Ja jokainen peltohehtaari tarvitsee sata kiloa typpeä per sato. Typpilannoitteen teollisen tuotannon hiilijalanjälki per hehtaari on siis sama kuin minä ajaisin bensa-autolla Helsingistä Venetsiaan. Kehittyneissä maissa vessan huuhteluun kuluu 30 prosenttia kotien talousvesistä. Monta kymmentä litraa päivässä henkeä kohden. Maailman jätevesistä puolestaan 80 prosenttia valuu ympäristöön käsittelemättömänä. Se paitsi tuhoaa ympäristöä myös hukkaa typpeä ja muita ravinteita...  (arkkitehti Arja Renell hs 18.5.2023) Venetsian biennaalin huussinäyttely – Imagining the future history of sanitation. Monet ulkomaiset arkkitehdit eivät olleet edes kuulleet kuivakäymälästä.

Jokainen meistä tuottaa viisi kiloa typpeä ja puolisen kiloa fosforia vuodessa, mikä riittää lannoittamaan sen maa-ala, jonka hän tarvitsee tuottakseen vuoden ravinnon.

”Lannoiteistuin” on uutta aikaa.

Köyhinkin ihminen tuottaa lannoitetta. Kansantuote ei lopu koskaan.

Intian Tamil Nadussa ymmärretään fosforin ja typen arvo.
Siellä kaupallinen vessa maksaa korvauksen jokaiselle virtsan ja ulosteen luovuttajalle.
(Tero Myllyvirta hs 1.12.2009)

Lapsille kuin taikatemppu: hän painaa vessan napista ja kaikki katoaa. Häneltä häviää vastuun tunne, koska tällä ei näytä olevan mitään tekemistä kokonaisuuden kanssa.

Saostuskaivoon heitettiin ennen kuollut kissa, jotta siinä saatiin bakteeritoiminta käyntiin. Nyt tämäkään ei tehoa, koska bakteerien tappamiseen käytetään jo kotona niin paljon myrkkyjä. Kunnassa likavedenpuhdistus on neljänneksi suurin menoerä ja myös energiaintensiivinen.

Luoja on tehnyt ihmiselle elämän kiinnostavaksi. Ihminen ei pysty omilla aivoillaan ymmärtämään oman asuinpaikkansa eli tämän planeetan tapahtumia. Minkä kauhun valtaan joutuikaan alkuasukas auringonpimennyksen sattuessa! Samoin tarvitaan tieteen tuntosarvet selittämään miksi virtsaa ei saa sekoittaa vesistöön vaan se on tärkeä maanparannusaine päästessään tuoreena maahan.

Kenellekään ei lie salaisuus, että yhden ihmisen uriini ja uloste sisältävät juuri ne ravinteet, joita maa tarvitsee kasvattaakseen ruokaa yhdelle ihmiselle. Ihmisen sisäelintehdas on kuin kemiallinen laitos, joka tuottaa joka kuukausi 900 g typpeä, 20 g fosforia sekä muita mineraaleja ja entsyymejä. Ihminen pystyisi omilla jätöksillään tuottamaan riittävästi lannoitetta sille viljamäärälle (250 kg), jonka hän vuodessa tarvitsee. Vihannesmaahan tarvitaan 20 kuutiometriä uriinia hehtaaria kohti (tuhat litraa on kuutiometri). Miten omavaraisesti ekosysteemi onkaan järjestäytynyt tällä planeetalla! Jos pissaa ja kakkaa pidetään erillään niiden hyötykäyttö on helpompaa, yliopettaja Eeva-Liisa Viskari Tampereen ammattikorkeakoulusta korostaa. (Arja Kivipelto hs 25.8.2015)

Mutta mitä tekee ihminen? Me valmistamme tehdasmaisesti ravinteita peltoihimme, kaivamme ja sekoitamme äitimaan omat järjestelmät. On järjetöntä sekoittaa jätöksemme yhteen sen jälkeen, kun fysiologiamme on valmiiksi erotellut ne. Ja mikä vielä hirveämpää: ihminen huuhtoo juomavedellä lannoitteensa vesistöön. Meressä ja järvessä puhdistuslaitoksenkin läpikäynyt uriini ja uloste muuttuvat myrkylliseksi limaksi, sinileväksi!

Miksi ihminen on niin järjetön, että hän ensin turmelee omalla typpilannoitetehtaallaan vesivarat ja sitten tuhoaa keinotekoisesti valmistetulla typpilannoitteella maansa?

”Kaikki elävä, kaikilla tasoilla tarvitsee ravintoa jossain muodossa. Maapallomme elämä on täysin riippuvainen fosforista P ja typestä N. Tämä johtuu siitä, että elämän perusmolekyylit sisältävät näitä kahta alkuainetta. Dna eli perimä eli kromosomit sisältävät fosforia, typpeä ja proteiineja, joiden rakenne määräytyy kunkin dna:ssa." (Mathias Bergman hs 12.5.2015)

Virtsa on nestemäistä kultaa, elämän vettä

Virtsa (lat. urina) muodostuu, kun ravintoaineet liukenevat suolistoon kaikesta siitä mitä ihminen syö ja juo. Ne imeytyvät vereen ja veri kulkee maksan ja munuaisten läpi. Maksa varastoi ja erottelee ravinteet sappinesteinä suolikäytävään. Munuaisissa veri saa tarvittavan koostumuksen, levittäytyy koko kehoon ja toimittaa yksittäisille soluille happea ja ravinteita. Ylimääräiset suolat, vitamiinit, hormonit ja vesi suodattuu uriinina ulos. Munuaiset suodattavat nesteestä vuorokauden aikana 160 litraa alkuvirtsaa. Suurin osa nesteestä imeytyy takaisin, sillä lopullinen virtsamäärä on vain puolesta litrasta reiluun kahteen litraan vuorokaudessa. Virtsasta 95 prosenttia on vettä ja 2,5 prosenttia ureaa. (Virtsan koostumuksesta on 15 prosenttia typpeä?) Loput 2,5 prosenttia on erilaisia mineraaleja kuten magnesiumia ja kalsiumia. Virtsa sisältää myös virtsahappoa, hippuurihappoa, urobiliiniä sekä fosfori- ja rikkihappoa. Kaikkiaan virtsassa on yli 3000 kemiallista ainetta. Keltainen väri johtuu urobitiiniksi kutsutusta väriaineesta. Tavallisesti ph on 6, hiukan hapan.

Litra virtsaa sisältää
vettä eniten
typpeä 1000-8000 mg
fosforia 60-700 mg
kaliumia 400-1600 mg

Lannoitevalmistusasetus ei salli ihmisvirtsan käyttöä viljelyssä. Lääkkeet, huumeet ja hormonit erittyvät virtsan kautta ja häviävät vain kompostoinnissa. Ne eivät häviä vedenpuhdistamossa. Niitä löytyy sekä lietteestä että puhdistetusta vedestä. Jos virtsaa säilytetään 20 celsiusasteessa pari kuukautta, valtaosa pöpöistä häviää. Säilytyksessä nesteen pH nousee, mikä tappaa bakteereja. Viileässä tarvitaan pidempi aika, toteaa yliopettaja Eeva-Liisa Viskari Tampereen ammattikorkeakoulusta.

Uriini lääkkeenä

Tuoreen virtsan juominen ei ole vaarallista. Uriini on täysin puhdasta tuoreena käytettynä. Se sopii desinfiointiaineeksi, lääkkeeksi ja kosmetiikaksi. Terveen ihmisen virtsa on steriiliä.

Homeopaattisen ajatuksen mukaan sama parannetaan samalla eli jos ihmisessä on jokin sairaus, on hänen oma uriininsa laimennettuna ja toiseen kertaan nautittuna hyvä lääke.

Ulosteen hyödyntäminen vaatii kaksi vuotta kompostointia

Ulosteen sotkeminen uriiniin pitäisi lailla kieltää. Ulosteessa on bakteeri eli micrococcus ureae joka rikkoo uriinin sisältämän arvokkaan typen ammoniakiksi. Ammoniakiksi muuntuneena typpi haihtuu pahan hajuisena kaasuna ilmaan. Ulosteen ravintoarvo on muutenkin vain 20 prosenttia virtsan ravintoarvosta. Ulosteessa on grammaa kohti miljardeja mikrobeja ja bakteereja. Uloste koostuu sulamattomista ruoka-aineista, suolistobakteereista, suolistosta hilseilevistä soluista sekä ruoansulatuskanavan eritteistä, muun muassa sappinesteestä. Uloste saattaa sisältää taudinaiheuttajia, kuten ripulia aiheuttavia rota- ja noroviruksia, maksatulehdusta aiheuttavia A- ja E-hepatiittiviruksia sekä suolitulehduksia aiheuttavia bakteereita. (Martti Färkkilä hs 19.6.2016) Jos uloste joutuu vesistön kautta uudelleen elintarvikkeisiin, juomaveteen tai edes uimaveteen, sairastumisriski on suuri. Jopa jätevedenpuhdistamoista jää mikrobeista suuri osa lietteeseen ja laskettavan veden syviin kerroksiin. Suomen kylmässä ilmastossa juuri mikrobit säilyvät hyvin.

Suomessa kotieläintaloudessa tulee vuosittain lantaa noin 20 miljoonaa tonnia. Siitä noin kymmenen prosenttia on sian lietelantaa. Tonnissa sian lietelantaa on kokonaistyppeä 3,4 kilo ja kokonaisfosforia 0,8 kiloa. Kasvit voivat käyttää kokonaistypestä noin 65 prosenttia välittömästi. Lietelantatonnista saadaan biokaasuprosessissa metaania noin 20 kuutioita, joka vastaa 20 litraa dieselöljyä. Samalla vapautetaan lisää liukoista typpeä suoraan kasvien käyttöön.

Rovaniemen lietteenpolttolaitoksella kaupunkilaisten kakasta tehdään bisnestä

Raaka-aine on halpaa, eikä se lopu kesken. Liete käsitellään jätevedenpuhdistamossa ja siitä siivilöidään pois ylimääräinen tavara, kuten pumpulitikut, rahat ja kaikki kadonneet tekohampaat. Kakkaliete lingotaan kiinteäksi ja siirretään lietteenpolttotorniin. Laitos toimii itse tuottamallaan energialla jättiläismäisessä uunissa 850 asteessa, jotta siihen ei jää haitta-aineita kuten lääke- ja huumejäämiä tai mikromuovia. Ylijäävä lisälämpö ohjataan lämmittämään rovaniemeläisiä omakotitaloja. Polttoprosessissa ravinteet kuten fosfori saadaan talteen lannoitteiden valmistukseen. Vuonna 2019 Neve myi energiatuotannon tuhkasta tehtyjä lannoitteita ulos 3700 tonnia. Vuonna 2022 laitos käsitteli viidenneksen rovaniemeläisten lietteistä. Laitteistolla olisi mahdollisuus käsitellä lietettä noin 12000 kuutiota. Tällä hetkellä liete-energian lämpö voi tuottaa 6000 megawattitunnin verran kaukolämpöä. Sillä määrällä lämmitetään 300 omakotitaloa. Petteri Peltola uskoo, että uudella tekniikalla olisi laajat markkinat myös Euroopassa. Eurooppalaiset tuottavat lietettä 40 miljoonaa tonnia vuodessa. Siinä tulee tila- ja ympäristöongelma. – Jos emme tekisi lannoitetta tai maanrakennustuhkaa, joutuisimme myös maksamaan jäteveroa vuosittain yli puoli miljoonaa euroa. Nyt säästämme sen ja saamme samalla kaiken kierrätettyä. Lietteenpolttolaitoksen teknologia on syntynyt yhteistyössä cleantech-yritys Endev oy:n ja Lappeenrannan-Lahden teknillisen (LUT) yliopiston kanssa. Alkuperäiseltä kehittelynimeltään prosessi oli PAKU eli Paskasta kultaa.
Rovaniemellä lietteestä tehtiin aiemmin kompostoimalla multaa, joka sitten myytiin viherrakentamiseen. Tuhkasta on tehty myös metsälannoitteita. Jos tuhkan laatu ei ole lannoitevaatimusten mukaista, sitä käytetään maanrakennuksessa. Hävittääkö kompostointi haitta-aineita? Ei tiedetä.
 (YLE 7.2.2023)

Fosfori loppumassa maapallolta

Fosfori on välttämätön ravinne kasvintuotannossa. Se on alkuaine, jota ei kyetä valmistamaan synteettisesti. Muita keinoja ruuantuotannon turvaamiseksi ei jää. Se on uusiutumatonta: Meren pohjassa fosforia riittäisi, mutta fosfaattikiven muodostuminen merenpohjan sedimenteistä louhittavaksi mineraaliksi vie 15 miljoonaa vuotta. Lannoitefosfori saadaan kaivannaisesta, joka hupenee louhittavana raaka-aineena maapallolta 50 - 100 vuodessa. Helposti hyödynnettävä fosfori on jo pitkälti käytetty. (Myllyvirta, Niemi, hs 1.12.2009) 45 prosenttia maailman fosforivaroista saadaan Marokosta ja Länsi-Saharasta, Kiinasta 21 prosenttia. Suomi on harvoja maita, joissa fosfori on mineraalipohjaista eikä orgaanista. Suomessa maaperä on 10 000 vuoden ikäistä. Siilinjärven fosforimalmi on hyvää, koska siinä haitallisen kadmiumin pitoisuus on matala. Ihmisen luustossa on puolisen kiloa fosforia ja sitä on myös dna:n tukirangassa ja solukalvossa.

Fosforin varasto on apatiittimineraali, josta sitä on ehtinyt rapautua niukasti. Kun sodan jälkeen fosforia opittiin liuottamaan apatiitista, keinolannoitteiden käyttö yleistyi. Yli 90 prosenttia louhitusta fosforista menee lannoitetehtaisiin. Vain viidennes vuosittain tuotetuista 16 miljoonasta fosforitonnista päätyy ihmisravintoon. Yli 90 prosenttia fosforista kuluu hukkaan. Se karkaa pois lannoitekäytöstä kaatopaikoille, täyttömaaksi ja lopulta järvien ja merien pohjalle. Fosfori valuu fosvaatteina vesistöihin.

Fosfori ei kuitenkaan ole kertakäyttöistä kuten öljy. Sitä voi kierrättää. MTT:n tutkimuksen mukaan fosforilannoitteita levitettiin vuosina 2005-2009 lähes kaksinkertaisesti verrattuna kasvien tarpeeseen. Alueilla joilla on liikaa karjaa suhteessa peltoalaan, lannoittaminen on usein 10-20 kertaa liian runsasta.

Ihmisen elimistö käyttää hyödykseen vain pari prosenttia siitä fosforista, jonka se ruoan mukana saa. 98 prosenttia ihmisen syömästä fosforista kertyy virtsaan ja ulosteeseen ja suuri osa arvokkaasta ravinteesta päätyy vesistöihin. Maailmanlaajuisesti noin puolet kotien fosforipäästöistä on virtsassa. Valtaosa ihmisravinnon sisältämästä (ehtyvistä) fosforista häviää nopeasti kierrosta pois heitetyn ruoan mukana, käymäläjätteiden mukana vessanpönttöön sekä jätevedenpuhdistamoihin. Fosforia hukataan eniten maatalouden valumina. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2007 lietteestä 96 prosenttia hyödynnettiin viherrakentamisessa, maa- ja vesirakennusmateriaalina tai energiana. Helposti hyödynnettävien fosforivarojen ehtyessä tällainen tuhlaileva käyttö ei ole enää mahdollista. Fosfori olisi saatava jätteistä ja lietteistä talteen ja uudelleen viljelykäyttöön.

Jätevesien fosforinpoistossa käytetään saostuskemikaaleja kuten rauta- ja alumiiniyhdisteitä. Lietteen käyttöä lannoitteena rajoittaa hygieenisten riskien lisäksi myös se, että raudalla ja alumiinilla sidottu fosfori ei ole helposti kasvien saatavilla. Ulosteperäinen fosfori saostetaan puhdistamoilla niin, että sen käyttökelpoisuus kasveille on heikko”, sanoo professori Eila Turtola. (Heli Saavalainen hs 7.5.2012) Fosfori saostetaan jätevedestä yleensä rautasulfaatin avulla. Rautasulfaatti on haitallista nieltynä. Se ärsyttää silmiä, ihoa ja hengityselimiä. Tällä suoranaisella myrkyllä jätevesistä kyllä saostetaan pois fosforia, mutta samalla siitä tehdään ravinteiden viljelyyn kelpaamatonta myrkkylietettä, joka levitetään viherrakentamisen nimissä luontoon. Aineen häviämättömyyden lain mukaan fosfori ei kuitenkaan katoa. Nyt ollaan tekemässä aikapommia eli siirretään ongelmia tulevaisuuteen. Samaan yllytetään nyt myös haja-asutusalueiden asukkaita pienpuhdistamovaatimuksilla, joissa on sama tekniikka (Jouko Taskinen hs 4.7.2011)

”Haja-asutusalueiden jätevesijärjestelmien saneeraamisessa kansalaisille on markkinoitu voimalla sellaisia ratkaisuja, jotka ovat kalliita ja jopa epäekologisia. Kuivakäymälää ja vähävetistä käymälää lukuun ottamatta millään muulla menetelmällä - esimerkiksi pienpuhdistamolla, maaperäkäsittelyllä, umpisäiliöllä, vesiosuuskuntien laitoksilla tai yhdyskuntien jätevedenpuhdistamoilla - ei ravinteista ja niistä erityisesti fosforia saada nykyisellään talteen."
(Heljä Korpijoki, Keskisuomalainen 27.11.2008)

"Fosforinpoisto- ja vesiensuojeluvaatimusten kiristyminen on ollut suurin este biologisen fosforinpoiston toteuttamiselle Suomessa. Kokonaisvaikutus vesistöjen tilaan voi kuitenkin olla myönteinen, jos lannoitteiden käyttö vähenee kasvien hyödyntäessä tehokkaammin fosforin. Lisäksi niukkaliukoinen struviitti ei huuhtoudu pellolta yhtä helposti kuin nykylannoitteiden vesiliukoinen fosfori. Ravinteiden käsittely on jokseenkin paradoksaalista: Lannoiteteollisuus sitoo typpeä ilmakehästä typpilannoitteisiin ja louhii fosforia maankuoren rajallisista esiintymistä. Jätevedenpuhdistamoilla puolestaan saostetaan fosforia kemiallisbiologiseksi lietteeksi ja vapautetaan typpeä ilmakehään.”
(Tutkijatohtori Sanna Vaalgama, hs vieraskynä 27.12.2009

”Haja-asutusalueiden fosforipäästöt ovat kahdeksan prosenttia ja typpipäästöt kolme prosenttia kokonaispäästöistä. Miljardin euron investointi puhdistuslaitteistoihin on järjen vastaisia.” (Jouko Taskinen hs 30.3.2010)

Kipsikäsittely on osoittautunut ylivertaiseksi keinoksi vähentää maatalouden fosforikuormitusta, mikä on keskeinen Itämeren kirkastamisessa. Fosforikuorimitusta voitaisiin vähentää neljänneksellä. Kipsipelloilta huuhtoutuu vesiin puolet vähemmän fosforia kuin ei-kipsatuilta. Fosforikilon vähentäminen kipsin avulla maksaa noin 70 euroa, kun se muilla maatalouden keinoilla maksaa noin 220 euroa. (hs 26.5.2018)

Kangasalan kunta sponsoroi niin kutsuttua Vesijärvi-projektia. Järvi alkoi rehevöityä ja sinilevä riehua. Järven pilaantumista vähennettiin huussilla, jonka idea oli ulosteen ja uriinin erottelu. Kunnan puhdistuslaitos ei pysty sen paremmin kuin saostuskaivokaan “puhdistamaan” typpeä jätteistä. Kunnassa on valovoimainen ympäristöpäällikkö ja uudisrakenteinen ekokylä, jossa jokainen asukas on rakentanut tai hankkinut oman käsityksensä mukaan markkinoilta parhaan mahdollisen kuivakäymälän omakotitaloonsa.

Vain osa lannoitefosforista jää kasveille, sillä rapautumisen tuottamat raudan ja alumiinin oksidit sitovat sitä tehokkaasti, vahvistaa Helinä Hartikainen Helsingin yliopistosta. Kun maanviljelijä lisää lannoitteita, kasveilta käyttämättä jäävä fosfori rikastuu vähitellen maahan. Sitä mukaa kun nämä reservit kasvavat, lannoituksen tarve vähenee. Ilman tätä maahan kertynyttä fosforia Suomessa ei voisi harjoittaa karjatonta luomuviljelyä.

Öljyn tavoin fosfori on aikanaan loppuva luonnonvara  eikä sille ole korvaajaa.  Kaikkien elävien solujen toiminnot pyörivät fosforin varassa. Koko ajan fosforin laatu huononee ja hinta nousee. Fosforin väheneminen vaatii sen kierrätystä. Esimerkiksi eläinten kautta  ihmisten ruokaan sitoutunut fosforin osuus menee  joka kierroksella hukkaan, koska ihmisen jätöksiä ei kierrätetä. Fosfori on typen ja kaliumin ohella maataloudelle ratkaisevan tärkeä ainesosa. Vahvoissa karjamaakunnissa fosforiluvut ovat ylhäällä, muualla ollaan puutteessa.
Luonnontilassa typpeä on 344 yksikköä (nyt 621), fosforia 12 (nyt 29), kiintoainetta 0,53 (nyt noin 1,9). Määrät ovat keskimäärin kolme kertaa suuremmat kuin normaalia. Yhteenveto ”Maatalous on suurin kuormittaja”.

"Avain fosforin kierrätykseen on nimenomaisesti eläinten lanta. Se sisältä viisi kertaa enemmän fosforia kuin ihmisen ulosteet. Viljan ja vihannesten viljely poistaa maasta vain vähän fosforia sen sijaan nurmet käyttävät fosforia tehokkaammin. hehtaari nurmimaata imee maasta 20 kg fosforia hehtaarilta vuodessa., koska nurmi on monivuoista, kasvaa pitempään ja sillä on syvemmät juuret..Nurmien fosfori saadaan saadaan muiden kasvien käyttöön  karjanlannan mukana, mikä onkin keskeistä luomutuotannossa. " (Perttu Virkajärvi Luonnonvarakeskus hs 8.3.2023)

Miten hupenevaa fosforia saataisiin käyttöön?

EU laati Vihreän paperin eli suunnitelman kestävän ruoantuotannon varmistamiseksi. Fosforin kierrättämistä on tarkoitus lisätä muun muassa kehittämällä maataloustekniikoita, hyödyntämällä yhdyskunta- ja biojätteiden fosfori, tehostamalla lannankäsittelyä sekä vähentämällä ruoan hävikkiä. Ruotsissa tavoitteena on palauttaa 60 prosenttia jätevesien fosforista kiertoon vuoteen 2015 mennessä.

1. Kuivakäymälöissä, erottelemalla uriini ja uloste.

2. ”Uloste voitaisiin kerätä alipainevessoilla kompostoitavaksi. Jätevedenpuhdistamolle jäisi enää harmaiden vesien ja teollisuuden jätevesien puhdistus.” (Eteläsuomen Sanomat 12.4.2010)

3. Iso asia olisi eläinten lannan ohjaaminen tehokkaaseen käyttöön. Teollinen eläintuotanto on eriytetty viljanviljelystä. Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Jouni Lehtoranta: ”Nykyinen järjestelmä on rakennettu läpivirtausajattelun pohjalta niin, että fosfori käytetään vain kerran.

4. Fosforia säästyisi myös ravintoketjua lyhentämällä: ”Vähennetään lihan ja maitotuotteiden kulutusta.”

5. Kalojen kautta fosforia saadaan takaisin kiertoon, sillä särjen ja lahnan tuorepainosta jopa prosentti on fosforia.” Valtio maksaa 42 senttiä kilolta siitä hyvästä, että joku puhdistaa merta särkikaloista, ja niiden sisältämästä fosforista. (2012)

6. Fosforia saataisiin myös lihaluujauhosta.

Pääkaupunkiseudun asukkaat syövät niin paljon proteiinia ettei se enää varastoidu tai muutu lihaksiksi. Ylimääräisen proteiinin sisältämä typpi päätyy virtsan mukana jäteveteen. Jätevedenpuhdistamoihin päätyvä typpimäärä on kasvanut 20 vuoden aikana 50 prosenttia. Proteiinia saa lihasta, linsseistä, pavuista ja maitotuotteista, ravintolisissä, urheilijoiden välipaloista. Typpi rehevöittää Itämerta samoin kuin fosfori. Fosfori ei ole lisääntynyt yhtä voimakkaasti, koska pesuaineissa ei enää ole fosforia. (hs 19.3.2022)

Vedenpuhdistuslaitokset eivät selviä typen poistosta

Jos akuutista ruoansulatuskanavan virustaudista kärsivä ulostaa vesikäymälään vuorokaudessa 10 miljardia virusta, vesistöön joutuu parhaankin puhdistuksen jälkeen 100 miljoonaa virusta. Jos vastaanottavana vesistönä on kahden metrin syvyinen 50 x 50 metrin järvi, jokaiselle vesilitralle riittää kaksi virusta, joista yksikin riittää aiheuttamaan taudin tai laukaisemaan nuoruusiän sokeritaudin. (Wolgast 1993)

Käsittelyvaatimukset edellyttävät, että puhdistus poistaa jätevesistä orgaanisen aineksen 90 prosenttisesti, fosforin 85 prosenttisesti ja typen 40 prosenttisesti. Suomi ei ole kunnostautunut typen talteenotossa (Antti Iho, Markku Ollikainen hs 14.11.2009) : "Suomen ja EU:n kiista yhdyskuntajätevesien puhdistamisesta ratkesi lokakuun alussa. EY-tuomioistuin hylkäsi komission Suomelle kohdistaman vaatimuksen, jonka mukaan jätevesilaitosten pitää puhdistaa yhdyskuntajätevesistä typpeä vähintään 70 prosenttia, mikäli laitosten piirissä on yli 10 000 asukasta. Ympäri maata on satoja pieniä puhdistamoita, joilla ei ole mitään vaatimuksia typen poistolle. Keskimääräisesti typpeä pystytään poistamaan jätevedestä Suomessa 56 prosenttia. Useat Suomenlahden ja Pohjanlahden rannikon puhdistamot yltävät kuitenkin vain 20 - 30 prosenttiin. Maataloudessa typen poiston kustannukset ovat nykytasolla suunnilleen yhtä suuret kuin yhdyskuntajätevesien puhdistuskustannukset puhdistusprosentin ollessa 50 - 60. Jos yhdyskuntajätevesistä puhdistetaan 20 - 30 prosenttia, typen puhdistuskustannukset ovat edullisempia kuin maataloudessa. Suomi on myös typpipolitiikallaan tekemässä itsensä epäuskottavaksi suojelukumppaniksi.”

”Uusmaalaisten jätevesien typestä saadaan pois jo 83,4 prosenttia, mutta puhdistamokohtainen vaihtelu on suurta. Porvoossa 78 prosenttia typestä, mutta pienellä Kerkkoon puhdistamolla 28 prosenttia ja Hinthaarassa vain 18 prosenttia. Valtaosa Uudenmaan 80 puhdistamosta on sen verran pieniä, ettei niille ole vielä määrätty lainkaan typenpoistovelvoitteita”, kertoo tarkastaja Jarmo Kosunen. Itämeressä ongelmaksi tulee viemäriverkoston vanhentuminen, arvioi Vesi- ja viemärilaitoksen yhdistyksestä Saijariina Toivikko. Kovien rankkasateiden aikana jätevedenpuhdistamot eivät selviä niihin vyöryvistä valtavista vesimääristä. Ohituksissa jätevesiä ei ohjata puhdistamoihin. (Johanna Mannila hs 20.9.2010)

Helsingin Viikinmäen puhdistamo käsittelee 800 000 asukkaan jätevedet, mikä on 20 tonnia fosforia vuodessa. Typen osalta Helsingin kuorma on 500 tonnia.

Juuri typpi ja fosfori aiheuttavat yhdessä vesistöön laskettaessa esim. Itämeren syanobakteerikukintojen kaltaisia katastrofeja. Kaivannaisessa on aiempaa enemmän kadmiumia ja epäpuhtauksia. Kun "puhdistettu" vesi lasketaan vesistöön, Espoon tapauksessa rannasta kymmenen kilometrin päähän Itämereen putkessa, rehevöityy rannikko. Se aiheuttaa kasvillisuuden lisääntymistä vedessä ja tekee veden uinti- ja juontikelvottomaksi.

Viljelijät ja pienpuutarhurit ruiskuttavat tai heittelevät juuri samaa typpeä, tosin maasta louhittua, pellolle, sillä ilman typpeä mikään ei kasva. Typpi on maanviljelyn tärkein lannoite. Typpi haihtuu ilmaan typpioksiduulina, kasvihuonekaasuna. Muutkin haihtuvat typen yhdisteet kuten ammoniakki vuotavat ilmakehään.

Typpilannoitteita voidaan valmistaa synteettisesti, mutta fosforia ei. Typpilannoitteen valmistaminen syö fossiilisia energiaa. 

Leväsieppari-hankkeessa levät on valjastettu sieppaamaan jätevesistä ravinteita muuan muassa jätevedenpuhdistamon viereisestä lammikosta Lammilta ja laimennetusta virtsa-altaasta Tampereella. – Levillä saadaan jätevesien ravinteita kerättyä paremmin kiertoon kuin nykyisessä jätevesien puhdistussysteemissä on mahdollista, sanoo leväsiepparihankkeen projektijohtaja Jussi Huotari Helsingin yliopiston Lammin biologiselta asemalta. Lammikon vedestä poistuu vuositasolla yli 60 prosenttia typestä ja jonkin verran myös fosforia. Jos on valoa ja ravinteita riittävästi, niin levät sitovat ravinteita talvellakin. Tästäkö ratkaisu Suomen vesien rehevöitymisongelmalle?

Nykyinen jätevedenpuhdistus tavallaan hukkaa ravinteet: typpi menee kaasuna taivaalle ja fosfori sidotaan vaikeasti hyödynnettävään muotoon. Levässä ravinteet olisivat paremmin hyödynnettävissä. Levä viihtyy virtsassakin. Keskeinen hankkeen idea on saada levät kasvamaan lähellä tavallista päästölähdettä eli esimerkiksi vessanpönttöä. – Virtsassa levä kasvaa iloisesti ja kerää virtsan ravinteita talteen. Vessakohtaista leväkasvattamoa Huotari ei näe realistiseksi, mutta esimerkiksi asuinaluekohtaisesti niitä voitaisiin perustaa. Sieltä ravinteistä köyhdytetyt jätevedet jatkaisivat edelleen normaalille keskuspuhdistamolle. Samalla saataisiin kevennettyä puhdistamojen ravinnekuormitusta. Ravinteikkaiksi pullistuneista levistä voitaisiin hyötykäyttää lannoitteena kasvinkasvatuksessa tai energialähteenä biokaasulaitoksissa. (Muiden) lannotteiden hinnat ovat sen verran alhaisia, ettei levän käyttö lannoitteena ole taloudellisesti kannattavaa, Huotari kertoo.
 aika vähäistä ravinteiden hyötykäyttö vielä on siten, että ne palautuisivat lannoitteeksi kasvintuotantoon ihmisten ruuaksi, sanoo asunto-, energia- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen. (Yle 23.8.2018)

Helsingin seudulla puhdistamatonta jätevettä joutuu ajoittain ylivuotojen seurauksena mereen, rankkasateisen ja lumen sulamisen takia saa puhdistamo pumpattavan veden määrän kasvamaan moninkertaiseksi. Satoja kilometriä pitkässä putkiverkostossa on välillä tukoksia ja vuotoja. Puhdistamoissa on purkutunnelit, jotka ohjaavat puhdistetun jätevedet suoraan avomerelle 7-10 kilometrin päähän rannikolta. Jätevesien mukana mereen kulkeutuva fosfori ja typpi muodostaa 40 prosenttia pääkaupunkiseudun rannikkovesien kokonaiskuormituksesta. Fosvorista puhdistetaan 97 prosenttia ja typesta 75. (hs 5.7.2022)

Jos käymälävedet eroteltaisiin muista jätevesistä kotitalouksien käymälävesien ravinteilla voitaisiin korvata yli 20 prosenttia Suomessa käytetyistä mineraalifosforilannoitteista ja 15 prosenttia mineraalityppilannoitteista. Syken tutkija Suvi Lehtoranta väitteli aiheesta 17.6.2022 Jätevesissä piilee hyödyntämätöntä potentiaalia. Puhdistamoilta päätyy kiertoon vain murto-osa typestä ja puhdistamoilla käytössä oleva menetelmä saostaa fosforin muotoon, joka heikentää fosforin käyttökelpoisuutta kasveille. Syntypaikkaerottelu, kotitalouksien ravinnerikkaat vedet on saatava eroteltua.

Käytä uriini kompostointiin

Typpilannoitteen valmistaminen kuluttaa runsaasti fossiilista energiaa. Päivittäin kompostiin kaadettuna virtsa tulee välittömästi ja sata prosenttisesti käytettyä hyväksi. Virtsaa kerättäessä ilman kompostointia on virtsatankki upotettava maahan. Ammoniakin bakteerinmuutosprosessi pysähtyy neljässä asteessa eikä virtsa tuota hajuhaittoja.

Amsterdamissa kokeiltiin pisuaaria festivaalilla

Maailman suurimmilla meriaiheisilla festivaaleilla Amsterdamissa kerättiin satatuhatta litraa miesten virtsaa. Amsterdamin vesilaitos houkutteli miehiä lorottamaan pisuaareihin. Sisältö levitettiin laimennettuna viherkatoille. 

Musiikkifestivaaleissa 1915 kerättiin 7000 litraa virtsaa tutkimustarkoituksiin. Virtsa levitetään Pirkanmaalla lannoitteeksi pelloille, joilla kasvatetaan muun muassa mallasohraa, oluen pääraaka-ainetta. Kyse on Tampereen ammattikoulun, Huussi-käymäläseuran, ja Suomen ympäristökeskuksen yhteishankkeesta. Mikrobiologiset vaatimukset täyttyivät, mutta virtsasta löytyi hieman lääkeainejäämiä kuten antibiootteja, tulehduskipu- ja masennuslääkkeitä. Niiden ei ole havaittu kertyneen viljakasveihin. Maassa monet haitta-aineet hajoavat nopeammin kuin vesistöissä. (hs 19.2.2016)

Ravintolan kasvihuone lannoitetaan uriinilla

Tomaatit ja pavut kypsyt Helsingissä Pasilassa ympäristöjärjestö Dodon ravintola Kääntöpöydän kasvihuoneessa järjestelmässä, missä pumppu laskee tunnin välein liuosta, jossa on yksi osa virtsaa ja kymmenen vettä. Virtsa on peräisin Kääntöpöydän pisuaarista. Asiakkaat ovat ympäristötietoisia eivätkä vieroksu näin lannoitettuja tuotteita. Koska sellaisia ei saa Suomessa myydä, vapaaehtoiset ovat syöneet niitä ilmaiseksi.

Tansaniassa pienyrittäjät keräävät ja kauppaavat virtsaa.

Käymälävaunu eli biomaja tuotiin Porin prikaatiin kokeiltavaksi.

Biomaja käsittelee 30 litraa virtsaa vuorokaudessa eli 150 käyntiä. Virtsa ohjataan puutuhkaa sisältäviin astioihin. Tuhka nostaa pH:ta mikä estää typen haihtumisen ja vie hajun. 30 litraa tuhkaa riittää kuukaudeksi. Tuhkan voi pelletöidä. Virtsa sisältää 60 prosenttia kotitalouksien jäteveden typestä ja 40 prosenttia fosforista, biomajassa ne saadaan talteen tehokkaammin kuin isoilla jätevedenpuhdistamoilla. Lopputuote sisältää kymmenen prosenttia typpeä ja kelpaa sellaisenaan lannoitteeksi.
Mälmöhön rakennetaan kerrostaloa, jossa virtsa erotellaan ja käsitellään keskitetysti tällä menetelmällä.  Virtsan sisältämä vesi haihdutetaan.

Kuivikekäymälä

Tämä ja muita hyviä vinkkejä löytyy kirjasta: Raimo Flink, Asta Leppälä, Ravinteet kiertoon - käytännöt ja tekniikat. Tammi 1997

Huussi muuttuu kuivikekäymäläksi, kun virtsa erotetaan ja makki peitetään runsaalla kuivikkeella. Kuivike vastaa kompostoinnin tukiainetta. Sen on oltava peittävää, kosteutta imevää ja ilmavaa. Virtsan kuivattaminen on käymäläkäytössä niin tärkeää, että tukiainetta on syytä nimittää kuivikkeeksi. Sopiva kuivike saadaan esimerkiksi turpeen ja jonkin ilmavan aineen seoksesta. Turve imee liian kosteuden, sitoo typen, peittää hajut ja estää kärpäset. Vain ilmastukseen se ei pysty, joten kuivikkeeseen on lisättävä risuhaketta, kutterinlastua tai muuta vastaavaa. Kuivat sahanpurut ja puiden lehdet ovat yksin käytettyinä liian tiiviitä.

Kätevä ihminen tekee yksinkertaisen ulkoa tyhjennettävän kuivikekäymälän kahdesta muovisaavista - makkisaavin pohjaan porataan runsaasti noin 10 millimetrin reikiä. Makkisaavin alle laitetaan haihdutusaltaaksi toinen ehjä saavi tai paremmin suuri haihdutusallas, jolloin virtsan haihtuminen tehostuu. Kuivikekäymälän varustukseen kuuluu luonnollisesti kuivikeastia. Saavikäymälän huonoja puolia on usein tehtävä tyhjennys, virtsan haihdutuspinnan vähäisyys ja se, että virtsan määrää on vaikea tarkkailla. Tavallisessa mökkikäytössä virtsa ehtii haihtua viikolla. Tilapäiset vierailijat saattavat kuitenkin aiheuttaa kuormitushuipun, jolloin ylijäämävirtsa on poistettava altaasta. Se on helppo poistaa kuivikkeeseen imeyttämällä. Sitten massa lapioidaan kompostiin. Tyhjennys käy vieläkin helpommin, kun laittaa haihdutusaltaaseen poistoletkun ja johtaa ylijäämävirtsan vaikkapa maahan kaivettuun kanisteriin.

Mädättäminen tulevaisuutta

Varastoidusta lannasta vapautuu kaasumaisia päästöjä, jotka lisäävät maa- ja vesiympäristön rehevöitymistä, ilmastonmuutosta, happamoitumista sekä terveydelle haitallisten pienhiukkasten muodostumista (Juha Grönroos hs 22.4.2013).

YK-yliopiston raportin mukaan makki kannatta käyttää metaania tuottavien mikrobien kanssa suurissa tankeissa. Näin syntyy kaasua tuottamaan sähköä kotitalouksille. Kaasun hinta ylittää kustannukset, jotka kuluvat järjestelmän rakentamiseen ja rahaa on vielä parin vuoden ylläpitoonkin. Siitä mitä jää jäljelle, saadaan puuhiilen kaltaisia brikettejä, jätös pitää kuumentaa uuneissa yli 300 celsius-asteessa. Näin tuotetut kakkapuristeet sisältävät yhtä paljon energiaa kuin hiili. (hs 4.11.15)

Metaani on yli kolmekymmentä kertaa voimakkaampi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi.  Metaania syntyy kun eloperäistä ainetta hajoaa hapettomissa oloissa vesistöjen pohjakerroksissa, ris soissa, turvepelloilla, riisiviljelyksillä, kaatopaikoilla ja kotieläintuotannossa.

Laivojen jätevedet

Laivojen jätevesien mukana mereen päätyy tonneittain typpeä ja fosforia. Fosforin osalta määrä on jopa kuusinkertainen verrattuna koko Helsingin seudun aiheuttamaan kuormitukseen. Koko Itämeren kuormituksesta laivajätteiden osuus on VTT:n tutkimuksen mukaan 0,3 prosenttia fosforista ja 0,04 prosenttia typestä. Lastialukset ja risteilijät kippaavat vessa- ja pesuvesiään mereen vain kevyen käsittelyn jälkeen ja jopa täysin käsittelemättä. Kansainvälisten säännösten mukaan alukset saavat päästää jätevesiään mereen käsittelemättöminä 22 kilometrin päässä rannasta, käsiteltyinä eli desinfioituina ja hienonnettuina seitsemän kilometrin päässä rannasta. Ne eivät poista typpeä eivätkä fosforia, vain desinfioivat jäteveden sekä pilkkovat ja hienontavat kikkareet.

Vuosituhannet sitten ihmiskunta ei ymmärtänyt

Britanniassa löydettiin 2000 vuotta vanha vessanistuin. Kyseessä on ainut Rooman valtakunnan ajalta säilynyt puinen vessanistuin. Aiemmin on löydetty marmorista ja kivistä tehtyjä vessanistuimia mutta ei puisia. Puisia on käytetty kylmän ilmaston takia. Yleiset käymälät olivat Rooman valtakunnan ajalla kohtaamispaikkoja, joissa keskusteltiin politiikasta ja juoruiltiin. Penkkirivit olivat pitkiä ja tarpeentekopaikat lähellä toisiaan. Samassa huoneessa saattoi tehdä tarpeitaan yli kymmenen ihmistä. Vessapaperia ei käytetty vaan takapuoli putsattiin puisen kepin päähän asetetun pesusienen avulla. Käytön jälkeen pesusieni puhdistettiin vessanistuimen alla virtaavassa vedessä. Ne jotka eivät käyneet yleisissä käymälöissä tekivät tarpeensa katujen varressa oleviin pottiin. Asukkaat paiskasivat pottien jätteet asuntojensa ikkunoista kaduille, missä ne pahimmillaan osuivat jalankulkijoihin. (hs Laura Peräsalo 29.8.2014)

Vessanpöntöllä on ikää ainakin 4 500 vuotta
(YLE 16.2.2020)

Niin kauan kuin ihmiset vaelsivat ruokansa perässä, vakinaista asutusta ei ollut eikä siis tarvetta käymälöillekään. Kun maanviljelys sai ihmiset asettumaan paikoilleen, alkoi syntyä kyliä ja kaupunkeja ja samalla myös jäteongelma. Neandertalinihmisten jäljiltä löydetty 50 000 vuoden takainen fossiloitunut ulostekasa ei täytä määritelmää, mutta riittääkö jätekuoppa, jonka päällä kykittiin? 4 500 vuotta sitten Mesopotamian kaupungeissa käymälät olivat jo edistyneitä. Arkeologit ovat löytäneet jätekuoppien ylle rakennettuja tiili-istuimia, jotka oli käsitelty kosteutta hylkivällä bitumilla. Istuimesta jätekuoppaan johti savesta tehty putki.

Viitisensataa vuotta myöhemmin Intiassa ja Pakistanissa sekä Kreetan saarella minolaisilla oli vesivessoja, joiden viemäröinti veti vertoja antiikin Rooman nuoremmille yhteiskäymälölle, Roomalaisten vesivessat on laskettu ihmiskunnan suuriksi oivalluksista, mutta kaikki tutkijat eivät pidä niitä erityisessä arvossa. Hygienialle eduksi ei ollut ainakaan se, että pyyhkimisväline oli yhteiskäytössä. Pyyhkimiseen käytettiin keppiin kiinnitettyä sienenkappaletta. Se huuhdottiin sangossa viinietikka- tai suolavedessä. Vaikka vessat ja viemärit eivät parantaneet roomalaisten terveyttä, roomalainen seinäkirjoitus joka tapauksessa varoitti tekemästä tarpeita kadulle: "Kaksitoista jumalaa ja jumalatarta sekä Jupiter, suurin ja mahtavin, raivostuvat jokaiselle, joka tähän virtsaa tai ulostaa."
Antiikin Rooman käymälät olivat kokoontumispaikkoja, joissa istuttiin vieri vieressä kuulumisia vaihtamassa tai vakavassa neuvonpidossa. Sudanissa  paljastui 15 vessanpöntön rivistö. Keraamisia pönttöjä erottivat väliseinät.

Vessapaperin sijasta siistiytymiseen käytettiin rikkoontuneiden keramiikka-astioiden palasia, jotka oli hiottu pyöreiksi kaapimiksi. Sellaisia oli löytynyt muualtakin. Roomalaisen käymälän istuimien alta jätökset huuhtoutuivat viemäriin. Nubialaiskäymälän suuri koko kertoo, että luostari oli iso ja siellä kävi paljon vierailijoita, mutta hygienian päälle ymmärrettiin maallakin, osoittaa puolestaan viikinkiaikainen löytö Tanskasta. Löytyi parin metrin syvyinen kuoppa, jossa tuhannen vuoden ikäinen uloste oli säilynyt hapettomissa olosuhteissa. Aiemmin oletettiin, ettei maalla asuneilla viikingeillä ollut käymälöitä, vaan tunkio tai talli riitti eläinten lisäksi myös ihmisten tarpeille. Jätekuopassa oli kuitenkin merkkejä paaluista, joiden uskotaan kannatelleen kuopan päällä jonkinmoista rakennusta.

Arvokkaan veden tuhlaus

Nykyinen jätevesihuolto kuluttaa paljon verovaroja, energiaa ja puhdasta vettä. Sitä ei tee alipainevessoihin perustuva järjestelmä. Käymäläjäte kootaan alipaineella alueen biokaasulaitokseen. Sinne viedään myös biojätteet. Laitos tuottaa kaasua liesiin tai liikenteelle ja lannoitetta kasvihuoneille. Vettä järjestelmä kuluttaa vain viidesosan nykyisestä ja sekin on kierrätettyä. Suihku ja pesuvedet puhdistetaan talon laitteilla. Fosfori saadaan talteen ilman raskasmetalleja. Nykyjätevesistä pelloille tarpeellinen fosfori on vaikeaa erottaa. Säästö tulee kun ei tarvitse rakentaa siirtoviemäreitä alueelta puhdistamolle. Alipainevessoja on jo laivoissa ja hotelleissa. (hs 11.12.2020)

Kokemus vuonna 2000 Suomineito-ekoyhteisöstä: Suomen ensimmäinen kerrostalokompostikäymäläjärjestelmä

Markkinoilla tarjotaan erilaisia sisätiloihin sopivia kompostikäymälöitä. On karusellimalleja, pussi-, putki- ja kanisterikuivakäymälöitä. Eniten tarjotaan kemiallisia aineita ja sähköä kaipaavia huusseja, mutta yhä kehittyneempiä ekologiseen jalanjälkeen sopivia “lannoiteistuimia” alkaa ilmestyä myös Suomen markkinoille.

Mikä olisikaan parempi paikka vakuuttua kuivakäymälöiden hyödystä kuin monikerroksinen rakennus, jossa asuu ekohenkisiä ihmisiä ja asukkaiden yhteinen pyrkimys on tuottaa itse se ravinto, jota talossa syödään? Asukkaiksi hakeutuu ihmisiä, jotka haluavat säästää luonnon vesiä ja arvokkaita mineraaleja lannoitelouhinnalta. He ovat valmiita ottamaan vastaan sen uuden haasteen, jonka siirtyminen vesihuuhteisesta vessasta kuivakäymälään vaatii.

Rehellisyyden nimissä täytyy myöntää, että Suomineito-ekoyhteisö päätti siirtyä kompostikäymäliin myös muista kuin ekologisista syistä. Kolmen vuoden kokeiluaikana vanhan rakennuksen (rakennettu 1943) putkisto täytyi avata loka-autolla kaksi kertaa. Yhteisöllä oli vain kaksi vaihtoehtoa: joko alamme päästellä enemmän vettä ja ainakin poistamme säästömielessä posliinivessojen vesisäiliöön pannut pullot, jotta vanha vaakasuoraan rakennettu putkisto vetää. Tai sitten panemme vesivessat kiinni. Tai ei ainakaan muuta kuin nestettä. Ei edes parjattua vessapaperia. Ratkaisu ei ollut vaikea: suljimme kaikki muut vesivessat, paitsi sen yhden, josta putki vie suoraan saostuskaivoon. Pihalle rakennettiin erotteleva huussi. Rakennus, pihapiiri ja ihmismäärä olivat kuitenkin niin suuria, että muitakin nykyaikaisia ratkaisuja tarvittiin tuiki tavallisen tarpeen tyydyttämiseen. Suomineito tai tarkemmin Eko-osuuskunta Kaijanniemi hankki kolme erilaista sisätilojen kompostikäymälää.

Ruotsissa on esim. Tanumin kunnassa kielletty vesivessojen rakentaminen vuoden 2004 alusta.

Mitä eroa on sisä- ja ulkotilojen kompostoivalla käymälällä?

Pettymyksemme oli suuri, kun kuulimme että pelkkä viitseliäisyys ja innostus ei riitä sisätilojen vesivesojen korvaamiseksi erottelevilla käymälöillä. Tarvitaan hajulukkoja ja poistoputkia. Välillä hiipi jo epäilys. Aloimmekin pissiä teräksisiin pottiin, kävimme isommilla asioilla ulkohuussissa tai talon yhdessä suoraputkivessassa. Oman pottansa jokainen tyhjensi kompostiin tai laimennettuna 2/3 suoraan puutarhaan. Kun teräsmaljan pesee tyhjennyksen jälkeen mäntysuovalla tai tuhkalla ja tilkalla etikkaa, ei uriinista muodostu hajuhaittoja. Pari kertaa viikossa tapahtuvista “maljakävelyistä” eli kun asukkaat kaatavat uriininsa kompostiin tai kasvimaalle, muodostui hauska rituaali. Kompostihan tarvitsee muutenkin ureaa. Ei tarvitse ostaa K-raudasta.

Hankimme Padasjoelta teollinen muotoilija Lasse Johannsonin suunnitteleman ja tuottaman ufoajan rumpukompostointikäymälän Naturumin. Se toimii betonimyllyn tapaan vinoakselisena. Jalkapolkimella pyöräytetään rumpua, joka ottaa vettä putkistosta ja ohjaa virtsan maakaivoon. Johanssonin kompostikäymälää voi käyttää myös bideenä. Rumpu tyhjennetään kerran kuukaudessa sopivasti suljetusta keruuastiasta.

Tärkeitä vessasääntöjä

A. Tarvitsevatko miehet ja naiset kuivakäymälöissäkin erilaiset mallit? En ole vielä tavannut naisinsinööriä, joka olisi suunnitellut kuivakäymälän. Kuivakäymälässä myös miesten on pissittävä istuma-asennossa. Naisten hankaluutena taas on, että osa naisten pissistä menee ulosteputkeen.

B. Ulkotiloissa huussissa tarvitaan myös virtsan erottelu. Hajunhäivytys toimii automaattisesti luonnonvoimien avulla. Uriini valuu kiinteän aineen läpi turvealtaaseen. Ilma kiertää istuimelta alaspäin, joten hajut siirtyvät ulos.

C. Kaupungeissa virtsaa keräävät putkistot voidaan asentaa vanhojen viemäriputkien yhteyteen. Ulosteet pystyttäisiin keräämään kompostoitavaksi esimerkiksi vähävetisten alipainevessojen avulla. 

Jos siis haluat siirtyä ekovessaan, on sinun valmistauduttava seuraavaan:

1. Kompostikäymälä maksaa kalleimmillaan 1200 euroa. Tällöin design sopii mannermaista bideekulttuuria vaativille. Halvin mallikin maksaa 300 euroa.

2. Sinun on saatava vessasta poistoputki virtsalle, joka johdetaan mieluiten viileään maanalaiseen kaivoon. Koska yhteisössä oltiin siirtymässä hakkeeseen, öljysäiliömme jäi tyhjäksi ja saneerasimme sitä virtsakaivoksi.

3. Vessapönttöön on saatava ilmastointiputki. Vanhainkodissamme se ei ole ongelma, koska talo oli ilmastoitu. Putki voidaan porata myös seinästä ulos.

4. Vessassa käynti vaatii hiukan erilaisia toimenpiteitä kuin istuminen ja vesinappulan painaminen.

5. Ulosteelle on oltava kompostointitilaa. Naturumissa ei vaadita kuin puutarha tai kukkapenkki, koska jäte on valmiissa lannoitemuodossa. Virtsakaivosta neste lennätetään mieluiten kastelulaitteen tapaisella ympäri kasvimaata

Säästöäkin syntyy, koska 80 prosenttia (8 dl per asukas päivässä) vessan huuhteluvedestä säästyy ja ekovessa tuottaa lannoitetta. Koska virtsa erotellaan, se pysyy hapettomana ja siksi hajuttomana.

Kompostikäymälän ansiosta vesistöjen typpikuormitus laskee jopa nolla prosenttiin. Keskitetty typenpoisto ei ole enää tarpeellista ja suurin erä kunnallisen puhdistuslaitoksen kalleudesta poistuu.

Entä vessapaperi?

Riku Rantalan matkakokemuksia:
Planeettamme on pian parturoitu vessapaperirulliksi. Maailman luonnonsäätiön WWFn arvion mukaan vessassa vedetään alas joka päivä 27 000 puuta, ja klosettien vedenkulutuskin on valtava. Keskiverto pohjoisamerikkalainen kuluttaa vuodessa 23 kiloa vessapaperia, jopa puolet enemmän kuin eurooppalainen. Kierrätyspaperikaan ei amerikkalaiskermapepuille kelpaa. Rantalan ratkaisu on reikävessa ja vielä mieluummin japanilainen washlet-vessa jossa vettä säästävä robotiikka hoitaa napin painalluksella peräpäänsuihkutuksen ja kuivatuksen. ”Ehkä teknologia voisi saada meidätkin luopumaan kulttuurisesta alennustilastamme, vessapaperin käytöstä (hs lauantai 2014).

Marketta Horn,
Julkaistu mielipidesivuilla Helsingin Sanomat
15. helmikuuta 1986

Maa tarvitsee uriinia!

Ernst Enkvist kirjoittaa (HS 24. 9.1986): ”Ehdotan että koko kansa kusee pulloihin, joista pellot lannoitetaan.” Enkvistin mukaan vessaviemärit rakennettiin Helsinkiin aikoinaan vastoin tutkijoiden kuten Ossian Aschan varoituksia. Piti olla kuin Euroopassa. Seuraus on se, että nyt keskustellaan maatalouden typpirajoituksista. Esko Laitinen HS 30. 9. uumoilee Enkvistin ehdotusten toteutuessa, esimerkiksi Valion sisaryhtiön avulla, suursikaloiden, kanaloiden ja meijereiden saavan eri vapauksia. Missä siis suurin ongelma?

Nuorena perheenäitinä Luxemburgissa ihmettelin naapurini reheviä sisäkukkia. Tiesin että hän ei hyväksy keinolannoitusta. Pitkän ystävyyden ja suuren salassapitolupauksen jälkeen sain kuulla, että hän kastelee kukkansa säännöllisin väliajoin pottaan sekoitetulla vedellä. Mielestäni se oli pöyristyttävää. Mieluummin luovun kukista. Kun pikkupoikani oppivat itse pissimään, annoin heille eteen tyhjän maitopurkin. Jos sentään kompostiin, ajattelin. Ei tarvitsisi ostaa kallista ureaa. Purkki täyttyi vasta kun pojat oppivat rahan arvon. Maitopurkillinen pissiä tiesi markan lisäystä taskurahoihin. Sitten ostin ranskalaisen pisoaarin. Mutta se sai jäädä vajaan. Aikaisemmin mieleeni ei tullut, että voisin kerätä omankin tuotantolaitokseni typpilannoitetta. Vasta nyt kun talossa ei enää ollut muita. Ja se toimii. Kuistilla ämpäri, ämpärissä kansi ja vierellä kastelukannu. Ongelma on, mihin pissiä, kun olen kokouksissa. Huuhtelenko Espooseen Päijänteestä johdetulla ja puhdistetulla vedellä ravinnon Itämeren myrkyksi. Samalla jopa lähikaupassani myydään hollantilaista Y-lannoita?

Enkvist ja Laitinenkin lienevät liikkeellä huumorimielessä. Kuitenkin Ruotsissa kerää virtsatankki kokeilumielessä joidenkin kerrostalojen uriinin.

Kun tuli selväksi, että Tukholman asukkaiden uriini täyttäisi 47 000 peltohehtaarin typentarpeen (koko lääni 19 000 hehtaaria), ja että Tukholman saaristoa rasittaa pahoin juuri typpi, ja että vielä, miten paljon keinotyppeä maahan tuodaan, alkoivat markkinat reagoida.

Nyt veikataan, että ensi vuosisadalla vesiklosetti on vanhentunutta tekniikkaa. Onhan perinteinen jätejärjestelmä muutenkin myllerrysten kourissa. Uriini on maan lannoite, ei väheksyttävä jäte. Eihän esimerkiksi Espoon Suomenojan supermodernilla puhdistamolla saada poistettua typestä kuin 15 prosenttia. Typen poistamiseen jätevedestä ei yksinkertaisesti ole menetelmiä. Veteen sekoitettunahan kallisarvoinen typpi on suorastaan vaarallinen myrkky.

Uusia ideoita on paljon. Perustettava Ekopankki rahoitti kompostikäymälän kehittelyä, joka huippumodernissa designissa erottelee uriinin ja ulosteen. Jos meistä jokainen pissii päivässä kolme litraa typpipitoista ravinnetta, on haaste saada hyödynnettyä kerrostalossa syntyvä typpimäärää.

Keskustelu vesiklosetin huuhteluveden määrän vähentämisestä osoittaa, miten pitkälle tekniikalla päästään, mutta se on vain laastaria laastarin päälle. Ongelman ratkaisua on etsittävä ongelman alkupäästä. Vaatimus viiden litran vesisäiliöstä vessanpönttöön hyödyttää vain vessapönttöjen valmistajia, taas uusi markkinarako.

Hirveintä on, että me suomalaiset viemme vielä vanhentuneen viemärijärjestelmämme itäiseen naapuriin. Koska Venäjällä arviolta 80 prosenttia viemäreistä kaipaa uusimista, eikö olisi kestävän kehityksen mukaista esitellä uusinta uutta?

”Sotien liepeillä saksalainen

Huipputieteilijä Fritz Haber yhdisti osaamisensa insinööri Carl Boschin kanssa. He keksivät Haber-Bosch -typensidontamenetelmän. Typpi on räjähteiden raaka-aine. Sodat sinkosivat innovaation menestykseen. Toisen maailmansodan aikaan Yhdysvallat investoi 10 uuteen typpitehtaaseen. Sodan loputtua typpeä ja varsinkin sen tuotantokapasiteettia jäi yli. Samaan aikaan ymmärrys viljelyn kemiasta kasvoi, ja oli luontevaa pistää typpi pelloille. Mutta viljely yksipuolistui. Kaikki lisätty ei mennyt satokasvien hyödyksi. Iso osa typestä valui ja valuu vesiin levää kasvattamaan. Kaikkialla maapallolla tehotuotannon ympärillä on nyt myös rehevöitymiskatastrofit. Itämerellä myös. Keinolannoite ja monokulttuurit näivettivät maaperän elonkirjoa ja hiili karkasi vuosikymmenten aikana. Epäkuntoinen maa päästää lisäksi dityppioksidia ilmaan. Se kiihdyttää ilmastonmuutosta. Haber–Bosch-menetelmä on hurja energiasyöppö; sen käyttö aiheuttaa valtavasti CO2-päästöjä. USA:n kemiallista sodankäyntiä johtanut William Porter totesi tyhjentävästi 1944: ”Biologian perusperiaatteet ovat samat, myrkytetäänpä japanilaisia, hyönteisiä, rottia tai bakteereja.” Hermokaasujen kehityksen myötä myös maatalouden torjunta-aineiden kehitys sai vauhtia. Torjunta-aineet tappavat haitalliset mutta myös hyvät ötökät, joita pelloilla tarvitaan. Nyt 80 vuotta myöhemmin todistamme hyönteisten, niitä syövien lintujen ja pölyttäjien määrän romahduksen maapallolla. ( 4.4.2022 IS, Saara Kankaanrinta, Baltic Sea Action Group -säätiön perustaja)

 Tapoja, vettä ja paperia

Vaula Tuomaala, Kumppani-lehti 6-7/2008

Tarpeilla käynnin tavat kertovat yksityisen ja jaetun sekä likaisen ja puhtaan väliin piirretyistä rajoista. Vessassa ei ole aina istuskeltu yksin. Rooman valtakunnassa julkiset käymälät, latrinat, olivat kohtauspaikkoja, joissa oli parhaillaan jopa 75 istuinta. Agraari-Suomessa huussi oli rakennettu pihan perälle tai navetan yhteyteen ja sinne mentiin myös seurassa: huusseissa saattoi olla useampi paikka vierekkäin. Vielä 80-luvulla vanhoillislestadiolaisten kesäjuhlilla, suviseuroissa, tarpeet toimitettiin paksusta telttakankaasta ja puusta rakennetuissa kimppakäymälöissä viereiselle aukolle sattuneen tuttavan kanssa kuulumisia vaihtaen. Vessassa käyminen on edelleen sosiaalinen tapahtuma esimerkiksi Tyynenmeren saarivaltiossa Kiribatissa, jossa naiset käyvät välillä yhdessä kyykkimässä traditionaalisessa paikallisessa vessassa, laguuninrannassa.
Tarpeiden toimittamiseen liittyvä sosiaalisuus on kuitenkin harvinaista. Vessassa käynti on arkipäiväisyydestään huolimatta yleismaailmallisesti henkilökohtainen, tai vähintään perheensisäinen, asia. Länsimaissa yksilö ja yksityisyys ovat monin tavoin korostuneet. Modernisaation ja kaupungistumisen myötä vessakäynneistäkin on tullut entistä yksityisempiä.
Antropologi Petra Autio arvelee, että vessassa käynnin yksityistyminen saattaa liittyä myös kulttuurisen järjestyksen ylläpitämiseen.
Vessassa käydessään ihminen on kosketuksissa likaan. Kun lika kohdataan yksin, on väistämätön kontakti siihen rajattu mahdollisimman tarkoin, ja se pysyy paremmin eristettynä. "Navetan yhteydessä sijaitsevan huussin sisältö on oikeassa paikassa, siellä missä muutenkin oli likaa. Asuinrakennuksen sisällä vessa taas uhkaa kulttuurista järjestystä, jossa ruoka ja eritteet sijoittuvat vastakkaisiin kategorioihin. Vaaran ollessa lähempänä, tabujen täytyy vahvistua. Lian eristämisestä kaikin tavoin tulee tärkeämpää", Autio pohtii. Vessanormistoa muovaavat kulttuurisidonnaiset käsitykset puhtaudesta ja liasta. Antropologi Mary Douglasin mukaan lika on katsojan silmässä: se on epäjärjestystä, jonka poistaminen on yritys järjestää ympäristöä.
Nykyeurooppalaisten lian välttelyn tavat perustuvat paitsi esteettisiin, myös hygieenisiin syihin. 1800-luvulla Euroopassa riehuneet kolera- ja lavantautiepidemiat sysäsivät kaupunkihygieniaa eteenpäin ja toimivat alkusoittona 2000-luvun tiukoille puhtausnormeille.

Metsä vessanpöntössä
Länsimaisen nykyvessan keskeisiin varusteisiin kuuluu pyyhintäpaperi. Kiinassa paperia käytettiin jo 800-luvulla, ja sieltä tapa kulkeutui Eurooppaan arabien välityksellä. Vielä 1900-luvun alun Euroopassa vessapaperi oli ylellisyystavaraa, jonka käyttäjiin kuului vain parempaa väkeä. Vessapaperin yleistyminen liittyy kulutusyhteiskunnan nousuun. Siitä kertovat myös pehmo- ja ruoanlaittopapereita valmistavan Metsä Tissuen kehittyvät markkina-alueet. Vaikka vessapaperia viedään pääasiallisesti Eurooppaan, kysyntää löytyy myös muualta. "Kysyntä lisääntyy markkinoiden kehittymisen ja vaurauden kasvun myötä. Tämä näkyy nyt hyvin Itä-Euroopan ja Venäjän kohdalla, joissa vessapaperin kulutus kasvaa, ja samaan aikaan siirrytään entistä korkealaatuisempiin tuotteisiin. Halutaan paksumpaa, pehmeämpää ja valkoisempaa paperia."
Suomalaisessa kotitaloudessa kuluu keskimäärin sata vessapaperirullaa vuodessa. Metsää kuluu suomalaisten käyttämään vessapaperimäärään vuosittain 25 hehtaaria. Jos vessapaperinkulutus nousisi vaikkapa Kiinassa ja Intiassa samalle tasolle, sen kattamiseen tarvittaisiin vuosittain 12 000
hehtaaria metsää.
Afrikassa, Aasiassa ja Etelä-Amerikassa puhdistautuminen hoidetaan pääosin muilla keinoilla: sanomalehdillä, käärepapereilla ja luonnontuotteilla, lehdillä ja vedellä.

Monenlaista vedenkäyttöä
Vedellä puhdistautumisella on pitkät perinteet Lähi-idässä ja Intian niemimaalla.
"Vesipesu on vanha käytäntö. Lähi-idässä vessaan liittyvät tavat ja vessaratkaisut ovat kristityillä, juutalaisilla ja muslimeilla samanlaiset", sanoo antropologi ja Lähi-idän tutkija Susanne Dahlgren.
Koraanista löytyy monia käytännön elämän ohjeita - myös sellaisia tilanteita varten, kun vettä ei ole saatavilla puhdistautumista varten. Muslimien pyhä kirja opettaa myös noudattamaan oikean käden sääntöä. Sitä noudatetaan myös Intian niemimaalla, jossa niin ikään "vesipestään." Sääntö erottaa likaisen ja puhtaan toisistaan, eri puolille ihmisen ruumista. Koska vasenta kättä käytetään puhdistautumiseen tarpeiden toimittamisen jälkeen, vain oikeaa kättä voidaan käyttää ruokailemiseen, tervehtimiseen tai valan vannomiseen.
"Tämänkin normin genealogia on islaminuskoa vanhempi. Profeetta Muhammad oli tapojen uudistaja. Nämä ovat uskonnon muotoon kirjattuja sääntöjä, joiden tehtävänä oli uudistaa sen hetkistä yhteiskuntaa", Dahlgren kertoo. Kun keskiverto suomalainen kuluttaa 40 litraa puhdasta vettä vuorokaudessa pelkästään wc-altaan huuhteluun, elää köyhin kolmannes maailman ihmisistä koko vuorokauden 10-20 litralla vettä.
Veteen ja hygieniaan liittyvät kysymykset linkittyvät paitsi ympäristö- ja terveysongelmiin, myös tasa-arvoon ja koulutukseen: kehitysmaissa tyttöjen koulunkäynti keskeytyy usein käymälöiden puutteen vuoksi. 40 prosenttia maailman ihmisistä elää ilman kunnollista vessaa. Vain viidellä prosentilla maailman väestöstä on viemäröity käymälä, jonka jätevedet käsitellään.

Vessavallankumouksen aika?
Viemäröinti on kallista ja luonnonkatastrofien aikaan epäluotettavaa. Jätevesihuoltoon tarvitaan energiaa ja pitkälle kehittynyttä infrastruktuuria. Ratkaisuksi vessaongelmaan tarjotaan kestävää sanitaatiota kuivakäymälöiden muodossa. Ne toimivat samalla periaatteella kuin huussit ennen vanhaan.
Kuivakäymälöiden käyttö mahdollistaa suljetun ravinnekierron, jossa käymäläjätteet voidaan hyödyntää kompostointiprosessin jälkeen energiantuotantoon tai lannoitteiksi. Kuivakäymäläratkaisut säästävät kallisarvoista puhdasta vettä ruuanlaittoon ja hygieniaan. Toisin kuin vesiklosetissa, vettä ei kulu jätteiden kuljettamiseen.
Jemenissä kuivakäymälöitä on käytetty kaupunkien kerrostaloissa jo satoja vuosia. Joka kerroksessa on yksi käymälä, josta ulosteet tippuvat talon korkuiseen kuiluun. Jätöksiä käytetään pääosin polttoaineena. Zimbabwelaisessa arborloo-käymälässä jätteet kompostoituvat maakuopassa. Kun kuoppa on täysi, vessarakennus siirretään seuraavalle kuopalle ja paikalle istutetaan puuntaimi.
Hygieniakasvatusta ja sanitaatiojärjestelmien kehittämistä tarvitaan monin paikoin kolmatta maailmaa kipeästi, mutta vessa-asioita joudutaan ajattelemaan uusiksi myös lännessä. Tulevaisuuden ratkaisut vaativat laajempia näkökulmia tarpeiden toimittamisen, veden ja paperin suhteisiin.

Tampereella  1 300 hengen kuivakäymälä,  21.5.2018

Tamperelaisten tavoitteena on rakentaa maailman ensimmäinen kiertotalouskaupunginosa. Jo nyt siellä toimii Euroopan suurin 1 300 hengen kuivakäymälä. Kaupunkikulttuurihalli Kuivaamon sanitaatio on toteutettu paikan päälle rakennetuilla kuivakäymälöillä, uivaamo/SWÄG ry:n aktiivi Joonas Toivonen kertoo. Lielahden vanhalla sellutehdasalueella on kova vauhti päällä, vaikka ensimmäiset 25 000 asukkaasta muuttavat sinne vuoden 2023 alussa. Työpaikkoja sinne on tarkoitus luoda 10 000 ihmiselle. Hanke on koko maailman mittakaavassa huikea: Hiedanranta on maailman ensimmäinen kansalaisten ja yritysten luoma kiertotalouskaupunginosa. Kun vanhalla 1913 perustetulla metsäteollisuusalueella ei ole kunnallistekniikkaa viemäröinteineen ja vanhan tehtaan vedenpuhdistamot ovat hoitaneet sen vesitalouden, alueen on katsottu sopivan loistavasti kiertotaloutta hyödyntävään kokeelliseen toimintaan. Vaikka Hiedanrannassa ei vielä edes asuta, se on jo nyt tehnyt historiaa. 1 000 hengen Kuivaamo-kaupunkikulttuurihallin tapahtumissa on kesästä 2016 lähtien käynyt kymmeniä tuhansia ihmisiä. He ovat käyttäneet mahdollisesti koko maailmankin suurinta kuivakäymälää: alueella ei ole vesivessoja ollenkaan.
Sampo Tukiaisen Carbofex-yrityksen hapettomassa tilassa kuumennettavasta biohiilestä erkanee pyrolyysikaasua, jolla tulevaisuudessa on tarkoitus lämmittää myös Hiedanrannan tiloja, mahdollisesti asuntojakin. Kuivakäymälän jätteet päätyvät monenlaiseen uusiokäyttöön.
- Pissa menee koekäyttöön pelloille, sitä käytetään Hiedanrannan alueen kasvihuoneella. Pysyvämmin sitä menee viherlevän tuotantoon. Muuten sitä menee kaiken maailman kokeisiin ja testeihin, ja siitä tehdään lannoitetta. Muutakin tuotekehitystä on lähdössä liikkeelle. Kuivaamon kuivakäymälän toteutuksesta, ylläpidosta ja kehittämisestä vastaavan Digi Toilet Systems Oy:n Raini Kiukas kertoo, että kiinteä jäte on kompostoitu, ja se on viety peltoon.
- Siitä on tehty myös kaikki Eviran tutkimukset. Eiköhän se saada tänä vuonna ihan viralliseksi lannoitteeksi. Kuivaamon alakerrassa on kompostori, joka tekee yhdessä vuorokaudessa jätteestä multaa. Työn alla on tapahtumakäymälänä tai pakolaisleirin käymäläksi soveltuva kontti, josta tulisi ulos multaa ja käsienpesuvettä. Kun Tekes tuli mukaan kuvioon ja hankkeen mittaluokkakin muuttui suureksi kaupunkikulttuurihalliksi, yrityksen nimikin muuttui Digi-Toilet Systems Oy:ksi.
Hiedanrannan kunnianhimoisena tavoitteena on olla kaupunginosa, joka tuottaa enemmän kuin kuluttaa.
- Hiedanrannan kiertotalouskonsepti on hyvin kokonaisvaltainen ja kattaa eri osa-alueita uusiutuvasta energiasta rakentamiseen, päästöttömään liikkumiseen, yllä mainittuun ravinne- ja vesikiertoon, älykkäisiin teknologioihin ja paikalliseen ruoantuotantoon. Alueella toimivat ja sinne jatkossa sijoittuvat yritykset ovat tärkeässä roolissa kiertotalousratkaisujen kehittämisessä paikallisille sekä globaaleille markkinoille. (Timo Kiiski, Iltalehti)

Minkälainen pönttö?

Kulttuuriset ja sosiaaliset erot ilmenevät parhaiten kaikkein perustavanlaatuisimmissa arkisissa yhteyksissä. Antropologit tutkivat esimerkiksi ruokailua, nukkumajärjestystä ja työnjakoa, sillä ne ovat elämän perusedellytyksiä, jotka kertovat olennaisia asioita tutkittavista ihmisryhmistä.  Slavoj Zizekin mukaan vessapöntön muoto kuvastaa kulloistakin hegemonista ideologiaa. Ranskalaisessa pöntössä kulminoituu vallankumouksellinen radikalismi, jossa kakka katoaa nopeasti näkymättömiin pöntön perällä olevasta reiästä. Saksalainen konservatismi taas ilmenee kakkapökäleiden harkitun tarkastelun mahdollistavassa pöntössä, jossa pökäleet jäävät kuin tarjottimelle, kunnes pönttö vedetään ja vesi kuljettaa jätökset etuosassa olevaan reikään. Englantilainen liberalismi on puolestaan eräänlainen sekoitus kahta edellistä: pönttö on täynnä vettä, jolloin pökäleet jäävät kellumaan veteen näkyville, mutta niitä ei ole mahdollista analysoida tarkasti samalla tavalla kuin saksalaisessa mallissa.  (Saara Toukolahti, voima 5/2018)

Keskisuomalainen, Mielipidekirjoitus mh 13.6.2018

Vesivessa on ihmisen huonoimpia keksintöjä

Ympäristöhuolissakin profiloitunut maakuntalehtemme otti vakavan asian Arki-sivuilleen. Ihmettelen kun siinä puolustettiinkin vesivessakulttuuria (KSML 28.5.).

Toimittaja Alina Mäkysen mukaan Kreetan saarella 1700 eaa. olisi käytetty vesivessaa, mutta ”valitettavasti tekniikka katosi ja vedettävät vessat putkahtivat esiin uudelleen vasta tuhansien vuosien päästä”. Valitettavasti putkahtivat. Helsingissäkin suunniteltiin vielä viime vuosisadan alussa huomattavasti edistyksellisempää viemäröintiä, mutta lyhytjänteinen tekninen ratkaisu voitti.

Köyhinkin ihminen tuottaa lannoitetta. Kansantuote ei lopu koskaan. Yhden ihmisen uriini ja uloste sisältävät juuri ne ravinteet, joita maa tarvitsee kasvattaakseen ruokaa yhdelle ihmiselle. Ihmisen sisäelintehdas on kuin kemiallinen laitos, joka tuottaa joka kuukausi 900 grammaa typpeä, 20 grammaa fosforia sekä muita mineraaleja ja entsyymejä.

Ihminen pystyisi omilla jätöksillään tuottamaan riittävästi lannoitetta sille viljamäärälle (250 kg), jonka hän vuodessa tarvitsee. Vihannesmaahan tarvitaan 20 kuutiometriä uriinia hehtaaria kohti. Miten omavaraisesti ekosysteemi onkaan järjestäytynyt tällä planeetalla!

MUTTA MITÄ TEKEE ihminen? On järjetöntä sekoittaa jätökset yhteen sen jälkeen, kun fysiologiamme on valmiiksi erotellut ne. Sitten valmistamme tehdasmaisesti ravinteita peltoihin. Ja mikä käsittämättömintä: ihminen huuhtoo juomavedellä lannoitteensa vesistöön. Meressä ja järvessä puhdistuslaitoksenkin läpikäynyt uriini ja uloste muuttuvat myrkylliseksi limaksi, sinileväksi!

Lain mukaan jätevesistä on poistettava fosfori 85-prosenttisesti ja typpi 40-prosenttisesti. Useat rannikon puhdistamot yltävät kuitenkin vain 30 prosenttiin. Kovien rankkasateiden aikana ei selvitä vyöryvistä vesimääristä.

Litra virtsaa sisältää typpeä 1 000–8 000 mg, fosforia 60–700 mg. Ulosteen ravintoarvo on vain 20 prosenttia virtsan ravintoarvosta. Maailmanlaajuisesti puolet kotien fosforivarannoista on virtsassa.

Typpilannoitteita voidaan valmistaa synteettisesti, mutta alkuaineena fosforia ei. Onneksi se ei ole kertakäyttöistä kuten öljy. Kaikkien elävien solujen toiminnot pyörivät kuitenkin fosforin varassa. Lannoitefosfori saadaan kaivannaisesta, joka hupenee louhittavana raaka-aineena maapallolta 100 vuodessa. Helposti hyödynnettävä fosfori on jo käytetty.

KUN RUOTSISSA tuli selväksi, että Tukholman asukkaiden uriini täyttäisi 47 000 peltohehtaarin typen tarpeen (koko lääni 19 000 hehtaaria), Tukholman saaristoa rasittaa pahoin juuri typpi ja että keinotyppeä tuodaan maahan paljon, alkoivat markkinat reagoida.

Intian Tamil Nadussa kaupallinen vessa maksaa korvauksen jokaiselle virtsan ja ulosteen luovuttajalle. Ruotsissa rakennetaan kerrostaloihinkin vedettömiä vessoja. Jo tällä vuosisadalla vesiklosetti on vanhentunutta tekniikkaa, ei mikään arkinen käyttöesine. ”Lannoiteistuin” on uutta aikaa.

Marketta Horn
Saarijärvi

Kommentoi (11)

Karhu III 5pv !www.johnnurmisensaatio.fi/…/fosforinpoisto-jatevesista
“Mitä fosforille tapahtuu sen jälkeen, kun se otetaan jätevedestä pois?
Vedessä oleva liukoinen fosfori reagoi saostuskemikaalin, esimerkiksi rautasulfaatin, kanssa ja laskeutuu puhdistamoaltaitten pohjalle lietteeksi. Liete kerätään talteen ja käsitellään asianmukaisesti, esimerkiksi kompostoidaan tai kuivataan ja poltetaan. Polton jäännöstuhkat stabiloidaan ja käytetään hyväksi rakennusaineena tai viedään kaatopaikalle.” Eikös sen jäteveden puhdistamolla kerätyn fosforin voisi käyttää lannoitteeksi?

vähemmän…tiitus 5pv !
Sitä saattaa olla tuota “rahaihmisten”vehreyttäkin liikkeellä D

Mauno Voutilainen 4pv !
Mitä vessassa poistan, on tärkein tuotantoni, sillä voi lannoittaa, edistääkö kasvua? Hällä väliä. Voisi myös laittaa jätökset tekemään sähköä, kuten Kiinassa.  Myös verbaalisesti voi tuottaa lannoitetta, mutta Laihian malli, eli paskan puhuminen pellon pientareella, kuka jaksaa, päivästä toiseen?

AAB0704 4pv !
Kukapa sitä pellon pientareella,mutta täällä tietsikan ääressä menee paremmin?

tiitus 3pv !
Miksi ihmeessä ei maailman pelastajat Linkolaa lukuunottamatta sano ääneen mitä tämä oikeasti on ilman sontalannotteita tai ilmaston muutosta ! Ihmisiä on liikaa, ihminen on se kauhistus mitä pitää vähentää pallolta jotta maailma pelastuu , mutta, kenen iloksi ilman tuota hirvittävää oliota , ihmistä ? Sitä ei näe eikä kerro nuo supervihreätkään..

iliivari 3pv !
Minkähän makuisia olisivat omassa paskassani kasvatettu peruna? Tai porkkana? Söisköhän artikkelin kirjoittaja itsekkään?

vähemmän…
Mauno Voutilainen 3pv !
Ennen Suomen Pankin tunnettua vesiklosettia oli Helsingissä jo käytössä joitakin vesivessoja, ei oikein meinaa löytyä tietoa, missä ja minkälaisia? Hankasalmen Kirkonkylän koululla opintietä aloitellessani oli vessoissa ylhäällä säilliöt, vedettävät narut ja vetimet, olisipa niitä vetimiä tallessa muistona? Kävin salaa päin myös tyttöjen vessassa, oli kielletyn hedelmän makua, ei haissut niin pahalle, eikä yleensäkään, vaan äijien vessoissa on keskimäärin pahemmat hajut ja lemut, naisten nenäntalkkeeraustiloissa tuoksuu hyviä parfyymejä, varsinkin näyttäytymispaikoilla.

Vähemmän… san 2pv !

Toivon, että Marketan hienon kannanoton innoittamana myös Jyväskylän kunnallinen tytäryhtiö ottaa vedettömän vessa-asian omakseen:
- vesivex vessat voisivat osaltaan korvata Jyväskylän mainetta elintärkeitten pohjavesialuei tten pilaamisen jälkeen ? Niihin varttuneiden asuntoihinhan voisi noita vessoja ottaa käyttöön, voisivat ikääntyneet saada nostalgisia elämyksiä… aika monihan heistä on elontiensä alkutaipaleella ”ulkohuussissa” asioinut… ;