Julkaistu Luomu-Lahden lehdessä ja perustuu esitelmään 28.9.1997 Lahden luomumessuilla.

 

Permakulttuurinen Suomineito

"Seurasin opiskelijapoikana kengurujen ruokailutottumuksia Tasmanian sademetsissä ja pohdiskelin  päiväkirjassani: "Uskon että me ihmiset voimme kehittää järjestelmän, joka toimii yhtä täydellisesti kuin tämä",  kertoo australialainen biologi Bill Mollison. Vuodesta 1977 lähtien Mollison ja hänen kaltaisensa luonnon omia prosesseja tutkivat maailmanparantajat ovat kehittäneet kokeiluoperaatioita luoda "Eedenin puutarha maan päälle". Luonnon monimuotoisuutta ja ihmisen älyllistä toimintaa hyödyntävää menetelmää he kutsuivat perma- eli kestokulttuuriksi.

Suomeen perustettiin Naistenpäivänä 8.3.1997 Permakulttuuriyhdistys, sen aatteita käytännössä toteuttava osuuskunta ja asukasyhdistys. Yhdistyksen tarkoitus on kehittää kestävää, luonnonehdoilla ja Suomen olosuhteisiin sopivaa kestävää kulttuuria, permakulttuuria, permakulttuurista elämäntapaa ja luoda yhteyksiä muiden maiden permakyliin.

Suomen perma-ajatuksesta kiinnostuneet alkoivat kutsua hanketta Suomineito-yhteisöksi. Mistä tällainen nimi ekokylälle? Aikanaan oli tarpeellista turvata isänmaata sotalaitoksella ja kansainvälistä kilpailukykyä raha- ja verotusjärjestelmillä, me permakulttuurisen Suomineito-yhteisön kannattajat ja tukijat pidämme näinä aikoina tarpeellisena turvata Äiti Maata. Meidän elinpäivistämme tekee turvattoman maan, veden ja ilman saastuminen, eivät enää kiväärit ja panssarit.

Eniten saasteita aiheuttaa suurtuotannosta johtuva raaka-aineiden ja tuotteiden kuljetus maailman ääristä toiseen. Suomineidon tunnuslause on: Aine on paikallista, henki globaalia. Haluamme elää arkipäiväämme niin, että näemme 90 prosenttia omista elinehdoistamme kiivetessämme kylämme kirkontorniin.

Suomineito-yhteisöjen tarkoitus on saavuttaa asteittain omavaraisuus ravinnon ja lämmityksen suhteen. Syömme sen mitä itse tai lähinaapurimme tuottavat ja lämmitämme asuntomme sillä energialla mitä lähimetsistä, auringosta ja vedestä saamme.

Kuulostaako utopistiselta hankkeelta?

Ehdottomasti. Mutta ihme kyllä, yli 300 ihmistä Suomessa on ottanut meihin yhteyttä. Meitä kaikkia kiinnostaa tämän kaltainen maan ekologinen uusasuttaminen. Miksi istua yksin kaupunkikaksiossa? Odottaa työttömyyskorvausta tai erilaisia tukiaisia? Lapsia ja ystäviä sunnuntailounaalle? Tai käydä hakemassa marketeista erikoistarjouksia? Tämän ainutkertaisen elämänsä voisi viettää yhdessä samanmielisten, aitoa elämää, puhdasta ravintoa ja rauhaa etsivien kanssa ja tehdä yhdessä puutarha-, navetta-, pelto-, metsä- ja puhdetöitä. Tehdä työtä henkensä pitimiksi eikä rahan ansaitsemiseksi.

Tänä kesänä aloitti pikkuinen Suomineito-yhteisö Ähtärin entisessä vanhainkodissa. Huoneita on vielä paljon jäljellä muidenkin muuttaa. Kesällä olemme hoitaneet puutarhaa, lypsäneet vuohia ja keränneet maatiaiskanojemme munia. Syksyä kohden ateriamme käyvät yhä monipuolisemmiksi.

Ruokakaupasta tarvitsemme päivä päivältä vähemmän. Savusauna on valmistumassa "suurkotimme" niemennokkaan. Pihassa on sata marjapensasta, metsissä sieniä ja puolukoita. Lähimetsistä saamme kerätä harvennushakkuun tulokset pannuhuoneemme lämmittimeksi, teemme vuohille ja lampaille kerppuja, ehtiessämme kalastamme talven varalle.

Permakulttuurin tarkoitus on luoda ravintoa tuottavia ekosysteemejä, jotka toimivat luontoa jäljitellen yhtä omavaraisesti ja hienosyisesti kuin esimerkiksi metsä. Periaatteita sovelletaan myös arkkitehtuuriin, taloussuhteisiin, yhdyskuntasuunnitteluun ja ihmissuhteisiin. Erilaiset toiminnat suunnitellaan niin että niille on hyötyä toistensa läheisyydestä. Permakulttuurisessa yhteisössä ei päde kilpailu eikä vahvimman laki vaan mosaiikkitaulua muistuttava yhteistoiminta, missä jokaisella on merkityksensä.

Permakulttuuri on ennen kaikkea kokonaisuuksia ylläpitävä suunnittelujärjestelmä. Se perustuu vyöhyke- ja sektorilaskelmiin. Siten esimerkiksi ne kasvit, jotka tarvitsevat eniten hoitoa tai joita käytetään päivittäin, sijoitetaan lähimmäksi keittiön ikkunaa. Sektori tarkoittaa taas, että kasvien ja eläinten sijoittelussa otetaan huomioon aurinko, tuulet, kosteus ja routarajat. Kasvipenkit eivät ole suoria, vaan "aurinkoloukkuja" ja tuulensuojia muodostavia spiraaleja ja kaaria. Viljelykasveina tärkeimpiä ovat perennat, itse siementävät maatiais- ja villikasvit eli ne, jotka tuottavat luonnossa jo luonnostaan ja tarvitsevat vain vähän hoitoa.

Yhteisöä ei nähdä tuotantolaitoksena, vaan kylänä, joka tarjoaa terveellisen elinympäristön niin ihmisille, eläimille kuin kasveille.

 

***

Suomessa on  lähtenyt aktiivisimmin edistämään permakulttuuria Visio eli Vihreä opinto- ja koulutuskeskus. Se on pitänyt kahtena kesänä permakurssin. Ensimmäisellä kerralla osanottajat tekivät permasuunnitelman maalaisympäristössä olevalle omakotitalolle Lahdessa, toisessa kaupunkipuutarhaan Kumpulaan Helsingissä. Hyötykasviyhdistyksen vetämä permakulttuurin opintopiiri tapaa VISIOn tiloissa kerran kuussa. Mukana on noin 20 palstaviljelijää.

Ehdotus:

Oletko kiinnostunut Permakulttuuriyhdistyksen perustamisesta Suomessa?

Yhdistyksen perustamisesta olisi mielestäni kaksi hyötyä:

Rekisteröitynä yhdistyksenä meidän on helpompi luoda yhteyksiä kansainvälisiin vastaaviin järjestöihin ja myös tukea toisiamme halutessamme muuttaa omaa elintyyliä kohti permakulttuuria.

Omavaraista permayhteisöä Ähtärin ja Keuruun entiseen vanhainkotiin suunnitteleva naisryhmä esittää, että perustavakokous pidettäisiin lauantaina maaliskuun 8. päivänä 1997, kello 14 Pauligin huvilalla Helsingin Sibelius-puistossa. Samassa tilaisuudessa pidetään luento- ja keskustelutilaisuus Permakulttuurin toteutuksista.

Lähtisivätkö Elävä maa ry, Luomu Liitto ry, Hyötykasviyhdistys ja Maatiainen ry perustajajäseniksi?  Mukaan tarvitaan myös vastaavat kestävän kehityksen arkkitehdit, sosiologit, yhteiskuntatieteilijät ja taloustieteilijät.

Tehkää hallituksissanne päätöksiä permakulttuurin edistämiseksi ja ilmoittakaa päätöksistänne.