Päivitetty 17.2.2021
Tutkimusten
mukaan ihminen valitsee välittömän mielihyvän ensin ja
merkityksellisen vasta sitten.
Lenita
Airisto kertoo esimerkin äidistään: ”Isän kuoltua kehotin
äitiäni matkustamaan, aloittamaan uuden elämän uuden kumppanin
rinnalla. Mutta äiti mietti aina, mitä perhetuttavamme olisivat
sitten sanoneet. Hän ei voinut, ei uskaltanut. Äiti kuoli, tulivat
hautajaiset. Hautajaistilaisuudessa huomasin, miten vähän
perhetuttaviamme liikutti äitini kuolema, äitini elämä. Ei se
minua katkeroittanut, avasi vain silmäni huomaamaan, miten turhaan
annamme toisten ihmisten rajoittaa itseämme.”
"Ihmisen
luontoon kuuluu, että hän itse luo itsensä, on oma luojansa. Hän
muokkaa ja kehittää itseään muuttamalla ympärillään olevaa
maailmaa yhdessä muiden ihmisten kanssa. Ihmisen perusluonteeseen
kuuluu, että hän on aloitteentekijä itsensä ja maailman
vuorovaikutuksessa, se subjekti, josta prosessi lähtee liikkeelle.
Tällaisen ihmisen perusluonne on kuitenkin tullut vieraaksi
ihmiselle itselleen. Se ei enää vastaa hänen kuvaansa siitä, mikä
on luonnollista inhimillisyyttä, vaan perusluonteen määrää
toinen ihminen tai ajatusjärjestelmä. Esimerkiksi uskonnossa jumala
on historiallisen prosessin subjekti."
(Karl Marx)
Onko
opetus se, että mitään ei kannata eikä voi tehdä?
Aina
kannattaa vähintäänkin tutkia vankeuden rajoja.
Karl Marx näki evoluution dialektisena prosessina. Kehityksen aikana ihmisen tietoisella toiminnalla on perustavanlaatuinen merkitys. Nykyajan marxilaiset painottavat, mitkä rajattomat mahdollisuudet on tieteellä ja toisaalta tiedostamisella, ihminen on vasta tiedostamiskehityksen alussa.
Älä osallistu kapitalismiin!
John Holloway, Meksikon Pueblon yliopistossa kapitalismia kritisoivan liikkeen opettaja, myös juristi, filosofi ja irlantilainen valtiotieteilijä, kirjoitti vuonna 2002 kirjan Maailman muuttaminen ilman vallan anastamista. Hän selvittää, miten kapitalismi voitetaan kieltäytymällä osallistumasta siihen. On päästävä eroon kapitalistisista tuotantosuhteista. Jokainen kannustaa ja hyödyntää kapitalismia aina ostaessaan jotain, myydessään omaa työtään ja äänestäessään vaaleissa. Kieltäytyminen tarkoittaa elämistä ja työn tekemistä toisella tavalla. Abstraktin palkkatyön vastakohta on vaihto- ja käyttöarvotalous (Kritik Ad Hominem?). Kapitalismin tilalle tulee subsistenssitalous – omavaraisuus sekä erilaisuuden vapaus. Pääoman, ”sen harmaan”, valtaa ei voi vastustaa järjestäytyneellä vastavallalla. Niin pysyisivät vallassa vain pääomasta hyötyjät, olemassa olevat järjestelmät. Holloway ehdottaa subversiota, järjestelmää kalvavaa toimintaa. Siitä tulee tehokasta heti kun se yleistyy. Siis ei ulkoa vaan sisältäpäin. Emansipaatiota ei voi saavuttaa pääoman tantereilla, vaan siellä missä kapitalismin perusta on: vallitsevassa tavaramuotoisessa yhteiskuntajärjestelmässä.
Aikojen kuluessa ei ole esitetty järjestelmätasolla muita vaihtoehtoja kapitalismille kuin sosialismi. Perinteinen sosialismi kehittyi kuitenkin etatismiksi, valtiollinen johto määräsi resurssien käytöstä ja tuotannosta.
Yhteiskuntaa
ei voi muuttaa niin, että vallataan parlamentti, lehdistö,
oikeuslaitos - että vallataan valtio.
Pääoman logiikka
on murrettavissa kieltäytymällä sen tuottamista palveluista.
"Varsinainen vaihtoehto kapitalismille olisi järjestelmä, jossa tuotantolaitokset olisivat ihmisten yhdessä muodostamien osuuskuntien omistuksessa ja ne järjestäisivät yhteistoiminnallista tuotantoa. Ihmiset itse suunnittelisivat ja tekisivät päätöksiä, eivät edustajat heidän puolestaan eikä varsinkaan eliitti." (Erik Olin Wright)
Pitkälle
jalostetut algoritmit joita kutsutaan aistimuksiksi, tunteiksi ja
halauksiksi,
tekevät 99 prosenttia päätöksistämme.
(Harari)
Historian aikana käsitys ihmisestä ja hänen elämänsä tarkoituksesta on käynyt läpi monia vaiheita. Antiikin aikaan uskottiin kaiken tulevan ihmiseen ulkopuolelta, Jumalalta. Papit ja ylimystö olivat ne, jotka tulkitsivat Jumalan sanaa. Sen sijaan keskiajalla individualismin kehittyessä uskottiin, että ihminen on kuin tabula rasa, kuin tyhjä taulu, ennen kuin yhteiskunta opettaa häntä. Uudella ajalla alettiin tutkimusten myötä löytää universumin lainalaisuuksia. Myös ihmisen oma erityisasema muihin luotuihin verrattuna alkoi selvitä.
1500-luvulta lähtien tekniset keksinnöt kuten ruuti, kirjapainotaito, mekaaninen kello, magneettineula, kaukoputki, mikroskooppi ja luonnontieteelliset keksinnöt mahdollistivat sen, että luonto alettiinkin nähdä välineenä, jota ihminen voi käyttää ja työstää tekniikan ja koneiden avulla. Toisin sanoen ihminen astui Jumalan tilalle. Ihmistä ei pidetty enää Jumalan armon kohteena, vaan ihminen pystyy itse muovaamaan aktiivisesti ympäristöään ja elämäänsä. Myöskään sosiaalisia suhteita ei pidetty enää elinikäisinä, vaan ihminen voi muuttaa järjestelmiä ja muovata historiaa. Johtajatkaan eivät ole ikuisia, vaan heidän on perusteltava asemansa.
Vihdoin Charles Darwin (s.1809) mullisti ihmiskuvan osoittamalla, että olemme hitaan evoluution tulos. Historialliset tapahtumat eivät ole Raamatun Jumalan tai edes sattuman sanelemaa vaan jatkuvan kehityksen tulosta. Porvarillinen ja kristillinen maailmankuva yhdessä nostivat kuitenkin ahkerasti suoritetun palkkatyön ja kuuliaisuuden arvoista korkeimmaksi. Länsimaissa alettiin vaatia vapauksia ja tasa-arvoa
Nykyaikana ihminen on massiivisen aivopesun pyörteessä. "Liberalismilla on hegemonia eli valta määritellä, mitkä asiat ovat yleisesti jaettuja itsestäänselvyyksiä. Gramscin kuvailema pehmeä vallankäyttö on suostumuksen tuottamista. Hegemonia on sillä joka pystyy määrittelemään, mitkä asiat ovat yleisesti jaettuja itsestäänselvyyksiä... Hegemonia tarkoittaa yleisen mielipiteen valtaamista. Hegemonisen väitteen tunnistaa siitä, että sitä vastaan on vaikea väittää, koska se tuntuu niin itsestään selvältä." (Veikka Lahtinen, Pontus Purokuru: Mikä liberalismia vaivaa? Kosmos 2020)
"Kapitalismissa on se ongelma, että se tekee tavaroiden vaihdosta universaalin päämäärän. Työn tekeminen tarkoittaa tavaroita ja palkkaa. Tämä johtaa ihmisten esineellistämiseen ja vieraantumiseen. Yksityiset ihmiset omistavat tehtaat ja tuotantolaitokset ja työntekijät myyvät rahasta aikaansa ja taitoaan. Työläisten on myytävä aikaansa ansaitakseen elinmahdollisuutensa. Ihmisen päivän rytmi määräytyy ulkoapäin, hän ei voi itse vaikuttaa siihen mitä tuottaa, hän ei täytä omia tarpeitaan eikä toteuta itseään." (John Holloway)
Vieraantuminen on väistämätön seuraus työn muuttumisesta pelkästään palkkatyöksi. Alkukantaisessa vaihtokaupassa vaihdettiin vain ylimäärä siitä mitä tuotettiin itse. Sitten monet alkoivat tuottaa yksinomaan vaihtamisen takia. Lisääntyvä työnjako johti siihen, että ostaja ei ihmisenä ole missään suhteessa toisen valmistamaan esineeseen. Palkkatyössä kenelläkään ei ole mitään inhimillistä suhdetta siihen, mitä hän tuottaa.
"Olettakaamme, että olisimme tuottaneet ihmisinä. Tällöin jokainen tuotteeni olisi peili, josta heijastuu oma olemukseni. Minä olisin omassa tuotannossani esineellistänyt oman yksilöllisyyteni, sen ominaislaadun, ja näin olisin toiminnan aikana nauttinut yksilöllisen elämäni ilmauksesta ja tuntenut esinettä katsellessani henkilökohtaisesti iloa siitä, että oma persoonallisuuteni on esineellisen, aisteilla havaittavan ja siten kaiken elämän yläpuolelle kohonneen taidon muodossa." (Holloway)
Palkkatyössä asetetaan taloudellisilla kannustimilla ihmisen oma harkintakyky ja eettinen vakaumus kyseenalaiseksi. Yksilöllisestä ihmisestä tulisi nopeasti uhka yhteiskunnalle, koska hän ei toimisi oletusten mukaisesti. Sosiaalitekninen ihmiskuva lähtee siitä, että valtiollisilla ja institutionaalisilla toimenpiteillä voidaan muovata ihmistä niin, että hän ei ryhdy vastustamaan järjestelmän sisäistä logiikkaa, mustaa näkymätöntä kättä.
Kauppias näkee vain tavaroittensa arvon. Kaikista ihmisen kyvyistä tulee tavallaan pääoman välineitä. Ihmisen on mahdoton päästä perille siitä kokonaisuudesta, jonka avulla politiikka eli talousjätit rajoittavat hänen vapauttaan ja lisäävät niitä velvollisuuksia, joita talouselämä häneltä vaatii.
Tullakseen taas inhimilliseksi, ihmisen on vapauduttava ulkoisista pakotteista.
Se mitä olemme on yhtä sen kanssa mitä tuotamme ja miten tuotamme.
"Marxin suurin ansio on ollut sosiaalisten suhteiden merkityksen korostaminen ja niiden dynaamisen luonteen ymmärtäminen. Hän on pyrkinyt ennakoimaan yhteiskunnallisia muutoksia ja vaikuttamaan niihin ajattelijana. Hän on välttänyt klassisen kollektivismin ja individualismin välisen ristiriidan ja korostanut yksilöiden ja ryhmien välisten suhteiden merkitystä yhteiskunnallisessa kehityksessä." (Jacques Derrida 1993)
Miten turvataan jokaiselle mahdollisuus kehittää omia kykyjään? Marxin mukaan jokaisen edistyminen on edellytys kaikkien edistymiselle. Ihmisen tavassa kohdella toista tulee esille todellinen ihmisyys. Tämä tarkoittaa ihmisen suhdetta lapsiin, vanhuksiin, vammaisiin, sairaisiin. Poliittinen merkitys on kulloisellakin ihmiskuvalla, jonka valtaa pitävä luokka pystyy määrittelemään. Heidän määrittelemänsä mukaisen kunnon ihmisen avulla pidetään parhaana mahdollisena juuri vallitsevaa politiikkaa, rajataan määrätynlaiset ihmiset ulkopuolisiksi ja syrjäytyneiksi, määritellään viholliset ja ystävät.
Markkinataloudessa ihminen nähdään tuotantoyksikkönä ja yksittäisen ihmisen arvo on sitä suurempi mitä suurempi taloudellinen arvo hänellä on. Ymmärrettävästi sosiaalivaltion sosiaalipolitiikan päätarkoitus on parantaa yksilön markkina-arvoa. Ei ole kyse siitä, että saan valita perheen ja työn välillä, vaan minun on mahdollisimman täyspainoisesti osallistuttava palkkatyöhön. Karmeinta on kuvitella, että vain palkkatyö ja siinä tienattu raha antaa ihmiselle mahdollisuuden osoittaa lähimmäisen rakkautta ja auttaa omia läheisiään.
Yksityisomistuksen
ihannointi onkin nostettu kunnioituksen lähteistä suurimmaksi.
Markkinataloudessa ihminen nähdään tuotantoyksikkönä ja
yksittäisen ihmisen arvo on sitä suurempi mitä suurempi
taloudellinen arvo hänellä on. Individualisaation myötä ihmisestä
on tullut anonyymin massakulttuurin mitättömiä osasia.
Kapitalismissa ihmisestä välittäminen ei ole päämäärä. Kapitalismia hallitsee voiton tavoittelu. Aina kun tuotanto toimii maksimaalisen voiton varassa, on se vain väline lisätä omaisuutta. Elämän ymmärretään merkitsevän työtä ja pääoman luomista. Kapitalismi, kauniimmalta nimeltään markkinatalous, perustuu taloudellisen kasvun ideologiaan. Modernisaation paradoksit ovat yhä räikeämpiä. Jatkuvan kasvun utopia johtaa rajatulla alueella tietysti tuhoon. Jatkuva kasvu on matemaattinen mahdottomuus. Porvarillinen yhteiskunta muistuttaa taikuria, joka ei kykene enää hallitsemaan esiin manaamiaan maanalaisia voimia. Mutta kunnon kapitalisti jaksaa luottaa taivaasta avautuvan yhä uusia mahdollisuuksia.
Edistys on jotain mitä pitää saavuttaa. Edistys saattaa tarkoittaa yhä suurempia kaupunkeja, enemmän moottoriteitä. Kapitalismissa täytyy toimia aina nopeammin ja tehokkaammin. Kuka on se joka haluaa uuden oikoradan ajan säästämiseksi?
Michel Foucaultin mukaan ihminen on yhteiskunnallisten valtarakenteiden tuotos, ei mikään suvereeni luotu subjekti, joka vaikuttaisi yhteiskunnalliseen kehitykseen. Vähitellen ihminen muuttuu eläimeksi, sillä hän tuntee toimivansa vapaasti vain eläimellisissä tilanteissa, syödessään, juodessaan ja naidessaan.
Nykyaikana ollaan lähellä ”abstraktin olemisen diktatuuria” eli ”näin ihmisen pitää olla” eikä puhuta jokaisen yksittäisen ihmisen konkreettisesta varsinaisesta olemisesta, olemassaolosta. Ihminen ei saa määritellä sitä mitä ihminen on.
Ensimmäistä kommunismin yritystä Marx kutsuu kehittymättömäksi kommunismiksi. Sillä hän tarkoittaa, että yksityisomistus koetetaan markkinoida yhteisenä omaisuutena. Sellaisesta kommunismista Marx sanoo, että "materiaalisen omistuksen himo on niin iso siinä kommunismissa, että se haluaa hävittää kaiken, mitä ei voi ottaa yksityisomaisuutena kaikkien omistukseen." Tällainen käsitys kommunismista johti muun muassa ehdotukseen, että avioliitto pitäisi poistaa ja korvata naisten yhteisomistuksella. "Se olisi johtanut paluuseen köyhään, kehittymättömään ja ihmisen epäluonnolliseen yksinkertaisuuteen, ihmisen joka ei ole suinkaan ohittanut yksityisomistusta, vaan päinvastoin ei ole vielä saavuttanut sitä", kirjoittaa Marx.
Yksityisomistus on tehnyt ihmisistä niin typeriä, että he pystyvät kuvittelemaan jonkin esineen olevan heidän vasta silloin, kun he todella omistavat sen. Kaiken arvo yhteiskunnassa mitataan rahana, pääomana. Yksityisomistuksen ihannointi on nostettu kunnioituksen lähteistä suurimmaksi.
Karl Maxin suunnitelmissa kommunismi kumoaa yksityisomistuksen, koska se lisää ihmisen vieraantumista itsestään. Siksi kommunismista tulee paluu ihmiseen itseensä yhteiskunnallisena, toisin sanoen inhimillisenä ihmisenä. "Uskonnollinen vieraantuminen tapahtuu vain ihmisen tajunnassa kun sitä vastoin taloudellinen vieraantuminen tapahtuu ihmisen reaalisessa elämässä ja siten sen kumoaminen johtaa kaiken vieraantumisen kumoamiseen."
"Mitä mitättömämpi on olemisesi, ja mitä vähemmän elät omaa elämääsi, sitä enemmän omistat, ja sitä enemmän olet luovuttanut elämääsi. Sitä enemmän kasaat ympärillesi vieraantunutta olemusta." (Karl Marx)
Poliittinen vapautuminen ei ole samaa kuin ihmisen vapautuminen. Esimerkiksi uskonto saattaa yhä rajoittaa kansalaisia, vaikka valtiossa vallitsisi demokratia. (David McLellan 1976)
Saksalais-ranskalaisissa vuosikirjoissa Marx kirjoittaa: "Epäuskonnollisen kritiikin perusta on se, että ihminen tekee uskonnon, uskonto ei tee ihmistä. Tarkemmin sanoen uskonto on sellaisen ihmisen itsetajuntaa ja itsetuntoa, joka ei vielä ole saavuttanut itseään. Uskonto on vain illusorinen aurinko, joka kiertää ihmistä niin kauan kuin hän ei itse kierrä itseään. Sen jälkeen kun tuonpuoleisuuden totuus on hävinnyt, on historian tehtävänä siis vakiinnuttaa tämänpuoleisuuden totuus."
"Tunnuslauseenamme
pitää siis olla: tietoisuuden uudistaminen. Mutta ei dogmeilla vaan
analysoimalla mystistä, meille itsellekin tuntematonta tajuntaa,
esiintyypä se uskonnollisena tai poliittisena. Lopulta huomataan,
että ihmiskunta ei aloitakaan mitään uutta, vaan saattaa vanhan
työn tietoisesti päätökseen. On kysymys ripittäytymisestä, ei
mistään muusta. Jotta ihmiskunta saisi syntinsä anteeksi, sen
tarvitsee vain esittää ne sellaisina kuin ne ovat."
Frans De Waal puhuu pintasilausteoriasta. Sen mukaan
sivistynyt, kohtelias, hyväntahtoinen ihminen on vain ohut
pintakerros. Alla on todellisuus, itsekäs vaistojensa ajama eläin.
Tämä käsitys on syvällä. Teorian alta löytyy joukko
historiallisia ennakkoluuloja ja vanhentunutta tiedettä, nimittäin
kristillinen käsitys perisynnistä ja valistuksen näkemys järjestä,
joka pitää ihmisen kurissa. Molempien käsitysten mukaan ihminen on
pohjimmiltaan itsekäs. Demokraattisessa yhteiskunnassa sivistyneen
ja vastuullisen kansalaisen kuuluu tietää kaikki, mitä uutismedia
kertoo. Mutta uutiset johtavat meitä harhaan siinä mitä lajina
olemme. Teoria on erinomainen oikeutus vallankäyttäjille. Jos
ihmiset eivät voi hallita itseään he tavitsevat Leviathanin
hallitseman itsen. Sellaiset tihmiset tarvitsevat eliittejä,
monarkeja, armeijaa ja poliiseja. Entä jos ihminen onkin
pohjimmiltaan hyvä?
(Ruther
Bergman Hyvän historia. hs 30.8.2020)
Kaiken arvo yhteiskunnassa mitataan rahana, pääomana. Marx kirjoittaa tutkielmassaan Juutalaiskysymyksestä: "Raha on Israelin kiivas jumala, jonka rinnalla ei saa olla mitään muuta jumalaa. Raha alentaa kaikki ihmisten jumalat ja muuttaa ne tavaraksi. Raha on arvo, mikä on järjestetty vain sitä itseään varten. Tästä syystä se on riistänyt koko maailmalta, ihmisten maailmalta ja luonnoltakin, niiden ominaisarvon. Rahalla on ominaisuus, joka vieraannuttaa ihmisen ja työn. Kun tämä vieras eli raha hallitsee ihmistä, hän rukoilee."
Pankkilaina on taloustieteellinen termi ihmisten moraalisesta arvosta. Lainassa tulee metallin ja paperin sijasta ihminen itse vaihdon välineeksi, mutta ei ihmisenä, vaan pääomana ja korkona. Ihmisen yksilöllisyydestä ja ihmisen moraalista itsestään tulee tuote ja ihminen muuttuu siksi materiaaliksi, mikä on rahankin olemassaolon muoto. Raha on persoonallinen olemassaoloni, oma lihani ja vereni, oma yhteisöllinen avuni ja arvoni. Sitä vastoin todella inhimillisessä yhteiskunnassa ihminen on ihminen ja kaikilla on määrätty inhimillinen arvonsa ja silloin voidaan vain rakkautta vaihtaa rakkauteen jne.
Marxin mukaan välttämättömyyden valtakunnasta siirrytään vapauden valtakuntaan. Marx ei tarkoita yksittäisiä vapauden etsijöitä, sitä että ihmiset lähtisivät etsimään henkilökohtaista vapauttaan yksin, vaan tuottajien yhteistyötä.
"Vanhan yhteiskuntajärjestelmän täytyy asettaa itse ne miinat, joille ei tarvitse tehdä muuta kuin räjäyttää ne, sillä jos materiaaliset tuotanto-olosuhteet ja niitä vastaavat liikennejärjestelyt eivät ole tarjolla luokattomaan yhteiskuntaan siirryttäessä, ovat kaikki räjäytysyritykset tuhoon tuomittuja. Vanhan porvarillisen yhteiskunnan syli on sitä humusta, josta uusi yhteiskunta kasvaa. Historiassa on jo sisässä uusi substanssi - tuotanto ja varallisuus." (Karl Marx)
Kapitalismi on kyllä luonut edellytykset sille materiaaliselle tasolle, että nykyaikaa voidaan kuvata käsitteellä taloudellinen hyvinvointi, mutta järjestelmänä sillä ei ole tulevaisuutta. Kapitalismi on totalitaarinen järjestelmä, jota ei voi korvata esim. keskusjohtoisella järjestelmällä. Kapitalismilla on mahtava koneisto, jolla se pyrkii estämään sitä vastustavien onnistumisen. Se luo itse ne olosuhteet, joiden vallitessa se voidaan murtaa ja korvata sellaisella järjestelmällä, jossa ihmiset pystyvät tekemään työtä ja elämään toisella tavalla.
Muutos ei Marxin mukaan voi perustua uuden liikkeen omiin ansioihin, vaan se on kapitalistisen järjestelmän ansiota. Kun hyväksyttiin kymmenen tunnin työpäivä, juhli Marx tapausta työn voittona pääomasta. Hän piti "teoreettisesti vääränä ja suorastaan vaarallisena" ammattiyhdistysliikettä ja taisteluja palkankorotuksista. Sen sijaan työajan lyhentäminen antaa tilaa inhimilliselle kehitykselle, "se on ensimmäinen askel työväenluokan henkiseen ja fyysiseen vapautumiseen". Reformit ovat muutoksen testejä ennen kuin itse historiallinen muutos voi tulla voimaan eli reformeilla testataan, lisäävätkö uudistukset vapautta. (Bernt Röttger)
Jo yli sata vuotta sitten esitetty kapitalismin kritiikki on osunut oikeaan: epätasa-arvo, työttömyys, yhteiskunnan eriarvoistuminen, tiedotusvälineitä ja kulttuuria kontrolloiva jättimäinen bisnes hallitsevat politiikkaa ja vain murusia tippuu niille, joilla ei ole mitään. Repressio, tukahduttamisen ruuvi kiristyy.
"Saadakseen oikeutensa proletaarien täytyy henkilökohtaisesti kumota oman tähänastisen olemassaolonsa ehdot ja samalla koko tähänastisen yhteiskunnan olemassaolon ehto, kumottava palkkatyö. Näin proletaarit myös vastustavat sitä muotoa, jossa yhteiskunnan jäsenet ovat tähän asti ilmentäneet kokonaisuutena itseään, nimittäin valtiota. Heidän on kumottava valtio voidakseen toteuttaa persoonallisuuttaan."
"Kuitenkin me huudamme työläisille ja porvareille: Kärsikää mieluummin nykyaikaisessa porvarillisessa yhteiskunnassa, sillä se luo teollisuudellaan ne aineelliset välineet, joilla perustetaan uusi, teidät kaikki vapauttava yhteiskunta. Kestäkää siinä yhteiskuntamuodossa mieluummin kuin että palaisitte menneeseen muotoon, joka on pelastavinaan teidän luokkanne, mutta suitseekin koko kansakunnan takaisin keskiaikaiseen barbariaan." (Karl Marx, Neue Rheinische Zeitung)
Marx puhuu "tosi demokratiasta" – hän tarkoittaa hallitusmuotoa, missä vapaa ja yhteiskunnallistunut ihminen on poliittisen prosessin ainoa subjekti ja missä valtio sellaisenaan on hävinnyt. Kun tuotantotapa muuttuu eli se tapaa, jolla ihminen saa elantonsa, hän muuttaa kaikkia yhteiskunnallisia suhteitaan.
Kuka tahansa, joka näkee äärimmäistä köyhyyttä, vaatii ensimmäisenä reaktionaan taloudellisen kehityksen tukemista, hallituksen on otettava huomioon köyhät. Kauniimmin sanottuna: epätasa-arvoa on vähennettävä, uusliberalistisesta ajattelusta on päästävä eroon ja kehitettävä koulutusta ja terveydenhoitoa. John Holloway esitelmöi Nottinghamissa marraskuussa 2010 politiikasta köyhyyttä vastaan ja ihmisarvon puolesta: "Mutta jos menet köyhien luo ja kuuntelet heitä, avautuvat silmäsi. Köyhistä tehdään objekteja. Objektin sisällä objektiksi tehty objekti taistelee omaa objektivoitumistaan vastaan. Kun on tämän tajunnut, muuttuu kaikki, muuttuu se, miten suhtaudumme politiikkaan köyhyyteen." Holloway tyrmää nykyisen politiikan köyhyyttä vastaan.
"Ihmisarvon kunnioittaminen asettaa kyseenalaiseksi ajatuksen valtiosta organisaatiomuotona. Valtiokeskeisessä ajattelussa köyhät ovat "niitä" ja valtion tehtävä on parantaa "niiden" asemaa. Viranomaiset pohtivat köyhien aseman parantamista ja mikä heidän mielestään olisi köyhille parasta. Sen sijaan ihmisarvo oikeuttaa jokaista sanomaan: Kiitos, mutta älkää tehkö mitään hyväkseni. Auttajat ovat kannustavinaan dialogia, mutta sitovatkin ihmiset niin kutsutun kollektiivisen tahdon ryhmäksi."
Holloway suuntaa kritiikkinsä edustuksellista demokratiaa kohtaan. Joku väittää edustavansa minua ja toimivansa minun parhaakseni. Edustuksellinen demokratia ei ota ihmisiä mukaan päätöksentekoon, vaan erottaa heidät päätöksenteosta. Kolmas henkilö, valtio tai joku edustaja ratkaisee, mikä on ihmisen oma arvo, mikä on edistystä tälle ihmisille. Nykymaailmassa kategoriat on jo valittu, joku muu on valinnut ne meidän puolestamme.
Ihmisarvo vaatii kuitenkin aikaa ihmiselle. Ihmisarvoisessa elämässä politiikan, tiedon ja tutkimuksen päämäärä on vapauden lisäämien. Köyhän määritelmä muuttuu: "En ole köyhä, käyn taistelua, minulla on ihmisarvo, omanarvon tunto. Virkailija ei voi nujertaa ihmisarvoani.” Politiikassa tehdään ihmisten puolesta jotain, mutta ihmisarvo sanoo: ei kiitos, teen sen itse. Ihmisellä on se kaikkein tärkein, minkä vuoksi elää, kun hänellä on ihmisarvo, arvo ihmisenä.
Järkiinsä tullut ihminen on maanpaossa omasta itsestään. Vieraantuneen ihmisen on vaikea edes kuvitella itseään päätöksen tekijänä. On selvää, että nälkiintynyt ihminen suhtautuu ruokaan puhtaasti
Politiikassa tehdään ihmisten puolesta jotain, mutta ihmisarvo sanoo: ei kiitos, teen sen itse. Ihmisellä on se kaikkein tärkein, minkä vuoksi elää, kun hänellä on ihmisarvo, arvo ihmisenä. Immanuel Kant tiivisti ihmisyyden kolmeen kysymykseen: Mitä voin tietää? Mitä minun pitää tehdä? Mitä voin toivoa? Nykyaikana ollaan lähellä ”abstraktin olemisen mallin diktatuuria” eli ”näin ihmisen pitää olla” eikä puhuta jokaisen yksittäisen ihmisen konkreettisesta varsinaisesta olemisesta, olemassaolosta. Ihminen ei osaa määritellä sitä mitä ihminen on.
Jokaisella ihmisellä on merkitys, ei vain välinearvo toiselle. Merkityksen maailmassa erotetaan joko hinta tai arvokkuus. Se millä on hinta, voidaan korvata jollain muulla, jolla on sama ominaisuus. Mutta kaiken hinnoittelun yläpuolella on ihmisarvo, sillä ei ole vähäisintäkään vastaavaa. Ihmisellä ei ole hintaa, ei vastaavuutta, hänellä on arvo, jota on kunnioitettava.
Ihmisellä ei ole vain ulkoisia vapauksia kuten ammatinvalinta ja matkustaminen, vaan myös vapauksia, jotka liittyvät hänen uskomuksiin ja ajatuksiin. Vain itsemääräyksellä voi ihminen tulla itsekseen.
Ihmistä ei voi määrittää se, että enemmistö käyttäytyy näin, näin on aina tehty eikä se mikä juuri on tärkeää. Vain ihminen joka on tuntenut oman ainutkertaisuutensa voi kehittää mielekkään vastuun ja ottaa täyden vastuun itsestään ja teoistaan. Hän tajuaa, että hänen on pystyttävä käyttämään hänelle tarjottu vapaus, ymmärtää häntä suuremman kokonaisuuden etu. Tämä ihmistä suurempi voi tarkoittaa pluralistisessa yhteiskunnassa solidaarisuutta heikompia kohtaan, yhteisöllisyyttä, sosiaalista oikeudenmukaisuutta, rauhaa, elämän merkitystä. Yksilö voi toteuttaa itsemääräämisoikeuttaan vain yhteydessä yhteiskunnalliseen prosessiin ja saavutuksiin. Tässä mielessä työttömyys on kestämätön vaihtoehto.
Ennen lähdettiin siitä, että ihminen on paitsi yksilöllinen myös sosiaalinen, nyt painotetaan sitä, että ihminen on myös osa luontoa. Niinpä eletään uudenlaisessa orjayhteiskunnassa. Feodaalisessa järjestelmässä orjan koko olemassaolo riippui toisesta ihmisestä, kapitalistisessa järjestelmässä rahasta, toimeentulosta. Nyt koko olemassaolo on vieraan vallan päätöksessä. Kuka päättää riskirajat? Ydinaseiden laukaisemisen? Bekkerillit, bentsonit ja dioksiinit? Tulemme läheisistä yhä riippumattomimmiksi, mutta kokonaisuudesta yhä riippuvaisemmiksi. Pahinta, että tässä orjayhteiskunnassa on niin kutsuttu tieteellinen pohja.