Miten muutos toteutuu?



Länsimaisen sivilisaation suuria muutoksia ovat olleet maanviljelyn aloittaminen, kristinuskon leviäminen, Rooman valtakunnan tuhoutuminen ja keskiajan vaihtuminen tieteelliseen aikaan. Nykyään saastuminen ja vieraantuminen ovat merkkejä siitä, että suuri muutos on tulossa. Nykyisessä tilanteessa ei voida kuvitella ratkaistavan ongelmia enää sodan tai väkivaltaisen vallankumouksen menetelmillä. Atomi- ja joukkotuhoaseiden aiheuttama vaara on liian suuri.


Väkivallaton muutos

Historia osoittaa, että sodan jälkeen on yleensä hyvin nopeasti noussut uusi ja kehittyneempi kulttuuri. Tutkimusten mukaan sota ja muutos kyllä liittyvät toisiinsa, mutta sota ei ole ollut muutoksen syy, vaan päinvastoin. Voimakasta painetta yhteiskunnalliseen muutokseen on syntynyt ennen sotaa. Kun muutokselle ei ole annettu riittävästi tilaa, se on toteutettu voimalla - tai yritetty estää voimalla. Tämän mukaan reformi olisi paras suoja revoluutiolta, eli niin vallankumous kuin sota on parhaiten estettävissä uudistamalla yhteiskuntaa jatkuvasti.

Arvaamaton ja hyvinkin vähäpätöinen tapahtuma voi toimia sodan ja kriisin laukaisijana, kuten aikanaan Musta Perjantai Wall Streetillä tai pienen Itävallan ruhtinaan murha ennen ensimmäistä maailmansotaa. Kuinka yhtäkkisesti kaatuikaan roomalaiskatolinen kirkko reformaation aikana ja Ranskalainen monarkia vuonna 1793. Yhden yön aikana mahdoton muuttui mahdolliseksi. Matkalla giljotiiniin Ludvig XVI kuuluu sanoneen: Tämän kaiken olen tiennyt jo vuosia. Miten saatoinkaan olla uskomatta sitä? Eikä Itä-Euroopan valtiollisen järjestelmän kumoutumiseenkaan pitkiä aikoja kulunut.

Ivan Illichin mukaan perinteisten auktoriteettien valta-asema haihtuu kuin tuhka tuuleen, kun niiden "hataran mielikuvituksellinen perusta paljastuu". Mahtavat ja tärkeiltä näyttävät virastot menettävät kunnioituksensa kansan silmissä yhtä yhtäkkisesti kuin toisen maailmansodan aikana. Valtaapitävien asema ja oikeus määritellä yhteiskunnan arvot luhistuu. Kasvattajat, tehtaanomistajat, lääkärit, kauppiaat, tutkijat ja sotilaat eivät noudata enää valtaapitävien periaatteita. Tällöin muutos alkaa vyöryä omalla painollaan.


Entä Darwinin eloonjäämismalli?

Darwinin mukaan muutos tapahtuu selektiivisesti ja luonnostaan. Darwin painotti vahvimman eloonjäämistä biologisessa evoluutiossa. Hänen mukaansa elämä on jatkuvaa taistelua. Vahvin on se, joka jää viimeiseksi henkiin, ja heikot alistukoon.

Marx todisti, että muutosvoima ei ole ihmisessä, vaan luokkataistelussa. Yhteiskunnan heikkojen tulee yhdistää voimansa ja kaataa vanha järjestelmä. Freud etsi muutosta ihmisen sisäisestä vapautumisesta. Freudin mukaan ihmiset elävät liiaksi illuusioiden varassa, kuvitteellisessa maailmassa. Siksi ihmisellä on väärä tietoisuus eli todellisuudesta väärä kuva. Muutos vaatii sitä, että ihminen pystyy muodostamaan todellisuudesta mielessään oikean kuvan. Tämän vapauttamisen työkaluna on totuus.

 

Muutos markkinamekanismejä hyväksikäyttäen?

Viime vuosikymmeninä on esitetty kolmenlaisia menetelmiä valtion muuttamiseksi ekologisempaan suuntaan. Vanhin valtiollinen keino on poliisivaltio, mikä tarkoittaa, että tuotantoa, jakelua ja kulutusta ohjataan käskyillä ja kielloilla. Poliisivaltion menetelmällä saavutetut tulokset ovat väliaikaisia ja tuskallisia.

Ekologisen muutoksen aikaansaamiseksi on ehdotettu myös muutoksen kytkemistä markkinamekanismeihin. Päästöjen kurissapitämiseksi on luotava sellainen taloudellinen maksujärjestelmä, jonka avulla vähennetään tuotantoprosessien aiheuttamia ympäristövahinkoja. Se tarkoittaa, että vesiä ja ilmaa saastuttavat yritykset ohjataan pakollisten maksujen avulla käyttämään vähemmän saastuttavia tuotantotapoja ja rakentamaan puhdistuslaitoksia. Tähän mennessä ei kuitenkaan ole arvattu ottaa niin suuria maksuja, että varat todella riittäisivät iseuraustien korvaamiseen. Saastuttavien teollisuuslaitosten lobbaus on ollut tehokasta. Sitä paitsi todellisten saastevaikutusten mittaaminen on jokseenkin mahdotonta.

USA:ssa on kehitetty niin kutsuttu ekologisen markkinatalouden malli. Luonnonvaroja käsitellään kuten mitä tahansa pääomatavaraa. Tässä kaupanteossa kauppakirjana on saastutusoikeus. Saastutusoikeutta voi markkinoilla ostaa ja myydä niin kuin tavaroita. Metsäkuolemia ajatellen erityisen ajankohtainen rikkidioksidimarkkinoiden avaaminen näyttäisi seuraavanlaiselta: Jokaiselle voimalaitokselle annetaan oikeus sen suuruisiin päästöihin kuin laitoksella on juuri tällä hetkellä. Tätä oikeutta vähennettäisiin joka vuosi sovitun määrän mukaisesti, esimerkiksi 11,5 prosenttia. Kymmenessä vuodessa päästöt olisivat vähentyneet 70 prosenttia. Sen jälkeen kauppakirjalla olisi vielä 30 prosentin arvo. Näitä päästötodistuksia olisi lupa luovuttaa muille, ja niitä voisi ostaa tai vuokrata. Jos jossain tehtaassa ei halutai vähentää päästöjä, olisi tehtaan ostettava joltakin toiselta tehtaalta uusi kauppakirja, koska omat kauppakirjat eivät enää kattaisi alkuperäisiä päästöjen lupamääriä. Siis jonkun olisi vähennettävä päästöjään enemmän kuin 11,5 prosenttia, jotta tehdas voisi myydä tai vuokrata omia saastekauppakirjojaan.

Markkinatalouden piirissä uskotaan kuitenkin ekologisen muutoksen tulevan itsestään. Rationaalisina olioina ihmiset lopulta joko kyllästyvät saastuttavaan elintapaansa tai keksivät selviytymiskeinot. Kyllästymisteesi nojaa ajatukseen, että mikään puu ei kasva taivaaseen. Samallalailla olisi odotettavissa, että tuotantovoimia kehitetään vain niin kauan kuin kansalaiset eivät vielä ole täysin “tyydytettyjä", eli kun vielä halutaan nostaa materiaalista tuotantoa. Taloudellinen kasvu tasaantuisi itsestään ja kasvun tuomat ongelmat voidaan poistaa.

Rationaalisena olentona ihminen ymmärtää, että jatkuvan kasvun edut ovat pienemmät kuin kasvun haitat. Looginen seuraus on, että tasaantuminen on varmasti tulossa, vaikka vielä ei tiedetä, milloin se tapahtuu. Rationaalisen selviytymisteesin esittäjä on sitä mieltä, että talouden kasvu on jopa välttämätöntä, jotta voitaisiin lisätä ympäristönsuojeluun tarvittavia investointeja. Tämän ajatussuunnan edustajat ovat iskeneet toivonsa ympäristöteknologian mahdollisuuksiin.

Jos rationaalinen muutos olisi toteutettavissa, ei todella tarvitsisi muuta kuin sopia ympäristömääräyksistä, esimerkiksi jätehuollosta, päästörajoituksista ja joidenkin luonnonvarojen säilyttämisestä. Ainut ongelma olisi, kuka maksaa kustannukset. Periaatteellista uudelleenajattelua ei tarvittaisi. Tilanne olisi suurin piirtein sama kuin luotaessa työnsuojelulainsäädäntöä vuosisata sitten. Lakipykälillä korjattiin vaikeimmat väärinkäytökset, mutta talouselämän perinteistä työnjakoa tai tuotantomallia ei muutettu. Lainsäädännön avulla ongelmat siirrettiin tuonnemmaksi.


Idässä muutos perustuu tasapainoon

Yllä oleviin länsimaisiin muutoksen menetelmiin verrattuna kiinalaiset ja intialaiset miehet ovat selittäneet muutoksen mahdollisuuksia ihmisen sisäisistä lähtökohdista. Itämaisessa ajattelussa kaikki luonnon kehityskulut - niin fyysiset, henkiset kuin yhteiskunnalliset tapahtuvat syklisesti spiraalissa. Jin ja jang ovat tämän aaltoliikkeen uloimmat harjat: kun jang saavuttaa huippunsa, se antaa tilaa jinille. Todellisuuden sisimmäinen olento on Tao, tie. Muutos ei ole seurausta mistään voimasta (luokkataistelu, vahvemman voitto, tieto), vaan muutos on ihmisessä itsessään. Mutta ihmisen on elettävä osana luontoa, jotta hän tietäisi ja tuntisi luonnon muutokset omassa itsessään eli toimisi ei vain luonnonlakien vaan myös kosmisten lakien mukaisesti. Taolaisessa ajattelussa kehitys perustuu kosmiseen prosessiin, siis luonteeltaan dynaamiseen liikkeeseen.


Tottelemattomat kansalaiset muutoksen avaimena?

Myös ekofilosofien esittämän muutoksen menetelmät ovat rauhallisia. Muutoksen voimina eivät voi olla sota tai aseellinen vallankumous, koska yhteiskunnan muuttaminen vaatii sekä suurta arvojen muutosta että elintapojen muutosta. Ekofilosofien muutosvoima on väkivallaton kansalaistottelemattomuus eli siviilivastarinta. Sana civil tarkoittaa useissa kielissä vastakohtaa sotilaalliselle tai kirkolliselle säädylle. Civilcourage (siviilirohkeus) tarkoittaa rohkeutta edustaa omaa mielipidettään.

Väkivallaton vastustaminen perustuu ajatukseen, että jos tavoitteena on väkivallaton yhteiskunta, menetelmät sen saavuttamiseksi eivät voi olla väkivaltaisia. Myös Saksan Vihreiden ohjelmassa vuodelta 1986 periaatteista korkein on: inhimillisiä päämääriä ei voi saavuttaa epäinhimillisin keinoin. Ohjelman mukaan tavoitteena sellaisen väkivallattoman yhteiskunnan luomista, jossa ihminen ei alista toista ihmistä eikä käytä väkivaltaa toista ihmistä kohtaan.

Väkivallattoman toiminnan korkein arvo on, että ei edes tavaroita rikottaessa oteta riskiä, että samalla tuhotaan myös ihmisiä. Ihmisen arvon ja hänen ruumiillisen koskemattomuutensa kunnioittaminen kuuluvat väkivallattomaan käyttäytymiseen. Petra Kelly kirjoittaa:

"Vihreiden puolue on nostanut väkivallattomuuden suurimmaksi periaatteekseen. Ihmiselämän koskemattomuus on kaiken muun yläpuolella. Väkivallattomuus tarkoittaa elämän puolustamista toimimalla valtaa vastaan ilman valtaa. Vihreiden väkivallattomuuden periaatteen taustalla on vakaumus siitä, että valtaa käyttävät vastustajatkin ovat ihmisiä. Siksi heidät tulee vapauttaa heitä orjuuttavasta väkivallasta. Väkivallattoman toiminnan periaatteena on aseistariisunta, tiedottaminen, uhkaavan vaaran estäminen. Niin sanotulle vastustajalle tulee antaa mahdollisuus muuttaa käyttäytymistapaansa ja samalla oppia tiedostamaan, että ei hän vaan hänen virka-asemaansa sisältyvä väkivaltaisuus on syytöksen kohteena.”
(Um Hoffnung kämpfen! Gewaltfrei in eine grüne Zukunft. Lamuv-Verlag, Bornheim-Merten 1983
)

Tämän mukaan vastustajassa nähdään enemmänkin ekologista tietämättömyyttä, ymmärryksen puutetta, lyhytnäköisyyttä ja välinpitämättömyyttä kuin pahantahtoisuutta. Siksi toimenpiteet on suunniteltava vastustajaa arvostaen, mutta selväsanaisesti: elämän edellytyksiä ei saa vaarantaa.

Yhteiskunnassa on vallittava sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Valta ei saa kuulua taloudellista voittoa tavoittelevalle vähemmistölle. Valtion demilitarisointia edistää esimerkiksi se, että kouluissa ei enää jaeta tietoja sotapalvelusta. Aseista on luovuttava. Konfliktit ratkaistaan ilman väkivaltaa, vaihtamalla mielipiteitä ja yrittäen ymmärtää, välttäen vihamielisyyksiä ja erottelua. Kunnioitetaan elämän peruselinehtoja ja yleishyödyllisten järjestöjen toimintaa.

Heidän mielestään sotaa ei saa edes teoriassa käyttää poliittisten tarkoitusperien saavuttamiseksi. Atomiaseiden ja konventionaalisten aseiden ensikäyttö on kiellettävä. On myös luotava ABC-aseiden (ydin-, biologiset ja kemialliset aseet) käytöstä pidättäytyviä vyöhykkeitä.

Saksan Vihreiden liitto-ohjelmassa muistutettiin, että nykyisen järjestelmän säilyttämiseksi terrorismi on “toivottu" ilmiö. Terrorismiin vedoten voidaan lisätä järjestelmän kannalta välttämättömiä puolustusvoimia, rajoittaa liikkumista, lisätä poliisien oikeuksia ja vastaavasti rajoittaa kansalaisvapauksia. Demokratian turvaamiseksi joudutaan toisin sanoen supistamaan demokratiaa, vaikka demokratia vaatii toimiakseen valppaita kansalaisia.

Lakia voidaan rikkoa, mutta vain siltä osalta kuin laki on ristiriidassa “ikuisten oikeuksien" kanssa. Valtiollista oikeuslaitosta tärkeämpänä pidetään ekologista oikeutta. Ihmisen perusoikeuksiin kuuluu oikeus puolustaa ristiriitatilanteessa luontoa ja omantunnon ääntä. Erkki Tuomioja kirjoitti vuonna 1968:

"Olen suomalainen ja olen myös ihminen. Edellinen on jossain määrin sattumanvarainen ominaisuus, jälkimmäinen ei, niinpä jos suomalaisuuden ja ihmisyyden vaatimukset joskus joutuvat ristiriitaan keskenään, noudatan epäröimättä jälkimmäistä.”

Tottelemattomuus on oikeutettua silloin, kun ihminen pelkää enemmän niitä seurauksia, joita hänelle aiheutuu siitä, että hän tottelee valtion asettamia määräyksiä kuin siitä, että hän ei tottele. Monet taloudellisten edistysaskelten seuraukset ovat peruuttamattomia, esimerkiksi atomien jakautumisen aiheuttama säteily ja metsäkuolema. Jos laki antaa valtiolle oikeuden tehdä peruuttamattomia päätöksiä luonnon saastumisen lisäämiseksi, kansalaisille ei jää muita mahdollisuuksia kuin toimia voimassa olevia lakeja vastaan. Sakko tai vankeustuomio on kestettävissä, ydinvoimakatastrofi ei.

Väkivallatonta, humaania, solidaarista ja valtaa tavoittelematonta yhteiskuntamallia ovat luonnostelleet muun muassa Martin Luther King, Cesar Chavez ja Gandhi. Gandhi opetti, että totuutta ei saavuteta väkivallan avulla, oikeudenmukaisuus ei nouse vihasta eikä rauha vihamielisyydestä. Tärkeintä on muistaa, että jotta ihminen voisi vastustaa “ulkoista" vihollista, hänen on voitettava “sisäinen" vihollinen. Sisäinen vihollinen ei tarkoita sen kummempaa kuin ihmisen omaa saamattomuutta, piittaamattomuutta ja itselleen valehtelemista.

Mielenosoituksissa ja protestitempauksissa “tottelemattomat kansalaiset" pyrkivät osoittamaan, että valtio on valinnut väärän kurssin. Tempauksilla on symbolinen merkitys. Verisissä poliittisissa vallankaappauksissa muutetaan oikeuslaitosta, hallitusta, poliittisia järjestelmiä ja poliittisia johtajia. Sen sijaan väkivallattomassa vastarinnassa tavoitellaan syvällisempää muutosta. Tarkoitus on muuttaa koko sitä ajattelupaa, jolla perustellaan nykyinen elämäntapa. Erityisesti vastustetaan liiaksi itsenäistynyttä valtiollista valtaa.

Vastustus kohdistetaan valtion rakenteisiin ja virkamiesten kasvottomuuteen. Väkivalta luo vastaväkivaltaa. Vastustamisessa ei haluta toimia samalla lailla kuin vallitseva valta toimii.

Väkivallattomuus ei tarkoita passiivisuutta eikä sivustaseuraamista. Niiden on toimittava, joita asia koskee. Vastustusmenetelmiä on erilaisia. Allekirjoitetaan protestilistoja ja pidetään tiedotustilaisuuksia. Voidaan myös ryhtyä veroboikottiin militarisointia vastaan tai julkaista salaisia asiakirjoja ja ristiriitaisia oikeuden päätöksiä. Lakot ja boikotit ovat yleisiä väkivallattoman vastarinnan muotoja.

Amerikkalainen piispa Raymond Hunthausen jätti puolet veroistaan maksamatta. Piispa selitti muuten kunnioittavansa lakeja, mutta kertoi:

“Olen pitkän harkinnan jälkeen päättänyt rikkoa lakia, koska mielestäni atomivarustelun vastustaminen vaatii radikaaleja toimenpiteitä.”

Hänen mukaansa kauheinta ei ole, että ihminen tuhoutuu, vaan kauheinta on oma valmiutemme tuhota muiden ihmisten elämää. Niinpä väkivallattoman liikkeen motto on: mieluummin itse kuolleena kuin massamurhaajana.

Sota ja väkivaltainen käyttäytyminen alkaa suuttumuksesta, ei sopimuksesta. Siksi väkivallan ehkäisemisessä paras menetelmä on tukea tai ainakin ymmärtää muutosvoimia sekä ristiriitojen rauhanomaisten ratkaisumenetelmien kehittämistä. Eihän kaiken muuttuessa 1800-luvulla muotoutunut parlamentaarinen demokratia voi olla ikuinen. Ympäristön ja ihmisten sivistystason kehittyminen edellyttää myös valtiolta uusia toimintamuotoja.


Sateenkaaren kirjava väkivallaton muutosvoima

Valo ottaa säteeseensä monta väriä, kirjoittaa Goethe. Väkivallatonta muutosta eli siviilivastarintaa harjoittavat vaihtoehtoliikkeet ovat kirjavia kuin sateenkaari. Saksassa liikeeseen kuuluu ekologisen vihreää, anarkistisen mustaa, sosialistisen punaista, feministisen lilaa ja spiritualistien punasävyä.

Vaihtoehtoinen tarkoitti alkuaan 1970-luvulla erilaisten pienprojektien kokeilua. Ihmiset halusivat tehdä työtä ja asua pienryhmissä. He luopuivat “vaihtoehdottomasta" elämisestä ja aloittivat vapaaehtoisesti taloudellisesti vaatimattoman elämänmuodon. Suurten ja koko järjestelmää koskevien muutosten sijasta he keskittyivät arkipäivään tässä ja nyt arkipäivän ongelmien ratkaisuihin, politiikkaan yksikön ensimmäisessä persoonassa. Uudistajat halusivat irtaantua mammuttiverkostoista ja pistorasioista. Hajauttaminen ja säästävä teknologia olivat päämääriä. Joka tavalla pyrittiin autonomiaan eli itsemääräämiseen: siirryttiin tietoisesti maakaasusta biokaasuun, tehtaasta omatekoisiin tuotteisiin ja laitoksista pienten verkostojen omaan apuun. Valtiota ja markkinoita arvosteltiin. Koska maalaisyhteisöt ovat kokonaisvaltaisia, niihin voitiin yhdistää elämän eri sektoreita: biologinen puutarhanhoito, terveellinen ravinto ja pehmeä lääketiede.

Virstanpylväs vaihtoehtoisen kehityslinjan voimistumiselle oli USA:n presidentille 1980-luvun alussa tehty tutkimus Global 2000. Se vahvisti Rooman Klubin 10 vuotta aikaisemmin esittämät väitteet: Näin ei voi enää jatkua. Suunnistamme kohti maailmanlaajuista katastrofia! Väkivallattoman muutosvoiman oppi-isät eivät ole vain taloustieteilijöitä. Robert Jungk vastustaa atomienergiaa, Paul Feyerabend tieteen rationalisuuden ja tekniikan ylivaltaa. Elämän mielekkyydestä ovat kirjoittaneet Frederic Vester (Maailma - sähköistetty järjestelmä), Erich Fromm (Olla vai omistaa) ja Rudolf Bahro (Vaihtoehto). Schumacherista tuli kirjansa Pieni on kaunista ansiosta maailmanlaajuisten ekologia- ja vaihtoehtoliikkeiden profeetta. Schumacher todisti, miten riippuvaisia taloustieteilijät ovat perinteisestä kasvun arvomaailmasta. Hän vaati paluuta ihmisen kokoiseen mittakaavaan. Muutoksessa oli mukana antroposofeja, vegetaareja ja luonnonsuojelijoita.

1970-luvun alussa vaihtoehtoista elämää toteuttavien rinnalle nousi yhden asian liikkeitä. Alettiin marssia ydinvoimaloiden rakentamista vastaan tunnuksin “parempi aktiivinen tänään kuin radioaktiivinen huomenna". Opiskelijat mellakoivat kaduilla ja heihin liittyivät maanviljelijät ja työläiset. Wyhl, saksalainen ydinvoimala-alueeksi suunniteltu kylä lähellä Ranskan rajaa Schwarzwaldissa muodostui ekologialiikkeen pääkaupungiksi. "Yliopistossa Wyhlin metsissä“, vaatimattomassa puurakenteisessa hökkelissä, pidettiin päivittäin seminaareja ja luentoja. Oikeissa yliopistoissakin alettiin kiinnostua aiheesta nimeltä ympäristönsuojelu. Tämä johtuu siitä, että eri ministeriöissä tehtiin ekologisesti ja sosiaalisesti arveluttavia taloudellisia ja poliittisia päätöksiä. Vaihtoehtoisten asumis- ja teknologiaryhmien lisäksi alkoi nousta oma-apu ja omatyön ryhmiä. 1970-luvun loppuun mennessä pienistä vaihtoehtoryhmistä oli tullut olennainen osa länsimaista kulttuurielämää ja kehitystä. Uudenlaista säästö-, laina- ja korkopolitiikkaa varten perustettiin ekopankkeja. Saksassa vaihtoehtoisilla ryhmillä oli aluksi vähän varoja käytössään eikä heidän toimintansa tullut laajemmin tunnetuksi. Sitten ilmestyi kristillisdemokraattisen poliitikon Herbert GrŸhlin kirja Planeettaamme ryöstetään. Ensimmäistä kertaa konservatiivinen aktiivipoliitikko arvosteli teollisuusvaltion kasvu- ja talouspolitiikkaa. Samoihin aikoihin ilmestyi myös Carl Ameryn "Politiikkana ympäristö“, jossa vaadittiin uudenlaista ajattelua

1980-luvun alusta lähtien muutkin kuin pienkustantamot alkoivat julkaista vaihtoehtokirjoja. Käytännön suunnitelmat alkoivat olla yhä konkreettisempia. Syntyi kokonaisia hakuteoksia vaihtoehtoisesta energiasta, pehmeästä teknologiasta ja maanviljelystä. Näissä kirjoissa ei annettu ainoastaan tietoa ja esitelty vaihtoehtoisia malleja, vaan niissä luotiin visioita vaihtoehtoisesta tulevaisuudesta.

1980-luvun protestiliikkeitä ei voitu lahjoa enää antamalla ihmisille yhä enemmän yhteiskunnan ilmaispalveluja. Tämä johtui siitä, että ihmiset eivät halunneet enää kasvua. Protestiliikkeiden jäsenet eivät olleet kokeneet materiaalista puutetta. Heidän elämässään oli muita arvoja kuin ne, jotka olivat pitäneet yllä teollisuusyhteiskuntaa.

1990-luvulla monet vaihtoehtoliikkeet ovat sulautuneet järjestelmään. Ekologisten ja vihreiden puolueiden aktivisteille on annettu tilaisuus yrittää parlamentin keinoin muuttaa valtiota. Hallitukset ovat ottaneet ohjelmiinsa vesiensuojeluohjelmia, kuluttajavalistusta sekä vaihtehtoisten energiamuotojen tutkimusta ja perustaneet ympäristöministeriöitä. Suunnitelmia aletaan tarkastella ekologisesta näkökulmasta. Kyse on laajemmasta näkökulmasta kuin vain ympäristönsuojelusta. Ero ympäristönsuojelijan ja laajempaa vaihtoehtoista elämänprojektia edustavan välillä tulee esille Petra Kellyn kirjeessä Willy Brandtille vuonna 1986:

"Kirjoitin hänelle, että Vihreiden julistamia päämääriä ei tule tulkita niin, että niihin päästäisiin pelkästään tekemällä ekologisia korjauksia. Loppujen lopuksi ei olekaan kyse ekologisesta kriisienhallinnasta vaan yhteiskunnan väkivallattomasta muuttamisesta. Meidän päämäärämme, rauha toistemme, ympäristön ja luonnon kanssa ei ole pelkkä diplomaattinen allekirjoitustilaisuus. Sitä ei myöskään voi saavuttaa pelkkien neuvottelujen tuloksena. Se on alhaalta päin tapahtuvan väkivallattoman muutoksen tulos.Ó

Uusi muutoksen sukupolvi ei taistele vain metsäkuolemia vastaan, vaan eettisten arvojen puolesta. Ei ole kyse elämästä ja kuolemasta, vaan koko ihmisrodun säilymisestä. Pyrkimys ei ole ainoastaan sopeuttaa ekologiaa ekonomiaan, vaan muutokseen sisältyy myös kulttuurin sekä tarpeiden ja kulutustottumuksien täydellinen uudistaminen.

Miten näin laaja arvojen muutos on mahdollinen? Riittävän suuri yllyke nykyihmiselle on henkilökohtainen ekstaasi. Ihminen huomaa oman elämänlaatunsa välittömästi paranevan, kun hän aloittaa muutoksen itsessään.



Epätasoarvoa vähentämällä

Ympäristöasioihin keskittyminen on yksi suurimmista esteistä kestävän kehityksen tiellä. Näin sanoo YK:n kehitysohjelman johtaja Helen Clark. ”Jos kestävä kehitys nähdään vain ympäristöasiana, emme voi onnistua. On katsottava suurempaa kuvaa, sitä kuinka paljon yhteiskuntia repivää kasvava epätasa-arvo on. Jos emme puutu köyhyyteen samalla kun puutumme ympäristön tuhoutumiseen, emme itse asiassa puutu kumpaankaan tehokkaasti.” Hän nostaa esimerkiksi Mahatma Gandhin nimeä kantavan hankkeen, jossa Intian hallitus takaa maaseudun köyhille 100 työpäivää vuodessa minimipalkalla. ( hs 8.5.2012)


Tähän asti psykologit, sosiologit ja erityisesti taloustutkijat ovat selittäneet, että ihmisen sosiaalisen toiminnan perimmäinen syy on oman edun ajaminen. Max Planck -instituutin tutkija Michael Tomasello on kuitenkin osoittanut, että ihminen syntyy epäitsekkäänä ja auttamishaluisena (kirja: Why We Cooperate) Tomasellon kokeissa 12 - 18 kuukauden ikäiset vauvat kohtasivat aikuisia, joita eivät ennalta tunteneet. Aikuisilla oli kädet täynnä tavaraa, ja he pudottelivat esineitä lattialle. Vauvat ojensivat niitä heille auttavaisesti takaisin. Kun lapset kasvavat, ympäröivä kulttuuri alkaa muovata heidän auttamishaluaan. (toimittaja Markku Saksa hs 22.12.2009 - harhaanjohtava otsikko Vauvat syntyvät auttavaisina ja ystävällisinä. Miksi vauvat, ihmiset syntyvät empaattisina!)

Yhdysvalloissa on ilmestynyt useita tutkimuksia ja kirjoja altruismista. Hillard S. Kaplan... näyttää saaneen todistusaineistoa ihmisen pyyteettömästä yhteistyönhalusta, samoin Frans de Waal kirjassaan The Age of Empathy eli Myötätuntoisen eläytymisen aika. Ihminen on ohjelmoitu lähestymään toista ihmistä empaattisesti. Ainoat, jotka ovat immuuneja toisen ihmisen tilannetta kohtaan, ovat psykopaatit."

”Verrattuna muihin eläimiin ihmisen kehittyneimmät kyvyt liittyvät empatiaan, sääntöjen sisäistämiseen, oikeudentajuun ja yhteisöstä huolehtimiseen.” (Matt Ridley: The Origins of Virtue, Jalouden alkuperä 1997, arvio hs 20.2.1999)