Ihmisen järjellistä käyttäytymistä voidaan ohjelmoida toimimaan määrättyä tarkoitusta varten. Tästähän opetuksessa on kyse. Järki ottaa vastaan rationaalisia määräyksiä.

Yllättävää on, että myös aisteja ja tunteita voidaan muovata ulkoapäin. Tämä tapahtuu opetettaessa ihmistä syntymästä lähtien vastaamaan määrätyllä tavalla ärsykkeeseen. Opetus on vaihdellut ihmiskunnan kehitysvaiheiden mukaan.

Mutta jokaisen ihmisen sisällä on omatunto. Tätä sielua, ihmistä itseä, pyhyyttä, kosmista tietoutta - miten sitä sitten kutsutaankin - ei voi mikään maallinen mahti tai ulkopuolinen ärsyke muuttaa. Valtiovalta ja kulutuskulttuuri voivat korkeintaan eksyttää sirkushuveilla ja jatkuvalla hälyllä ihmistä oman sisimpänsä kuuntelusta.

Saksalainen filosofi Rolf Kollin jakaa ihmisen tajunnan minätietoisuuteen ja syvemmällä olevaan itsetietoisuuteen. Minätietoisuus syntyy siitä, minkälaiseen perheeseen ja valtioon kukin syntyy. Pinnallista elämää viettävä ihminen ei ehdi tuntea muuta kuin oman minänsä. Minulla ei ole syvällisempää merkitystä rationaalisen maailman ulkopuolella. Ihmistä, jonka minätietoisuus muodostuu opitusta ja opetetusta, kutsutaan puoliksi syntyneeksi.

Sen sijaan ihminen itse on kaikkea ohjelmointia syvemmällä. Kollin mukaan sellaiset ominaisuudet kuin autonominen, tietoinen ja vastuullinen, kuuluvat ihmisen syvimpiin kerroksiin. Muilla ei ole niihin pääsyä. Syvimmällä tasolla mikään ulkopuolinen ei voi vaikuttaa ihmiseen. Siinä mielessä vain tietoisuudessa ihminen on vapaa. Itsetietoisuus tarkoitta ihmisen paikkaa laajemmin kuin vain valtiossa tai luomakunnassa eli tässä ajassa ja paikassa. Jokainen meistä käy keskusteluja tuon itsensä kanssa. Kun sanotaan, että omatunto kolkuttaa, kuulee ihminen ”sivuääniä” jotain pohtiessaan. On hänen oma ratkaisunsa, miten hän suhtautuu ”itsensä” mielipiteisiin. Kuunteleeko vain vanhempiensa ja valtion kasvattamaa minua, vai rakentaako elämänsä sellaisten arvojen puolesta, joihin kuolema ei pysty, jotka tulevat omasta itsestä.

Kemiallisten aineiden käyttö ja teknologisen tiedon yliarvostus on johtanut siihen, että vain harvoilla on mahdollisuus tunnistaa ”itsensä” ääni. Kun puuttuu henkilökohtainen kokemus syntymästä, kuolemasta tai edes luonnosta, ei itsestäänkään ole kuin toisen käden tietoa. Itsensä äänen turruttaminen onnistuu helposti nykyviihteen ja huumeiden avulla. Aika kuluu nopeasti näennäisessä hyörinässä.

Vielä vaarallisempaa on, jos ihminen yrittää selvitä järkeilemällä järkeä ja aisteja tavoittamattoman ”itsensä” kanssa. Koska nykyisellään järki on suunnattu palvemaan teknistä käsitystä maailmanmenosta, ottavat tieteelliset ja taloudelliset arvot vallan myös syvemmissä kerroksissa. ”Järjen” äänen ylittämiseen tarvitaan hienojakoisia menetelmiä. Joskus raju tapahtuma kuten onnettomuus tai läheisen kuolema saattaa auttaa ihmistä kontaktiin itsensä kanssa.

Miellyttävin menetelmä vapautua järjen pauloista on rakastuminen. Järisyttävä suhde avaa ikään kuin portin toiseen maailmaan.

Perinteisiä menetelmiä järjen äänestä vapautumiselle ovat laulu, tanssi ja musiikki. Rukoilemista on käytetty koko kristikunnan ajan hiljetynmis- ja keskittymismenetelmänä. Rukouksen avulla voi keskittää toiveet ja pyynnöt niin, että ne eivät sekoitu aivojen muuhun toimintaan. Alkuasukkaiden ja myös länsimaisen kulttuurin piirissä on rituaaleja, jotka mahdollistavat mielen tyhjentämisen. Rituaali voi olla joulusauna tai tanssi juhannuskokon ympärillä. Pääasia, että rituaali on niin voimakas toistuva toimenpide, että ihminen suorittaa sen kuin kone, automaattisesti. Silloin aivoihin jää tilaa uuden syntymiselle. Kun ihminen saa mielestään pois kaiken arkipäiväisen huolen ja opitut käyttäytymismekanismit, nousee esiin tietoisuus itsestä, itseoivallus.

Viime vuosikymmeninä suosituiksi medetatiivisen mielentilan tavoittelussa ovat tullet maalausterapia, psykodraama, hahmoterapia, mytologinen- ja kulttuuriterapia, unien tutkimus ja visualisointi. Itämaisesta kulttuurista on sovellettu erilaisia kehon ja mielen yhteisharjoituksia.

Kaikilla näillä menetelmiä voidaan yrittää irtautua rationaalisen järjen ylivallasta ja saavuttaa yhteys universaaliin ymmärrykseen ja jumaluuteen. Tämä tarkoittaa ykseyden kokemusta kaikkeuden rytmin kanssa.

Vahva kokemus on myös orgastinen ekstaasi. Orgastisessa ekstaasissa saattaa tavallinen minätietoisuudessa elävä ihminen yhtäkkisesti kokea itsetietoisuuden. Yhdynnässä kaikkoavat minuuden rajat ja rationaalisen maailman ulottuvuus. Orgastinen kokemus on kuvaannollisesti sulautumista meren aaltoon, tuulen huminaan tai kukan kauneuteen. Täydellisessä orgastisessa kokemuksessa ihminen ei ole yhtä vain partnerinsa, vaan koko kosmisen rytmin kanssa. Siinä ei ole enää aikaa eikä paikkaa.

 

Selibaatin edut

Nykyinen seksuaalinen pakkotalous ei hyväksy selibaattia. Pidättäytyminen yhdynnästä johtaa kulutusystävällisen seksusaaliopin mukaan epäsosiaaliseen käyttäytymiseen, katkeruuteen ja passiiviseen elämänasenteeseen. Sen mukaan ihminen voi fyysisesti huonosti ellei hän ole seksuaalisesti aktiivinen.

Selibaatti on menettänyt suosionsa myös kirkon piirissä. Järjestäytynyt uskonto haluaa markkinoida isää, äitiä ja lasta - ei pidättyväisyyttä. Miten kävisikään kirkon taloudellisen perustan, jos seurakunnan jäsenet alkaisivat vetäytyä itseensä ja harrastaa mietiskelyä?

Sukupuoliyhdyntää ja pidättyväisyyttä on pohdittu uskonnossa ja filosofiassa menneinä vuosisatoina huomattavasti enemmän kuin nykyisin. Uskontokunnat ja ideologiset järjestelmät ovat vaatineet selibaattia valioyksilöiltään. Antiikin filosofit olivat sitä mieltä, että valioyksilöiden luova energia tulisi kokonaan ihmiskunnan käyttöön, jos he elävät selibaatissa. Uskonnossa pidättyväisyyden sanottiin osoittavan vahvuutta. Prostituoituja halveksittiin. Heitä pidettiin alempiarvoisina ja pinnallisina ihmisinä.

Selibaatin puolesta puhuva englantlilainen aviopari, Hodgkinsonit, on samoin kuin Herbert Marcuse sitä mieltä, että seksuaalinen himo osoittaa ihmisen pelkoa. Hodgkinsonit luopuivat omassa avioliitossaan seksistä ja kertoivat voivansa hyvin. Heidän mukaansa ne kehon alueet, joita kutsutaan erogeenisiksi eli sukupuolisesti herkiksi, ovat herkkiä kaikelle. Ne herkistyvät ja saavat ylimääräistä verta aina kun on vähänkin aihetta odottaa hyökkäystä. Kiihottuneessa tilassa ihminen ei tee eroa mielihyvän ja kivun tai ahdistuksen ja jännityksen välillä. Tästä he päättelevät, että se mitä sanotaan seksuaaliseksi haluksi, on tosiasiassa pelkoa, ihminen pelkää itseään ja muita ja hän kuvittelee voivansa hälventää näitä pelkoja olemalla seksuaalisesti aktiivinen. Tästä olisi osoituksena seksuaalisen aktiivisuuden lisääntymisen vallankumousten ja sotien aikana. Myös rakastuminen olisi siirtymäriitti. Ihminen on taipuvainen rakastumaan silloin, kun hän siirtyy yhdestä elämänvaiheesta toiseen ja haluaa muuttaa elämäntapaansa täysin erilaiseksi.

Hodgkinsonit kannustavat selibaattiin myös terveydellisistä syistä. He väittävät, että nunnat ja munkit ovat olleet terveempiä kuin muu väestö. Koska alituinen seksi nostaa pulssia, lisää adrenaliinia ja kiihdyttää mieltä, se lisää myös verenpainetta. Alituinen seksin harrastaminen lisäisi kohdunkaulan syöpää. Siemensyöksyssä mies menettää runsaasti elintärkeitä ravinteita, esimerkiksi sinkkiä. Sinkin puute vähentää aivojen toimintakykyä ja ihmisen valonsietokykyä.

Seksi aiheuttaa Hodgkinsonien mukaan myös riitaa, ahdistusta ja mustasukkaisuutta. Se lisää riippuvuutta muista ihmisistä ja tekee ihmisestä haavoittuvaisen. Ihminen suojaa itseään erilaisilla menetelmillä - kun ei odota, ei kärsi, kun ei vaadi, ei paljon pety. Avioliitossa seksistä tulee rutiinia, velvollisuus ja tapa, johon ei liity edes niitä piirteitä, joita pidetään itsestäänselvyyksinä kuten hyväilyä ja hellyyttä.

Selibaatti ei tarkoita vain pidättäytymistä sukupuliyhdynnästä, vaan luopumista sellaisesta ajattelutavasta, että tarvitsisi toista ihmistä omaksi täydennykseksi. Selibaattia tavoitteleva ihminen haluaa olla oma itsensä ja hallita toimintonsa. Kun hän valitsee selibaatin vapaaehtoisesti - ei siksi että ei löydä partneria - täyttää kehonkin rauhallinen tyytyväinen olo.

Hodgkinsonien vaatimassa selibaatissaan vaarana, että ihminen alkaa sublimoida eli käyttää seksuaalisuuden kehittämää voimaansa muihin kulutusyhteiskunnan haasteisiin, esimerkiksi urakehitykseen. Jos ihminen haluaa kokeilla selibaattia, on hänen valmistauduttava siihen samaan tapaan kuin paastoon. Ajoittainen selibaatti edistää sisäistä ja henkistä puhdistautumista ja itsetuntemusta.

 

Skorpioni seksuaalivoiman symbolina

Osho muistuttaa, että seksin puolustaminen tai vastustaminen sinänsä on hyödytön lähtökohta:

“Jokainen meistä on saanut alkunsa seksin kautta, ja meissä kaikissa on sisäänrakennettu ohjelma synnyttää uutta elämää seksin avulla. Olemme osa suurta jatkuvuutta. Kehomme on tuomittu kuolemaan. Siksi se sisältää myös ohjeet, joiden avulla se voi luoda uuden kehon. Koska kuolema on ehdottoman varma, myös seksuaalisuus on pakottava tarve. Jos seksi olisi vapaaehtoista, maan päällä ei enää olisi yhtään ihmistä.”

Oshon mukaan seksi on vastustamatonta ja ihmisen on mahdotonta jättää sitä, ellei ole saavuttanut jumaluutta. Hän on kuitenkin sitä mieltä, että ihmisen tulee pyrkiä irti seksistä. Mikäli mieli virtaa seksiä kohti, se on kuin vesi, joka virtaa alaspäin. Seksuaalinen keskus sijaitsee alhaalla. Vettä ei ole koskaan valittu minkään henkisen järjestelmän symboliksi, koska sen luonnollinen ominaisuus on virrata alaspäin.

Osho selittää seksin ja selibaatin suhdetta vertaamalla lapsen kehitystä aikuiseksi. Kun lapsi varttuu, leikkikalut käyvät tarpeettomiksi. Samoin seksuaalihimo putoaa pois kuin kypsä hedelmä, kun ihminen oppii kanavoimaan seksuaaliviettiään yleviin tarkoituksiin. Ihmisen ei tarvitse luopua mistään, vaan hän pystyy hallitsemaan ja kuljettamaan seksuaalivoimaansa. Hän ei muutu siksi, että hän pystyy hallitsemaan himojaan, vaan hän pystyy hallitsemaan himojaan ja pyyteitään siksi, että hän on muuttunut. Muuttuminen tarkoittaa henkistymistä ja vapautumista perinteisestä kasvatuksesta ja seksuaalisesta pakkotaloudesta. Lapsikaan ei kehittyessään sublimoi eikä tukahduta. Hän yksinkertaisesti kasvaa aikuiseksi, hänestä tulee kypsä. Leikkikalut muuttuvat turhiksi ja lapsellisiksi, kun lapsi lakkaa olemasta lapsi.

Seksuaalivoiman symbolina on käytetty skorpionia. Skorpioni tuhoaa itse itsensä. Niin selibaattinsa aloittaneet miesprofeetat kuin naismeediotkin ovat olleet vaihdevuotensa ylittäneitä ikäihmisiä. Intialaisille guruille ei edes suositella selibaattia ennen 40 ikävuotta, eikä jesuiittoihin ole perinteisesti hyväksytty alle 45 vuotiaita.

Gandhista, joka aloitti selibaatin 40-vuotiaana, on kerrottu tarinaa, jonka mukaan hän vielä 70-vuotiaana halusi nukkua nuorten naisten kanssa samassa sängyssä. Hän iloitsi nuoresta, kauniista ja terveestä kehosta, mutta keho ei herättänyt hänessä seksuaalista himoa. Mitä vähemmän ihminen tuntee seksuaalista halua tilanteessa, joka on sinällään seksuaalinen, sitä paremmin hän hallitsee mielensä. Tällaisen ihmisen elämää ei säätele enää hänen kehonsa. Hänessä vihan tunne ei myöskään aiheuta vihan reaktiota. Olennaista on, että “vapaa" ihminen pysyy tietoisena tilanteessa, joka normaalisti johtaa tiedostamattomaan tilaan.

Siksi selibaatissa on kyse päämäärästä, joka on tavoittamaton, mutta jonka tavoitteleminen sinänsä on arvokasta. Sanskriitin sana selibaatti tarkoittaa oppilasta. Ihminen voi kilvoitella selibaatin suuntaan, vaikka tietää, että hänellä on hyvin pienet mahdollisuudet saavuttaa “hekumaa" yhtymättä toiseen sukupuoleen. Osho kirjoittaa:

"En siis ole seksiä vastaan. Se ei kuitenkaan tarkoita, että olisin seksin puolesta. Meidän tulee mennä syvälle seksiin, jotta löytäisimme sen, mikä on seksin takana.”

Samankaltainen oppimisprosessi kuuluu kaikkeen henkisyyden kehitykseen. Vasta kun ihminen on oppinut rakastumaan ja rakastamaan, hän voi oppia selviytymään rakkaudesta. Sam Keen valaisee tätä vaikeasti selitettävää “täyteläistä tyhjyyden filosofiaa" universaalilla rakkaudella. Romanttisessa rakkaudessa kohde on yksi ja ainut henkilö. Tämä auttaa ihmistä tuntemaan rakastumisen rajat. Kun on perinpohjaisesti tutustunut kahden ihmisen välisen suhteen rajoihin, saattaa alkaa aavistaa, että perimmäinen tarve onkin jotain metafyysistä ja jumalallista. Romanssi auttaa ensi kertaa näkemään, miltä maailma näyttää sielun silmin. Rakastumisen ylittäminen saattaa ihmisen kosmiseen yhtymiseen ja herättää hänessä kosmisen omantunnon.

Itämaisten oppien mukaan ihminen voi luopua seksuaalisuudesta vasta kun hän tietää, mitä seksuaalisuus on. Seksuaalisuutta ja himoja ei voi tukahduttaa, sillä tällöin ihminen tukahduttaa itsensä. Se mitä hän ei ole itse kokenut, vetää häntä takaisin päin. Seksi on opittava tuntemaan perusteellisesti, jotta tietää, mitä jättää taakseen. Seksuaalivoiman voi ottaa uudella tavalla käyttöön vasta, kun on perinpohjin tutustunut itseensä. Vaikka itämaiseen opetukseen ei kuulu käsite selibaatti, on “seksuaalinen omavaraisuus" erityisesti tantrassa tavoiteltava pyrkimys. Seksi on jotain, joka ihmisen on ylitettävä.

 

Seksuaalisuus evoluution ja kulttuurin kourissa

Esi-ihmiset olivat eläinten tavoin jokseenkin biologisia olentoja. He käyttäytyivät vaistonvaraisesti, etsivät suojaa, hankkivat ravintoa ja yhtyivät toisiinsa. Ihmisen yhdyntätekniikka on kuitenkin jo pitkään eronnut siitä tavasta, jolla muut eläimet yhtyvät. Nisäkkäät yhtyvät useimmiten siten, että uros työntää siittimen naaraan emättimeen takaapäin. Ihminen on tästä poikkeus. Yhdessäkään ihmisyhteisössä yhdyntä takaapäin ei ole ollut yleisin yhdyntätapa. Fysiologinen selitys ihmisten yhtymiseen kasvotusten löytyy naisen emättimen muodosta. Naisen emättimen aukko on edempänä kuin muilla nisäkäsnaarailla. Mielihyvää ajatellen naisen häpykieleen kohdistuu kasvotusten yhdyttäessä voimakkaampi ärsytys kuin takaapäin työnnettäessä.

Kulttuurievoluution kannalta on huomattavaa, että kun yhdyntä suoritetaan sylikkäin, vastakkaiset sukupuolet ovat lähempänä toisiaan kuin muissa asennoissa. Tällöin tuoksut, syleilyt ja katseet liittävät kumppanit tiukemmin toisiinsa kuin vain sukupuolielinten koskettaessa toisiaan. Erityisesti silmien kohtaaminen yhdynnän aikana luo toimintaan henkistä ulottuvuutta, ovathan silmät sielun peili. Evoluutio on siis muokannut ihmistä niin, että anatomisesti läheisin kokemus on seksuaalisesti elähdyttävin.

Seksuaalisuuden käyttö lasten siittämiseksi, paineen laskemiseksi ja mielihyvän saavuttamiseksi on tähän saakka ollut valtion edun mukaista. Ihmisen työtarmoa on tarvittu valtiovallan ylläpitämiseksi. Siksi on ollut tärkeää, että ihmiset ovat tyytyneet seksuaalisuudessaan välttämättömimpään. Mutta nyt riittää. Gandhi on sanonut, maa voi täyttää kaikkien tarpeet, mutta ei kenenkään ahneutta. Hillitön materiaalinen kasvu riittää. Ihmisellä on tai olisi, jos hän sen ymmärtäisi, fyysiset edellytykset henkisyytensä kehittämiselle. Henkisesti kypsä ihminen elää ulkonaisesti vaatimatonta ja hiljentyvää elämää. Hän ei tuhlaa yhdynnässäkään seksuaalienergiaa pelkkään seksiin.

Nykyisen kehityksen vaiheessa on suurempi mahdollisuus kuin koskaan evoluution aikana käyttää seksuaalienergiaa ihmisen itsensä kehittämiseen. Aineellinen kehitys mahdollistaa lisääntyvän vapaa-ajan myös ankeissa luonnonolosuhteissa. Koko valveillaoloaika ei kulu ruoan ja asunnon hankkimiseen. Ihmisillä on aikaa miettiä omaa olemassaoloaan ja tarkkailla käyttäytymistään. Ja mikäpä onkaan kiinnostavampaa kuin tehdä havaintoja intohimon ja ekstaasin jalostamisesta.

Myös valtiollisessa kehityksessä on merkkejä siitä, että edellytykset seksuaalisuuden henkistämiseen paranevat. Kirkkouskonnot ja vanhat auktoriteetit ovat heikentyneet. Uusille kokemuksille on tilaa. Ihminen voi kehittää itseään yksilönä. Hän ei elä niin vahvasti perinteiden hierarkiassa kuin menneet sukupolvet. Infrastruktuuri, sosiaalivaltion huolenpito ja maailmanlaajuinen kommunikaatioverkosto takaavat ainakin teoriassa laajan ja taloudellisesti turvallisen maaperän sisäisille kokeiluille.

Vapautumista uudenlaiseen henkistymiseen on lisännyt myös suurperheiden hajoaminen. Perheen jäsenet joutuvat olemaan paljon yksin omien ajatustensa kanssa - elleivät he sitten hukuta ajatuksiaan massaviihteeseen. Kääntyminen sisäänpäin on monelle välttämätöntä myös siksi, että jokapäiväinen elämä on käynyt ahtaammaksi pienten asuntojen ja betonisoidun ympäristön seurauksena. Moni työtehtävä on persoonatonta ja kaukana ihmisen perusluonteesta. Myös siksi tunnetaan tarvetta hakeutua vapaa-aikana juuri toiseen äärimmäisyyteen eli henkisyyttä kehittäviin harrastuksiin. Filosofian ja itsetuntemusta edistävän koulutuksen suosia kertoo tästä. Jos ihminen haluaa tilaa itselleen, hänen on osattava kääntyä “sisäisen avaruutensa" puoleen.

Seksuaalitavoissakin on tapahtunut muutoksia, jotka antavat viitteitä henkistymisestä. Vaikka yhteiskunta pursuaa seksiä ja pornoa, avioliitoissa on yhdyntöjen määrän esimerkiksi Englannissa huomattu laskeneen ja aviomiesten alkaneen harrastaa enemmän masturbaatiota. Masturbaatio voisi parhaimmillaan olla ensimmäinen askel seksuaalisuuden henkistämisessä, jos se tehdään tietoisesti. Tietoinen itsetyydytys tarkoittaa ajatusten ohjaamista ekstaasin aikana ylös päin, kohti aivoja, kohti jumaluutta, samoin kuin seksuaalisessa aktissa mieli tulee ohjata ykseyteen, ei päämäärähakuisesti orgasmin saavuttamiseen. Itsetyydytyksessä on se etu, että suorituspaineet vähenevät eikä toista käytetä pelkästään oman tyydytyksen välineenä.

Kun seksuaalisuudesta on alettu keskustella ja seksuaalisuus on otettu yhä avoimemmin mukaan kasvatukseen, taiteisiin ja elokuviin, siihen liittyvä ristiriita on tullut ilmeiseksi laajoillekin joukoille. Seksi vie toisaalta ihmisiä kohti eläimellistä kiihkoa ja hyväksikäyttäjän mentaliteettia, mutta toisaalta seksistä odotetaan levähdyspaikkaa. Seksissä selvästikin aavistetaan piilevän jotain tavoiteltavaa.

TV on ollut paras keino ohjata lisääntymisviettiä kulutusyhteiskunnan palvelijaksi. Osa ihmisistä on kyllästynyt, ja koko touhu näyttää kuvaruudulta seurattuna ilta illan jälkeen typerältä. On oletettavissa, että kun valtio on läpeensä seksistynyt, viriää sen kauneimmissa helmoissa myös erotiikan kaipuu. Orgasmikeskeinen seksi alkaa jalostua sisäiseksi ekstaasiksi.

 

Seksuaalisuuden henkistäminen

Seksuaalienergian ylevä käyttö ei tarkoita selibaattia eikä sublimaatiota, vaan tämän intohimon kanavointia.

Maailma koostuu erilaisista energioista. Jopa materia on energiaa. Ihmisen kehokin on sähkömagneettisten voimien ja painovoiman tuottamaa hitaasti liikkuvaa energiaa. Energia vaikuttaa kaikkiin ruumiintoimintoihin ja myös ajatteluun.

Todennäköisesti energia on perusrakenteeltaan holonoomista. Tämä tarkoittaa, että pienikin hiukkanen eli kvantti energiaa sisältää koko DNA-kaavan tai hologrammin. Jokainen energiahiukkanen kantaa mukanaan kuvaa kokonaisuudesta. Näin meissä kaikissa on tieto siitä ykseydestä, josta maailma ja ihminen itse koostuu. Seksuaalisessa intohimossa tuo ykseyden kaipuu tulee esille. Seksuaalienergia jalostuu henkiseksi energiaksi eli luovuudeksi, jos sitä ei tukahduteta eikä tuhlata yksipuoliseen “panemiseen«. Meditaation avulla energia löytää henkistävän purkautumistien ja kulkusuunnan.

Oikotietä seksin kehittämiseen ei ole. Mieli on ensin suunnattava sisälle päin. Oshon mukaan toisessa päässä on seksuaalisuus eli tiedostamaton ykseyden kokemus ja toisessa päässä meditaatio, tietoinen ykseyden kokemus. Seksi on ykseyden alin piste, meditaatio sen korkein huippu.

Ekoeroottisessa ekstaasissa on kyse tajunnan laajentamisesta. Intohimoa ei eletä sokeasti ja tiedostamattomasti. Kun yhdynnässä mietitään turvallista läheisyyttä, kiihottavuutta tai partnerin hallintaa, takertuu myös energia nautinnon ja vallan saavuttamiseen. Kaikki se energia on poissa ihmisen kehittymisestä. Sinne minne mieli kulkee, kulkee myös seksuaalisuuden energia.

Ekoerotiikassa seksuaalisuus ei ole vahinko evoluutiossa, fyysisen kunnon kohottaja eikä lastenteon sivutuote. Seksin tarkoituksena on kehitys. Sen avulla ihminen tajuaa fyysisen ja henkisen, ruumiin ja hengen yhteyden. Tämä on edellytys sen suuren ykseyden tajuamiselle, josta elämä riippuu.

Seksuaalienergia on alkuperäisintä energiaa. Seksuaalihimo aiheuttaa sisäistä levottomuutta, joka panee ihmisen liikkeelle ja etsimään jotain uutta. Aluksi hän etsii seksipartneria tai uusia kulisseja tai menetelmiä.

Ihmiselämä alkaa kun munasolu ja siemensolu yhtyvät. Jos ei ole tarkoitus, että muodostuu sikiö, voi energiaa johdattaa korkeampiin energiakeskuksiin ja kaikkiin elimiin. Näin ihminen voi syntyä spirituaalisella tasolla. Toisen syntymänsä jälkeen ihminen hallitsee yhä mahtavampia tunteita. Hän oppii sietämään korkeita energiatasoja ilman, että tulee tarve päästä niistä eroon esimerkiksi alkoholin tai orgasmin välityksellä. Ihminen saavuttaa tyydytystä ja harmoniaa maailman kanssa.