Nuorten hätä

Lapsialuevaltuutetun vuosikertomuksessa 2022 kehotetaan keskittymään siihen, miten ympäristöä voidaan muokata sellaiseksi, että lapsi pystyy toimimaan ja miten tukea lasta elämään hyvää elämää haastavassakin ympäristössä. Turvallinen arki joka toistuu melko rutiininomaisena ja huolehditaan perustarpeista, hellyydestä ja läheisyydestä, tukee paljon paremmin kuin terapia tai lääkkeet. Elina Pekkarisen mukaan tasapainoisen ja turvallisen arjen kulmakiviä ovat lapsiasiavaltuutetun mukaan hyvä ravinto, uni, liikunta ja läheiset ihmissuhteet sekä aikuisten että ikätovereiden kanssa. (ksml 28.3.2023)

Ihmisen kykyjä aliarvioidaan. Ihminen voi todella vaikuttaa asioihin ja itseensä, jos kokee itsensä subjektiksi, tekijäksi. Itsensä kokeminen subjektisi on tärkeää, koska elämä on kiinni siitä, miten ihminen yrittää ja uskoo mahdollisuuksiinsa.
(prof. Johan von Wright)

Joskus yhteiskunta on niin vaikea paikka elää, että terve reaktio siihen on sairaus. Sopeuttaminen ja kasvu eivät ole mahdollisia samaan aikaan.
(Sigmund Freud)

Ajattelin niitä jotka eivät vielä elä. He tulevat olemaan vielä huonompia kuin me, paljon huonompia. Edistys ei tapahdu, vaan mahdollisuudet vähenevät, päämäärät hämärtyvät, merkitykset rapisevat ja viha kasvaa. Ihmisiä on liikaa, aivan liikaa, ja viimeiset heistä tulevat olemaan sekä mielipuolia että terroristeja. Kadehtisinko heitä vain siksi, että he elävät silloin kun minä olen kuollut? En, mutta he tulevat kadehtiman minua juuri samasta syystä. (Leena Krohn, Kadotus 2019)

  Norjan massamurhaajaa arvioidussa jutussa tuodaan esille, että vaikka aikuisuuteen ehtinyt sukupolvi on edeltäjiään terveempi ja koulutetumpi, se ei voi hyvin: vakaita läheissuhteita ei ole, masennus ja mielenterveysongelmat ovat yleisempiä kuin ennen. (hs 31.7.2011)

Miksi nuori voi pahoin?
- meillä pitäisi olla väljempi kasvumaailma, jossa saisi kasvaa rauhassa aikuiseksi, etsiä itseään ja olla hyväksytty
- erilaiset kulttuuriset normit ja ihanteet aiheuttavat paineita
- ristiriita sen välillä, mitä heiltä odotetaan ja mitä he itse haluavat elämässään tehdä
- päätösten pitäisi olla sellaisia jotka luovat toivoa nuorille.

Sivilisaatiokriisi: ”Sata makkaralaatua ja yksi idea”

"Lontoon skideillä on tylsää", kirjoitti toimittaja. Näiden ongelmanuorten parissa pitkään työskennellyt Camilla Batmanghelidjhin mukaan syrjäytyneet nuoret sanovat, ettei yhteiskunnalla ole heille mitään annettavaa. Ei ole järkevää tekemistä tai odotuksia tulevaisuudesta. (hs 11.8.2011)

Nuoret ovat huomanneet, että joukkovoimalla saadaan paljon huomiota. Ja tuhoa. Taustalla piilevän turhautumisen perimmäiset syyt ovat mitä poliittisemmat. On syntynyt sukupolvi, joka ei kunnioita vanhempiaan, opettajia, poliisia tai muitakaan auktoriteetteja. Camilla Batmanghelidjh kertoo: Monet meistä ovat jo pitkään olleet huolissaan suurista nuorisojoukoista, jotka luovat omia rinnakkaisia, epäsosiaalisia yhteisöjään, joissa pätevät erilaiset säännöt. Väkivaltaiset ääri-ilmiöt tarvitsevat kehittyäkseen sopivan ympäristön, kulttuurisen käsikirjoituksen. Näille nuorille vihollinen on järjestelmä, joka marginalisoi oman tiensä kulkijat.

Tuottavuuden lisäämiseen ja kuluttamiseen perustuva talousjärjestelmä johtaa professori Tim Jacksonin mukaan sosiaaliseen romahdukseen, kun ihmiset menettävät yhteyden itseensä ja lähiympäristöönsä. Hän ehdottaa, että voimavaroja siirrettään tavaroiden valmistuksesta ja markkinoinnista yhteiskunnallisesti ja inhimillisesti arvokkaampaan työhön. (Antti Blåfield, hs 10.7.2011)

Myös toimittaja Joonas Laitinen pohtii: "Todelliset syyt ovat syvällä hyvinvointiyhteiskunnan murenemiseen liittyvässä yhteisöllisyyden pirstoutumisessa ja ihmisten kokemassa irrallisuuden tunteessa." (hs 31.7.2011) 

Teoksessa ”Sata makkaralaatua ja yksi idea” kuvaa Vladimir Sorokin sivilisaatiokriisiä supermarkettina. 1900-luku merkkaa Sorokinille konemaisen ihmistyypin esiinmarssia. Tämä kyborgi elää massatuotannon ja -kulutuksen, keskimääräisen maun ja moraalisen relativismin keskellä. Käynnissä on ihmisen totaalinen yhdenmukaistaminen. Ihminen on kuin ”lihasta tehty kone”. 

”Terrorismi on haaste henkisesti kypsymättömille, mutta älyllisesti lahjakkaille nuorille. Muita haasteita heillä ei nykyään ole. Kunnollinen hallitus pystyisi kanavoimaan näiden amatöörien tarmon ja lahjakkuuden parempaan käyttöön. Nyt tuhlataan tavattomasti henkistä pääomaa.
Nuorilla rhodesialaisilla kommunisteilla oli väkevä seikkailun tuntu. Juostiin pakoon poliiseja ja oltiin järjestelmää vastaan. Kapinointi oli hauskaa, se oli – ja on - leikkiä. Kiusaamista huvin vuoksi. Se antaa harhakuvan vallasta. Todellisen vaikuttamisen tai vallankumouksen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä." (Doris Lesing romaanissaan Hyvä terroristi, hs 18.8.1987)

Nuoret eivät näytä luottavan tulevaisuuden mahdollisuuksiin. Ongelma ei ratkea asenteita muuttamalla. Rakenteelliset ongelmat käännetään nuorten itsensä kannetaviksi. Esimerkiksi koulujen keskeyttämisen ja työttömyyden taustalla nähdään nuori, jolla on huono itsetunto, ja ratkaisuna ongelmaan tunnetaitojen kehittäminen. Hyvinvointia lisätään vähentämällä pahoinvointia. Pahoinvointia aiheuttaviin laajempiin syihin tulisi puuttua. Tulisi kuunnella oppilaiden huolia ja pelkoja. On vaikea löytää arvokeskustelua siitä, minkä takia ja mitä ylipäätään opiskelemme. (neljä tohtoria, hs 29.6.2018)

Ranskalainen tulevaisuuden tutkija Paul Cezanne kirjoittaa: Tulee päivä jolloin yksi ainut porkkana, tuoreena kädessä, aloittaa vallankumouksen. Vain toimimalla perusasioiden parissa ihminen näkee oman vaikutuksensa.

Mielen sairastuminen on terve reaktio nykymenossa

Mieli ei kestä järjetöntä maailman menoa.

Mauno Koivisto on sanonut, että onnellisuus edellyttää uskoa parempaan tulevaisuuteen. Ilman uskoa parempaan tulevaisuuteen ei elämällä eikä työnteolla ole mitään merkitystä.
Ihmistä ylläpitävä voima on usko tulevaisuuteen.

Kun kysyi nuorelta tsekiltä, mikä oli hänelle kaikkein merkittävintä vuoden 1989 samettivallankumouksessa, hän vastasi “Tulevaisuus, tulevaisuus on paras tuntemani sana”. Nimenomaan tuntemattoman ja siten jännittävän tulevaisuuden aukeaminen oli kaikkein olennaisin seuraus reaalisosialismin kukistumisessa.

Mielenterveysongelmien syynä ovat myös yhteiskunnan makrotason muutokset, joihin ei voi yksilötason lääketieteellisin keinoin vaikuttaa. Psykososiaaliset ympäristötekijät vaikuttavat geenejä ja aivoja voimakkaammin mielenterveyden häiriöiden syntyyn.

Kipu on suoja tyhjyyttä vastaan.

Vuodesta 2006 lähtien masennuksen takia eläköityneiden nuorten määrä on kasvanut 42 prosenttia (hs 11.8.2012). Nuorten 14-17 -vuotiaiden saamat lähetteet nuorisopsykiatrian erikoissairaanhoitoon ovat kaksinkertaistuneet 2005-2015. Vuoden 2017 aikana 13-17-vuotiaista nuorista lähes kymmenen prosenttia sai avohoitoa. Nuorten alle 23-vuotiaiden työkyvyttömyys lisääntyi 30 prosenttia.

75 prosenttia mielenterveyshäiriöistä alkaa ennen 25 ikävuotta. Eniten lähetteitä annetaan masennuksen ja ahdistusoireiden vuoksi. Työkyvyttömyyden suurin syy vuonna 2018 oli mielenterveys. Myös eläkkeistä yli puolet myönnettiin kuntoutustukina, joista 44 prosenttia syynä oli mielenterveyden häiriö. Koko tilastohistorian aikana eli vuodesta 1991 alkaen ei ole sijoitettu kodin ulkopuolelle yhtä paljon lapsia kuin vuonna 2017.

Joka viides mielenterveyssyistä työkyvyttömyyseläkettä hakenut nuori on yrittänyt itsemurhaa.Tarkoittaako vapaaehtoinen kuolema, itsemurha, että tekijä ei ole löytänyt syvällistä syytä elää ja että kärsiminen on tarpeetonta?

 Mielenterveydenhoidon perusta on työkykyisyydessä. Kelan psykoterapiaa ei saa ellei nähdä, että potilas hyötyy siitä siten, että tulee työkykyiseksi. Terapiaa ei myönnetä yksilön kärsimyksen vähentämiseksi. "Ihmisarvo ei ole näissä asioissa edellä, vaan arvo on siinä, että yksilö alkaa taas kasvattaa kansantaloutta."

Kaikki eivät pysty malliin, jossa ollaan suurin osa ajasta palkkatöissä, hankitaan lapsia ja eletään tietynlainen idealisoitu elämänkaari. Kapitalismi tuntuu olevan kaiken huonovointisuuden takana. Mieli tuntuu järkkyvän erityisen herkästi ihmisillä, joilla on syvä herkkyys maailman epäkohdille ja myötätuntoa huonompiosaisia kohtaan. Tämä liittyy myös työelämään, jossa moni joutuu sulkemaan silmänsä asioilta, jotka aiheuttavat ahdistusta: myydään ympäristöä kuormittavaa tavaraa ja tuotetaan voittoja, jotka revitään huonompiosaisten selkänahasta. He tekevät työtä, joka tuottaa tekijälleen ainoastaan rahaa eli toimeentuloa. Tämä kulttuuri vaatii mieltä, joka pystyy blokkaamaan epäkohtia ja epäoikeudenmukaisuutta. Voi miettiä, ovatko ne eettisimmät ihmiset mielenterveyshäiriöisiä. Siinä kohtaa onkin hyvä kysyä, kumpi on syy ja kumpi seuraus. (Raisa Omaheimo, Voima 10/2017)

”Räjähdysmäisesti lisääntyvät psyykkisestä pahoinvoinnista kertovat kirjainyhdistelmädiagnoosit juontavat sopeutumattomuudesta kulttuuriin, jossa kaikki mitataan tehokkuudella, ulkonäöllä ja sosiaalisella kompetenssilla. ADHD, autismi ja kaikki muut neuropsykiatriset toiminnalliset häiriöt eivät sinänsä ole mikään vamma. Monissa tapauksissa ne voivat sitä vastoin olla se supervoima ja kyky boksin ulkopuoliseen ajatteluun, josta niin usein taiteilijoiden kuulee puhuvan.” (Malena Ernman, ilmastoaktivisti Greta Thunbergin äiti)

Henkilökohtaisten mietteiden lisäksi yhteiskunnassa vallitsee epävarmuus tulevaisuudesta, työttömyydestä ja ylivelkaantumisesta

Joka kolmannella suomalaisella aikuisella on allergisia oireita ja joka kymmenennellä astmaa. Nuorilla allergiat ja astma ovat yleisin pitkäaikaissairaus. Kaupungeissa ihmisen ihon, limakarvojen ja suoliston mikrobiomi on yksipuolisempi.

Nuorten masennus

Tilastokeskuksen helmikuussa 2022 julkaisemien tietojen mukaan 15–19-vuotiaiden suomalaisnuorten kuolleisuus on lisääntynyt vuodesta 2016 vuoteen 2020 lähes 50 prosenttia.
Poikien kuolleisuus oli tyttöihin verrattuna yli kaksinkertainen. Nuorten kuolemista kolme neljästä johtuu liikennetapaturmasta ja huumeiden ja lääkkeiden väärinkäytöstä. Itsemurha aiheutti yli neljänneksen ikäryhmän kuolemista. Vuosien 2016 ja 2020 välisenä aikana itsemurha tilastoitiin yhteensä 151. Heistä kaksi kolmasosaa oli poikia. Ruotsi on yksi Länsi-Euroopan maista, joissa kuolee eniten nuoria aikuisia. Näiden 20–34-vuotiaiden ruotsalaisten ennenaikaisten kuolemien syitä ovat itsemurhat, onnettomuudet ja huumeidenkäyttö. (Il 29.6.2022)

Maaliskuussa 2022 53 % nuorista kantaa huolta jaksamisesta ja henkisestä hyvinvoinnista. 77% nuorista pitää mielenterveysongelmia pahoinvoinnin pääsyynä. Kolmannes pitää elämäänsä merkityksettömänä ja pelkää yksinäisyyttä. 110 nuo 20 – 29 vuotiasta nuorta. Alle puolet nuorista 47 % olisi valmis puolustamaan Suomea aseilla, miehistä 63, naisista 20 %. 79 %puolustaisi muulla tavalla. 31.5.2022 hs).

Itsemurha suurin kuolinsyy

Suomalaisten nuorten itsemurhaluvut ovat EU:n suurimpia. Itsemurhaan kuolee vuosittain noin 1000 suomalaista – kolme kertaa niin paljon kuin liikenteessä. Liikennekuolemien vähentämiseksi on asetettu kansallinen tavoite, käynnistetty tutkimusohjelma ja resursoitu viranomainen. Itsemurhien vähentämiseksi ei ole tavoitetta, ei tutkimusohjelmaa eikä valtuutettua viranomaista. Kansanterveystyö painottuu edelleen fyysisen terveyden edistämiseen. Tunnetaitoja ja sosiaalisen vuorovaikutuksen taitoja ei juuri opeteta. (Prof. Kristian Wahlbeck hs 7.8.2011)

Yleisin kuolinsyy alle 40-vuotiailla miehillä on itsemurha. Huumemyrkytykset ovat alle 40-vuotiaiden miesten toiseksi yleisin kuolinsyy Suomessa. Amfetamiineilla ja buprenorfiinilla on keskeinen rooli suomalaisten huumeiden käytössä. Suomen huumetilanne eroaa merkittävästi useista muista Euroopan maista, joissa tyypillisimpiä suonensisäisesti käytettyjä huumeita ovat heroiini ja kokaiini. (IL l8.6.2019)

Mielen sairaus tulee kalliiksi

Mielenterveyden ja masennuksen takia eläkkeelle jäävät alle 40-vuotiaat maksavat 6-7 miljardia vuodessa, 40 prosenttia työkyvyttömyyseläkkeistä annetaan alle 40 vuotiaille.

Ammatillisissa, yksityisissä perhekodeissa vuorokausihinta lähtee 250 eurosta ylöspäin per lapsi. Laitoshoito maksaa yli 300 euroa. Kuitenkaan lapsilla ei ole harrastuksia eikä mitään tekemistä. Siellä vain odotetaan että ”lusiminen” loppuisi ja tulisi 18 vuotta täyteen. Lastensuojelun perhe- ja lastensuojelun kustannukset ovat neljä prosenttia kuntien sotumenoista. (hs 27.9.2019)

Valtion budjetista viides osa kuluu mielenterveysongelmiin. 
Puolet mielenterveysongelmista syntyy ennen 15 ikävuotta.

Fyysisen terveyden kehittyessä yhä paremmaksi kasvaa mielenterveysongelmien osuus sairaustaakasta. Sosiaali- ja terveysmenoista noin 11 prosenttia kuluu mielenterveystyöhön. Vuotuiset kokonaiskustannukset ovat 5,3 prosenttia bruttokansantuotteesta eli kuusi miljardia euroa vuonna 2016. Tähän sisältyvät hoitokulut sekä sairauspäiväraha ja työkyvyttömyyseläkekorvaukset. Summaan on laskettu myös tuottavuuden lasku eli poissaolo työelämästä ja mielenterveyspotilaiden sosiaaliturva joka on 1,2 prosenttia bkt:stä. Mielenterveyden häiriöiden epäsuorat kustannukset ylittävän suorat kustannukset moninkertaisesti.

Vuonna 2013 jäi 3459 alle 35-v nuorta työkyvyttömyyseläkkeelle. Vaikka jokaisen eläke on keskimäärin 700 euroa kuukaudessa, kuitenkin jokavuotinen menetetty työpanos on heidän elämänsä aikana 5,2 miljardia euroa. Pelkästään masennuksen kustannukset ovat 1,4 miljardia euroa, samoin psykoosien kuten skitsofrenian kokonaiskustannukset. Tämä on noin kymmenen prosenttia Suomen valtion budjetista. Lastensuojelun kokonaiskustannukset ovat avohoito- ja sijaishoito mukaan lukien noin 1,2 miljardia euroa 2009.

Alle 35-vuotiaiden yhteiskunnasta syrjäytyneiden hoitomenot ovat vuodessa 2,5 miljardia euroa, joka ikinen vuosi.

Joka neljäs sairauslomapäivä ja joka kolmas eläkepäätös perustuu mielenterveyden ongelmiin. Suurimmassa muutoksessa ovat 16-19 -vuotiaat nuoret miehet, joiden sairauspäivärahakaudet ovat lisääntyneet 75 prosenttia 2004-2008. Kela korvasi vuonna 2008 yli 400 000:lle 16-29 -vuotiaalle sairauspäivärahaa masennuksen vuoksi. Määrä oli 44 prosenttia suurempi kuin viisi vuotta aikaisemmin. 21. ikävuoteen mennessä joka viides nuori oli saanut psykiatrista erikoissairaanhoitoa tai lääkitystä mielenterveysongelmiinsa.

Jos nuori ajautuu sosiaalisesti huono-osaiselle elämän uralle ja syrjäytyy pysyvästi työmarkkinoilta, tästä aiheutuu yhteiskunnalle noin miljoonan euron kustannukset ennen kuin henkilö täyttää 60 vuotta.

(Iltasanomat, 24.2.2019) Reilu neljännes 15–29-vuotiaista kokee arkensa ikävystyttäväksi, ilmenee Tilastokeskuksen vapaa-aikatutkimuksesta. Jos kouluvelvoitteiden hoitaminen tuntuu raskaalta se voi heijastua myös siihen, että kokee arkensa ikävystyttävänä. 35–44-vuotiaista kaksi kolmasosa kokee arkensa raskaaksi. Tuossa iässä kasaantuu monia velvollisuuksia samaan aikaan. Ikäryhmässä 67 prosenttia miehistä ja 64 prosenttia naisista pitää arkeaan vähintään melko raskaana. Arki on muuttunut entistä raskaammaksi, ikävämmäksi ja kiireisemmäksi. Erityisesti opiskelijat ja koululaiset kokevat niin. Sen sijaan 65 vuotta täyttäneistä arkensa kokee ikävystyttäväksi vain reilu 12 prosenttia. Ylemmät toimihenkilöt kokevat työnsä mielekkäämmäksi kuin muut palkansaajat. Vapaa-aikatutkimuksessa he pitivät myös arkeaan mielekkäämpänä.

Mitä näistä kululaskelmista voi muka päätellä?

Kela myönsi 2017 terveysperusteisia etuuksia yhteensä 4,3 miljardin euron edestä. Tilastoissa näkyvät sairausvakuutusetuudet paitsi vanhempainetuudet, kuntoutusetuudet, vammaisetuudet ja työkyvyttömyyseläkkeet. Sen sijaa mukana ei ole laskettu työ- ja opiskeluterveydenhuollon korvauksia, terveysmenoihin myönnettävää toimeentulotukea eikä perhevapaaetuuksia tai erityishoitorahaa. Tilastoissa ovat vain Kelan korvaukset, eivät siis esimerkiksi julkisen terveydenhuollon kustannukset tai työeläkelaitosten myöntämät työkyvyttömyyseläkkeet. (hs 12.12.2018)

Ruuhkautunut. Kriittinen. Katastrofaalinen. Lisääntymästään lisääntynyt.

Muun muassa näin nuorisopsykiatrian tilannetta ollaan kuvailtu viime päivinä IS:n lisäksi muun muassa Ylellä, Aamulehdessä ja Turun Sanomissa. Itsetuhoisia nuoria on niin paljon, että heitä joudutaan majoittamaan osastojen käytäville. Pahimmillaan potilaita on ollut kaksinkertaisesti osastopaikkoihin nähden. Se luonnollisesti heikentää hoidon laatua ja altistaa vaaroille. Nuorisopsykiatriset osastot ovat olleet ääriään myöten täynnä jo pitkään. Koronaepidemia sai ne vain läikkymään yli. Kuinka vaikeaa on olla huomaamatta sellaista hätää, jonka kanssa ei pysty elämään?
Vähintään joka viides suomalainen sairastaa mielenterveyden häiriötä joka vuosi. Masennukseen sairastuu suomalaisista elämänsä aikana joka viides. Kierre alkaa (tutkitusti) aikaisin: Jopa puolet kaikista mielenterveyden häiriöistä alkavat ennen 15 vuoden ikää ja kolme neljäsosaa ennen 24:ää ikävuotta. Lapsena tai nuorena masennukseen sairastuneet ovat myös selvästi alttiimpia lukuisille muille sairauksille ja he menehtyvät nuorena muita todennäköisemmin. Nuoria kannustetaankin hakemaan rohkeammin apua uupumukseen, ja mielenterveyden häiriöihin ja terapiaan liittyvää stigmaa pyritään vähentämään jopa mainoskampanjoilla. Se on ironista, sillä kaikki nuorille, opiskelijoille suunnatut palvelut ovat ruuhkautuneet tukkoon. Aikoja ei ole. Apua saa vain, jos siihen on varaa. Siksi auttamaan ehditään vain akuutissa kuolemanvaarassa olevia. Eikä aina heitäkään. Itsemurhat ovat nimittäin Suomessa nuorten miesten tavallisin kuolinsyy. Valtioneuvoston selvityksen (2018) mukaan 80 prosenttia itsemurhan tehneistä on ollut yhteydessä terveydenhuoltoon viimeisinä elinviikkoinaan. Se on yli 600 vastaamatonta viimeistä avunhuutoa joka vuosi. Itsemurhavaaran tunnistamisessa on suuria puutteita, selvityksessä todetaan. Mietin, kuinka vaikeaa on olla huomaamatta sellaista hätää, jonka kanssa ei pysty elämään? Mutta se ihmisistä, puhutaan rahasta! Hallituksen dramaattisen kehysriihijumpan jälkimainingeissa on olennaista todeta, että tämä kaikki maksaa yhteiskunnalle valtavasti rahaa: Mielenterveyden häiriöistä kertyy vuodessa Suomelle yli 11 miljardin euron hintalappu. Se on yli 5 prosenttia koko BKT:sta. Mielenterveysongelmat ovat 2020-luvulla myös suurin syy työkyvyttömyyseläkkeelle jäämiseen. Psykiatrian osuus erikoissairaanhoidon menoista oli vielä 2000-luvun alussa 16,8 prosenttia. Vuoteen 2018 mennessä sama osuus oli enää noin 10 prosenttia.
Toisin sanoen: Ongelmien lisääntyessä niiden hoitamiseen on ohjattu vuosi vuodelta vähemmän resursseja. Kuulostaako ristiriitaiselta? Sitä se onkin, sillä investoimalla mielenterveyspalveluihin ja mielenterveyden edistämiseen olisi tutkitusti mahdollista vähentää mielenterveysongelmista aiheutuvia kustannuksia merkittävästi. Suomessa pelkästään työkyvyttömyyseläkkeiden vähentyminen 15 prosentilla nostaisi BKT:ta jopa 0,5 prosenttia eli miljardin euron verran.
Erityisen hyödyllistä mielenterveyden edistäminen olisikin nuorten keskuudessa: brittiläis-suomalaisen tutkimuksen mukaan mielenterveyttä edistävien tunne-, vuorovaikutus- ja ongelmanratkaisutaitojen vahvistaminen kouluissa maksaisi itsensä takaisin viisinkertaisena.
Eikä yhdenkään nuoren tarvitsisi enää nukkua akuuttipsykiatrisen osaston lattialla.
(Iltasanomat 29.5.2021)

Miksi nuori sairastuu?

Terveyteen vaikuttaa elinympäristön, resurssien, toimintamahdollisuuksien, arkielämän aktiviteettien ja roolien lisäksi eniten henkinen vakaus. Aaron Antovskyn kehittämä Salutogenesis-teorian mukaan erilaisia vastustuskykyä vähentäviä tekijöitä ovat:

1. elämän ymmärrettävyys
2. elämän hallittavuus
3. elämän merkityksellisyys: - itsensä ylittäminen, muiden auttaminen, korkeampi päämäärä.

Erityisesti nykyinen taloudellinen ja yhteiskunnallinen tilanne heikentää elämän hallitsemista. Mielen murentuminen liittyy vaikeuteen rakentaa itseään itsellisenä ja toimivana.
Perinteiset Maslowin luettelemat tarpeet ovat
- itsensä toteuttaminen
- itsekunnioitus ja sosiaalinen arvostus
- lähimmäisen rakkaus ja yhteisöllisyys
- turvallisuus
- fysiologiset tarpeet

Mitä ahdistunut nuori käy läpi joka päivä:

1. Pelko siitä, että jotakin pahaa tapahtuu

2. Pelko siitä, että on unohtanut jotakin tärkeää

3. Virheiden tekemisen pelko

4. Jatkuva pohdinta siitä, onko suututtanut jonkun

5. Epävarmuus siitä, miltä näyttää muiden silmissä

6. Ahdistus siitä, ettei nykyhetkeä tai tulevaa voi täysin kontrolloida

7. Ahdistus siitä, että on ahdistunut

Vuonna 1997 syntyneistä suomalaisista
- 28 prosenttia on kohdannut vanhempien eron tai toisen kuoleman.
- 23 prosenttia on elänyt perheissä joissa vanhemmat ovat saanet psykiatrisen diagnoosin.
- 20 prosenttia perheistä sai vähintään puoli vuotta toimeentulotukea

Elina Marttinen väitöskirjassa seurattiin 600 suomalaista nuorta kymmenen vuoden ajan 16-vuotiaasta 26-vuotiaaksi. Selvisi, että 40 prosentille nuorista on 23-vuotiaana epäselvää, keitä he ovat. Nuoruus alkaa entistä aikaisemmin ja kestää entistä pidempään. Identiteetillä tarkoitetaan käsitystä siitä, kuka minä olen ja mitä minä haluan elämältä ja tulevaisuudelta. Aikaisemmin psykologiassa identiteetin ajateltiin olevan lähes valmis 18-vuotiaana. Nykyään ymmärretään, että ihminen saattaa olla vielä kolmekymppisenäkin aivan pihalla.

Pentti Linkola 1971, Oppi ojaan kaataa: Koulutusyhteiskunta ei inhimillisellä tasolla merkitse muuta kuin nuoren ihmisen rääkkäämistä sulkemalla heidät pariksikymmeneksi vuodeksi erimuotoisten oppilaitosten syövereihin. Nuorten pitäisi loikoa niityllä, soudella järvillä ja poimia lumpeenkukkia, laulaa ja naida ja rakastaa – sen sijaan että heidät sullotaan oppilaitoksiin opiskelemaan asioita, joita enimmäkseen ei ole mitään syytä tietää.

Mistä nuoren hätä johtuu?

1. Tarjouksia on liikaa. Kun on paljon resursseja, ihminen menee sekaisin. Mahdollisuudet näyttäytyvät kaaoksena. Ennen oman polun löytäminen oli helpompaa, kun vaihtoehtoja oli vähemmän. Vahva kulutuskulttuuri tarjoa paljon impulsseja, tekemistä ja tuotteita, jotka vaikeuttavat arjen hallintaa. Mitä enemmän näennäistä vapautta nuorella on stä surempi on henkilökohtainen vastuu, epävarmuus ja riittämättömyyden tunne lisääntyy.

2. Epävarmuus tulevasta. Nuorille tulevaisuus näyttää läpikotaisin sumealta. Joka paikasta tulee signaalia siitä, ettei ole varmuutta työpaikasta tai siitä, onko omaa alaa edes olemassa kymmenen vuoden päästä. Tavoitteita ei voi asettaa mihinkään, koska mikään ei ole pysyvää. Ilmastonmuutos horjuttaa koko maapallon tulevaisuutta. Työelämän kiristynyt kilpailu vuokra- ja pätkätöineen kaventaa vaikutusmahdollisuuksia ja ihmisen kyky suunnitella ja ohjata omaa elämäänsä hankaloituu.

3. Huolestunut ilmapiiri. Keskustelua käydään huolista käsin. Ääneen ei esimerkiksi sanota sitä, että etsiminen kuuluu elämään. Nuorten tukeminen ulkoistetaan psykologeille. Marttisen mukaan ei ymmärrä, että nuori etsii itseään koko ajan joka kohtaamisella, niin kotona kuin koulussakin. 

4. Yksilökeskeisyys. Itseensä keskittyminen ei tuo onnea. Oman navan ympärillä pyöriminen sumentaa silmiä ympäristössä tapahtuvilta asioilta, joihin voisi tarttua. Jos tavoitellaan vain sitä, että tulisi onnelliseksi tai paremmaksi ihmiseksi tai että pääsisi eroon masennuksesta, ihmiseltä puuttuu kokonaan selkeä päämäärä. Milloinkaan aikaisemmin ei ole pohdiskeltu hätää ja minuuden kysymyksiä näin paljon.

5. Näennäinen valinnanvapaus. Biovalta tarkoittaa sosiaalista kontrollointia, käsitystä ylhäältä päin asetetusta normaalista tai oikeasta, väärästä ja poikkeavasta. Biovallalle on tyypillistä, että kansalaiset kokevat olevansa itse vastuussa omasta elämästään ja johtavansa itseään. Pakkovalta on kuolemaksi, biovalta tukahduttaa. Kansalaisilla on suomalaisessa todellisuudessa lähes sama status kuin luonnolla on luonnontieteille, hallittavan kohteen asema.

6. Näennäinen huolehtiminen ja välittäminen. Itäkeskuksen markkinointipäällikkö Anna Homen: ”Kun kohtelemme nuoria asiallisesti ja annamme heidän hengata, heistä tulee hyviä asiakkaita ja liikkeiden tulevia työntekijöitä.” Nuoret ovat kauppakeskuksille rahaa pankissa ja siksi heille rakennetaan omia tiloja, löhöpaikkoja ja latauspisteitä. (hs 22.2.2016)

7. Nykylukiolaisten paine on valtava. Opinnoissa on menestyttävä, on tiedettävä, mitä tekee lukion jälkeen ja elämän pitäisi olla valmiiksi suunniteltu ja järjestetty. Tuntuu että normaalielämästä poikkeaminen on ihan pannassa, vaikkapa että lähtisi haahuilemaan maailmalle ja miettisi tulevaisuuttaan myöhemmin. Nykynuoret pelkäävät, että joutuvat katuojaan, jos eivät onnistu. Lukioiässä tykkääminen, seurustelu, haaveilu ja kokeilut olisivat kuitenkin hyvä juttu. Vaatimustaso kasvaa eri puolilla niin, että haavoittuvat nuoret eivät enää pärjää.

8. Yksinäisyys. 17 prosenttia nuorista vastaa olevansa samaa mieltä väitteen ”minulla ei ole juurikaan kavereita” kanssa. Eikö lukion takia ole aikaa tavata kavereita? (Uutissuomalaisen kysely 19.3.2019) Yksinäisyys vaikuttaa paitsi psyykkiseen, myös fyysiseen terveyteen. Yksinäisyydestä on kasvanut merkittävä kansanterveydellinen ja -taloudellinen uhka. Yksinäisyystutkija Niina Junttilan mukaan riski kuolla ennenaikaisesti yksinäisyyteen on jopa suurempi kuin sydän- ja verisuonitauteihin. Isoon-Britanniaan on jo perustettu yksinäisyysministeri. Yhä yksinäisemmän ihmisen ainoaksi lohduttajaksi jää tavara. Jopa ekologisen kriisinkin aiheuttamaan ahdistukseen etsitään apua mieluiten ekologisista tuotteista.

9. Vanhempien sukupolvikuilu. Vanhemmat eivät usein pysty tukemaan lastensa kehitystä omien elämänhallinnan ongelmiensa, kiireen ja nopean teknisen muutoksen vuoksi. Tukiverkot haurastuvat kotona, koulussa ja työssä.

10. Tekniikka ei mukaudu ihmisten tarpeisiin. Päinvastoin, ihmiset joutuvat yhä syvemmin ja nopeammin sopeutumaan tekniikan aiheuttamaan elämäntavan muutokseen. Robottien kehittyessä massoittain työttömäksi jääviä lohdutetaan uudelleenkoulutuksella, mikä tarkoittaa käytännössä ihmisten muokkaamista teknisen kehityksen uusiin tarpeisiin.

11. Omiin tunteisiin ei saada kontaktia. Omien tunteiden tunnistaminen ja ilmaiseminen sekä omien selviytymistaitojen tiedostaminen ja kehittäminen ovat mielenterveyden suojatekijöitä. Itsetuntemus lisää kestävyyttä sietää arjen pettymyksiä ja vastoinkäymisiä. Se antaa välineitä ristiriitojen ratkaisemiseen. Yhteisöllisyys, osallisuus, oikeudenmukaisuus, turvallisuus ja vaikuttamismahdollisuudet ovat mielenterveyden rakennuspalikoita. Saksan kielessä erotetaan das Ich ja das Selbst eli minä ja itse. Minä olen kulttuurin tuote, mutta minun sisälläni on se itse ja siihen tulee satsata tulevaisuudessa. Apatia on kärsimyksen naamio. Apatia sana rakentuu kivun ympärille a-pathos, ei-kipu. Apaattinen ihminen ei tunne kipua tai ainakin yrittää olla tuntematta sitä. Ihminen ikään kuin varmuuden vuoksi luopuu hänelle tärkeästä asiasta jottei joutuisi kokemaan kipua sen menettämisestä. Vähättely mahdollistaa sen, että ongelma periaatteessa myönnetään, mutta sille ei tehdä mitään.

Mitä seuraa nuoren hädän tunteesta?

Ilmiselvin seuraus sivilisaatiokriisisiin on nuorten radikalisoituminen ja välinpitämättömyys, mutta yhtä vakava ongelma on apaattisuus. Jyväskylän yliopiston historian professori Juha Sihvola kirjoittaa arvostellessaan Juha Siltalan kirjaa Sisällissodan psykohistoria: "Siltala kysyy, miksi saavutettujen etujen menetys ei viime vuosikymmenellä johtanut edes mielenosoituksiin saati väkivaltaan vaan masennukseen, työuupumukseen ja alkoholismiin?" (hs 8.9.2009)

”Äänestysprosentin päivittely on keinotekoista holhoamista. Kun ihminen ei koe voivansa vaikuttaa omaan elämäänsä kovankaan ponnistelun avulla, äänestäminen on järjetöntä. Jos omaan elämään ei voi vaikuttaa, niin huomio kiinnittyy omaan itseen ja erilaiset ruumiilliset kiputilat ja psyykkiset oireet ottavat helposti vallan. On loogista että nuori vetäytyy peleistä, jotka tuntuvat jo alkujaan epäreiluilta, liian haastavilta tai joissa palkkiona on vain epävarmuutta.” (Jussi Turtiainen hs 28.5.2007)

Jos ihmisellä ei ole mahdollisuutta uskoa, että hän itse voi vaikuttaa asioiden tilaan, ei seurauksena ole mitään muuta kuin yhä syvempää alistuneisuutta ja välinpitämättömyyttä. Toinen vaihtoehto on pettymys ja siitä nouseva turhautuneisuus, joka hyvinkin voi olla jopa paljon puhutun, mutta vähän nähdyn ekoterrorismin kasvualusta.

Valtaapitävät syyllistävät syrjäytyneitä

”Puiden takaa hiipi laiha nuori mies. Hän kysyi voinko heittää pari euroa. Seuraavan vartin hän kertoi monipolvista juttua vanhempien työttömyydestä ja sekoilusta, väkivallasta, kouluongelmista, päihdeongelmista, terveysongelmista ja ongelmista virkavallan kanssa. Kun selviytymistarina tyrehtyi, hän katseli eteensä ja sanoi: ”Kaikki on ihmisestä itsestä kiinni.” 1990-luvun lamavuosien jälkeen harva säilytti uskoa yksilön vaikutuskykyihin, kun vanhemmilta, itseltä tai ystäviltä menivät alta työpaikat tai firmat, ilman omaa syytä. Nuorella miehellä olisi ollut aiheita kirota sosioekonomisia lähtökohtiaan. Hän oli saanut alkujaossa huonot kortit. Silti hän uskoi meritokraattisen, yksilön ahkeruutta ja lahjakkuutta korostavaan yhteiskuntakuvaan. En tiedä, oliko se sankarillista vai traagista."

”Missä näitä pelkureita kasvaa?” kysyivät hs pääkirjoittajat 2.1.2011: "Kylmäverisesti ja raukkamaisesti suoritettuja Jokelan, Kauhajoen ja Sellon tapahtumia yhdistää suunnitelmallisuus ja se, että ilmeisesti myös Sellon joukkomurhassa tekijä tunsi uhrinsa... Mistä näitä luusereita tulee? Näitä pelkureita, jotka yrittävät ratkaista elämänsä ongelmia tappamalla puolustuskyvyttömiä eivätkä edes uskalla kohdata tekojaan ja kantaa niiden seurauksia.”

Mutta sitten muuttui jutussa tyyli: ”Jollakin tavoin yhteiskuntaan on saatava parempi yhteisvastuun ja välittämisen henki. Ihmisten pitää pystyä jakamaan pelkonsa ja ahdistuksensa, ja näitä viestejä on opittava kuulemaan ja ymmärtämään. Paljon puhutaan, että hyvinvointiyhteiskunnassa vastuu on sysätty yksilöiltä yhteiskunnalle. Näiden murhenäytelmien edessä mieleen nousee, että monessa suhteessa asiat ovatkin ehkä toisin päin: yksilö on jätetty yksin. Vastuuta ei ehkä pakoilekaan yksilö, vaan häntä ympäröivä yhteisö."

Journalistien käyttämä kieli osoittaa, ettei ”meihin ” kuulu tavallisesti työtön, pienituloinen, ulkomaalainen, syrjäytynyt tai nuori. Journalismin ”me” on uutterasti töissä käyvä, keskiluokkainen ja yhteiskunnallisesti sovinnainen ihminen, ihanteellinen kansalainen, joka on avarakatseinen ja lainkuuliainen. Journalismin ”me” ei kapinoi. Kun asemaansa kyllästyneet, edellä luetellut poissuljetut ryhmät osoittavat mieltään kaduilla, kokevat toimittajat sen herkästi hyökkäyksenä ”meitä” kohtaan. Ylipäänsä oletus siitä, että tietty elämäntapa on normi ja kaikki siitä poikkeava ”syrjässä”, on kyseenalainen. Entä jos joku ei halua lainkaan kuulua sellaiseen yhteiskuntaan, johon hänen oletetaan aktiivisesti ottavan osaa tai vähintäänkin sulautuvan? Tämä on journalismille useimmiten mahdoton ajatus ja viimeistään paljastaa sen roolin kansallisvaltion, parlamentarismin ja kapitalismin puhemiehenä. (Emilia Kukkala, Pontus Purokaru, Luokkavallan vahtikoirat, 2016)

Kuvittelepa, että voisit valita näiden kahden lomapaketin väliltä:

      Kivikausipaketti: ensimmäisenä päivänä vaellamme kymmenen tuntia koskemattomassa metsässä ja asetumme yöksi leiriin joen rannalla olevalle aukiolle. Toisena päivänä melomme kanooteilla kymmenen tuntia jokea alaspäin ja leiriydymme sitten pienen järven rannalle. Kolmantena päivänä paikalliset asukkaat opettavat meille, miten saamme kalaa järvestä ja löydämme sieniä läheisistä metsistä.
      Moderni proletaaripaketti: Ensimmäisenä päivänä työskentelemme kymmenen tuntia likaisessa tekstiilitehtaassa ja vietämme yön ahtaasti asutussa vuokrakasarmissa. Toisena päivänä työskentelemme kymmenen tuntia paikallisen tavaratalon kassahoitajina ja yön nukumme samassa vuokrakasarmissa. Kolmantena päivänä opimme paikallisilta asukkailta, miten avataan pankkitili ja täytetään lainahakemus? (Yuval Noah Harar: Homo Deus, Huomisen lyhyt historia, Bazar 2017)

Onnellisuuden mittarit hukassa?

Kansainvälisessä tutkimuksessa kysyttiin vuonna 2001 noin tuhannelta ihmiseltä 148 maassa olivatko he hyvin levänneitä, kohdeltiinko heitä kunnioittavasti, hymyilivätkö ja nauroivatko he paljon, olivatko he oppineet tai tehneet jotain kiinnostavaa ja olivatko he tunteneet itsensä onnelliseksi edellisenä päivänä. Näillä kysymyksillä maailman onnellisimmiksi valtioiksi kirivät Panama, Paraguay, El Salvador, Ecuador ja Costa Rica. Maailman onnettomimmat ihmiset tulivat rikkaasta ja hyvin toimivasta Singaporesta.

UNDP:n tutkimus on suhteessa esim. GPI (Genuin Progress Indicator) ja HPI (Happy Planet Index) Bhutanin lanseeraama GNH (Gross National Happiness) - yleensä Costa-Rica ollut ykkösenä ja muutamat muutkin melko tuntemattomat pikkuvaltiot korkealla. Ns. rikkaat maat ja öljyntuotannolla porskuttavat maat ovat huonommalla puoliskolla, useammat häntäpäässä.

Timo Hämäläinen on tutkinut sitä, missä yhteiskunnan toiminnassa on menty pieleen. ”Suomen yhteiskuntapoliittinen keskustelu on Kuusen ajoista lähtien painottanut talouden ja hyvinvointivaltion merkitystä hyvinvoinnille. Ajan myötä niistä on muodostunut kannattajilleen itseisarvoisia päämääriä. Taloudellinen kasvu ja hyvinvointivaltion kehittäminen palvelivat hyvin teollisen Suomen yksinkertaisia hyvinvointitarpeita. (Tiedepolitiikka 4/2009)

Kaikki hyvinvoinnin kannalta keskeiset tekijät ovat muuttuneet perusteellisesti. Tämän muutoksen laaja-alaisuus on jäänyt yhteiskuntapoliittisilta keskustelijoilta huomaamatta. Hyvinvoinnista keskustellaan edelleen Pekka Kuusen viitekehyksessä, missä korostuvat tulotaso, tuloerot, köyhyys, sosiaaliturva, asuminen, terveys, ym. objektiiviset ja asiantuntijoiden valitsemat resurssitekijät. Arjesta selviäminen edellyttää nykyään hyvin erilaisia asioita kuin hyvinvointivaltion alkuaikoina.

Kulutus on siirtynyt välttämättömyyshyödykkeistä identiteetin rakentamisen suuntaan. Vaikka ihmisellä olisi kaikki Maslowin tarpeet tyydytetty, voi hän silti kärsiä elämän merkityksettömyydestä, jos hänellä ei ole "itsensä ylittävää" tarkoitusta elämässään. Se aiheuttaa masennusta ja väkivaltaisuutta.

Nykyään Amerikassa on ajatus että ihminen voi luoda itse omat merkityksensä, mutta se jättää monen nuoren ajelehtimaan ilman ankkuria. Viktor Franklin mukaan ahdistus johtuu siitä, että moni ei kykene näkemään elämäänsä merkityksellisenä. Onni ei ole elämän päämäärä, vaan hyvän elämän sivutuote.

Afrikassa ihmiset eivät paini samalla tavalla merkityksellisyyden kassa, koska uskonto, perhe ja yhteisö tarjoavat elämälle vahvan pohjan. Terve merkityksellisyys määrittelee itsensä yhteisen ihmisyyden, mutta myrkyllinen merkityksellisyys yhteisen vihollisen kautta. Merkityksellisyyttä luovat yhteenkuuluvuus eli perhe, kotiseutu ja ystävät, tarkoitus, tarinakerronta, itsensä ylittäminen ja kasvu. Päämäärä palvelee muitakin kuin  itseään. Taiteilijalla tarkoitus on kutsumus.

Tarinankerronta tarkoittaa miten ihminen tekee elämästään mielekkään pukemalla sen sanoiksi. Itsensä ylittäminen voi olla uskonnollinen tai muu käänteentekevä kokemus. Kasvu on elämänarvojen muutosta sairauden tai muun vastoinkäymisen ansiosta.  Ihmiset jotka pystyvät liittämään vaikeudet osaksi elämäntarinaansa, muuttuvat uhreista aktiivisiksi selviytyjiksi. Useimmilla ihmisillä on elämänpilarit valmiina. Heidän pitää vain tunnistaa ne.

Teet mitä tahansa kun teet sen oikein hyvin, voit nostaa sen toiselle tasolle. Aina kun teet jotain ylpeydellä ja rakkaudella, annat itsestäsi jotain maailmalle. Siitä merkityksellisyys syntyy. (Emily Esfahan: Merkityksellisyyden voima, The Power of Meaning: Crafting a Life that Matters. Saska Saarikosken haastattelussa, hs 8.10.2018)

Vai olemmeko onnekkaita kulutusyhteiskunnan pöydältä hypänneitä?

Mikä auttaa ahdistukseen?

Mitä voidaan tehdä? Oma identiteetti alkaa selkiintyä tekojen kautta. Esimerkiksi ”mä olen sellainen, joka tekee tiistaisin vapaaehtoistyötä” voi olla hyvä alku. Marttinen vetoaa myös keskustelukulttuuriin. Nuoret vertailevat helposti itseään toisiinsa. Jos on eksyksissä, voi näyttää siltä, että kaikilla muilla on selkeä suunta. Jos asioista puhuttaisiin avoimesti, identiteetin etsimisestä ja oman suunnan hakemisesta tulisi tavallista. Elämä onkin jatkuvaa oman identiteetin rakentamista ja kirkastamista. (Yle 7.11.2018)

1. Asuinyhteisöön?

Nuoret ovat perustaneet ympäri maailmaa omia asuinyhteisöjään ja ekoyhteisöjä. Kun me vanhemmat ilmoitimme Suomineito-ekoyhteisön perustamisesta, oli kahdessa kuukaudessa yli 200 ihmistä soittanut hankkeen vetäjille: Minäkin haluan elää sillä tavalla. Yhteisöön tuli nuoria, jotka olivat jo hankkineet asianmukaisen koulutuksen kuten luonto-opas, puutarhuri, karjakko, puuseppä, mutta myös nuoria, jotka vasta miettivät, mitä elämällä tehdä. Yhteisöön saivat muuttaa vapaasti kaikki, joita nyky-yhteiskunnan kuluttaminen, ostaminen ja vaarallisten energioiden käyttö ei miellyttänyt. Jokainen toivotettiin tervetulleeksi. Kokemus olisi voinut olla meille kaikille myönteisempi. Vikaa ei ollut nuorissa, vaan byrokratiassa. Ensin tuli työvoimatoimisto, joka varmasti löysi jokaiselle "työpaikan" vallitsevassa järjestelmässä. Sitten tuli verottaja, joka ei ymmärtänyt omavaraiselämää, vaan piti elinkustannuksia yhteisössä epäilyttävän alhaisina. Raastupa, joka ei osannut päättää, soveltaako meihin perhe- vai kerrostaloasujien lainsäädäntöä. Kaupunki säikähti, kun eräs äiti toi huumeriippuvaisen poikansa työnoppiin – kaupungilla ei olisi varaa kustantaa hänen hoitoaan ja vuokrasopimuksemme entisessä vanhainkodissa jouduttaisiin sanomaan irti.

Olen seurannut, mitä yhteisöön muuttaneille nuorille on tapahtui heidän lähdettyään. Jotkut ovat siltojen alla, jotkut on pumpattu muodottomiksi lääkkeillä, jotkut nääntyvät konkurssivelkojen alla oman alkutuotantoon perustuvan yrityksensä jäljiltä, jotkut ovat irrottautuneet vielä kauemmaksi järjestäytyneestä yhteiskunnasta.

Mielestäni on sääli, että yhteiskunta on niin totaalinen, että vain määrätyllä tavalla pukeutuvat, asuvat ja elantonsa hankkivat ihmiset saavat elinmahdollisuuden. Älykkäille ja ahkerille nuorille ei sallita mahdollisuutta edes kokeilla esimerkiksi omavaraisen turvallista maalaiselämää. Olemme betonisoineet ja byrokratisoineet elämäntavan, jossa jokainen asuu yksin tai ydinperheessä ja on riippuvainen rahasta elääkseen.

Nuorten ystäväpiiriensä kanssa perustamille pilottihankkeille olisi ainakin riittävästi tyhjiä suurkiinteistöjä tarjolla. Ekokylä tarkoittaa paikallisesti omistettua ja sosiaalisesti vastuullista yhteiselämää, jossa käytetään osallistuvaa menetelmää ohjaamaan henkistä, sosiaalista ja taloudellista elämää.

2. Rangaistuksen sijaan korjaaminen

Nyt keskustellaan siitä, voiko koululaisia pistää töihin. Jälki-istunto vai työpalvelu? Moni on valmis korvaamaan jälki-istunnot jopa kokonaan työpalvelulla, mikä olisi sääntöjä rikkoneille oppilaille pakollinen. Jälki-istunto on turhauttava ja koululaisille mieluummin ylpeyden kuin häpeän aihe. Matti Apunen: "Jälki-istunto ei opeta muuta kuin uhmaa. Työpalvelu muistuttaa, että tekojensa ääreltä ei voi kävellä kädet taskussa ja pipa silmillä."

Vaula Norrella on konkreettisiakin ohjeita: Jatkuvasta myöhästelystä kolme kertaa astioiden tiskaamista koulun ruokalassa. Kiusaamisesta kiusatun palvelemista, esimerkiksi koululaukun kantamista pari päivää. On parempi, että huonon teon voi hyvittää hyvällä teolla kuin että pelkästään istukaan. Irina Krohn on toista mieltä: Kaikilla koululaisilla pitäisi silloin tällöin olla koulun arkiseen ylläpitoon ja siivoukseen liittyviä tehtäviä, mutta työn käyttö rangaistuksena on karhunpalvelus työn arvostukselle ja työn ilolle. ( hs 27.1.2012)

3. Luottamus jo nuorena

Tulisi antaa kasvaa ajattelutapaan, jossa oli aivan normaalia, että 15-vuotias lähtee 10-vuotiaiden kanssa metsäretkelle ilman aikuisia. Tai että alaikäinen voi aivan hyvin olla vastuussa monen kymmenen hengen ruoista. Kannustetaan kokeilemaan ja myös itse tarjoudutaan. Aloitteentekijää ei jätetä yksin. Aloitteellisuudesta tulee palkita vapaudella ja vastuulla.

4. Ei ole miesten ja naisten hommia

Elämässä törmää moniin sellaisiin miehiin, joille yhteistoiminta naisten kanssa on vieraampaa. Viihtyminen on hedelmällisintä sekaporukoissa. Sukupuoli on hyvä nähdä, mutta ei sivuuttaa  yksilöä sen takana. Raskaisiin kantohommiin ja ruoanlaittoon voivat osallistua kaikki.

5. Ei ole nuorten ja vanhojen hommia

Kaikkien ei tarvitse viettää viikonloppuja porukoissa joissa on teini-ikäisiä, opiskelijoita, pienten lasten vanhempia tai keski-ikäisiä. Kaiken ikäisten kanssa nuori oppii välttämään liiallista pokkurointia ja vaatimaan tasavertaisuutta.

6. On monta tapaa olla hyödyllinen

Yksi on käsistään taitava, retkeilytaidoissa hyvä, osaa kirjoittaa.

7. Joskus on voitava kokea  me-henki

Ryhmän syntymiseksi vaaditaan yhteinen kokemus ja on koettava jotakin arjen ulkopuolelle menevää. Jotta voi syntyä me-henki, on koettava jotain mikä erottaa meidät heistä. On oltava yhteisiä tarinoita. Kiperistä tilanteista selvitään helpommin, jos hankauskohdissa voi ammentaa kokemusten kasvattamasta luottamustaseesta.

8. Menestys on ryhmän ominaisuus

Ihminen uskaltaa tehdä ”liian isoja” asioita, jos ei joudu tekemään niitä yksin. Mentaliteetti on sama kuin monissa startupeissa: on löydettävä porukka, jolla on pokkaa lähteä tekemään isompia juttuja. Miten voisi paremmin palkita hyvistä suorituksista ryhmiä yksilöiden sijaan?

9. Innostuneena toimin paremmin

Vapaaehtoisten johtaminen on vaikeampaa kuin palkkatyössä olevien. Vapaaehtoistyössä ei ole mahdollisuutta pakottamiseen. Hyvä ilmapiiri synnyttää hyviä tekoja. Vaikka tehtäisiin töitä vaikeiden asioiden kanssa ja ahkerasti, kaikki tekevät paremmin, jos uskovat siihen mitä tekevät ja näkevät tekemisensä vaikutukset.

(Listassa käytetty teosta Tommi Laitio: Mitä opin partiosta? 2015)

Olemassaolon merkityksen etsiminen

Ihminen etsii aina merkitystä olemassaololleen, suuntaa, selitystä erityisille kokemuksilleen, maailmalle kokonaisuutena, uskonnollisia, ideologisia, tieteellisiä, maailmalle kokonaisuutena.

Uskonnoissa on yhteistä, että niissä kaikissa on jokin myytti, rituaali ja utopia. Myyteissä käsitellään maailman, ihmisen ja luonnontapahtumien (maanjäristys, salama, taivaankappaleet) alkuperää, esim. Prometheus myytti, hindulainen Purusha-myytti, raamatullinen luomis- tai valtamyytti. Myyteissä selvitetään, miten menneisyys on perustana nykyisyydelle ja ne luovat siten merkitystä. Myytit projisoivat ihmisen kokemuksia, ongelmia ja heikkouksia. Koska myytit eivät suoraan kerro vaan jättävät tulkinnan varaa, kestää niiden merkitys yli sukupolvien. Rituaalien avulla ihminen saa yhteyden johonkin korkeampaan ja siten merkitystä. Utopian toteutumista ei välttämättä odoteta, mutta se motivoi tätä päivää.

Filosofi Auguste Comte on tunnettu siitä että hän pohti uskonnon ja tieteen suhdetta. Hänen kolmen vaiheen lain mukaan niin ihminen kuin ihmiskunta kokonaisuudessaan käy kehittyessään läpi teologisen, metafyysisen ja positiivisen vaiheen. Ensimmäisessä vaiheessa luontoa selitetään uskontojen avulla. Sen kehitysvaiheita ovat animismi, missä luonnonolioilla oletetaan olevan sielu, polyteismi (useiden persoonallisten jumalhahmojen olettaminen) ja monoteismi (usko yhteen Jumalaan). Toinen on metafyysinen vaihe, missä ihminen pohtii, mikä on ilmiöiden takana oleva todellisuus, mikä on fysiikan tuolla puolella. Ilmiöiden taakse postuloidaan abstrakteja selittäviä epäpersoonallisia voimia ja periaatteita. Kolmantena tulee positiivisen tieteen vaihe (sosiaalifysiikka?), joka tarkoittaa että vain se mitä havaitaan ja mitä näiden ilmiöiden välisistä suhteista voidaan kuvailla, on olemassa. Comtelle kolmas ajattelun vaihe merkitsi kaikkien tieteiden - myös humanististen ja yhteiskuntatieteiden - puhdistamista teologisesta ja metafyysisestä "saasteesta". Ilmiöiden taustalla ei hänen mukaansa ole aineen tai hengen todellisuutta. Positiivinen tiede tulee uskonnon tilalle. Hän kuvitteli näin rakennettavan humaanisuuden temppeleitä, sekulaaria uskontoa. Vahinko, että Comte ei tehnyt eroa pyhyyden ja uskonnon välillä. ..

Antroposofi Jukka Kuoppamäki 

opettaa elämän merkityksestä

Näkyvän takana, Jukka Kuoppamäki 2015 Viisas elämämme

Näkyvän takana,
harjaantumattomilta aisteilta piilossa,
mutta silti todellisempana
kuin fyysinen maailma
on ihmisen alkuperä,
hänen päämääränsä
ja olemassaolonsa kehto,
jonne hän aina palaa
ennen uuden retken aloittamista
tässä näennäisen kouriintuntuvassa
harhamaailmassa.

"Nuorena halusin ennen muuta tietää kaksi asiaa: mistä ihminen tulee ja minne hän menee. Toisin sanoen: mikä on perimmäinen totuus tämän näkyvän maailman takana."

Ihmisen elämä kulkee seitsemän vuoden jaksoissa. Seitsemän vuoden välein hän muuttuu perusteellisesti sekä sielullisesti että ruumiillisesti. Jopa kaikki ruumiin solut uusiutuvat seitsemässä vuodessa. Elämänkaaren tarkastelu tällä tavalla osoittaa, ettei meitä suinkaan lähetetä ilman suojaa ja ohjausta kylmään ja kovaan maailmaan. Taustalla on korkeampi maailma olentoineen antaen meille turvaa ja ohjausta.
0-7 tulee kouluikään
7-14 murrosikään
14-21 tulee täysi-ikäiseksi
21-28 hankkii ammatin
28-35 ihminen saa jalansijan ammatissa, kisälli
35-42 kulkee omaa tietään kohtaloaan täyttäen, mestari
42-49 välienselvittelyä elämässä
49-56 kuningasplaneetta Jupiter johtaa häntäkin
56-63 viisauden planeetta Saturnus
63-70 saa nauttia työnsä hedelmistä
70-77 kuluvan elämän karma on täytetty
77-84 ihminen valmistautuu palaamaan kotiin.

Masennuksesta on tehty uusi kansantauti

– mutta mikä on oikeasti muuttunut, suomalaisten mielenterveys vai diagnoosit? (yle 27.10.2019).

Se, mitä ennen pidettiin luonnollisena suruna elämän vastoinkäymisissä, diagnosoidaan nykyään masennukseksi. Terveyden ja sairauden, normaalin ja epänormaalin rajat muuttuvat ajan saatossa. Masennus on yleisin syy työkyvyttömyyseläkkeeseen ja puoli miljoonaa suomalaista käyttää vuosittain masennuslääkkeitä. Suomalaisen masennuksen tarina on myös kertomus lääkeyhtiöiden vallasta, uusista tautiluokituksista, asenteiden muutoksista, diagnoosikeskeisen yhteiskunnan noususta.. Vielä 1980-luvulla masennusta ei lähdetty patologisoimaan. Arjessa pidettiin normaalina, että välillä kului pitkiäkin aikoja jolloin mentiin hitaammalla, oltiin synkkiä tai surtiin jotain. Sen katsottiin liittyvän elämän vastoinkäymiseen, kuten läheisen kuolemaan tai työpaikan menettämiseen. 

Koska mielisairauksia ei voi todentaa laboratoriakokeilla, psykiatrit ovat riippuvaisia mielisairauksien luokittelujärjestelmästä. Masennusdiagnositiikasta jätettiin lähes kokonaan pois potilaan elämäntilanne, suru ttyöelämästä tai vaikkapa parisuhteen rikkoutumisesta.( Yle 8.6.2022)  Psykiatrien lisäksi myös yhdysvaltalaiset vakuutusyhtiöt vaativat järjestelmää, jossa potilaat eivät voineet saada eri diagnooseja eri lääkäreiltä. Uusi tautiluokitus määritteli masennuksen sairaudeksi, jonka tunnusmerkkejä olivat vähintään kahden viikon ajan jatkuneet väsymyss, unettomuus ja mielihyvän menetys. Erilaiset hankkeet ja projektit, joissa keskityttiin  itsemurhien torjumiseen, ammattilaisten kouluttamiseen ja masennuksen ennaltaehkäisyyn lisääntyivät. Masennusta ei yhdistetty yhteiskunnalliseen tilanteeseen, lamavuosiin, tai viihteen luonteeseen. Siitä tuli 90-luvulla populaarikulttuurin ilmiö, jots johtavat TV-sarjat yhdysvaltalaiset lääkeyhtiöt, puhuttiin ihmisten elämän sijaan mielestä ja aivoista. Enää ei puhuttu psyykkisistä konflikteista, vaan matalista seronotiinitasoista. Taustalla vaikutti myös teknologinen kehitys, joka teki aivokuvantamisesta mahdollista. Lääkeyhtiöt ovat panostaneet psyykelääkkeiden markkinoitiin ja tuotekehittelyyn, koska mielenterveyden piiriin on helpompi luoda uusia ongelmia. Kela ei myönnä tukea psykoterapiaan ilman psykiatrista diagnoosia. Jatkuva kilpailu työ- ja opiskelupaikoista aiheuttaa enemmän henkistä pahoinvointia kuin vielä täystyöllisyyden aikaan. Lisäksi ilmastonmuutos ja muut globaalit ongelmat vaikuttavat erityisesti nuorten mielenterveyteen. Ylidiagnosoinnin yksi ongelma on siinä, että sosiaalisista ongelmista tehdään yksilön ongelmia. .

Vastuu mielenterveydestä sysätään yksilölle,

vaikka usein ongelmien taustalla on uusliberalistinen yhteiskunta. Yksilöperspektiivi häivyttää näkyvistä rakenteiden ja hoivan merkityksen. Masennuksen hoitoon tarkoitettujen SSRI-lääkkeiden alaikäisten käyttäjien määrä on kaksinkertaistunut vuosien 2008–2018 aikana. Mielenterveyden häiriöt ovat sairaspoissaolojen ja nuorten työkyvyttömyyseläkkeelle päätymisen suurin syy. Mediassa mielenterveyttä lähestytään usein henkilötarinoiden näkökulmasta. Juttukaavassa haastateltava on murtua ongelmiensa alle, mutta selviää koettelemuksistaan ja kokee lopulta kasvaneensa ihmisenä. Selviytymistarinan menestyvä yksilö voittaa haasteet tukeutumalla omiin voimavaroihinsa ja positiiviseen asenteeseensa. Self help -kirjallisuus tarjoaa omaa-apua, elämän rauhoittamista ja downshiftausta. Yksilöllistävä hyvinvointipuhe häivyttää muilta ihmisiltä saadun tuen ja hoivan taka-alalle sekä sälyttää uusliberalistisen talouspolitiikan haitalliset vaikutukset – eriarvoisuuden, taloudellisen epävarmuuden ja sosiaalisen eristyneisyyden – yksilöiden kannettavaksi. Kuinka paljon ihminen voi joustaa murtumatta? Loppuunpalamisen, ahdistuksen, kroonisen stressin ja masennuksen kustannukset ulkoistetaan yksilöille. Kun elämää lähestytään kilpailun metaforan kautta, unohtuu ettei kilpailussa ole ainoastaan voittajia. Häviäjän osa ei ole uusliberalistisessa yhteiskunnassa hääppöinen.

Psykoanalyytikko Erich Fromm kirjoitti 1900-luvun puolivälissä ”normaaliuden patologiasta” eli siitä, kuinka sopeutuminen kapitalistisen yhteiskunnan normaaliin toimintaan aiheuttaa mielenterveysongelmia. Ihminen, joka masentuu, reagoi siis Frommin mukaan inhimillisellä tavalla. Fromm kärjistääkin, että sopeutuminen sairaaseen yhteiskuntaan edellyttää yksilöiltä kroonista matala-asteista dissosiaatiota omista tuntemuksistaan. Kapitalistisen talouden tavaramuoto työntyy jokapäiväiseen elämään. Fromm kuvasi ilmiötä ”kaupallisen luonteen” käsitteellään: ihmiset rakentavat myytävän paketin. Ihminen ei ole kuitenkaan esine ja kärsii muuttuessaan sellaiseksi. Brittiläiset epidemiologian professorit Kate Pickett ja Richard Wilkinson osoittivat kirjassaan Tasa-arvo ja hyvinvointi (2009), että taloudellisesti epätasa-arvoisissa yhteiskunnissa on enemmän sosiaalisia ongelmia kuin tasa-arvoisemmissa. 
(Mika Pekkola  10.11.2021, Voima 9/21)

Jane Goodallin ja Satish Kumar (Resurgence & Ecologist magazine 3/2022) kertovat keskusteltuaan nuorison kanssa monissa kouluissa: Nuoret sanovat: "Olemme nähneet, että covid ja Venäjän sota Ukrainaa vastaan voivat todella tuoda muutoksia yhdessä yössä - mutta ilmastolle, jonka oletetaan myös olevan todellinen kriisi, ei tehdä mitään. Opetus on liian ongelmalähtöistä, mutta haluamme kehittää ratkaisuja, miltä ne näyttäisivät eri ammattialoilla. Nuoret halusivat tietää systeemisen muutoksen oikeudellisista ja kaupallisista näkökohdista. Ja he halusivat enemmän mahdollisuuksia keskustella koulutuksestaan ja sen suunnasta. Nuoria kiinnosti myös teollisuuden lobbausryhmä, omien etujen ja muutosten esteistä, uusista teknologioista ja kolonialismista sekä työn näkemisestä pyrkimyksenä systeemiseen muutokseen.