Maaseudun yhdyskuntarakenne ja kestävä kehitys
Rakennetun ympäristön tutkimuslaitos, Teknillinen korkeakoulu, 1994/15
Miten elää kestävän kehityksen mukaisesti
Fyysiset ja toiminnalliset optimiratkaisut
Tutkimuksessa verrataan kolmenlaista ekoasumista: yksin, yhteisesti tai julkisluonteisesti, taloryhmässä, kylässä tai yksittäistalossa. Johtopäätöksenä suositellaan uudentyyppistä kylää muistuttavaa asumis- ja elämismuotoa. Uudenlaiset elinkeinot ja elämäntavat ovat tälle asumistyylille jo luoneet sosiaalisen tilauksen. Tutkimuksessa tuli esille, että suurin ongelma maaseudulla on moottorivoimainen, pitkämatkainen liikkuminen.
Tähän kirjoitukseen olen kerännyt tietoja siitä, miten yhteisesti taloryhmässä kehitetään permakulttuurin muotoista asumismallia. Tulevaisuuden permakulttuurikylä on paikallinen, omavarainen ja omatoiminen, monimuotoinen ja monitoiminen sekä joustava ja dynaaminen.
Maaseudulla ensimmäiset sivilisaation merkit ovat olleet tie, viemäri ja vesijohto. Talo luokitellaan "puutteellisesti varustetuksi", jos siitä puuttuu viemäri, vesijohto, WC, lämmin vesi ja keskuslämmitys (s. 13). Palveluvarustusta mitataan sillä, onko kauppa, koulu, joukkoliikenne ja kulttuuripalveluja. Ympäristönsuojelunneuvosto on suositellut kestävälle kehitykselle seuraavanlaista määritelmää:
Kestävä kehitys tarkoittaa luonnon ehdoilla tapahtuvaa ja maapallon voimavaroihin suhteutettua yksityisen ihmisen ja samalla koko ihmiskunnan tarpeiden tasa-arvoista tyydyttämistä sekä siihen perustuvaa ihmisten fyysisen ja henkisen hyvinvoinnin lisääntymistä sukupolvesta toiseen.
Perinteisesti Suomeen on muodostunut kyliä siirryttäessä eränkäynnistä . maanviljelykseen. Luonnonmaantieteelliset seikat määräsivät, minne kyliä rakennettiin. Sarkajossa kylän peltokappaleet yhdistettiin ja jaettiin sarkoina sen mukaan kuinka paljon talot maksoivat veroja. Samalla tuli voimaan vainiopakko ja vuoroviljelyjärjestelmä. Kalalla ja metsällä käytiin yhdessä, korjaustyöt tehtiin talkoilla ja maan muokkaus, kylvö sekä leikkuu samanaikaisesti. Mutta 200 vuotta sitten Isossajaossa vuonna 1757 sarkoja alettiin yhdistää kullekin talolle, yhteismetsät jaettiin. Ryhmäkylät hajosivat lopullisesti Uusjaon jälkeen vuonna 1880. Kyläyhteisöt olivat jäykkiä.
Kestävässä kehityksessä ei ole kyse pelkästään teknisluonteisista korjauksista vaan kysymys on myös arvoista (23) Luonto määrää kehityksen ulottuvuudet, mutta ihmiset ne arvot joita noudatetaan.
Sosiaalisesti hyvä ja kestävä asuinympäristö tarkoittaa, että paikalla asuu monen ikäisiä ihmisiä, alueella on oma identiteetti ja sosiaalisia verkostoja. Siellä voi sekä asua että tehdä työtä ja siellä on tarvittavia palveluja. Arvomaailma tulee esille elämäntavassa, kulutustottumuksissa ja asumistoiveissa.
Kirjassa on kuusi eri skenaariota maaseudun kehityksestä. Yksikään niistä ei ota huomioon uudenlaista yhteisöllisyyttä, vaatimattomuutta ja hiljentymistä.
Paikallisuus koskee energian ja luonnonvarojen kulutusta
- energiantuotanto: lämmitys, sähkö, liikkuminen
- materiaalit: raaka-aineet, valmistajat
- rakentaminen: paikalliset rakentajat -vedenotto: oma kaivo
- ravinnon tuotanto: omatoiminen alku tuotanto omilla viljelypalstoilla ja hyötyeläinten pito (Hakanen 1993) (28)
Maittotuotteet jatkojalostetaan itse, makkarat tuotetaan. Entä kahvi, kaakao ja mausteet? Villaa ja pellavaa, puun jalostus huonekaluksi ja tarve-esineiksi, viljakasveista saa nestemäistä polttoainetta, biodieseliä (91)
Omaehtoisuus tarkoittaa luottamusta omiin voimiin, itsekunnioitus, uskaliaisuus ja omavaraisuus perustarpeiden suhteen
Omavarainen ravinnon tuotanto
(Maija Hakanen 1993)
kasviviljely ja laidunmaata
vihannekset 150 m2
peruna 50 m2
hedelmät ja marjat 50 m2
viljatuotteet 300 m2
eläintuotteet 2100 m2
yhteensä 2650 m2
Omavaraistaloudessa 140 ihmistä tarvitsee
- 13 lypsylehmää, rehu- ja laidunalaa 14,4 ha
- 8 -13 nuorta nautaa lihantuotantoon, rehti ja laidunala 5,8 ha
- 3 emakkoa porsaiden tuottoa varten, rehuala 1,2 ha
- 225 kanaa, rehuala 2,5 ha
- 8 -35 lammasta, rehu- ja laidunala 5,8 ha
eli 140 ihmistä tarvitsee 30 ha (s. 89)
Hakasen laskelmien mukaan ihmisen tuottamat pääravinteet typpi, fosfori ja kalium virtsan, sekalaisten jätteiden, keittiöjätteiden, pesuvesien ja tuhkan muodossa yhdessä edellä esitettyjen eläinten lantamäärien kanssa riittävät pääravinteiden osalta tarvittavien peltoalojen lannoittamiseen.
Toimittaja Annamari Sipilä hs 13.11.09: Maailmassa on 900 miljoonaa nälköistä. Pitäisikö tuotantoa lisätä nopeasti? Ei, ei ja ei. Maailmassa ei ole pula ruoasta. "On hyvin vaarallista sanoa, että nälkä on sama asia kuin se, että maailmassa on liian vähän suokaa", sanoi YK:n ihmisoikeusneuvoston ruokavaltuutettu, professori Olivier De Schutter torstaina Brysselissä. Lihan- ja viljantuotannon raju lisääminen ei johda välttämättä nälkäisten ruokkimiseen. Samaan aikaan paineet biopolttoaineiden käytön lisäämiseksi kasvavat... Tavalista EU-kuluttajia De Schutter kehottaa vähentämään lihan ja maitotuotteiden kulutusta. Tehokarjan ruokkiminen on nälkäisiltä pois. Päättäjien puolestaan pitäisi tajuta, että elintarvikeraakaaineet eivät ole mitä tahansa raaka-aineita eikä maatalous mitä tahansa teollisuutta. Maatalous on nyt yksi suurimmista saastuttajista. Tilanee ei parane, jos suurtuotanto säilyy ihanteena.
Ainut keino millä nykyihminen voi hankkia turvaa ja vapautta elämäänsä, on raha. Tämä aiheuttaa monenlaisia ongelmia. Raha ei ole mikään stabiili hyödyke, vaan itse tuotee: rahalla voi hankkia lisää rahaa.
Järjestelmän musta käsi ei tarvitse vahteja eikä lakeja, kun se voi rahan sisältämillä vaikutuskeinoilla hallita totaalisesti ihmisten näennäisesti vapaita ja yksilöllisiä ratkaisuja.
Edesmenneeseen omavaraisyhteisöömme muuttaneet ihmiset olivat/olimme jo niin rikkipuhki yhteiskunnan individualisoinnin ja hinnoittelun jäljiltä, kukin omanlaisen henkilöhistoriansa läpikäyneinä, ilman minkäänlaista kokemusta yhteisöelämän sisäisistä ja ulkoisista lonkeroista.
Kirkontornissa ratkaisu. Omavarainen elämä on mahdollista. Ei ole ylipääsemättömän työlästä tuottaa luontoa hävittämättä ja meluttomasti ruoka ja lämpö. Tuntuu turvalliselta, kun kaikki mikä on tarpeellista, on lähellä. Mutta Suomessa omavaraisyhteisön voi ponkaista käyntiin vain valtiovalta, yhteiskunnan tuella. Minkäänlainen vapaa kansalaistoiminta ei ole mahdollista.