tilanteessa on olennaista, että jatkuvankasvatuksen avulla voidaan välttää turhia avohakkuita eikä ole täysin merkityksetöntä ettei turhilla avohakkuilla tuhota muurahaisten pesiä ja elinympäristöjä. Yksi ainoa muurahaispesä asukkaineen voi poistaa noin 100 000 hyönteisen toukkaa päivässä. Siinä sivussa muurahaiset sitovat omalta osaltaan hiiltä pesiinsä karikkeen ja kaarnapalojen muodossa.

・ Jatkuvan kasvatuksen metsässä tukkipuun tuotos on suuri, mikä on metsänomistajan kannalta eduksi tilanteessa, jossa sellu- ja paperiteollisuus siirtyy tropiikkiin halvan kuitupuun perään. .. Puusta tehdyt rakenteet ovat yleensä energiataloudellisesti 2-5 kertaa edullisempia ja samalla myös ilmastoystävällisempiä kuin vastaavat teräs, betoni- ja alumiinirakenteet. Lisäksi pitkäikäiset puurakenteet varastoivat tehokkaasti hiiltä. Yksipuulajisten havupuumetsien korvaaminen sekametsillä parantaa myös metsien heijastavuutta. Varsinkin kuuset ovat hyvin tummia ja heijastavat heikosti ilmastoa lämmittäviä valonsäteitä takaisin. Ero korostuu talvella, kun lehtipuut ovat tiputtaneet lehtensä, jolloin lumipeitteen määrä heijastaa tehokkaasti lämpöä takaisin avaruuteen ilmastoa lämmittämästä. Heijastavuuden kannalta erityisen hyvä on valkorunkoinen koivu.

Suomi kohtelee metsiään kammottavalla tavalla

Atte Korhola, ympäristömuutoksen professori, hs, mielipide 21.2. 2020

Verkkokalvoillemme ovat piirtyneet tasaisina riveinä kohoavat puupellot, haavoille viilletyt suot, hakkuuaukiot ja muutamien yksinäisten puiden lisäksi vain kantoja ja risukasoja töröttävät kyntöraiskiot. Metsäkeskustelu käy vilkkaana mutta yksipuolisena. Mitä jos hetkeksi unohtaisimme hiilen sitomiset, vuotuiset kasvut, kuutiometrit ja metsän tuotot ja katsoisimme metsiemme tilaa kokonaisuutena. Kuinka metsät Suomessa voivat ja miltä ne näyttävät? Ne voivat huonosti ja näyttävät kammottavilta. Luonnontilaisia metsiä on Suomessa jäljellä enää muutama prosentti koko metsäalasta. Pääosa niistä sijaitsee pieninä laikkuina syrjäisillä alueilla Itä- ja Pohjois-Suomessa. Monet suomalaisista eivät ole koskaan käyneet vanhassa metsässä. Emme tiedä, miltä oikea metsä näyttää… Kaikkialla risteilee metsäautoteitä, joiden avulla metsät on saatu puunjalostusteollisuuden käyttöön. Verkoston pituus on hämmästyttävä: näitä teitä on yhteensä 125 000 kilometriä, mikä riittäisi kiertämään kolme kertaa maapallon ympäri. Metsämme ovat muuttuneet yhtä puulajia kasvaviksi, tasaikäisiksi plantaaseiksi. Eläin- ja kasvilajisto on köyhtynyt. Nykymenolla yli 800 metsälajia on vaarassa kuolla sukupuuttoon. Kun vielä 1960-luvulla saattoi metsässä kulkea tuntikausia törmäämättä yhteenkään aukkoon tai taimikkoon, kuluu aukolta toiselle nyt enää muutama minuutti. Puolen tunnin rikkumattomia metsiä on hyvin vähän. Tämän ovat jotkut luontotaiteilijat selvittäneet. Luonnontilainen metsä on rakenteeltaan, olemukseltaan ja lajistoltaan toisenlainen kuin maassamme vallitseva talousmetsä. Se on kehittynyt tuhansien vuosien aikana monimuotoiseksi ekologiseksi kokonaisuudeksi. Maasta pilkistävät taimet, ylväänä seisovat monisatavuotiset ikipuut, sammalten peittämät lahopuut, kelot ja pökkelöt elävät sulavassa aikajatkumossa rinta rinnan. Tällaisia metsiä sain hiljattain ihastella Sloveniassa, missä avohakkuut ja maanmuokkaus ovat olleet kiellettyjä jo vuosikymmenien ajan. Suhteemme metsiin on puhtaasti aineellinen. Yli 80 vuotta vanha puu on kuin sellukattilaa vastaan kapinoiva rikollinen, henkipatto, jonka kuka tahansa voi surmata. Muuttunut suhde metsiin vaikuttaa meihin ihmisiin monin tavoin, mutta myös henkisessä mielessä. Toisin kuin Greta Thunberg kehottaa, mieleni tekee tässä kohtaa sanoa: Päättäjät ja metsänomistajat, älkää kuunnelko vain tiedemiehiä! Kuunnelkaa taiteilijoita, runoilijoita ja Aleksis Kiveä. Uskokaa silmiänne. Ennen muuta kuunnelkaa sydäntänne.

Kasvihuonekaasut - hyvä tietää

Ilmakehällä (Maan kaasukehä/atmosfääri) tarkoitetaan Maata ympäröivää noin sadan kilometrin paksuista ilmasta koostuvaa kaasukerrosta. Ylöspäin mentäessä ilman tiheys pienenee pienenemistään ja lopulta siellä vallitsee lähes täydellinen tyhjiö. Haitallinen ultraviolettisäteily kilpistyy monen kymmenen kilometrin korkeudella sijaitsevaan otsonikerrokseen.

Ilmakehän ja planeetan paksuuksien suhde on samaa luokkaa kuin omenan ja sen kuoren.

Troposfäärillä tarkoitetaan ilmakerrosta, joka ulottuu maanpinnasta 10–15 kilometrin (Suomessa 9–10 km) korkeuteen. Korkeus vaihtelee vuodenajan, maantieteellisen leveyden ja sään mukana. Tässä kerroksessa lämpötila laskee 5–8 °C/km ja on alimmillaan noin −50 °C. Ihminen voi hengittää ja asua ilman happilaitteita 5000 metrin korkeudessa. 3 000–5000 metrin korkeudessa oleskelu vaatii yleensä totuttautumista. 8850 metrin korkuiselle Mount Everestille on kiivetty ilman happilaitteita. Ilmanpaine Mount Everestin huipulla on noin kolmasosa siitä, mitä se on merenpinnan tasalla.

Maassa merkittävimmät kasvihuonekaasut ovat vesihöyry, joka aiheuttaa 36–70 % kasvihuoneilmiöstä (pilvet eivät sisälly lukuun); hiilidioksidi (CO2)  9–26 %; metaani (CH4) 4–9 %, sekä otsoni, joka aiheuttaa 3–7 %. Kasvihuonekaasujen vaikutuksesta ilmakehän lämpötila on korkeampi kuin se muuten olisi. Ne päästävät lävitseen auringosta tulevan säteilyn, varsinkin näkyvän valon, mutta imevät huomattavan osan planeetan pinnalta lähtevästä pitkäaaltoisemmasta lämpösäteilystä (infrapunasäteilystä). mikä nostaa systeemin peruslämpötilaa. Myös kasvihuoneissa kyseistä ilmiötä tapahtuu, joskaan ilmiö ei arkkityyppisesti liity kasvihuoneisiin, kuten termi kasvihuoneilmiö antaa ymmärtää. Infrapunasäteily on sähkömagneettista säteilyä, jonka aallonpituus on suurempi kuin näkyvän valon mutta pienempi kuin mikroaaltojen. Auringosta Maan ilmakehään saapuvasta lyhytaaltoisesta säteilystä yli puolet on infrapunasäteilyä (53 %). Ultraviolettisäteilyä on 8 % ja näkyvää valoa 39 %. Kaikki kappaleet säteilevät infrapuna-alueella sitä voimakkaammin, mitä lämpimämpiä ne ovat. Takka, keittolevy, Aurinko ja muut kuumat kappaleet ovat voimakkaita infrapunalähteitä.

Metaanin pitoisuus ilmakehässä on kasvanut nopeasti kymmenen viime vuoden aikana. Metaani lämmittää planeettaa yli 20 kertaa tehokkaammin kuin vastaava määrä hiilidioksidia. Metaanin osuus globaaleista kasvihuonepäästöistä on 14 prosenttia. Metaani on kolmekymmentä kertaa voimakkaampi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi. Metaania syntyy eloperäisen aineen mädäntyessä hapettomissa oloissa. Näin käy eläinten ruuansulatuksessa, kaatopaikoilla, vesistöjen pohjakerroksissa, märissä soissa, turvepelloilla, riisiviljelyksillä ja kotieläintuotannossa. Kolmannes tulee fossiilisten polttoaineiden tuotannosta ja käytöstä. Eniten metaania pääsee ilmaan liuskekaasun tuotannossa ja kivihiilikaivoksissa. Metaania on suuret määrät kiinteässä muodossa hydraatteina valtamerten pohjassa ja ikiroudan alueella.

Hiilidioksidipitoisuudet ilmakehässä ovat lisääntyneet 31 % ja metaanipitoisuudet 149 % esiteollisiin tasoihin verrattuna vuoden 1750 jälkeen. Lisäys on pääteltävissä luotettavasti jäätiköiltä syväkairatuista näytteistä, merenpohjan sedimenteistä ja kasvien fossiileista tehtyjen mittausten perusteella.

Vuonna 2011 typpidioksidista yli 40 prosenttia tuotti kuljetus- ja varastointitoimiala, ja energiahuolto sekä teollisuus, kumpikin 17 prosenttia. Hiilimonoksidi- eli häkäpäästöistä yli puolet tuli kotitalouksista. Rikkidioksidipäästöistä energiahuolto ja teollisuus tuottivat kumpikin 30 prosenttia ja kuljetus ja varastointitoimiala hieman alle 30 prosenttia.


Nuoruusvaiheessa puita kasvaa 3000-15 000 puuta hehtaarilla ja hakkuukypsinä 400.


Kemiin pohjoisen pallonpuoliskon suurin sellutehdas.

Suunnitelman mukaan koivut ja männyt viedään ”puunjalostustehtaalta” maasta selluna. Pahvilaatikoita ja hygieenatuotteita. Täysautomatisoitu. Miksi Suomen metsät keitetään pienen jalostusarvon selluksi, joka viedään Kiinaan jatkojalostettavaksi? Luonnonsuojeluliiton valituksesta ei tarvitse välittää, käynnistys vaikka lain mukaista lupaa ei ole. 


Ihmisen elinehto happi, on puiden aineenvaihdunnan sivutuote. Ihmisen jokainen hengenveto on intiimiä kommunikaatiota puiden kanssa. Miksi puhutaan kivi- ja pronssikaudesta, kun pitäisi puhua rautatammikaudesta, mäntykaudesta ja lehtikuusikaudesta. Puut ovat maapallon ilmaston arkisto, joka tallentaa pienenkin ympäristön muutoksen, tarkkailee, mitä ihminen tekee. 
Janne Kotiaho, Suomen Luontopaneelin puheenjohtaja ja Jyväskylän yliopiston ekologian professori.




IPCC:n raportissa hiilidioksidi on jaettu luonnossa kiertävään biohiilidioksidiin ja fossiiliseen hiilidioksidiin. Ihminen päästää hengityksessä ulos hiilidioksidia ja vesihöyryä. Ihmisen hiilidioksidi lasketaan kuitenkin biohiilidioksidiksi, joka pysyy luonnon kierrossa eikä lisää hiilidioksidin määrää ilmakehässä.