Vihreä Lanka, Soiniselle/Horn
28. marraskuuta 1988
Mystiikkaako pelkäät?
Enpä ole 40-vuotisen elämäni aikana kuullut yhtä totaalista kritiikkiä kirjoitustani kohtaan kuin Soinisen esittämänä Vihreässä Langassa 30/88. Soininen panettelee minua sekä patriarkaatin että tieteen keinoin. Soininen kuten mies yleensä tekee mielellään opposition naurettavaksi: Marketta ei ymmärrä, esittää triviaalisuuksia, vääriä perusteita, ei edes selitä, sekaantuu.
Mitä tehdä kun ihminen kärsii ja luonto tuhoutuu?
“Käyttäkäämme tervettä järkeä ja eläytymiskyämme toisiin ihmisiin“, kehottaa
Soininen. Minä sanon: “Unohtakaamme nk. terve järki ja laajentakaamme omaa
tietoisuutta sen yläpuolella.”
Toiseksi, vanha viisaus sanoo: Niin kauan kuin olemme eri mieltä käsitteistä on meidän turha väitellä asioista. Ehkä Soininen fyysikkona ja minä politologisen koulutuksen saaneena annamme sanoille eri merkityksen ja antaisimme toimiessamme kuitenkin elämälle saman sisällön? Vai osoittaako kieli ajatuksenkin ulottuvuudet? Miten on mahdollista, että myrkytämme hengitysilmaa, juomavettä ja humusta enemmän kuin niillä on kapasiteettia suojautua? Mistä johtuu, että 'rationaalinen' ihminen yhä pesee juomalasinsa Fairylla?
Holistisen ajattelun mukaan nykyajan ongelmien perimmäisenä syynä on vallitsevan tietoisuuden jämähtäneisyys mekanistiselle aikakaudelle, jolloin ei vielä käsitetty, miten täydellisesti eri elämää ylläpitävät puolet ovat sidoksissa toisiinsa. Yhteiskuntamme elämä on järjestetty vanhan mekanistisen ja patriarkaalisen vision mukaan - se vallitsee ainakin Espoossa. Tuntuu hyvältä kuulla, että Soinisen mukaan fyysikot hylkäsivät sen jo 50 vuotta sitten. Koska uusi ekologinen, holistinen ja yhteistoimintaan perustuva tieto on maapallon olemassaolon edellytys, tulisi sitä pian kehittää myös poliitikkojen, lääkäreiden, pankkiirien ja psykologien piirissä.
Suomessa oppikirjat perustuvat täydellisesti vanhaan harhaanjohtavaan käsitykseen ajasta, paikasta, syystä ja seurauksesta. Piiloudun aamuisin peiton alle kun lapseni lähtevät kouluun. En kestä ajatusta niistä tunneista, joita heillä on edessään. Koulussa on opittava matemaattisten ja fysikaalisten "lakien" mukaan oikea maailmankuva. "Terve järki" ja "normaali ajattelukyky" opettavat heille perinteisen moraalinkin. Hyväkö niin, Soininen?
Olen kuullut, että fyysikot pelkäävät hysteerinomaisesti, kun heidän teorioitaan yhdistetään mystiikkaan. Soininen on siis "tosi" fyysikko, vaikka suomalainen vihreä onkin.
Fritjof Capra kulki yli 10 vuotta maasta toiseen selittäessään Shivan tanssia fyysikoille ja hänelle naurettiin. Tuskin minä pystyn politologina Soinista vakuuttamaan, pari muutakin asiaa kun on elämässä vielä kesken. Parhaillaan Capra filmaa Liv Ullmannin kanssa aiheesta elokuvaa Ranskassa, hänen Elmwood-instituuttinsa julkaisee kokonaista kirjasarjaa, omaa lehteä, seminaareja järjestetään viikoittain ympäri maailmaa. Hän oli alustajana Moskovassa globaalin eloonjäämisen strategiasta.
Capra itse sanoi TV:n Prisma-ohjelmassa 26.5.87 (Taivaan
mestarit ja fysiikka), että ei mystiikassakaan ole mitään mystistä tai hämärää.
Vaikka se ei ole rationaalinen, on se kuitenkin selkeä kokemus, verrattavissa
syvään seksuaaliseen orgasmiin, universumien yhtymiseen. Ihminen seuraa luonnon
lakeja. Luonnon lait ovat taivaan lakeja ja taivaan lait ovat taota. Ihminen
tuntee itsensä osaksi kosmosta.
Ihmisen ja luonnon, hengen ja materian, objektin ja subjektin
yhdistää toisiinsa nk. kosminen tietoisuus. Tässä ajatusmallissa jumala ei ole
mies eikä nainen, vaan koko kosmoksen järjestäytymisdynamiikka. Jumala on
kyberneettinen eli
itsestään järjestäytymiseen pystyvä periaate.
Ihmeellistä, että Soininen määrittelee vihreän
elämänkatsomuksen ymmärtämiselle sellaiset keskeiset käsitteet kuten mekaaninen
maailmankatsomus ja holismi samalla lailla kuin itsekin tekisin. Kuitenkaan
hänen mukaansa ne eivät ole keskenään ristiriidassa?
Edellisen mukaan niin ihminen kuin luonto, henki ja aine
toimii koneen tavoin lineaarisesti: tämä syy, tämä seuraus. Karmaisevaa on
ajatella sellaisen lain filosofisia seurauksia. Holistinen organismi sen sijaan
kasvaa ja on jatkuvassa vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Se on
itseorganisoituva. Pelottaa sekin, että lajeilla on kyky sopeutua geneettisillä
mutaatioilla ympäristöllisiin muutoksiin (Siksikö oli vaikea saada enempää kuin
12 mielenosoittajaa "ihmismaton luomiseksi" Olkiluodon atomivoimalan
eteen?).
Mikä on sitten paradoksi? Soinisen mielestä ei ole
paradoksia, on vain terminologian virheellinen käyttö. Mielestäni kyse on
sanojen riittämättömyydestä universumia kuvattaessa. Capra sanoo, että
atomifysiikan paradoksi johtuu useimmiten valon eli elektromagneettisen
säteilyn kaksinaisluonteesta. Säteily muodostuu aalloista, mutta esim.
metalliin heijastettaessa koostuu valo kuitenkin pisteistä. Leikillisesti
sanotaan: maanantaisin alkuosat ovat aaltoja, tiistaisin osasia. Atomien
maailmassa ei hänen mukaansa ole ollenkaan esineitä, vain suhteita. Siksi juuri
luonto vastasi aina paradoksilla fysikaalisiin kokeisiin, joita ei kielen
avulla voitu ilmaista. Terve järki ei auta vaan tarvitaan eksistentiaalisia ja
emotionaalisia kokemuksia. Miten selittää, että kahden toisistaan kaukana
olevan hiukkasen välillä voidaan havaita yhteys, vaikka mikään fysiikan tuntema
voima ei sitä välitä? Havaitsijan tajunnan tiedetään vaikuttavan tulokseen.
Capran mukaan kaksosten paradoksi on modernin fysiikan tunnetuin: jos
kaksosista toinen kiertää avaruudessa, on hän palattuaan nuorempi kuin
veljensä, koska hänen "kellonsa" (verenkierto, sydän jne.) tikitti
hitaammin.
Materia ei ole määrätyssä tilassa eivätkä osaset kulje
tiettyä suuntaa kohti. Siis alkuosasia ei ole olemassa. Jos se fysiikassa
tiedetään jo 50 vuotta, niin miksi yhteiskuntaamme yhä ohjataan aivan kuin se
voisi toimia kuin kello ja päätökset perustetaan analyyttiseen ajatteluun.
Sekä kielen että lineaarisen ajattelun rajat tietää
ydinfyysikon lisäksi myös itämainen mystikko ja siksi hän - myyttien,
symbolien, runouden ja paradoksien sanontojen välityksellä osoittaa sanojen
välittämän ymmärtämisen ristiriidat.
Katselemme toisiamme kaiken päivää, emmekä koskaan kuitenkaan
näe toisiamme.
Jos joku kysyy taosta ja toinen hänelle vastaa, silloin
kumpikaan ei ole sitä ymmärtänyt. Käsiäsi taputtamalla saat aikaan taputuksen.
Miten on laita yhden käden taputuksen? Meillä on kaksi silmää, mutta näemme
vain yhden maailman.
Vasta silloin kun tieto ja toiminta synnyttää harmonisen
kokonaistilanteen, voidaan puhua oikeasta tiedosta. Miksi fyysikot pelkäävät
tehdä johtopaätöksiä? Nykyinen maailmankatsomus ja ihmiskuva on vielä
pirstaleinen. Puuttuu myös henkinen, spirituaalinen ulottuvuus. Siihen
tarvitaan esoteerista tietoa ja okkultisia tekoja ja niiden yhdistämistä niin
fysiikkaan kuin politiikkaan.
New Age sanoma ei kilpaile nykyisten poliittisten oppien
kanssa - se asettaa kyseenalaiseksi politiikan yleensä! New Age tarkoittaa
antipoliittista, mutta yhteiskunnallisesti vaikuttavaa henkisyyttä. Meidän on
”opittava pois” rajoittavasta aika, syy ja seuraus -ajattelusta.
Vuosia ihmettelin itsekin eikö vihreillä ole tärkeämpääkin
tehtävää kuin tutkia itämaista mystiikkaa ja etsiä säännönmukaisia kuvioita
avaruudesta: Nyt alan käsittää, miten jokaista osasta tarvitaan uljaan uuden
maailman luomiseksi.
4.2.1996
Ekofilosofian
mystiikka
Miltä nyt tuntuu? Ekofilosofia on noteerattu. Juttuni julkaistiin (18.12.) ja vastineita on tullut sekä kotiin että mielipidepalstalle.
Mutta kuka noteerasi mullistavan ekofilosofian? Niin
kutsutuista vaikuttajista ja valtaapitävistä ei kukaan.
Me noteerasimme toinen toisemme, samanmieliset. Ja ne, joilla on voimakkaita ennakkoasenteita mystiikkaa kohtaan (19.12. Grön). Mutta ne jotka vielä voivat hyvin ja elävät paksusti, ovat olleet visusti hiljaa. Leimautuminen vaikkapa hentomieliseksi on pienessä Suomessa vakava isku urakehitykselle.
Uuden Suuren teorian, ekofilosofian - tai luonnonfilosofian, kuten K. V. Laurikainen sanoisi (11.1.) toteutumisessa voidaan soveltaa monia visioita. Dan Steinbockin mukaan nykyään suuret teoriat kuten sosialismi ja kapitalismi ovat pirstoutuneet ja tilalle on tullut suuri näkökulma (grand vision) (30.12.). Mielestäni asia on täsmälleen päinvastoin. Suuren teorian, ekofilosofian toteuttamiseksi, voidaan käyttää monia "visioita", mutta perusta on oltava luonnon monimuotoisuuden säilyminen.
Paikallinen omavaraisuus on ekofilosofian perusajatus siitä yksinkertaisesta syystä, että luonnonvarojen määrä on vakio. Maanpäälle ei muodostu enää uutta materiaa. Meidän on opittava tulemaan toimeen sillä materialla, mitä lähellämme aikojen alusta on ollut. Ilmaa on yläpuolellamme vain 11 km ja humusta jalkojen alla tuskin puolta metriä. Pallon läpimitta on 13.000 km.
Emme voi jatkaa maan pintakerrosten ja sen uumenien
mieletöntä rahtaamista maanosasta toiseen.
Sosialistiselle ja kapitalistiselle 'suurelle kehitysteorialle' ekofilosofian perusajatus on haitallinen, koska ne molemmat perustuvat siihen, että materia on globaalia ja henki paikallista (isänmaallista). Ekofilosofiassa materia on paikallista, henki globaalia.
Ekofilosofian noteeraamisessa muodostui suurimmaksi ongelmaksi siihen liittyvä mystiikka. Kuulostaa ehkä mystiseltä, mutta tieteen edistyessä mystiikassa on yhä vähemmän mystistä. Yhä useammat "mystiset" tapahtumat saavat tieteellisen selityksen. Miten paljon gravitaatioteoria, magnetismi ja kvanttifysiikka ovatkaan selittäneet asioita, joita on pidetty mystisinä, "yliluonnollisina". Lasersäteen avulla saatiin kolmas ulottuvuus, ja "uuden ajan" valomikroskoopilla voidaan tutkia myös eläviä soluja (HS 30.12.95).
Mielipidesivulla ja muissa yhteyksissä alettiin varoitella
mystiikasta. Anto Leikola kehuu kirjaa elämän monimuotoisuudesta, koska se on
"vailla sitä epämääräisiä mystiikkaa, joka rasittaa monia tämän päivän
ekofilosofeja". (9.1.) Perinnöllisyystieteilijä Olli Haapala tyrmää
"geenimystiikan". Panu Nykänen kauhistelee arkkitehti Jukka Paason
mukaista "mystikon rakentamaa kerrostaloa" (31.12.).
Ei ihminen sen paremmin kuin luontokaan kestä nykyistä kuluttavaa elämää. Mutta miten vaikuttaa muutokseen? Historian aikana sota on johtanut muutokseen. Sota ei kuitenkaan ole ollut muutoksen syy. Painetta muutokseen ilmenee ennen sotaa, mutta sille ei anneta tilaa. Se toteutuu voimalla tai yritetään estää voimalla.
Arvaamaton ja vähäpätöinenkin tapahtuma voi laukaista sodan
tai kriisin, kuten pienen Itävallan ruhtinaan murha ennen ensimmäistä
maailmansotaa tai Musta Perjantai Wall Streetillä. Kuinka yhtäkkisesti
kaatuikaan roomalaiskatolinen kirkko reformaation aikana ja ranskalainen
monarkia vuonna 1793. Yhden yön aikana mahdoton muuttui mahdolliseksi. Matkalla
giljotiinin Ludvig XVI kuuluu sanoneen: “Tämän kaiken olen tiennyt jo vuosia.
Mitenkä saatoinkaan olla uskomatta sitä?”
Marketta Horn
valtiot.tri, Ekovihreiden puheenjohtaja
Espoo
J.D.Sinclair, Futura 1/1989
From Mystical to Mechanistic to Relativistic World Views: The
Fundamental Impact of Science
Olipa kerran aika, kun
koko maapallo oli täynnä mystisiä olentoja, jokaisessa kivessä ja jokaisessa
puussa asui henki ja kaikkia luonnon prosesseja hallitsivat yliluonnolliset
voimat. Kopernikus, Galileo ja Newton alkoivat todistaa, että fyysisiä ilmiöitä
voidaan ymmärtää ja niiden toimintaa voidaan jopa ennustaa ilman
yliluonnollisia voimia. Fysikaalisia tapahtumia opittiin seuraamaan
luonnonlakeina.
Kemia oli vielä pitkään
alkemiaa. Antiikin kreikkalaisten tutkijoiden tavoin uskottiin, että
yksittäiset elementit olivat mystisiä, joita voi tutkia pilkkomalla aina ylempi
kokoonpano. Jopa Newton yritti vuosikausia todistaa alkemiaa – miten kaikki palautuvat
loppujen lopuksi kullaksi.
1700-luvulla
epäorgaaninen kemia koki muutoksen. Silloin myönnettiin, että orgaaninen kemia
eli elävä olento vaatii vitaalivoiman, jota ei voi valmistaa laboratoriossa.
Epäorgaaniset kemikaalit vastasivat luonnonlakeihin, mutta eivät orgaaniset.
Sitten Frederich Wöhler vuonna 1928 todisti, että urea – orgaanisen ja
epäorgaanisen alkuaineen yhdistelmä, ammonium cyanide, osoitti oletuksen
vääräksi. Niin sitten orgaanisesta kemiastakin tehtiin mekanistinen.
Niinpä sitten linja
vedettiin kemian ja biologian välille. Elävien olentojen käyttämät kemikaalit
muodostuivat joidenkin fysikaalisten lakien perusteella, vaikka elämä itsessään
oli eri asia. Elämää itsesään pidettiin yliluonnollisena, sitä ei voinut
tuottaa laboratoriossa, vaan se muodostui jostain ei luonnollisesta. Nykyään
biologiaa tuodaan mekanistististen lakien piiriin dna-väitteillä
Fysiikka, kemia ja
biologia kokivat viime vuosisadalla suuria muutoksia. Nyt on psykologian vuoro.
Mystiikasta tuli mekanistinen maailmankuva, uskonnollisesta tieteellinen. Sen
jälkeen tutkijat ovat pitäneet yllä lähes yhtä vanhakantaista maailmankuvaa
kuin papisto heitä ennen. Kaikkina vuosisatoina erot yksilöiden välissä ovatkin
olleet pienemmät kuin erot vuosisatojen välillä.
Nyt on oletettavissa että
psykologinen tutkimus joutuu samaan mekanistiseen kaavaan kuin fysiikka viime
vuosisadalla. Mekanistinen maailmankuva oli tietysti edistyksellinen verrattuna
mystiseen, mutta sekin on osoittautunut vaillinaiseksi. Psyykkeen tutkimus ei
onneksi ole vielä osa mekanistista maailmankuvaa. - tutkitaan egoa,
itsetietoisuutta, mieltä, syyllisyyttä, motivaatiota, rakkautta, tahdonvoimaa.
Ne kuuluvat vielä osaksi mystistä maailmaa. Niitä ei voi palauttaa osaksi
fyysisiä lakeja. Ehkä joskus. Geenejä pidettiin pitkään tähän ryhmään kuuluvina
kunnes pystyttiin tunnistamaan niiden alkuperä.
Vaikka ihminen kuinka
kiintyisi fyysiseen kehoonsa, ei se kuitenkaan ole hän. Voisivatko kaikki
ihmisen muistot olla yhdistelmä kemikaaleja? Newtonin fysiikka on
deterministinen – omena ei voi määrätä, milloin ja minne se putoaa. Vapaata
tahtoa ei ole olemassa.
Newtonin mekaanisen
fysiikan päätelmät on osoitettu vääriksi, se sopi länsimaisen sivilisaation
luojaksi. Uuden fysiikan perusteita kunnioittava kulttuuri ei ole vielä
kehittynyt. Vähitellen ihmiset alkavat hyväksyä mustien aukkojen olemassaolon,
samoin atomia pienemmät partikkelit – suhteellisuusteorian.
Mystiikka ja moderni
fysiikka eivät hyväksy mekanistista maailmakuvaa, mutta ne eivät silti tarkoita
samaa.