Miten maailma loppuu?

Päivitetty 25.3.2019


Asteroidi?

Jos maapalloon iskeytyy 40 km läpimittainen taivaankappale, meitä ei ole tässä enää asiasta keskustelemassa.

Alla otteita muun muassa Jussi Viitalan kirjasta (Atena 2011)

Elämän alusta lähtien eli 543 miljoonalta vuodelta (vanha aika) tunnetaan viisi suurta geologisen kauden lopettanutta sukupuuttoaaltoa, joissa suuri osa maapallon lajeista hävisi. Viimeisin tapahtui 65 miljoonaa vuotta sitten. Päätelmät on tehty geologisten kerrostumien tutkimuksen perusteella. Geologit ovat sietä mieltä, että tuho johtui esim. Intian laakiobasalttipurkausten aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta, tähtitieteilijät taas uskovat, että dinosaurukset tappoi matalaan mereen nykyisen Meksikon alueelle pudonnut kymmenen kilometrinen asteroidi. Viimeisen maailmanlopun jälkeen elämä kituutteli useita miljoonia vuosia ennen kuin kiihkeä evoluution purskahdus täytti maapallon uusilla lajeilla. Näyttää siltä, että suuret maapallomme yli pyyhkäisseet sukupuuttoaallot ovat aina tehneet tilaa uusille elämänmuodoille, jolloin kehitys on mennyt eteenpäin. Eliöt ovat sopeutuneet aina paremmin elämän erilaisiin vaatimuksiin.


Asteroideja ei odotettavissa

Kaikissa yksittäisissä taivaankappaleissa (Merkus, Venus, Maa ja Mars) on kevyin kemiallinen aine pinnalla ja painavammat painuneet planeetan sisälle painonvoiman vaikutuksesta. Jos taivaankappale on pienempi, erottumista ei tapahdu. Näin esimerkiksi asteroidit, siis pienoisplaneetat, joiden läpimitta on alle sata kilometriä, usein 15 km, ovat syntyneet. Niissä kevyet ja raskaat ainesosat eivät ole erottuneet toisistaan.

Asteroidin tai komeetan tuhovoimaa ei ratkaise pelkästään sen massa, vaan myös nopeus. Komeettojen iskeytymisnopeudet ovat paljon suurempia kuin asteroidien. Komeetat muodostuvat komeettapilvestä joka ympäröi koko aurinkosysteemiä. Komeetan jää sulaa, kun se lähestyy aurinkoa. Saattaa olla, että juuri komeetat ovat tuoneet veden maapallolle!

Komeetan tuhovoima nähtiin 1994, kun Shoemaker-levy 9 -komeetan kappaleet iskeytyivät Jupiteriin. Tämä herätti eri valtioiden päättäjät huomaamaan, että taivaalla vaanii todellisia uhkia ja sai valtiot rahoittamaan mahdollisten taivaallisten riskitekijöiden etsintää. Törmäyskraaterit ovat kaikki pohjoisella pallonpuoliskolla. Kun merenpohjan sedimenteistä etsittiin ja ajoitettiin näiden törmääjien sirontakenttien merkkejä, todettiin viimeisimmät törmäykset alle kahdenkymmenentuhannen vuoden tarkkuudella. Niiden alapuolella oli ehkä miljoona vuotta vanhempi sirontakerros.

Komeettoja voidaan havainnoida vasta muutamia kuukausia ennen mahdollista törmäystä. Jos tuollainen kappale olisi törmäyskurssilla, se voitaisiin ehkä yrittää ampua atomiaseella niin pieniksi kappaleiksi, etteivät ne pääsisi ilmakehän läpi. Vuonna 1995 laukaistiin observatorio kiertämään aurinkoa ja se on moninkertaistanut komeettahavainnot.

Eri kertomuksissa on mainittu planeettojen konjunktioita ja muita taivaallisia merkkejä, joiden avulla tutkijat väittivät vedenpaisumuksen tapahtuneen 2800 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Tietoja on löytynyt kiinalaisista muistiinpanoista. Gilgamesh-tarun vedenpaisumuskuvaus jumalten tulineen, tuhotulvineen ja rankkasateineen vastaa hyvin sitä, mitä kilometriluokkaa olevan asteroidin tai komeetan iskeytyminen esimerkiksi Intian valtamereen aiheuttaisi vakavan onnettomuuden. Syvään mereen iskeytyessään se höyrystäisi suunnattoman määrän merivettä, mikä aiheuttaisi laajalla alueella rankkoja sateita ja megatsunamin. Aaltojen korkeus lähentelisi sataa metriä.

Kun nykyiselle Jukatanin niemimaalle osui valtava asteroidi 65 miljoonaa vuotta sitten, dinosaurukset kuolivat sukupuuttoon.  Ne kuolivat kylmässä ja pimeässä. Asteroidin nostattama pöly- ja nokipilvi lähes pimensi auringon puoleksitoista vuodeksi. Lämpötilat maan päällä laskivat 28 astetta. NCAR mallinsi, minkälaista lälkeä törmäys olisi tehnyt.  Kasvit eivät pystyneet yhteyttämään. Meren kasviplankton kuoli.  Törmäys höyrysti kallioperän kiveä, joka nousi ilmakehään ja tiivistyi rakeiksi. Alas sataessaan kivirakeet kuumenivat ja saattoivat sytyttää metsäpaloja.  Liitukauden katastrofi hävitti dinosaurukset ja 75 prosenttia eläin- ja kasvilajeista. Vain linnut, matelijat ja nisäkkäät selvisivät. (hs 23.8.2017)

Seuraava kilometriluokan uhka on 1,1 kilometrinen asteroidi, joka vuonna 2880 tulee hyvin lähelle maata. Jos asteroidi alkaa näyttää vaaralliselta, se havaitaan kymmeniä vuosia etukäteen. Silloin hyvin pienikin ratamuutos riittää siirtämään sen turvalliselle radalle. Jos asteroidin rataa saadaan muutettua asteen murto-osan verran kymmeniä vuosia ennen laskettua törmäystä, se tarkoittaa kymmenien tuhansien kilometrien päässä tapahtuvaa lähiohitusta. Asteroidein suunnan muuttamiseksi on esitetty monenlaisia keinoja vetypommista aurinkopurjeeseen ja raskaan avaruusaluksen vetovoimaan.

Jo kolmen kilometrin levyisen asteroidin aiheuttama tuho vaikuttaa laajalle. Mereen pudotessaan se vapauttaa vesihöyryä mikä on vaarallinen kaasuhuonekaasu. Ilma lämpenee useita asteita. Maahan putoaminen aiheuttaa pölypyörteen atmosfääriin ja ilma kylmenee monella asteella. Se voi myös tuhota otsonikerrosta, joka suojelee auringon uv-säteilyltä ja aiheuttaa mutaatioita tuhotessaan dna:n ketjun. Kuumuus voi myös aiheuttaa valtavia tulipaloja ja jättää aerosoleja atmosfääriin, sateen mukana laskeutuvat myrkylliset partikkelit ja hapan sade tuhoaa kasveja ja eläimiä. (Arnold Hanslmeier)


Meteorit joskus lähes huomaamattomia

Aurinkokunnan uloimmissa osissa on alue, josta saavat alkunsa ”likaiset lumipallot”, lyhytjakoiset komeetat. Ilmassa loppuun palavia kappaleita sanotaan meteoreiksi. Suuri meteori näkyy tulipallona. Aurinkokunnan suurin planeetta Jupiter suojelee painovoimallaan maapalloa näitä likaisia lumipalloja vastaan. Nuorin todennettu kraatterikenttä on Vladivastokissa 1945 pudonnut rautameteoriitti. Aurinkoa kirkkaampi tulipallo putosi päiväsaikaa, joten tapauksella oli paljon silminnäkijöitä. Tämän meteoriitin palasia on löydetty suuri joukko, ja niitä voi netistä ostaakin.

Meteoreista saadaan tieto vain alle kolmanneksesta törmäyksistä. Yli puolet putoaa mereen ja niistä saa tietoa vain hyvällä onnella. Etelä-Saksan meteoriitti ei ole viimeinen potentiaalinen ”kulttuurintappaja”. Sekin löydettiin vasta satelliittiaikana avaruudesta käsin. Viron ja Suomen kansanperinteeseen on jättänyt jälkensä rautameteoriitin isku, joka aiheutti laajoja maastopaloja Saarenmaalla tuhat vuotta ennen ajanlaskun alkua. Sibeliuksen musiikkiinkin se on jättänyt jälkensä:

Tulta iski ilman Ukko,
valautti valeata,
impi tulta tuuitteli,
tuli tuhmalta putosi,
valkea varattomalta,
läpi taivahan yheksan,
löäpi kuuen kirjokanne.

Syy 1500-luvulla alkaneeseen pikkujääkauteen oli Uuden-Seelannin lähelle merenpohjaan iskeytynyt meteori ja aiheutti megatsunamin. Viime vuosisadan huomattavin meteori-isku oli 1908 Siperiassa. 80 metriseksi arvioitu tulipallo räjähti 8-10 kilometrin korkeudessa.

"Meteoriitit ovat asteroideista tai planeetoista irronneita, Maahan syöksyneitä murikoita. Kun ajattelee niiden historiaa, alkaa huimata. Jotkin niistä sisältävät vanhinta tunnettua ainetta, yli 4,5 miljardia vuotta sitten muodostunutta. Noista möhkäleistä on päätelty, että kaikkeus on kierrätettyä. Niissä on jälkiä tähdistä, jotka loistivat aikansa iäisyys sitten. Maata pommittaa joka päivä kymmeniä tonneja avaruuden kappaleita. Sadan kilometrin korkeudella ne näyttäytyvät meille tähden lentoina, meteoreina. Siellä niiden pinta kuumenee ja ne saavat hehkuvan hännän. Vain raskaimmat selviävät läpi ilmakehän. Yleensä niillä on hiilenmusta palamiskuori, ne painavat paljon ja ovat magneettisia." (Arja Kivipelto hs 17.4.2014)

 Beringinmeren yllä joulukuussa 2018 räjähtäneellä meteorilla oli kymmenen atomipommin voima. Maan ilmakehään saapunut asteroidi syöksyi meteorina Maata kohti seitsemän asteen kulmassa 32 kilometrin sekuntinopeudella. Sateelliitit näkivät meteorin ja sen jyrähdys tallentui ydinräjähdyksiä rekisteröiviin laitteisiin, jotka mittaavat ihmiskorvalle kuulumattomia matalataajuisia infraääniä. Nasan laskelmien mukaan meteorilla oli läpimittaa kymmenisen metriä ja painoa 1 500 tonnia. Se kiisi ilmakehään yli 115 000 kilometrin tuntivauhtia, kunnes paukahti hajalle 25 kilometrin korkeudessa. Räjähdys oli toiseksi suurin Nasan 30-vuotisen tilastonpidon aikana. Tämän kokoluokan räjähdyksiä sattuu kaksi tai kolme kertaa sadassa vuodessa. Vuonna 1908 tapahtunut Tunguskan räjähdys Venäjän Siperialla kaatoi 80 miljoonaa puuta yli 2 000 neliökilometrin alueelta. Tšeljabinskin välähdys 2011 valaisi taivaan kymmeniä kertoja kirkkaampana kuin Aurinko. Valon, polttavan ultraviolettisäteilyn ja etenkin paineaaltojen rikkomien ikkunoiden takia loukkaantui ainakin 1 200 ihmistä. Tuhansia rakennuksia vaurioitui. Tšeljabinskiin myös ropisi meteorin palamattomia kappaleita. Beringinmeren räjähdyksellä oli tuon meteorin energiasta noin 40 prosenttia.  Avaruudessa kiitäviä isoja kiviä tarkkaillaan kaiken aikaa siltä varalta, että ne uhkaavat maapalloa. Iso meteorikin on uhka, vaikka se palaa ilmakehässä, mutta Maahan päätyvä asteroidi voisi aiheuttaa valtavaa tuhoa. (Yle 19.3.2019, Tekniikan Maailma)


Kosminen purkaus

"Vain jonkinlainen kosminen katastrofi voisi tuhota ihmiskunnan kokonaan. Sen voisi aiheuttaa esimerkiksi gammasädepurkaus Maan läheisessä avaruudessa. Se voi lähteä liikkeelle törmäävistä mustista aukoista tai neutronitähdistä. Katastrofi tuhoaisi ihmisten lisäksi todennäköisesti kaikki muutkin eläimet lukuun ottamatta ehkä hyönteisiä ja kaloja. Gammapurkausta ei kuitenkaan ole näköpiirissä. Maapallon arvioiden kuitenkin käyvän lopulta elinkelvottomaksi noin viidensadan miljoonan vuoden kuluttua. Aurinko lämpenee liikaa. Vuosimiljardeja sen jälkeen Aurinko paisuu ensin punaiseksi jättiläistähdeksi ja sitten sammuu. Sitten maapalloa ei enää ole olemassa. Kenties ihmiskunta voi kuitenkin siirtyä avaruuteen elämään ennen olosuhteiden romahtamista." (Kari Enqvist hs 12.5.2014)  Auringon paisuessa maasta tulee äärettömän kuuma, kuiva autiomaa ilman ihmisiä.

Maapallon napojen siirtyminen ja maan magneettikentän muuttuminen tapahtuu niin hitaasti, että siihen ehditään todennäköisesti sopeutua.

Maapallon kiertorata auringon ympäri, maapallon pyöriminen oman akselinsa ympäri sekä akselin kallistuskulma vaikuttavat tulevaisuuteen. Maapallo kiertää joka vuosi 93 miljoonan kilometrin matkan auringon ympäri, yli 100 000 kilometrin tuntinopeudella. Maan kiertorata mahdollistaa lämpötilat, joissa vesi voi olla joko höyryä, nestettä tai jäätä. 20 000 vuotta sitten jääkaudella merenpinta oli 10 metriä nykyistä alempana. Merestä löytyy valtavia tippukiviä (hs 20.3.2014 Timo Peltonen)


Viisi supertulivuorta vaarana?

Maa on suuri hyrrä, joka vaappuu pyöriessään. Ilmastoon vaikuttaa se, milloin maa on lähinnä aurinkoa ja se hetki muuttuu. Tällä hetkellä se on tammikuussa ja tämän jakson pituus on 21 000 vuotta. Vaikka nämä maapallon ratasyklit ohjaisivatkin jääkausien jaksollisuutta, ne eivät pysty selittämään, miksi ilmasto ylipäätään jäähtyi jääkausiin.

Lupaavimmalta kuulostava teoria selittää kylmenemisen alkaneen Intian laatan törmättyä Aasian laattaan noin 50 miljoonaa vuotta sitten. Vuoristot lisäsivät sademääriä, mikä pesi ilmasta hiilidioksidia ja heikensi kasvihuoneilmiötä. Varsinaisten jääkausien alku ajoittuu samaan aikaan kuin Väli-Amerikan maayhteyden synty Etelä- ja Pohjois-Amerikan välille.

Koska maapallon ydin on pintaosaltaan sulaa rautaa, maapallolle kehittyi magneettikenttä suojaamaan ilmakehää ja elämää aurinkotuulelta. Maapallon mannerlaatat liikkuvat vaipan päällä pallon syvyydestä kumpuavien magmavirtojen työnteleminä kuin jäälautat. Laatat törmäilevät ja hankautuvat toisiaan vasten, yhtyvät ja eroavat. Missä mannerlaatat törmäävät suoraan vastakkain, syntyy vuorijonoja kuten Alpit Afrikan ja Euroopan törmäyksestä.

Suuriin geologisia kausia lopettaneisiin laakiobasalttipurkauksiin on lähes aina liittynyt maapallon keskilämpötilan huomattava nousu mahdollisesti maan sisästä purkautuneen suuren lämpömäärän ja kasvihuonekaasujen takia ja usein myös meren hapettomuus. Ehkäpä tuhoisaa on ollutkin juuri kosminen talvi ja sitä seurannut raju lämpeneminen, johon lajit eivät ole mitenkään ennättäneet sopeutua.

Jääkauden jälkeen on tapahtunut monia purkauksia, joiden vaikutuksia on voitu tutkia puiden lustojen paksuusvaihtelun ja lustojen laadun perusteella. Lustokronologia ulottuu jo lähes kymmenentuhannen vuoden päähän.

Supertulivuoria arvioidaan olevan maailmassa viidestä kymmeneen. 74 000 vuotta sitten sattunut Toban purkaus Indonesiassa romahdutti ihmiskunnan noin 2000 yksilöön. ihmisen muuttoliike muille mantereille on ajoitettu alkaneeksi juuri noihin aikoihin. Tunnetuin supertulivuori on Yellowstone Yhdysvalloissa, jolla on ollut viimeisen 17 miljoonan vuoden aikana 142 isoa purkausta. Nykyaikana tuollainen purkaus merkitsisi koko USA:n tuhoa ja maailmanlaajuista katastrofia – ehkä koko inhimillisen kulttuurin jonkinasteista romahdusta, sillä siitä seuraisi usean vuoden vulkaaninen talvi.

Kylmistä ajanjaksoista kertovat historian aikakirjat mainitsevat kuivan sumun, jonka läpi aurinko näkyi himmentyneenä. Sumu oli tulivuoren tuhkaa ja mikroskooppisia rikkihappopisaroita. Vuodet 536 ja 537 olivat tällaisia kuivan sumun vuosia. Niiden aloittama nälkävuosien jakso on osatekijänä myöhemmin tarkasteltavan ruttoepidemian leviämisessä. Vuosirenkaat ovat ohuita ja pakkasen vaurioittamia. Kylmeneminen saattoi johtua Australian rannikolta löytyneistä kraatereista, joiden läpimitta on 18 ja 12 km. Niiden nostama pöly alensi maapallon lämpötilaa. Historiallisen ajan pahin purkaus oli Indonesiassa 1815. Purkauksen jälkeinen vuosi tuli kaikkialla pohjoisella pallonpuoliskolla tunnetuksi ”vuotena ilman kesää"

 

Rutto on jyrsijöiden tauti?

Monen muun tavoin rutto leviää yksilöstä toiseen verta imevien hyönteisten tai punkkien avulla. Albert Camus'n romaanissa Rutto annetaan elävä kuvaus ruttoepidemian alkamisesta rottasateella: ”Kaduille näyttää sataneen sadoittain kuolleita ja kuolevia rottia. Ruttoon kuolevat rotat hoipertelevat koloistaan kuolemaan avoimille paikoille. Kuolleista rotista liikkeelle lähteneen rotan kirput purevat nälissään myös ihmistä ja levittävät tautia. Tavallisin ruton muoto on paiserutto. Siinä bakteeri pääsee verta imevän hyönteisen puremasta imusuonistoon ja turvottaa imusolmukkeet, jotka lopulta puhkeavat paiseina. 

Historian ajalta tunnetaan kolme ruton pandemiaa. Ensimmäinen vuosina 541-767, joka heikensi Itä-Rooman armeijaa. Nälkä heikensi ihmisiä ja lähetti kerjäläislaumat liikkeelle ja mahdollisti taudin nopean leviämisen. Suurimmat jäljet jätti mustana surman tunnettu ruttoaallto 1347. Lontoon rutto 1665-1666 hiljeni talvella, kun kylmä esti rotan kirppujen liikehdinnän. Viimeisin ruttoepidemia alkoi Kiinasta 1855 joka levisi Hongkongin vilkkaaseen satamakaupunkiin. Se levisi San Franciscoon ja sieltä maaoravien ja preeriakoirien kolonioissa eteenpäin. Jos taudin kantaja säilyy hengissä pitkään, taudin aiheuttavalla bakteerilla tai viruksella on aikaa hankkiutua uusiin isäntiin. Mustan surman uhrien joukkohautoja tutkittaessa on eristetty hampaiden juurista ruttobakteerin DNA:ta. Rutto tuli kaksi kertaa 400 vuotta sitten. Tappava verenvuototauti on saanut alkunsa lepakoista.

Ehkä suurin huoli taudinaiheuttajien osalta on bioterrorimissa. Suurvallat ovat kehittäneet taudinaiheuttajista mittavat biologisen sodankäynnin arsenaalit. On vain ajan kysymys, milloin tietotaito leviää terroristien käsiin. Terrorismin tavoitteenahan on juuri kauhun herättäminen ja siihen tappavat taudit sopivat erinomaisesti. Yli kymmenentuhannen vuoden aikana länsimaalaiset ja aasialaiset kehittivät hyvän immuniteetin lähes kaikkia kotieläinten levittämiä tauteja vastaan. Eurooppalaisille vaarattomatkin taudit olivat esimerkiksi Amerikan intiaaneille usein tappavia.

Ihmisten tahalliset hiilidioksidipäästöt?

Fossiilisten polttoaineiden käyttö nostaa ilman hiilidioksidipitoisuutta kasvihuonekaasuna. Kaasut estävät lämpösäteilyä pääsemästä takaisin avaruuteen. Ne vaikuttavat kuin kasvihuoneen lasi, jonka ansiosta auringon valo lämmittää tuulettamattoman kasvihuoneen paahtavan kuumaksi.

Napajäätiköt ovat ilmastoarkistoja, josta voidaan seurata menneen ajan ilmaston vaihtelua. Jään sisään jääneet pienet kaasukuplat ovat ilmanäytteitä menneen ajan ilmakehästä. Venäjällä jäähän on kairattu yli kolmen kilometrin syvyinen reikä, josta saadaan rakennettua lähes puolen miljoonan vuoden ilmastoprofiili. Tälle ajalle sattuu neljä suurta jäätiköitymiskautta. Menneen ajan lämpötiloja on mitattu myös meren pohjasedimenttien isotooppijakaumista.

Riisin pengerviljely ja metsänhakkuut ovat nostaneet ilmakehän kasvihuonekaasujen pitoisuuksia jo tuhansia vuosia sitten ja nämä ihmisen toimet ovat saattaneet pysäyttää ilmaston kylmenemisen viisituhatta vuotta sitten olleen lämpökauden jälkeen, silloin Suomen ilmasto oli yhtä lämmin kuin nykyisin Keski-Euroopassa.

On arveltu, että pohjoisten vuoristo- ja mannerjäätiköiden sulaminen tuottaa Jäämeren pinnalle niin paljon makeaa vettä, että Golf-virran kierto pahimmillaan pysähtyy. Golf virran lämmin ja siksi keveämpi vesi painaa Jäämeren kylmän veden syvälle. Syvällä meren pohjalla on pohjoisesta etelään virtaava merivirta, joka vie kylmää napameren vettä päiväntasaajan seudulle lämpenemään. Tämä maapallon keskuslämmitys pitää yllä Pohjois-Euroopan lämmintä ilmastoa. Jäätiköiden sulaessa niistä tuleva makea vesi on kuitenkin niin paljon keveämpää kuin suolainen merivesi, että kylmä pintavesi ei painukaan pohjalle, jolloin Golf-virta hidastuu. Se olisi suomalaisille todellinen maailmanloppu. Napa-alueiden kriittisin lämmittäjä ei ole hiilidioksidi vaan alailmakehässä leijuva ja jäälle kerrostunut noki.

Valtamerien vesimassa on keskimäärin neljä kilometriä paksu. Merien planktonien yhteyttäminen on laskenut 40 prosenttia 1950-luvulta. Se tarkoittaa, että hiilidioksidia ei poistu mereen vaan ilmakehään. On muistettava, että kaikki ilmakehän happi, jota hengitämme, on kasvien yhteyttämisen tulosta. 

Kaikkein suurin metaanivarasto on meren pohjassa eräänlaisissa metaanijääkasaumissa. Valtamerien huomattava lämpeneminen voisi vapauttaa kaasumaista metaania. Happamoituminen häiritsee erityisesti sukusolunsa veteen vapauttavien merieläinten lisääntymistä.

Ilmastomallit ennustavat napa-alueiden otsoniaukkojen täyttymisen alkavan vuoden 2020 tienoilla kansainvälisten sopimusten ansiosta.

Hurrikaanit ovat laajoja trooppisia matalapaineita, jotka saavat energiansa lämmenneestä merestä kohoavasta vesihöyrystä. Lämmitessään merestä haihtuu enemmän kostetta. Siksi talvella sataa enemmän lunta ja joillakin alueilla jäätiköt kasvavat.

Grönlannin mannerjäätikkö kasvaa sisäosistaan, jotka saavat sademäärien kasvaessa entistä enemmän lunta. Mutta Länsi-Antarktiksen mannerjäätikkö on heräämässä oleva jättiläinen. Kun merivesi pääsee tunkeutumaan jään alle, koko Länsi-Antarktiksen jäätikkö voi romahtaa lyhyessä ajassa. Jäähyllyjen jäävirtojen vastustavan paineen vähenee. Jäätiköt virtaavat mereen kiihtyvällä nopeudella. Meren pinnan nousu helpottaa kaiken aikaa meriveden tunkeutumista jäähyllyjen ja jäävirtojen alle.

Roskakasa kiertää valtameren länsiosan lämpimän merivirran ja itäosan kylmän merivirran väliin jäävässä pyörteessä.


Liikaa lapsia?

Ihmisen itsensä aiheuttaman uhkakuvan perimmäinen syy on lajimme hillittömästä lisääntymisestä johtuva liikakansoitus. Valitettavasti olemme tyypillinen eläinlaji, jonka vaistot eivät ole kehityksen myötä vähentyneet tai menettäneet voimaansa. Vaistot tavoittelevat vain seksiä, elossa säilymistä ja menestystä taloudellisessa, sosiaalisessa ja poliittisessa kilpailussa lajitovereiden kanssa tässä ja nyt. Meidän niin vakaana pitämämme olotila on luultavasti jo kymmenien vuosien perspektiivissä mitä suurimmassa määrin väliaikaista. 

Voisi sanoa, että 1930-luvulla maapallon väkiluku oli täysi. Maailman väkimäärän ruokkimiseksi maapalolla on vähän yli 8,5 miljardia hehtaaria viljelykelpoista pinta-alaa. Jokaista ihmistä kohti on siinä noin 1,3 hehtaaria viljelykelpoista maata. Lisämaan ottaminen ihmisen käyttöön merkitsee suunnatonta sukupuuttoaaltoa. Pitkään jatkuneen kuivien alueiden kasteluviljelyn lähes väistämättömänä uhkana on suolaantuminen.

Jos Maahan osuisi voimakas aurinkomyrsky, yhteiskunnan ydintoiminnot romahtaisivat tuntien kuluessa.Supernova eli tähden rajähtäminen tuhoaisi otsonikerrosta ja aiheuttaisi uv- ja röntgensäteilyä, johtaisi massakuolemiin, mutaatioihin ja syöpäsairauksiin.


Ydinräjähdys?

Maailmassa on 442 ydinvoimalaa. Ydinräjähdys aiheuttaa samanlaisen sähkömagneettisen pulssin kuin salamanisku, mutta vain monta kertaluokkaa
voimakkaamman. 

Hyvin korkealla räjäytetty ydinpommi tuhoaa kaikki tietoliikenneyhteydet ja muutkin sähkölaitteet jopa yli tuhannen kilometrin säteellä. Yhdysvalloissa ja Venäjällä on edelleen lähes parituhatta strategista megatonnin luokkaista taistelukärkeä täydessä valmiudessa. Osa niistä kiertää kaiken aikaa sukellusveneissä ympäri maailman meriä. Nykyiset ydinaseet riittäisivät nelinkertaiseen maailmanloppuun.


Aurinkomyrsky ajaisi maan kaaokseen?

Aurinkomyrsky on todellinen mutta epätodennäköinen uhkakuva. Voimakkaan aurinkomyrskyn lähettämä hiukkaspilvi voisi Maahan iskeytyessään pimentää sähköverkot yli valtioiden rajojen. Valtakunnallinen sähkökatko johtaisi nopeasti pahenevaan kriisiin, jossa matkapuhelinverkko hiljenisi vain tuntien kuluessa katkon alkamisesta, polttoaine loppuisi huoltomiehiltä ja viranomaisilta.

Tällaisessa tilanteessa Suomen Huoltovarmuuskeskus ottaisi ohjat käsiinsä, mutta käytännössä aurinkomyrskyyn ei olla varauduttu.
- Aurinkomyrskyistä on kyllä puhuttu yhtenä mahdollisuutena, mutta konkreettisia toimenpiteitä Suomessa ei ole sen varalta tehty. Todennäköisyys on pieni, mutta seurauksia voidaan vain arvailla, Huoltovarmuuskeskuksen voimajärjestelmäasiamies Petri Nieminen sanoo: Läheltä piti. Heinäkuussa 2012 vaara realisoitui läheltä piti -tilanteeksi, kun Maahan iski voimakkain aurinkomyrsky ainakin 150 vuoteen. Yhdysvaltain ilmailu- ja avaruushallinto NASA:n mukaan katastrofilta vältyttiin vain siksi, että voimakkain myrsky osui Maan kiertoradalla kohtaan, jossa Maa ei juuri silloin sijainnut. Tutkijoiden mukaan Maa olisi ollut suoraan tulilinjalla, jos purkaus Auringossa olisi sattunut vain viikkoa aikaisemmin.
Vaarassa olisivat olleet ainakin sähköverkot, satelliitit, gps-paikannus ja radioliikenne.

Suomessa sähkömuuntajat kestävät normaaleja aurinkomyrskyjä. Vaikka Suomen viranomaiset eivät ole varautuneet erityisesti aurinkomyrskyyn, valtakunnallisen sähkökatkoksen varalle on olemassa suunnitelmia. Aurinkomyrskyä todennäköisempi skenaario olisi tehopula, joka voisi huonojen yhteensattumien summana johtaa koko Suomeen pimenemiseen. Silloin siemensähkö verkon palauttamiseksi pyydettäisiin naapurimailta.
- Olkiluodon toinen yksikkö oli juuri kolmisen viikkoa pois käytöstä vian takia. Siinä oli jo aineksia ongelmille. Olisi tarvittu vain Itämerelle yksi epäonninen troolari, joka olisi vaurioittanut Ruotsiin vieviä kaapeleita, Nieminen kuvaa.
Suomen kantaverkko on ollut kokonaan alhaalla viimeksi vuonna 1974. Niemisen mukaan täyspimennyksen aiheuttamat ongelmat olisivat nyt huomattavasti suurempia, koska yhteiskunta on huomattavasti sähköriippuvaisempi. Nieminen arvioi, että suurhäiriössä sähköjen palauttaminen kuluttajille kestäisi jopa kaksi vuorokautta. Aurinkomyrskyn käräyttäessä muuntajat laajoilta alueilta tilanne voisi olla huomattavasti hankalampi.
Kantaverkon kaatuessa bensaa saisi vain neljältä huoltoasemalta koko Suomessa - jos niiltäkään. Polttoainepumput eivät toimi ilman sähköä, joten bensa loppuisi nopeasti paitsi kansalaisilta, myös viranomaisilta, jotka yrittäisivät palauttaa sähköjä ja evakuoida vanhuksia kylmenevistä kodeista. Sairaalat joutuisivat ajamaan alas osan toiminnoistaan ja turvautumaan varavoimaan. Tunti tunnilta ongelmat kasvaisivat eksponentiaalisesti. Noin kymmenen tunnin jälkeen sähköasemien etäohjaus ei enää onnistuisi, vaan kaikki olisi tehtävä paikan päällä käsin. Ilman bensaa huoltomiesten liikkuminen kävisi mahdottomaksi.

Huoltovarmuuskeskus on testannut suurhäiriön aikaista bensanjakelua toimittamalla neljälle huoltoasemalle varavoimakontit Forssaan, Vierumäelle, Siilinjärvelle ja Ouluun. Järjestelmä on vielä testivaiheessa.
Huoltovarmuuskeskuksen voimajärjestelmäasiamies Petri Niemisen mukaan matkapuhelinverkon tukiasemat ja sitä myöten kännykät hiljenisivät jo noin kolmen tunnin kuluttua katkon alkamisesta. Ei tv:tä, ei internetiä - kansalaiset joutuisivat nopeasti tietopimentoon. Vain harvoilla on enää pattereilla toimiva radio. Maksukortit eivät toimisi, ruuat pilaantuisivat, puhdasta vettä ei tulisi, vessat eivät vetäisi, lehmät jäisivät lypsämättä. Metro, junat ja kaikki kuljetukset pysähtyisivät. Kauppoihin ei saataisi ruokaa myytäväksi, ja vaikka saataisiinkin, eivät kauppojen kassajärjestelmät toimisi. Auringon laskettua olisi pilkkopimeää. (Iltalehti 1.3.2015)

 

Suomen tuleva ilmasto

Toimittaja Heli Saavalainen (hs 2.11.09) kokosi paketin Suomen ilmastonmuutoksesta apunaan Ilmatieteen laitos, tutkija Tuomenvirt

  1. sadassa vuodessa Suomen ilmasto lämpenee  2 – 6 astetta
  2. sademäärät lisääntyvät 10 – 30 prosenttia ja rankkasateet koettelevat kaupunkien viemäreitä
  3. uudet tuholaiset ja loiset voivat vallata alaa, koska kylmyys ei estä talvehtimista
  4. kettukannan vahvistuminen voi lisätä kettujen välittämiä tauteja: myyräekinokokki, heisimato voi tulla Suomeen. Ihmisen vaarallisimman loisen leviäminen romahduttaisi muun muassa metsämarjojen viennin. Maataloudessa koloradonkuoriainen voi aiheuttaa riesaa.
  5. Lohikalat vähenevät ja särkikalat runsastuvat, kun vedet lämpenevät
  6. pienpetojen, kettu, supi, mäyrä, kannat vahvistuvat.
  7. vehnää, kauraa ja ohraa voidaan viljellä Lappia myöten, maissi menestyy Keski-Suomessa
  8. kuivuuskaudet lisääntyvät ja peltoja on ryhdyttävä kastelemaan
  9. sienitautien ja homeiden riski kasvaa
  10. roudan vähentyminen vaikeuttaa puunkorjuutta
  11. sateet ja tulvat vahingoittavat teiden ja ratojen rakenteita
  12. kaupunkeja on suojattava tulvavalleilla
  13. sateet ja tulvat lisäävät ravinteiden ja haitta-aineiden huuhtoutumisia sulasta maasta vesistöihin
  14. pienten järvien umpeenkasvu kiihty




 Heidi Lindewall, Iltalehti 18.4.2012

Tutkijat uskovat selvittäneensä syyn siihen, miksi dinosaurukset katosivat maapallolta

Dinosaurusten on jo pitkään tiedetty kuolleen sukupuuttoon samoihin aikoihin, kun valtava meteoriitti iskeytyi maapallolle liitukauden lopulla noin 65 miljoonaa vuotta sitten. Törmäys nostatti valtavan pölypilven, joka esti auringon valon pääsyä maanpinnalle. Tämän seurauksena planeettamme viileni ja kasvillisuus surkastui.

Ihmetystä on kuitenkin herättänyt se, minkä vuoksi nisäkkäät onnistuivat selviämään katastrofista, mutta dinosauruksille se merkitsi väistämätöntä loppua. Zürichin yliopiston tutkijoiden tuoreen teorian mukaan ratkaisevana tekijänä oli koko. Pienet dinosauruslajit olivat nimittäin hävinneet maapallolta ilmeisesti jo aiemmin eläinten välisen kilpailun seurauksena. Koska dinosaurukset lisääntyivät munimalla, niiden poikaset olivat aikuisten kokoon verrattuna suhteellisen pieniä. Munat eivät voineet kasvaa määrättömän suuriksi ja vastakuoriutuneet jälkeläiset saattoivat painaa vain 2 - 10 kiloa. Aikuisikään mennessä niiden piti kerätä kuitenkin valtava määrä, noin 30 - 50 tonnia, elopainoa.

Dinosauruslajien poikaset joutuivat samaan aikaan taistelemaan ruoasta toisten pienempien eläinlajien aikuisten yksilöiden kanssa. Tutkijoiden mukaan kova kilpailu koitui nimenomaan pienempien dinosauruslajien kohtaloksi, koska niille ei enää riittänyt tarpeeksi elintilaa ja ravintoa. Jäljelle jäivät vain suuret hirmuliskolajit.

- Se ei ollut ongelma 150 miljoonaan vuoteen, mutta heti kun tapahtui jotain, joka vei mukanaan suuret lajit ja jätti jäljelle vain pienet, koko lajiryhmä hävisi, tutkija Marcus Clauss kuvailee tilannetta uutistoimisto AFP:lle.

Nisäkkäät selvisivät lajien välisestä kilpailusta paremmin, sillä nisäkäsäidit imettivät poikasiaan, eikä niiden siten tarvinnut taistella ruoasta muiden lajien yksilöiden kanssa. Tämän vuoksi maapallolla eli meteoriitin iskiessä myös pieniä nisäkäslajeja, jotka onnistuivat selviytymään luonnonmullistuksesta. Meteoriitti-iskua seuranneessa massasukupuutossa kuolivat kaikki yli 10 - 25 kiloa painaneet eläimet. Nykyinen eläinlajien kirjo on syntynyt sukupuutosta pelastuneista esi-isistään evoluution avulla.



Apokalyptinen retoriikka on osa poliittista painostusta?

Franz M. Wuketits Aus Politik und Zeitgeschichte (APuZ 51–52/2012)
Kun menneinä vuosisatoina meitä on peloteltu Jumalan tai jumalien rangaistuksella ja helvetillä, uhkaa nykyään elämäämme kansainvälisen kilpailukyvyn menetys ja Suomen luottoluokituksen lasku. Epäilemättä kuolemme kohta kurjuuteen. Vaivumme häpeään. Ei saa taistella finanssikriisin vaatimia säästötoimia vastaan. Oikeistopoliitikot vääntävät euro- ja finanssikriisistä apokalyptisia sanakäänteitä. Median on maksimoitava jännitystä. Katastrofiskenaarioista on tullut poliittinen projekti.

Ja Herra näki, miten valtavasti pahaa ihmiset maan päällä tekivät, heidän sydämensä ajatukset olivat pahuutta täynnä. Haluan tuhota ihmisen maan päältä. Hän katui luoneensa ihmiset. (1. Mooses 6, 5-7) Raamatun myyttiä vedenpaisumuksesta vastasi Kreikan mytologiassa Zeus tuhoamassa ihmiset turmeluksen takia. Vain muutamat ihmiset jäävät jäljelle. Melkein kaikkiin maailmanlopun myytteihin sisältyi kuitenkin tieto uudesta alusta. Nooan arkista tuli pelastuksen symboli – se joka rakentaa arkin ajoissa selviää pahimmasta katastrofista. Yhden lajin kuolema on ollut seuraavan lajin evolutionäärinen elinehto. Dinosaurusten jälkeen imeväiset saivat elinmahdollisuuden.

Vanhoissa myyteissä tulee esille syvä poliittinen perusmalli: ihmiset joutuvat kärsimään virheistään. Kyse ei ole aina edes siitä, että ihmiset olisivat pahoja vaan meillä on syyllisyydentunto. Synnynnäisellä syyllisyyden tunnolla on valtaapitävien ollut helppo tehdä politiikkaa. Lapsia on peloteltu susilla ja tontuilla. Myös kokonaisia kansoja on syyllistetty milloin mistäkin. Pelottelulla luodaan ihmisille pelkoja ja syyllisyyden ja pelon avulla on ollut helppo saarnata apokalyptisiä varoitteluja kuten nyt patistetaan kuluttamaan, ei saa taistella finanssikriisin vaatimia säästötoimia vastaan. Oikeistopoliitikot vääntävät euro- ja finanssikriisistä apokalyptisia sanakäänteitä. Median on maksimoitava jännitystä. Katastrofiskenaarioista on tullut poliittinen projekti.

Meksikon hieroglyfit Tortuguero Monument 6 sanotaan todistavan vanhoja laskelmia tuhosta, samoin Paracelsus (1493–1541) ja vanhaan ranskalaiseen almanakkaan perustuvat Michel de Nostredame (Nostradamus; 1503–1566). Reformisti Martin Luther (1483–1546) kertoi paljastaneensa antikristuksen ja pelastaneensa ihmiskunnan. Maya-kalenteri päättyi 21. joulukuuta 2012 ja myytin mukaan siitä alkaa maailman tuhoutuminen.


Islamin opetus historian lopusta

Isis fantasioi propagandassaan lopun aikojen tapahtumilla. Dabiq on pikkuruinen maalaiskylä Pohjois-Syyriassa, jolla on rooli islamin eskatologiassa (oppi viimeisten aikojen tapahtumista). Profeetta Muhammedin sanojen mukaan, Dabiqin niityillä käydään lopun aikojen taistelu muslimien, ja roomalaisten armeijoiden välillä. Dabiq on myös Isisin englanninkielisen propagandalehden nimi. Isis kirjoittaa toistuvasti ”hetkestä”. llä viitataan islamin opetuksiin historian lopusta. Islamin viimeisten aikojen opilla on paljon yhteistä juutalais-kristillisen eskatologian kanssa. Harmageddonin taistelusta. Islamin mukaan Jeesus auttaa islamin messiasta, Jeesusta, Mahdia, voittamaan taistelussa pahan voimat. Mahdi perustaa voittojen jälkeen islamilaisen ihanneyhteiskunnan maan päälle. Hämeen-Anttilan mukaan eskatologia on korostunut tiettyinä historian aikoina. Ristiretkien ja kolonialismin aikoihin nousi paljon eskatologisia liikkeitä. Hyvän ja pahan välisen taistelun lisäksi islamin eskatologisissa liikkeissä on hyödynnetty tarinaa hijasta eli profeetta Muhammedin ja hänen kannattajiensa siirtymisestä Mekasta Medinaan vuonna 622. Hijra-puheilla on kannustettu ”tosiuskovia” hylkäämään turmeltunut islam ja siirtymään uuteen ja puhtoiseen islamin luvattuun maahan. Samaa kaavaa toistaa Isis kutsumalla muslimeja ympäri maailman ”islamilaiseen valtioonsa”. Maailmanlopun odotus on johtoaihe Isisin propagandassa. He kannattavat Isisin äärimmäistä julmuutta, kuten siviilien mestauksia, koska tekojen nähdään jouduttavan lopun aikoja.

Islamin viimeisten aikojen opetuksessa salafikoulussa kerrotaan lopun aikojen suuresta taistelusta, joka käydään Lähi-idässä muslimien ja heidän vihollistensa välillä.

On traagista, että Lähi-idän uskonnot jakavat yhteisen näyn lopun aikojen taistelusta, jos maailmanpoliittiset tapahtumat eri puolilla sotketaan uskonnollisiin lopun ajan fantasioihin, soppa saattaa muuttua itseään toteuttavaksi ennusteeksi. Todisteita epäonnistuneista lopun aikojen liikkeistä on riittävästi islamin, kristinuskon ja juutalaisuuden historiassa. Eskatologisia myrskyjä nousee historian levottomina kausina. (Jukka Huusko, hs 4.4.2015)




Suuomen Kuvalehti 22.02.2019

Osia kirjoituksesta:

ELINA JÄRVINEN JA VAPPU KAARENOJA

Olipa kerran Pasila


Satoja kiloja painavat nisäkäsliskot olivat valtiaita, kunnes neljäs maailmanloppu teki niistä lopun. Sen jälkeen dinosaurukset saivat tilaa. Mutta 65 miljoonaa vuotta sitten maahan iskeytyi valtava asteroidi, ja seurasi viides maailmanloppu. Siitä alkoi nisäkkäiden valtakausi. Se aika, jota me nyt elämme. Indricotherium oli sarvikuonon sukuinen jättiläinen, joka oli vaeltanut Kazakstanin aavoilla 20 miljoonaa vuotta sitten. Suurin nisäkäs, joka koskaan on elänyt! Sen luita on nähtävillä Lontoossa ja New Yorkissa. Se oli pitkäkaulainen, kirahvin näköinen, kymmenen kertaa niin painava kuin kirahvi.  Mikä eläin on kyseessä, millaiseen ympäristöön se on sopeutunut? Mitä se on syönyt: pehmeitä lehtiä vai kuluttavaa heinää? Tutkija näkee sen hampaan muodosta, korkeudesta, leikkaavista särmistä, pinnan kulumisjäljistä. Ja kun vaihtaa näkökulmaa, kun ei katsokaan lajia vaan katsoo aluetta ja kaikkia sieltä löytyneitä hampaita, voi tehdä ilmastokarttoja menneisyydestä. Tähän tarvitaan paljon dataa, ja sitä varten on tietokanta: NOW, New and Old Worlds.
Niin kuin oli ollut useita trilobiittilajeja, oli ollut myös ihmislajeja. Metrin mittaan kasvanut Homo floresiensis, roteva Homo neanderthalensis, hentorakenteinen Homo habilis. Yhteensä ainakin kahdeksan lajia ja me, Homo sapiens. Me kehityimme Afrikassa noin 300 000 vuotta sitten. Meistä tuli erityisiä. Aloimme puhua toisillemme. Saatoimme puhua siitä, missä näimme leijonan viikko sitten ja miten taltuttaisimme sen yhdessä. Pystyimme opettamaan ja auttamaan toisiamme. Olemme antaneet itsellemme nimen sapiens, viisas. Tutkijat uskovat, että Homo sapiensin geeneissä tapahtui muunnos, jota evoluutio alkoi monistaa. Se antoi meille kielen. Mihin tahansa menimme, muut väistivät. Neandertalilaiset olivat lihaksikkaampia kuin me, mutta edes se ei pelastanut heitä. Meillä oli pian ylivoima. Jostain syystä Homo sapiens on hyvin tehokas lisääntymään. Kun viimeiset neandertalilaiset katosivat 30 000 vuotta sitten, jäljelle jäimme vain me. Osasimme käyttää neulaa ja viedä muilta eläimiltä turkit.

Talvella lunta satoi enemmän kuin kesällä ehti sulaa. Ja kun se reilut kymmenentuhatta vuotta sitten suli, seurasi vedenpaisumus. Mutta maa on kuin stressipallo. Kun se vapautuu jään painon alta, se alkaa hiljalleen kohota entiselleen, nousta merenpinnan yläpuolelle. 6 000 vuotta olivat levinneet kasvit, sitten eläimet, niiden perässä ihmiset. He iskivät kivet teräviksi, virittivät ne nuolien päihin ja suuntasivat nuolet kohti hirviä ja majavia. Kun puukehikon varaan asetteli eläimen nahkaa, rakennelma piti vettä. Maanviljely teki meistä kyltymättömiä. Sitä ennen metsä oli asettanut rajat. Sitten alkoi viljely, täällä pohjoisessa noin 3 500 vuotta sitten.

Helsingin keskustaa piti laajentaa, ja Itä-Pasilasta tulisi sen paisuntasäiliö. Haluttiin rakentaa tehokkaasti, niin että Itä-Pasilaan syntyisi ”avaruusajan keskustarakenne”, ”vilkkaan suurkaupunkimainen miljöö”. Alueen kehittäminen oli valtavan innostavaa. Ihminen oli juuri käynyt kuussa, kaikki oli mahdollista. Pohdittiin, pitäisikö jalkakäytäville asentaa liukuhihnat. Pasilasta tulisi ”kyberneettinen kone, joka muuntuisi jatkuvasti ennakoimattomienkin tarpeiden mukaiseen optimimuotoon”. 

Ekologit, paleontologit, biologit, systeemitutkijat alkoivat tutkia ongelmia ja tuhoja, joita ihminen on aiheuttanut.  Heidän ei ollut tarkoitus käsitellä menneitä maailmanloppuja. piti koota tietoa siitä, mitkä lainalaisuudet säätelevät elollista luontoa. Toisin sanoen piti koota biodiversiteetin, luonnon monimuotoisuuden, teoriaa. Ja sen jälkeen pohtia, miten ympäristöuhat vaikuttavat näihin lainalaisuuksiin. Miten voitaisiin varautua, voitaisiinko vaikuttaa?

Mutta katse kääntyi menneeseen, viiteen suureen joukkotuhoon, syntyi yllättäen oivallus siitä, miten ne olivat tapahtuneet. Ne olivatkin tapahtuneet aina samalla tavalla. Syyt olivat olleet erilaisia, mutta mekanismi sama. Oli tapahtunut jotain, mikä oli saanut koko biosfäärin keikahtamaan toiseen tilaan. Ilmasto oli lämmennyt tai kylmentynyt tai maahan oli iskeytynyt asteroidi, ja se oli saanut muutoksen aikaan. Se oli ollut pakote. Niin nopea ja vahva, että koko systeemi oli heilahtanut toisenlaiseksi. Lajit, jotka olivat sopeutuneet entisiin oloihin, eivät pärjänneet uusissa ja kuolivat äkisti sukupuuttoon. Muutos oli ollut se, joka tappoi.

Jos maailma siis toimi näin, mitä nyt oli tapahtumassa? Planeettaa hallitsee järisyttävän vahva pakote: ihminen. Se käyttää luonnonvarat, polttaa hiilen ja öljyn, lämmittää ilmaston, sulattaa jäätiköt. Kuluttaa, saastuttaa ja lisääntyy. Kun viidenkymmenen prosentin kriittinen raja ylittyy, keikahdus on todennäköinen. Sillä tavalla systeemit käyttäytyvät.
    • Maapallon pinta-ala – kuinka isossa osassa näkyy ihmisen jälki? Kaupunkeina, teinä, parkkipaikkoina, peltoina, plantaaseina.
    • Kuinka paljon ihminen käyttää energiaa? Se syö koko ajan säästöjäänkin, fossiilisia polttoaineita.
    • Koska tultaisiin kriittiseen pisteeseen, viiteenkymmeneen prosenttiin?
Arvio oli kylmäävä: noin vuonna 2040. Olivatko merkit jo näkyvissä? Sään ääri-ilmiöt, tulokaslajit, sukupuutot. Ennen ihmisen aikaa viisi lajia vuodessa kuoli sukupuuttoon. Nyt yli viisisataa lajia, lievimmän arvion mukaan. Elämä tuskin kokonaan loppuisi, vaikka kävisi kuinka. Aina joku selviää. Tällä kertaa ehkä pulut ja lokit, jotkut varikset. Ehkä ihmislajikin, Homo sapiens, säilyisi. Mutta asuttavia alueita jäisi vähän.
 Maapallon biosfääri lähestyy keikahduspistettä. Tutkijaryhmän artikkeli julkaistiin näyttävästi Nature-lehdessä kesäkuussa 2012. Jos te tiedätte kaiken tämän, miksi ette ole katoilla huutamassa sitä? Miksi puhutte vain toisillenne? Tutkijat laativat selvityksen. Tilanne, syyt, seuraukset, keinot. Tieteellinen jargon kielletty.
Pasila 2019: Vaateputiikkeja, ravintoloita, gym, astiakauppa, elokuvateatteri, ruokakauppa, hampurilaisketju, koruliike, kosmetiikkamyymälä, kampaamo, kynsisalonki. Virallisesti ostoskeskuksen nimi on Mall of Tripla. ”Tripla herättää Pasilan henkiin”. Parkkihallissa on viisi maanalaista kerrosta. Sitä varten kaivettiin kuoppa, siirrettiin pois miljoona tonnia maata. 12-pyöräiset rekat kuljettivat, operaatio kesti vuoden. Noin sata rekkaa päivässä lähti työmaalta mukanaan Pasilan maata ja kalliota. Avajaiset pidetään syksyllä 2019. ”Viettelee ja inspiroi.”

Hiilidioksidipäästöt eivät vähene, ne kasvoivat viime vuonna 2,7 prosenttia. Kulutus ylitti maapallon kantokyvyn 1,7-kertaisesti. Väestö kasvoi lähes 7,7 miljardiin. Länsimainen ihminen kuormittaa maapalloa niin paljon, että sitä voi verrata menneiden aikojen isoon maanisäkkääseen Indricotheriumiin. Siihen sarvettomaan sarvikuonoon, joka painoi 11 000 kiloa. Planeetta, jolla elää miljardeja Indricotheriumeja. Pelkkä ajatus on absurdi. Koska ihmisellä ei ole kilpailijoita, se onnistuu. Se on menestyksekäs, koska se pystyy käyttämään luonnonvaroja hyväkseen. Ja tuhoisa, koska se on kyltymätön. 

(Juttuun on haastateltu apulaisprofessori Jussi Erosta, akatemiatutkija Jussi Heinosta, tutkimusjohtaja Annakaisa Korjaa, tutkijatohtori Juha Saarista, professori Heikki Seppää sekä tutkija Miikka Tallavaaraa Helsingin yliopistosta. Lisäksi on haastateltu erikoistutkija Antti Ojalaa Geologian tutkimuskeskuksesta, professori Marko Maunulaa Claytonin valtionyliopistosta sekä tiedetoimittaja Maija Karalaa. Lähteenä on käytetty myös kirjoja Peter Brannen: The Ends of the World, Yval Noah Harari: Sapiens, Esko Heilman: Helsingin Vanha-Pasila sekä Michael Schulman ja Mikael Sundman (toim.): Pasila: Helsingin uusi keskus.
Juttua varten on saatu apurahaa Tiina ja Antti Herlinin säätiöltä. Artikkeli on kuunneltavissa podcast-muodossa SK:n verkkosivuilla. Lukijoina Vuokko Hovatta ja Paavo Kerosuo.)