Kun naisista yritetään tehdä miehiä - hyviä jätkiä
Päivitetty 1.4.2025
Hilkka Pietilä kirjoittaa:
Raija
Julkunen havaitsi vuonna 1992, että pohjoismaissa yhteiskunnissa naiset
on poikkeuksellisessa määrin integroitu miesten yhteiskuntaan. Naisten
ja miesten elämä ja asema kansalaisina on samanlaistunut ehkä enemmän
kuin missään muualla maailmassa. Saavuttaakseen tasa-arvon miesten
kanssa monet naiset omaksuvat miesten maailman säännöt ja tavat siinä
määrin, että heistä tulee miesten kopioita kaikessa muussa paitsi
ulkonäössä... Itse olen kokenut, että tasa-arvon tavoitteleminen
miesten kanssa heidän ehdoillaan, on minulle naisena alentavaa...
Suurin osa meistä naisista on eriasteisissa oppilaitoksissa koulutettu
ja manipuloitu miehisen maailman palkka- ja karriäärikilpailuun
mukaan... Monet naisetkin haluavat päästä pörssiyhtiöiden johtokuntiin
sen sijaan, että kehittäisivät lainsäädäntöä näiden yhtiöiden vallan
rajoittamiseksi... Miesten asemasta on tullut tasa-arvon mittari ja
naisten tavoite, jolloin naiset unohtavat omat vahvuutensa. Naisten
hoivalahjakkuus ja sosiaalisuus, kätevyys ja taloudellisuus, intuitio
ja varovaisuus ovat edelleen olemassa, vaikka saattavat jäädä
viljelemättä ja kehittämättä... Naiset sanoivat 1970-luvulla ettei yksi
suuri pala miesten leipomasta kakusta ole riittävä tavoite, sillä
meillä on oma resepti ja haluamme leipoa uuden, toisen kakun... Naiset
voivat ajatella rauhanasiankin kokonaan omasta näkökulmastaan. Naisten
tietoisuuden herätessä tulee ensimmäisenä vastaan se, että naisten
kokemuksen perusteella vihollista ei ole olemassa. Kukaan äiti ei ole
koskaan synnyttänyt vihollista, ihmiset eivät ole toistensa vihollisia.
(Hilkka Pietilä, Yli rajojen, into 2013)
Vaikka feministisissä tutkimuksissa on tuotu esille sukupuolten erilaisuutta, ei niidenkään tuloksissa ole kajottu valtion olemassaoloon eikä edes sen peruspilareihin. On uskoteltu hyväksikäytön vähenevän perhe- ja työsuhteita tasa-arvoistamalla. Keskustelussa on tapahtunut samoin kuin luonnonsuojelussa. Luonnonsuojelijat ovat luulleet parantavansa ympäristöä tekniikalla puuttumatta yhteiskunnan syvärakenteisiin.
Yritettiin
tämä viittä kieltä puhuva, nuori ja kansainvälisillä areenoilla lähes
kymmenen vuotta työskennellyt nainen pudottaa kaksi kertaa
eduskuntavaalien ehdokaslistalta vuonna 2011.
(Elina Lepomäki kirjassaan 2017).
Miesten ja naisten tasa-arvo ostetaan sillä hinnalla, että naiset eivät enää eroa miehistä lainkaan. Sukupuolten välinen vastakohtaisuus on häviämässä ja sen mukana tähän vastakkaisuuteen perustuva eroottinen rakkaus. Miehistä ja naisista tulee samanlaisia, ei tasa-arvoisesti erilaisia.
Sosiologian perinne on jättänyt lähes analysoimatta seksin yhteiskunnallista merkitystä.
(Henry Laasanen, Naisten seksuaalinen valta. 2008)
Germaine
Greerin ohje kuuluu: naisen on viimeistään vaihdevuosien aikaan
ryhdyttävä hoitamaan puutarhaa. Puutarha on pienoismaailma, jonka
elämän, kuoleman ja uudelleensyntymisen seuraaminen on ikivanhaa
itsehoitoa. Suomalaisista naisista Eeva Kilpi, Eeva Tikka, Helvi
Hämäläinen, Mereta Mazzarella alkavat oikein kaivautua puutarhan
multaan. (Suvi Ahola hs 4.4.1994)
Mitä on miesmäisyys?
Yhteiskunnallisissa teorioissa puhutaan valtiosta miesliittona.
Sukupuolihierarkiat, vanhimpien etuoikeus, jäykkä roolien ja tehtävien
jako, näennäisesti emotioista riisutut säännöstöt, sukupuoleen
perustuva työnjako, hierarkkinen sisäinen -ulkoinen käyttäytyminen,
kaverilliset palkitsemistavat ja miesten henkilökohtaiset verkostot
ovat osa valtiollisen byrokratian maskuliinisuuden perinnettä. Julkisen
ja yksityisen erottaminen on nykyisen sukupuolijärjestelmän perusta ja
toimii sitten miesten vallan säästölippaana: byrokraattinen diskurssi,
instrumentaalinen rationaalisuus, hierarkia ja asiantuntijoiden kultti
ja välittömiin tarpeisiin ja huolehtimiseen liittyvien toimien
aliarviointi. Kapitalistiset valtiolliset toimintatavat normalisoivat
työkeskeisen elämäntavan ja vähättelevät palkkatyön ulkopuolista
elämää. Länsimaiset demokratiat tarvitsisivat uutta keskustelua
perheen, työllisyyden, koulutuksen ja terveyden demokratisoinnista.
Arvostelijoiden mielestä Wikipedia suhtautuu naisiin ja erityisesti tiedenaisiin syrjivästi.
Todisteena he esittävät, että kaikista henkilöartikkeleista vain 18
prosenttia on naisten kirjoittamia. Tieteentekijöiden kohdalla luku on vielä
pienempi, 16 prosenttia. (2019)
Uutisissa miesten osuus
on kolminkertainen naisiin verrattuna.
Miten miesvalta on edelleen mahdollista, vaikka naiset ovat olleet toimittajakunnassa enemmistönä jo 15 vuotta? Se johtuu naisten miestapaisuudesta. Mies- ja naistapaisuus ovat sukupuolitutkimuksen termejä, joilla tarkoitetaan naisiin ja miehiin liitettyjä kulttuurisesti rakentuneita eleitä, puhetapoja ja toimintamalleja.
Uutismaailmassa pärjätäkseen nainen alkaa toimia miestapaisesti, hyvänä jätkänä, sanoo erikoistutkija Sinikka Torkkala Tampereen yliopiston tiedotusopin laitokselta. Naiset alkoivat esimiehinä tehdä enemmän miehisiä uutisia kuin miehet konsanaan.
"Jos filosofi pyrkii holistiseen maailmanselitykseen, jossa osat saavat mielen kokonaisuuden kautta, hän on feminiininen ajattelija. Atomistinen ja empiristinen filosofia taas on tämän luokittelun mukaan maskuliinista. Leibniz ja Hegel olisivat siis naisellisia filosofeja." (Keller)
Koneen säätiön hallituksen puheenjohtaja Hanna Nurminen:
"Vielä 1970-luvulla erojen korostaminen olikin ymmärrettävää, koska ase oli keino vapauttaa nainen miehisistä standardeista. Mutta voidaan myös sanoa, että tällainen jaottelu miehen ja naisen välillä heijasti patriarkaaliselle yhteiskunnalle ominaista tapaa rakentaa ilmiöitä koskevat tulkinnat dikotomioiden varaan." (Maarit Wager)
Ohjaaja Jari Halonen on nykyään antifeministi, mutta tasa-arvon kannattaja. Feminismi on Halosen mukaan patriarkaalinen juoni, joka aivopesee naiset toimimaan markkinatalouden pussiin. Naisten voimavaroja ovat rakkaus, myötätunto ja anteeksianto. Jos maailma pyörisi niillä, ei olisi sotia. ”Jeesus ja Buddha olivat femiinisiä miehiä. Ainoa keino löytää itsestään feminiinisyyttä on kulkea pois sotaisuudesta ja etujen ajamisesta.” (Voima 9/2013)
David Lisakin mukaan raiskaus on ennen muuta seurausta mieheksi identifioitumisen puutteellisuudesta ja oman naiseuden liiallisesta tukahduttamisesta, itsekuohinnasta.
Opetusministeriön
raportti Liikunnan ja urheilun tasa-arvo Suomessa 2021, Sukupuolittunut
urheilu. Miesten suosikkeja: jääkiekko, jalkapallo, kaukalopallo,
autourheilu, shakki, tennis. Naisten suosikkeja ryhmäliikuntamuodot,
tanssi, ratsastus, voimistelu.
Lopettamisen syytkin ovat
sukupuolittuneita. Pojat kyllästyvät. Tytöt haluavat opiskella,
joukkuehengen puuttuminen tai ei pidä kilpailemisesta, epämiellyttävä
valmentaja.
Tasa-arvo miesten ja naisten välillä, eihän meidän tarvitsisi sitä
vaatia, jos olisimme kaikki samanlaisia? Tasa-arvo tulee tietysti
siitä, että olemme erilaisia. Jo vaatimus tasa-arvoon nousee siitä,
että olemme erilaisia. Mistä tämä ero johtuu, miten se määritellään,
voisivatko naiset itse määritellä?
Andrea Maihof
Naiset pyrkivät vapaiksi kilpailusta eikä vapaaseen kilpailuun
Naisilla on tapana aloittaa: voisiko tähän vielä lisätä, ehkä tämä ei
kuulu asiaan, mutta, anteeksi mutta, ei minulla oikeastaan ole mitään
sanottavaa, mutta.
Salla
Vuorikoski kirjoittaa (hs 5.6.2022) Wahlroosin kommentista Säätytalon
korkeatasoisesta tilaisuudesta: ”Alkoi mansplainaus. Wahlroos nauratti
ja sanoi epäilevänsä Saaren kykyä ymmärtää esityksen pointtia. Pian hän
myös viittasi kysyjän ja itsensä väliseen ikäeroon. Ulkopoliittisen
instituutin johtava tutkija Sini Saarinen oli kysynyt Wahlroosilta eikö
tämä todella näe, että riippuvuudesta venäläiseen fossiiliseen
energiaan olisi järkevää luopua.”
Wikipdia 2022: Mansplaining
(kooste sanoista engl. man, ”mies” ja explaining, ”selittäminen”), joka
suomennetaan muotoon miesselittäminen tai mansplainaus, on ilmiö, jossa
henkilö kommentoi tai selittää jotakin alentuvaan, yksinkertaistavaan
ja yli-itsevarmaan sävyyn, olettaen tietävänsä enemmän kuin henkilö,
jolle puhuu. Tyypillisesti sillä tarkoitetaan tilannetta, jossa
kuuntelija tietää asiasta enemmän kuin selittäjä. Miesselittäminen voi
tarkoittaa esimerkiksi pyytämättä annettuja neuvoja, päälle puhumista
ja puhujan keskeyttämistä, ”itse asiassa” -tyyppisiä, aihetta
yliyksinkertaistavia huomautuksia, sekä monenlaisia muita toisen
henkilön argumenttien väheksymisen tapoja. Feministisissä yhteyksissä
ilmiö ymmärretään vallankäytön muodoksi.
Sana mansplaining
valittiin vuonna 2010 the New York Timesin Vuoden sanaksi. American
Dialect Society puolestaan nosti sanan ”kaikista luovimmaksi uudeksi
sanaksi” vuonna 2012, ja OxfordDictionaries.com lisäsi sen
sanakirjaansa vuonna 2014. Solnit argumentoi kolumnissaan, että
alentuva selittäminen on osa laajalle levinnyttä ilmiötä, joka ”saa
naiset jättämään puheenvuoronsa käyttämättä ja heidän puheenvuoronsa
tulemaan ohitetuiksi.
Seuraavassa yritän selittää, miten maskuliinisuus on muotoutunut kapitalismissa. Käytän Odysseuksen tarinaa symbolisena lähtökohtana ja yhdistän sen kriittisen teorian näkökulmiin, erityisesti Max Horkheimerin ja Theodor Adornon ajatuksiin. Analyysi liittyy siihen, miten maskuliinisuus, kapitalismi ja rationaalisuus kietoutuvat yhteen ja luovat hierarkioita sekä itsensä hallinnan ideaaleja.
Odysseuksen tarinaa voi käyttää allegoriana kapitalistiselle maskuliinisuudelle. Odysseus sitoo itsensä mastoon ja käyttää rationaalisia keinoja (vaha korvissa) välttyäkseen seireenien viettelykseltä. Tämä kuvastaa, kuinka rationaalisuus ja itsekurin kautta saavutettu itsehillintä ovat keskeisiä kapitalistisessa, porvarillisessa maskuliinisuudessa. Seireenit ja muut jumalalliset voimat edustavat haluja ja kiusauksia, jotka pitää alistaa rationaalisuuden ja itsekurin avulla, jotta mies voi säilyttää hallinnan yhteiskunnassa.
Kapitalistinen yhteiskunta ei perustu fyysiseen väkivaltaan, vaan rationaaliseen järjestykseen. Tämä heijastuu myös maskuliinisuuden ihanteisiin, jotka painottavat itsekuria, mielen hallintaa ja määrätynlaista käyttäytymistä.
Maskuliinisuus on siis väkivaltainen itseään kohtaan, koska se vaatii luonnon, halujen ja tunteiden tukahduttamista. Se kärsii liiallisen rationaalisuuden takia.
Maskuliinisuus ei ole vain biologista tai fyysistä, vaan myös historiallisesti ja sosiaalisesti muotoutunutta. Se on sidoksissa kapitalistiseen tuotantotapaan ja vaihtelee eri historiallisina aikakausina. Vaikka kyse on perinteisesti miesten rakentamasta maskuliinisuudesta, myös naiset voivat omaksua tämän käyttäytymisen itseään kohtaan tai sopeutua patriarkaaliseen järjestelmään.
Horkheimerin ja Adornon mukaan Odysseuksen matkan vastukset symboloivat porvarillisen subjektin kohtaamia haasteita, joissa halut ja tarpeet täytyy voittaa ja alistaa rationaalisuudelle. Tämä rationaalisuuden ylikorostaminen vahvistaa hierarkioita, joissa miehet hallitsevat sekä luontoa että muita ihmisiä, kuten naisia ja toisia miehiä. Tämä analyysi haastaa ajattelemaan, miten kapitalismi vaikuttaa yksilöiden käsityksiin sukupuolirooleista ja ihmisen suhteesta itseensä, erityisesti miehenä olemisesta.
Mies tasa-arvoisen kansalaisen mallina
101 naista
eduskuntaan -seminaari 12.1.1995:
"1900-luvun alussa naisliike tavoitteli
yhtäläisiä kansalaisoikeuksia miesten kanssa – äänioikeutta, avioliittolain
uudistamista ja naisten virkakiellon kumoamista. Puhuttiin
naiskansalaisuudesta, yhteiskunnallisesta äitiydestä eli naisen toiminta kodin
ulkopuolella on perusteltua vain äideille mielletyissä tehtävissä kuten
kasvatus ja hoiva. Sosiaali- ja opetusministerien salkuista muodostui
1950-luvulta lähtien naisten paikkoja politiikan huipulla. Naisten sodan
aikaiset kokemukset miesten töistä tuotannossa, työelämässä ja
järjestötoiminnassa vaikuttivat naisten käsityksiin omista kyvyistään ja
mahdollisuuksistaan. Naimisissa olevien naisten työssäkäynti alkoi voimakkaasti
lisääntyä 1950- ja 1960-luvulla. Sukupuolieron korostamiseen perustuvaa
naisjärjestöjen erillisstrategiaa alettiin kritisoida ja naisliike alkoi vaihtua
miesten ja naisten samanlaisuutta korostavaksi tasa-arvoliikkeeksi. Se halusi
murtaa sukupuolen mukaisen horisontaalisen työnjaon. Pyrkimys tasa-arvoon
perustui kuitenkin mieheen tasa-arvoisen kansalaisen mallina, perheenemännästä
ja kotirouvasta tuli naiseuden irvikuva. Ensimmäistä kertaa kajottiin myös
naisten ja miesten väliseen työnjakoon kotona. Ratkaisuksi nähtiin
kotityön rationalisointi ja yhteiskunnallistaminen. Lastenhoidon osalta perusta
tälle luotiin vuoden 1973 päivähoitolaissa. Tasa-arvoa tavoitteleva
naisliikkeen haave täysivaltaisesta kansalaisuudesta jumittui kaksijakoiseen
kansalaisuuteen. Hyvinvointivaltion laajentamiin sosiaali- ja terveys- sekä
opetusministeriöön alettiin nimittää ministereitä kaksin kappalein. Saman
suuntaisesti kävi työelämässä. Naiskansalaisuus hyvinvointivaltiossa oli saanut
uuden sisällön: ristiriitaisen palkkatyöäitiyden.
Naisten integroituminen ei ole onnistunut ja missä se on toteutunut, se on tapahtunut miehisen kulttuurin ehdoilla. Niinpä alettiin puhua ei vain naisista vaan naisnäkökulmasta. Todellinen tasa-arvo kahden erilaisen ihmissubjektin välillä on mahdollista vain dekonstruoimalla itse tasa-arvokäsite. Niin kauan kuin poliittisen teorian luoma tasa-arvo perustuu vapaiden ja riippumattomien yksilöiden eli tosiasiassa miesten väliseen tasa-arvoon, se ei voi koskea naisia, koska miehen vapaus perustuu naisen riippuvuuteen. Vaikka naiset kuinka yrittävät olla miesten kaltaisia, he jossain vaiheessa törmäävät erilaisuuteensa, joka korostuu juuri muodollisen tasa-arvon oloissa. Koko tasa-arvon logiikka on ajateltava uudelleen. EU:n naispäättäjäverkoston idea kahdesta erilaisesta ihmisestä ja heidän oikeudestaan osallistua omilla ehdoillaan autonomisesti ja tasavertaisesti poliittiseen päätöksentekoon edustaa uutta ajattelua." (Jaana Kuusilapo)
"Naisten lahjojen käyttöönotto on
kyseenalaista, jos naisten tuominen miehisinä pidetyille aloille pelottaa
miehiä, riistää naisilta heidän sukupuolensa, vaimentaa ja vääristää panoksen,
jonka naiset pystyisivät antamaan, joko sen vuoksi, että miehet jäävät syrjään
tästä ammatista tai sen vuoksi, että se muuttaa tuohon ammattiin pyrkivien
miesten laatua. Ne
joiden pitäisi murtaa tämä kehä, ovat itse sen tuotteita, ilmentävät kukin
elämässään sen puutteita ja saattavat olla kyllin voimakkaita vain uhmaamaan
mutta eivät todella murtamaan sitä." (Margaret Mead:)
Betty Friedan kiittää naisen erilaisuuden ottamista huomioon: "Margaret Mead raivasi tiensä käytännöllisesti katsoen "miesten maailmassa" päätymättä kuitenkaan kieltämään omaa sukupuoltaan. On hyvin luonnollista, että vuosisatoja kestäneen kiistattoman miehisen arvovallan vastapainoksi joku tähdentää naisellista arvovaltaa."
Naisten maailmankonferenssissa
Kiinassa vuonna 1995 afrikkalaiset naiset esiintyivät vielä kirjavissa, rynkytetyissä
puvuissaan. Pohjoismaalaiset naiset eivät ulkonäkönsä puolesta eronneet enää
paljon miehistä.
Mielipide
Kummallista,
että Suomessa järjestetään 15.000 naista kerännyt tapahtuma eikä
julkinen sana pui muuta kuin keski-ikäisten pullukoiden naisten
yösoittoa ja jakkupukuisten ja kravattikaulaisten virkailijoiden
palkkaeroja. Turun naisten foorumi ei koskettanut minua
tiedotusvälineiden seuraajana mitenkään. Ensimmäisen kerran ajattelin
että olisi sittenkin pitänyt lähteä Turkuun, kun luin HS
sunnuntailiitteessä 7.8. Virpi Suutarin jutun.
Tiedotusvälineet olivat kiinnostuneita palkkaeroista, vaikka
edistyksellisimmät ihmiset pyrkivät eroon koko monetäärisestä
taloudesta. Tiedotusvälineitä kiinnosti standardiulkonäkö ja
luterilainen käytös, vaikka ihmiset yrittävät opetella pois koko
normijärjestelmästä.
Turussa -tilli~~;! ~tti yhteiskunta ei rakennu miehen ja naisen
väliselle erolle, korkeintaan perinteisen maailmankuvan
ristiriitaisuuteen. Nykyinen yhteiskunta jakautuu puhujien ja
puhumattomien, aikaansa arvostavien ja aikaansa myyvien,
omavaraistaloudesta haaveilevien ja työnjakoa kannattavien, sisäisestä
kasvusta kiinnostuneiden ja ulkoista näyttämistä tavoittelevien,
säästämisestä kiinnostuneiden ja luonnonvaroja tuhlaavien välille.
Yhä useampi on havainnut, miten turha on haaskata vähiä elinvuosiaan
jonkun muun määräämien tavoitteiden saavuttamiseen. Kun mahdollisuudet
olisivat paremmat. Eivätkö naisten foorumin toimittajat tajunneet, että
ei ainoastaan raha pakene keski-ikäisiä naisia vaan yhä useammat naiset
eivät halua toimia nykyisen yhteiskunnan ehdoilla?
Sosiologi Ulrich Beck kirjoittaa, että sukupuolen vaihtaminen perheen
sisällä johtaa korkeintaan epäoikeudenmukaisuuden vaihtumiseen, jos
yhteiskunnan rakenteet pysyvät entisellään: Kun esteet raivataan
naisten osallistumiselta palkkatyöhön, siirtyvät miehet siihen tilaan,
jonka naiset ovat hyljänneet. Miesten asema hellan ja muovivaippojen
äärellä on tuskin antoisampi kuin naistenkaan elämä oli nukkumalähiössä
päivän rutiinin vaatiessa supermarketeissa käyntiä ja
kotitalouskoneiden kanssa puuhailua. Ja jos kuka niin nainenhan sen
uusintamistyön arvostuksen tuntee.
En ymmärrä, miksi naisen pitäisi tulla miehen kaltaiseksi, tehdä samaa
työtä ja saada siitä sama palkka ennen kuin hän voi sanoa
onnistuneensa? Onko edes mielikuvituksessa mahdollista luoda
todelliseen tasa-arvoon, biologiseen ja siitä johtuvaan sosiologiseen
eroon perustuva kaikille ihmisille turvallinen yhteiskunta? Naisen
tulevaisuudessa on tärkeä, että henkilökohtaisesta tulee poliittista ja
arjesta arvostettua päätösvaltaa.
Marketta Horn, Espoo
Henkilökohtainen on poliittista?
Mihin ovat hävinneet 1970-luvun
naisasialiikkeen pääteemat: henkilökohtainen on poliittista, yksityisestä yleiseen,
keittiöpöytädiplomatia? kyselee Barbara Holland-Cunz . Poliitikoista 38 prosenttia myöntää yksityiselämän vaikuttavan myös
politiikkaan, mutta suurin osa haluaa molempien aviopuolisoiden suostumuksen siitä kertoakseen.
Ovatko kaikki nämä 38 prosenttia naisia? Ketä hyödyttää, jos vasta uhrien
lapset tai vanhempiensa päiväkirjojen lukijat kertovat, mitä todella tapahtui? (Feministische Demokratietheorie, 1998)
Nykyään yhä useampi
tiedotusväline pyrkii kertomaan kovatkin uutiset pienen ihmisen näkökulmasta
eli miten päätös vaikuttaa kansalaisten elämään. Institutionaalisesta on
siirrytty yleisöön, arkipäiväinen on poliittista. Uutisia kerrotaan enemmän
kansalaisten kuin valtaapitävien näkökulmista. (Jaakko Lyytinen hs 12.9.2010)
Viimeinen kirja jonka Vatikaani kelpuutti kiellettyjen kirjojen luetteloonsa, oli Simone de Beauvoirin Toinen sukupuoli (1949). (Tuomio tuli ilmeisesti siitä, että hän argumentoi laillisen abortin puolesta.)
Miehen identiteetissä korostuu erillisyys ja yksilöllisyys. Naiskirjailijoiden naishahmot ovat rajoiltaan moninasempia.
Naisjohtajista kirjan kirjoittanut Arwa Mahdawi: Kun puhutaan johtajuudesta, perinteisesti ”naismaisiksi” ominaisuuksia on tavattu pitää taakkana, ei saisi epäröidä. Ei olla arka, ei muuttaa mieltä, ei pyytää muiden apua. Naisia on neuvottu olemaan girlboss ja kova pomottojamimmi miesten maailmassa. Mahdawi tarjoaa vastakaista reseptiä eli ”myrkyllisen johtajuuden hylkäämistä. Feminiininen johtamistapa on hänestä tulevaisuuden valttikortti. Yhteistyö ja virheistä oppiminen veisivät eteenpäin.
Feministinen yhteiskuntateoria lähtee siitä, että nykyistä
parempi maailma syntyy, jos yhteiskunnan järjestelmämekanismit tukevat vastuuta
ja välittämistä toisista. Valtiotieteen teoriat eivät käsittele ihmiselämän
eivätkä miehen ja naisen eksistentiaalisia perusteita, alkukokemusta, sellaisia
kuten biologinen välttämättömyys – ravinnon tarve, seksuaalinen tarve,
kuolemisen välttämättömyys. Miten nämä tarpeet vaikuttavat ihmisen ajatteluun
ja hänen suhteeseensa maailmaan? Ja yhteiskuntaan?
Josko valtiotieteen ja kansainvälisen politiikankin väitöskirjoista voi joskus sanoa näin:
”Yksi tärkeä syy sille, miksi naisten äänet ovat kirjallisuudessa
jääneet paitsioon on se, että heidän tekstinsä ovat usein olleet
muodoltaan erilaisia kuin miesten. Kun naiset ovat kirjoittaneet,
heidän kirjoituksensa eivät ole istuneet kirjallisuuden kaanonin
sääntöihin ja muotteihin vaan rönsyilleet, puhuneet katkelmissa,
kertoneet liikaa arjesta, tunteista ja pienistä asioista. Sellaisesta
mikä nykyään on kirjallisuudessa yleisesti hyväksyttyä, mutta joka
vielä pari sataa vuotta sitten oli aivan liian kaukana siitä, mitä
yhteiskunta piti oikeana tieteenä.” (Arla Kanerva hs 29.12.2018)
Tieteen
tarkoitus ei suinkaan ole ymmärtämisen lisääminen kuten valistuksen
aikaan opetettiin. Tiede ja rationaalisuus ovat kehittyneet halusta ja
tarpeesta hallita ihmisen sisäistä luonnetta eli kiintymystä ja
tunteita ja pystyä siten hallitsemaan muita ihmisiä ja luontoa. Järki
on siis historiallisesti kehittynyt luonnon vastakohdaksi, ja samalla
sisäisen luonnon pitämiseksi kontrollissa (Horkheimer, Adorno -
Benjamin 1983).
Odysseuksen harharetket kuvaavat hyvin, mitä miehen on kestettävä
seireenien laulaessa. Länsimainen mies kehitti kovat tieteet, arabit
pistivät naiset hunnun alle. Rationaalisen maskuliinisuuden ja sisäisen
luonnon vastakkainasetteluun liittyi feminiinisyyden rinnastaminen
luontoon ja naisen vähättely. Tämä on luonut porvarilliset ja
kapitalistiset ajattelu- ja toimintatavat. Mieli ei ole suinkaan
erillään ruumiista, sillä ei ole ylivaltaa kehoon nähden.
Subjektiivinen mieli on samalla immanentti somaattinen. (Tina Schönborn
2019)
Ja Jumala sanoi: Tehkäämme ihminen
kuvaksemme, kaltaiseksemme. Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa. Jumalan
kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. (Genesis 1:26)
Ja tuo ensimmäinen nainen oli
Lilith, joka on pyhitetty pois raamatusta. Eeva luotiin myöhemmin Aatamin
kylkiluusta tälle alamaiseksi. Sillä Lilith, esipatriarkaalisilta ajoilta
periytyvä jumalatar, ei suostunut Aatamin valtaan eikä halunnut maata
yhdynnässä hänen allaan, vaan hänen kerrotaan lentäneen parittelemaan demonien
kanssa Punaiselle merelle, josta palasi käärmeen hahmossa Paratiisiin.
Järjen ja rationaalisuuden historia
ratsastaa halun kontrollin valjailla. Sen metaforana voidaan nähdä raamatun
myytti syntiinlankeemuksesta: Lilith, Aatamin ensimmäisen vaimo, antoi
paratiisissa käärmeen hahmossa Eevalle himon hedelmän hyvän ja pahan tiedon
puusta. Naisesta tuli sekä salatun tiedon että kielletyn halun kantaja.
Alkuperäisestä naisasialiikkeestä on muodostunut:
liberaalifeminismi
sosialistinen feminismi
radikaalifeminismi
Amazon feminismi
postfeminismi
second-wave feminsmi
victim feminim
ekofeminsim
sukupuoliteoria
"Kun
ensimmäisen aallon feminismi korosti miesten ja naisten
samankaltaisuutta ja toinen aalto sukupuolten välisiä eroja, kolmannen
aallon feminismi korostaa puolestaan naisten välisiä eroja." (Ritva
Liisa Snellmann hs
27.9.2009)
Naiset pyrkivät vapaiksi kilpailusta eikä vapaaseen kilpailuun. Leena Becker kertoo kahdesta
saksalaisesta kirjasta (Charlotte Riche Feuchtgebiete, Hanselin etc Neue Deutsche Mädchen, hs 27.7.2008): "He myös
väittävät, että naiset pakenevat työelämästä, koska eivät halua osallistua
valtataistoon. He eivät usko kotiäidin mutta eivät myöskään uranaisen rooliin,
vaan etsivät jotain uutta. Uusfeministit eivät sodi enää miehiä vaan edellistä
feministipolvea vastaan. Nuoret kolmikymppiset feministit eivät hyökkää
Saksassa enää toisen sukupuolen kimppuun, vaan nyt tehdään äidin murhaa.
Charlotte Rochen kirjaa luonnehditaan parodian ja pornografian sekoitukseksi.
Siinä hyökätään hygieniaintoilua vastaan. Kirjaa mainostetaan sanomalla sen
rikkovan tabuja. Keskeisiä termejä ovat pimppa, pepunreikä, masturbaatio,
verinen anaalinen yhdyntä ja kehon eritteet."
Tasa-arvon vaatimuksella ei ole feministille mitään järkeä. Se on lähellä samanlaisuutta, jolloin vaihdetaan identiteettiä. Helena Stöcker, radikaali feministi jo sata vuotta sitten parahti kirjoituksessaan Arvojen uudelleen arviointi: "Ei ei ei, emme halua olla mies, emme halua olla kuten mies. Miten se auttaisi meitä!" Mary Wollstonecraft vaati 1792 kirjoituksessaan Naisten oikeudet naiselletunnusomaisen elämäntavan, katumuksen ja moraalin tunnustamista ja oikeudellista hyväksymistä. Erilaisuuden tunnustamista ja tasa-arvon jännitettä onkin kutsuttu Wollstonecraftin dilemmaksi. Tavoitteena hegemonisen mieskeskeisyyden ylittäminen. Siitä on vedetty väärä johtopäätös eli ei olekaan syytetty yhteiskunnallista järjestelmää eriarvoisuuden kasvamisesta.
”Merrill ei vastustanut ainoastaan miehistä ylivaltaa tai miehisen ylemmyyden illuusiota. Hän vastusti vääränlaista miehistä minäkuvaa, kuvaa, jota hän itse nimittää ”John Wayne” -kompleksiksi. Merrill ei vastustanut John Wayne -kompleksia ensisijaisesti siksi, että se johtaa vääränlaiseen suhteeseen naisiin, vaan siksi että se on miehen väärä suhde itseensä. Se tarkoittaa, että mies ei myönnä itselleen pelkojaan, heikkouksiaan tai muitakaan tunteitaan ja siten vääristää oman eksistentiaalisen todellisuutensa. John Wayne ei ole paheksuttava pelkästään siksi, että hän on öykkäri, vaan siksi, että hän elää itsepetokessa, mauvais foi.” (Jaakko Hintikka Hän valitsi nimekseen Merrill Hintikka, WSOY 2014).
"Liberalismi
pyrkii homogenisoimaan, asettamaan perustaksi ja kehittämään
universaalin individuaalin, joka siis muistuttaa luojaansa eli
valkoista miestä. Feminismissä tutkitaan, miten politiikan dynamiikkaan
vaikuttaa toisaalta biologinen sukupuoli eli se mikä on luonnon
sanelema ja toisaalta maskuliinisuuden ja feminiinisyyden kategoriat,
jotka on muodostettu yhteiskunnallisesti. Vaikka vallassa olevat
mekanismit ja alistaminen vaikuttavat luonnollisilta niistä jotka
kuuluvat valtaväestöön, ovat nekin saman ryhmän muovaamia. Tavat ja
kulttuurit tukevat aina niitä, joilla valta on."
Terf
– trans-exclusionary radical feminist - ilmauksen voi ymmärtää vanhan
koulukunnan naisasianaiseksi, jonka mielestä biologisellakin
sukupuolella on väliä. Heitä saattavat olla nuoret naiset, menestyneet
vanhemmat naiset, naispoliitikot ja miespoliitikkojen vaimot. Adele,
33, on lahjakas, suosittu, kaunis ja sutjakka. Hän kahmi merkittävimmät
palkinnot Brit Awards -gaalassa. Vastoin gaalan sukupuolineutraalia
uusilmettä Adele mainosti omaa naiseuttaan: ”Rakastan olla nainen ja
naistaiteilija.” Brittiläinen terfeiksi leimattu J.K.Rowling on
vanhempi menestysnainen, kirjailija. Hän maksaa joka vuosi
miljoonaveronsa Skotlantiin sen sijaan että vetäytyisi veroparatiisiin
niin kuin mies. Entinen kulttuuriministeri Anna-Liisa Kasurinen kehtasi
hoitaa ministeriyttä sairaanhoitajan samoin kuin Britannian
kulttuuriministeri Nadine Dorries koulutuksella. Ja Tanja Karpela
aikoinaan ei täytä kulttuurieliitin snobistisia vaatimuksia. Olennaista
ei ole lukeminen vaan miltä kirjahylly somessa näyttää. (Annamari
Sipilä, Lontoon kirjeenvaihtaja hs 13.2.2022)
Saksassa tasa-arvo perheessä saavutettiin virallisesti vuonna 1977,
kun perustuslain 3. pykälästä poistettiin naisten velvoite kotitöihin.
Tasa-arvokeskustelu on johtanut siihen, että nainen voi hankkia ihmisarvoisen elämän vain samaistumalla miehiseen elannonhankkimismalliin. Lastenhoito kannattaa vain, jos pystyy hoitamaan vieraan lasta. ”Vuosisadan konfliktiksi” on kutsuttu sitä henkilökohtaista syyllisyydentuntoa, josta ihminen kärsii yrittäessään vaihtaa sukupuoliroolia muuttamatta itse instituutioita ja valtiota. On kuin yritettäisiin suorittaa sukupuolenvaihdos perheen sisällä. Kun esteet raivataan naisten osallistumiselta palkkatyöhön, siirtyvät miehet siihen tilaan, jonka naiset ovat hylänneet. Miesten asema hellan äärellä on tuskin sen antoisampaa nykyisessä nukkumalähiössä sähkökatkaisimen diktatuurin alaisena kuin naisenkaan elämä on ollut. Ja jos kuka niin nainenhan tuntee uusintamistyön heikon arvostuksen.
Miehekkyyden
ja naisellisuuden etiketit ovat seksuaalisen suunnitelmatalouden
markkinatuotteita. Niin kauan kuin ihmiset kinastelevat keskenään
siitä, kumpi on enemmän hyväksikäytetty tai viisaampi, he ovat
juuttuneet ohjeiden mukaiseen sukupuolten väliseen taisteluun ja
suuntaavat voimansa taloudelliseen kasvuun.
Naista on pidetty antiikin ajoista lähtien arvokkaana työ- ja
siitoseläimenä. Englanninkielinen sana woman ei tarkoita muuta kuin
womb-man - lajissaan huonontunut mies! Saksankielessä dämlich on
kirosana. Se juontuu sanoista Dam - lich - naisellinen. - Herr-lich on
taas tunteista suurin! Muita esimerkkejä kielen seksistisyydestä ovat
mm pronominit man ja he. Näitä miestä kuvaavia pronomineja käytetään
myös yleisesti puhuttaessa ihmisestä.
Naisen sukunimen muuttuminen avioliiton solmimisen yhteydessä katkoo
naisen omat suhteet ulkomaailmalta. Naisen nimettömyys kertoo, ettei
hän ole olemassa samalla tavalla kuin mies. Naisen epäitsenäiseen ja
riippuvaiseen olemassaoloon viittaa myös termien rouva ja herra
epäsymmetrisyys. Edellinen kertoo siviilisäädyn, jälkimmäinen ei.
Patriarkaalisessa yhteiskunnassa on yritetty kovasti pitää yllä myös
tarinaa naisen vähäisemmistä seksuaalisista haluista, frigiditeetistä.
Tarkoituksena on ollut saada nainen itsekin uskomaan omaan
haluttomuuteensa ja jäämään aloilleen - seksuaalisuudesta riisutuksi
seksinukeksi. Se mitä muslimimaissa on tehty fyysisesti poistamalla
naisilta sukupuolielimiä on lännessä tehty henkisesti. Aluksi naiselta
uskoteltiin puuttuvan kyky kokea seksuaalista mielihyvää. Sitten
naisesta yritettiin tehdä mieheen verrattava fallisuuden kadehtija.
Freudin mukaan nainen tunsi kateutta miestä kohtaan, jolla on penis.
Nykyään naisesta ollaan tekemässä miehen kanssa tasapäinen teollisen
markkinatalouden toteuttaja.
Miehen
siittimen ei tarvitse tunkeutua, sen ei tarvitse räjähtää ja vallata.
Itämaisessa, erityisesti buddhalaisessa tantraperinteessä, mies ei
tunkeudu, vaan yhdynnän riitit kestävät päiväkausia, mies ei purkaudu,
vaan hyödyntää henkisesti spermaenergiansa. On suuri ero ymmärtää penis
pelkkänä sukupuolielimenä tai toimivana falloksena. Fallos antaa
penikselle transsendentaalisen merkityksen. Falloksen valta on
symbolinen. Miehet voivat peniksen ansiosta tavoitella vallan ja
valvonnan asemia symbolisen järjestyksen piirissä.
Munasarja sai nimensä vasta 1800-luvun taitteessa. Siihen saakka nainen
oli vain heikentynyt mies. Vagina oli sisäinen penis, kohtu kivespussi
ja munasarja puolestaan kivekset. Ennen vuotta 1668 ei edes latinassa
tai kreikassa ollut vaginaa tarkoittavaa teknistä sanaa!
Tieteellä ja teknologialla on yritetty lisätä tasa-arvoa ja naisen vapauksia ja oikeuksia. Kodinkoneilla on korvattu naisten tekemää palkatonta kotityötä, e-pillerin myötä naiset saivat päätösvallan omasta lisääntymisestään. Keinokohtu on osana kehitystä. Toisen aallon feministi Shulamith Firestonen mukaan keinotekoinen lisääntyminen voisi vapauttaa naiset raskauden tyranniasta. Näissä visioissa naista ei enää tarvita mihinkään: seksuaaliset tarpeet voi tyydyttää seksiroboteilla ja lisääntymisen keinokohdulla. Fantasia on varsin looginen jatkumo käsitykselle, että nainen ei ole ihminen. Kolmas visio on, että naisia painostetaan keinokohdun avulla luopumaan itse koetusta raskaudesta taloudellisen tehokkuuden nimissä. Ruotsissa nimittäin seurataan jo Piilaakson teknologiajättejä, jotka tarjoavat naistyöntekijöilleen henkilöetuna munasolujen pakastusta. (Eleonoora Riihinen, hs 21.7.2018)
Suomen yleinen ja yhtäläinen äänioikeus astui voimaan vuonna 1906. Periaatteessa kaikki 24 vuotta täyttäneet Suomen kansalaiset saivat äänestää eduskuntavaaleissa, mutta säännössä oli poikkeuksia. Äänioikeus ei koskenut kunnan vakinaista köyhäinapua saavia henkilöitä. Köyhäinhoidon varaan joutuneita pidettiin kykenemättöminä itsenäisen äänestyspäätöksen tekoon, koska he olivat kunnan isäntävallan alaisia. Helsingin yliopiston tuore tutkimus selvitti, kuinka suuri osuus suomalaisista jäi äänioikeuden ulkopuolelle vakinaisen köyhäinhoidon vuoksi vuoden 1911 eduskuntavaaleissa. Äänioikeuden ulkopuolelle jääminen oli sitä yleisempää, mitä vanhempi ihminen oli. Noin 5 prosenttia 65-69-vuotiaista suomalaisista jäi köyhäinhoidon vuoksi ilman äänioikeutta. Vastaava osuus 75-79-vuotiaista oli 15 prosenttia ja 80-84-vuotiaista yli 20 prosenttia. Elina Einiön, Hanna Wassin ja Miia Heinosen tekemässä tutkimuksessa oli mukana Hämeen lääni ja Turun ja Porin lääni. Tutkijat analysoivat yli 19 000 köyhäinhoidon asiakkaan käsinkirjoitetut syntymäaika- ja sukupuolitiedot. Tutkimuksessa arvioitiin myös, että naiset jäivät köyhäinhoidon vuoksi useammin ilman äänioikeutta. Naiset elivät jo tuolloin miehiä pidempään.
4000 imettäväislajista ja 10 miljoonasta muusta lajista vain kaksi, ihminen ja simpanssi, elää patriarkaalisessa, miesjohtoisessa yhteisössä.
Naistutkijoiden mukaan syrjintä on syvimmillään EU:n komissiossa. Verkostodemokratiassa naiset jäävät auttamattomasti ulkopuolella. Erityisesti niiden edustustojen valta vähenee, joihin naiset ovat päässeet kiintiöiden perusteella. Neuvotteludemokraitan takahuoneet eivät aukea. (Alison Woodward, Birgit Sauer) Saksassa esimerkiksi liikenneväylien tieteellisessä neuvottelukunnissa on tuskin 7 pronsetia naisia. Syy naisten heikkoon pääsyyn taustatietoihin on myös työelämässä. Miehillä on kansanedustajan toimen lisäksi usein sivutyöpaikka yksityistaloudessa. Julkisen ja ykstyisen verkostossa valtasymmetria on näkyvä. Tärkeitä päätöksiä ei jälkidemokratiassa tehdä enää eduskunnassa vaan parlamentin esikammareissa, ylikansallisissa piireissä ja yrityksissä, verkostodemokratiassa. Niissä neuvotteluissa yhdistyy poliittisen, taloudellisen ja yksityisen läheinen verkosto. Ne ovat miesverkostoja jo siitäkin syystä, että miespoliitikot tulevat useimmiten talouselämän piiristä. Yhteistyöverkostot syntyvät samanlaisten kesken ja se tarkoittaa useimmiten sukupuolta ja yhteiskunnallista asemaa. Maahanmuuttajien, erityisryhmien, ei edes naisten määrällinen lisääminen vahvista demokratiaa. Politiikka ei ole enää puoluepolitiikkaa, vaihtoehtojen valintaa. Koska vain asiantuntijat voivat ratkaista monimutkaiset ongelmat, ei politiikalla ole enää sijaa. Yhteiskunnalliset tutkimukset ovat jo pitkään osoittaneet, miten valta on siirtynyt eduskunnalta ylikansallisille ja epävirallisille yhteisöille. Perinteisen äänestämisen tilalle ovat tulleet uudet muodot. Konventionaaliset demokratian menetelmät ja äänestäminen on muuttunut.
on
hyvää se, että siinä perustellaan miesten ja naisten perinteistä,
historiallista ja ideologista eroa. Mutta miten! Että nainen on
kylkiluusta, rodussaan huonontunut mies, wombab. Patriarkka sanana
tulee kreikasta, isän laki. Niin kauan kuin patriarkaatti pysyi
salamyhkäisesti keskeisenä periaatteena sukupuolten välisen eron ja
siten yhteiskuntaa hallitsevassa keskustelussa, oli vaikea riitauttaa
sen voimaa.
Marx kiinnitti huomiota siihen, että kapitalismissa tuotanto
arvotettiin ja monetarisoitiin, mutta kotityötä ei, vaan se jopa
aliarvioitiin. Marx ymmärsi, että perheessä oli kaikki ne ristiriidat
alkiomuodossa, jotka myöhemmin kehittyivät laaja-alaisesti
yhteiskunnassa ja valtiossa. Vallankumouksen on kosketettava
sosiaalisen organisaation perusteita, biologista perhettä sillä juuri
perheen välityksellä salakuljetetaan vallan psykologiaa. Niin kauan
kuin ydinperhe on suurin valiollinen instituutio sen hyödyntäminen ei
koskaan tuhoudu.
Aristoteleen teokset kuvaavat naisia moraalisesti, älyllisesti ja
fyysisesti huonommiksi kuin miehet. Hän piti naisia miehistönä ja
väitti, että naisten rooli yhteiskunnassa on monistaa ja palvella
miestä kotitaloudessa. Hän piti miehen valtaa naisesta luonnollisena ja
hyveellisenä. Sen sijaan Egyptissä naisilla oli oikeuksia. Patriarkaali
liittyy institutionaaliseen valvontaan eikä pelkästään ihmisen
yksilölliseen seksismiin. Patriarkka ylistää naisen iloa saada
synnyttää elämää ja perustelee siten miehen vallan muualla. Ydinperhe
on patriarkaatin ase. Testostereonin ja estrogenin merkitys
ymmärrettiin vasta paljon myöhemmin.
Toisin kuin julkisuudessa väitetään, metoo kampamja ei suinkaan tue
naisten tasa-arvoa vaan halventaa meitä yhä enemmän, koska se ei kajoa
rakenteisiin. Nainen on yhdistetty sänkyyn ja edustusjuhliin -
yksinkertaisesti naisen kehon takia. Vaikka poliittinen, oikeudellinen,
kasvatuksellinen ja kulttuurinen tasa-arvo taattaisiin – ei sillä
muuteta sitä itseään, patriarkaalisia rakenteita.
Alkuaan vallitsi matriarkaatti, koska juuri naisesta syntyi uusi elämä.
Hedelmöitymisen periaatetta ei vielä ymmärretty. Sitten kreikkalaiset
käänsivät hedelmöitymisen ihmeen päinvastaiseksi – miehen sperma sai
aikaan raskauden. Kun ymmärrettiin miehen osuus raskaudessa, alkoi
kehittyä patriarkaatti. Naisella oli enää vain säilyttäjän rooli.
Seksuaalinen vallankumous 1966 oli suuri vedenjakaja, mutta vasta 1970 osattiin nimetä patriarkaatti naisen alistajana.
Esimerkiksi romanttinen rakkaus kuvasi yksinkertaisesti vain
miespuolista manipulaatiota, yritystä saada nainen osaksi miehisiä
palveluja. Women were socialised into pleasing, flattering,
entertaining and gratifying men. Nainen sosiaalistui mukavaksi miestä
ilahduttavaksi ja viihdyttäväksi mielikuvaksi. Miehen oletettua
syntymäoikeutta ja määräävää asemaa kutsutaan "nerokkaaksi muodoksi
sisimmän kolonisaatiosta", joka oli vahvempi kuin mikään muu erottelu,
tarkempi kuin luokka ja yhtenäisempi ja vaikeampi ohittaa.
Rakastelu on yhteiskunnallinen ja historiallinen toiminta - mikä on
toteutettu seksuaalisen lisääntymisen eli biologisen välttämättömyyden,
eroosion, toteuttamiseksi, mutta myös selittämään seksuaalisuun
ylivaltaa, mitä ihmiset tekevät toistensa kanssa seksuaalisesti.
Kreikkalaisten mukaan miehen yliasema on luonnollista ja itseään
täydentävää, koska ne jotka loivat lait, filosofian ja historian,
sairaanhoidon, kirjoittivat runot, uskonnolliset kirjat, ja
tieteelliset tekstit olivat miehiä jotka kirjoittivat miehille.
Patriarkaatissa naisten sortamisessa on monia tasoja. Sorto näkyy
eriarvoisuutena kotona ja työpaikalla. Sitä ylläpitävät voimakkaat
kulttuuriset normit, joita tukevat perinteet, koulutus ja uskonto. Se
tiiviistyy normeissa ja rakenteissa, jotka ovat itse patriarkaalisia.
Siksi se tuntuu luonnolliselta ja väistämättömältä tai muuten vapaasti
valitulta. Koska se osoittaa voimasuhteiden rakenteen, mutta ei ole
erityisen seksististinen, sitä kutsutaan patriarkaatiksi.
Nykyistä nopeaa globalisaatio ja hyperindividualismin kulttuuri
kutsutaan neoliberaaliksi ja neopatriarkaaliseksi.
Institutionaaliset tehtävät ovat miesten etujen mukaista. Sanan
"patriarkaatti" tulisi muistuttaa, että Weinstein ja hänen kaltaisensa
ovat oireita, ei tautia. On kuitenkin helpompi käsitellä yksilöitä kuin
rakenteita, merkkejä pikemminkin kuin syitä.
Esimerkki
patriarkaatista – näkymätön käsi yhteiskunnassa: Isä ja poika joutuvat
auto-onnettomuuteen ja isä kuolee. Poika viedään sairaalaan ja häntä
leikataan. Kirurgi sanoo, että hän ei voi suorittaa leikkausta, tämä on
minun poikani. Homoparin lapsi? Adoptoitu? Ei vaan kirurgi oli nainen.
19.10.2018 Emma Balbatsu
Tekijänoikeusjärjestö Teoston asiakkaista naisia on vain alle
viidesosa. Merkittävälle suomalaiselle sanoittajalle myönnettävä Juha
Vainio -palkinto on jaettu 28 kertaa. Nainen on saanut palkinnon
viidesti. 61 prosenttia ulkomaille viedyistä suomalaisten
musiikintekijöiden kappaleista tulee kuudelta kärkitekijältä. Kaikki
heistä ovat miehiä . Naiset loistavat poissaolollaan myös
kansainvälisissä tilastoissa. Vain 12 prosenttia suosittujen
pop-kappaleiden tekijöistä vuosina 2012–2017 oli naisia. Tuottajista
vain kaksi prosenttia. Suurin osa musiikkialan hallituspaikoista,
puheenjohtajuuksista ja johtotehtävistä on miesten käsissä. Vain
orkesterikentän intendenteistä naiset edustavat enemmistöä. Myös
musiikkialan tuore yhdenvertaisuuskysely paljasti, että alan
palkkauksissa yhdenvertaisuus ja tasa-arvo nähdään täysin toissijaisina
arvoina. – Osaamisella ja pätevyydellä ei nähty olevan mitään tekemistä
tasa-arvon kanssa, kyselyn tehnyt Ilona Rimpilä kertoo.
– Helpoin tie on olla kiva ja helppo: täällä minä sisar hento valkoinen
kiltisti odotan, että joku kehuisi, että katsokaapa nyt, miten hienosti
Anni on nyt tehnyt. Sitä ajattelee, että on jotenkin sopimatonta, jos
nainen itse nostaa itsensä esille, Mattila kuvailee. – Jotta jokin
vähemmistöryhmä saadaan esiin, heidät pitää ensin eristää omaksi
porukakseen. Sitten heistä tuleekin valtavirtaa.
Yhdenvertaisuuskyselyyn vastasi yhteensä 62 musiikkialan johdossa tai
luottamustehtävissä työskentelevää ammattilaista. Kyselyn tulosten
mukaan ala luottaa siihen, että päätöksiä tekevät henkilöt osaavat
noudattaa yhdenvertaisuuden periaatteita. Rimpilä muistuttaa, että
ajatusmalli voi olla haitallinen, jos toimintaa ohjaavia periaatteita
ei koskaan kyseenalaisteta. Ala kärsii vanhoista kaavoista ja esikuvien
puutteesta
Miksi miehet sitten dominoivat musiikkialalla ja alaa koskevissa
tilastoissa? Sukupuolten ja tasa-arvon tutkimus suomalaisessa
musiikkimaailmassa on vähäistä, mutta alan miesvaltaisuuden taustalla
voi olla vanhanaikaisen miehet töissä, naiset kotona -ajattelumallin
jäänteitä. Rimpilä muistuttaa, ettei orkestereihin aikoinaan edes
otettu naisia. Ilona Rimpilä on tohtorikoulutettavana Jyväskylän
yliopistossa. Hän teki musiikkialan yhdenvertaisuuskyselyn Music
Finlandin toimeksiantamana. Toinen syy naisten vähäisyyteen alalla voi
olla työn luonteessa, sillä musiikintekijät ovat usein myös esiintyviä
muusikoita. Repaleiset työajat, sadat kilometrit keikkabussin jousilla
ja yötä myöten kukkuminen ovat pois perhe-elämästä sekä keikkailevilta
äideiltä että isiltä.
– Bussissa istuminen ja tavaroiden roudaaminen ovat kovaa hommaa.
Kioskin joutuu pystyttämään joka ilta uusiksi. Sellainen elämä ei
välttämättä houkuttele, itsekin muusikkona työskennellyt Rimpilä
kertoo. Perinteiset perhemallit istuvat musiikkialallakin tiukassa.
Äidiksi tultuaan naiset saattavat luopua kiertue-elämästä ja tehdä
töitä enemmän omilla ehdoillaan.
Kolmas tärkeä syy naisten vähäisyydelle alalla on erilaisten esikuvien
puute ja kapean roolin tarjoaminen: nuorista naisartisteista leivotaan
herkästi hyvältä näyttäviä, laulavia objekteja. Sen sijaan esimerkiksi
naisbasistit ovat harvassa. Nais-etuliite tarvitaan niin pitkään kunnes
tasa-arvo on taattu. Kasvatuksessa tyttöjä pitäisi kannustaa tarttumaan
bassoon, kitaraan tai rumpuihin.
Sekä Balbatsu että Rimpilä pitävät tärkeänä sitä, että musiikkialalle
on viime aikoina tullut uusia naisartisteja, jotka toimivat esikuvina
lapsille ja nuorille.
– Alkaa pikkuhiljaa normalisoitua, että naiset ovat yhdenvertaisia
musiikintekijöitä kuin miehet. Enää ei tarvitse piirtää ikonisoivaa
miessäveltäjien historiaa. Se osoittautuu vain yhden aikakauden
tuotoksena, ja nyt katsotaan tulevaa.
Emma, Pohjoisen Valkoinen Noita, 17/04/2019
"Oletko koskaan ajatellut miten olemme ihmiskuntana siirtyneet
yhteisöllisestä, luonnon kanssa täydellisessä yhteydessä elämisestä ja
vapaudesta tilanteeseen, jossa pidämme normaalina sitä, että luontoa
tuhotaan ja elämme modernissa orjuudessa? Oletko miettinyt koskaan,
miksi naiset eivät osaa enää synnyttää luonnollisesti? Kun nykyään puhutaan patriarkaalisuudesta, ymmärretään se
pääsääntöisesti hyvin väärin, tai ainakin hyvin suppeasti. Ei ole
kysymys miesten mustamaalaamisesta tai syyttämisestä, ei ole kyse
siitä, että naisille maksetaan huonompaa keskipalkkaa kuin miehille. Ei
ole kyse sovinismista. Miehet sekä naiset ovat kaikki kärsineet
patriarkaalisuudesta, ja miehet sekä naiset ovat osallistuneet sen
rakentamiseen. Patriarkaalisuus ei ole myöskään yksi yhteen sama asia
kuin kristinusko, jos puhutaan uskosta Jeesukseen kristukseen ja
Jumalaan – kristinusko, etenkin Katolinen kirkko, vain on sattumoisin
toiminut kulissina patriarkaalisen maailmanjärjestyksen luojille ja
rahan vallalle. Kuinka vallitseva
patriarkaalinen maailmanjärjestys sitten rakennettiin?
Historia (His-story) jota meille opetetaan koulussa, on valloittajien
kirjoittama. Maailmanhistoria on niiden kirjoittama, jotka tuhosivat
tietoisesti ja järjestelmällisesti, määrätietoisesti yhteytemme
luontoon. Uskonnot ovat
rakentaneet itselleen kätevän suojauksen. Puhun kirkosta
valtarakenteena ja instituutiona, en missään nimessä ihmisistä, jotka
kuuluvat tähän uskontoon – jokaisella ihmisellä on oma uskonnollisuuden
ja henkisyyden kokemuksensa. Kapitalistinen ja
patriarkaalinen maailmanjärjestys haluttiin lähteä rakentamaan, koska
se keskitti vallan, rahan ja hallinnan muutamille ihmisille ja
ihmisryhmille, ja tuotti heille hyötyä, jota he egosta ja rahan- sekä
vallanhimosta tavoittelivat. Ihmisen yhteys luontoon oli siis tuhottava
ensimmäiseksi. Ihmiset piti saada unohtamaan oma kykynsä parantaa
itsensä, kykynsä synnyttää ja se, että luonto on jo antanut heille
kaiken tarpeellisen. Yrjö Kallinen 1971 haastattelussaan ”Elämmekö
unessa”: ”ensin pitää herätä!”. Jos ei ole vielä herännyt ja havahtunut
kapitalismin unesta, ei voi mitenkään nähdä näitä rakenteita. Jos
kuitenkin on – niitä on mahdotonta olla näkemättä. Ihmisiltä täytyy
viedä pois heidän voimansa, jotta heitä voi hallita. Miten tämä saadaan
aikaan kaikkein tehokkaimmin? Miehille ja heidän
harjoittamalleen ”parannustyölle” tuli hommata täysi auktoriteetti,
jota ei kukaan pystyisi kyseenalaistamaan. “Vapautuminen
aikakausien ajatusvirroista ja ympäristönajatustottumuksista on vaikein
ponnistus, mikä ihmisen osalle voi tulla. Sekä pelottavassa että meitä
nöyryyttävässä määrin pitää paikkansa sana: Ihminen ei ajattele, vaan
hänen ympäristönsä ajattelee hänessä.” Yrjö Kallinen." (Pohjoisen Valkoinen Noita, Author at Naiseuden Voima)
Naisen seksuaalisuudesta ja luomisvoimasta tuli syntiä. Yhtäkkiä Suuri Luojaäiti, seksuaalisuudessaan ja hedelmällisyydessään, voimallisuudessaan, verevyydessään onkin kutistettu neitseelliseksi ja sukupuolettomaksi ”pyhäksi hengeksi”, sterilisoitu ja unohdettu. Isä, poika ja pyhä henki? Missä on Pyhä Äiti, pyhä feminiini? Parantamisen ja parantumisen auktoriteetti on valkoisilla miehillä (valkoisen miehen arkkityyppi tarkoittaa feminiinisen voiman unohtanutta, kapitalistista valloittajaa, joka uskoo länsimaalaisen tieteen kaikki voipaisuuteen ja joka toimillaan edesauttaa patriarkaalisen maailmanjärjestyksen jatkumista – olipa fyysisesti mies tai nainen), mekanistisella ja medikalisoidulla maailmankuvalla sekä paranemisnäkemyksellä. Feminiininen hoiva, yrteillä ja kosketuksella parantaminen, kehon omaan parannuskykyyn luottaminen ja holistinen näkemys sekä luonnon voimien ymmärrys ovat edelleen patriarkaalisen maailmanjärjestyksen säilyttäjille ”noituutta” ja ”vaarallista huuhaata”. Puhumattakaan henkisen tason parantamisesta.
koska
tasa-arvo ja vauraus antavat enemmän tilaa erojen ilmetä. Jos on
enemmän aineellisia voimavaroja, voi tavoitella pyrkimyksiään vapaammin
ja toteuttaa omaa persoonallisuuttaan. Rikkaissa maissa on myös enemmän
kulutusmahdollisuuksia ja tuotteita, jotka ovat eriytyneet sukupuolen
mukaa. Synnynnäiset taipumukset saavat tilaa oloissa, joissa
yhteiskunta ja perinnäistavat eivät rajoita valintoja. Materiaalisesti
hyvinvoiva ja tasa-arvoinen yhteiskunta mahdollistaa luonnon
vaikutuksen korostumisen. Köyhissä maissa korostuu tarve hankkia
ammatti, joka tuo leipää pöytään. (Mikko Puttonen, hs 19.11.2018)
Pinttyneet roolit elävät edistyneissä maissa
Naisten
ja miesten asenteiden ja persoonallisuuden erot ovat jyrkemmät
vauraissa ja tasa-arvoisissa maissa kuin maissa, joissa naisen asema on
heikompi. Miehisiin stereotyyppisiin kiinnostuksen kohteisiin kuuluvat
jalkapalloilija Leonev Messi, moottoripyörät, pokeri, sota ja
pelikonsolit. Naisille tyypillisiä ovat kosmetiikka, lapsi,
ruoanlaitto, psykologia ja häät. Mieltymykset ohjaavat naisia enemmän
ihmiskeskeisille aloille ja miehiä esinekeskeisille. Jos ammattien
jakautumien sukupuolen mukaan pitäisikin pintansa, se ei ole
varsinainen ongelma. Perimmäinen puute on epätasa-arvo. Jos
naisenemmistöisissä saisi palkkaa ja vaikuttamismahdollisuuksia yhtä
paljon, segregaatio ei olisi mikään ongelma. Suuri osa miesten ja
naisten palkkaeroista selittyy segregaatiolla. (hs 13.12.2021)
Kun feminismistä alettiin puhua 1970-luvulla se tarkoitti, että silloin kyseenalaistettiin se että biologisista syistä naisella voi olla vain määrätty rooli yhteiskunnassa.
Kolmas sukupuoli:
Feministiset
patriarkaatin tutkijat puhuvat markkinatalouden ylläpitäjiä tutkiessaan
keinotekoisesta sukupuolesta. Ihmiset ovat riippuvaisia poliittisista
ja markkinoiden päätöksistä. Ihminen ei pysty tuottaman itse mitään
mitä hänen materiaalinen olemassaolonsa vaatii. Sauli Niinistöllä on
juuri se ilme antaessaan lausuntoja kuin kolmannella keinotekoisella
sukupuolella, kun he haluavat kuulostaa tärkeiltä sanoessaan jotain
mitä heidän asemassaan olevan ihmisen oletetaan sanovan. Lauseet
alkavat sanoilla kyllähän, tietysti, toisaalta ja toisaalta.
Biologiaa naisten ja miesten välillä
Erotiikka ja terveys - lehdessä (4/1989) annetaan ohjeita siitä, miten seksuaalinen aktiivisuus on tehokas vastalääke stressin haittavaikutuksille. Julkaisussa vastuu avioliiton onnellisuudesta annetaan naiselle, koska "onni liittyy tyytyväisyyteen yhdynnässä ja vaimon orgastisuuteen". Kuin sivulauseessa mainitaan, että sukupuolisuhteessa naiselle saattavat kuitenkin olla tärkeämpiä hellyyttä ja turvallisuutta luovat seikat kuin orgasmit. Lääkärit olisivat todistaneet 1800-luvulla, että koska "naisten täytyi keskittää kaikki energiansa 12 ikävuodesta 20 vuoteen kehonsa lisääntymiselinten kehittämiseen, ei naisilta jäänyt aivojen kehittämiseen riittävästi mahdollisuuksia.” Sosiaaliministerön julkaisussa kyllä kerrotaan, että tämä väite olisi nyttemmin kumottu, mutta jatketaan: "Tieteellinen kanta on ollut, että kuukautiskierron vuoksi ei naisten psyykkinen kehitys voinut tapahtua häiriöttä tämän ikävuoden jälkeenkään. Naisten älyllistä aktiivisuutta kuukautisten aikana pidettiin jopa vaarallisena." Julkaisussa ei selvitetä, onko tämä "tieteellinen kanta” muuttunut.
Koska naiset eivät voi hallita ruumistaan eivätkä tunteitaankaan, eivät he ole sopivia ottamaan osaa kaupunkivaltion hallitsemiseen. Nainen synnyttää eikä pysty eikä halua olla raskaana sielultaan vaan vain ruumiiltaan. Egyptiläisessä papyruksessa vuodelta 1600 e.a.a. pidetään levotonta kohtua syynä naisten hysteerisyyteen. 400-luvulla ennen ajanlaskun alkua elänyt Hippokrates piti hysteriaa naisten tautina. Hysteria johtui siitä, että heidän kohtunsa alkoi vaellella elimistössä. Nimensäkin tauti sai kreikan kohtua tarkoittavasta hystera-sanasta. Vuosina 129–216 elänyt Galenos oli samoilla linjoilla kuin Hippokrates: Jos kohtu pääsi kuivumaan, se lähti etsimään kosteutta muilta elimiltä ja aiheutti niihin törmäillessään jos jonkinlaista ruumiin ja mielen vaivaa. Myös Galenosin mielestä hysterian yleisin syy oli kohdun kuivuus, joka johtui yhdyntöjen puutteesta. Nuorille naisille hän suositteli hillittyä elämää, joka "ei kiihdyttäisi heitä". Vielä sittenkin, kun kohdun oli todettu pysyvän paikallaan siinä missä muutkin sisäelimet, hysterian syiden uskottiin olevan seksuaalisuudessa. Suomessa vielä 2011 yksi pääsykoekirjoista oli Galenos - johdanto lääketieteen opintoihin. Antiikin aikana keksitty diagnoosi naisen hysteerisyydestä oli voimissaan vielä 1900-luvulla, vaikka käsitys sen syystä oli muuttunut.
Poikien
aivoalueilla kuten valkoisessa aineessa, aivokuoressa, hippokampuksessa
ja pikkuaivoissa on suurempaa vaihtelua kuin tytöillä. Eroja oli
kumpaankin suuntaan ja koko eliniän. Vaihteluun vaikuttavat erityisesti
x-sukupuolikromosomi, jossa on paljon geenejä verrattuna piskuiseen
y-kromosomiin. Yleensä miehillä on yksi ja naisilla kaksi x-kromosomia.
Jos miehellä on e-kromosomissa äärimmäisyyteen ohjaava piirre, se
kohdistuu häneen täydellä painollaan. Naisella sen sijaan toinen
kromosomi tasapainottaa tilannetta. Monet älyä heikentävät mutta myös
vahvistavat geenimuodot tulevat täydellä voimallaan näkyviin miehillä.
Seksuaalivalinta keskittyy sukupuolikromosomeihin, autismin kirjon
häiriössä miesten osuus on 80 prosenttia, adhd:ssa samoin,
skitsofreniassa 73 prosenttia. Poikavauvat ovat keskimäärin suurempia
joten synnytykseen liittyy riskejä. Ja pojat tarvitsevat enemmän
ravintoa. Myös testosteroinitason ylläpito on kuluttavaa. (hs 9.9.2019)
Se että naiset eivät halua enää saada yhtä paljon lapsia kuin
aikaisemmin viittaa siihen, että heidän estrogeenitasonsa ovat
mahdollisesti laskeneet ja naiset ovat muuttuneet maskuliinisemmiksi
eivätkä he ole kiinnostuneet parisuhteen muodostamisesta. Syntyvyys
onkin Japanissa laskenut vielä Suomeakin nopeammin.
Kun vertaa kuvia nykynuorista kuviin nuorista sata vuotta sitten
on helppo todeta sukupuolihormonitason muuttuneen. Vielä puoli
vuosisataa sitten useimmilla nuorilla naisilla oli tiimalasivartalo ja
nuoret miehet olivat urheilullisen lihaksikkaita. Nykyään
tiimalasivartalot ovat naisilla harvassa ja lähes joka toinen aikuinen
on vyötärölihava. Tutkimuksissa on osoitettu, että naisilla joilla on
tiimalasimainen vartalo, on korkeammat estrogeenitasot. Miehillä
testosteroni puolestaan vähentää rasvakudoksen määrää ja lihavilla
miehillä on alentuneet sukupuolihormonitasot. Yksi syy on
elinympäristön kemikalisoituminen, samoin ympäristöongelma ja
länsimaalainen
elämäntyyli, joka on tuonut mukanaan kehon matala-asteisen
tulehduksen, kroonisen stressin.
Monet masentuneet päätyvät syömään masennuslääkkeitä joiden
sivuoireisiin kuuluu seksuaalisen kiinnostuksen ja kyvyn lasku.
(Markus J Rantala, evoluutiopsykologian dosentti Turun
yliopisto.
Peruskoulua käyvien tyttöjen määrä on maailmassa kasvanut. Tyttöjen koulutie on kuitenkin huomattavasti mutkikkaampi kuin poikien. Planin tutkimuksessa Sierra Leonessa ilmeni, että lähes kaksi kolmesta kouluikäisestä tytöstä oli kokenut seksuaalista väkivaltaa. Kolmannes raiskauksista oli tapahtunut koulussa tai koulumatkalla. Tytön koulutie voi katketa myös lapsiavioliiton seurauksena. Kehitysmaiden 15–19 -vuotiaieden naisten yleisin kuolinsyy on raskauteen liittyvät komplikaatiot. Tytöt jotka saavat käydä peruskoulunsa loppuun, ovat uuden haasteen kynnyksellä. Tyttöjen asema kiristyvillä työmarkkinoilla tuskin voi olla tasa-arvoinen, ellei heitä aktiivisesti tueta. Naisten palkat jäävät kolmanneksen pienemmiksi kuin miesten. Tyttöjen koulutuksen jättäminen puolitiehen johtaa taloudellisiin menetyksiin. Tyttöjen toisen asteen koulutukseen on suunnattava lisää resursseja (Riitta Welste Suomen Planin pääsihteeri hs 4.8.2011)
Matriarkaalisessa mielessä kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia, sillä he ovat kaikki äitien lapsia ja jokainen heistä on Äiti Maan lapsi. Patriarkaalinen järjestelmä pitää pääasiallisena hyveenä tottelevaisuutta, auktoriteettia. Tasa-arvoperiaate korvautuu suosikkipojan ja hierarkkisen yhteiskuntajärjestyksen periaatteella. Patriarkaalinen perhe on suljettu ja rajattu organismi. Matriarkaalinen perhe on puolestaan universaali ja juuri universaalisuudesta saa kaikki kehitys alkunsa. Matriarkaalinen elämä on Äiti Maan toisin kuin henkinen elämä, johan naisilla on luonnollisen luomisen lahja, he voivat synnyttää lapsen. Miehet ovat tässä mielessä steriilejä, koska mies ei voi luoda kohdullaan, hänen täytyy luoda muulla tavoin, hän luo suullaan, sanoillaan, ajatuksillaan. Raamatullinen myytti alkaa siitä, mihin babylonialainen myytti päättyy. Miespuolisen jumalan ylivalta on vakiinnutettu. Jumala luo maailman sanallaan. Nainen ja hänen luomisvoimansa eivät ole enää luomisessa välttämättömiä. Jopa tapahtumien luonnollinen kulku on käänteinen. Eeva syntyy Aatamin kylkiluusta aivan kuten Ahne Zeuksen päästä.
Taatakseen kaupunkinsa jatkuvuuden miehet kaappasivat Romuluksen aikaan lähiseutujen naisia. He puolustivat tekoaan rakkauden kiihkolla, joka hellyttää naisen mielen tehokkaammin kuin mikään muu, kertoo tuon ajan filosofi Livius. Asia ei jäänyt siihen, legendaarinen joukkoryöstö toimi roomalaisen hääseremonia mallina vuosisatojen ajan. Rituaaliin kuului, että morsian pakeni äitinsä suojiin ja itki, huusi ja pani vastaan, kun sulhanen vei hänet äidiltään muka väkisin. Myytin juoni toistui vielä viattomassa vuonna 1954 kuvatussa romanttisessa komediassa Seitsemän miehen morsiamet, jossa maalaiset miehet ratkaisevat naimattomuusongelmansa kertaheitolla. Tyytyväisenä hilpeät veikot lauloivat yhteen ääneen: Vaikka tytöt itkua vääntää, vääntää vääntää, salaa onneaan kiittää, kiittää, kiittää. Vaikka huutaa, suukottaa, suukottaa, suukottaa. (Irene Vallejo 2021)
”Miesten
ja naisten tasa-arvoisuus ostetaan sillä hinnalla, että naiset eivät
enää eroa miehistä lainkaan. Sukupuolten välinen vastakohtaisuus on
häviämässä ja sen mukana tähän vastakkaisuuteen perustuva eroottinen
rakkaus. Miehistä ja naisista tulee samanlaisia, ei tasa-arvoisesti
erilaisia. Kuten massatuotanto perustuu valmisteiden
standardiyksiköihin, perustuu yhteiskunta standardi jäseniin ja tätä
kutsutaan tasa-arvoisuudeksi.” (Erich Fromm 1953)
Kahden
erilaisen mutta toisiaan täydentävän sukupuolen yhtyminen ei ollut enää
lisääntymistä varten vaan seksiä kuluttava valinta,
tarpeiden tyydyttäminen. Kulutustalous korvasi lisääntymisideaalin
mielihyvän hakemisella. Periaatteessa sukupuoleton himoa tyydyttävä
kuluttaja, kapitalistinen talous ja monogaaminen avioliitto on
lisääntymista varten. Halutalous ja himokkuus kuuluvat yhteen.
Oudompi, parempi kuin mikään muu, on kahden ihmisen suhde silloin kun
he tuntevat toisensa vain silmillään. Heidän välillään vallitsee
levottomuus ja kiihtynyt uteliaisuus, tyydyttämättömän, luonnottomasti
tukahdutetun kanssakäymisen tarpeen hysteriaksi yltynyt kiihko ja
samalla jonkinlainen jännittynyt keskinäinen kunnioitus. Ihminenhän
rakastaa ja kunnioittaa toista ihmistä niin kauan kuin ei pysty
arvostelemaan. Kaipaus on puutteellisen tuntemisen kaipuuta (Thomas Mann 1912)
”Vuonna 2021 nainen johti Greenpeacea, Suomen Luonnonsuojeluliittoa, WWF:ää, Siemenpuusäätiötä, Hiilivapaata Suomea, Dodoa sekä Maan ystäviä kirjoittaa Teemu Vaarakallio kirjassaan Viimeinen siirto, suomalainen ympäristöliike nyt eli kuinka mahdoton tehdään.
Miehen
valtakäsitys on suoraviivainen, kuten hänen orgasminsakin: tästä tuohon
oli kyseessä tuote tai suoritus. Naisten aika- ja valtakäsitys on
kehämäinen kuten heidän orgasminsa. He pystyvät vallassa ollessaan
ajattelemaan muutakin kuin itseään. Naiset etenevät metaforasta
toiseen. Heillä on parempi aikautus- ja järjestelykyky kuin miehillä.
(Sakari Määttänen hs 8.7.1989)
Ihmisnaaras voi pariutua koska tahansa mutta naaraat vain kiima-aikana.
Naisella on tämä ominaisuus siksi, että hän voi sitoa uroksen pysyvästi
luokseen.