Juttu Vihreään Lankaan 2001

 

MIKSI VENÄJÄN YMPÄRISTÖKATASTROFIA EI TUTKITA? (ICCEES)

Suomi sai kunnian järjestää Venäjän tutkijoiden maailmankongressin Tampereella elokuussa 2000. Kongressi on järjestetty vuodesta 1974 joka viides vuosi. Edellinen kongressi oli pidetty ensimmäistä kertaa jossain muualla kuin länsimaassa eli Puolassa.

Maailmankongressien järjestäjä on International Forum for Central and East European Studies. Järjestö keskittyi pitkään totalitarismitutkimukseen, ja siksi sitä pidetään kylmän sodan muistomerkkinä. Perinteisesti suuri osa esitelmöitsijöistä on Venäjältä muuttaneita toisinajattelijoita. Niinpä Varsovan kongressia boikotoivat useat saksalaiset yliopistot.

Ensimmäisessä kongressissa, joka pidettiin Kanadassa vuonna 1974, luennoi kaikkiaan 820 Venäjän tutkijaa. Heistä 11 oli neuvostoliittolaisia. Seuraavaan Garmisch-Partenkirchenin kongressiin ei saapunut enää yhtään venäläistä. Tampereelle tuli 431 venäläistä luennoitsijaa. Saksalaisia oli 105, suomalaisia esitelmöitsijöitä lähes 500.
 
Venäjän ja Itä-Euroopan instituutti oli valmistanut kongressiin monipuolisen oheisohjelman - juhlia ja retkiä. Suomalaisjärjestäjät olivat antaneet venäläisille luennoitsijoille Tamperetalon suurimmat luentosalit. Oli surullista seurata venäläisten professorien tyhjille saleille pitämiä esitelmiä. Koska yleisöä kiinnostivat amerikkalaiset "russologit", istui kuulijoita rappusilla saakka, kun amerikkalaiset professorit luennoivat Tamperetalon pienissä kokoushuoneissa.

 Suomessa pidetystä kongressista jäi se vaikutelma, että sitä boikotoivat luonnonsuojelusta ja paikallisesta omavaraisuudesta kiinnostuneet tutkijat. Kieli- ja kulttuuriaiheet muodostivat oman staattisen ja turvallisen dostojevskiläisen osansa. Valtio- ja taloustieteet keskittyivät markkinatalouteen ja edustukselliseen demokratiaan.

Ympäristöasiat ovat olleet esillä vain vuonna 1990 Harrogatessa Englannissa pidetyssä kongressissa. Kongressin esitelmistä julkaistiin tuolloin 26 kirjaa, joista yksi käsitteli Neuvostoliiton ympäristöasioita.


MIKSI YMPÄRISTÖAIHEET OLIVAT JÄÄNEET POIS?

 Kongressissa kummastelin ympäristöasioiden puuttumista. Minulle selitettiin :

“Tämähän on etupäässä humanisteille, kaikkihan tietävät, että ympäristön tila on lohduton eikä sille kuitenkaan tapahdu mitään.“

“EU ja Vihreät kyllä tutkivat, ei ole meidän asiamme.”  

Kuitenkin esim. Aimo Minkkinen, Leninin museon johtaja, väitti Neuvostoliiton kaatuneen ympäristöasioihin.  Tshernobyl osoitti, että järjestelmä ei toiminut.

Kongressin jälkeen kirjoitin niille kuudelle professorille, jotka pitivät ympäristöaiheisen esitelmän Venäjän tutkijoiden maailmankongressissa Tampereella elokuussa 2000 - Saksaan, Kanadaan ja Englantiin. Esitin heille kysymyksen: Miksi teidän mielestänne maailmankongressin 1800 esitelmästä vain kuusi käsitteli Venäjän ympäristöasioita?

Jokainen heistä oli itsekin ollut yllättynyt, että suuressa kongressissa kiinnostus Venäjän ympäristötutkimukseen oli lähes nolla.

Prof. Peter Hardy vastasi kirjeeseeni: “Yhteiskuntatieteilijät eivät tutki ympäristöasioita.” Hän olikin perunut tulonsa Tampereelle, koska “Kanadassa oli samaan aikaan Kansainvälinen politiikan tutkijoiden kongressi (IPSA)”. Mutta sielläkin noin 600 esitelmästä vain muutama sivusi ympäristöongelmia. Hän myönsi odottaneensa Tampereen kongressissa suurempaa kiinnostusta ympäristöaiheisiin. Hänen mukaansa ekotutkimuksen rahoitus tulee eri lähteistä kuin perinteisen politiikan tutkimuksen työpaikat, siksi ei raportointiakaan näy tieteellisillä foorumeilla.

Tanskasta Jesper Karup Pedersen vastasi, että koska Venäjä ja sen entiset liittolaiset eivät vielä kuulu EU:hun ja koska Tshernobylistä on kulunut jo 15 vuotta, pidetään ympäristöongelmia Venäjän sisäisenä ongelmana. Kuitenkin saastemäärät ovat pienentyneet vähemmän kuin mitä edes tuotannon lasku edellyttäisi. Venäläiset eivät selvästikään tiedosta ympäristöongelmaa. Länsimaisten tutkijoiden tulisi tehdä poikkitieteellistä tutkimusta sekä pienentää akateemisen tutkimuksen ja vapaaehtoisjärjestöjen välistä aukkoa. Venäjällä on "Berliinin muuri" näiden kahden välillä. (http://www.cowi.ru/almaty).

Myös Gert Wegmarshaus Eurooppa-yliopistosta Saksasta pahoitteli ympäristöasioiden puuttumista. Hän ei ollut varma, johtuiko se rahoituksen vähäisyydestä, mutta "varmuudella ympäristöasioiden laiminlyönti osoittaa Itä-Euroopan kommunismin jälkeisen yhteiskunnan tilaa". Talousvaikeudet ovat etusijalla. Hänen mielestään myös Länsi- Euroopassa ympäristöasiat ovat jääneet vähemmälle huomiolle viime vuosina, mitä osoittaa Vihreiden heikko vaalimenestys Saksassa.

Oulun yliopiston ympäristötutkija Timo P. Karjalainen kirjoitti: "Läntisessä idäntutkimuksessa otetaan vasta ensimmäisiä askelia ympäristötutkimuksessa ja Venäjälläkin on vain muutamia nimiä, jotka tutkivat ympäristökysymyksiä yhteiskuntatieteellisestä näkökulmasta, kuten Oleg Yanitsky."

Toinen suomalaisista ekoesitelmöitsijöistä Sari Autio, Aleksanteri instituutin tutkija, kertoi: "Sessiomme peruttiin, koska venäläinen esitelmöitsijä ei saapunut paikalle. Valitettavasti emme tienneet asiasta etukäteen, joten emme voineet siitä myöskään ilmoittaa. Näin ollen en pitänyt lainkaan esitelmääni. Olin itsekin varsin yllättynyt ympäristöaiheiden vähäisyydestä."

Maisa Siirala Suomen ympäristökeskuksesta antoi ymmärtää, että rahoitusta saa etupäässä matkailua ja maisemointia edistäviin tutkimuksiin, ja ne sitten valtasivatkin Suomen ympäristökeskuksen järjestämät  luennot kongressissa.

Oma esitelmäni jäi myös pitämättä. Olen kerännyt poikkitieteellistä materiaalia Venäjän ilmatilan, vesistön, maaperän ja asukkaiden terveydestä vuodesta 1970 lähtien. Kuitenkaan "anomus luennon pitämiseen ei tullut riittävän aikaisin", lyhennelmä ei ollut "kansainvälisellä kongressitoimikunnalla" 14 kuukautta ennen kongressia, "virkakoneisto" ei ollut saanut esitelmääni (epäilivät syyksi tietokonevirhettä). Paikalla kuulin kolmannen syyn: en ollut maksanut 1200 mk, mikä vaadittiin kaikilta, jotka halusivat pitää Tampereella esitelmänsä.

Ymmärsin, että koska esitelmien piti olla jotakuinkin valmiina ja maksut kunnossa jo puolitoista vuotta ennen kongressia, jäivät vapaat tutkijat rannalle ruikuttamaan. Aimo Minkkisen sanoin: “Instituutti houkutteli ja houkutteli minut yhden paneelin puheenjohtajaksi ja pyysi siihen vielä esitelmän. Valmistelin sitä kesäloman ja kaikesta lystistä maksoin vielä 900 mk.” 

Viiden vuoden ajan ennen kongressia sain kunnian käydä silloin tällöin ohjelmatyöryhmässä ja esittää hahmotelman ympäristöryhmälle. Kaikki vaivannäköni ja pitkä matkustaminen Ähtäristä Helsinin omalla kustannuksella oli hukkaan heitettyä. Voin vakuuttaa: tutkijoita ei ainakaan voi hyödyntää, jos halutaan muutosta suomalaisten suurimpaan pelon aiheeseen. Mitään tutkimuksia Venäjän ydinvoiman, öljynporauksen, ekosysteemin tai kansalaisten mielenterveyden suhteen ei tueta.

Venäjällä useilla alueilla keski-ikä on laskenut 43 vuoteen. Ihmisten immuniteetti on yhtä alhainen kuin AIDSiin sairastuneilla. Yli 60 prosenttia vastasyntyneistä ei näe tervettä päivää. Kolmasosa kaupunkien raskaana olevista naisista saa keskenmenon. Ilmansaasteet ylittävät kymmenkertaisesti ohjearvot. Maaperä on tiivistynyt ja suolaantunut, vesi saastunut.


Siksi yleinen hätähuutoVenäjän ekotilasta:

Tutkimusten rahoittajat eivät vielä noteeraa ympäristöalaa tieteellisesti kiinnostavaksi. Tuloksiakin raportoidaan muilla kuin tieteellisillä foorumeilla. Siksi yleinen hätähuuto Venäjän ekotilasta: kun ympäristön tilaa ei tutkita, ei siitä voi kirjoittaa tieteellisiä tutkimuksia. Tieteessähän täytyy vedota tutkimustuloksiin. Kun ei voi vedota tutkimustuloksiin viranomaisten ja päättäjien on mahdotonta ryhtyä tilanteen vaatimaan vakavaan toimintaan. Eikä tutkijoille järjestetä rahoitusta.

 

Venäjän ympäristön saastumisen syitä:

1.      Suuren maan vesi-, öljy- ja metsäresurssit ovat Siperiassa, mutta 3/4 ihmisistä asuu eurooppalaisella puolella, missä on vähän vettä, energialähteitä ja metsää.

2.      Viisivuotissuunnitelmat vuodesta 1928 lähtien eivät ole olleet edullisia luonnonympäristölle. Luontoa on käytetty hyväksi täyttämään tuotantopäämääriä lyhyellä eli viiden vuoden tähtäimellä ottamatta huomioon pitkän aikavälin seurauksia - paikallisia mielipiteitä ja kokemusta ei ole missään vaiheessa käytetty hyväksi - yhteiskunta on suuri kone, jossa eri osaset toimivat ennakolta lasketun suunnitelman mukaan.

3.      Stalinin aikana luontoa pidettiin jopa vihollisena, joka oli voitettava. Insinöörit, joiden tehtävä oli muuttaa luontoa, olivat sankareita ja maanviljelijöitä pidettiin kulakkeina (keinottelijoina).

4.      Byrokraattien maailmakuvassa ekologiset kysymykset lakaistiin maton alle, niin tekevät myös "uudet liikemiehet".

5.      Energian ja kuljetusten kustannuksia pidettiin keinotekoisesti alhaisina, jotta tasavaltojen tavaranvaihto olisi vilkasta ja maan eri osat kytkeytyisivät toisiinsa.

Gallupit osoittavat, että suomalaisten suurin turvattomuuden syy tulee idästä. Se on Venäjän ympäristökatastrofi. Ei tarvitse odottaa ainakaan tieteellisen tutkimuksen vähentävän kansalaisten huolen aihetta. Kun tiedemiehet korostavat kolmea mantraa: talouskasvu, markkinatalous ja edustuksellinen demokratia, takaavat he tällä  kolmiyhteydellä ympäristökatastrofin.

Venäjän tutkijoiden maailmankongressissa tuli ihmeellisen turvallinen olo: Ympäristöongelmaa ei ole. Länsimaisen ympäristöavun ongelma on markkinataloudellinen hyötyajattelu. Avustajamaiden on saatava markkinoitua Venäjälle uutta tekniikkaa ja vaikutusvaltaa.

Elina Haavio Mannilan seminaarissa kanadalainen naistutkija kertoi, että lesbosuhteita ei kriminalisoitu Venäjällä kuten homosuhteet vielä vuoteen 1992 saakka, koska lainlaatijat eivät voineet käsitellä asiaa. He eivät käsittäneet, että naisillakin on seksuaalisia tarpeita. Lainlaatijat ovat miehiä ja lakikin laaditaan sen mukaan. Käykö ympäristöasioille samalla lailla? Ympäristö ei kuulu mihinkään perinteiseen tiedekuntaan, joten kukaan ei ole siitä varsinaisesti vastuussa, vaikka kaikki tietäisivät ja jo kokisivatkin ongelmien syöksykierteen. Mitään ei tapahdu.

Kymmenisen vuotta aikaisemmin olin jo oppinut, että Venäjän ympäristön tilasta ei saada tietoa muuta kuin haastattelemalla ja pyöräilemällä aarniometsissä, suurkaupungeissa ja teollisuusalueilla. Tieteellisyyden kriteerit täyttävää tutkimusta ei voi suorittaa. Siksi kokosin sanoma- ja aikakausilehtien jutuista yhteenvedon.


Vetoomus:
Venäjän tutkimukseen kaivataan kipeästi ekologista modernisaatiota! Mitä enemmän ympäristöaiheisia kongresseja pidetään, sitä enemmän rahoitetaan tutkimusta ja herätetään kiinnostusta ja sitä enemmän tehdään tutkimusta.

Marketta Horn
ICCEES:n ympäristötyöryhmän vetäjä 1997-99
Ecological and Environmental Issues in Russia

*** 

Marketta Horn
30.9.1994
Apuraha-anomus Suomen Akatemialle, Tutkimussuunnitelman tiivistelmä


Venäjän paikallishallinto ja kestävä kehitys

YK:n ja EU:n paikallishallintoa koskevien ympäristöesitysten tuntemus ja toteutuminen Länsi-Venäjän paikallishallinnossa. 


1. Tutkimuksen tausta

Ekologia on vaiettu aihe Itä-Eurooppaa ja erityisesti Venäjää koskevissa tutkimuksissa. Vuoden 1991 jälkeen ympäristön saastumisesta ei ole enää kirjoitettu.

Kansainvälisten korkeatasoisten sopimusten tultua voimaan, näyttää vihdoinkin mahdolliselta tutkia myös Venäjää osana laajoja yleisiä ympäristödirektiivejä. Tämä tarkoittaa, että Euroopan Unioni ja Yhdistyneet Kansakunnat ovat valmistelleet ja saaneet hyväksytyksi korkeimmalla poliittisella tasolla kaksi merkittävää ohjelmaa, joissa päämääränä on kestävä kehitys, ei iskusanana, vaan satasivuisena selvityksenä paikallistason toimenpiteistä.

Olen tutkinut parikymmentä vuotta venäläisen poliittisen kulttuurin vaikuttavimpia iskusanoja juhlapuhetasolla. Vihdoinkin näyttää avautuvan tilaisuus laajentaa maailmankuvan, mielikuvien ja merkitysten tutkimista hallinnon ja ihmisten arkipäivään.

Venäjällä ympäristöongelmat ovat vakavia. Minkään kansainvälisen organisaation tuki ei riitä rahoittamaan edes murto-osaa tarvittavista korjauksista. Siksi on kohdistettava huomio siihen, että Venäjä pystyy itse ottamaan vastuun kehityksestä.

Ympäristöministeriön koulutusosastolla on huomattu, miten vaikea on löytää sellainen koulutustapa, joka tehoaisi venäläisessä yhteiskunnassa.

Olen Espoon kaupungin luottamushenkilönä seurannut tiiviisti, miten paikallistasolla Suomessa kehitetään ympäristöpolitiikkaa. Kesällä 1993 osallistuin Espoon paikallishallinnon edustajana ICLEY -seminaariin (The International Environmental Agency for Local Governments) Lahdessa. Sain tilaisuuden haastatella englantilaisia ja saksalaisia luennoitsijoita heidän asuessaan luonani. Syksyllä 1993 vierailin kuukauden ajan Berliinin Freie Universitätin ympäristöpolitiikan osastolla. Haastattelin mm. entistä tutkimusjohtajaani Martin Jänickeä paikallispolitiikan ja ympäristön kytkennästä.

Viime vuodet olen valmistellut kirjaa kestävän kehityksen yhteisöstä. Kirjassa olen käyttänyt aineistona etupäässä saksalaisten ekofilosofien ja ympäristötutkijoiden julkaisuja. Osia kirjastani kuten myös haastatteluja aiheen tiimoilta on julkaistu viikko- ja päivälehdissä.

Jarmo Virmavirta kirjoittaa tietämättömyydestä, joka Suomessa vallitsi Neuvostoliiton romahduksesta lähes loppuun saakka. Se on hänen mukaansa myös perustelu sille, että vastaisuudessa tulisi taata tutkimuksen riippumattomuus. Suomi ikään kuin käpertyi ulkopoliittiseen liturgiaan, kun objektiivista tutkimusta Neuvostoliiton todellisuudesta ei kyetty tuottamaan (Suomalaisen tutkimuksen tarve HS 14.11.92). Käsitykseni mukaan nykyisinkin vallitsee liturgia. Se on teollisuuden vientinäkymät. Suomessa tuotetaan tietoa, jolla pyritään valmistelemaan vientiteollisuuden mahdollisuuksia.


2. Tutkimuksen tavoitteet

1. Editoimalla kansainvälinen ympäristöohjelma ja ja postittamalla se Suomen lähialueiden paikallishallinnoille on jo sinänsä vaikutusta paikallistason päätöksentekoon.

2. Tavoitteena on selvittää, mitä ongelmia viranomaiset ja kuntalaiset näkevät paikallistasolla. Tarkoitus ei ole kartoittaa saastepitoisuuksia ilmassa, maassa ja vedessä - Venäjällä näitä tutkimuksia on tehty tuskin enempää kuin Suomessakaan. Realistisempaa on päästä selville siitä, mitä viranomaiset, teollisuus ja kuntalaiset kokevat positiivisena ja mitä haitallisena kehityksenä ja minkälaiset vaikutusmahdollisuudet kuntalaisilla on.


3. Tutkimusmenetelmä

Varsinainen aineisto kerätään haastattelututkimuksena. Perustieto kunnan ympäristöasenteista hankitaan kyselykaavakkeilla. Haastattelu ei ole pelkästään kvantitatiivista rasti ruutuun tutkimusta, vaan kysytään

  • suhtautumista yksittäisiin poliittisiin päätöksiin ja ympäristötilanteisiin: liikenne, kierrätys, energian tuotanto, tuotantolaitokset
  • käsityksiä muutosta tekevästä tahosta: omat valmiudet, paikallishallinnon, tuotantoelämän, Venäjän ja muun maailman mahdollisuudet saada aikaan  parannus.
  • Haastateltavat ryhmät: viranomaisia, teollisuusjohtajia, tavallisia kuntalaisia

Pääpaino on ympäristötietoisuutta ja paikallista toteuttamista selvittävissä YK:n ympäristöohjelmissa. Tutkimuksessa käsitellään vain vähän valtiotasoisia ongelma- ja ratkaisukokonaisuuksia sekä suuria kustannuksia vaativia ylikansallisia hankkeita.

Ongelmia tarkastellaan kolmelta kannalta:

  • -kestävyyden edellytykset eli kuinka paljon kyseisiä luonnonvaroja on
  • -muutoksen paineet eli onko päämääränä lisätä vai vähentää käyttöä
  • -kansalaisten ja viranomaisten mahdollisuus vaikuttaa  

4. Tutkimuksen hyväksikäyttö ja yhteiskunnallinen merkitys

Tutkimustulokset avaavat uusia mahdollisuuksia ympäristövalistukselle itäisessä naapurimaassamme.
Suomi vahvistaa asemiaan porttina idän ja lännen välissä, kun voimme tuottaa sellaista ympäristötietoa, jota kauempana sijaitsevat valtiot eivät itse voi saada, mutta jossa kuitenkin on taustalla vertailukelpoinen kansainvälinen ympäristöohjelma.

 

Ulrich Beckin teesit:

Teesi 1: Ympäristön tilan parantamisessa ei ole enää kyse tekniikan valinnasta vaan asenteista

Luonnon saastuminen on yhteiskunnan sisällään synnyttämä ja kasvattama ongelma. Se ei ole mikään ulkopuolinen uhka. Perinteiset käsitykset demokratiasta, valtiosta, perheestä, luonnosta ja tieteestä johtavat harhapoluille. Kun ympäristöongelmia yritetään ratkaista uudella teknologialla, puhutaan jopa teknologian imperialismista. Kestävä kehitys vaatii ongelmien ratkaisua ennen kuin ne syntyvät. Vanhanaikaisiksi ratkaisuiksi ympäristöongelmiin on todettu levitysstrategiat eli pitkät piiput, filtteristrategia eli kasaaminen tuleville sukupolville, puhdistusteknologia ja osittain jopa kierrätys. Ongelmat on ratkaistava ennen kuin ne syntyvät.


Teesi 2: Länsimainen demokratiamalli on kyseenalainen

Biologit päättävät ilman kansanäänestyksiä, kuinka paljon myrkkyä kakussa saa olla, jotta se olisi vielä 'myrkytön. Beckin mukaan yhteiskunta on muuttunut koelaboratorioksi, ihmiset koekaniineiksi. Haluammeko toistaa samat virheet Venäjällä?


Teesi 3: Kukaan ei ole niin sokea kuin se,  joka edelleen luottaa silmiinsä

Riskit ovat aistien ulottumattomissa. Riskien olemassaolo havaitaan vasta tiedostamisen avulla: säteily ei kutisse, freonit eivät haise. Nykyajan vaaroja voidaan kuvata vain tieteellisesti ja teoreettisesti. Tarvitaan kemiallisia kaavoja, biologisia yhdisteitä ja lääketieteellisiä käsitteitä. Riskien aiheuttajaa ei voi sulkea telkien taakse kuten rosvoja tai kapitalisteja. Nyky-yhteiskunnassa on uudet häviäjät ja uudet voittajat, koska riskit ylittävät vanhat luokkarajat.


Teesi 5: Parhaillaan on käynnissä aikakauden muutos.

Klassinen teollisuusyhteiskunta on muuttumassa riskiyhteiskunnaksi. Tähän vaikuttavat ennen kaikkea uraanivoima, kemianteollisuus ja geeniteknologia. Kritiikitön modernisaatioajattelu on menettämässä hallitsevaa asemaansa. Toisin kuin 1900-luvulla ei nykyisiä ongelmia voi kuvitella ratkaistavan enää tuottamalla enemmän, jakamalla toisin tai lisäämällä sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Ratkaisu vaatii uudenlaista ajattelua ja uudenlaista tulkintaa modernisaatiosta.



Venäjän tilanne

Kun nyt on ilmestynyt kaksi suurta korkean tason virallista raporttia siitä, miten paikallistason ympäristöongelmia tulee ratkaista länsimaissa, on mielekästä testata, miten noiden raporttien vaatimusten läpivienti onnistuu Venäjällä. Onhan arveltu, että venäläinen paikallinen arkielämää ylläpitävä tuotanto on lähempänä kestävää kehitystä kuin läntinen. Jos infrastruktuuri vahingoittuu, pysähtyy elämä useissa länsimaissa. Sen sijaan venäläiset ovat tottuneet tulemaan toimeen myös omin avuin.

  • YK:n järjestämässä Ympäristö ja kehityskokouksessa Rio de Janeirossa 1992 julkaistiin toimintaohjelma paikallisille viranomaisille. Tämä Agenda 21 on perusteellisin yritys määritellä, mitä toimia tarvitaan eri puolilla maailmaa ekologisesti kestävän kehityksen edistämiseksi.

YK:n ympäristökonferenssin päätös: Koska kunnan viranomaiset ovat lähinnä kuntalaisia, voivat juuri ne vaikuttaa elämäntavan muutokseen. Paikallisviranomaisilla on avainasema muodostettaessa yhteistyötä kuntalaisten, vapaaehtoisjärjestöjen ja yrittäjien kanssa.

  • EU:n viides ympäristösuunnitelma 1993: Towards Sustainability (EC's Fifth Action Program on the Environment) Community program of policy and action in relation to the environment and sustainable development.  

YK:n ja EU:n tasolla sovitut paikallishallintoa koskevat ympäristötavoitteet voivat onnistua vain, mikäli teollisuus ja paikalliset yrittäjät sekä viranomaiset ja kuntalaiset toimivat yhteisymmärryksessä. Kunnat vastaavat tutkimusavustuspyyntöön, mikäli ne katsovat, että niille on tutkimuksesta hyötyä.

Väitöskirjassani (1992) tutkin keskeisten ideologisten käsitteiden merkityksiä Neuvostoliitossa. Tuolloin 1980-luvulla ei ollut mahdollista tehdä haastattelututkimusta. Luin tekstejä, järjestin tekstit temaattisesti ja kronologisesti ja sain näin mielikuvan siitä, miten eri alan tutkijat ja toimijat ovat eri vuosikymmeninä ymmärtäneet yhteiskunnan kehitystä ohjaavat käsitteet. Nyt on mahdollista laajentaa tietoa venäläisten maailmankuvasta haastattelututkimuksilla sekä omilla havainnoilla paikkakunnilla.

Venäjällä ympäristöongelmat ovat vakavia. Minkään kansainvälisen organisaation tuki ei riitä rahoittamaan edes murto-osaa tarvittavista parannuksista. Siksi on kohdistettava huomio oman avun kehittämiseen.

Ympäristöministeriön koulutusosastolla on huomattu, miten vaikea on löytää sellainen koulutustapa, joka tehoaisi venäläisessä yhteiskunnassa.

PUUTTUU KOLME SIVUA

1. Valtiolliset määräykset ilman laadusta ja sen mittaamisesta, maan saastuttamisesta ja rakentamisesta, vesien ja pohjavesien suojelusta ja mitä määrätään kansalaisten vaikuttamisen mahdollisuuksista.

2. Mitä määräyksiä kunnissa on ilman, maan ja vesistön käytöstä ja demokraattisesta päätöksenteosta

 

B. Viranomaisten tieto ja asenteet

1. Mitä määräyksiä viranomaiset asettavat

2. Minkälaisia kunnallispalveluja tarjoavat

3. Minkälaista tiedotusta, koulutusta ja muita palveluja ympäristöön liittyen

4. Miten kunta osallistuu kunnan luonnonvarojen käyttöön.

 

C. Sektoraalinen erittely

Vesien tila

  • - mikä käsitys viranomaisilla on alueen pohjavesistä ja järvien tilasta
  • - mitkä ovat heidän mielestään alueen vaarallisimpia vesien pilaajia
  • - mitä vaarallisia aineita vesistöön joutuu
  • - Kuinka monella on vesijohto, kuinka monella oma kaivo
  • - kuinka paljon vesien puhdistamoja alueella on?
  • - minne puhdistamaton vesi virtaa?

 

Toimenpiteet

- miten vesien saastumista on yritetty estää

- miten juomaveden puhtautta kontrolloidaan

- onko veden säästämisestä ollut puhe. Onko yritetty säännöstellä juomaveden käyttöä hinnoituksella?

- onko alueella ollut terveyteen vaikuttavia vesitutkimuksia tai vedestä johtuvia epidemioita

- mitä toivomuksia teollisuus on esittänyt

- entä kuntalaiset

- onko järjestetty ylikunnallisia tai valtiollisia tilaisuuksia?

 

Jätteet

PUUTTU YKSI SIVU

 

Teollisuus

- onko tietoa kansainvälisistä päästömääräyssopimuksista

a) vaarallisten aineiden luokittelusta

b) vaarallisten aineiden leviämisestä

- mitä kansallisia määräyksiä

- minkälainen valta paikallisilla viranomaisilla on

- onko lähistöllä suuria riskiä edustavaa teollisuutta: uraanivoima, kemianteollisuus. Onko tietoa öljy-, rauta, teräs tekstiili ja mikroelektroniikka teollisuuden ympäristövaikutuksista

-tieto alueen läpi kulkevista supermyrkyistä

 

Terveydenhoito

- miten on vaikutettu elämäntyyliin: ravinto, alkoholi, tupakka

- perinteiset parannusmenetelmät?

- lasten, vanhusten ja köyhien hoito

- miten suhtaudutaan eristäytymiseen

- miten sairauksia pyritään estämään

- terveyttä vaarantavat saasteet: ulko- ja sisäilma, melu, säteily, energia, vesi, kasvinsuojeluaineet

- mikä on yhteisön "terveysprofiili", jonka tunteminen on ennakkoedellytys vaarojen vähentämiseksi

 

Tiedottaminen ympäristöasioista

- onko ympäristöasioista tiedottava viranomainen

- onko tiedostoa paikkakunnan, alueen, maan ja maailmanlaajuisesta tilasta

- onko tehty ympäristönvaikutusanalysointi

- minkälaisia taloudellisia kannustimia?

- onko päästöille rajoja

- ketkä ovat viranomaisten lähimmät asiantuntijat

- miten on varauduttu onnettomuuksiin

- apua omaan apuun

- onko kannustimia naisten hakeutumiseksi virkoihin, luottamushenkilöiksi ja teollisuuteen

- miten nuoria kannustetaan

- kunnioitetaanko alkuperäisten asukkaiden työ- ja elintapaa

- onko kansalaisliikkeitä otettu demokraattiseen päätöksentekoon, taattu niille varoja ja julkisuutta?

- yhteys työläisiin ja ammattiyhdistysliikkeisiin

- onko puututtu mainontaan

 

Kuntalaisten arkipäivä

Kuntalaisten rooli: huolestuneet kansalaiset, jätteentuottajat, kuluttajat

- mitkä perustarpeet on tyydytetty

- mitä kierrätetään

- onko tiedossa tuotteiden elinkaari

- mitä kulutustietoja kunta on tarjonnut


Toimenpiteet:

Viranomaisten ja kuntalaisten koulutus

Tavallisiin ihmisiin vaikuttaminen

Hinnoittelun muuttaminen kestävää kehitystä vastaavaksi

 

Toimivatko venäläiset viranomaiset EU:n vaatimusten mukaisesti:

- vaikuttamalla lainsäädäntöön

- esittelemällä uusia kontrollimenetelmiä

- laajentamalla taloudellisia kannustimia ympäristöasioiden hoitamiseksi

- edistämällä läpinäkyvyyttä

- toteuttamalla saastuttaja maksaa periaatetta

 

Kestävä kehitys vaatii muutosta erityisesti seuraavilla aloilla:

Maatalous: päästöt veteen, maaperään ja ruokaan, perinteisen floran ja faunan säilyttäminen, maiseman muutos

Energia: kysynnän vähentäminen, uusiutuvien energiamuotojen kehittäminen ja kuntalaisten tietoisuuden nostattaminen

  • - Jatkuuko kaupunkimainen teollinen kasvu rajoituksitta?
  • - Käytetäänkö fossiilisia polttoaineita?
  • - WHO:n standardien hyväksyminen, ilman pilaantumista aiheuttavista syistä
  • - pyritään tekemään yhä tarkempia luetteloita päästöjen aiheuttajista

Teollisuus: Erityisesti öljy-, rauta-, teräs, tekstiili ja mikroelektroniikkateollisuuden ympäristövaikutuksista tiedetään jo paljon.

Liikenne liittyy talouteen ja ympäristöön. Se vaikuttaa ilmaan, veteen, maankäyttöön, terveyteen ja turvallisuuteen. Liikennettä ei voi koskaan pitää ympäristön kannalta puolueettomana

  •  liikennetarpeen vähentäminen,
  •  yhteistyö, yhteen sovitettu julkinen liikenne,
  • ympäristöystävällisten muotojen edistäminen,
  • autojen ja polttoaineen laadullinen parantaminen,
  • auton käytön vähentäminen urbaanilla alueella maksuja ja parkkimaksuja korottamalla ja kannustamalla julkista liikennettä

Yksilö voi valita liikennemuodon, mutta yhteisön tulisi antaa tietoa.

-turismi on ympäristöriski, jonka vaaroja on vähiten huomioitu.

 

Jätteet: synnyn estäminen, syntyneiden saastealueiden puhdistaminen ja vaarallisten jätteiden sijoitus

 

Ekologisesti suuntautuneet yhteiskuntatieteilijät edustavat kahta toisilleen vastakkaista kantaa kestävän kehityksen tulevaisuuden mallista:

1. sentralismi: funktionaalinen työnjako, yhteinen ympäristönormitus

2. regionalismi: omavaraisuus, paikallisdemokratia

Kumpaan malliin Venäjällä on potentiaalinen suuntaus? Kumpaa suuntausta asukkaat toivovat ja kumpaan heillä on paremmat valmiudet? Minkälaisia eroja on eri sukupuolilla ja ammattiryhmillä?




14. helmikuu 1997

Suomalaisia Venäjän kestävään kehitykseen liittyviä tutkimusprojekteja

1. Ympäristöministeriö
- Timo Laukkanen, Ympäristönsuojeluosasto
- Kirsi Kärki, koulutuspuoli, lähialueet
- Timo Parkkinen, ympäristöpoliittinen osasto (Vientiteollisuus ja ympäristö)
- Jaakko Henttonen,  Lähiprojektit
- Barbara Appel: Ekokonversio. Valittiin 16 hanketta, investointeja firmoille, kaupallista tarkoitusta Konsulttirahasto, Euroopan Investointipankki
- Martti Poutanen, tutkimuksia ympäristöhallinnosta: "Ympäristöministeriön kanta nykyään, että kansalaismielipiteen muuttamisen kautta saadaan aikaan muutos ympäristön tilassa"
- Ilkka Luotamo - Pietarin pääkonsulin virastossa

 2. Helsinki University Knowledge Services LTD,
- Paul Silferberg, projekti Ympäristö ja kansalaisliikkeet
- Euroopan kehitys- ja rakennerahasto tutkii kansalaisosallistumista.

 3. Helsingin yliopiston sosiologian laitos,
- Timo Piirainen, Eloonjäämisstrategiat ja sosiaalipolitiikka lähialueilla, Yhteistyökumppanit:
- Olga Zepidova, Leningrad, Sosiologian laitos
- Aleg Janetski, Moskovan yliopiston Sosiologian laitos
- Jarmo Kortelainen tutkii ympäristötietoisuutta yleensä ja myös Venäjällä, Joensuu

 4. Työterveyslaitos, STAKES,
- Kaisa Kauppinen-Toropainen: ruohonjuuritason tutkimus naisten asenteista ja työympäristöstä

 5. Terveydenhoitolaitos, ympäristölääkäri
- Helena Mussalo-Rauhama, Palosuo Hannele

 6. Ulkoministeriö,
- Ilmari Susiluoto, Kehitys- ja yhteistyö
-  Salminen Pekka,

7. Ulkopoliittinen Instituutti,
- Heidi Hiltunen, Finland and Environmental Problems in Russia and Estonia,  the Finnish Institute of International Affairs 6 (1994)

Muita
- Euroopan kehitys- ja rakennerahasto tutkii kansalaisosallistumista
- Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos, Johan Backman yhteinen tutkimus: Pille Kaslo asennetutkimusta Tallinnassa
- Baltica Projekti, sosiaalipol. laitos: ryhmähaastatteluja, vaikuttajahenkilöt kuten toimittajat, yritykset, virkamiehet
-NAD -pohjoismainen Alcohol and Dracks Research

***

Marketta Horn

Taustapaperi keskusteluihin 26.11.1997

Kohti kestävyyttä - YK:n ja EU:n sopimukset lähialueiden ympäristöpoliittisen yhteistyön pohjalla

Yhdistyneisiin kansakuntiin ja Euroopan Unioniin kuuluvat valtiot ovat allekirjoittaneet Brundtlandin raportin ilmestymisen jälkeen eritasoisia ohjelmia ja julistuksia kestävän kehityksen edistämiseksi jäsenvaltioissa. Näitä julistuksia toteutetaan paikallishallinnossa, useimmissa Euroopan valtioissa ne ovat sitovia ja niiden toteutumista valvotaan seurantakokouksissa.

Venäjä ja Baltian maat kuuluvat YK:hon jäsenvaltioina ja ne pyrkivät myös tiiviiksi kauppakumppaniksi EU:n kanssa. Tästä seuraa, että niiden on toiminnallisesti ja lainsäädännöllisesti sopeuduttava myös kestävää kehitystä edistäviin julistuksiin ja ohjelmiin ja täytettävä sekä omia kansalaisiaan että eurooppalaisia kuluttajia kohtaan valtioiden edustajien allekirjoittamat julistukset ja ohjelmat. Niiden on vastattava ympäristöä koskeviin tuotantovaatimuksiin ja kansalaisten osallistumista koskeviin demokratiavaatimuksiin.

 

Rio de Janeiron ohjelma kesäkuussa 1992

YK:n järjestämässä Ympäristö ja kehityskokouksessa Rio de Janeirossa julkaistiin toimintaohjelma paikallisille viranomaisille. Tämä niin kutsuttu Agenda 21 (The International Environmental Agency for Local Government) on tähän mennessä perusteellisin ja vaativin yritys määritellä, mitä toimia tarvitaan eri puolilla maailmaa ekologisesti kestävän kehityksen edistämiseksi.

Allekirjoittajavaltioiden mukaan ohjelma on tulevina vuosina avainasemassa suunniteltaessa kestävää kehitystä eri puolilla maailmaa. Ohjelman toteuttaminen rakentuu 2/3 itsenäisesti ja vastuullisesti toimivien paikallishallintojen varaan.

Agenda jakautuu neljään osaan

  1. Sosiaalinen ja taloudellinen ulottuvuus: mikä yhteys on ympäristöongelmilla ja niiden ratkaisuilla kunkin maan kauppaan, velkaan, kulutukseen, väestöön, köyhyyteen ja terveyteen.
  2. Luonnonvarojen säilyttäminen ja ohjaaminen: valtion luonnonvarojen, maan, veden, energian ja jätteiden käsittely.
  3. Paikallisten ja sosiaalisesti erilaisten ryhmien kannustaminen toimintaan kestävän kehityksen puolesta.
  4. Toteuttaminen: rahoitus ja valtiollisen ja ei-valtiollisen toiminnan merkitys

Ongelmia tarkastellaan ympäristöllisesti kolmelta kannalta:

  1. kestävyyden edellytykset eli kuinka paljon kyseisiä luonnonvaroja on
  2. muutoksen paineet eli onko päämääränä lisätä vai vähentää käyttöä
  3. kansalaisten ja viranomaisten mahdollisuus vaikuttaa

 

EU:n ympäristösuunnitelma 1993: Towards Sustainabili (EC's Fifth Action Programme on the Environment)

Vuoden 1993 alussa astui voimaan EU:n viides kestävän kehityksen toimintaohjelma, Community Programme of Policy and Action in Relation to the Environment and Sustainable Development, joka lähestyy ympäristöongelmia avoimemmin ja konkreettisemmin kuin neljä aikaisempaa ohjelmaa.

Ohjelmassa Towards Sustainability määritellään Unionin ympäristöpolitiikka vuosiksi 1993-2113. Pitkän aikavälin ohjelman tarkoitus on johtaa Euroopan talouselämää kohti kestävää kehitystä. Ympäristö nähdään taloudellisena omaisuutena, ei kasvun esteenä. Myös taloudellisesti on järkevämpää käyttää raaka-aineita ja energiaa säästeliäästi.

Ohjelmassa painotetaan yhteisvastuun kehittämistä. Se tarkoittaa, että pyritään parantamaan vuoropuhelua jäsenvaltioiden hallitusten välillä ja valtioiden sisällä. Teollisuus, liike-elämä, eturyhmät ja kansalaiset osallistuvat päätöksentekoon ympäristöasioissa. Huomattavaa on, että paikallisille viranomaisille lankeaa 40 prosenttia ohjelman toteutuksesta.

Viranomaiset, kuntalaiset, tuotantolaitosten ja tuottajien sekä yhdistysten ja järjestöjen edustajat ottavat kantaa seuraaviin kestävän kehityksen kannalta merkittäviin asioihin: liikenne, maankäyttö, energia, teollisuus, jätteet, maatalous sekä tiedon saanti.

 

The International Environmetal Agency for Local Governments (ICLEI)

Järjestö tukee ja ohjaa YK:n ja EU:n paikallistason ohjelmia. Useissa Euroopan maissa on organisaatiota kuten The Local Government Management Board Englannissa, jotka seuraavat ja ohjaavat nimenomaan paikallistason ympäristöpolitiikkaa.

 

Euroopan kaupunkien sopimus Ålborgissa Tanskassa 27.5.1994

Kaupunkien virkamiesten ja poliitikkojen allekirjoittama sopimus Ålborgissa on suoraa jatkoa Rion ympäristökokoukselle:

"Me kaupungit lupaamme täyttää Agenda 21:n, Rio de Janeiron ympäristökokouksessa hyväksytyn keskeisen asiakirjan sisältämät velvoitteet yhteistyöstä yhteiskuntiemme eri sektorien kanssa -kuntalaiset, yritykset, intressiryhmät. Hyväksymme Euroopan Unionin viidennen ympäristöohjelman "Kohti kestävää kehitystä."

Julkilausuma sisältää seuraavia periaatteita:

1. Kunnalla on ratkaiseva rooli muutoksessa

2. Luonnon uusiutumiskyky on kulutuksen rajana

3. Jokaisella kaupungilla on omat menetelmät kestävyyden tavoittelussa

4. Eri sektorit antavat jatkuvasti palautetta kaupunkimaisen ekosysteemin tilasta

5. Muutos perustuu mittauksiin ja seurantaan

6. Ympäristönsuojelu integroidaan sosiaalisiin perustarpeisiin

7. Liikennesuunnittelussa priorisoidaan joukko- ja kevytliikennettä

8. Kaupunkiympäristössäkin ovat uusiutuvat energia lähteet ainoa kestävä

vaihtoehto

9. Kuntalaisilla ja intressipiireillä on oltava mahdollisuus osallistua

päätöksentekoon

10. Liiketoiminnan vaikutukset arvioidaan kestävyyden kannalta

11. Investointeja tehdään luonnon pääoman säilyttämiseksi.

Seuranta kokous järjestettiin Portugalissa 1966.