”Syömällä ihminen tulee osaksi sitä maisemaa, jossa hän sijaitsee.”
(Miles Irving, englantilainen villiyrttiasiantuntija)

Esitelmä 

Art in Architecture & Sustainable Development -kongressijulkaisuuteen 9.-10.9.2003 Kiasmassa Helsingissä. Taide kestävän korjaamisen osana. Kestävä korjausrakentaminen.

 ylempi

Ravinnoksi kelpaava pihamaa

Minkälaiseksi kuvittelemmekaan elämää paratiisissa? Makaamme puun alla ja ruoka tippuu suoraan suuhun? Jotain tämän kaltaista. Edenin puutarhaa pyritään luomaan maan päälle permakulttuurin periaatteilla.

Vuonna 1974 David Holmgren valmisti Tasmanian yliopistossa Australiassa seminaarityön monokulttuurin vaihtoehdoksi. Tutkimusta ei hyväksytty, mutta hänen professorinsa Bill Mollison innostui kokonaisvaltaisesta ajattelusta ja miehet alkoivat yhdessä kehittää teoriaa lähes kyberneettisestä eli itse itseään täydentävästä asuinympäristöstä. Pian ilmestyi kehys monikulttuurisuuteen ja perennoihin perustuvavasta viljelymenetelmästä.

Bill Mollison sai vuonna 1981 vaihtoehtoisen Nobel-palkinnon ja permakulttuuriverkostoja on levinnyt joka puolelle planeettaamme.

Kolmannessa maailmassa (tai kuten permakielellä kutsutaan: kaksikolmasosa maailmassa) on saatu yhtä huimia viljelytuloksia kuin lontoolaisen rivitalon puutarhassa.

Maailman muuttaminen on aloitettava itsestä ja omasta lähiyhteisöstä. Voimavarojen mukaan periaatteita voi laajentaa, mutta aina on säilytettävä ihmisen mitta. Permakulttuuripuutarhaa voi kutsua minimalistin puutarhaksi. Siellä kasvaa perennoja, itse siementäviä, villikasveja eli yleensä kasveja, jotka vaativat vähän työtä. Suunnitellaan maisemaan, puutarhaan ja parvekkeelle sopiva intensiivinen ja kaunis miljöö, missä jokaisella puutarhan elementillä on monta funktiota.

Permakulttuuri (Permaculture - Permanent Agriculture, Permanent Culture) tarkoittaa paikallisyhteisöä, jossa ilmasto, maa, eläimet, ihmiset ja asunnot ovat sopusoinnussa. Se luo ihmisen ja luonnon välille harmonisen yhteyden, jossa ruoka, energia, asuminen ja myös ei-materiaaliset tarpeet muodostavat tasapainoisen kokonaisuuden.

Pienen planeettamme hiilidioksidipäästöjä täytyy vähentää 85 prosenttia. Tähän ei päästä ellei kuljettamista lopeteta. Aine on paikallista, henki globaalia. Kestokulttuurin ensimmäinen ja suurin yhteinen nimittäjä onkin ruuan ja lämmön omavaraisuus. Jokaisen on kasvatettava oma ruokansa. Viktoriaaniset nurmikentät ja koristepuut ihmisten asumusten ympärillä tuovat mieleen sotilaiden leikkikentän. Ei järkevä ihminen kasvata ja kultivoi viikosta toiseen pelkästään esteettistä nautintoa. Hän tietää, että maapallon uusiutumiskyky on rajallinen. Tuoreen tomaatin tai viinirypäleen rahtaaminen maan ääristä toiseen on ekologisesti mieletöntä. Kun pohjolassa on pimeä aika, syödään lanttua ja porkkanaa - ei silloin mennä Lidliin ostamaan persiljaa saatikka mandariinia.

Kaupunkimainen permakulttuuri perustuu siihen että kaupunkikodissakin voi kasvattaa ruokaa. Siitä on arvaamattoman paljon etua:

  • henkinen ja fyysinen ilo
  • kuljetukset vähenevät
  • ilma puhdistuu
  • ympäristö kaunistuu 
  •  sosiaalisuus kehittyy

Kaikista käskyistä ensimmäinen on: valmista itse oma ruokasi!

Mollison antaa ohjeita, miten suunnitella ruoka, energia, suoja, materiaalit ja ei-materiaaliset tarpeet ja näitä tukevat ei-sosiaaliset ja taloudelliset järjestelmät. Hän on kehitellyt tarkkoja laskelmia, miten käyttää raaka-aineita ja tyydyttää tarpeita, kehittää järjestelmiä, jotka kestävät sukupolvelta toiselle. Filosofisena periaatteena on yhteinen rytmi ensinnäkin luonnon kanssa ja toiseksi ihmisten välillä. Ihminen suunnittelee arkipäivänsä luonnon rytmiin, ei mekaaniseen kello- ja kalenterirytmiin. Permakulttuurissa omavaraisuus ei tarkoita valtiollista  omavaraisuutta, vaan henkilökohtaista omavaraisuutta. Asukkaat eivät halua toimia enää ongelmana vaan osana ratkaisua.

Toinen johtoajatus on tietoinen suunnittelu. Arkielämää tarkastellaan ensin yksi vuosi, jokaisen vuodenajan verran. Sitten arkielämä jaetaan vyöhykkeisiin ja sektoreihin. Ensimmäiseen vyöhykkeeseen kuuluu kaikki mitä päivittäin tarvitaan, esim. tiskipöytä, kierrätysastiat, koko keittiö. Toiseen vyöhykkeeseen yrttimaa, kompostikäymälä. Ja viimeiseen eli seitsemänteen vyöhykkeeseen aarniometsä. Kun talo rakennetaan tai saneerataan, lasketaan konkreettisesti ne askeleet, joita emännän ja isännän on päivittäin otettava. Kukkapenkki portaiden edessä, saatikka pelkät kukkaset ikkunalla ovat kauhistus.

 

Lähiympäristön on oltava kaunis, mutta sen on kelvattava myös ravinnoksi.

Monet perennat ja yrtit antavat ravintoa ympäri vuoden, liljat puhdistavat formaldihydia huoneilmasta. Permakulttuurissa suunnitellaan tietoisesti, kestävästi ja yhteistyössä ihmisen ja luonnon kanssa. Toimitaan luonnon kanssa, ei sitä vastaan. Teoria opettaa tuntemaan luonnollisia järjestelmiä niin, että niistä on hyötyä myös ihmiselle. Luontoa on tarkkailtava kaikkina vuoden aikoina, tehtävä havaintoja ja muistiinpanoja niiden perusteella. Mistä nousee kylmä tuuli, mitkä paikat kevätaurinko sulattaa ensimmäiseksi, missä asukkaat viihtyvät parhaiten.

Uskotaan, että ilman pysyvää maanviljelystä ei ole pysyvää yhteiskuntajärjestelmää.

Ongelmaa ei nähdä pahan kiusauksena, vaan osana ratkaisua. Isoa kiveä pihasta ei tarvitse siirtää, vaan sen ympärille kylvetään paljon lämpöä vaativia yrttejä.

Kolmas erityispiirre permakulttuurissa on työn minimointi: maksimaalinen hyöty minimaalisesta toiminnasta. Kuinka paljon perheen emännät kuuraavat ja isännät puhdistavat pihamaita. Talvella käyskään riittää tampattu polku, sitä ei tarvitse mönkijällä ajella. Keittiö suunnitellaan niin, että laskutila on siinä, missä se on järkevintä ja vasta sitten siitä yritetään tehdä mahdollisimman esteettinen.

Arkielämässä mitään ei suunnitella yhden kortin varaan, vaan jokaisella perusosalla tiedetään olevan monta tarkoitusta. Öljypolttimen rikkoutuminen ei paukkupakkasillakaan tee elämää kodissa sietämättömäksi. 

Permakulttuurin mukaisia urheilumuotoja ovat kävely, pyöräily ja puutarhanhoito, koska ne toteuttavat monia päämääriä samaan aikaan.

Permakulttuurisen elämänmuodon paras toteuttamismalli näkyy ekokylässä. Määritelmän mukaan ekokylä on 70 -200 ihmisen yhteisö: Yhteisön rakentamisessa toteutetaan useita ekonomisia ja ekologisia haasteita: leipomo, vaihtotori, korjaamo, vapaa-ajan palveluja - 20 perheen yhteinen uima-allas, sauna, valokopiokone, tietokone, pikku bussi, pesula. Harvoin käytettäviä teknisiä koneita hankitaan yhdessä.

Laajennutaan niin hitaasti että jokainen löytää paikkansa ennen kuin seuraava kehityksen vaihe tulee.

 

Aloita omasta kodistasi

Permakulttuuri ei ole perinteinen vallankumouksellinen teoria. Siinä on perusperiaatteet, joita jokainen soveltaa omassa asuinympäristössään hyvinkin eri lailla. Tavallisesti annetaan ohjeeksi: tarkkaile mitä tulee sisään ja mitä lähtee ulos. Tarkkailtaviin kuuluvat ihmiset, energia, vesi, ruoka, jätteet, vaatteet, materiaaliset kalusteet.

Taloudellinen kasvu on hyvä määrättyyn rajaan asti, mutta sen jälkeen se on kuin syöpäsolu, joka kasvaa itsestään.

Yksinkertaiset elintavat ja vapaa-ajanviettotavat vaativat vähemmän rahaa ja vähemmän aikaa. Permakulttuuri tuo tähän sen lisän, että tuottaminen on yhä helpompaa, tieteellisempää ja kokonaisvaltaisempaa. Omavaraisessa yhteisössä elävä ihminen jaksaa tuottaa muutakin kuin elintarvikkeita ja kulutustarvikkeita. Hänelle jää aikaa henkiseen kehittymiseen. 

Kukapa tulisi kanssamme toteuttamaan tätä paratiisia?


Nurmikko  saastepiikki

Nurmikon hoito, kastelu ja lannoitus aiheuttavat neljä kertaa enemmän CO2 päästöjä kuin minkä nurmikko sitoo hiiltä kasvaessaan. Nurmikoilla käytettävät peruslannoitteet sisältävät typpeä, josta osa vapautuu ilmakehään typenoksidina, joka on 300 kertaa vahvempi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi. Nurmikon tilalle istutettavat puut, pensaat tai hyötykasvit sitovat moninkertaisesti hiilidioksidia verrattuna nurmikkoalueeseen. Lisäksi ne sisältävät monikerroksellisuutta, joka hyödyttää pihan eläinasukkaita, ja ne lisäävät myös http://www.ekopiha.info/artikkelit_ekologinen_viherrakentaminen.htm

Viherkatto viilentää

Tutkijat selvittävät parhaillaan mahdollisuuksia perustaa Helsinkiin viherkattoja. Kasvillisuus katoilla viilentää ympäristöä ja pidättää vettä. Kattokasvillisuudesta on näin hyötyä, kun ilmastonmuutos lisää muun muassa runsaita sateita. Tutkijoiden mukaan Helsingin kattoja voisi hyödyntää myös virkistyskäytössä hyvien näkymien vuoksi (hs 1.8.2011)

Kööpenhamina on yhtenä ensimmäisistä kaupungeista maailmassa tehnyt viherkatot pakollisiksi. Määräys koskee tosin vain julkisin varoin rakennettuja uusia rakennuksia. Nyt puuhataan verohelpotuksia niille, jotka rakentavat viherkattoja (hs 4.7.2010)

Elinkaarianalyysi

Neljännes yksityisen kulutuksen ilmastovaikutuksista aiheutuu elinkaaritutkimusten mukaan ravinnosta. Jos otamme hiilijalanjäljen lisäksi huomioon myös muita ympäristövaikutuksia, kuten rehevöitymisen, happamoitumisen ja monimuotoisuuden muutokset, ravinnon osuus yksityisen kulutuksen aiheuttamasta ympäristökuormituksesta on runsas kolmannes – siis enemmän kuin asumisen ja liikkumisen.

Ympäristövaikutusten vertailussa tulisi ottaa huomioon myös tuotteiden ravitsemuksellisuus ja käyttömäärät. Tärkeä on miten hankkii, käsittelee ja valmistaa ruoan. Tehokas ympäristökeino on olla heittämättä ruokaa pois. Arvioissa on otettava huomioon maankäyttö, maaperän köyhtyminen ja luonnon monimuotoisuus sekä ekotoksikologiset vaikutukset. (Juha-Matti Katajajuuri hs 3.7.2011)

Teollinen maailma tuo teen lehdet kaukaa, käyttää vedenpuhdistuslaitoksissa puhdistettua vettä ja pakkaa teen tehtaissa. Käytetty teepussi kuljetetaan jätteenä kauas kotoa, teetä juoneen virtsa päätyy viemäreitä pitkin vedenpuhdistamoon. Permakulttuurissa teeyrtit viljellään lähellä, niitä kastellaan sadevedellä. Ketjun loppupäässä kompostoiva vessa kerää teenystävän jätökset lannoitteeksi

Syötävä puisto Korkeasaaren vieressä!


Korkeasaaren eläinten luo vievän sillan naapuriin Mustikkamaalle on perustettu syötävä puisto, kaikille kaupunkilaisille avoin puutarha. Alkajaisiksi pihaan istutetaan hedelmäpuita ja marjapensaita. Nurmikaistaleelle tulee suuri kasvimaa ja torpannurkalle muutama mehiläispesä. Monivuotisten puiden ja pensaiden satoa saa sitten poimia kuka tahansa. Kasvimaiden annin saavat sen sijaan korjata ne, jotka kylvävät ja hoitavat tiluksia, kuvaa Kristiina Ljokkoi, yksi puiston ideanikkareista. Kunnostetun puusaunan taakse askarellaan sopivia kasvualustoja ruokasienille. Torpalla kasvaa jo vattuja, viinimarjoja, piparjuurta sekä villivihanneksia ja -yrttejä. Läheisen Kulosaaren yhteiskoulun oppilaat alkavat kääntää maata omaa kasvimaataan varten. Mukana ovat myös puutarhamartat. Syötävän puutarhan tarkoitus on innostaa kaupunkilaisia ottamaan julkisia tiloja hyötykäyttöön. Projekti on osa Maaseudun sivistysliiton Paikan tuntu -hanketta. Torpalle voi tulla oman pihagrillin kanssa. Tämän voi varata myös vaikka polttaripaikaksi nettiin tulevan varauskirjan kautta. Haluamme päivittää urbaanit jokamiehenoikeudet, sillä kaupungilla on paljon käyttämättömiä tiloja, Ljokkoi miettii. (Katja Kuokkanen, hs 25.4.2014)


Minua viehättää mutkattomuus. Tuossa kasvaa kesällä perunoita, ja minä syön ne. Ei välikäsiä eikä konsultteja. (Ilpo Tiihonen 1986)


”Permakulttuuri on kokonaisvaltainen luonnon huomioon ottava kestävän elämäntavan mukainen suunnitteluprosessi. Permakulttuurista on moneksi, siitä on erityisesti apua puutarhassa ja maatilalla, mutta myös esim. organisaation suunnittelussa.” (Elävän Kulttuurin Koroinen)


  • Kääntäminen kielletty. Maata ei tarvitse kääntää, jos sen peittää tarpeeksi suurella määrällä orgaanista ainetta eli humusta, noin viiden sentin kerros tasapainottaa maan lämpötilan
  • Sekaisin sopusoinnussa: maahan kylvetään sekaisin viljelykasveja, jotka viihtyvät hyvin yhdessä sekä sellaisia jotka tuottavat maahan typpeä.
  • Turha työ: Turhan työn välttämiseksi on tilakokonaisuus suunniteltava tarkkaan ja johdonmukaisesti.



katso myös: http://dissidentti.org/hyotypuutarhatkouluihin