Nuorten hätä

Päivitetty 16.4.2017

Keitä potentiaaliset Isis vapaaehtoiset ovat? Syyrialainen entinen Isis-taistelija on sanonut
että suurinta osaa ryhmään kuuluvista ei aja uskonto vaan epätoivo.
Syyrian lähteminen on pakotie, kun tulevaisuus kotimassa näyttää olevan vailla suunta.
(terrorismin tutkija Rik Coolsaet SK 24/2016)


Sigmund Freud huomautti, joskus yhteiskunta on niin vaikea paikka elää, että terve reaktio siihen on sairaus. Sopeuttaminen ja kasvu eivät ole mahdollisia samaan aikaan.

”Terrorismi on haaste henkisesti kypsymättömille, mutta älyllisesti lahjakkaille nuorille. Muita haasteita heillä ei nykyään ole. Kunnollinen hallitus pystyisi kanavoimaan näiden amatöörien tarmon ja lahjakkuuden parempaan käyttöön. Nyt tuhlataan tavattomasti henkistä pääomaa.
Nuorilla rhodesialaisilla kommunisteilla oli väkevä seikkailun tuntu. Juostiin pakoon poliiseja ja oltiin järjestelmää vastaan. Kapinointi oli hauskaa, se oli – ja on - leikkiä. Kiusaamista huvin vuoksi. Se antaa harhakuvan vallasta. Todellisen vaikuttamisen tai vallankumouksen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.
(Doris Lesing romaanistaan Hyvä terroristi, hs 18.8.1987)

Yksi menolippu elämään, please.

Voin aina mennä muistoihin kun elämä pännii.

Kipu on suoja tyhjyyttä vastaan.

Tuoko hyvinvointi mukanaan onnellisuutta? Jos niin olisi, tuskin esim. Ruotsin itsemurhaluvut olisivat korkeimpia maailmassa. Presidentti Koivisto on sanonut, että onnellisuus on suhteellinen käsite. On tietenkin vaikea olla onnellinen aineellisessa puutteessa, mutta toisaalta ei pelkkä hyvinvointikaan riitä. Onnellisuus edellyttää uskoa parempaan tulevaisuuteen. Ilman uskoa parempaan tulevaisuuteen ei elämällä eikä työnteolla ole mitään merkitystä.

"Lontoon skideillä on tylsää", kirjoitti toimittaja Anssi Miettinen (hs 11.8.2011). Näiden ongelmanuorten parissa pitkään työskennellyt Camnilla Batmanghelidjhin mukaan syrjäytyneet nuoret sanovat, ettei yhteiskunnalla ole heille mitään annettavaa. Ei ole järkevää tekemistä tai odotuksia tulevaisuudesta.  

Samoin Norjan massamurhaajaa arvioidussa jutussa (toimittaja Ritva Liisa Snellman hs 31.7.2011) tuodaan esille, että vaikka aikuisuuteen ehtinyt sukupolvi on edeltäjiään terveempi ja koulutetumpi, se ei voi hyvin: vakaita läheissuhteita ei ole, masennus ja mielenterveysongelmat ovat yleisempiä kuin ennen. 

Nuoret ovat huomanneet, että joukkovoimalla saadaan paljon huomiota. Ja tuhoa. Taustalla piilevän turhautumisen perimmäiset syyt ovat mitä poliittisimmat. On syntynyt sukupolvi joka ei kunnioita vanhempiaan, opettajia, poliisia tai muitakaan auktoriteetteja. Camilla Batmanghelidjh kertoo: "Monet meistä ovat jo pitkään olleet huolissaan suurista nuorisojoukoista, jotka luovat omia rinnakkaisia, epäsosiaalisia yhteisöjään, joissa pätevät erilaiset säännöt." Väkivaltaiset ääri-ilmiöt tarvitsevat kehittyäkseen sopivan ympäristön, kulttuurisen käsikirjoituksen. Näille nuorille vihollinen on järjestelmä, joka marginalisoi oman tiensä kulkijat.

Tuottavuuden lisäämiseen ja kuluttamiseen perustuva talousjärjestelmä johtaa professori Tim Jacksonin mukaan sosiaaliseen romahdukseen, kun ihmiset menettävät yhteyden itseensä ja lähiympäristöönsä. Hän ehdottaa, että voimavaroja siirrettään tavaroiden valmistuksesta ja markkinoinnista yhteiskunnallisesti ja inhimillisesti arvokkaampaan työhön (Antti Blåfield hs 10.7.2011). Myös toimittaja Joonas Laitinen pohtii: "Todelliset syyt ovat syvällä hyvinvointiyhteiskunnan murenemiseen liittyvässä yhteisöllisyyden pirstoutumisessa ja ihmisten kokemassa irrallisuuden tunteessa." (hs 31.7.2011)

Teoksen nimi ”Sata makkaralaatua ja yksi idea” tulee Vladimir Sorokonilta. Hän kuvaa ilmauksella modernia supermarketia – 1900-luku merkkaa Sorokinille konemaisen ihmistyypin esiinmarssia. Tämä kyborgi elää massatuotannon ja -kulutuksen, keskimääräisen maun ja moraalisen relativismin keskellä. Käynnissä on ihmisen totaalinen yhdenmukaistaminen. Sorokin laajentaa kuvakulmaansa Venäjän nykyhallinnon arvostelusta sivilisaatiokritiikkiin. Emme ole ”lihasta tehtyjä koneita”.  (Ville Roponen, Parnasso 2/2010)

Ranskalainen tulevaisuuden tutkija Paul Cezanne kirjoittaa: Tulee päivä jolloin yksi ainut porkkana, tuoreena kädessä, aloittaa vallankumouksen. Vain toimimalla perusasioiden parissa ihminen näkee oman vaikutuksensa.  


Vuodesta 2006 lähtien masennuksen takia eläköityneiden nuorten määrä on kasvanut 42 prosenttia. (hs 11.8.2012)

 

Mielen sairastuminen on terve reaktio nykymenossa:

Maailma on järjetön, että täytyy olla todella sairas, että kestää siinä mukana.

Masennus – vai nykymenon järjettömyyden tajuaminen?

"Sen joka asettaa sen elämäntavan kyseenalaiseksi, jossa oma identiteetti on muodostunut, täytyy asettaa oma olemassaolonsa kyseenalaiseksi."
(Habermas 1983, s. 89)

Sairauden syihin käytävä: on luotava tilanne jossa mikään ihmiskunnan osa ei enää tarvitse huonompiosaisia oman itsensä pönkittämiseen (Hans-Joachim Maaz)

Mauno Koivisto on sanonut, että onnellisuus edellyttää uskoa parempaan tulevaisuuteen. Ilman uskoa parempaan tulevaisuuteen ei elämällä eikä työnteolla ole mitään merkitystä.

Ihmistä ylläpitävä voima on usko tulevaisuuteen. Kun kysyi nuorelta tsekiltä, mikä oli hänelle kaikkein merkittävintä vuoden 1989 samettivallankumouksessa, hän vastasi “tulevaisuus, tulevaisuus on paras tuntemani sana”. Nimenomaan tuntemattoman ja täten jännittävän tulevaisuuden aukeaminen oli kaikkein olennaisin seuraus reaalisosialismin kukistumisesta.


Mielensairaus tulee kalliiksi

Työpanoksen menetys alle 30-vuotiaana merkitsee 1,5 mljoonan euron aukkoa valtion tuloihin henkilöä kohden. Alle 35-vuotiaiden yhteiskunnasta syrjäytyneiden hoitomenot ovat vuodessa 2,5 miljardi euroa, joka ikinen vuosi. Jos lasketaan että joka vuosi 3500 alle 35-vuotiasta jää työkyvytömyyseläkkeelle, pelkästään näiden ihmisen jokavuotinen menetetty työpanos on heidän elämänsä aikana 5,2 miljardia euroa. Pelkästään vuoden 2008 aikana 16-34-vuotiaiden menetetty työpanos oli noin 6,6 miljardia euroa.  (Mika Lille, hs 3.5.2016)

Vuonna 2013 jäi 3459 alle 35-v nuorta työkyvyttömyyseläkkeelle. Heidän eläke on keskimäärin 700 euroa kuukaudessa.

Joka neljäs sairauslomapäivä ja joka kolmas eläkepäätös perustuu mielenterveyden ongelmiin. Vuotuisten kokonaiskustannusten on arvioitu olevan 3 – 4 prosenttia bruttokansantuotteesta. Mielenterveysongelmat maksavat vuosittain 6-7 miljardia euroa. Valtaosa kustannuksista muodostuu menetetyistä työvuosista. Kustannukset vuositasolla pelkästään työpanosmenetyksinä ovat noin 10 miljardia eli jopa enemmän kuin kestävyysvaje. Fyysisen terveyden kehittyessä yhä paremmaksi mielenterveysongelmien osuus sairaustaakasta kasvaa. (Suomen Kuvalehti 38 2013 Kristian Wahlbeck ja Marita Ruohonen Suomen Mielenterveysseura) Sosiaali- ja terveysmenoista noin 11 prosenttia ohjataan mielenterveystyöhön.

Pelkästään masennuksen kustannukset ovat noin 1,4 miljardia euroa. Vastaavasti psykoosien kun skitsofrenian aiheuttamat kokonaiskustannukset ovat noin 1,4 miljardia. Suurimmassa muutoksessa olivat 16-19 -vuotiaat nuoret miehet, joiden sairauspäivärahakaudet lisääntyivät 75 prosenttia 2004-2008. 

Kela korvasi vuonna 2008 yli 400 000:lle 16-29 -vuotiaalle sairauspäivärahaa masennuksen vuoksi. Määrä oli 44 prosenttia suurempi kuin viisi vuotta aikaisemmin. Alle 30-vuotiailla miehillä kausien määrä kasvoi 40 prosenttia ja naisilla 49 prosenttia. 21. ikävuoteen mennessä joka viides nuori oli saanut psykiatrista erikoissairaanhoitoa tai lääkitystä mielenterveysongelmiinsa.

2800 nuorta jäi mielenterveyssyistä työkyvyttömyyseläkkeelle vuonna 2013. Siis yli seitsemän alle 35-vuotiasta joka ikinen päivä. Puolet työkyvyttömyyseläkkeistä on myönnetty mielenterveyden ongelmien, usein masennuksen takia. Mielenterveyssyistä maksetaan 500 miljoona euroa työkyvyttömyyseläkkeitä. On esitetty arvioita, joiden mukaan pelkästään nuorten työkyvyttömyyseläkkeistä johtuvat kustannukset ovat viiden miljardin euron luokkaa vuosittain. Tämä on noin kymmenen prosenttia Suomen valtion tämän vuoden budjetista. Joka viides mielenterveyssyistä työkyvyttömyyseläkettä hakenut nuori on yrittänyt itsemurhaa. (Hanna Repo, Jonna Vierula hs 20.2.2015)

Kelan tutkimuksen mukaan noin 700 000 suomalaista  käyttää joka vuosi ainakin lyhyen aikaa jotakin psyykenlääkettä, masennuslääkkeiden käyttäjien määrä on 426 000. (Suomen Kuvalehti 24.7.2016

Nuoren sijoitusvuorokausi laitokseen maksaa 400 euroa. (hs 30.9.2016)

Valtiontalouden tarkastusviraton raporttin mukaan vuodelta 2007:  jos nuori ajautuu sosiaalisesti huono-osaiselle elämän uralle ja syrjäytyy pysyvästi työmarkkinoilta, tästä aiheutuu yhteiskunnalle noin miljoonan euron kustannukset ennen kuin henkilö täyttää 60 vuotta. Raportissa todetaan, että syrjäytymisen kustannukset ovat huomattavat. Jos syrjäytyminen kestää nuoren koko odotettavissa olevan työiän ajan, noin 40 vuotta, yhdestä syrjäytyneestä aiheutuva kansantulon menestys on noin 700 000 euroa. Julkisen talouden menetys on noin 430 000 euroa.

Skitsofrenian kokonaiskustannukset ovat 700-900 miljoonaa euroa vuodessa. Puolet kustannuksista kertyy työpanoksen menetyksistä, neljäsosa lääketieteellisistä hoidoista ja neljäsosa sosiaalihuollosta. Suomessa on noin 50 000 skitsofreniaa sairastavaa potilasta. Nuorella iällä alkavan vaikean psykoosisairauden kokonaiskustannukset ovat suuret sairauden pitkäaikaisuuden vuoksi. (Jyrki Korkeila hs 1.6.2016)

Mielenterveys ja päihdehäiriöiden kokonaistaakka yhteiskunnalle on suuri, kolme prosenttia bkt:stä eli kuusi miljardia euroa vuonna 2016.

Tähän sisältyvät hoitokulut sekä sairauspäiväraha ja työkyvyttömyyseläkekorvaukset. Eniten terveydenhuollon resursseja käyttävien potilaiden joukossa mielenterveys ja päihdehäiriöt ovat todennäköisesti suurin yksittäinen nimittäjä.” (Jukka Kärkkäinen, Sami Pirkkola hs 29.11.2016)
Reini K. Mielenterveyden edistämisen taloudelliset vaikutukset.Vaasan yliopiston julkaisuja, selvityksiä ja raportteja 208/2016, ks. sivu 7.
"2.3 Mielenterveyden häiriöihin liittyvät kustannukset EU:n alueella mielenterveyden häiriöiden kokonaiskustannusten on arvioitu olevan n. 3,5 prosenttia alueen BKT:sta ja vastaavasti Suomelle luku on arvioitu olevan kolme prosenttia BKT:sta vuonna 2010 (Gustavsson et al. 2011, OECD 2015). Epäsuorista kustannuksista on näissä luvuissa mukana vain sairauspäivärahat ja työkyvyttömyyseläkekorvaukset. Kokonaisuudessaan epäsuorien kustannusten (sosiaaliturva ja tuottavuuden lasku) on arvioitu muodostavan yli puolet mielenterveyden häiriöiden kaikista kustannuksista (Gustavsson et al. 2011). Myös Kiiskinen ja työtoverit (2005) ovat arvioineet mielenterveyden häiriöiden epäsuorien kustannusten ylittävän suorat kustannukset moninkertaisesti."

Siitä, ettei mielenterveydenhäiriöitä hoideta riittävän hyvin, koituu valtavat kustannukset yhteiskunnalle. Työeläkejärjestelmässä mielenterveyden häiriöiden aiheuttamat työkyvyttömyyseläkemenot olivat viime vuonna 735,9 miljoonaa euroa. Kela puolestaan maksoi kansaneläkejärjestelmän kautta mielenterveyden häiriöiden aiheuttamia työkyvyttömyyseläkkeitä 489, 4 miljoonalla eurolla. Yhteensä menot ovat siis 1,2 miljardia euroa. Mielenterveyden aiheuttamat työkyvyttömyyseläkkeet ovat siinäkin mielessä erittäin kalliita, että niiden takia eläkkeelle siirrytään keskimäärin seitsemän vuotta nuorempana kuin keskimäärin työkyvyttömyyseläkkeelle. Myös paluu työelämään on muita sairausryhmiä vaikeampaa ja epätodennäköisempää. Viime vuonna masennuksen takia työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyi jopa kahdeksan suomalaista päivässä. (Iltalehti 17.5.2017)

Työn mielekkyys kadoksissa

Keskeisin syy työelämästä syrjäytymiseen on mielenterveyden häiriöt.

Kelan emeritus-tutkimusprofessorin Raimo Raitasalon mukaan nuoria ei pitäisi hoitaa vain lääkkeillä. Sairauslomalle päätyvät etenkin ne, joilla on oppimisvaikeuksia tai muita kognitiivisen toiminnan häiriöitä. "On oletettavaa, että vaatimustaso kasvaa eri puolilla niin, että haavoittuvat nuoret eivät enää pärjää." Raitasalon mukaan nuorten tukiverkot ovat haurastuneet kotona, koulussa ja työssä. (hs 13.12.2009)

Työn psyykkinen ja sosiaalinen kuormitus ovat nousseet yhä merkittävämmiksi uhkiksi ihmisen toimintakyvylle. Työterveyshuolto keskittyy tästä huolimatta hoitamaan lähinnä fyysisiä vaivoja. Henkilötyövuosina tarkasteltuna tämä tarkoittaa, että lääkäreiden 31, fysioterapeuttien 10 ja psykologien 3 prosenttia, työterveyshoitajien 55." (Pirkko-Liisa Hyttinen hs 5.11.2010)

Suomalaisten nuorten itsemurhaluvut ovat EU:n suurimpia. Itsemurhaan kuolee vuosittain noin 1000 suomalaista – kolme kertaa niin paljon kuin liikenteessä. Liikennekuolemien vähentämiseksi on asetettu kansallinen tavoite, käynnistetty tutkimusohjelma ja resursoitu viranomainen. Itsemurhien vähentämiseksi ei ole tavoitetta, ei tutkimusohjelmaa eikä valtuutettua viranomaista. Yhteiskunnallinen kehitys on tehnyt mielenterveydestä yhä tärkeämmän pääoman. Tästä huolimatta kansanterveystyö painottuu edelleen fyysisen terveyden edistämiseen. Tunnetaitoja ja sosiaalisen vuorovaikutuksen taitoja tulisi aktiivisemmin kehittää kouluissa. (Prof Kristian Wahlbeck hs 7.8.2011)

Jyväskylän yliopiston historian professori Juha Sihvola kirjoittaa arvostellessaan Juha Siltalan kirjaa Sisällissodan psykohistoria: "Siltala kysyy, miksi saavutettujen etujen menetys ei viime vuosikymmenellä johtanut edes mielenosoituksiin saati väkivaltaan vaan masennukseen, työuupumukseen ja alkoholismiin?" (hs 8.9.2009)

Ihmisten autonomisuuden kasvu on lisännyt heidän henkilökohtaista vastuutaan, epävarmuuttaan ja riittämättömyyden tunnettaan, mikä on tehnyt masennuksesta tärkeän yhteiskunnallisen ongelman.

Mielenterveysongelmien syynä ovat kuitenkin usein yhteiskunnan makrotason muutokset, joihin ei voi yksilötason lääketieteellisin keinoin vaikuttaa. Myös Lönqvist painottaa, että psykososiaaliset ympäristötekijät vaikuttavat geenejä ja aivoja voimakkaammin mielenterveyden häiriöiden syntyyn.

Jobstin, Shostakin ja Whitehousen mielestä sairaudet ovat terveitä reaktioita, joilla ihmisen mieli ja keho kertovat, että elämän dynaaminen tasapaino on järkkynyt.

Vanhemmat eivät usein pysty tukemaan lastensa kehitystä omien elämänhallinnan ongelmiensa esim. kiireen ja suuren sukupolvikuilun johdosta.

Vaikka hyvinvointivaltio tuottaa yrityksille paljon tärkeitä resursseja esim. koulutettua ja tervettä työvoimaa, nähdään se tästä näkökulmasta lähinnä yrityksille kustannuksia aiheuttavana taakkana. Toisaalta yritysten kilpailukyvyn vaaliminen pakottaa valtion vähentämään verotustaan mikä uhkaa hyvinvointivaltion rahoitusta sekä yksityistämään julkisia palveluita minkä pelätään kasvattavan eriarvoisuutta.

Ihmisten kokema henkinen hyvinvointi korostuu vaurastuneessa ja vapautuneessa yhteiskunnassa. Muutos asettaa suuria haasteita heidän henkisen koherenssin tunteelleen: Elämän ymmärrettävyydelle, halittavuudella ja merkityksellisyydelle. Tämä on johtanut mielenterveyden harmaan alueen kasvuun. Vahva kulutuskulttuuri tarjoa paljon impulsseja, tekemistä ja tuotteita, jotka lisäävät arjen inkoheranssia. Erich Frommin mukaan korostetaan asioiden, ihmissuhteiden ja ideologioiden omistamista.

Edistävä mielenterveystyö on pitkäjänteistä ja rakenteisiin vaikuttamista. Omien tunteiden tunnistaminen ja ilmaiseminen sekä omien selviytymistaitojen tiedostaminen ja kehittäminen ovat mielenterveyden suojatekijöitä. Ne suojaavat jopa sairastumiselta. Taidot vahvistavat itsetuntemusta, lisäävät kestävyyttä sietää arjen pettymyksiä ja vastoinkäymisiä. Ne antavat välineitä ristiriitojen ratkaisemiseen." (Työnohjaaja Marjo Hannukkala, päätoimittaja Suomen Mielenterveysseura Kristina Salonen, hs 11.1.2010)

Tunnetaitoja ja sosiaalisen vuorovaikutuksen taitoja tulisi aktiivisemmin kehittää kouluissa. Psykososiaalisen hyvinvoinnin edistäminen vaatii uutta otetta. Yhteisöllisyys, osallisuus, oikeudenmukaisuus, turvallisuus ja vaikuttamismahdollisuudet ovat mielenterveyden rakennuspalikoita. Päättäjien on tärkeää hahmottaa, että psykososiaaliset ongelmat ovat tulevaisuuden todellinen kansanterveysongelma. Köyhyys, syrjäytyminen ja yksinäisyys altistavat mielenterveyden ongelmille.  (prof. Kristian Wahlbeck hs 7.8.2011)

”Äänestysprosentin päivittely on keinotekoista holhoamista. Kun ihminen ei koe voivansa vaikuttaa omaan elämäänsä kovankaan ponnistelun avulla, äänestäminen on järjetöntä. Perusongelma piilee siinä, kuinka työelämän kiristynyt kilpailu vuokra- ja pätkätöineen kaventaa ihmisten vaikutusmahdollisuuksia ja kuinka ihmisen kyky suunnitella ja ohjata omaa elämäänsä hankaloituu. Jos omaan elämään ei voi vaikuttaa, niin huomio kiinnittyy omaan itseen ja erilaiset ruumiilliset kiputilat ja psyykkiset oireet ottavat helposti vallan. On loogista että ihmiset vetäytyvät peleistä, jotka tuntuvat jo alkujaan epäreiluilta, liian haastavilta tai joissa palkkiona on vain epävarmuutta.”  (Jussi Turtiainen hs 28.5.2007)



Valta syyllistää toisinajattelijoita

Missä näitä pelkureita kasvaa?” kysyivät hs pääkirjoittajat 2.1.2011: "Kylmäverisesti ja raukkamaisesti Jokelan, Kauhajoen ja Sellon tapahtumia yhdistää suunnitelmallisuus ja se, että ilmeisesti myös Sellon joukkomurhassa tekijä tunsi uhrinsa... Mistä näitä luusereita tulee? Näitä pelkureita, jotka yrittävät ratkaista elämänsä ongelmia tappamalla puolustuskyvyttömiä eivätkä edes uskalla kohdata tekojaan ja kantaa niiden seurauksia.” Mutta sitten muuttui jutussa tyyli: ”Jollakin tavoin yhteiskuntaan on saatava parempi yhteisvastuun ja välittämisen henki. Ihmisten pitää pystyä jakamaan pelkonsa ja ahdistuksensa, ja näitä viestejä on opittava kuulemaan ja ymmärtämään. Paljon puhutaan, että hyvinvointiyhteiskunnassa vastuu on sysätty yksilöiltä yhteiskunnalle. Näiden murhenäytelmien edessä mieleen nousee, että monessa suhteessa asiat ovatkin ehkä toisin päin: yksilö on jätetty yksin. Vastuuta ei ehkä pakoilekaan yksilö, vaan häntä ympäröivä yhteisö." 

Journalistien käyttämä kieli ja ottamansa asemat keskusteluissa osoittavat, ettei ”meihin ” kuulu tavallisesti työtön, pienituloinen, ulkomaalainen, ”syrjäytynyt” tai nuori. Journalismin ”me” on uutterasti töissä käyvä, keskiluokkainen ja yhteiskunnallisesti sovinnainen ihminen, ihanteellinen kansalainen, joka on avarakatseinen ja lainkuuliainen. Journalismin ”me” ei kapinoi. Kun asemaansa kyllästyneet, edellä luetellut poissuljetut ryhmät osoittavat miltään kaduilla, kokevat toimittajat sen herkästi hyökkäyksenä ”meitä” kohtaan. Ylipäänsä oletus siitä, että tietty elämäntapa on normi ja kaikki siitä poikkeava ”syrjässä”, on kyseenalainen. Entä jos joku ei halua lainkaan kuulua sellaiseen yhteiskuntaan, johon hänen oletetaan aktiivisesti ottavan osaa tai vähintäänkin sulautuvan? Tämä on journalismille useimmiten mahdoton ajatus ja viimeistään paljastaa sen roolin kansallisvaltion, parlamentarismin ja kapitalismin puhemiehenä. (Emilia Kukkala, Pontus Purokaru, Luokkavallan vahtikoirat, 2016)

”Velka on yksi merkittävimpiä valtasuhteita nykyisessä finanssivetoisessa kapitalismissa, Maurizio Lazzaraton mukaan jopa niin merkittävä, että hän kirjoittaa mieluummin velkataloudesta kuin vaikeammin hahmotettavasta finanssikapitalismista. Velalle on tyypillistä moralismi.  Velan jota ilman kapitalistinen järjestelmä kaatuisi, moraali on syyllistämisen moraalia. Syyllistämisen ja vastuun käsitteiden kautta velka on hallinnan tekniikka, jolla ihmisestä tehdään vähemmän arvaamattomia heidän ikään kuin luvattuaan tulevaisuutensa velan takaisinmaksulle. Luotto edellyttää moraalista puhtautta, joka taas edellyttää lupausta tietynlaisesta elämästä. Velka siis riistää ihmisen aikaa vielä perinteistä palkkatyösuhdetta tehokkaammin." (Emilia Kukkala, Pontus Purokaru, Luokkavallan vahtikoirat 2016)


Missä ihminen on onnellinen?

Gallup kysyi vuonna 2001 noin tuhannelta ihmiseltä 148 maassa, olivatko he hyvin levänneitä, kohdeltiinko heitä kunnioittavasti, hymyilivätkö ja nauroivatko he paljon, olivatko he oppineet tai tehneet jotain kiinnostavaa ja olivatko he tunteneet itsensä onnelliseksi edellisenä päivänä. Näillä kysymyksillä maailman onnellisimmiksi valtioiksi kirivät Panama, Paraguay, El Salvador, Ecuador ja Costa Rica.

Maailman onnettomimmat ihmiset taas tulivat rikkaasta ja hyvin toimivasta Singaporesta. Jos halumme ei liity materiaan, voimme harjoittaa vapautta missä ja milloin tahansa. Biovalta (normalisointi, sosiaalinen kontrollointi, käsitys normaalista tai oikeasta, väärän ja poikkeavan) on sosiaalista kontrollia. Biovallalle on tyypillistä, että kansalaiset kokevat olevansa itse vastuussa omasta elämästään ja johtavansa itseään. Pakkovalta on kuolemaksi, biovalta tukahduttaa



Taloudellinen kasvu ja pahoinvointi

 
Timo Hämäläinen (Tiedepolitiikka 4/2009) on tutkinut sitä, missä yhteiskunnan toiminnassa on menty pieleen. ”Suomen yhteiskuntapoliittinen keskustelu on Kuusen ajoista lähtien painottanut talouden ja hyvinvointivaltion merkitystä hyvinvoinnille. Ajan myötä niistä on muodostunut kannattajilleen itseisarvoisia päämääriä. Taloudellinen kasvu ja hyvinvointivaltion kehittäminen palvelivat hyvin teollisen Suomen yksinkertaisia hyvinvointitarpeita.

Globalisaatioon liittyvä yhteiskunnallinen murros, kansalaisten vaurastuminen ja vapautuminen, perinteisten käyttäytymisnormien heikentyminen sekä markkinoiden tarjonnan kasvu ovat kuitenkin luoneet uudenlaisen tilanteen. Kaikki hyvinvoinnin kannalta keskeiset tekijät ovat muuttuneet perusteellisesti. Tämän muutoksen laaja-alaisuus on jäänyt yhteiskuntapoliittisilta keskustelijoilta pääosin huomaamatta. Hyvinvoinnista keskustellaan edelleen Pekka Kuusen viitekehyksessä, missä korostuvat tulotaso, tuloerot, köyhyys, sosiaaliturva, asuminen, terveys, ym. objektiiviset ja asiantuntijoiden valitsemat resurssitekijät. Arjesta selviäminen ja kansallinen hyvinvointi edellyttävät nykyään hyvin erilaisia asioita kuin hyvinvointivaltion alkuaikoina. Kansalaiset eivät nykyään tunne, että heillä olisi merkittävää poliittista vaikutusvaltaa. Sopivan edustajan löytäminen on myös vaikeaa pitkälle individualisoituneessa ja eristyneessä yhteiskunnassa. Ihmisiä houkutteleekin entistä enemmän suora osallistuminen heitä itseään koskettavien päätösten suunnitteluun ja tekemiseen.

Kulutus on siirtynyt välttämättömyyshyödykkeistä identiteetin rakentamisen suuntaan. Vaikka ihmisellä olisi kaikki Maslowin tarpeet tyydytetty, voi hän silti kärsiä elämän merkityksettömyydestä, jos hänellä ei ole "itsensä ylittävää" tarkoitusta elämässään. Se aiheuttaa masennusta ja väkivaltaisuutta. Henkisen hyvinvoinnin häiriöt ja mielenterveysongelmat ovat vapauteen ja oma-aloitteisuuteen perustuvassa tietoyhteiskunnassa paljon suurempi haitta työnteolle ja elämästä selviämiselle kuin teollisessa ja maatalousyhteiskunnassa, joissa oli enemmän yksinkertaisia taitoja ja fyysisiä ominaisuuksia vaativia työtehtäviä sekä elämää yksinkertaistavia sääntöjä.

Itäkeskuksen markkinointipäällikkö Anna Homen: ”Kun kohtelemme nuoria asiallisesti ja annamme heidän hengata, heistä tulee hyviä asiakkaita ja liikkeiden tulevia työntekijöitä.” nuoret ovat kauppakeskuksille rahaa pankissa ja siksi heille rakennetaan omia tiloja, löhöpaikkoja ja latauspisteitä. (hs 22.2.2016)

Aaron Antovskyn kehittämä Salutogenesis-teorian mukaan keskeinen kysymys on, että miksi suurin osa ihmisistä ei sairastu, vaikka me kaikki altistummekin erilaisille bakteereille, viruksille, onnettomuuksille sekä ylipäänsä luonnonlakien mukaiselle entropialle. Hänen mukaansa ihmisten erilaiset vastustuskykytekijät voidaan kiteyttää henkisen koherenssin (sense of coherence) tunteeseen jolla on kolme pääkomponenttia

1. elämän ymmärrettävyys
2. elämän hallittavuus
3. elämän merkityksellisyys.

Subjektiiviseen hyvinvointiin vaikuttaa elinympäristön, resurssien, toimintamahdollisuuksien, arkielämän aktiviteettien ja roolien lisäksi: 

1. Henkinen koherenssi
- maailman ymmärrettävyys
- arjen hallittavuus

2. Elämän merkityksellisyys
- itsensä ylittäminen
- muiden palveleminen
- korkeampi päämäärä

3. Maslowin tarpeet
- itsensä toteuttaminen
- itsekunnioitus ja sosiaalinen arvostus
- lähimmäisen rakkaus ja yhteisöllisyys
- turvallisuus
- fysiologiset tarpeet

Mielenkiintoiseksi Antonovskyn teorian tekee se, että nykyinen taloudellinen ja yhteiskunnallinen murros heikentää kaikkia kolmea henkisen koherenssin tunteeseen vaikuttavaa tekijää. Viime vuosina tapahtunut henkisen koherenssin tunteen heikentyminen on työntänyt monia ihmisiä mielenterveyden harmaalle alueelle, jossa mieli oireilee ja varoittelee epätasapainosta. Lievätkin mielenterveysongelmat muodostavat työkyvylle entistä suuremman ongelman tietoyhteiskunnassa. Myös Ehrenberg yhdistää mielenterveyshäiriöiden kasvun oman itsen rakentamisen vaikeuteen nyky-yhteiskunnassa.”

Varhain aloitettu juominen aiheuttaa ongelmia myöhemmin. Uuden tutkimuksen mukaan yhteys ongelmakäyttäytymiseen, kuten tupakointiin, marijuanan käyttöön, onnettomuuksiin, tappeluihin ja huonoon akateemiseen menestykseen, on vain varhaisella humalajuomisella, ei ensimmäisellä maistiaisella.

Puiden takaa hiipi laiha nuori mies. Hän kysyi voinko heittää pari euroa. Seuraavan vartin hän kertoi monipolvista juttua vanhempien työttömyydestä ja sekoilusta, väkivallasta, kouluongelmista, päihdeongelmista, terveysongelmista ja ongelmista virkavallan kanssa Kun selviytymistarina tyrehtyi, hän katseli eteensä ja sanoi: ”Kaikki on ihmisestä itsestä kiinni.” 1990-luvun lamavuosien jälkeen harva säilytti uskoa yksilön vaikutuskykyihin, kun vanhemmilta, itseltä tai ystäviltä menivät alta työpaikat tai firmat, ilman omaa syytä. Nuorella miehellä olisi ollut aiheita kirota sosioekonomisia lähtökohtiaan. Hän oli saanut alkujaossa huonot kortit. Silti hän uskoi meritokraattisen, yksilön ahkeruutta ja lahjakkuutta korostavaan yhteiskuntakuvaan. En tiedä, oliko se sankarillista vai traagista.

Mitä ahdistunut käy läpi joka päivä:
1. Pelko siitä, että jotakin pahaa tapahtuu
2. Pelko siitä, että on unohtanut jotakin tärkeää
3. Virheiden tekemisen pelko
4. Jatkuva pohdinta siitä, onko suututtanut jonkun
5. Epävarmuus siitä, miltä näyttää muiden silmissä
6. Ahdistus siitä, ettei nykyhetkeä tai tulevaa voi täysin kontrolloida
7. Ahdistus siitä, että on ahdistunut


Nykyisen kertakäyttöelämänmuodon ylläpitäminen ei ole mahdollista ilman jatkuvaa kasvua ja poliitikkojen tehtävä on pitää kasvukone käynnissä. Kasvua tarvitsee ihmiskunta joka kasvaa mutta ei maapallo joka ei kasva. Kun entropia kasvaa ja luonto kuluu, kasvun loppu ei oikeasti ole planeetallemme vaara. Ihmisen sosiaalinen vointi, jota poliitikot eivät kykene ylläpitämään, sen sijaan on vaara yhteiskuntien vakaudelle ja järjestykselle. Kukaan ei tiedä mitä ihmismassojen pahoinvointi tuo tullessaan. Kasvuhan merkitsee kansalle työtä ja toimeentuloa. Kasvun mittareiden mukaan maalle on edullista, jos siellä rauhankin aikana ryskyy ja paukkuu, tulvii tai säteilee. Ydinvoimalaonnettomuus Japanissa sai aikaan kasvupiikin Tohokun alueen taloudessa ja oli elvyttävä ruiske japanilaiseen deflaatioon. Kummallista että kasvu on nopeinta sotien ja luonnonkatastrofien jälkeen ja että Kreikka pitää ensin tuhota, jotta se voidaan jälleenrakentaa.(Esko Seppänen Emumunaus 2012)


 Vaikeaahan ei ole vain nuorilla:

Ainoastaan ne teinit, jotka puristavat itsensä tehokkaan opiskelun kautta tuottavaan ammattiin, ovat tervetulleita ärsyyntyjien maailmaan. Ja kun uusi vaippa-aika koittaa – kun Liberon tilalle tulee Tena ja lastenrattaat korvataan rollaattorilla – on taas aika poistua tuottavien ja kuluttavien silmistä. Ensin seniorimaahan, sitten kirkkomaahan. Ja mieluummin uurnassa, sillä se vie vähemmän tilaa. (Tomi Kontio 8.7.2012)


Mikä auttaa ahdistukseen?

1. Asuinyhteisöön?

Suomessa nuoret ovat perustaneet omia asuinyhteisöjään ja ekoyhteisöjä. Kun me vanhemmat ilmoitimme Suomineito-ekoyhteisön perustamisesta, oli kahdessa kuukaudessa yli 200 ihmistä soittanut hankkeen vetäjille: Minäkin haluan elää sillä lailla. Yhteisöön tuli nuoria, jotka olivat jo hankkineet asianmukaisen koulutuksen kuten luonto-opas, puutarhuri, karjakko, puuseppä, mutta myös nuoria, jotka vasta miettivät, mitä elämällä tehdä. Yhteisöön saivat muuttaa vapaasti  kaikki, joita nyky-yhteiskunnan kuluttaminen, ostaminen ja vaarallisten energioiden käyttö ei miellyttänyt. Jokainen toivotettiin tervetulleksi. Kokemus olisi voinut olla meille kaikille myönteisempi. Vikaa ei ollut nuorissa, vaan byrokratiassa. Ensin tuli työvoimatoimisto, joka varmasti löysi jokaiselle "työpaikan" vallitsevassa järjestelmässä. Sitten tuli verottaja, joka ei ymmärtänyt omavaraiselämää, vaan piti elinkustannuksia yhteisössä epäilyttävän alhaisina. Raastupa, joka ei osannut päättää, soveltaako meihin perhe- vai kerrostaloasujien lainsäädäntöä. Kaupunki säikähti, kun eräs äiti toi huumeriippuvaisen poikansa työnoppiin – kaupungilla ei olisi varaa kustantaa hänen hoitoaan ja vuokrasopimuksemme entisessä vanhainkodissa jouduttaisiin sanomaan irti.

Olen seurannut, mitä meille muuttaneille nuorille ja keski-ikäisille on tapahtunut heidän lähdettyään. Jotkut ovat siltojen alla, jotkut on pumpattu muodottomiksi lääkkeillä, jotkut nääntyvät konkurssivelkojen alla oman alkutuotantoon perustuvan yrityksensä jäljiltä, jotkut ovat irrottautuneet vielä kauemmaksi järjestäytyneestä yhteiskunnasta. 

Mielestäni on sääli, että yhteiskuntamme on niin totaalinen, että vain määrätyllä tavalla pukeutuvat, asuvat ja elantonsa hankkivat ihmiset saavat elinmahdollisuuden. Älykkäille ja ahkerille nuorille ei sallita mahdollisuutta edes kokeilla esimerkiksi omavaraista maalaiselämää. Olemme betonisoineet ja byrokratisoineet elämäntavan, jossa jokainen asuu yksin tai ydinperheessä ja on riippuvainen rahasta elääkseen.

Nuorten ystäväpiiriensä kanssa perustamille pilottihankkeille olisi ainakin riittävästi tyhjiä suurkiinteistöjä tarjolla. Ekokylä ei viittaa vain teknologiaan. Ekokylä tarkoittaa paikallisesti omistettua ja sosiaalisesti vastuullista yhteiselämää, jossa käytetään osallistuvien menetelmiä ohjaamaan spirituaalista, sosiaalista ja taloudellista elämän alueita.


2. Mielekäs työ

Nyt keskustellaan siitä, voiko koululaisia pistää töihin. Jälki-istunto vai työpalvelu? Moni on valmis korvaamaan jälki-istunnot jopa kokonaan työpalvelulla, joka on sääntöjä rikkoneille oppilaille pakollinen. Jälki-istunto on turhauttava ja koululaisille mieluummin ylpeyden kuin häpeän aihe. Matti Apunen: "Jälki-istunto ei opeta muuta kuin uhmaa. Työpalvelu muistuttaa, että tekojensa ääreltä ei voi kävellä kädet taskussa ja pipa silmillä." Vaula Norrena: Jatkuvasta myöhästelystä kolme kertaa astioiden tiskaamista koulun ruokalassa. Kiusaamisesta kiusatun palvelemista, esimerkiksi koululaukun kantamista pari päivää. On parempi, että huonon teon voi hyvittää hyvällä teolla kuin että pelkästään istukaan." Irina Krohn: "Kaikilla koululaisilla pitäisi silloin tällöin olla koulun arkiseen ylläpitoon ja siivoukseen liittyviä tehtäviä. Työn käyttö rangaistuksena on karhunpalvelus työn arvostukselle ja työn ilolle." ( hs 27.1.2012)


3. Opaskirjat kuten Mitä opin partiosta? (Tommi Laitio 9.7.2015)

1. Pitää ryhtyä. Olen vasta jälkeenpäin tajunnut, että olen tehnyt todella isoja asioita todella nuorena partiossa. Kasvoin partiossa ajattelutapaan, jossa oli aivan normaalia, että 15-vuotias lähtee 10-vuotiaiden kanssa metsäretkelle ilman aikuisia. Tai että alaikäinen voi aivan hyvin olla vastuussa monen kymmenen hengen leiriruuista. Minua kannustettiin kokeilemaan ja myös itse tarjouduin. Kasvoin ajattelutapaan, jossa aloitteentekijää ei jätetty yksin. Ilman tuota ryhtymisympäristöä en olisi uskaltanut hakea ison organisaation johtoon 34 vuoden iässä. Tuo aika myös jätti minuun asenteen, että aloitteellisuudesta tulee palkita vapaudella ja vastuulla.

2. Ei ole miesten ja naisten hommia. Tästä olen ikuisesti kiitollinen. Törmään työelämässä moniin sellaisiin miehiin, joille yhteistoiminta naisten kanssa on vieraampaa. Olen koko työurani ajan viihtynyt parhaiten sekaporukoissa. Partio opetti minut näkemään sukupuolen, mutta näkemään sen ohi yksilöön saakka. Partiossa opin, että raskaisiin kantohommiin ja ruoanlaittoon osallistuvat kaikki.

3. Ei ole nuorten ja vanhojen hommia. Tajusin vasta jälkeenpäin, että eivät kaikki ole viettäneet viikonloppuja porukoissa joissa on teini-ikäisiä, opiskelijoita, pienten lasten vanhempia ja keski-ikäisiä. Partio opetti välttämään liiallista pokkurointia ja vaatimaan tasavertaisuutta.

4. On monta tapaa olla hyödyllinen. En ole koskaan ollut käsistäni kovin taitava. En loista solmuissa tai muissa retkeilytaidoissa. En pärjännyt partiotaitokisoissa. Silti minulla ei koskaan partiotoimintani aikana tullut sellaista oloa, että voisitko rillipää mennä muualle. Koin itseni hyödylliseksi, koska osasin kirjoittaa. Ilman partiotoimintaa en olisi uskaltanut lähteä jo ensimmäisen vuoden aikana avustajaksi yliopiston opiskelijalehteen – olinhan jo tuolloin päätoimittanut yhtä lehteä.

5. Ryhmän syntymiseksi vaaditaan yhteinen kokemus. Partiosta mukaani on jäänyt voimakkaasti se, että ryhmän syntymiseksi on koettava jotakin arjen ulkopuolelle menevää. Jotta meille voi syntyä me-henki, meidän on koettava jotain mikä erottaa meidät heistä. Ilman partiota emme olisi ensimmäisissä nuorisoasiainkeskuksen johdon seminaareissa lähteneet lumikenkäilemään tai en ehkä olisi keksinyt laittaa koko nuorisoasiainkeskuksen henkilökuntaa kaupungille nuoria jututtamaan. Meillä on oltava jotakin yhteisiä tarinoita, joita kerromme nuotiolla. Ja jo partiossa opin, että kiperät kokoustilanteet menevät helpommin, jos voimme niissä hankauskohdissa ammentaa kokemusten kasvattamasta luottamustaseesta.

6. Menestys on ryhmän ominaisuus. Partiossa opin, että ihminen uskaltaa tehdä ”liian isoja” asioita, jos ei joudu tekemään niitä yksin. Mentaliteetti on sama kuin monissa startupeissa: on löydettävä porukka, jolla on pokkaa lähteä tekemään isompia juttuja. Partio taustalla on saanut minua miettimään, miten voisimme paremmin palkita hyvistä suorituksista ryhmiä yksilöiden sijaan.

7. Innostuneet tekevät paremmin. Vapaaehtoisten johtaminen on vaikeampaa kuin palkkatyössä olevien. Vapaaehtoistyössä ei ole mahdollisuutta pakottamiseen. Siksi jo partiossa tajusin, että hyvä ilmapiiri synnyttää hyviä tekoja. Että vaikka tekisimme töitä vaikeiden asioiden kanssa ja tekisimme töitä ahkerasti, kaikki tekevät paremmin jos uskovat siihen mitä tekevät ja näkevät tekemisensä vaikutukset.


Mistä mielekkyysperusta elämälle?

Teemu Taira väärin uskottu? Ateismin uusi näkyvyys Eetos 2014

Sam Harris käyttää käsitettä uskonnoton henkisyys. Uskonnot ovat instituutioita, ihmisten muokkaamia. Luther korosti uskoa sitoutumisena ja luottamuksena, ei opin julistuksena. Protestanttisen uskonpuhdistuksen aikaan eroteltiin todellinen usko ja pelkkä rituaali. Ei riittänyt rituaaleihin osallistuminen vaan piti myös uskoa oikein. Fideimin mukaan järki ei ole tarpeellinen uskonnolliselle uskolle. Kirkkoon kuulumisen syitä 2004 kysyttäessä erottuu käsitys, olennaista kirkon toiminnassa on hautausmaiden ylläpito, siirtymäriittien tarjoaminen ja kotimaahan kohdentuva sosiaalityö, kalendaaririitit. Siinä missä uskonto ja perinteinen uskonnollisuus on yliluonnollisten uskomusten ja dogmaattisten instituutioiden sulautuma, kirkon rituaaleihin osallistumista, henkisyys viittaa meditaatioon. Henkisyydellä erotetaan oma toiminta uskonnosta ja ateismista. Henkisyys tarkoittaa sisäisen minän tutkiskelua, elämän tarkoituksen, holistisen henkisyyden etsimistä. Henkistä ihmistä ei kiinnosta materiaalisuus. Uskomukset ovat toissijaisia verrattuna kokemuksellisuuteen.

Valistuksen aikana Thomas Hobbes julisti, että uskonto ei ole ilmestyksessä annettua. Uskonto ja kyky tuntea jumala on ihmiselle luontaista ja että Jumalan tuntemiseen ei tarvita mitään taivaallista väliintuloa. Deistit jättivät tilan luonnolliselle uskonnolle, mikä tarkoitti ihmisen luonnollisen järjen kykyä ymmärtää Jumalan olemassaolo. Järjen avulla oli helppo hylätä ihmeet, neitseellinen syntymä ja kolminaisuusoppi. Raamatun tapahtumia tulkittiin uudestaan: Jeesus ei kävellyt vetten päällä. Deismistä muodostui välittävä kanta teismin ja ateismin vastakkainasettelussa. Hobbesille Jumala oli olemassa, joskin käsittämättömänä, toisin sanoen ihminen ei ymmärrä mitään siitä mitä on vaan vain että hän on. Deismissä sitoutuminen luonnosta jäljitettävään älykkääseen suunnitteluun on rationaalisesti perusteltavissa. Suunnittelun havaitseminen toimii todisteena älykkäästä suunnitelmasta. Newton ajatteli päässeensä kiinni jumalan mieleen. Darwin piti kristinuskoa ja uskonnollisuutta ajallisen edistymisen ylimenokautena. Se oli sivistyneempää kuin villien uskonnoton elämä mutta sen tuli ylittämään tieteellinen maailmankuva. Darwin etsi kelloseppää mutta valitti löytäneensä vain rikkinäisiä kellonpuolikkaita.

Jos Hobbes ei ollut ateisti, oliko hän teisti, deisti tai panteisti? Ateisteista Nietzsche, Marx ja Freud epäilivät systemaattisesti sanotun ja kerrotun viattomuutta. Marxille uskonto esti ihmisiä nousemasta kapitalistista riistoa vastaan. Snellmannin mielestä uskonnollisten herätysten ei tullut levitä sivistyneistön pariin. Uusateismin kiinnekohtana on biologia ja evoluutioteoria. Porthanin mielestä ateismista piti rangaista, koska se oli yhteiskunnalle vaarallinen aate.

Vapaaehtoinen kuolema, itsemurha, tarkoittaa että tekijä ei ole löytänyt syvällistä syytä elää ja että kärsiminen on tarpeetonta.

Tiede ei tarjoa elämälle mielekkyysperustaa, se on nihilististä. Tiede ei edes pyri kohtaamaan aihetta ja tämä on tieteen menestyksen edellytys, tiede ei ajattele kuten Heidegger sanoo.

Jumalan käsitteessä on samankaltaisuutta, jos kulttuurinen pinta raaputetaan pois. Syvällisimmillään usko ei ole vastaus elämän kysymyksiin vaan halukkuutta elää tietäen, että on asioita, joita emme voi tietää. Teologi Keith Wardille jumala on kosminen ja ruumiiton mieli, puhdas henki ja tietoisuus, olemus ja täyteys, korkeampi voima.


Olemassaolon merkityksen etsiminen

Ihminen etsii aina merkitystä olemassaololleen, suuntaa, selitystä erityisille kokemuksilleen, maailmalle kokonaisuutena, uskonnollisia, ideologisia, tieteellisiä, maailmalle kokonaisuutena. Ptolemaioksen geosentrinen maailmankuva vaihtui Koperniuksen heliosentriseen aurinkokeskeiseen maailmankuvaan. Maailmankuva on luonnontieteellinen käsite, maailmankatsomus sosiologinen.

Uskonnoissa on yhteistä, että niissä kaikissa on jokin myytti, rituaali ja utopia. Myyteissä käsitellään maailman, ihmisen ja luonnontapahtumien (maanjäristys, salama, taivaankappaleet) alkuperää. Prometheus myytti, hindulainen Purusha-myytti, raamatullinen luomis- tai valtamyytti. Myyteissä selvitetään, miten menneisyys on perustana nykyisyydelle ja luovat siten merkitystä. Myytit projisoivat ihmisen kokemuksia, ongelmia ja heikkouksia. Koska myytit eivät suoraan kerro vaan jättävät tulkinnan varaa, kestää niiden merkitys yli sukupolvien. Rituaalien avulla ihminen saa yhteyden johonkin korkeampaan ja siten merkitystä. Utopian toteutumista ei välttämättä odoteta, mutta se motivoi tätä päivää.

Filosofi Auguste Comte on tunnettu siitä että hän pohti uskonnon ja tieteen suhdetta. Hänen kolmen vaiheen lain mukaan niin ihminen kuin ihmiskunta kokonaisuudessaan käy kehittyessään läpi teologisen, metafyysisen ja positiivisen vaiheen. Ensimmäisessä vaiheessa luontoa selitetään uskontojen avulla. Sen kehitysvaiheita ovat animismi, missä luonnonolioilla oletetaan olevan sielu, polyteismi (useiden persoonallisten jumalhahmojen olettaminen) ja monoteismi (usko yhteen Jumalaan). Toinen on metafyysinen vaihe, missä ihminen pohtii, mikä on ilmiöiden takana oleva todellisuus, mikä on fysiikan tuolla puolella. Ilmiöiden taakse postuloidaan abstrakteja selittäviä epäpersoonallisia voimia ja periaatteita. Kolmantena tulee positiivisen tieteen vaihe (sosiaalifysiikka?) tarkoittaa että vain se mitä havaitaan ja mitä näiden ilmiöiden välisistä suhteista voidaan kuvailla. Comtelle kolmas ajattelun vaihe merkitsi kaikkien tieteiden - myös humanististen ja yhteiskuntatieteiden - puhdistamista teologisesta ja metafyysisestä "saasteesta". Ilmiöiden taustalla ei ole aineen tai hengen todellisuutta. Positiivinen tiede tulee uskonnon tilalle. Positivismi on ihmiskunnan uskonto. Rakennetaan humaanisuuden temppeleitä, sekulaari uskonto.

Mitä antroposofi Jukka Kuoppamäki opettaa elämän merkityksestä?
Näkyvän takana, Jukka Kuoppamäki 2015 Viisas elämämme
Näkyvän takana,
harjaantumattomilta aisteilta piilossa,
mutta silti todellisempana
kuin fyysinen maailma
on ihmisen alkuperä,
hänen päämääränsä
ja olemassaolonsa kehto,
jonne hän aina palaa
ennen uuden retken aloittamista
tässä näennäisen kouriintuntuvassa
harhamaailmassa.

Nuorena halusin ennen muuta tietää kaksi asiaa: mistä ihminen tulee ja minne hän menee. Toisin sanoen: mikä on perimmäinen totuus tämän näkyvän maailman takana.

Dionysios Areopagitan hierarkiaoppi julkaistiin 500-luvulla. Taivaalliset hierarkiat jakautuvat kolmeen ryhmään:
III enkelit – suojelusenkelit
arkkienkelit – kansanhenget
persoonallisuuden henget – ajanhenget

II muodon henget
liikkeen henget
viisauden henget

I tahdon henget
harmonian henget
rakkauden henget

Ihmiskunnan historiaa seuratessa on todettu, kuinka auringon ja eläinradan merkkien yhteisvaikutus on leimannut ja leimaa edelleen Atlantiksen jälkeisen kulttuurikausien kehitystä
1. vanha-intialainen kulttuuri 7227-5067 eKr. - takaperin henkiseen pyrkivä
2. vanha-persialainen kultuuri 5067-2907 - valon ja pimeyden taistelu
3. vanha-egyptiläinen kulttuuri 2907-747 – kulttisana voimaan perustuva
4. kreikkalais-roomalainen kulttuuri 747-1413 – ajattelua edistävä
5. länsimainen kulttuuri 1413-3573 – kohtalon kulttuuri
6. slaavilainen kulttuuri 3573-5733 – veljesrakkaus, filadelfia
7. etelä-amerikkalainen kulttuuri 5733-7893 – tahdon kulttuurikausi

Syntymän portti on auringon ja kuun keskinäinen konstellaatio syntymämme hetkellä. Syntymän portti aukeaa lyhyesti vielä neljä kertaa ihmiselämän aikana, kun aurinko ja kuu ovat taas samassa asemassa. Kuunsolmun rytmi on 18 vuotta, 7 kk, 9 pv, jolloin henkisessä maailmassa päätetty liike säteilee hetken päivätajuntaan. Kuunsolmu antaa meille mahdollisuuden tarkistaa elämämme todellisten, ikuisuuden kannalta tärkeiden virikkeiden toteutumista. Nämä neljä merkittävää hetkeä ovat laskettavissa kunkin ihmisen syntymäajasta. Tässä iät: 18/7/9 – 37/2/18 – 55/9/27 – 74/5/6.

Ihmisen elämä kulkee seitsemän vuoden jaksoissa. Seitsemän vuoden välein hän muuttuu perusteellisesti sekä sielullisesti että ruumiillisesti. Jopa kaikki ruumiin solut uusiutuvat seitsemässä vuodessa. Elämänkaaren tarkastelu tällä tavalla osoittaa, ettei meitä suinkaan lähetetä ilman suojaa ja ohjausta kylmään ja kovaan maailmaan. Taustalla on korkeampi maailma olentoineen antaen meille turvaa ja ohjausta.
0-7 tulee kouluikään
7-14 murrosikään
14-21 tulee täysi-ikäiseksi
21-28 hankkii ammatin
28-35 ihminen saa jalansijan ammatissa, kisälli
35-42 kulkee omaa tietään kohtaloaan täyttäen, mestari
42-49 välienselvittelyä elämässä
49-56 kuningasplaneetta Jupiter johtaa häntäkin
56-63 viisauden planeetta Saturnus
63-70 saa nauttia työnsä hedelmistä
70-77 kuluvan elämän karma on täytetty
77-84 ihminen valmistautuu palaamaan kotiin.


Kliinisesti kuolleiden kertomuksissa on säännönmukaisuutta:
1. tieto Jumalan läsnäolosta
2. tieto yleisestä kosmisesta rakkauden laista
3. tieto kehityksestä elämän päämääränä
4. tieto omasta minuudesta (itsetuntemus)
5. tieto nykyisen elämän tehtävistä ja kestettävistä koetuksista
6. tieto sairauksien kärsimysten ja vaikeuksien tarkoituksesta
7. tieto miten selvitä arjesta, löytää mahdollisuudet tehdä hyvää

Saksalainen Max Planck 1944: Voin todeta teille atomia tutkittuani, ettei materiaa sellaisenaan ole olemassa! Kaikki materia syntyy ja säilyy vain siitä voimasta, joka saa atomihiukkasen värähtelemään ja muodostamaan niistä pienen pieniä atomin ”aurinkokuntia”. Meidän täytyy hyväksyä, että tämän voiman takana vaikuttaa tietoinen järjellinen henki. Näkyvä, mutta häviävä materia ei ole realiteetti, todellinen todellisuus, vaan todellista on näkymätön, kuolematon henki.”

Fyysiset silmät näkevät tähtitaivaan, auringonnousun, luonnon heräämisen keväällä, tyynen merenpinnan, ukkospilvet ja salaman iskut, revontulet ja kevyen lumisateen, mutta eivät sitä olentomaailmaa, joka on näiden luonnonilmiöiden taustalla.

Arthur Koestelin kehittämä käsite ”holon” on peräisin kreikan kielestä ja merkitsee kokonaisuutta, joka samanaikaisesti on aina osa suurempaa kokonaisuutta. Atomi on osa molekyyliä, tämä kokonaisen solun osa, joka puolestaan on osa kokonaista organismia. Mikään ei ole yksistään osa tai kokonaisuus, vaan kaikki ovat sekä osa suuremmasta että osien summa. Holossa on kaksi pyrkimystä: sen tulee pysyä kokonaisuutena ja samanaikaisesti olla osa suuremmasta. Holon täytyy ylläpitää suhdettaan kokonaisuuteen ja samalla säilyttää oma identiteettinsä, muuten se häviää.

Kristinyhteisön ja kirkon suurin näkyvä ero on siinä, että palvelus suoritetaan aina kohti nousevaa aurinkoa, papin ja seurakunnan rintamasuunta on kohti itää, kun taas katolinen ja evankelinen kirkko suorittavat palveluksen seurakuntaan kääntyneenä, kohti länttä, vanhoissa mysteereissä kohti kuoleman maata, selkä kohti henkistä maailmaa ja itää.

Ihmisaivoituksille käsittämättömin tavoin karma on ohjannut meidät sitten juuri sinne, missä me tänä maailmanaikana kohtaamme ne ihmiset, jotka meidän tulee kohdata ja missä nuo ennalta päätetyt tehtävät meitä odottavat.


Skitsofrenian kokonaiskustannukset ovat 700-900 miljoonaa euroa vuodessa. Puolet kustannuksista kertyy työpanoksen menetyksistä, neljäsosa lääketieteellisistä hoidoista ja neljäsosa sosiaalihuollosta. Suomessa on noin 50 000 skitsofreniaa sairastavaa potilasta. Nuorella iällä alkavan vaikean psykoosisairauden kokonaiskustannukset ovat suuret sairauden pitkäaikaisuuden vuoksi. (Jyrki Korkeila hs 1.6.2016)



Tieto ja teoreettinen kasvatus eivät yksin riitä. Asenteet ja elämänavat muuttuvat hitaasti, tuskin lainkaan, jos niiden muutosta ei pidetä mielekkäänä, välttämättömänä ja järjellisenä. Jos ihmisellä ei ole mahdollisuutta uskoa, että hän itse voi vaikuttaa asioiden tilaan, ei seurauksena ole mitään muuta kuin yhä syvempää alistuneisuutta ja välinpitämättömyyttä. Toinen vaihtoehto on pettymys ja siitä nouseva turhautuneisuus, joka hyvinkin voi olla jopa paljon puhutun, mutta vähän nähdyn ekoterrorismin kasvualusta.
Ihmissuhteiden murentuessa jää yhä yksinäisemmän ihmisen ainoaksi lohduttajaksi tavara. Jopa ekologisen kriisinkin aiheuttamaan ahdistukseen etsitään apua mieluiten ekologisista tuotteista. Aina saastuttavan kulutuksen tilalle tarvittaisiin kuitenkin aivan uutta näkökulmaa elämän arvoihin ja sisältöön.
Kansalaisilla on suomalaisessa todellisuudessa lähes sama status kuin luonnolla on luonnontieteille, hallittavan kohteen asema. Kun kansanliikkeiden puutteeseen lisätään yhä syvempi turhautuminen politiikkaan, on koossa elinympäristömme kannalta vaarallisin yhdistelmä.


Tekniikka ei mukaudu ihmisten tarpeisiin. Päinvastoin, ihmiset joutuvat yhä syvemmin ja nopeammin sopeutumaan tekniikan aiheuttamaan elämäntavan muutokseen. Ilmiö on selvä mm. robotisaatiossa. Robottien kehittyessä massoittain työttömäksi jääviä lohdutetaan uudelleenkoulutuksella, mikä tarkoittaa käytännössä ihmisten muokkaamista teknisen kehityksen uusiin tarpeisiin. Nykytilanteessamme arvoa ei voida antaa työttömäksi jäävien ammattiylpeydelle, kokemukselle tai kutsumukselle, eikä ihmiskontaktin tarpeelle tietyillä aloilla. (Osma Naukkarinen)


Ei ole sairasta ihmistä, parisuhdetta tai perhettä. On ainoastaan sairaita pelisääntöjä,
joiden avulla ihmiset perhe- ja ihmissuhdepelejään käyvät. (Juha Drufva)