Kun naisista yritetään tehdä miehiä - hyviä jätkiä

Päivitetty 12.8.2018

Uutisissa miesten osuus pääkohteina on kolminkertainen naisiin verrattuna. Miten miesvalta on edelleen mahdollista, vaikka naiset ovat olleet toimittajakunnassa enemmistönä jo 15 vuotta? Se johtuu naisten miestapaisuudesta. Mies- ja naistapaisuus ovat sukupuolitutkimuksen termejä, joilla tarkoitetaan naisiin ja miehiin liitettyjä kulttuurisesti rakentuneita eleitä, puhetapoja ja toimintamalleja. 

Uutismaailmassa pärjätäkseen nainen alkaa toimia miestapaisesti, hyvänä jätkänä, sanoo erikoistutkija Sinikka TorkkalaTampereen yliopiston tiedotusopin laitoksesta. Naiset alkoivat esimiehinä tehdä enemmän miehisiä uutisia kuin miehet konsanaan.

Ohjaaja Jari Halonen on nykyään antifeministi, mutta tasa-arvon kannattaja. Feminismi on Halosen mukaan patriarkaalinen juoni, joka aivopesee naiset toimimaan markkinatalouden pussiin. Naisten voimavaroja ovat rakkaus, myötätunto ja anteeksianto. Jos maailma pyörisi niillä, ei olisi sotia. ”Jeesus ja Buddha olivat femiinisiä miehiä. Ainoa keino löytää itsestään feminiinisyyttä on kulkea pois sotaisuudesta ja etujen ajamisesta.” (Voima 9/2013)

Jaana Kuusilapo, 101 naista eduskuntaan -seminaari 12.1.1995:
"1900-luvun alussa naisliike tavoitteli yhtäläisiä kansalaisoikeuksia 
miesten kanssa – äänioikeutta, avioliittolain uudistamista ja naisten virkakiellon kumoamista. Puhuttiin naiskansalaisuudesta, yhteiskunnallisesta äitiydestä eli naisen toiminta kodin ulkopuolella on perusteltua vain äideille mielletyissä tehtävissä kuten kasvatus ja hoiva. Sosiaali- ja opetusministerien salkuista muodostui 1950-luvulta lähtien naisten paikkoja politiikan huipulla. Naisten sodan aikaiset kokemukset miesten töistä tuotannossa, työelämässä ja järjestötoiminnassa vaikuttivat naisten käsityksiin omista kyvyistään ja mahdollisuuksistaan. Naimisissa olevien naisten työssäkäynti alkoi voimakkaasti lisääntyä 1950- ja 1960-luvulla. Sukupuolieron korostamiseen perustuvaa naisjärjestöjen erillisstrategiaa alettiin kritisoida ja naisliike alkoi vaihtua miesten ja naisten samanlaisuutta korostavaksi tasa-arvoliikkeeksi. Se halusi murtaa sukupuolen mukaisen horisontaalisen työnjaon. Pyrkimys tasa-arvoon perustui kuitenkin mieheen tasa-arvoisen kansalaisen mallina, perheenemännästä ja kotirouvasta tuli naiseuden irvikuva. Ensimmäistä kertaa kajottiin myös naisten ja miesten väliseen työnjakoon kotona. Ratkaisuksi nähtiin kotityön rationalisointi ja yhteiskunnallistaminen. Lastenhoidon osalta perusta tälle luotiin vuoden 1973 päivähoitolaissa. Tasa-arvoa tavoitteleva naisliikkeen haave täysivaltaisesta kansalaisuudesta jumittui kaksijakoiseen kansalaisuuteen. Hyvinvointivaltion laajentamiin sosiaali- ja terveys- sekä opetusministeriöön alettiin nimittää ministereitä kaksin kappalein. Saman suuntaisesti kävi työelämässä. Naiskansalaisuus hyvinvointivaltiossa oli saanut uuden sisällön: ristiriitaisen palkkatyöäitiyden. 
Naisten integroituminen ei ole onnistunut ja missä se on toteutunut, se on tapahtunut miehisen kulttuurin ehdoilla. Niinpä alettiin puhua ei vain naisista vaan naisnäkökulmasta. Todellinen tasa-arvo kahden erilaisen ihmissubjektin välillä on mahdollista vain dekonstruoimalla itse tasa-arvokäsite. Niin kauan kuin poliittisen teorian  luoma tasa-arvo perustuu vapaiden ja riippumattomien yksilöiden eli tosiasiassa miesten väliseen tasa-arvoon, se ei voi koskea naisia, koska miehen vapaus perustuu naisen riippuvuuteen. Vaikka naiset kuinka yrittävät olla miesten kaltaisia, he jossain vaiheessa törmäävät erilaisuuteensa, joka korostuu juuri muodollisen tasa-arvon oloissa. Koko tasa-arvon logiikka on ajateltava uudelleen. EU:n naispäättäjäverkoston idea kahdesta erilaisesta ihmisestä ja heidän oikeudestaan osallistua omilla ehdoillaan autonomisesti ja tasavertaisesti poliittiseen päätöksentekoon edustaa uutta ajattelua.

"Naisten lahjojen käyttöönotto on kyseenalaista, jos naisten tuominen miehisinä pidetyille aloille pelottaa miehiä, riistää naisilta heidän sukupuolensa, vaimentaa ja vääristää panoksen, jonka naiset pystyisivät antamaan, joko sen vuoksi, että miehet jäävät syrjään tästä ammatista tai sen vuoksi, että se muuttaa tuohon ammattiin pyrkivien miesten laatua. Ne joiden pitäisi murtaa tämä kehä, ovat itse sen tuotteita, ilmentävät kukin elämässään sen puutteita ja saattavat olla kyllin voimakkaita vain uhmaamaan mutta eivät todella murtamaan sitä." (Margaret Mead:)

Betty Friedan kiittää naisen erilaisuuden ottamista huomioon: "Margaret Mead raivasi tiensä käytännöllisesti katsoen "miesten maailmassa" päätymättä kuitenkaan kieltämään omaa sukupuoltaan. On hyvin luonnollista, että vuosisatoja kestäneen kiistattoman miehisen arvovallan vastapainoksi joku tähdentää naisellista arvovaltaa."

Viimeinen kirja jonka Vatikaani kelpuutti kiellettyjen kirjojen luetteloonsa, oli Simone de Beauvoirin Toinen sukupuoli (1949). Tuomio tuli ilmeisesti siitä, että hän argumentoi laillisen abortin puolesta.
Maailmaan heitetyn subjektin elämä on raahustamista julmien tabujen ja typerien tapojen puristuksessa. ”Naiset eivät suinkaan odota, että heidän naisellisuuttaan ylistettäisiin. Sen sijaan he toivovat, että transsendenssi voittaisi immanenssin niin heissä itsessään kuin ihmisissä ylipäätäänkin.” (Antti Nylen, hs 19.2.2012)

Mihin ovat hävinneet 1970-luvun naisasialiikkeen pääteemat: henkilökohtainen on poliittista, yksityisestä yleiseen, keittiöpöytädiplomatia? kyselee Barbara Holland-Cunz (Feministische Demokratietheorie, Leske + Budrich, Opladen 1998). Poliitikoista 38 prosenttia myöntää yksityiselämän vaikuttavan myös politiikkaan, mutta suurin osa haluaa molempien aviopuolisoiden suostumuksen siitä kertoakseen. Ovatko kaikki nämä 38 prosenttia naisia? Ketä hyödyttää, jos vasta uhrien lapset tai vanhempiensa päiväkirjojen lukijat kertovat, mitä todella tapahtui?

Nykyään yhä useampi tiedotusväline pyrkii kertomaan kovatkin uutiset pienen ihmisen näkökulmasta eli miten päätös vaikuttaa kansalaisten elämään. Institutionaalisesta on siirrytty yleisöön (arkipäiväinen on poliittista?). Uutisia kerrotaan enemmän kansalaisten kuin vallakkaiden näkökulmista (Jaakko Lyytinen hs 12.9.10)

 ”Nais- ja miestapaisuus ovat sukupuolitutkimuksen termejä, joilla tarkoitetaan naisiin ja miehiin liitettyjä kulttuurisesti rakentuneita eleitä, puhetapoja ja toimintamalleja. Uutismaailmassa pärjätäkseen nainen alkaa toimia miestapaisesti, ”hyvänä jätkänä” (Iiris Ruoho, Sinikka Torkkola Journalismin sukupuoli). On selvää, ettei journalismi tasa-arvoistu, vaikka useimmissa toimituksissa on naisenemmistö.  Journalismin sisällä suhteet mielletään vastakohtina: julkinen ja yksityinen, kova ja pehmeä, etäinen ja läheinen, mieto ja tunne, objektiivinen ja subjektiivinen, vakava ja populaari. Miestapainen juttu on faktapohjainen, etäinen ja vakava pläjäys, jonka kuvassa pönöttää vallakas yrityspamppu tai poliitikko. Naistapainen taas on kovan uutisen kainaloon ympätty minireportaasi, joka kertoo, miten tämä poliittinen päätös vaikutta tyrnäväläisen Tarjan elämään. Ilkka Malmberg kirjoitti 1998 kirjassaan, miten koiraat haluavat tietää faktat, luvut, prosentit ja naaraat, miltä jokin tuntuu, mitä se tarkoittaa. (Jaakko Lyytinen hs 12.9.2010)

Tasa-arvo toteutuu kun naiset luopuvat naiseudestaan. (Genevieve Lloyd: Miehinen järki) Naiset ovat nousseet miesten rinnalle yhteiskunnallisiksi vaikuttajiksi vain luopumalla naiseudestaan. Antiikista lähtein järki on erotettu materiasta ja samaistettu järki miehisyyteen ja materian naiseuteen. Naiseudella ei ole asiaa tiedon temppeliin, koska se merkitsisi tiedon ja järjen vajoamista materiaan, kaaokseen ja pimeyteen. Tietoon pyrkivä subjekti on aina mies, jonka on ylitettävä naisellinen materia ja hallittava sitä ylhäältä järjestä käsin. Feminismin uranuurtaja Simone Beauvoir kehitti peruskäsitteensä transendenssin ja immanenssin. Viisainta olisi luoda uusi järjen käsite, joka olisi aidosti puolueeton ja avoin sekä miehelle että naiselle. Mutta erityisesti 1900-luvun filosofit ovat alkaneet horjuttaa järjen ja miehisyyden liittoa. Marx, Nietzsche, Wittgenstein, Husserl, Heidegger, Merleau-Ponty ovat huomanneet, että tieto ei leiju materiaalisen maailman yläpuolella vaan on sidoksissa tunteisiin, ruumiiseen. Wittgensteinin elämänmuodot, Husserlin elämismaailma ja Heideggerin väline- ja työkalumaailma viittaavat siihen, että kieli, käsitteet ja järki eivät putoa taivaasta vaan ovat kotoisin tekemisen todellisuudesta  (Pekka Wahlstedt 21.6.2000) 

Koneen säätiön hallituksen puheenjohtaja Hanna Nurminen: Moni sanoo, ettei ole koskaan tullut syrjityksi sukupuolensa vuoksi. Niin minäkin ajattelin kunnes tajusin, että ongelma on rakenteissa eikä yksittäisissä valinnoissa. Nurminen määrittelee olevansa vanhanaikainen feministi. Se tarkoittaa mahdollisuuksien tasa-arvon lisäksi sitä että naisten tulisi tuoda pehmeitä, feminiinisiä arvoja kaikkialle yhteiskuntaan. On sääli, jos tasa-arvo merkitsee sitä että miehet ja naiset jakavat kovat arvot. Pelkään että niin on käymässä. (kslm 9.4.2017)


Naisen käsitys historian merkkipaaluista

Feministinen yhteiskuntateoria lähtee siitä, että nykyistä parempi maailma syntyy, jos yhteiskunnan järjestelmämekanismit tukevat vastuuta ja välittämistä toisista. Valtiotieteen teoriat eivät käsittele ihmiselämän eivätkä miehen ja naisen eksistentiaalisia perusteita, alkukokemusta, sellaisia kuten biologinen välttämättömyys – ravinnon tarve, seksuaalinen tarve, kuolemisen välttämättömyys. Miten nämä tarpeet vaikuttavat ihmisen ajatteluun ja hänen suhteeseensa maailmaan? Ja yhteiskuntaan?


Pieni esimerkki naisten miehistymisestä: matala puheääni

1700-luvun virsikirjassa sävellajit saattoivat olla jopa terssiä (3 sävelaskelta)  korkeammalla kuin nykyään.Ovatko siis kaikki suomalaiset matalaäänisiä bassoja ja alttoja? Ympäristö muovaa ihmisen ääni-ihanteita. Jostakin syystä meidän kulttuurissamme on omaksuttu matalan äänen ihanne. Erittäin yleistä on varsinkin nuorten äänenkäytössä, että puhe on ponnetonta mutinaa ja soinnitonta narinaa. Jos aikuisten äänialue supistuu muutamaan säveleen, lapsikin kadottaa lihastoiminnan, jota tarvitaan korkeiden äänien laulamiseen, ääni eriintyy kehon luonnollisesta kontaktista. (Hannele Valtasaari, hs 5.2.2003)

Miehen identiteetissä korostuu erillisyys ja yksilöllisyys. Naiskirjailijoiden naishahmot ovat rajoiltaan häilyvämpiä.

”Ne ihmiset, jotka viimeisen kahden tuhannen vuoden aikana ovat kirjoittaneet, maalanneet tai filosofoineet hyvin, ovat aina saaneet nauttia aterioista ja vain harvoin valmistaneet niitä.” Sara Heinämaa (Shakespearen sisarpuolet 1994)

 

Naiset erilaisia keskenään

"Vielä 1970-luvulla erojen korostaminen olikin ymmärrettävää, koska ase oli keino vapauttaa nainen miehisistä standardeista. Mutta voidaan myös sanoa, että tällainen jaottelu miehen ja naisen välillä heijasti patriarkaaliselle yhteiskunnalle ominaista tapaa rakentaa ilmiöitä koskevat tulkinnat dikotomioiden varaan. Sukupuolierojen korostaminen sisälsi lisäksi kätketyn tai avoimen väitteen naisten keskinäisestä samanlaisuudesta." (Maarit Wager)

"Jos filosofi pyrkii holistiseen maailmanselitykseen, jossa osat saavat mielen kokonaisuuden kautta, hän on feminiininen ajattelija. Atomistinen ja empiristinen filosofia taas on tämän luokittelun mukaan maskuliinista. Leibniz ja Hegel olisivat siis naisellisia filosofeja." (Keller:)

David Lisakin mukaan raiskaus on ennen muuta seurausta mieheksi identifioitumisen puutteellisuudesta ja oman naiseuden liiallisesta tukahduttamisesta, itsekuohinnasta.

 

Lilith ei maannut miehen alla (Sari Näre)

Ja Jumala sanoi: Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme. Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa. Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. (Genesis 1:26)

Ja tuo ensimmäinen nainen oli Lilith, joka on pyhitetty pois raamatusta. Eeva luotiin myöhemmin Aatamin kylkiluusta tälle alamaiseksi. Sillä Lilith, esipatriarkaalisilta ajoilta periytyvä jumalatar, ei suostunut Aatamin valtaan eikä halunnut maata yhdynnässä hänen allaan, vaan hänen kerrotaan lentäneen parittelemaan demonien kanssa Punaiselle merelle, josta palasi käärmeen hahmossa Paratiisiin.

Järjen ja rationaalisuuden historia ratsastaa halun kontrollin valjailla. Sen metaforana voidaan nähdä raamatun myytti syntiinlankeemuksesta: Lilith, Aatamin ensimmäisen vaimo, antoi paratiisissa käärmeen hahmossa Eevalle himon hedelmän hyvän ja pahan tiedon puusta. Naisesta tuli sekä salatun tiedon että kielletyn halun kantaja.

Elämme valtavan kulttuurimurroksen kynnyksellä. Yhteiskuntajärjestelmän muodostamisessa ja sen ylläpitämisessä on olennaista ajatusten replikaatio. Kumppanuusyhteiskuntaan soveltuva replikatiivinen informaatio (esimerkiksi tasa-arvon ajatus) ei tietenkään lainkaan sovi herruusyhteiskuntaan. Uusi yhteiskuntajärjestelmä ei voi syrjäyttää entistä ennen kuin replikatiivista informaatiota on perinpohjaisesti muutettu. Tämä uusi koodi piti painaa joka ikisen miehen, naisen ja lapsen mieleen, jotta heidän käsityksensä todellisuudesta muuntuisi. Pyhät kertomukset, rituaalit ja papilliset käskyt niiden avulla juurrutettiin ihmisten mieliin ja vaadittiin tottelemista. Kirjassaan Vuonna 1984 George Orwell ennakoi aikaa, jolloin Totuusministeriö kirjoittaa kaikki kirjat uudelleen ja muovaa kaikkien ajatukset vallanpitäjien vaatimusten mukaisiksi.

"Naisen arki on edelleen tänä päivänä monta piiru raskaampi kuin miehen. Tutkimuksen kohteina olleitten noin 35-vuotiaitten pariskuntien työnjako on vielä kovin perinteinen. Kun mies käy töissä ja lepää kotona, naisen päivä on pitempi. Aamuherätys, lapsien vienti hoitoon, työhön meno, ruokatunnilla ostokset, töistä palaaminen, lapset tarhasta, iltatoimet, nukutus. Kun aamu alkaa lapsen tiukkaotteisella halauksella: ”Herää äiti”, illalla sängyssä mies anelee ”Älä nuku kulta.” (Mirja Tolkki-Nokkonen)


Naisilla vaikeaa 2/3 maailmassa

Peruskoulua käyvien tyttöjen määrä on maailmassa kasvanut. Tyttöjen koulutie on kuitenkin huomattavasti mutkikkaampi kuin poikien. Planin tutkimuksessa Sierra Leonessa ilmeni, että lähes kaksi kolmesta kouluikäisestä tytöstä oli kokenut seksuaalista väkivaltaa. Kolmannes raiskauksista oli tapahtunut koulussa tai koulumatkalla. Tytön koulutie voi katketa myös lapsiavioliiton seurauksena. Kehitysmaiden 15–19 -vuotiaieden naisten yleisin kuolinsyy on raskauteen liittyvät komplikaatiot. Tytöt jotka saavat käydä peruskoulunsa loppuun, ovat uuden haasteen kynnyksellä. Tyttöjen asema kiristyvillä työmarkkinoilla tuskin voi olla tasa-arvoinen, ellei heitä aktiivisesti tueta. Naisten palkat jäävät kolmanneksen pienemmiksi kuin miesten. Tyttöjen koulutuksen jättäminen puolitiehen johtaa taloudellisiin menetyksiin. Tyttöjen toisen asteen koulutukseen on suunnattava lisää resursseja (Riitta Welste  Suomen Planin pääsihteeri hs 4.8.2011)


Uusfeminismi              

Naisten maailmankonferenssissa Kiinassa vuonna 1995 afrikkalaiset naiset esiintyivät vielä kirjavissa, rynkytetyissä puvuissaan. Pohjoismaalaiset naiset eivät ulkonäkönsä puolesta eronneet enää paljon miehistä. 

Nykyään naiset pyrkivät vapaiksi kilpailusta eikä vapaaseen kilpailuun. "Kun ensimmäisen aallon feminismi korosti miesten ja naisten samankaltaisuutta ja toinen aalto sukupuolten välisiä eroja, kolmannen aallon feminismi korostaa puolestaan naisten välisiä eroja." (Ritva Liisa Snellmann hs 27.9.2009)

Leena Becker kertoo kahdesta saksalaisesta kirjasta (Charlotte Riche Feuchtgebietema, Hanselin etc Neue Deutsche Mädchen hs 27.7.2008): "He myös väittävät, että naiset pakenevat työelämästä, koska eivät halua osallistua valtataistoon. He eivät usko kotiäidin mutta eivät myöskään uranaisen rooliin, vaan etsivät jotain uutta. Uusfeministit eivät sodi enää miehiä vaan edellistä feministipolvea vastaan. Nuoret kolmikymppiset feministit eivät hyökkää Saksassa enää toisen sukupuolen kimppuun, vaan nyt tehdään äidin murhaa. Charlotte Rochen kirjaa luonnehditaan parodian ja pornografian sekoitukseksi. Siinä hyökätään hygieniaintoilua vastaan. Kirjaa mainostetaan sanomalla sen rikkovan tabuja. Keskeisiä termejä ovat pimppa, pepunreikä, masturbaatio, verinen anaalinen yhdyntä ja kehon eritteet."

Tasa-arvon vaatimuksella ei ole feministille mitään järkeä. Se on lähellä samanlaisuutta, jolloin vaihdetaan identiteettiä. Helena Stöcker, radikaali feministi jo sata vuotta sitten: Arvojen uudelleen arviointi kirjoituksessaan: Ei ei ei, emme halua olla mies, emme halua olla kuten mies. Miten se auttaisi meitä! Mary Wollstonecraft vaati 1792 kirjoituksessaan Naisten oikeudet naiselle tunnusomaisen elämäntavan, katumuksen ja moraalin tunnustamista ja oikeudellista hyväksymistä. Erilaisuuden tunnustamista ja tasa-arvon jännitettä onkin kutsuttu Wollstonecraftin dilemmaksi. Hegemonisen mieskeskeisyyden ylittäminen. Vedetty väärä johtopäätös eli ei ole syytetty yhteiskunnallista järjestelmää eriarvoisuuden kasvamisesta.

”Merrill ei vastustanut ainoastaan miehistä ylivaltaa tai miehisen ylemmyyden illuusiota. Hän vastusti vääränlaista miehistä minäkukaa, kuvaa, jota hän itse nimittää ”John Wayne” -kompleksiksi. Merrill ei vastustanut John Wayne -kompleksia ensisijaisesti siksi, että se johtaa vääränlaiseen suhteeseen naisiin, vaan siksi että se on miehen väärä suhde itseensä. Se tarkoittaa, että mies ei myönnä itselleen pelkojaan, heikkouksiaan tai muitakaan tunteitaan ja siten vääristää oman eksistentiaalisen todellisuutensa. John Wayne ei ole paheksuttava pelkästään siksi, että hän on öykkäri, vaan siksi, että hän elää itsepetokessa, mauvais foi.” (Jaakko Hintikka Hän valitsi nimekseen Merrill Hintikka, WSOY 2014).

"Liberalismi pyrkii homogenisoimaan, asettamaan perustaksi ja kehittämään universaalin individuaalin, joka siis muistuttaa luojaansa eli valkoista miestä. Feminismissä tutkitaan, miten politiikan dynamiikkaan vaikuttaa toisaalta biologinen sukupuoli eli se mikä on luonnon sanelema ja toisaalta maskuliinisuuden ja feminiinisyyden kategoriat, jotka on muodostettu yhteiskunnallisesti. Vaikka vallassa olevat mekanismit ja alistaminen vaikuttavat luonnollisilta niistä jotka kuuluvat valtaväestöön, ovat nekin saman ryhmän muovaamia. Tavat ja kulttuurit tukevat aina niitä, joilla valta on."
Alkuperäisestä naisasialiikkeestä on muodostunut:
liberaalifeminismi
sosialistinen feminismi
radikaalifeminismi
Amazon feminismi
postfeminismi
second-wave feminsmi
victim feminim
ekofeminsim
sukupuoliteoria
Feministitutkija Pettman 1996: Kansainvälinen politiikka on kaikkein maskuliinisin tiedekunta. Se tulee esille henkilökunnassa ja feministeille jaettujen apurahojen määrässä. Ennen kaikkea siinä, miten se ymmärtää valtion, sodat ja markkinat.
(Theories of Inernational Relations, Contending approaches to World Politic, Stephanie Lawson, Polity Press 2015)


Kodinkone, e-pilleri, keinokohtu, seksirobotti - munasolun pakastaminen?

Tieteellä ja teknologialla on yritetty lisätä tasa-arvoa ja naisen vapauksia ja oikeuksia. Kodinkoneilla on korvattu naisten tekemää palkatonta kotityötä, e-pillerin myötä naiset saivat päätösvallan omasta lisääntymisestään. Keinokohtu on osana kehitystä.  Toisen aallon feministi Shulamith Firestonen mukaan keinotekoinen lisääntyminen voisi vapauttaa naiset raskauden tyranniasta. Näissä visioissa naista ei enää tarvita mihinkään: seksuaaliset tarpeet voi tyydyttää seksiroboteilla ja lisääntymisen keinokohdulla. Fantasia on varsin looginen jatkumo käsitykselle, että nainen ei ole ihminen. Kolmas visio on, että naisia painostetaan keinokohdun avulla luopumaan itse koetusta raskaudesta taloudellisen tehokkuuden nimissä. Ruotsissa nimittäin seurataan jo Piilaakson teknologiajättejä, jotka tarjoavat naistyöntekijöilleen henkilöetuna munasolujen pakastusta.  (Eleonoora Riihinen, hs 21.7.2018) 

Suomen yleinen ja yhtäläinen äänioikeus astui voimaan vuonna 1906. Periaatteessa kaikki 24 vuotta täyttäneet Suomen kansalaiset saivat äänestää eduskuntavaaleissa, mutta säännössä oli poikkeuksia. Äänioikeus ei koskenut kunnan vakinaista köyhäinapua saavia henkilöitä. Köyhäinhoidon varaan joutuneita pidettiin kykenemättöminä itsenäisen äänestyspäätöksen tekoon, koska he olivat kunnan isäntävallan alaisia. Helsingin yliopiston tuore tutkimus selvitti, kuinka suuri osuus suomalaisista jäi äänioikeuden ulkopuolelle vakinaisen köyhäinhoidon vuoksi vuoden 1911 eduskuntavaaleissa. Äänioikeuden ulkopuolelle jääminen oli sitä yleisempää, mitä vanhempi ihminen oli. Noin 5 prosenttia 65-69-vuotiaista suomalaisista jäi köyhäinhoidon vuoksi ilman äänioikeutta. Vastaava osuus 75-79-vuotiaista oli 15 prosenttia ja 80-84-vuotiaista yli 20 prosenttia. Elina Einiön, Hanna Wassin ja Miia Heinosen tekemässä tutkimuksessa oli mukana Hämeen lääni ja Turun ja Porin lääni. Tutkijat analysoivat yli 19 000 köyhäinhoidon asiakkaan käsinkirjoitetut syntymäaika- ja sukupuolitiedot. Tutkimuksessa arvioitiin myös, että naiset jäivät köyhäinhoidon vuoksi useammin ilman äänioikeutta. Naiset elivät jo tuolloin miehiä pidempään.

4000 imettäväislajista ja 10 miljoonasta muusta lajista vain kaksi, ihminen ja simpanssi, elää patriarkaalisessa, miesjohtoisessa yhteisössä.


Naiskiintiö ei anna valtaa

Naistutkijoiden mukaan syrjintä on syvimmillään EU:n komissiossa. Verkostodemokratiassa naiset jäävät auttamattomasti ulkopuolella. Erityisesti niiden edustustojen valta vähenee, joihin naiset ovat päässeet kiintiöiden perusteella. Neuvotteludemokraitan takahuoneet eivät aukea. (Alison Woodward, Birgit Sauer) Saksassa esimerkiksi liikenneväylien tieteellisessä neuvottelukunnissa on tuskin 7 pronsetia naisia. Syy naisten heikkoon pääsyyn taustatietoihin on myös työelämässä. Miehillä on kansanedustajan toimen lisäksi usein sivutyöpaikka yksityistaloudessa. Julkisen ja ykstyisen verkostossa valtasymmetria on näkyvä. Tärkeitä päätöksiä ei jälkidemokratiassa tehdä enää eduskunnassa vaan parlamentin esikammareissa, ylikansallisissa piireissä ja yrityksissä, verkostodemokratiassa. Niissä neuvotteluissa yhdistyy poliittisen, taloudellisen ja yksityisen läheinen verkosto. Ne ovat miesverkostoja jo siitäkin syystä, että miespoliitikot tulevat useimmiten talouselämän piiristä. Yhteistyöverkostot syntyvät samanlaisten kesken ja se tarkoittaa useimmiten sukupuolta ja yhteiskunnallista asemaa. Maahanmuuttajien, erityisryhmien, ei edes naisten määrällinen lisääminen vahvista demokratiaa. Politiikka ei ole enää puoluepolitiikkaa, vaihtoehtojen valintaa. Koska vain asiantuntijat voivat ratkaista monimutkaiset ongelmat, ei politiikalla ole enää sijaa. Yhteiskunnalliset tutkimukset ovat jo pitkään osoittaneet, miten valta on siirtynyt eduskunnalta ylikansallisille ja epävirallisille yhteisöille. Perinteisen äänestämisen tilalle ovat tulleet uudet muodot. Konventionaaliset demokratian menetelmät ja äänestäminen on muuttunut.


Patriarkaalisessa ideologiassa

on hyvää se, että siinä perustellaan miesten ja naisten perinteistä, historiallista ja ideologista eroa. Mutta miten! Että nainen on kylkiluusta, rodussaan huonontunut mies, wombab. Patriarkka sanana tulee kreikasta, isän laki. Niin kauan kuin patriarkaatti pysyi salamyhkäisesti keskeisenä periaatteena sukupuolten välisen eron ja siten yhteiskuntaa hallitsevassa keskustelussa, oli vaikea riitauttaa sen voimaa.
Marx kiinnitti huomiota siihen, että kapitalismissa tuotanto arvotettiin ja monetarisoitiin, mutta kotityötä ei, vaan se jopa aliarvioitiin. Marx ymmärsi, että perheessä oli kaikki ne ristiriidat alkiomuodossa, jotka myöhemmin kehittyivät laaja-alaisesti yhteiskunnassa ja valtiossa. Vallankumouksen on kosketettava sosiaalisen organisaation perusteita, biologista perhettä sillä juuri perheen välityksellä salakuljetetaan vallan psykologiaa. Niin kauan kuin ydinperhe on suurin valiollinen instituutio sen hyödyntäminen ei koskaan tuhoudu.
Aristoteleen teokset kuvaavat naisia moraalisesti, älyllisesti ja fyysisesti huonommiksi kuin miehet. Hän piti naisia miehistönä ja väitti, että naisten rooli yhteiskunnassa on monistaa ja palvella miestä kotitaloudessa. Hän piti miehen valtaa naisesta luonnollisena ja hyveellisenä. Sen sijaan Egyptissä naisilla oli oikeuksia. Patriarkaali liittyy institutionaaliseen valvontaan eikä pelkästään ihmisen yksilölliseen seksismiin. Patriarkka ylistää naisen iloa saada synnyttää elämää ja perustelee siten miehen vallan muualla. Ydinperhe on patriarkaatin ase. Testostereonin ja estrogenin merkitys ymmärrettiin vasta paljon myöhemmin.

Toisin kuin julkisuudessa väitetään, metoo kampamja ei suinkaan tue naisten tasa-arvoa vaan halventaa meitä yhä enemmän, koska se ei kajoa rakenteisiin. Nainen on yhdistetty sänkyyn ja edustusjuhliin - yksinkertaisesti naisen kehon takia. Vaikka poliittinen, oikeudellinen, kasvatuksellinen ja kulttuurinen tasa-arvo taattaisiin – ei sillä muuteta sitä itseään, patriarkaalisia rakenteita.
Alkuaan vallitsi matriarkaatti, koska juuri naisesta syntyi uusi elämä. Hedelmöitymisen periaatetta ei vielä ymmärretty. Sitten kreikkalaiset käänsivät hedelmöitymisen ihmeen päinvastaiseksi – miehen sperma sai aikaan raskauden. Kun ymmärrettiin miehen osuus raskaudessa, alkoi kehittyä patriarkaatti. Naisella oli enää vain säilyttäjän rooli.
 
Seksuaalinen vallankumous 1966 oli suuri vedenjakaja, mutta vasta 1970 osattiin nimetä patriarkaatti naisen alistajana.

Esimerkiksi romanttinen rakkaus kuvasi yksinkertaisesti vain miespuolista manipulaatiota, yritystä saada nainen osaksi miehisiä palveluja. Women were socialised into pleasing, flattering, entertaining and gratifying men. Nainen sosiaalistui mukavaksi miestä ilahduttavaksi ja viihdyttäväksi mielikuvaksi. Miehen oletettua syntymäoikeutta ja määräävää asemaa kutsutaan "nerokkaaksi muodoksi sisimmän kolonisaatiosta", joka oli vahvempi kuin mikään muu erottelu, tarkempi kuin luokka ja yhtenäisempi ja vaikeampi ohittaa.

Rakastelu on yhteiskunnallinen ja historiallinen toiminta - mikä on toteutettu seksuaalisen lisääntymisen eli biologisen välttämättömyyden, eroosion, toteuttamiseksi, mutta myös selittämään seksuaalisuun ylivaltaa, mitä ihmiset tekevät toistensa kanssa seksuaalisesti.
Kreikkalaisten mukaan miehen yliasema on luonnollista ja itseään täydentävää, koska ne jotka loivat lait, filosofian ja historian, sairaanhoidon, kirjoittivat runot, uskonnolliset kirjat, ja tieteelliset tekstit olivat miehiä jotka kirjoittivat miehille.

Patriarkaatissa naisten sortamisessa on monia tasoja. Sorto näkyy eriarvoisuutena kotona ja työpaikalla. Sitä ylläpitävät voimakkaat kulttuuriset normit, joita tukevat perinteet, koulutus ja uskonto. Se tiiviistyy normeissa ja rakenteissa, jotka ovat itse patriarkaalisia. Siksi se tuntuu luonnolliselta ja väistämättömältä tai muuten vapaasti valitulta. Koska se osoittaa voimasuhteiden rakenteen, mutta ei ole erityisen seksististinen, sitä kutsutaan patriarkaatiksi.

Nykyistä nopeaa globalisaatio ja hyperindividualismin kulttuuri kutsutaan neoliberaaliksi ja neopatriarkaaliseksi.  Institutionaaliset tehtävät ovat miesten etujen mukaista. Sanan "patriarkaatti" tulisi muistuttaa, että Weinstein ja hänen kaltaisensa ovat oireita, ei tautia. On kuitenkin helpompi käsitellä yksilöitä kuin rakenteita, merkkejä pikemminkin kuin syitä.