Miksi luovuin vesivessasta?
Päivitetty 1.6.2023
Ja
jokainen peltohehtaari tarvitsee sata kiloa typpeä per sato.
Typpilannoitteen teollisen tuotannon hiilijalanjälki per hehtaari on
siis sama kuin minä ajaisin bensa-autolla Helsingistä Venetsiaan.
Kehittyneissä maissa vessan huuhteluun kuluu 30 prosenttia kotien
talousvesistä. Monta kymmentä litraa päivässä henkeä kohden. Maailman
jätevesistä puolestaan 80 prosenttia valuu ympäristöön
käsittelemättömänä. Se paitsi tuhoaa ympäristöä myös hukkaa typpeä ja
muita ravinteita... (arkkitehti Arja Renell hs 18.5.2023)
Venetsian biennaalin huussinäyttely – Imagining the future history of
sanitation. Monet ulkomaiset arkkitehdit eivät olleet edes kuulleet
kuivakäymälästä.
Jokainen meistä tuottaa viisi kiloa typpeä ja puolisen kiloa fosforia vuodessa, mikä riittää lannoittamaan sen maa-ala, jonka hän tarvitsee tuottakseen vuoden ravinnon.
”Lannoiteistuin” on uutta aikaa.
Köyhinkin ihminen tuottaa lannoitetta. Kansantuote ei lopu koskaan.
Intian
Tamil Nadussa ymmärretään fosforin ja typen arvo.
Siellä kaupallinen vessa maksaa korvauksen jokaiselle virtsan ja
ulosteen luovuttajalle.
(Tero Myllyvirta hs 1.12.2009)
Lapsille
kuin taikatemppu: hän painaa vessan napista ja kaikki katoaa. Häneltä
häviää vastuun tunne, koska tällä ei näytä olevan mitään tekemistä
kokonaisuuden kanssa.
Saostuskaivoon heitettiin ennen kuollut kissa, jotta siinä saatiin bakteeritoiminta käyntiin. Nyt tämäkään ei tehoa, koska bakteerien tappamiseen käytetään jo kotona niin paljon myrkkyjä. Kunnassa likavedenpuhdistus on neljänneksi suurin menoerä ja myös energiaintensiivinen.
Luoja
on tehnyt ihmiselle elämän kiinnostavaksi. Ihminen ei pysty omilla
aivoillaan ymmärtämään oman asuinpaikkansa eli tämän planeetan
tapahtumia. Minkä kauhun valtaan joutuikaan alkuasukas
auringonpimennyksen sattuessa! Samoin tarvitaan tieteen tuntosarvet
selittämään miksi virtsaa ei saa sekoittaa vesistöön vaan se on tärkeä
maanparannusaine päästessään tuoreena maahan.
Kenellekään
ei lie salaisuus, että yhden ihmisen uriini ja uloste sisältävät
juuri ne ravinteet, joita maa tarvitsee kasvattaakseen ruokaa yhdelle
ihmiselle. Ihmisen sisäelintehdas on kuin kemiallinen laitos, joka
tuottaa joka kuukausi 900 g typpeä, 20 g fosforia sekä muita
mineraaleja ja entsyymejä. Ihminen pystyisi omilla jätöksillään
tuottamaan riittävästi lannoitetta sille viljamäärälle (250 kg),
jonka hän vuodessa tarvitsee. Vihannesmaahan tarvitaan 20
kuutiometriä uriinia hehtaaria kohti (tuhat
litraa on
kuutiometri).
Miten omavaraisesti ekosysteemi onkaan järjestäytynyt tällä
planeetalla! Jos pissaa ja
kakkaa pidetään erillään niiden hyötykäyttö on helpompaa,
yliopettaja Eeva-Liisa Viskari Tampereen ammattikorkeakoulusta
korostaa. (Arja Kivipelto hs 25.8.2015)
Mutta mitä tekee ihminen? Me valmistamme tehdasmaisesti ravinteita peltoihimme, kaivamme ja sekoitamme äitimaan omat järjestelmät. On järjetöntä sekoittaa jätöksemme yhteen sen jälkeen, kun fysiologiamme on valmiiksi erotellut ne. Ja mikä vielä hirveämpää: ihminen huuhtoo juomavedellä lannoitteensa vesistöön. Meressä ja järvessä puhdistuslaitoksenkin läpikäynyt uriini ja uloste muuttuvat myrkylliseksi limaksi, sinileväksi!
Miksi ihminen on niin järjetön, että hän ensin turmelee omalla typpilannoitetehtaallaan vesivarat ja sitten tuhoaa keinotekoisesti valmistetulla typpilannoitteella maansa?
”Kaikki elävä, kaikilla tasoilla tarvitsee ravintoa jossain muodossa. Maapallomme elämä on täysin riippuvainen fosforista P ja typestä N. Tämä johtuu siitä, että elämän perusmolekyylit sisältävät näitä kahta alkuainetta. Dna eli perimä eli kromosomit sisältävät fosforia, typpeä ja proteiineja, joiden rakenne määräytyy kunkin dna:ssa." (Mathias Bergman hs 12.5.2015)
Virtsa on nestemäistä kultaa, elämän vettä
Virtsa
(lat. urina) muodostuu, kun ravintoaineet liukenevat suolistoon
kaikesta siitä mitä ihminen syö ja juo. Ne imeytyvät vereen ja
veri kulkee maksan ja munuaisten läpi. Maksa varastoi ja erottelee
ravinteet sappinesteinä suolikäytävään. Munuaisissa veri saa
tarvittavan koostumuksen, levittäytyy koko kehoon ja toimittaa
yksittäisille soluille happea ja ravinteita. Ylimääräiset suolat,
vitamiinit, hormonit ja vesi suodattuu uriinina ulos. Munuaiset
suodattavat nesteestä vuorokauden aikana 160 litraa alkuvirtsaa.
Suurin osa nesteestä imeytyy takaisin, sillä lopullinen virtsamäärä
on vain puolesta litrasta reiluun kahteen litraan vuorokaudessa.
Virtsasta 95 prosenttia on vettä ja 2,5 prosenttia ureaa. (Virtsan
koostumuksesta on 15 prosenttia typpeä?) Loput 2,5 prosenttia on
erilaisia mineraaleja kuten magnesiumia ja kalsiumia. Virtsa sisältää
myös virtsahappoa, hippuurihappoa, urobiliiniä sekä fosfori- ja
rikkihappoa. Kaikkiaan virtsassa on yli 3000 kemiallista ainetta.
Keltainen väri johtuu urobitiiniksi kutsutusta väriaineesta.
Tavallisesti ph on 6, hiukan hapan.
Litra
virtsaa sisältää
vettä
eniten
typpeä
1000-8000 mg
fosforia
60-700 mg
kaliumia
400-1600 mg
kuparia 0,01 mg
Lannoitevalmistusasetus
ei salli ihmisvirtsan käyttöä viljelyssä. Lääkkeet, huumeet ja
hormonit erittyvät virtsan kautta ja häviävät vain
kompostoinnissa. Ne eivät häviä vedenpuhdistamossa. Niitä löytyy
sekä lietteestä että puhdistetusta vedestä. Jos virtsaa
säilytetään 20 celsiusasteessa pari kuukautta, valtaosa pöpöistä
häviää. Säilytyksessä nesteen pH nousee, mikä tappaa
bakteereja. Viileässä tarvitaan pidempi aika, toteaa yliopettaja
Eeva-Liisa Viskari Tampereen ammattikorkeakoulusta.
Uriini lääkkeenä
Tuoreen virtsan juominen ei ole vaarallista. Uriini on täysin puhdasta tuoreena käytettynä. Se sopii desinfiointiaineeksi, lääkkeeksi ja kosmetiikaksi. Terveen ihmisen virtsa on steriiliä.
Homeopaattisen
ajatuksen mukaan sama parannetaan samalla eli jos ihmisessä on jokin
sairaus, on hänen oma uriininsa laimennettuna ja toiseen kertaan
nautittuna hyvä lääke.
Ulosteen hyödyntäminen vaatii kaksi vuotta kompostointia
Ulosteen sotkeminen uriiniin pitäisi lailla kieltää. Ulosteessa on bakteeri eli micrococcus ureae joka rikkoo uriinin sisältämän arvokkaan typen ammoniakiksi. Ammoniakiksi muuntuneena typpi haihtuu pahan hajuisena kaasuna ilmaan. Ulosteen ravintoarvo on muutenkin vain 20 prosenttia virtsan ravintoarvosta. Ulosteessa on grammaa kohti miljardeja mikrobeja ja bakteereja. Uloste koostuu sulamattomista ruoka-aineista, suolistobakteereista, suolistosta hilseilevistä soluista sekä ruoansulatuskanavan eritteistä, muun muassa sappinesteestä. Uloste saattaa sisältää taudinaiheuttajia, kuten ripulia aiheuttavia rota- ja noroviruksia, maksatulehdusta aiheuttavia A- ja E-hepatiittiviruksia sekä suolitulehduksia aiheuttavia bakteereita. (Martti Färkkilä hs 19.6.2016) Jos uloste joutuu vesistön kautta uudelleen elintarvikkeisiin, juomaveteen tai edes uimaveteen, sairastumisriski on suuri. Jopa jätevedenpuhdistamoista jää mikrobeista suuri osa lietteeseen ja laskettavan veden syviin kerroksiin. Suomen kylmässä ilmastossa juuri mikrobit säilyvät hyvin.
Suomessa kotieläintaloudessa tulee vuosittain lantaa noin 20 miljoonaa tonnia. Siitä noin kymmenen prosenttia on sian lietelantaa. Tonnissa sian lietelantaa on kokonaistyppeä 3,4 kilo ja kokonaisfosforia 0,8 kiloa. Kasvit voivat käyttää kokonaistypestä noin 65 prosenttia välittömästi. Lietelantatonnista saadaan biokaasuprosessissa metaania noin 20 kuutioita, joka vastaa 20 litraa dieselöljyä. Samalla vapautetaan lisää liukoista typpeä suoraan kasvien käyttöön.
Rovaniemen lietteenpolttolaitoksella kaupunkilaisten kakasta tehdään bisnestä
Raaka-aine
on halpaa, eikä se lopu kesken. Liete käsitellään
jätevedenpuhdistamossa ja siitä siivilöidään pois ylimääräinen tavara,
kuten pumpulitikut, rahat ja kaikki kadonneet tekohampaat. Kakkaliete
lingotaan kiinteäksi ja siirretään lietteenpolttotorniin. Laitos toimii
itse tuottamallaan energialla jättiläismäisessä uunissa 850 asteessa,
jotta siihen ei jää haitta-aineita kuten lääke- ja huumejäämiä tai
mikromuovia. Ylijäävä lisälämpö ohjataan lämmittämään rovaniemeläisiä
omakotitaloja. Polttoprosessissa ravinteet kuten fosfori saadaan
talteen lannoitteiden valmistukseen. Vuonna 2019 Neve myi
energiatuotannon tuhkasta tehtyjä lannoitteita ulos 3700 tonnia. Vuonna
2022 laitos käsitteli viidenneksen rovaniemeläisten lietteistä.
Laitteistolla olisi mahdollisuus käsitellä lietettä noin 12000
kuutiota. Tällä hetkellä liete-energian lämpö voi tuottaa 6000
megawattitunnin verran kaukolämpöä. Sillä määrällä lämmitetään 300
omakotitaloa. Petteri Peltola uskoo, että uudella tekniikalla olisi
laajat markkinat myös Euroopassa. Eurooppalaiset tuottavat lietettä 40
miljoonaa tonnia vuodessa. Siinä tulee tila- ja ympäristöongelma. – Jos
emme tekisi lannoitetta tai maanrakennustuhkaa, joutuisimme myös
maksamaan jäteveroa vuosittain yli puoli miljoonaa euroa. Nyt säästämme
sen ja saamme samalla kaiken kierrätettyä. Lietteenpolttolaitoksen
teknologia on syntynyt yhteistyössä cleantech-yritys Endev oy:n ja
Lappeenrannan-Lahden teknillisen (LUT) yliopiston kanssa.
Alkuperäiseltä kehittelynimeltään prosessi oli PAKU eli Paskasta kultaa.
Rovaniemellä lietteestä tehtiin aiemmin kompostoimalla multaa, joka
sitten myytiin viherrakentamiseen. Tuhkasta on tehty myös
metsälannoitteita. Jos tuhkan laatu ei ole lannoitevaatimusten
mukaista, sitä käytetään maanrakennuksessa. Hävittääkö kompostointi
haitta-aineita? Ei tiedetä.
(YLE 7.2.2023)
Fosfori loppumassa maapallolta
(Raimo Laakia hs 27.4.2015)
Fosfori on välttämätön ravinne kasvintuotannossa. Se on alkuaine, jota ei kyetä valmistamaan synteettisesti. Muita keinoja ruuantuotannon turvaamiseksi ei jää. Se on uusiutumatonta: Meren pohjassa fosforia riittäisi, mutta fosfaattikiven muodostuminen merenpohjan sedimenteistä louhittavaksi mineraaliksi vie 15 miljoonaa vuotta. Lannoitefosfori saadaan kaivannaisesta, joka hupenee louhittavana raaka-aineena maapallolta 50 - 100 vuodessa. Helposti hyödynnettävä fosfori on jo pitkälti käytetty. (Myllyvirta, Niemi, hs 1.12.2009) 45 prosenttia maailman fosforivaroista saadaan Marokosta ja Länsi-Saharasta, Kiinasta 21 prosenttia. Suomi on harvoja maita, joissa fosfori on mineraalipohjaista eikä orgaanista. Suomessa maaperä on 10 000 vuoden ikäistä. Siilinjärven fosforimalmi on hyvää, koska siinä haitallisen kadmiumin pitoisuus on matala. Ihmisen luustossa on puolisen kiloa fosforia ja sitä on myös dna:n tukirangassa ja solukalvossa.
Fosforin varasto on apatiittimineraali, josta sitä on ehtinyt rapautua niukasti. Kun sodan jälkeen fosforia opittiin liuottamaan apatiitista, keinolannoitteiden käyttö yleistyi. Yli 90 prosenttia louhitusta fosforista menee lannoitetehtaisiin. Vain viidennes vuosittain tuotetuista 16 miljoonasta fosforitonnista päätyy ihmisravintoon. Yli 90 prosenttia fosforista kuluu hukkaan. Se karkaa pois lannoitekäytöstä kaatopaikoille, täyttömaaksi ja lopulta järvien ja merien pohjalle. Fosfori valuu fosvaatteina vesistöihin.
Fosfori ei kuitenkaan ole kertakäyttöistä kuten öljy. Sitä voi kierrättää. MTT:n tutkimuksen mukaan fosforilannoitteita levitettiin vuosina 2005-2009 lähes kaksinkertaisesti verrattuna kasvien tarpeeseen. Alueilla joilla on liikaa karjaa suhteessa peltoalaan, lannoittaminen on usein 10-20 kertaa liian runsasta.
Ihmisen elimistö käyttää hyödykseen vain pari prosenttia siitä fosforista, jonka se ruoan mukana saa. 98 prosenttia ihmisen syömästä fosforista kertyy virtsaan ja ulosteeseen ja suuri osa arvokkaasta ravinteesta päätyy vesistöihin. Maailmanlaajuisesti noin puolet kotien fosforipäästöistä on virtsassa. Valtaosa ihmisravinnon sisältämästä (ehtyvistä) fosforista häviää nopeasti kierrosta pois heitetyn ruoan mukana, käymäläjätteiden mukana vessanpönttöön sekä jätevedenpuhdistamoihin. Fosforia hukataan eniten maatalouden valumina. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2007 lietteestä 96 prosenttia hyödynnettiin viherrakentamisessa, maa- ja vesirakennusmateriaalina tai energiana. Helposti hyödynnettävien fosforivarojen ehtyessä tällainen tuhlaileva käyttö ei ole enää mahdollista. Fosfori olisi saatava jätteistä ja lietteistä talteen ja uudelleen viljelykäyttöön.
Jätevesien fosforinpoistossa käytetään saostuskemikaaleja kuten rauta- ja alumiiniyhdisteitä. Lietteen käyttöä lannoitteena rajoittaa hygieenisten riskien lisäksi myös se, että raudalla ja alumiinilla sidottu fosfori ei ole helposti kasvien saatavilla. Ulosteperäinen fosfori saostetaan puhdistamoilla niin, että sen käyttökelpoisuus kasveille on heikko”, sanoo professori Eila Turtola. (Heli Saavalainen hs 7.5.2012) Fosfori saostetaan jätevedestä yleensä rautasulfaatin avulla. Rautasulfaatti on haitallista nieltynä. Se ärsyttää silmiä, ihoa ja hengityselimiä. Tällä suoranaisella myrkyllä jätevesistä kyllä saostetaan pois fosforia, mutta samalla siitä tehdään ravinteiden viljelyyn kelpaamatonta myrkkylietettä, joka levitetään viherrakentamisen nimissä luontoon. Aineen häviämättömyyden lain mukaan fosfori ei kuitenkaan katoa. Nyt ollaan tekemässä aikapommia eli siirretään ongelmia tulevaisuuteen. Samaan yllytetään nyt myös haja-asutusalueiden asukkaita pienpuhdistamovaatimuksilla, joissa on sama tekniikka (Jouko Taskinen hs 4.7.2011)
”Haja-asutusalueiden
jätevesijärjestelmien saneeraamisessa kansalaisille on markkinoitu
voimalla sellaisia ratkaisuja, jotka ovat kalliita ja jopa
epäekologisia. Kuivakäymälää ja vähävetistä käymälää
lukuun ottamatta millään muulla menetelmällä - esimerkiksi
pienpuhdistamolla, maaperäkäsittelyllä, umpisäiliöllä,
vesiosuuskuntien laitoksilla tai yhdyskuntien jätevedenpuhdistamoilla
- ei ravinteista ja niistä erityisesti fosforia saada nykyisellään
talteen."
(Heljä
Korpijoki, Keskisuomalainen 27.11.2008)
"Fosforinpoisto-
ja vesiensuojeluvaatimusten kiristyminen on ollut suurin este
biologisen fosforinpoiston toteuttamiselle Suomessa. Kokonaisvaikutus
vesistöjen tilaan voi kuitenkin olla myönteinen, jos lannoitteiden
käyttö vähenee kasvien hyödyntäessä tehokkaammin fosforin.
Lisäksi niukkaliukoinen struviitti ei huuhtoudu pellolta yhtä
helposti kuin nykylannoitteiden vesiliukoinen fosfori. Ravinteiden
käsittely on jokseenkin paradoksaalista: Lannoiteteollisuus sitoo
typpeä ilmakehästä typpilannoitteisiin ja louhii fosforia
maankuoren rajallisista esiintymistä. Jätevedenpuhdistamoilla
puolestaan saostetaan fosforia kemiallisbiologiseksi lietteeksi ja
vapautetaan typpeä ilmakehään.”
(Tutkijatohtori
Sanna Vaalgama, hs vieraskynä 27.12.2009
”Haja-asutusalueiden fosforipäästöt ovat kahdeksan prosenttia ja typpipäästöt kolme prosenttia kokonaispäästöistä. Miljardin euron investointi puhdistuslaitteistoihin on järjen vastaisia.” (Jouko Taskinen hs 30.3.2010)
Kipsikäsittely
on osoittautunut ylivertaiseksi keinoksi vähentää maatalouden
fosforikuormitusta, mikä on keskeinen Itämeren kirkastamisessa.
Fosforikuorimitusta voitaisiin vähentää neljänneksellä. Kipsipelloilta
huuhtoutuu vesiin puolet vähemmän fosforia kuin ei-kipsatuilta.
Fosforikilon vähentäminen kipsin avulla maksaa noin 70 euroa, kun se
muilla maatalouden keinoilla maksaa noin 220 euroa. (hs 26.5.2018)
Kangasalan kunta sponsoroi niin kutsuttua Vesijärvi-projektia. Järvi alkoi rehevöityä ja sinilevä riehua. Järven pilaantumista vähennettiin huussilla, jonka idea oli ulosteen ja uriinin erottelu. Kunnan puhdistuslaitos ei pysty sen paremmin kuin saostuskaivokaan “puhdistamaan” typpeä jätteistä. Kunnassa on valovoimainen ympäristöpäällikkö ja uudisrakenteinen ekokylä, jossa jokainen asukas on rakentanut tai hankkinut oman käsityksensä mukaan markkinoilta parhaan mahdollisen kuivakäymälän omakotitaloonsa.
Vain osa lannoitefosforista jää kasveille, sillä rapautumisen tuottamat raudan ja alumiinin oksidit sitovat sitä tehokkaasti, vahvistaa Helinä Hartikainen Helsingin yliopistosta. Kun maanviljelijä lisää lannoitteita, kasveilta käyttämättä jäävä fosfori rikastuu vähitellen maahan. Sitä mukaa kun nämä reservit kasvavat, lannoituksen tarve vähenee. Ilman tätä maahan kertynyttä fosforia Suomessa ei voisi harjoittaa karjatonta luomuviljelyä.
Öljyn tavoin fosfori on aikanaan
loppuva luonnonvara eikä sille ole korvaajaa. Kaikkien elävien
solujen toiminnot pyörivät fosforin varassa. Koko ajan fosforin laatu
huononee ja hinta nousee. Fosforin väheneminen vaatii sen kierrätystä.
Esimerkiksi eläinten kautta ihmisten ruokaan sitoutunut fosforin osuus
menee joka kierroksella hukkaan, koska ihmisen jätöksiä ei kierrätetä. Fosfori on typen ja kaliumin ohella
maataloudelle ratkaisevan tärkeä ainesosa. Vahvoissa karjamaakunnissa
fosforiluvut ovat ylhäällä, muualla ollaan puutteessa.
Luonnontilassa typpeä on 344
yksikköä (nyt 621), fosforia 12 (nyt 29), kiintoainetta 0,53 (nyt noin
1,9). Määrät ovat keskimäärin kolme kertaa suuremmat kuin normaalia.
Yhteenveto ”Maatalous on suurin kuormittaja”.
"Avain
fosforin kierrätykseen on nimenomaisesti eläinten lanta. Se sisältä
viisi kertaa enemmän fosforia kuin ihmisen ulosteet. Viljan ja
vihannesten viljely poistaa maasta vain vähän fosforia sen sijaan
nurmet käyttävät fosforia tehokkaammin. hehtaari nurmimaata imee maasta
20 kg fosforia hehtaarilta vuodessa., koska nurmi on monivuoista,
kasvaa pitempään ja sillä on syvemmät juuret..Nurmien fosfori saadaan
saadaan muiden kasvien käyttöön karjanlannan mukana, mikä onkin
keskeistä luomutuotannossa. " (Perttu Virkajärvi Luonnonvarakeskus hs
8.3.2023)
Miten hupenevaa fosforia saataisiin käyttöön?
EU laati Vihreän paperin eli suunnitelman kestävän ruoantuotannon varmistamiseksi. Fosforin kierrättämistä on tarkoitus lisätä muun muassa kehittämällä maataloustekniikoita, hyödyntämällä yhdyskunta- ja biojätteiden fosfori, tehostamalla lannankäsittelyä sekä vähentämällä ruoan hävikkiä. Ruotsissa tavoitteena on palauttaa 60 prosenttia jätevesien fosforista kiertoon vuoteen 2015 mennessä.
1. Kuivakäymälöissä, erottelemalla uriini ja uloste.
2. ”Uloste voitaisiin kerätä alipainevessoilla kompostoitavaksi. Jätevedenpuhdistamolle jäisi enää harmaiden vesien ja teollisuuden jätevesien puhdistus.” (Eteläsuomen Sanomat 12.4.2010)
3. Iso asia olisi eläinten lannan ohjaaminen tehokkaaseen käyttöön. Teollinen eläintuotanto on eriytetty viljanviljelystä. Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Jouni Lehtoranta: ”Nykyinen järjestelmä on rakennettu läpivirtausajattelun pohjalta niin, että fosfori käytetään vain kerran.
4. Fosforia säästyisi myös ravintoketjua lyhentämällä: ”Vähennetään lihan ja maitotuotteiden kulutusta.”
5. Kalojen kautta fosforia saadaan takaisin kiertoon, sillä särjen ja lahnan tuorepainosta jopa prosentti on fosforia.” Valtio maksaa 42 senttiä kilolta siitä hyvästä, että joku puhdistaa merta särkikaloista, ja niiden sisältämästä fosforista. (2012)
6. Fosforia saataisiin myös lihaluujauhosta.
Pääkaupunkiseudun asukkaat syövät niin paljon proteiinia ettei se enää varastoidu tai muutu lihaksiksi. Ylimääräisen proteiinin sisältämä typpi päätyy virtsan mukana jäteveteen. Jätevedenpuhdistamoihin päätyvä typpimäärä on kasvanut 20 vuoden aikana 50 prosenttia. Proteiinia saa lihasta, linsseistä, pavuista ja maitotuotteista, ravintolisissä, urheilijoiden välipaloista. Typpi rehevöittää Itämerta samoin kuin fosfori. Fosfori ei ole lisääntynyt yhtä voimakkaasti, koska pesuaineissa ei enää ole fosforia. (hs 19.3.2022)
Vedenpuhdistuslaitokset eivät selviä typen poistosta
Jos
akuutista ruoansulatuskanavan virustaudista kärsivä ulostaa
vesikäymälään vuorokaudessa 10 miljardia virusta, vesistöön
joutuu parhaankin puhdistuksen jälkeen 100 miljoonaa virusta. Jos
vastaanottavana vesistönä on kahden metrin syvyinen 50 x 50 metrin
järvi, jokaiselle vesilitralle riittää kaksi virusta, joista
yksikin riittää aiheuttamaan taudin tai laukaisemaan nuoruusiän
sokeritaudin. (Wolgast 1993)
Käsittelyvaatimukset edellyttävät, että puhdistus poistaa jätevesistä orgaanisen aineksen 90 prosenttisesti, fosforin 85 prosenttisesti ja typen 40 prosenttisesti. Suomi ei ole kunnostautunut typen talteenotossa (Antti Iho, Markku Ollikainen hs 14.11.2009) : "Suomen ja EU:n kiista yhdyskuntajätevesien puhdistamisesta ratkesi lokakuun alussa. EY-tuomioistuin hylkäsi komission Suomelle kohdistaman vaatimuksen, jonka mukaan jätevesilaitosten pitää puhdistaa yhdyskuntajätevesistä typpeä vähintään 70 prosenttia, mikäli laitosten piirissä on yli 10 000 asukasta. Ympäri maata on satoja pieniä puhdistamoita, joilla ei ole mitään vaatimuksia typen poistolle. Keskimääräisesti typpeä pystytään poistamaan jätevedestä Suomessa 56 prosenttia. Useat Suomenlahden ja Pohjanlahden rannikon puhdistamot yltävät kuitenkin vain 20 - 30 prosenttiin. Maataloudessa typen poiston kustannukset ovat nykytasolla suunnilleen yhtä suuret kuin yhdyskuntajätevesien puhdistuskustannukset puhdistusprosentin ollessa 50 - 60. Jos yhdyskuntajätevesistä puhdistetaan 20 - 30 prosenttia, typen puhdistuskustannukset ovat edullisempia kuin maataloudessa. Suomi on myös typpipolitiikallaan tekemässä itsensä epäuskottavaksi suojelukumppaniksi.”
”Uusmaalaisten jätevesien typestä saadaan pois jo 83,4 prosenttia, mutta puhdistamokohtainen vaihtelu on suurta. Porvoossa 78 prosenttia typestä, mutta pienellä Kerkkoon puhdistamolla 28 prosenttia ja Hinthaarassa vain 18 prosenttia. Valtaosa Uudenmaan 80 puhdistamosta on sen verran pieniä, ettei niille ole vielä määrätty lainkaan typenpoistovelvoitteita”, kertoo tarkastaja Jarmo Kosunen. Itämeressä ongelmaksi tulee viemäriverkoston vanhentuminen, arvioi Vesi- ja viemärilaitoksen yhdistyksestä Saijariina Toivikko. Kovien rankkasateiden aikana jätevedenpuhdistamot eivät selviä niihin vyöryvistä valtavista vesimääristä. Ohituksissa jätevesiä ei ohjata puhdistamoihin. (Johanna Mannila hs 20.9.2010)
Helsingin Viikinmäen puhdistamo käsittelee 800 000 asukkaan jätevedet, mikä on 20 tonnia fosforia vuodessa. Typen osalta Helsingin kuorma on 500 tonnia.
Juuri typpi ja fosfori aiheuttavat yhdessä vesistöön laskettaessa esim. Itämeren syanobakteerikukintojen kaltaisia katastrofeja. Kaivannaisessa on aiempaa enemmän kadmiumia ja epäpuhtauksia. Kun "puhdistettu" vesi lasketaan vesistöön, Espoon tapauksessa rannasta kymmenen kilometrin päähän Itämereen putkessa, rehevöityy rannikko. Se aiheuttaa kasvillisuuden lisääntymistä vedessä ja tekee veden uinti- ja juontikelvottomaksi.
Viljelijät ja pienpuutarhurit ruiskuttavat tai heittelevät juuri samaa typpeä, tosin maasta louhittua, pellolle, sillä ilman typpeä mikään ei kasva. Typpi on maanviljelyn tärkein lannoite. Typpi haihtuu ilmaan typpioksiduulina, kasvihuonekaasuna. Muutkin haihtuvat typen yhdisteet kuten ammoniakki vuotavat ilmakehään.
Typpilannoitteita voidaan valmistaa synteettisesti, mutta fosforia ei. Typpilannoitteen valmistaminen syö fossiilisia energiaa.
Leväsieppari-hankkeessa levät on valjastettu sieppaamaan jätevesistä ravinteita muuan muassa jätevedenpuhdistamon viereisestä lammikosta Lammilta ja laimennetusta virtsa-altaasta Tampereella. – Levillä saadaan jätevesien ravinteita kerättyä paremmin kiertoon kuin nykyisessä jätevesien puhdistussysteemissä on mahdollista, sanoo leväsiepparihankkeen projektijohtaja Jussi Huotari Helsingin yliopiston Lammin biologiselta asemalta. Lammikon vedestä poistuu vuositasolla yli 60 prosenttia typestä ja jonkin verran myös fosforia. Jos on valoa ja ravinteita riittävästi, niin levät sitovat ravinteita talvellakin. Tästäkö ratkaisu Suomen vesien rehevöitymisongelmalle?
Nykyinen jätevedenpuhdistus tavallaan hukkaa ravinteet: typpi menee kaasuna taivaalle ja fosfori sidotaan vaikeasti hyödynnettävään muotoon. Levässä ravinteet olisivat paremmin hyödynnettävissä. Levä viihtyy virtsassakin. Keskeinen hankkeen idea on saada levät kasvamaan lähellä tavallista päästölähdettä eli esimerkiksi vessanpönttöä. – Virtsassa levä kasvaa iloisesti ja kerää virtsan ravinteita talteen. Vessakohtaista leväkasvattamoa Huotari ei näe realistiseksi, mutta esimerkiksi asuinaluekohtaisesti niitä voitaisiin perustaa. Sieltä ravinteistä köyhdytetyt jätevedet jatkaisivat edelleen normaalille keskuspuhdistamolle. Samalla saataisiin kevennettyä puhdistamojen ravinnekuormitusta. Ravinteikkaiksi pullistuneista levistä voitaisiin hyötykäyttää lannoitteena kasvinkasvatuksessa tai energialähteenä biokaasulaitoksissa. (Muiden) lannotteiden hinnat ovat sen verran alhaisia, ettei levän käyttö lannoitteena ole taloudellisesti kannattavaa, Huotari kertoo.
aika vähäistä ravinteiden hyötykäyttö vielä on siten, että ne palautuisivat lannoitteeksi kasvintuotantoon ihmisten ruuaksi, sanoo asunto-, energia- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen. (Yle 23.8.2018)
Helsingin seudulla puhdistamatonta jätevettä joutuu ajoittain ylivuotojen seurauksena mereen, rankkasateisen ja lumen sulamisen takia saa puhdistamo pumpattavan veden määrän kasvamaan moninkertaiseksi. Satoja kilometriä pitkässä putkiverkostossa on välillä tukoksia ja vuotoja. Puhdistamoissa on purkutunnelit, jotka ohjaavat puhdistetun jätevedet suoraan avomerelle 7-10 kilometrin päähän rannikolta. Jätevesien mukana mereen kulkeutuva fosfori ja typpi muodostaa 40 prosenttia pääkaupunkiseudun rannikkovesien kokonaiskuormituksesta. Fosvorista puhdistetaan 97 prosenttia ja typesta 75. (hs 5.7.2022)
Jos käymälävedet eroteltaisiin muista jätevesistä kotitalouksien käymälävesien ravinteilla voitaisiin korvata yli 20 prosenttia Suomessa käytetyistä mineraalifosforilannoitteista ja 15 prosenttia mineraalityppilannoitteista. Syken tutkija Suvi Lehtoranta väitteli aiheesta 17.6.2022 Jätevesissä piilee hyödyntämätöntä potentiaalia. Puhdistamoilta päätyy kiertoon vain murto-osa typestä ja puhdistamoilla käytössä oleva menetelmä saostaa fosforin muotoon, joka heikentää fosforin käyttökelpoisuutta kasveille. Syntypaikkaerottelu, kotitalouksien ravinnerikkaat vedet on saatava eroteltua.
Käytä uriini kompostointiin
Typpilannoitteen valmistaminen kuluttaa runsaasti fossiilista energiaa. Päivittäin kompostiin kaadettuna virtsa tulee välittömästi ja sata prosenttisesti käytettyä hyväksi. Virtsaa kerättäessä ilman kompostointia on virtsatankki upotettava maahan. Ammoniakin bakteerinmuutosprosessi pysähtyy neljässä asteessa eikä virtsa tuota hajuhaittoja.
Amsterdamissa kokeiltiin pisuaaria festivaalilla
Maailman suurimmilla meriaiheisilla festivaaleilla Amsterdamissa kerättiin satatuhatta litraa miesten virtsaa. Amsterdamin vesilaitos houkutteli miehiä lorottamaan pisuaareihin. Sisältö levitettiin laimennettuna viherkatoille.
Musiikkifestivaaleissa 1915 kerättiin 7000 litraa virtsaa tutkimustarkoituksiin. Virtsa levitetään Pirkanmaalla lannoitteeksi pelloille, joilla kasvatetaan muun muassa mallasohraa, oluen pääraaka-ainetta. Kyse on Tampereen ammattikoulun, Huussi-käymäläseuran, ja Suomen ympäristökeskuksen yhteishankkeesta. Mikrobiologiset vaatimukset täyttyivät, mutta virtsasta löytyi hieman lääkeainejäämiä kuten antibiootteja, tulehduskipu- ja masennuslääkkeitä. Niiden ei ole havaittu kertyneen viljakasveihin. Maassa monet haitta-aineet hajoavat nopeammin kuin vesistöissä. (hs 19.2.2016)
Ravintolan kasvihuone lannoitetaan uriinilla
Tomaatit ja pavut kypsyt Helsingissä Pasilassa ympäristöjärjestö Dodon ravintola Kääntöpöydän kasvihuoneessa järjestelmässä, missä pumppu laskee tunnin välein liuosta, jossa on yksi osa virtsaa ja kymmenen vettä. Virtsa on peräisin Kääntöpöydän pisuaarista. Asiakkaat ovat ympäristötietoisia eivätkä vieroksu näin lannoitettuja tuotteita. Koska sellaisia ei saa Suomessa myydä, vapaaehtoiset ovat syöneet niitä ilmaiseksi.
Tansaniassa
pienyrittäjät keräävät ja kauppaavat virtsaa.
Käymälävaunu eli biomaja tuotiin Porin prikaatiin kokeiltavaksi.
Biomaja
käsittelee 30 litraa virtsaa vuorokaudessa eli 150 käyntiä. Virtsa
ohjataan puutuhkaa sisältäviin astioihin. Tuhka nostaa pH:ta mikä estää
typen haihtumisen ja vie hajun. 30 litraa tuhkaa riittää kuukaudeksi.
Tuhkan voi pelletöidä. Virtsa sisältää 60 prosenttia kotitalouksien
jäteveden typestä ja 40 prosenttia fosforista, biomajassa ne saadaan
talteen tehokkaammin kuin isoilla jätevedenpuhdistamoilla. Lopputuote
sisältää kymmenen prosenttia typpeä ja kelpaa sellaisenaan
lannoitteeksi.
Mälmöhön rakennetaan kerrostaloa, jossa virtsa erotellaan ja
käsitellään keskitetysti tällä menetelmällä. Virtsan sisältämä
vesi haihdutetaan.
Kuivikekäymälä
Tämä ja muita hyviä vinkkejä löytyy kirjasta: Raimo Flink, Asta Leppälä, Ravinteet kiertoon - käytännöt ja tekniikat. Tammi 1997
Huussi muuttuu kuivikekäymäläksi, kun virtsa erotetaan ja makki peitetään runsaalla kuivikkeella. Kuivike vastaa kompostoinnin tukiainetta. Sen on oltava peittävää, kosteutta imevää ja ilmavaa. Virtsan kuivattaminen on käymäläkäytössä niin tärkeää, että tukiainetta on syytä nimittää kuivikkeeksi. Sopiva kuivike saadaan esimerkiksi turpeen ja jonkin ilmavan aineen seoksesta. Turve imee liian kosteuden, sitoo typen, peittää hajut ja estää kärpäset. Vain ilmastukseen se ei pysty, joten kuivikkeeseen on lisättävä risuhaketta, kutterinlastua tai muuta vastaavaa. Kuivat sahanpurut ja puiden lehdet ovat yksin käytettyinä liian tiiviitä.
Kätevä ihminen tekee yksinkertaisen ulkoa tyhjennettävän kuivikekäymälän kahdesta muovisaavista - makkisaavin pohjaan porataan runsaasti noin 10 millimetrin reikiä. Makkisaavin alle laitetaan haihdutusaltaaksi toinen ehjä saavi tai paremmin suuri haihdutusallas, jolloin virtsan haihtuminen tehostuu. Kuivikekäymälän varustukseen kuuluu luonnollisesti kuivikeastia. Saavikäymälän huonoja puolia on usein tehtävä tyhjennys, virtsan haihdutuspinnan vähäisyys ja se, että virtsan määrää on vaikea tarkkailla. Tavallisessa mökkikäytössä virtsa ehtii haihtua viikolla. Tilapäiset vierailijat saattavat kuitenkin aiheuttaa kuormitushuipun, jolloin ylijäämävirtsa on poistettava altaasta. Se on helppo poistaa kuivikkeeseen imeyttämällä. Sitten massa lapioidaan kompostiin. Tyhjennys käy vieläkin helpommin, kun laittaa haihdutusaltaaseen poistoletkun ja johtaa ylijäämävirtsan vaikkapa maahan kaivettuun kanisteriin.
Mädättäminen tulevaisuutta
Varastoidusta lannasta vapautuu kaasumaisia päästöjä, jotka lisäävät maa- ja vesiympäristön rehevöitymistä, ilmastonmuutosta, happamoitumista sekä terveydelle haitallisten pienhiukkasten muodostumista (Juha Grönroos hs 22.4.2013).
YK-yliopiston raportin mukaan makki kannatta käyttää metaania tuottavien mikrobien kanssa suurissa tankeissa. Näin syntyy kaasua tuottamaan sähköä kotitalouksille. Kaasun hinta ylittää kustannukset, jotka kuluvat järjestelmän rakentamiseen ja rahaa on vielä parin vuoden ylläpitoonkin. Siitä mitä jää jäljelle, saadaan puuhiilen kaltaisia brikettejä, jätös pitää kuumentaa uuneissa yli 300 celsius-asteessa. Näin tuotetut kakkapuristeet sisältävät yhtä paljon energiaa kuin hiili. (hs 4.11.15)
Metaani on yli kolmekymmentä kertaa voimakkaampi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi. Metaania syntyy kun eloperäistä ainetta hajoaa hapettomissa oloissa vesistöjen pohjakerroksissa, ris soissa, turvepelloilla, riisiviljelyksillä, kaatopaikoilla ja kotieläintuotannossa.
Laivojen jätevedet
Laivojen jätevesien mukana mereen päätyy tonneittain typpeä ja fosforia. Fosforin osalta määrä on jopa kuusinkertainen verrattuna koko Helsingin seudun aiheuttamaan kuormitukseen. Koko Itämeren kuormituksesta laivajätteiden osuus on VTT:n tutkimuksen mukaan 0,3 prosenttia fosforista ja 0,04 prosenttia typestä. Lastialukset ja risteilijät kippaavat vessa- ja pesuvesiään mereen vain kevyen käsittelyn jälkeen ja jopa täysin käsittelemättä. Kansainvälisten säännösten mukaan alukset saavat päästää jätevesiään mereen käsittelemättöminä 22 kilometrin päässä rannasta, käsiteltyinä eli desinfioituina ja hienonnettuina seitsemän kilometrin päässä rannasta. Ne eivät poista typpeä eivätkä fosforia, vain desinfioivat jäteveden sekä pilkkovat ja hienontavat kikkareet.
Vuosituhannet sitten ihmiskunta ei ymmärtänyt
Britanniassa löydettiin 2000 vuotta vanha vessanistuin. Kyseessä on ainut Rooman valtakunnan ajalta säilynyt puinen vessanistuin. Aiemmin on löydetty marmorista ja kivistä tehtyjä vessanistuimia mutta ei puisia. Puisia on käytetty kylmän ilmaston takia. Yleiset käymälät olivat Rooman valtakunnan ajalla kohtaamispaikkoja, joissa keskusteltiin politiikasta ja juoruiltiin. Penkkirivit olivat pitkiä ja tarpeentekopaikat lähellä toisiaan. Samassa huoneessa saattoi tehdä tarpeitaan yli kymmenen ihmistä. Vessapaperia ei käytetty vaan takapuoli putsattiin puisen kepin päähän asetetun pesusienen avulla. Käytön jälkeen pesusieni puhdistettiin vessanistuimen alla virtaavassa vedessä. Ne jotka eivät käyneet yleisissä käymälöissä tekivät tarpeensa katujen varressa oleviin pottiin. Asukkaat paiskasivat pottien jätteet asuntojensa ikkunoista kaduille, missä ne pahimmillaan osuivat jalankulkijoihin. (hs Laura Peräsalo 29.8.2014)
(YLE 16.2.2020)
Niin
kauan kuin ihmiset vaelsivat ruokansa perässä, vakinaista asutusta ei
ollut eikä siis tarvetta käymälöillekään. Kun maanviljelys sai ihmiset
asettumaan paikoilleen, alkoi syntyä kyliä ja kaupunkeja ja samalla
myös jäteongelma. Neandertalinihmisten jäljiltä löydetty 50 000 vuoden
takainen fossiloitunut ulostekasa ei täytä määritelmää, mutta riittääkö
jätekuoppa, jonka päällä kykittiin? 4 500 vuotta sitten Mesopotamian
kaupungeissa käymälät olivat jo edistyneitä. Arkeologit ovat löytäneet
jätekuoppien ylle rakennettuja tiili-istuimia, jotka oli käsitelty
kosteutta hylkivällä bitumilla. Istuimesta jätekuoppaan johti savesta
tehty putki.
Viitisensataa vuotta myöhemmin Intiassa ja Pakistanissa
sekä Kreetan saarella minolaisilla oli vesivessoja, joiden viemäröinti
veti vertoja antiikin Rooman nuoremmille yhteiskäymälölle, Roomalaisten vesivessat on laskettu ihmiskunnan suuriksi
oivalluksista, mutta kaikki tutkijat eivät pidä niitä erityisessä
arvossa. Hygienialle eduksi ei ollut ainakaan se, että pyyhkimisväline
oli yhteiskäytössä. Pyyhkimiseen käytettiin keppiin kiinnitettyä
sienenkappaletta. Se huuhdottiin sangossa viinietikka- tai
suolavedessä. Vaikka vessat ja viemärit eivät parantaneet roomalaisten terveyttä, roomalainen seinäkirjoitus
joka tapauksessa varoitti tekemästä tarpeita kadulle: "Kaksitoista
jumalaa ja jumalatarta sekä Jupiter, suurin ja mahtavin, raivostuvat
jokaiselle, joka tähän virtsaa tai ulostaa."
Antiikin Rooman käymälät olivat kokoontumispaikkoja, joissa istuttiin
vieri vieressä kuulumisia vaihtamassa tai vakavassa neuvonpidossa.
Sudanissa paljastui 15 vessanpöntön rivistö. Keraamisia pönttöjä
erottivat väliseinät.
Vessapaperin sijasta siistiytymiseen käytettiin rikkoontuneiden keramiikka-astioiden palasia, jotka oli hiottu pyöreiksi kaapimiksi. Sellaisia oli löytynyt muualtakin. Roomalaisen käymälän istuimien alta jätökset huuhtoutuivat viemäriin. Nubialaiskäymälän suuri koko kertoo, että luostari oli iso ja siellä kävi paljon vierailijoita, mutta hygienian päälle ymmärrettiin maallakin, osoittaa puolestaan viikinkiaikainen löytö Tanskasta. Löytyi parin metrin syvyinen kuoppa, jossa tuhannen vuoden ikäinen uloste oli säilynyt hapettomissa olosuhteissa. Aiemmin oletettiin, ettei maalla asuneilla viikingeillä ollut käymälöitä, vaan tunkio tai talli riitti eläinten lisäksi myös ihmisten tarpeille. Jätekuopassa oli kuitenkin merkkejä paaluista, joiden uskotaan kannatelleen kuopan päällä jonkinmoista rakennusta.
Arvokkaan veden tuhlaus
Nykyinen
jätevesihuolto kuluttaa paljon verovaroja, energiaa ja puhdasta vettä.
Sitä ei tee alipainevessoihin perustuva järjestelmä. Käymäläjäte
kootaan alipaineella alueen biokaasulaitokseen. Sinne viedään myös
biojätteet. Laitos tuottaa kaasua liesiin tai liikenteelle ja
lannoitetta kasvihuoneille. Vettä järjestelmä kuluttaa vain viidesosan
nykyisestä ja sekin on kierrätettyä. Suihku ja pesuvedet puhdistetaan
talon laitteilla. Fosfori saadaan talteen ilman raskasmetalleja.
Nykyjätevesistä pelloille tarpeellinen fosfori on vaikeaa erottaa.
Säästö tulee kun ei tarvitse rakentaa siirtoviemäreitä alueelta
puhdistamolle. Alipainevessoja on jo laivoissa ja hotelleissa. (hs
11.12.2020)
Kokemus vuonna 2000 Suomineito-ekoyhteisöstä: Suomen ensimmäinen kerrostalokompostikäymäläjärjestelmä
Markkinoilla tarjotaan erilaisia sisätiloihin sopivia kompostikäymälöitä. On karusellimalleja, pussi-, putki- ja kanisterikuivakäymälöitä. Eniten tarjotaan kemiallisia aineita ja sähköä kaipaavia huusseja, mutta yhä kehittyneempiä ekologiseen jalanjälkeen sopivia “lannoiteistuimia” alkaa ilmestyä myös Suomen markkinoille.Mikä olisikaan parempi paikka vakuuttua kuivakäymälöiden hyödystä kuin monikerroksinen rakennus, jossa asuu ekohenkisiä ihmisiä ja asukkaiden yhteinen pyrkimys on tuottaa itse se ravinto, jota talossa syödään? Asukkaiksi hakeutuu ihmisiä, jotka haluavat säästää luonnon vesiä ja arvokkaita mineraaleja lannoitelouhinnalta. He ovat valmiita ottamaan vastaan sen uuden haasteen, jonka siirtyminen vesihuuhteisesta vessasta kuivakäymälään vaatii.
Rehellisyyden nimissä täytyy myöntää, että Suomineito-ekoyhteisö päätti siirtyä kompostikäymäliin myös muista kuin ekologisista syistä. Kolmen vuoden kokeiluaikana vanhan rakennuksen (rakennettu 1943) putkisto täytyi avata loka-autolla kaksi kertaa. Yhteisöllä oli vain kaksi vaihtoehtoa: joko alamme päästellä enemmän vettä ja ainakin poistamme säästömielessä posliinivessojen vesisäiliöön pannut pullot, jotta vanha vaakasuoraan rakennettu putkisto vetää. Tai sitten panemme vesivessat kiinni. Tai ei ainakaan muuta kuin nestettä. Ei edes parjattua vessapaperia. Ratkaisu ei ollut vaikea: suljimme kaikki muut vesivessat, paitsi sen yhden, josta putki vie suoraan saostuskaivoon. Pihalle rakennettiin erotteleva huussi. Rakennus, pihapiiri ja ihmismäärä olivat kuitenkin niin suuria, että muitakin nykyaikaisia ratkaisuja tarvittiin tuiki tavallisen tarpeen tyydyttämiseen. Suomineito tai tarkemmin Eko-osuuskunta Kaijanniemi hankki kolme erilaista sisätilojen kompostikäymälää.
Ruotsissa on esim. Tanumin kunnassa kielletty vesivessojen rakentaminen vuoden 2004 alusta.
Mitä eroa on sisä- ja ulkotilojen kompostoivalla käymälällä?
Pettymyksemme oli suuri, kun kuulimme että pelkkä viitseliäisyys ja innostus ei riitä sisätilojen vesivesojen korvaamiseksi erottelevilla käymälöillä. Tarvitaan hajulukkoja ja poistoputkia. Välillä hiipi jo epäilys. Aloimmekin pissiä teräksisiin pottiin, kävimme isommilla asioilla ulkohuussissa tai talon yhdessä suoraputkivessassa. Oman pottansa jokainen tyhjensi kompostiin tai laimennettuna 2/3 suoraan puutarhaan. Kun teräsmaljan pesee tyhjennyksen jälkeen mäntysuovalla tai tuhkalla ja tilkalla etikkaa, ei uriinista muodostu hajuhaittoja. Pari kertaa viikossa tapahtuvista “maljakävelyistä” eli kun asukkaat kaatavat uriininsa kompostiin tai kasvimaalle, muodostui hauska rituaali. Kompostihan tarvitsee muutenkin ureaa. Ei tarvitse ostaa K-raudasta.
Hankimme Padasjoelta teollinen muotoilija Lasse Johannsonin suunnitteleman ja tuottaman ufoajan rumpukompostointikäymälän Naturumin. Se toimii betonimyllyn tapaan vinoakselisena. Jalkapolkimella pyöräytetään rumpua, joka ottaa vettä putkistosta ja ohjaa virtsan maakaivoon. Johanssonin kompostikäymälää voi käyttää myös bideenä. Rumpu tyhjennetään kerran kuukaudessa sopivasti suljetusta keruuastiasta.
Tärkeitä vessasääntöjä
A. Tarvitsevatko miehet ja naiset kuivakäymälöissäkin erilaiset mallit? En ole vielä tavannut naisinsinööriä, joka olisi suunnitellut kuivakäymälän. Kuivakäymälässä myös miesten on pissittävä istuma-asennossa. Naisten hankaluutena taas on, että osa naisten pissistä menee ulosteputkeen.
B. Ulkotiloissa huussissa tarvitaan myös virtsan erottelu. Hajunhäivytys toimii automaattisesti luonnonvoimien avulla. Uriini valuu kiinteän aineen läpi turvealtaaseen. Ilma kiertää istuimelta alaspäin, joten hajut siirtyvät ulos.
C. Kaupungeissa virtsaa keräävät putkistot voidaan asentaa vanhojen viemäriputkien yhteyteen. Ulosteet pystyttäisiin keräämään kompostoitavaksi esimerkiksi vähävetisten alipainevessojen avulla.
Jos siis haluat siirtyä ekovessaan, on sinun valmistauduttava seuraavaan:
1. Kompostikäymälä maksaa kalleimmillaan 1200 euroa. Tällöin design sopii mannermaista bideekulttuuria vaativille. Halvin mallikin maksaa 300 euroa.
2. Sinun on saatava vessasta poistoputki virtsalle, joka johdetaan mieluiten viileään maanalaiseen kaivoon. Koska yhteisössä oltiin siirtymässä hakkeeseen, öljysäiliömme jäi tyhjäksi ja saneerasimme sitä virtsakaivoksi.
3. Vessapönttöön on saatava ilmastointiputki. Vanhainkodissamme se ei ole ongelma, koska talo oli ilmastoitu. Putki voidaan porata myös seinästä ulos.
4. Vessassa käynti vaatii hiukan erilaisia toimenpiteitä kuin istuminen ja vesinappulan painaminen.
5. Ulosteelle on oltava kompostointitilaa. Naturumissa ei vaadita kuin puutarha tai kukkapenkki, koska jäte on valmiissa lannoitemuodossa. Virtsakaivosta neste lennätetään mieluiten kastelulaitteen tapaisella ympäri kasvimaata
Säästöäkin syntyy, koska 80 prosenttia (8 dl per asukas päivässä) vessan huuhteluvedestä säästyy ja ekovessa tuottaa lannoitetta. Koska virtsa erotellaan, se pysyy hapettomana ja siksi hajuttomana.
Kompostikäymälän ansiosta vesistöjen typpikuormitus laskee jopa nolla prosenttiin. Keskitetty typenpoisto ei ole enää tarpeellista ja suurin erä kunnallisen puhdistuslaitoksen kalleudesta poistuu.
Entä vessapaperi?
Riku
Rantalan matkakokemuksia:
Planeettamme on pian parturoitu
vessapaperirulliksi. Maailman luonnonsäätiön WWFn arvion mukaan
vessassa vedetään alas joka päivä 27 000 puuta, ja klosettien
vedenkulutuskin on valtava. Keskiverto pohjoisamerikkalainen kuluttaa
vuodessa 23 kiloa vessapaperia, jopa puolet enemmän kuin
eurooppalainen. Kierrätyspaperikaan ei amerikkalaiskermapepuille
kelpaa. Rantalan ratkaisu on reikävessa ja vielä mieluummin
japanilainen washlet-vessa jossa vettä säästävä robotiikka
hoitaa napin painalluksella peräpäänsuihkutuksen ja kuivatuksen.
”Ehkä teknologia voisi saada meidätkin luopumaan kulttuurisesta
alennustilastamme, vessapaperin käytöstä (hs lauantai 2014).
Marketta
Horn,
Julkaistu mielipidesivuilla Helsingin Sanomat
15.
helmikuuta 1986
Maa tarvitsee uriinia!
Ernst Enkvist kirjoittaa (HS 24. 9.1986): ”Ehdotan että koko kansa kusee pulloihin, joista pellot lannoitetaan.” Enkvistin mukaan vessaviemärit rakennettiin Helsinkiin aikoinaan vastoin tutkijoiden kuten Ossian Aschan varoituksia. Piti olla kuin Euroopassa. Seuraus on se, että nyt keskustellaan maatalouden typpirajoituksista. Esko Laitinen HS 30. 9. uumoilee Enkvistin ehdotusten toteutuessa, esimerkiksi Valion sisaryhtiön avulla, suursikaloiden, kanaloiden ja meijereiden saavan eri vapauksia. Missä siis suurin ongelma?
Nuorena perheenäitinä Luxemburgissa ihmettelin naapurini reheviä sisäkukkia. Tiesin että hän ei hyväksy keinolannoitusta. Pitkän ystävyyden ja suuren salassapitolupauksen jälkeen sain kuulla, että hän kastelee kukkansa säännöllisin väliajoin pottaan sekoitetulla vedellä. Mielestäni se oli pöyristyttävää. Mieluummin luovun kukista. Kun pikkupoikani oppivat itse pissimään, annoin heille eteen tyhjän maitopurkin. Jos sentään kompostiin, ajattelin. Ei tarvitsisi ostaa kallista ureaa. Purkki täyttyi vasta kun pojat oppivat rahan arvon. Maitopurkillinen pissiä tiesi markan lisäystä taskurahoihin. Sitten ostin ranskalaisen pisoaarin. Mutta se sai jäädä vajaan. Aikaisemmin mieleeni ei tullut, että voisin kerätä omankin tuotantolaitokseni typpilannoitetta. Vasta nyt kun talossa ei enää ollut muita. Ja se toimii. Kuistilla ämpäri, ämpärissä kansi ja vierellä kastelukannu. Ongelma on, mihin pissiä, kun olen kokouksissa. Huuhtelenko Espooseen Päijänteestä johdetulla ja puhdistetulla vedellä ravinnon Itämeren myrkyksi. Samalla jopa lähikaupassani myydään hollantilaista Y-lannoita?
Enkvist ja Laitinenkin lienevät liikkeellä huumorimielessä. Kuitenkin Ruotsissa kerää virtsatankki kokeilumielessä joidenkin kerrostalojen uriinin.
Kun tuli selväksi, että Tukholman asukkaiden uriini täyttäisi 47 000 peltohehtaarin typentarpeen (koko lääni 19 000 hehtaaria), ja että Tukholman saaristoa rasittaa pahoin juuri typpi, ja että vielä, miten paljon keinotyppeä maahan tuodaan, alkoivat markkinat reagoida.
Nyt veikataan, että ensi vuosisadalla vesiklosetti on vanhentunutta tekniikkaa. Onhan perinteinen jätejärjestelmä muutenkin myllerrysten kourissa. Uriini on maan lannoite, ei väheksyttävä jäte. Eihän esimerkiksi Espoon Suomenojan supermodernilla puhdistamolla saada poistettua typestä kuin 15 prosenttia. Typen poistamiseen jätevedestä ei yksinkertaisesti ole menetelmiä. Veteen sekoitettunahan kallisarvoinen typpi on suorastaan vaarallinen myrkky.
Uusia ideoita on paljon. Perustettava Ekopankki rahoitti kompostikäymälän kehittelyä, joka huippumodernissa designissa erottelee uriinin ja ulosteen. Jos meistä jokainen pissii päivässä kolme litraa typpipitoista ravinnetta, on haaste saada hyödynnettyä kerrostalossa syntyvä typpimäärää.
Keskustelu vesiklosetin huuhteluveden määrän vähentämisestä osoittaa, miten pitkälle tekniikalla päästään, mutta se on vain laastaria laastarin päälle. Ongelman ratkaisua on etsittävä ongelman alkupäästä. Vaatimus viiden litran vesisäiliöstä vessanpönttöön hyödyttää vain vessapönttöjen valmistajia, taas uusi markkinarako.
Hirveintä on, että me suomalaiset viemme vielä vanhentuneen viemärijärjestelmämme itäiseen naapuriin. Koska Venäjällä arviolta 80 prosenttia viemäreistä kaipaa uusimista, eikö olisi kestävän kehityksen mukaista esitellä uusinta uutta?
”Sotien liepeillä saksalainen
Huipputieteilijä Fritz Haber yhdisti osaamisensa insinööri Carl Boschin kanssa. He keksivät Haber-Bosch -typensidontamenetelmän. Typpi on räjähteiden raaka-aine. Sodat sinkosivat innovaation menestykseen. Toisen maailmansodan aikaan Yhdysvallat investoi 10 uuteen typpitehtaaseen. Sodan loputtua typpeä ja varsinkin sen tuotantokapasiteettia jäi yli. Samaan aikaan ymmärrys viljelyn kemiasta kasvoi, ja oli luontevaa pistää typpi pelloille. Mutta viljely yksipuolistui. Kaikki lisätty ei mennyt satokasvien hyödyksi. Iso osa typestä valui ja valuu vesiin levää kasvattamaan. Kaikkialla maapallolla tehotuotannon ympärillä on nyt myös rehevöitymiskatastrofit. Itämerellä myös. Keinolannoite ja monokulttuurit näivettivät maaperän elonkirjoa ja hiili karkasi vuosikymmenten aikana. Epäkuntoinen maa päästää lisäksi dityppioksidia ilmaan. Se kiihdyttää ilmastonmuutosta. Haber–Bosch-menetelmä on hurja energiasyöppö; sen käyttö aiheuttaa valtavasti CO2-päästöjä. USA:n kemiallista sodankäyntiä johtanut William Porter totesi tyhjentävästi 1944: ”Biologian perusperiaatteet ovat samat, myrkytetäänpä japanilaisia, hyönteisiä, rottia tai bakteereja.” Hermokaasujen kehityksen myötä myös maatalouden torjunta-aineiden kehitys sai vauhtia. Torjunta-aineet tappavat haitalliset mutta myös hyvät ötökät, joita pelloilla tarvitaan. Nyt 80 vuotta myöhemmin todistamme hyönteisten, niitä syövien lintujen ja pölyttäjien määrän romahduksen maapallolla. ( 4.4.2022 IS, Saara Kankaanrinta, Baltic Sea Action Group -säätiön perustaja)
Tapoja, vettä ja paperia
Vaula Tuomaala, Kumppani-lehti 6-7/2008
Tarpeilla
käynnin tavat kertovat yksityisen ja jaetun sekä likaisen ja puhtaan
väliin piirretyistä rajoista. Vessassa ei ole aina istuskeltu yksin.
Rooman valtakunnassa julkiset käymälät, latrinat, olivat
kohtauspaikkoja, joissa oli parhaillaan jopa 75 istuinta.
Agraari-Suomessa huussi oli rakennettu pihan perälle tai navetan
yhteyteen ja sinne mentiin myös seurassa: huusseissa saattoi olla
useampi paikka vierekkäin. Vielä 80-luvulla vanhoillislestadiolaisten
kesäjuhlilla, suviseuroissa, tarpeet toimitettiin paksusta
telttakankaasta ja puusta rakennetuissa kimppakäymälöissä viereiselle
aukolle sattuneen tuttavan kanssa kuulumisia vaihtaen. Vessassa
käyminen on edelleen sosiaalinen tapahtuma esimerkiksi Tyynenmeren
saarivaltiossa Kiribatissa, jossa naiset käyvät välillä yhdessä
kyykkimässä traditionaalisessa paikallisessa vessassa, laguuninrannassa.
Tarpeiden
toimittamiseen liittyvä sosiaalisuus on kuitenkin harvinaista. Vessassa
käynti on arkipäiväisyydestään huolimatta yleismaailmallisesti
henkilökohtainen, tai vähintään perheensisäinen, asia. Länsimaissa
yksilö ja yksityisyys ovat monin tavoin korostuneet. Modernisaation ja
kaupungistumisen myötä vessakäynneistäkin on tullut entistä
yksityisempiä.
Antropologi Petra Autio arvelee, että vessassa
käynnin yksityistyminen saattaa liittyä myös kulttuurisen järjestyksen
ylläpitämiseen.
Vessassa käydessään ihminen on kosketuksissa likaan.
Kun lika kohdataan yksin, on väistämätön kontakti siihen rajattu
mahdollisimman tarkoin, ja se pysyy paremmin eristettynä. "Navetan
yhteydessä sijaitsevan huussin sisältö on oikeassa paikassa, siellä
missä muutenkin oli likaa. Asuinrakennuksen sisällä vessa taas uhkaa
kulttuurista järjestystä, jossa ruoka ja eritteet sijoittuvat
vastakkaisiin kategorioihin. Vaaran ollessa lähempänä, tabujen täytyy
vahvistua. Lian eristämisestä kaikin tavoin tulee tärkeämpää", Autio
pohtii. Vessanormistoa muovaavat kulttuurisidonnaiset käsitykset
puhtaudesta ja liasta. Antropologi Mary Douglasin mukaan lika on
katsojan silmässä: se on epäjärjestystä, jonka poistaminen on yritys
järjestää ympäristöä.
Nykyeurooppalaisten lian välttelyn tavat
perustuvat paitsi esteettisiin, myös hygieenisiin syihin. 1800-luvulla
Euroopassa riehuneet kolera- ja lavantautiepidemiat sysäsivät
kaupunkihygieniaa eteenpäin ja toimivat alkusoittona 2000-luvun
tiukoille puhtausnormeille.
Metsä vessanpöntössä
Länsimaisen
nykyvessan keskeisiin varusteisiin kuuluu pyyhintäpaperi. Kiinassa
paperia käytettiin jo 800-luvulla, ja sieltä tapa kulkeutui Eurooppaan
arabien välityksellä. Vielä 1900-luvun alun Euroopassa vessapaperi oli
ylellisyystavaraa, jonka käyttäjiin kuului vain parempaa väkeä.
Vessapaperin yleistyminen liittyy kulutusyhteiskunnan nousuun. Siitä
kertovat myös pehmo- ja ruoanlaittopapereita valmistavan Metsä Tissuen
kehittyvät markkina-alueet. Vaikka vessapaperia viedään pääasiallisesti
Eurooppaan, kysyntää löytyy myös muualta. "Kysyntä
lisääntyy markkinoiden kehittymisen ja vaurauden kasvun myötä. Tämä
näkyy nyt hyvin Itä-Euroopan ja Venäjän kohdalla, joissa vessapaperin
kulutus kasvaa, ja samaan aikaan siirrytään entistä korkealaatuisempiin
tuotteisiin. Halutaan paksumpaa, pehmeämpää ja valkoisempaa paperia."
Suomalaisessa
kotitaloudessa kuluu keskimäärin sata vessapaperirullaa vuodessa.
Metsää kuluu suomalaisten käyttämään vessapaperimäärään vuosittain 25
hehtaaria. Jos vessapaperinkulutus nousisi vaikkapa Kiinassa ja
Intiassa samalle tasolle, sen kattamiseen tarvittaisiin vuosittain 12
000
hehtaaria metsää.
Afrikassa, Aasiassa ja Etelä-Amerikassa puhdistautuminen hoidetaan
pääosin muilla keinoilla: sanomalehdillä, käärepapereilla ja
luonnontuotteilla, lehdillä ja vedellä.
Monenlaista vedenkäyttöä
Vedellä puhdistautumisella on pitkät perinteet Lähi-idässä ja Intian niemimaalla.
"Vesipesu
on vanha käytäntö. Lähi-idässä vessaan liittyvät tavat ja
vessaratkaisut ovat kristityillä, juutalaisilla ja muslimeilla
samanlaiset", sanoo antropologi ja Lähi-idän tutkija Susanne Dahlgren.
Koraanista
löytyy monia käytännön elämän ohjeita - myös sellaisia tilanteita
varten, kun vettä ei ole saatavilla puhdistautumista varten. Muslimien
pyhä kirja opettaa myös noudattamaan oikean käden sääntöä. Sitä
noudatetaan myös Intian niemimaalla, jossa niin ikään "vesipestään." Sääntö
erottaa likaisen ja puhtaan toisistaan, eri puolille ihmisen ruumista.
Koska vasenta kättä käytetään puhdistautumiseen tarpeiden toimittamisen
jälkeen, vain oikeaa kättä voidaan käyttää ruokailemiseen,
tervehtimiseen tai valan vannomiseen.
"Tämänkin normin genealogia on
islaminuskoa vanhempi. Profeetta Muhammad oli tapojen uudistaja. Nämä
ovat uskonnon muotoon kirjattuja sääntöjä, joiden tehtävänä oli
uudistaa sen hetkistä yhteiskuntaa", Dahlgren kertoo. Kun keskiverto
suomalainen kuluttaa 40 litraa puhdasta vettä vuorokaudessa pelkästään
wc-altaan huuhteluun, elää köyhin kolmannes maailman ihmisistä koko
vuorokauden 10-20 litralla vettä.
Veteen
ja hygieniaan liittyvät
kysymykset linkittyvät paitsi ympäristö- ja
terveysongelmiin, myös
tasa-arvoon ja koulutukseen: kehitysmaissa tyttöjen
koulunkäynti
keskeytyy usein käymälöiden puutteen vuoksi. 40
prosenttia maailman
ihmisistä elää ilman kunnollista vessaa. Vain
viidellä prosentilla
maailman väestöstä on viemäröity
käymälä, jonka jätevedet
käsitellään.
Vessavallankumouksen aika?
Viemäröinti on kallista ja
luonnonkatastrofien aikaan epäluotettavaa. Jätevesihuoltoon tarvitaan
energiaa ja pitkälle kehittynyttä infrastruktuuria. Ratkaisuksi
vessaongelmaan tarjotaan kestävää sanitaatiota kuivakäymälöiden
muodossa. Ne toimivat samalla periaatteella kuin huussit ennen vanhaan.
Kuivakäymälöiden
käyttö mahdollistaa suljetun ravinnekierron, jossa käymäläjätteet
voidaan hyödyntää kompostointiprosessin jälkeen energiantuotantoon tai
lannoitteiksi. Kuivakäymäläratkaisut säästävät kallisarvoista puhdasta
vettä ruuanlaittoon ja hygieniaan. Toisin kuin vesiklosetissa, vettä ei
kulu jätteiden kuljettamiseen.
Jemenissä kuivakäymälöitä on käytetty
kaupunkien kerrostaloissa jo satoja vuosia. Joka kerroksessa on yksi
käymälä, josta ulosteet tippuvat talon korkuiseen kuiluun. Jätöksiä
käytetään pääosin polttoaineena. Zimbabwelaisessa arborloo-käymälässä
jätteet kompostoituvat maakuopassa. Kun kuoppa on täysi, vessarakennus
siirretään seuraavalle kuopalle ja paikalle istutetaan puuntaimi.
Hygieniakasvatusta
ja sanitaatiojärjestelmien kehittämistä tarvitaan monin paikoin
kolmatta maailmaa kipeästi, mutta vessa-asioita joudutaan ajattelemaan
uusiksi myös lännessä. Tulevaisuuden ratkaisut vaativat laajempia näkökulmia tarpeiden toimittamisen, veden ja
paperin suhteisiin.
Tampereella 1 300 hengen kuivakäymälä, 21.5.2018
Tamperelaisten
tavoitteena on rakentaa maailman ensimmäinen kiertotalouskaupunginosa.
Jo nyt siellä toimii Euroopan suurin 1 300 hengen kuivakäymälä.
Kaupunkikulttuurihalli Kuivaamon sanitaatio on toteutettu paikan päälle
rakennetuilla kuivakäymälöillä, uivaamo/SWÄG ry:n aktiivi Joonas
Toivonen kertoo. Lielahden vanhalla sellutehdasalueella on kova vauhti
päällä, vaikka ensimmäiset 25 000 asukkaasta muuttavat sinne vuoden
2023 alussa. Työpaikkoja sinne on tarkoitus luoda 10 000 ihmiselle.
Hanke on koko maailman mittakaavassa huikea: Hiedanranta on maailman
ensimmäinen kansalaisten ja yritysten luoma kiertotalouskaupunginosa.
Kun vanhalla 1913 perustetulla metsäteollisuusalueella ei ole
kunnallistekniikkaa viemäröinteineen ja vanhan tehtaan vedenpuhdistamot
ovat hoitaneet sen vesitalouden, alueen on katsottu sopivan loistavasti
kiertotaloutta hyödyntävään kokeelliseen toimintaan. Vaikka
Hiedanrannassa ei vielä edes asuta, se on jo nyt tehnyt historiaa.
1 000 hengen Kuivaamo-kaupunkikulttuurihallin tapahtumissa on kesästä
2016 lähtien käynyt kymmeniä tuhansia ihmisiä. He ovat käyttäneet
mahdollisesti koko maailmankin suurinta kuivakäymälää: alueella ei ole
vesivessoja ollenkaan.
Sampo Tukiaisen Carbofex-yrityksen hapettomassa tilassa
kuumennettavasta biohiilestä erkanee pyrolyysikaasua, jolla
tulevaisuudessa on tarkoitus lämmittää myös Hiedanrannan tiloja,
mahdollisesti asuntojakin. Kuivakäymälän jätteet päätyvät monenlaiseen
uusiokäyttöön.
- Pissa menee koekäyttöön pelloille, sitä käytetään Hiedanrannan alueen
kasvihuoneella. Pysyvämmin sitä menee viherlevän tuotantoon. Muuten
sitä menee kaiken maailman kokeisiin ja testeihin, ja siitä tehdään
lannoitetta. Muutakin tuotekehitystä on lähdössä liikkeelle. Kuivaamon
kuivakäymälän toteutuksesta, ylläpidosta ja kehittämisestä vastaavan
Digi Toilet Systems Oy:n Raini Kiukas kertoo, että kiinteä jäte on
kompostoitu, ja se on viety peltoon.
- Siitä on tehty myös kaikki Eviran tutkimukset. Eiköhän se saada tänä
vuonna ihan viralliseksi lannoitteeksi. Kuivaamon alakerrassa on
kompostori, joka tekee yhdessä vuorokaudessa jätteestä multaa. Työn
alla on tapahtumakäymälänä tai pakolaisleirin käymäläksi soveltuva
kontti, josta tulisi ulos multaa ja käsienpesuvettä. Kun Tekes tuli
mukaan kuvioon ja hankkeen mittaluokkakin muuttui suureksi
kaupunkikulttuurihalliksi, yrityksen nimikin muuttui Digi-Toilet
Systems Oy:ksi.
Hiedanrannan kunnianhimoisena tavoitteena on olla kaupunginosa, joka tuottaa enemmän kuin kuluttaa.
- Hiedanrannan kiertotalouskonsepti on hyvin kokonaisvaltainen ja
kattaa eri osa-alueita uusiutuvasta energiasta rakentamiseen,
päästöttömään liikkumiseen, yllä mainittuun ravinne- ja vesikiertoon,
älykkäisiin teknologioihin ja paikalliseen ruoantuotantoon. Alueella
toimivat ja sinne jatkossa sijoittuvat yritykset ovat tärkeässä
roolissa kiertotalousratkaisujen kehittämisessä paikallisille sekä
globaaleille markkinoille. (Timo Kiiski, Iltalehti)
Minkälainen pönttö?
Kulttuuriset
ja sosiaaliset erot ilmenevät parhaiten kaikkein
perustavanlaatuisimmissa arkisissa yhteyksissä. Antropologit tutkivat
esimerkiksi ruokailua, nukkumajärjestystä ja työnjakoa, sillä ne ovat
elämän perusedellytyksiä, jotka kertovat olennaisia asioita
tutkittavista ihmisryhmistä. Slavoj Zizekin mukaan vessapöntön
muoto kuvastaa kulloistakin hegemonista ideologiaa. Ranskalaisessa
pöntössä kulminoituu vallankumouksellinen radikalismi, jossa kakka
katoaa nopeasti näkymättömiin pöntön perällä olevasta reiästä.
Saksalainen konservatismi taas ilmenee kakkapökäleiden harkitun
tarkastelun mahdollistavassa pöntössä, jossa pökäleet jäävät kuin
tarjottimelle, kunnes pönttö vedetään ja vesi kuljettaa jätökset
etuosassa olevaan reikään. Englantilainen liberalismi on puolestaan
eräänlainen sekoitus kahta edellistä: pönttö on täynnä vettä, jolloin
pökäleet jäävät kellumaan veteen näkyville, mutta niitä ei ole
mahdollista analysoida tarkasti samalla tavalla kuin saksalaisessa
mallissa. (Saara Toukolahti, voima 5/2018)
Keskisuomalainen, Mielipidekirjoitus mh 13.6.2018
Vesivessa on ihmisen huonoimpia keksintöjä
Ympäristöhuolissakin profiloitunut maakuntalehtemme otti vakavan asian Arki-sivuilleen. Ihmettelen kun siinä puolustettiinkin vesivessakulttuuria (KSML 28.5.).
Toimittaja Alina Mäkysen mukaan Kreetan saarella 1700 eaa. olisi käytetty vesivessaa, mutta ”valitettavasti tekniikka katosi ja vedettävät vessat putkahtivat esiin uudelleen vasta tuhansien vuosien päästä”. Valitettavasti putkahtivat. Helsingissäkin suunniteltiin vielä viime vuosisadan alussa huomattavasti edistyksellisempää viemäröintiä, mutta lyhytjänteinen tekninen ratkaisu voitti.
Köyhinkin ihminen tuottaa lannoitetta. Kansantuote ei lopu koskaan. Yhden ihmisen uriini ja uloste sisältävät juuri ne ravinteet, joita maa tarvitsee kasvattaakseen ruokaa yhdelle ihmiselle. Ihmisen sisäelintehdas on kuin kemiallinen laitos, joka tuottaa joka kuukausi 900 grammaa typpeä, 20 grammaa fosforia sekä muita mineraaleja ja entsyymejä.
Ihminen pystyisi omilla jätöksillään tuottamaan riittävästi lannoitetta sille viljamäärälle (250 kg), jonka hän vuodessa tarvitsee. Vihannesmaahan tarvitaan 20 kuutiometriä uriinia hehtaaria kohti. Miten omavaraisesti ekosysteemi onkaan järjestäytynyt tällä planeetalla!
MUTTA MITÄ TEKEE ihminen? On järjetöntä sekoittaa jätökset yhteen sen jälkeen, kun fysiologiamme on valmiiksi erotellut ne. Sitten valmistamme tehdasmaisesti ravinteita peltoihin. Ja mikä käsittämättömintä: ihminen huuhtoo juomavedellä lannoitteensa vesistöön. Meressä ja järvessä puhdistuslaitoksenkin läpikäynyt uriini ja uloste muuttuvat myrkylliseksi limaksi, sinileväksi!
Lain mukaan jätevesistä on poistettava fosfori 85-prosenttisesti ja typpi 40-prosenttisesti. Useat rannikon puhdistamot yltävät kuitenkin vain 30 prosenttiin. Kovien rankkasateiden aikana ei selvitä vyöryvistä vesimääristä.
Litra virtsaa sisältää typpeä 1 000–8 000 mg, fosforia 60–700 mg. Ulosteen ravintoarvo on vain 20 prosenttia virtsan ravintoarvosta. Maailmanlaajuisesti puolet kotien fosforivarannoista on virtsassa.
Typpilannoitteita voidaan valmistaa synteettisesti, mutta alkuaineena fosforia ei. Onneksi se ei ole kertakäyttöistä kuten öljy. Kaikkien elävien solujen toiminnot pyörivät kuitenkin fosforin varassa. Lannoitefosfori saadaan kaivannaisesta, joka hupenee louhittavana raaka-aineena maapallolta 100 vuodessa. Helposti hyödynnettävä fosfori on jo käytetty.
KUN RUOTSISSA tuli selväksi, että Tukholman asukkaiden uriini täyttäisi 47 000 peltohehtaarin typen tarpeen (koko lääni 19 000 hehtaaria), Tukholman saaristoa rasittaa pahoin juuri typpi ja että keinotyppeä tuodaan maahan paljon, alkoivat markkinat reagoida.
Intian Tamil Nadussa kaupallinen vessa maksaa korvauksen jokaiselle virtsan ja ulosteen luovuttajalle. Ruotsissa rakennetaan kerrostaloihinkin vedettömiä vessoja. Jo tällä vuosisadalla vesiklosetti on vanhentunutta tekniikkaa, ei mikään arkinen käyttöesine. ”Lannoiteistuin” on uutta aikaa.
Marketta Horn
Saarijärvi
Kommentoi (11)
Karhu III 5pv !www.johnnurmisensaatio.fi/…/fosforinpoisto-jatevesista
“Mitä fosforille tapahtuu sen jälkeen, kun se otetaan jätevedestä
pois?
Vedessä oleva liukoinen fosfori reagoi saostuskemikaalin,
esimerkiksi rautasulfaatin, kanssa ja laskeutuu puhdistamoaltaitten
pohjalle lietteeksi. Liete kerätään talteen ja käsitellään
asianmukaisesti, esimerkiksi kompostoidaan tai kuivataan ja
poltetaan. Polton jäännöstuhkat stabiloidaan ja käytetään
hyväksi rakennusaineena tai viedään kaatopaikalle.” Eikös sen jäteveden puhdistamolla kerätyn fosforin voisi käyttää
lannoitteeksi?
vähemmän…tiitus 5pv !
Sitä saattaa olla tuota “rahaihmisten”vehreyttäkin liikkeellä
D
Mauno Voutilainen 4pv !
Mitä vessassa poistan, on tärkein tuotantoni, sillä voi
lannoittaa, edistääkö kasvua? Hällä väliä. Voisi myös laittaa
jätökset tekemään sähköä, kuten Kiinassa. Myös verbaalisesti voi tuottaa lannoitetta, mutta Laihian malli, eli
paskan puhuminen pellon pientareella, kuka jaksaa, päivästä
toiseen?
AAB0704 4pv !
Kukapa sitä pellon pientareella,mutta täällä tietsikan ääressä
menee paremmin?
tiitus 3pv !
Miksi ihmeessä ei maailman pelastajat Linkolaa lukuunottamatta sano
ääneen mitä tämä oikeasti on ilman sontalannotteita tai ilmaston
muutosta ! Ihmisiä on liikaa, ihminen on se kauhistus mitä pitää vähentää
pallolta jotta maailma pelastuu , mutta, kenen iloksi ilman tuota
hirvittävää oliota , ihmistä ? Sitä ei näe eikä kerro nuo
supervihreätkään..
iliivari 3pv !
Minkähän makuisia olisivat omassa paskassani kasvatettu peruna? Tai
porkkana? Söisköhän artikkelin kirjoittaja itsekkään?
vähemmän…
Mauno Voutilainen 3pv !
Ennen Suomen Pankin tunnettua vesiklosettia oli Helsingissä jo
käytössä joitakin vesivessoja, ei oikein meinaa löytyä tietoa,
missä ja minkälaisia? Hankasalmen Kirkonkylän koululla opintietä
aloitellessani oli vessoissa ylhäällä säilliöt, vedettävät
narut ja vetimet, olisipa niitä vetimiä tallessa muistona? Kävin
salaa päin myös tyttöjen vessassa, oli kielletyn hedelmän makua,
ei haissut niin pahalle, eikä yleensäkään, vaan äijien vessoissa
on keskimäärin pahemmat hajut ja lemut, naisten
nenäntalkkeeraustiloissa tuoksuu hyviä parfyymejä, varsinkin
näyttäytymispaikoilla.
Vähemmän… san 2pv !
Toivon, että Marketan hienon kannanoton innoittamana myös
Jyväskylän kunnallinen tytäryhtiö ottaa vedettömän vessa-asian
omakseen:
- vesivex vessat voisivat osaltaan korvata Jyväskylän mainetta
elintärkeitten pohjavesialuei tten pilaamisen jälkeen ? Niihin
varttuneiden asuntoihinhan voisi noita vessoja ottaa käyttöön,
voisivat ikääntyneet saada nostalgisia elämyksiä… aika monihan
heistä on elontiensä alkutaipaleella ”ulkohuussissa” asioinut…
;