Paikallisvaluutta

Osa sivuston tiedosta julkaistu 5.6.1991 Uusi Suomi, Marketta Horn

*****

Suosi suomalaista -kampanjan avulla suomalaiset on saatu ymmärtämään, että kotimaisten tuotteiden ostaminen edistää talouselämää kotimaassa. Mihin johtaisi ahvenanmaalaisten taalarihanke? Entä jos Mikkelin ekolääni tai Saarijärven alue alkaisi käyttää omaa paikallisvaluuttaa?

Kun nykyinen pankkijärjestelmä romahtaa:

Paikallisvaluutta ja vaihtotalous

 

Kansalaisista melkein kymmenen prosenttia on työttömiä. Jokainen niin kutsuttu työtön on terve ja lähes jokainen on tehnyt töitä. Useimmat osaavat työnsä ohella muitakin asioita. Toisaalta myös jokainen tarvitsee ruokaa, tavaroita, asunnon, vaatteita ja vapaa-ajan huvituksia. Miksi maassa sitten on suuri hätä? Mistä on pula?

Työttömyys ei johdu siitä, että ihmiset eivät osaisi tai haluaisi tehdä työtä. Eikä myöskään siitä, että yhteiskunnassa ei olisi tehtävää. Työttömyys johtuu siitä, että tynnyrissä ei yksinkertaisesti ole riittävästi rahaa. Ihmiset eivät tiedä, millä ostaa ja miten myydä sitä mitä tuottavat.

Eikö tällöin ongelma ole raha? Eikö olisi alettava keskustella rahasta eikä pysähtyä työttömyyden tai köyhyyden vatvomiseen? Ruoan puute ei ole ollut enää vuosikymmeniin ongelma, ainoastaan sen hinta ja laatu.

Rahan vaihdonvälineenä tekee kyseenalaiseksi sen arvoon vaikuttava korko ja inflaatio. Rahasta tuli tuote, kun sillä itsellään voitiin tuottaa lisää rahaa. 

Nyky-yhteiskunnassa on laskettu, että ihmisten rahoista lähes neljännes kuluu elintarvikkeisiin, toinen neljännes asumiseen, kolmas neljännes autoilevalta perheeltä liikenteeseen ja viimeinen neljännes vaatteisiin, tarvikkeisiin, sairauksiin ja vapaa-aikaan. Osa kaikista näistä kuluryhmistä on mahdollista siirtää maksettavaksi paikallisvaluutalla.

Paikallisvaluutan nimellä on kansainvälisesti käytössä monenlaisia järjestelmiä. Tunnetuin on LETS eli paikallinen tietokoneajan vaihtokauppa. Sen piirissä käytyä vaihtokauppaa kutsutaan paikallisrahalla tai vihreillä dollareilla maksamiseksi.

Paikallisvaluutalla paikallistalouteen

Ahvenanmaa ei ole ainut, mutta Pohjois-Euroopassa ensimmäinen alue, joka on ollut valmis keskustelemaan paikallisvaluutasta. Paikallisvaluuttaa kokeiltiin Tirolissa ennen toista maailmansotaa. Kanadan länsirannikolla ja Englannissa on kaupunkeja, joissa paikallisvaluutta on jo otettu käyttöön.

Ekopankkiireiden piirissä on toteutettu puolimatkankrouvia eli perustettu pankkeja, jotka antavat lainaa vain omalle alueelleen. Pankkiiripiireissä on huomattu, että teollisesti kehittyneet maat samoin kuin pääkaupungit ovat kuin loiseläjiä, jotka vetävät niin rahat kuin työntekijät maaseudulta. Englannissa puhutaan Parasiticus Britannicasta, joka vetää parhaat aivot siirtomaista.  Metropolialueet ovat kestävän kehityksen näkökulmasta loisia, jotka imaisevat koulutetun väestön ja teollisuuden tuotteen maaseudulta kaupunkeihin.

Elinehtojen turvaamiseksi on kehitelty paikallisvaluuttaa - vaihtojärjestelmiä ja rahajärjestelmiä kuten LETs, Berkshare, ja Green Pounds. Paikallisvaluutalla on maksukykyä vain sillä alueella, jolla se on hankittu tai välitettäessä ostoja ja palveluja niiden ihmisten välillä, jotka ovat liittyneet järjestelmään.

LETS - Local Exchange and Trading System

Michael Linton aloitti vuonna 1983 pienessä Courteneyn kylässä Kanadassa paikallisen tavaroiden ja palveluiden vaihto- ja kauppajärjestelmän, LETS - Local Exchange and Trading System. Se on vaihtokaupan moderni versio. Se ei tuota voittoa eikä kerää korkoa. Kenenkään ei kannata kerätä edes myyntipisteitä.  

LETS vaihtojärjestelmä ei voi korvata rahataloutta tai perinteistä kauppaa, mutta se korvaa joitakin osia siitä. Järjestelmä toimii niin, että tietokoneelle viedään kaikki järjestelmään liittyneiden henkilöiden tarjoamat palvelut. Ostosta kiinnostunut ottaa yhteyden myyjään ja ilmoittaa tietokantaan mitä ostaa, keneltä ja kuinka paljon maksaa. Myyjän tilille siirretään merkkarit, vihteät dollarit, paikallisvaluuttaa, miten vain kutsutaan - ja vähennetään ostajan tililtä. Näin paikalliset tuotteet tulevat edullisiksi. Ihmiset voivat myös "ostaa" tavaroita ja palveluja, vaikka heillä ei olisi ollenkaan rahaa.

Internetin aikakadella vaihtokaupan ei tarvitse enää olla bilateraaliseen eli kahden keskistä kauppaa, vaan vaihdot voidaan suorittaa tietokoneen avulla esimerkiksi sadan ihmisen kesken. Ostaja ja myyjä sopivat keskenään, kuinka suuren osan ostoksista he suorittavat vaihtokaupalla (vihreillä dollareilla) eli merkitsevät tietokoneelle ja kuinka paljon maksetaan tavallisella rahalla, koska osalle ostoksista ja palveluista voi käyttää valtakunnan rahaa. 

Useimmat LETS-järjestelmään liittyneet ajattelevat jo entuudestaan vaihtoehtoisesti ja elävät sen mukaisesti.

Mitä etua vaihtoringistä?

1. edistää paikallista kauppaa
2. lähentää tuottajia ja kuluttajia
3. säästää inhimillisiä ja materiaalisia kuluja
4. lisää ihmisten kontakteja
5. irtautuu korkotaloudesta
6. lisää yhteisyrityksiä, yhteisö voi esimerkiksi hankkia yhteisen kiinteistön, josta saadaan vuokratuloja.

 

Paikallistalouden päämäärät

1. ihmisten osaaminen
2. luonnonmukainen ruoka
3. korjaaminen
4. kierrättäminen, uudelleenkäyttö
5. julkinen liikenne
6. yhteisön palvelut
7. ympäristöystävälliset tuotteet

Eräs pieni kylä sai järjestelmän avulla hammaslääkärin. Yhteisö rakensi hammaslääkärille talon ja vastaanottotilat, suurimmaksi osaksi vihreillä dollareilla. Hammaslääkäri hoiti kyläläisiä osaksi myös vihreillä dollareilla eli vaihtokaupalla.

Kun paikallinen mehiläisviljelijä myy hunajaa, maksavat ihmiset puolet tuotteen hinnasta vihreillä dollareilla eli tietokoneelle ja puolet tavallisilla dollareilla. Tavallisia dollareita hunajakauppias tarvitsee maksaakseen puhelinlaskun ja ostaakseen bensaa. Kun hunajakauppias osti käytetyn auton, jota hän ei voinut heti maksaa, antoi tuttu myyjä hänelle tilivelan ja varmisti näin, että hänen perheelleen riitti hunajaa.

Kuukausittain rekisteröidään keskimäärin yksi transaktio eli vaihto yhtä jäsentä kohti.

Paikallisvaluutalla on useita etuja. Tilit toimivat korottomasti. Korkoa ei makseta, mutta ei myöskään saada. Jos esimerkiksi puuseppä myy pöydän, mutta ei tarvitse järjestelmän tavaroita tai palveluita, hänelle jää saatavia järjestelmän sisällä. Pöydän vaihtoarvo on seuraavana vuonna yhtä monta hunajapurkkia kuin tänä vuonna. Korottomuuden lisäksi paikallisvaluutan etuna on turhan liikenteen väheneminen ja paikallisen tuotannon kannustaminen. Järjestelmän ansiosta paikalliset tuotteet ovat edullisempia, siksi niitä myös käytetään. Onhan nyky-yhteiskunnassa ruoan kuljettaminen ja rahtaaminen  saavuttanut jo jopa koomisia mittasuhteita.

Ihmiset sopivat, kuinka paljon vihreitä euroja ja kuinka paljon normaaleja euroja palveluista maksetaan. Esimerkiksi hunajan viljelijä tarvitsee rahaa maksaakseen puhelinlaskun ja muita kuluja, siksi naapurit maksavat osan hunajasta euroilla. Jos puuseppä ei voi sairautensa takia nikkaroida tilattua pöytää, mutta tarvitsee koko ajan lääkärin palveluja, ylittyy hänen tilinsä.

 

Näin perustetaan vaihtorengas

1. Kylätoimikunta perustaa yhdistyksen, esim. Äetsän vaihtorengas ry
2. Päättää oston ja myynnin säännöt (ja hinnat)
3. Toimikunta kerää tiedot siitä, mitä tavaroita ja palveluja yhdistyksen jäsenet voivat tarjota toisilleen ja mitä he tarvitsevat. Tiedote palveluista julkaistaan kerran viikossa, kuukaudessa tai neljännesvuosittain. Tiedotteessa on nimet ja tiedot palveluista ja puhelinnumerot.
4. Liittymismaksu tietokonerekisteriin on 30 euroa. Jäsen saa oman tilinumeron, johon kerätään hänen osto- ja myyntitiedot.
5. Tietorekisterin hoitaja kirjoittaa ylös ostot ja myynnit. Ostaja ja myyjä päättävät hinnat, kuten yleensäkin kaupassa. Hinnat ovat alhaisempia kuin rahalla maksettaessa. Maksun voi suorittaa sekä Suomen markalla että kylämarkalla. Suomen markalla maksetaan setelillä, mutta kylämarkalla tietokonesiirtona.

Listassa on myös jokaisen jäsenen saldo eli kuinka paljon vaihtomarkkoja hänellä on.  Järjestelemästä voi erota maksamalla itsensä ulos myös tavallisella rahalla.

 

Verottajan suhtautuminen vaihtokauppaan ja paikallisvaluuttaan

Verottaja ei katso suosiolla rahatonta taloutta. Saksassa ja Kanadassa ongelmat verottajan kanssa on ratkaistu niin, että vaihtosuoritusta ei veroteta silloin, kun on kyse harrastuksenomaisesta toimesta, esimerkiksi lumenluonnista toiselle. Jos on kyse ammatinharjoittamisesta, esimerkiksi rakennusmestari rakentaa työajan jälkeen toiselle talon, verotetaan työstä kuten mistä tahansa työsuorituksesta. Kanadassa verotoimisto jakaa jopa erityistä informaatiopakettia, jossa kerrotaan, miten Lets-järjestelmän jäsenet toimivat verotuksen suhteen.

Verottaja ei peri Saksassa ja Kanadassa veroja silloin, jos kyse on harrastuksenomaisesta toimesta, esimerkiksi lumenluonnista toiselle. Jos rakennusmestari rakentaa työajan jälkeen toiselle talon, verotetaan työstä kuten mistä tahansa työsuorituksesta.

Suomen verohallituksen elinkeinoverotoimistosta kerrotaan, että vaihtotyö eli palvelus palvelusta on veronalaista. Vaihtopalvelussa on kyse työntekijästä ja työnantajasta. Työnteossa erotetaan yrityspalvelu ja työpalvelu. Kaikki taloudellinen arvo on veronalaista. Laskennallinen erä on tuloutettava. Kuitenkaan vaihtotaloudessa ei peritä ennakkopidätystä. Jos työn hinta on 30 euroa ja se maksetaan vastapalveluna, ja henkilöllä on muita työtuloja 1000 euroa, on verotettava tulo 140 euroa. 

Jos olisi mahdollista maksaa kunnallisvero työpalveluna, olisi maksettavan työmäärän rahallisen arvon oltava kaksinkertainen verrattuna rahalla maksettavaan veroon. Esimerkiksi terveyskeskusmaksussa on palkan sivukustannuksia noin 50 prosenttia.

Suomessa on olemassa korkeimman hallinto-oikeuden päätös vuodelta 1965. Puuseppä oli rakentanut omakotitaloa 85 päivää, omistaja teki hänelle vastavuoroisesti töitä. Veroa piti maksaa, mutta ihmeteltiin, miltä vuodelta.

Toinen ongelma paikallisvaluutasta saattaa olla, että keskinäinen apu, jakaminen, välittäminen ja talkoot loppuvat. Tavarat ja palvelut, joita yhteisössä on totuttu jakamaan keskenään  maksutta , aletaan nähdä hyödykkeinä, joilla on tietty tiliarvo.

 

Esimerkkejä

Sveitsin WIR (Me) eli Wirtschaftsring on toiminut jo vuodesta 1951 lähtien. Siinä on 25.000 jäsentä. Jäsenet sitoutuvat ottamaan osan maksusta wir-rahana ja osan valtion rahana. Saksassa on toiminut yhtä kauan KUVOG-vaihtojärjestelmä.

Ruotsissa Torsten Helsing on saanut oikeuden käyttää LETS-tietokonejärjestelmää. Helsing on K-konsult yhtiön kanssa ottanut siitä käyttöön yksinkertaisen ruotsalaisen version. Uppsalan kollektiivitalo ja Ruotsin muut ekokylät alkavat kehitellä sitä.

Norjassa aloitti vuonna 1990 Ekologisen ekonomiaforumin voimin Hadeland Byttering Vestoppland. Aluksi siinä oli mukana 30 ihmistä. Vaihtorinki toimii erilailla kuin muualla, koska se toimii kansankorkeakoulussa.

Miten pitkällä ollaan Suomessa?

Suomessa on kovalla vauhdilla viriämässä jos jonkinlaista kokeilua. Insinööreillä on vielä suunnitteluvaiheessa tietokonehakuun perustuva Palveluvaihto. Helsingin läntisessä sosiaalipiirissä Leena Mikkola on aloittelemassa työttömille renkirinkiä, jossa myös toteutetaan periaatetta palvelu palvelusta.

Valtiollisia kokeiluja yhteistoiminnalle

Kuntien yhteinen KT-Tietokeskus on kehittänyt tietokonejärjestelmään perustuvan markkinapaikan eli tavarapörssin. Yritykset tarjoavat tuotteitaan ja kunnat esittelevät itseään. Tietokoneella saa tarjouspyynnön. Tietokone tuo koko maan yrittäjät lähelle, samoin yhteistoimintaa kuntien välillä. Järjestelmä on kehitetty ruotsalaisen Link-järjestelmän mukaisesti, jolla taas on yhteys EY:n tarjouspyyntötietokantaan.

Kunnallisliitto on suositellut kunnille ostokuponkien eli voucherien käyttöönottoa. Vouchereissa kyse on siitä, että esimerkiksi reumasta kärsivä kuntalainen saa ostokupongin, jolla hän voi itse valita haluamansa hoitomuodon. Ruotsissa ostokuponkiajattelua on sovellettu jo kouluihinkin. Mahdollisia käyttökohteita ovat kuntoutus- ja kuljetuspalvelut, oikeusapu ja kuluttajaneuvonta. Kyläyhdistykset ja urheiluseurat ottavat maksukuponkeja vastaan huolehtiakseen kunnallisista palveluista, kiinteistöjen hoidosta ja joidenkin hankkeiden toteutumisesta. Kun niukkenevat vapaa-ajan määrärahat kuluvat virkamiehen palkkaamiseen, on halu järjestää toimintaa muulla tavoin.

Taloyhtiöt ovat alkaneet ottaa vastaan vuokralaisten omaa työtä vuokran alentamiseksi. On laskettu esimerkiksi, että asukkaille lumityö maksaa 14 centtiä neliölle kuukaudessa, pelkästään siivousaineisiin käytetään viisi penniä neliölle. Jos vuokralaiset tekevät nämä työt itse, saavat he vuokra-alennuksia.

Joroisten kunta antoi helsinkiläiselle tanssiteatteri Minimille vanhan kansakoulun käyttöön ilmaiseksi, kun tanssijat tarjoavat kunnan nuorille tanssikurssit ja yhden ensi- illan vuodessa ilmaisnäytäntönä. Orimattilassa kivialan yritys voi maksaa osan erääntyneistä vesimaksuistaan toimittamalla kaupungille rappukivet. Vaihtoehtona olisi ollut, että kunta katkaisee yritykseltä vedenhoitotoimituksen rästiin jääneiden vesimaksujen vuoksi.

Äetsän ja Pyhännän kunnissa ovat kansalaisopisto ja kylätoimikunta aloittaneet yhdessä, joskin opistojen rehtorien tarmokkaalla tiedottamisella, keskustelut kylärahan toteuttamisen mahdollisuuksista. Kyläläisiä ovat epäilyttäneet muistot vanhasta tinkirahasta ja talkootyöstä. Aina jäi kaivelemaan toiselle tehty ilmainen työ. Vastapalveluja tuli harvoin. Kateellisuus ja katkeruus ovat lopettaneet talkootyön. Mutta juuri tämän tinkityön ja talkootoiminnan haittapuolenhan tietokoneeseen perustuva paikallisvaluutta estää. Kaikkien tilit ovat koko ajan avoimesti nähtävillä. Kuntalaiset voivat itse päättää, mitä töitä he pitävät toisiaan vastaavina. Kylän valovoimainen vanhus saa kylärahaa pelkällä läsnäolollaan. Runoilija säkin perunoita ihanasta rakkausrunostaan.

Venäjällä on jo todettu, että pelkillä ruplilla ei kaupasta saa mitään. Useissa kaupungeissa on  käyttössä kupongit. Seuraavana askeleena tulevat käyttöön lähes rahan veroiset usean käyttökerran kupongit. Valko-Venäjällä on suunnitelmia siirtyä omaan rahaan, taaleriin. Taalerin uskotaan lisäävän työmotivaatiota. 

Espoossa suljetaan kesäksi uimahallit, kirjastot ja kerhotilat. Samaan aikaan melkein joka viides espoolainen on työtön. Moni pyörittelee peukaloitaan kotonaan. Miljoonien ja miljoonien investoinnit seisovat tyhjinä. Vaikka olisi käyttäjiä ja vaikka olisi niitä, jotka osaavat käyttää koneistoja ja haluavat tarjota muille palveluita, joutuvat niin tekijät, tarvitsijat kuin laitoksetkin kärsimään puutteesta. Kirjastoa ei voida pitää auki, vaikka ihmiset haluaisivat lukea. Ainut mikä puuttuu on raha, raha ja vielä kerran raha. Kunnalla ei ole varaa maksaa kirjaston työntekijöille. Raha ei kuitenkaan ole helppo nakki. Useimmille on iskostunut päähän, että raha on vain vaihdon väline. Emmehän keskustele tarjottimista silloin kuin haemme ruokaa. Mutta entäpä jos raha ei olekaan vain vaihdon väline?

Sysmä ottaa käyttöön oman rahan

Aluksi Sysmän rahasta on tulossa mobiilisovellus, mutta rahaa voi myös tulostaa. Kitkiöjoen mukaan rahan käyttöönottoa on edeltänyt keskustelu kunnan elinvoimaisuudesta ja yhteinen hanke pienten naapurikuntien kanssa.
- Siinä tuli esille, että mitä voidaan tehdä paikallistalouden vahvistamiseksi ja säilyttämiseksi. Siihen tarvittaisiin jotain innovatiivista.
Kunta haki ensin maakunnalta hankerahaa Sysmä-korttiin, jolla sidottaisiin ostamaan Sysmästä.
- Todettiin että etukortti on jo nähty, että siinä ei ole innovatiivista ja että ajatus pitää viedä pidemmälle. Muualla Euroopassa paikallisraha on ollut useissakin maissa. On puhuttu paikallisvaluutasta. Asia herätti kiinnostusta niin, että saatiin yhteistyökumppani, jolla on valmiina digirahan tekninen toteutus. Kunnanjohtaja aikoo ottaa osan omastakin palkastaan Sysmä-rahana ja kierrättää näin sen paikallistalouteen. Sysmässä on jo selvitelty verotuksen, arvonlisäveron ja kirjanpidon kannalta kaikkea teemaan liittyvää. Raha lanseerattaneen alkuvuonna.
- Siinä toivossa olen, että päivittäistavarakaupat lähtisivät tähän, että saisin ihan ruokaa ja kissanruokaa.
Kitkiöjoen mukaan omaa rahaa voisi käyttää Sysmän lounaspaikoissa, erilaisissa palveluissa, erikoistavarakaupassa, joka vielä paikkakunnalla on, kampaamoissa ja monissa muissa.
- Kunnanjohtajana toivon että mahdollisimman moni yritys lähtee, koska haluamme sitoa ostajat Sysmä-rahaan. Kunta voisi harkinnanvaraisia avustuksia maksaa Sysmä-rahana.
(Iltalehti 19.12.2017)

Sysmän kunta alkaa ottaa vastaan maksuja sysminä kaikessa kunnan toiminnassa. Sysmä on digitaalinen valuutta, jolla voi maksaa kuntaa koskevia laskuja asiakkaan sysmätililtä  kunnan sysmätilille.  Nettisivustolla sysmäraha. fi voi perustaa tilin ja ladata itselleen rahaa.  Sysmäraha on kehitetty vahvistamaan Sysmän elinvoimaisuutta ja paikallisten palveluiden kannattavuutta. Porkkanana toimii valuuttakurssi suhteessa euroon. Sysmän kurssi on 1,05 euroa eli 100 euroa saa ostettua 105 sysmällä. Takaisin päin vaihdettaessa kurssi on vastaavasti 0,95 euroa, joten sysmistä luopuminen on tappiollista toimintaa.  (ksml 10.6.2018)

Tirolin omarahakokeilu 1929-1934

Vaikuttavin esimerkki paikallisvaluutan soveltamisesta on peräisin Itävallasta. Pieni Wörglin kaupunki perusti suurina työttömyysvuosina 1930-luvulla valtion rahajärjestelmän rinnalle oman valuutan.

Silvio Gesell oli aloittanut vuonna 1904 kehittää teoriaa luonnollisesta talousjärjestelmästä. Se perustuu siihen, että raha kiertää koko ajan. Säästöille ei makseta korkoa, vaan sakkoa. Gesellin ehdotuksen pohjalta painatettiin 5000 korotonta 'vapaata shillinkiä' eli kuponkia. Kaupungin pankkiin säästettiin yhtä suuri summa Itävallan rahaa. "Vapaa" shillinki menetti kuukaudessa prosentin arvostaan. Siksi se kiersi nopeammin kuin valtion shillinki ja elvytti paikallista taloutta. Wörglissä tämä sakko tai korko, joka kupongeista kertyi, yhteensä 12 prosenttia vuoden aikana, käytettiin yhteisiin menoihin. Kuukauden lopussa jokaisen piti ostaa rahaan merkki, joka nosti sen arvon 1 prosentilla ennen kuin se voitiin taas panna kiertoon.

Paikallinen raha toimi ilman korkoa ja inflaatiota ja sen ansiosta pienessä kylässä työttömyys loppui ja kylä kukoisti. Kun kokeilua haluttiin laajentaa muihin kaupunkeihin, julisti kansallinen pankki sen laittomaksi.

Jani Kaaro 3.4.2020

"Eikö nyt olisi tuhannen taalan mahdollisuus muuttaa järjestelmä oikeudenmukaisemmaksi ja tasa-arvoisemmaksi? SIksi valtiot voisivat nyt opiskella mitä tapahtui Itävallan Wörglissä suuren laman aikana.
Wörgl, kuten monet muutkin Euroopan kaupungit, olivat 1920-luvun laman aikana epätoivoisessa tilanteessa. Kaupungin kassa oli tyhjä, ihmiset työttömiä ja talous täydessä lamassa. Sitten kaupungin johto laittoi liikkeelle uudenlaisen maksuvälineen: rahan, jonka arvo väheni prosentin kuukaudessa. Koska rahan arvo väheni mitä kauemmin sitä säilytti, ei kellään ollut intressiä hautoa sitä säästöpossussa, vaan laittaa raha liikkeelle, talouden pyöriä pyörittämään. Ja näin Wörglin kaupunki päihitti laman. Kun muut kaupungit kituivat toimettomuudessa, Wörgl asfaltoi teitään ja rakensi hyppyrimäen, sillan ja uusia asuntoja. Kokeilu levisi läheiseen Kitzbühelin kaupunkiin ja siellä tapahtui sama.
Ymmärrän tietenkin, että tällaisen kokeilun aloittaminen globalisoituneessa maailmassa on hieman haastavampaa kuin mitä se oli 1920-luvun Itävallassa. Mutta miettikääpä jos se toimisi.
Kun rahan arvo vähenee sitä säilytettäessä, arvo pitäisi säilyttää siellä missä arvo oikeasti on. Jos metsän arvoa ei voi siirtää kasvamaan korkoa pankkitilille, se pitäisi säilyttää metsässä ja maapallomme olisi vihreämpi. Jos arvoa ei voi säilyttää rahassa, miten kukaan voi kerätä sitä sellaisen ylijäämän, että liittyisi miljonääriluokkaan. Maailma olisi tasa-arvoisempi ja tulonjako tasaisempi."

Vihreä visa-kortti

Dieter Suhr ja Margrit Kennedy ovat kehitelleet sähköistä rahaa, suljetun piirin luottokorttia. Visa-kortti, joka täyttää luottokorteista parhaiten eettiset ehdot, tarjoaisi tulevaisuudessa käyttäjille myös vihreän vaihtoehdon. Ihmiset voisivat maksaa joko vihreällä visakortilla tai tavallisella visakortilla. Esimerkiksi aterioidessaan ravintolassa, joka on liittynyt järjestelmään, veloitetaan heidän vihreää tiliään. Tämä tarkoittaa, että he suorittavat vastaavasti jonkun palvelun järjestelmän sisällä. Juristi syö "ilmaiseksi", koska on ajanut oikeudessa sen vihannesviljelijän asiaa, joka on toimittanut "ilmaiseksi" elintarvikkeita ravintolaan. Vanha raha häviäisi vähitellen, koska se menettää arvoaan ja on kalliimpaa.

 

Green Economy

Vihreä punta on kauppakerho, jossa kansallinen talous perustuu käden taitoihin, orgaaniseen ravintoon, kierrätykseen, korjaamiseen, julkisiin liikennevälineisiin. Vihreässä taloudessa ihmiset voivat ostaa ja myydä vihreillä punnilla. Ostaja antaa kuitin myyjälle, joka lähettää sen tietokonekeskukseen. Ostajan tililtä vähennetään, myyjän tilille lisätään. Hinnat ovat yleensä alhaisempia kuin normaaleissa kaupoissa. 

 Luettelo tarjottavista palveluista ilmestyy säännöllisesti. Toiminta on kuin vaihtokauppaa, jopa työtä voidaan tarjota tavaroita vastaan. Etuna vihreän punnan taloudesta on muun muassa, että pikkuyrittäjien ei tarvitse mainostaa tuotteitaan eikä vuokrata keskustan kalliita toimitiloja. Tuottajat ja kuluttajat löytävät toisensa.

Jopa verot voidaan maksaa vihreällä punnalla. Tämä tarkoittaa, että ne jotka eivät halua käyttää rahaa, voivat tehdä kunnalle töitä. Vihreä raha on askel ekotalouteen siinä mielessä, että se tienataan, sitä ei luoda keinottelulla. Vihreää rahaa voi ansaita käsiensä tuotteilla, orgaanisella ravinnolla, kierrätyksellä, korjaamisella ja kehittämällä julkisia liikennevälineitä.

Tavarapankki - Commodity Bank

Norjassa on suunniteltu tavarapankkia, Commodity bank. Tavarapankkiin kyläläiset tuovat tavaraa kuittia vastaan. Jokaisesta kuitista otetaan neljä kopiota ja kuitin haltija voi päättää, miten hän haluaa maksun tavarastaan. Ajatus perustuu osaksi siihen, että suuronnettomuuden sattuessa jokaisessa kylässä tulisi olla varastoja. Jos keskusjohto päättää, on sen todistettava pystyvänsä parempaan. Perustajien mukaan on kasvamassa täysin avuton sukupolvi, joka ei osaa tehdä mitään. He eivät myöskään kysy riittävästi, vain hyväksyvät.

Heidemarie, Schwermer: Maailma ilman rahaa on mahdollinen, mutta silloin ihmisillä täytyy olla erilaiset arvot. Joillekin rahan poistuminen on provokaatio, joillekin vastaus. Rahan logiikka on vienyt maailman tähän pisteeseen. Tilalle? Aikapankki vouchsurfing, jakotalous, missä valuutta tarkoittaa hyvää mainetta, mainepisteitä. Tavaroita lainataan toisilleen. Mitä tavaroita sinä voit jakaa? Yhteiskulutus? Korvataan käytöstä, ei omistuksesta?

Puukantainen talous

SHARE eli Self-Help Association For a Regional Economy on toiminut kymmenisen vuotta Berkshiressä, Massachusettsissa. Paikallisen rahan arvoa ei olekaan kytketty valtion rahaan eli US dollariin vaan puuhun. Tällä haluttiin estää inflaation vaikutus paikallisiin ostoihin ja myynteihin. Suomessa Ola Poikela on tutkinut puukantaisen talouden toimintaperiaatteita.

Berkshare-järjestelmässä mittayksikkönä ja lunastettavana valuuttavarantona on pinopuutavaran yksikkö (n. 3,6 kuutiometriä puuta). Koska energia on avaintekijä kaikessa tuotannossa ja yhteiskunnan monien tarpeiden tyydytyksessä, on ihmisillä kiinnostusta sen kehittämisessä. Puu on sopiva energiamuoto tässä yhteydessä siksi, että se on uudistuva ja melko yleinen kaikkialla maailmassa. Puuyksikön energiapitoisuuden vaihtelu ei ole merkittävää verrattuna monopolirahojen arvojen vaihteluun. Puuta voidaan käyttää paitsi energiaksi myös muiden perustarpeiden tyydyttämiseen: hedelmiä ja pähkinöitä ruoaksi ja rakennusraaka-aineena.

Poikelan mukaan Berkshare-järjestelmä on lähtenyt liikkeelle seuraavasti. Ryhmä järjestöjä, kauppiaita, pikkuyrityksiä jne. avasi paikallisessa pankissa yhteistilin, johon se talletti dollareita. Kun kertyi kylliksi pääomaa, korot investoitiin itseisarvolliseen hyödykkeeseen, puuhun. Omaisuutta hoitamaan ja valvomaan valittiin lautakunta yhteisön jäsenistä. Kun riittävä määrä puuomaisuutta oli kertynyt, sai kukin tallettaja todistuksia (seteleitä), jotka mittasivat hänen talletuksensa arvoa puussa. Talletukset tulivat näin lunastettaviksi puina.

Berksharet leviävät pääasiassa sellaisissa yrityksissä, jotka tuottavat eettisesti paikallista yhteisöä hyödyttäviä tavaroita. Nämä saavat edullisia lainoja berkshareina. Koska Berkshare kelpaa vain paikallisesti eivät suurkeskukset ime niitä omiin tarkoituksiinsa.

Kreikassa vaihtotalous 2012!

Kreikkalainen Voloksen kaupunki on siirtynyt vaihdannaistalouteen. Euron rinnalle on luotu uusi paikallisvaluutta tem, jonka avulla ihmiset voivat vaihtaa palveluita ja tuotteita keskenään. Järjestelmän piirissä on jo 800 henkeä, ja se on tarjonnut uuden mahdollisuuden monelle, joilla ei ole riittävästi euroja talouskriisin takia.

Kreikan velkakriisin vaikutukset maassa ovat käyneet yhä selvemmiksi. Samaan aikaan, kun kreikkalaisen Uusi demokratia -puolueen puheenjohtaja Antonis Samaras haluaa neuvotella uudet ehdot maan säästöpakettiin, on pieni Voloksen kaupunki siirtynyt vaihdannaistalouteen.
Keskellä Kreikkaa sijaitsevan Voloksen kaupungin torilla euro ei tarvitse. Kauppaa käydään vaihtamalla tavaroita sekä käyttämällä paikallisten omaa tem-vaihtoehtoisvaluutta.
Temin takana ovat voloslaisten ongelmat maksaa esineistä ja palveluista euroilla, kun syvenevä talouskriisi on heikentänyt ihmisten toimeentuloa.
Tem-rahaa ei tarvitse kantaa mukanaan, vaikka eri palvelut ja tuotteet on hinnoiteltukin vaihtoehtoisvaluutassa. Paikallinen Hara Soldatou kertoi BBC:lle ostaneensa koristeltuja kynttilöitä 24 temillä. Summan hän sai kokoon tarjoamalla joogatunteja.
Rahan määrästä pidetään kirjaa keskustietokoneella, joka rekisteröi ihmisten omaisuuden ja heidän tuotteidensa tai palveluidensa arvon. TEM-järjestelmässä kauppaa käydään myös ruualla.
Järjestelmän piiriin kuuluu jo 800 jäsentä, ja lisäjäseniä liittyy mukaan joka päivä. Uusi valuutta on tuonut lisäenergiaa kaupunkiin, kun ihmiset ovat etsineet uusia keinoja selvitä kriisistä. Uuden alun tarjoava järjestelmä on tuonut optimismia kaupunkiin.
Pormestari Skotiniotis tukee vaihdantataloutta. Kaksi rahajärjestelmää voivat elää rinnakkain. Esimerkiksi vanhemmat, joilla ei ollut varaa viedä lapsia leikkikerhoon voivat tehdä sen nyt. (Taloussanomat 19.4.2012)

Joukkorahoitus on nyt muotia

Joukon voimin rahoitetaan tanssiteosta, dokumenttielokuvaa ja votkatehtailijaa, Jarmo Raivio Suomen Kuvalehti 5/2013 . Se on viehättävä sekoitus kaupankäyntiä, hyväntekeväisyyttä ja kansankapitalismia ryyditettynä uudella tekniikalla. Ajatuksena on kerätä isommalta joukolta ihmisiä pieniä rahasummia, josta kasataan isompi potti. Tällä potilla voidaan sitten maksaa vaikkapa elokuvan tekeminen. Välikädeksi asettuu netissä toimiva joukkorahoituspalvelu. Rahaa tarvitsevat ilmoittavat hankkeistaan, rahoittamisesta kiinnostuneet taas etsivät kohdetta euroilleen. Projektille määritellään etukäteen rahoitustavoite, johon on päästävä, että ajatusta ryhdytään toteuttamaan. Mitään takeita onnistumisesta ei ole, mutta jos elokuva onnistuu, rahoittajat saavat vastineen sijoitukselleen. Suomessa Iron Sky -hankkeelle kerättiin näin rahaa. Mesenaatti joukkorahoituspalvelu

Yhteiskunnallisen yritystoiminnan tarkoituksena on kannattava liiketoiminta siten, että sen avulla voidaan vastata keskeisiin yhteiskunnallisiin haasteisiin socail enterprise Suomen Kuvalehti 5/2013

Jakamistalous

Sharetrie on suomalainen start up -yritys, joka edustaa talousilmiötä nimeltä jakamistalous. Se on tavaroiden ja palvelusten vaihtamista, lainaamista, vuokraamista, lahjoittamista ja myymistä, joka tapahtuu internetin välityksellä. Jakamistalouteen osallistuu, kun myy riippumattonsa Huuto.net -verkkohuutokaupassa tai lainaa pyöräänsä kaverilleen, joka on etsinyt sellaista Facebookissa.

Sharetribe rakentaa yhteisölle alustoja, jotka helpottavat jakamista. Yhteiskulutus mullistaa asioita yhtä paljon kuin teollinen vallankumous, kirjoittavat Rachel Botsman ja Roo Rogers kirjassa What´s Mine is Yours. The rise of Collaborative Sonsumpiotn.

Käyttöoikeus tärkeämpi kuin omistamien

Hertta Päivärinta ja Liisa Jokinen perustivat Vaatelainaamon. Yhä useammalle käyttöoikeudesta on tulossa omistamista tärkeämpää. Suuri muutto maalta kaupunkiin 1960-luvulla hajotti kyläyhteisöt ja ripotteli ihmiset lähiöihin. Asukkailla ei ollut enää yhteistä kalaverkkoa. Juriltaan revityt eivät tunteneet naapureitaan. Oli helpompi ostaa oma vasara kuin lähteä hakemaan sitä kaverilta toisesta kaupunginosasta. Peltotöissä ei ollut kyse vain vaihdannasta vaan vastavuoroisuus oli yhteisöllisyyttä

Suomessa keskitytään liikaa nykyisen talousmallin valuvikojen paikkaamiseen eikä mietitä miten talous toimisi pitkällä tähtäyksellä Sitran asiantuntija Veli-Matti Lahti. Piilaaksossa jakamistalousfirmoihin sijoittamisesta on tullut jo trendi. Suomen verohallinnosta kerrotaan, että jakamistalouden innovaatioihin perehtyminen ei ole tällä hetkellä erityisesti agendalla yhtä kovassa horroksessa tuntuvat olevan vakuutusyhtiöt.

Aikapankki yleistyy

Ilkka Lovio kehittelee Ajatuspaja kommonissa tapoja, joilla aikapankkitoiminta tuodaan sosiaalipalveluihin. Briteissä on tajuttu, että monet ihmisten ongelmat johtuvat yksinäisyydestä ja tarpeettomuuden tunteesta. Yksinäisyyden aiheuttamiin ongelmiin ei tepsi mikään lääke niin hyvin kuin ihmisten tuominen jakamistalouden piiriin, Lavio sanoo.

Jos aikapankkilainen varastaa auttamansa vanhuksen rahat, häneltä loppuvat nopeasti keikat ja vastaanotetut palvelukset. Jos AirBNB profiilissa on kitkeriä arvosteluja aikaisemmilta isänniltä on vaikea löytää palvelun kautta majoittujia. Tulevaisuudessa hyvä verkkomaine on ihmisen tärkein ominaisuus. (Suomen Kuvalehti 6/2013 Maria Ruuska)

United Nations Millennium Declaration

YK:n vuosituhattavoitteet (United Nations Millennium Declaration) 8.9.2000: Nouskaamme sankoin joukon henkilökohtaiseen taloudelliseen pelastuveneeseen!

”To make serious commitments to restructure the global financial architecture with the monetary means to favour human endeavour and ecology, such as an alternative time-based currency."
YK:ssa on pitkään puuhattu UNILETSia (United Nations International Local Employment-Trading System), koska finanssi-instituutioiden toiminta on käynyt sietämättömäksi. Esityksen mukaan tulisi järjestää uusi Bretton Woods konferenssi. Vuonna 1944 sidottiin kaikki valuutat dollariin ja dollari kultaan. Nyt tulisi luoda aikaan ja korottomuuteen perustuva valuutta globalisoituvaan maailmaan. Yksi tunti on 60 minuuttia, mitään inflaatiota ei voi tapahtua. Aikakauppa on hiljainen vallankumous joka vapauttaa velkaorjat.

Bitcoin

Hotelli Helkan baarissa. Maksan bitcoilla. Tietokone luo yhteyden baarin ja minun tilin välille. Älypuhelimen kamera lukee koodin. Puhelimeen on asennettu bitcoin maksusovellus ja pyytää vahvistamaan suorituksen. Rahansiirtoa ei nähnyt mikään pankki tai luottokorttiyhtiö. Suomessa 2000 tekee ostoja bitcoilla. Bitcoin on valuuttana kaupan anarkiaa, se on perustettu 2009. Bitcoin automaattiin voi syöttää rahaa ja saada bitcoineja, siksi paljon huume- ja asekauppaa.

Rahan devalvoitumisesta seuraa rahayksikön

kyvyttömyys olla taloudellisen tasapainon yksikkö.

 
Ensimmäisenä maailmassa:

Lahdessa otetaan käyttöön sovellus, jonka avulla kaupunki palkitsee vähän autoilevia

Lahden kokoisissa kaupungeissa asukas liikkuu keskimäärin 40 kilometriä päivässä. Käyttäjä voi pohtia, miten lisää kimppakyytejä ja miten asioita voisi hoitaa yhdellä autoreissulla. Alle 15-vuotiaat lapset, käyttäjän asumisetäisyys keskustasta ja terveydentila voivat tuoda lisää päästöoikeuksia viikkotavoitteeseen. Kiihtyvyysanturit tunnistavat, millä kulkuneuvolla käyttäjä liikkuu, kertoo apulaisprofessori Ville Uusitalo Lappeenrannan-Lahden teknillisestä yliopistosta. Yliopisto on ollut mukana kehittämässä järjestelmää. Tavoitteen alittamiseen kannustetaan tulevaisuudessa myös palkitsemalla. Sovelluksessa voi tienata virtuaalieuroja, joilla voi lunastaa sovelluksen markkinapaikalla alennuksia paikallisista palveluista tai esimerkiksi uimalippuja. Liikkuessa riittää, että käyttäjällä on puhelin mukana ja GPS-yhteys päällä.
CitiCAP -sovelluksen voi ladata myös Lahden ulkopuolella. Kerättyä tutkimustietoa ja suosituksia ihmisten liikkumisesta on tarkoitus jakaa myöhemmin muiden kaupunkien käyttöön. Sovellus on herättänyt kiinnostusta maailmallakin, kun uutistoimisto AFP teki haastattelun laajempaan levitykseen.
Lahtelainen CitiCAP-kännykkäsovellus laskee käyttäjälle aina henkilökohtaisen viikoittaisen päästöbudjetin ja kannustaa liikkumaan entistä vähemmillä päästöillä. Viikkobudjetti vastaa noin 90 kilometrin bensiiniautoilusta viikossa syntyvää kuormaa. EU rahaa älypyörätien ja CitiCAP-sovelluksen kehittämiseen Lahti on saanut noin 5 miljoonaa euroa. (Yle 3.9.2020)