Falisen ja fasistisen kulttuurin juuret
Seksuaalisesta tasa-arvosta ei voi olla puhettakaan. Mahdollisuus suorittaa yhdyntä riippuu aina miehestä. Pystyäkseen ylipäätään siitämään, miehellä on oltava erektio ja kyky viedä siitin emättimeen. Miehen on toisin sanoen oltava aktiivinen. Nainen voi olla joko aktiivinen tai passiivinen tullakseen raskaaksi. Kuitenkin - vaikka mies voi siittää lapsia monille naisille, syntyy jälkeläisiä vain niin monta kuin on naisia. Ihmismäärän lisäämiseksi tarvitaan siis naisia - ja sellaisia naisia, jotka kykenevät paritteluun.
Lisääntymisessä naisen kannalta miehellä on ollut välineellinen arvo. Nainen on tarvinnut miestä hitaasti kehittyvän lapsen ruokkimiseen, suojelemiseen ja opettamiseen. Minkään muun lajin jälkeläinen ei synny yhtä avuttomana eikä kehity yhtä hitaasti kuin ihmislapsi.
Nykyajan tekninen kehitys on vähentänyt miehen välineellistä arvoa jälkeläisten henkiinjäämisessä. Koneet tekevät raskaat työt miehen puolesta ja uudet kemialliset ja biologiset prosessit helpottavat elannon saannissa. Sitä vastoin naisen asemaa lisääntymisessä ei osata vielä korvata.
Mies on kompensoinut heikon asemansa lisääntymisessä erilaisilla
vallankäytön muodoilla. Auktoriteettiin ja isien uskontoon
perustuvaa patriarkaatin valtakautta on kehitetty 3000 vuotta. Mies on
perustanut omiin tarkoituksiinsa sopivan jumaluusopin elämän
tarkoituksesta ja omia rajoja suojelevan valtion. Markkinatalous,
globaali
kilpailukyky ja pohjaton aseteollisuus ovat luonnollisia jatkeita
patriarkaatin kehityksessä.
Falliseksi kutsuttu kulttuuri esittää jotain jota ihminen siittää
itsestään erilleen, itsensä ulkopuolelle. Fallisessa kulttuurissa mies
(tai nainen) jättää jälkeensä maamerkkejä. Maamerkkinä toimiva
rakennus, järjestelmä tai ajatus ei saa sulautua luontoon, koska
silloin se pyyhkiytyisi pois, häviäisi ja siittäjän merkitys unohtuisi.
Neuvostoyhteiskunnan päämääränä oli saada luonto ja ihminen
toimimaan yhtä suunnitellusti kuin kone. Ohjauksen kohteina olivat
talouden ohella niin taide kuin kielikin. Taidetta kehitettiin "luonnon
havainnoista puhdistetuksi muoto-opiksi". Laboratorio- ja
tuotantotaidetta tekivät taiteilijainsinöörit, konstruktivistit.
Julkisesta kielestä tuli kaavamainen ja jäykkä. Se rinnastettiin
matemaattiseen merkkijärjestelmään, jota uskottiin hallittavan
formaalisten lakien mukaan. Subjekti ja objekti erotettiin toisistaan.
Feministisen näkökulman mukaan Neuvostovenäjä oli malliesimerkki
fallisesta kielestä. Se ei ollut harmitonta maskuliinisuutta,
loukkaavaa seksistisyyttä eikä holhoavaa patriarkaalisuutta.
Kun
puhutaan fallisesta kielenkäytöstä, liikutaan myyttien valtakunnassa,
ei siis reaalisessa. Metaforassa on kyse siitä, että yksi ilmiö tai kokemus ymmärretään
toisen konkreettisemman ilmiön tai kokemuksen avulla. Ihminen ymmärtää
esimerkiksi abstraktit käsitteet ja kokemukset konkreettisten ja
nimenomaan ruumiillisten kokemusten välityksellä. Metafora on
yksinkertainen rakenne, joka toistuu ihmisen ruumiillisessa
kokemuksessa. Myyttien valtakunnassa liikutaan vastaavuuden eli
analogioiden pysäkeillä.
Irma Korte kirjoittaa:
Miehen ruumiin silmiinpistävä seksuaalinen
toiminto on siemensyöksy. Näin mies assosioituu myyttisissä
yhteyksissä myös äkillisiin muutoksiin ja rajuihin tapahtumiin. Koska
falloksen valta on symbolinen, voivat miehet peniksen ansiosta
tavoitella vallan ja valvonnan asemia symbolisen järjestyksen piirissä. Se jolla on siitin,
kova ja pitkä, ylöspäin suunnattuna, pystyy vaikuttamaan maailmassa
patsas- ja tehdasmuodoilla. Patriarkaalisessa yhteiskunnassa opitaan luokittelemaan
ja jäsentämään yhteiskunta siittimen osoittamalla tavalla.
Myyttisen ja metaforisen selityksen lisäksi sanalle fallisuus löytyy
määritelmä psykologiasta. Fallinen vaihe on yksi Sigmund Freudin
1800-luvun lopulla kuvaamia kehitysvaiheita. Hän jakoi ihmisen
kehityksen neljälle tasolle perustuen siihen, mistä ihminen saa
mielihyvää. Freufin mukaan kehitys kulkee neljän erilaisen
psykoseksuaalisen vaiheen läpi, jotka ovat oraalinen, anaalinen,
fallinen ja genitaalivaihe. Fallinen vaihe liittyy pojilla kehitykseen
3-5-vuotiaana. Falliselle tasolle jäänyt henkilö
kamppailee taloudellisesta ja sosiaalisesta vallasta. Sotaa,
kilpailua ja jatkuvaa kasvua edistävän yhteiskunnallisen ongelman
taustalla on siis psykologinen tunne puutteellisuudesta. Tähän
vaiheeseen liittyy usko
maskuliinisuuden ylivaltaan ja kehityksen suuntaan. Maskuliinisuus on
se "normaali" jota kohti käydään.
Koska kieli on symbolimaailma, jonka ihminen oppii 3-4-vuotiaana eli
samaan aikaan, kun hän opettelee eroamaan äidistään, yhdistyy fallisuus
erityisesti kieleen ja valtioon, joka on käsitteellinen luomus. Jos
lapsi ei pysty eroamaan äidistään, hämärtyy ero symbolisen ja
todellisen maailman välillä. Tämän puolisyntyisyyden patologioita ovat militarisoituminen, heikko
itsetunto, vahvan johtajan tarve. Lapsi pelkää menettävänsä äidin. Henkilökohtainen
menettämisen pelko siirtyy sosiaaliseen ympäristöön. Juuri pelko johtaa
Siltalan mukaan totalitaariseen käyttäytymiseen. Maailmaan ei osata
suhtautua muuten kuin kontrolloimalla sitä. Mies luottaa uskonnollisiin ja fasistsiin liikkeisiin. Niissä on
selvästi kaksijakoinen maailma. Seksuaalisuus on kielletty. Ihminen
taistelee sisäistä vihollista vastaan - niitä ovat nainen ja luonto.
Falliselle tasolle jäänyt mies keskittyy
suojautumiseen. Hän tarvitsee alituisesti
suojan siittimensä turvaksi. Aluksi hänellä on pyssyt ja tykit, sitten virkapuku ja
virkatyyli. Kolmantena virkakieli. Naiseus, luonto, ruumis, tunne ja subjektiivisuus ymmärretään
mieheyden, kulttuurin, kielen, älyn ja objektivisuuden kanssa
ristiriitaisena, vieläpä hiearkkisesti.
Kodin
puute lisäsi fallista (nykytermein fasisistista?) kulttuuria: Teollinen
yhteiskunta etäännytti isät pojista vetäessään isät pois
kotoa. Tilalle tuli
teollisuuden imperatiivi.
Fallisessa kulttuurissa ulkoiset merkit ovat tärkeitä. Kun itsetunto puuttuu, tulee tilalle joltakin näyttäminen - univormut, laki ja kieli. Puku toimii panssarina, jonka taakse mies voi suojautua tunteiltaan: virkamies, sotilas, palomies, poliisi. Freud sanoisi tähän, että koska sukupuoliyhteydessä nainen vie mieheltä tämän voiman, on miesten suojeltava itseään, muodostettava tabuja.
Luonnollisena miehen fyysinen voima
kohdistuu maan raivaamiseen, kyntämiseen ja kylvämiseen,
epäluonnollisena eli nelivuotiaan tasolle jääneenä suojamuurien rakentamiseen.
Tähän falliseen kulttuuriin kuuluu myös sukupuolten välisen eron
kieltäminen. Naisen naiseuden kieltäminen osoittaa miehen oman
identiteetin hämärtymistä. Yhteiskunta on synnyttänyt miehen,
joka ei kykene yhdistämään toisiinsa äidin- ja isänpuoleista
perintöosaansa. Naiselliseen itseen kohdistuu pelko, koska mies on
jäänyt falliselle tasolle. Koko elämä on tilintekoa äidin ja kammotun
naiselliseen itseen kohdistetun pelon kanssa, koska mies ei ole
itsenäistynyt. Kuukautiset ja prostituutio ovat sanoja, joita mies ei
käytä
julkisesti. Homofobia vahvistaa miehen heikkoa heteroseksuaalisuutta.
Neuvostovenäjällä oli kehitettävä toinen identiteetti. Se oli marxismi-leninismi, teollisuus ja mekaaninen maailmankuva. Neuvostomarxilaisen kielen fallisuus johtui siis sekä tieteen ja tekniikan odotuksista että miehen heikosta itsetunnosta. Georg Orwellin newspeak kuulostaa lilliputilta verrattuna siihen, mitä naisen on valtiossa tai ideologisessa järjestelmässä kestettävä. Kieli on miehen lisäpylväs.
Kristevan mukaan kieli on aina fallista. Se on
patriarkaalisten
käsitysten indeksi. Kielen avulla voidaan luoda todellisuus. Se ei
huomioi niitä osia todellisuudesta, joita se ei pidä tärkeinä. Koska
Venäjällä on vallinnut matriarkaatti pitempään kuin missään
muussa Euroopan maassa, on miehillä vielä naisen pelko. Siksi he
suojautuvat naisia vastaan. Fallisuus on seurausta miehisen
identiteetin ylikorostamisesta.
Vallankumouksen oppi-isän munaus
Saksalainen ekonomisti Karl Marx kehitti 1800-luvun lopulla vallankumousta. Marxin kerrotaan istahtaneen pöytänsä ääreen käsi otsalla. Hän mietti ratkaisua yhteiskunnalliseen kärsimykseen ja aloitti kysymällä itseltään: ”Mikä elämässä on välttämätöntä. Mikä on perusta ihmisen olemassaololle?” Asiaa mietittyään Marx päätteli: ”Voidakseen elää ja ollakseen olemassa päivittäin ja tunti tunnilta, ihminen tarvitsee ravintoa. Toiseksi hänen on suojauduttava kylmältä ja sateelta. Kolmanneksi ihmisen on lisäännyttävä.” Kun Marx oli tutkinut nämä kolme perustarvetta eri kannoilta, hän teki seuraavan johtopäätöksen: Ravinto ja suoja ovat ihmisen elämän ensisijaiset tarpeet. Siksi se tapa, jolla ihminen hankkii ravintonsa, määrää hänen jokapäiväisestä elämästään.
Tämän jälkeen Marx luki ihmisen historiaa uudelleen kiinnittäen huomiota erityisesti siihen, miten tuotanto on teknisesti järjestetty eri aikakausina ja kenellä on ollut valta määrätä työprosessista ja työajasta, eli kuka on omistanut tuotantovälineet. Hän huomasi, että kirjoitetun historian aikana on ollut kolme erilaista omistussudetta elannon hankkimiseen - antiikin aikana orjatyövoima, sitten feodaalinen eli läänitysyhteiskunta (Suomessa torpparijärjestelmä) ja hänen omana aikanaan 1800-luvulla kapitalistinen palkkatyön yhteiskunta. Marx kehitti teoriaa tuotantovälineiden yhteisomistuksen tärkeydestä ihmiskunnan vapaalle kehitykselle.
Seuraavaksi Marx pohti ihmisen henkistä kehittymistä. Hän päätteli, että tuotannon kohoaminen tekniikan ansiosta vaikuttaa ihmisen henkiseen kehitystasoon. Alkukantainen, alhaisimman tason yhteiskunta on "eläimellinen”, sanoo Marx. Ihminen erottuu pässistä vain, koska hänellä on vaiston lisäksi tietoisuus. Mitä kehittyneempi yhteiskunta on sitä vähemmän aikaa täytyy kuluttaa ruoan ja suojan tuottamiseen, fyysiseen työhön, ja sitä enemmän ihminen kehittyy itsekin ja oppii tiedostamaan vaistonsa.
Kolmas avainkäsite omistamisen ja tekiniikan lisäksi on Marxin kehitysteoriassa työnjako. Hän piti kaiken työnjaon perustana naisen ja miehen fyysisiin ominaisuuksiin perustuvaa työnjakoa:
”Aluksi työnjako oli sama kuin mikä esiintyy sukupuoliyhdynnässä eli se, mikä vastaa luonnollisia ruumiillisia taipumuksia (esimerkiksi ruumiin voimakkuutta), tarpeita, sattumia jne jne.”
Marxin ystävä Friedrich Engels laajensi miehen ja naisen fyysistä eroavuutta koskemaan myös sosiaalisia eroja:
”Luokkajaon alkuperä on miehen ja naisen välisessä erossa, nainen on kuulunut hyväksikäytettyihin ja mies hyväksikäyttäjiin jo ennen kuin mitään muuta jakoa ihmisten välillä olikaan.”
Kuitenkin Marx ja Engels sivuuttivat miehen ja naisen erilaisen roolin yhteiskunnan kehityksessä. He keskittivät voimansa työprosessissa tapahtuvan työnjaon ja sen yhteiskunnallisten seurausten tutkimiseen.
Miksi Marx ei kiinnostunut siitä työnjaosta, jota hän kuvasi "perustavaksi”? Miksi hän ei tutkinut, minkälaisia luonnollisia taipumuksia ja tarpeita eri sukupuolilla on? Miksi näiden vallankumouksen oppi-isien jälkeenkään ei ole kehitetty teoriaa siitä, miten yhteiskuntaa kehitetään niin, että sekä miehen että naisen ominaiset piirteet pääsevät esille ja jopa kehittymään? Miksi ei ole kysytty, minkälaisessa vuorovaikutuksessa mies ja nainen voisivat toimia erilailla mutta tasa-arvoisesti elinsuhteita maanpäällä kehitettäessä? Miten erilailla nainen kehittäisi tuotantotekniikka verrattuna mieheen?
Jos Marx olisi tutkinut ja eritellyt sukupuolten lunnolliset erot ja sitten luonut taloustieteensä niin, että kumpikin sukupuoli voisi kehityksessä toimia omien vaistojensa ja taipumustensa mukaisesti tasavertaisina, emme olisi joutuneet nykyiseen epäekologiseen ja epäeroottiseen elämänlaatuun. Nykyinen kehitys on seuraus miehen loogisesta ajattelusta.
Marxin mukaan kapitalistinen valtio on äärettömän tehokas tyydyttäessään ihmisten materiaalisia tarpeita. Kapitalistisen valtion jälkeen tulee väistämättömästi ylenpalttisuuden yhteiskunta. Sitä hän kutsui kommunismiksi. Ylenpalttisuuden yhteiskunnassa ihminen tekee työtä muutaman tunnin päivässä. Muun ajan hän voi ”kalastaa, ratsastaa tai filosofoida”. Ihminen ei vieraannu työstään eikä työnsä tuloksista. Hän ei vieraannu myöskään läheisistään eikä itsestään, koska hän on itse osa työtä ja sen tuloksia.
Ajatuksissaan Marx pääsi pitkälle. Hänen visionsa on todellinen Edenin paratiisi ihmiskunnalle. Jotain kuitenkin meni pieleen, ei vain kehityksessä, vaan myös hänen ajatuksessaan. Elämä koneellistuu ja ihminen, myös nainen, on muotoutumassa itsestään vieraantuneeksi kuluttajaksi.
Vallankumous tarvitsee oppiäitejä
Naisen perustarpeet ovat samat kuin miehen: hänen on syötävä, asuttava ja naitava. Kuitenkin naisen menetelmät näiden tarpeiden tyydyttämiseksi ovat olennaisesti erilaiset kuin miehen. Nainen ei ole historian aikana mennyt pyssyn kanssa metsälle saadakseen ruokaa. Nainen ei ole - ainakaan vielä - sotinut turvatakseen asuinpaikan perillisilleen. Nainen on valmistanut leipää, kirjaillut vaatteita ja hoivannut lapsia.
Mies on suuntautunut ulospäin, nainen sisäänpäin, kuten heidän suvunjatkamiseen tarvittavat elimensäkin.
Tämä biologinen erilaisuus - toisaalla siitin, toisaalla emätin - antaa leimansa kummankin sukupuolen maailmankuvaan. Mies toimii ulospäin yhteiskuntaan ja valtioon, nainen sisäänpäin perheeseen ja puutarhaan. Miehen oli toimittava laskelmoivasti ja rationaalisesti voidakseen metsästää ja kuljettaa ruho asuinpaikalleen, naisen lempeästi ja hoivaavasti tukeakseen jälkeläisten kehitystä.
Viimeisten vuosituhansien aikana miehen ominaisuuksista on tehty
sosiaalinen ja kulttuurinen normi. Nykymaailmassakaan nainen ei voi
olla taloudellisesti eikä valtion hierarkiassa tasa-arvoinen miehen
kanssa ellei hän toimi saman logiikan mukaisesti kuin mies. On
asetuttava alttiiksi kilpailulle, tehokkuudelle ja
erikoistumiselle.
Osassa maailmaa eletään aikakautta, jolloin materiaaliset elinehdot on turvattu. Kukaan ei kuole nälkään eikä viluun. Kuitenkin niissä maissa, joissa ruoan ja asumisen tarve on tyydytetty kaikkein täydellisimmin, ekologinen tilanne on vaarallisin. Ja mikä hirveintä: Ihmisen mieli ei kestä.
Arvot länsimaissa ovat muuttumassa: pieni on kaunista, lokaalisuus lisääntyy globalisaation kasvaessa. Mielenterveyden, tunteiden ja intuition myönnetään vaikuttavan kehitykseen siinä missä tekniikankin. Naisen arvojen aika on koittamassa.
Ihmisen olemassaolon perusta: syödä, asua ja naida
Marxin mukaan ihmisen on siis syötävä, asuttava ja lisäännyttävä pystyäkseen olemaan rotuna olemassa tällä planeetalla. Ihminen tulee toimeen syömättä muutamia viikkoja. Ruumiin lämpötilan lasku lopettaa fyysiset toiminnat nopeammin. Nälän tunteeseen ihminen vastaa syömällä ja vilun tunteeseen etsimällä suojaa.
Myös suvunjatkamistilanteeseen hakeudumme vaistonvaraisesti. Jos sukupuoliyhdyntä olisi vapaaehtoinen toiminta, ihminen olisi lajina kuollut sukupuuttoon jo aikoja sitten – niin vaikeaksi, likaiseksi ja vaaralliseksi toimnta on tehty. Lisääntymisvietti on kuitenkin yhtä voimakas vaistonvarainen tarve kuin ravinnon hankkiminen ja suojan etsiminen. Koska ihmisen keho vanhenee, sen geenit sisältävät tiedon siitä, miten luodaan uusia kehoja, kopioita itsestä. Sukupuoliyhdyntä on ihmislajin jatkumisen ehto samoin kuin ruoka ja suoja.
Nykyajan ongelma on siinä, että ravinnon tuottamista ja ravintoarvoja on laadullisesti kehitetty, samoin asumista ja infrastruktuuria. Kolmatta perustarvetta, lisääntymistä, ei ole pohdittu itsenäisenä toimintana, pikemminkin päinvastoin.
Patriarkaalinen suhtautuminen lisääntymisviettiin tarkoittaa ydinperhettä instituutiona. Vaikka feministisissä tutkimuksissa on tuotu esille sukupuolten erilaisuutta, ei niidenkään tuloksissa ole kajottu valtion olemassaoloon eikä edes sen peruspilareihin. On uskoteltu naisen hyväksikäytön vähenevän perhe- ja työsuhteita tasa-arvoistamalla. Tasa-arvokeskustelussa on tapahtunut samoin kuin luonnonsuojelussa. Luonnonsuojelijat ovat luulleet parantavansa ympäristöä tekniikalla puuttumatta yhteiskunnan syväranteisiin.
Miksi ihmeessä ihmisen pitäisi käyttää koko seksuaalinen intohimonsa fyysiseen lisääntymiseen tai nautinnon saamiseen? Miksi ihmisten pitäisi elää pareittain? Eikö lisääntymisviettiä voisi jalostaa samoin kuin ravintotottumuksia ja asumista?
Miten korkeasti koulutettu intellektuaalinen ihminen voisi kehittää seksuaalista intohimoaan?
Järjestelmän muuttaminen tulisi aloittaa sieltä, mistä kehitys alussa lähti väärään suuntaan. Marx kehitti teoriaansa ruoan ja asunnon tuottamisesta laajentaakseen ihmisen itsenäisyyttä ja vapauta. Entä lisääntyminen? Eikö ihmiskunta voisi vihdoinkin ottaa käyttöönsä niin Kiinan keisarille kuin alkemisteille tutun viisauden kiven seksuaalisen intohimon voimasta? He tiesivät, että mitä etsimme, on lähempänä kuin arvaammekaan - meissä itsessämme. Miehessä ja naisessa ja heidän yhtymisessään.