Vihreälle eduskuntaryhmälle lähetetty 1.11.199

Kansalaispalkkakokeilu itsehoito- ja omavaraisyhteisöille

Ryhmäpuheenvuoro aluepoliittisen selonteon palautekeskustelussa 1.10.1997, Erkki Pulliainen:

Arvoisa Puhemies! Lopuksi vielä muuan huomionarvoinen näkökohta. Lähdimme liikkeelle kasvukeskuksiin suuntautuvasta muuttoliikkeestä. Maassamme esiintyy myös päinvastaista muuttoliikettä. Aktiivisen työelämävaiheen läpikäyneitä ihmisiä muuttaa maaseudun rauhaan viettämään eläkepäiviään. Tätä muuttoliikettä voitaisiin vahvistaa ottamalla kansalaisraha käyttöön ja ohjaamalla sen turvin muutakin väkeä haja-asutusalueille.

Olemme asuneet noin kymmenen hengen vahvuudella neljä kuukautta Ähtärin entisessä vanhainkodissa jo kaksi vuotta tyhjänä olleessa vanhainkodissa.

Tänne mahtuu vielä 30 henkilöä. Kyselijöitä ja kävijöitä on ollut lähes 500. Työtä on paljon.

Useimmat kiinnostuneet asuvat kaupungeissa kaksioissa, saavat työttömyyskorvausta tai ansiosidonnaista päivärahaa, kärsivät jonkinasteisesta yksinäisyydestä, merkitsemättömyydestä, turhautumisesta ja kaupungin rytmistä. He eivät voi muuttaa yhteisöömme, koska emme voi ottaa maatilallemme töihin pelkällä palkalla emmekä myöskään salli työttömyyskorvausten nostamista, koska se saattaa herättää pahennusta joissakin piireissä.

Siksi ehdotamme. että Vihreä eduskuntaryhmä ryhtyy voimallisesti ajamaa kansalaistulosta. Omavaraisuutta ja luonnon helmassa elämistä tavoitteleva yhteisömme sopii yhdeksi pilottihankkeeksi.

Yhteisömme tarkoitus on turvata viiden vuoden kuluessa ruoka, lämpöenergia ja mentaalinen hyvinvointi asukkailleen sekä kehittää hoiva- ja työpajatoimintaa. Näiden toimenpiteiden onnistuttua voidaan yhteiskunnan rahallinen tuki lopettaa.

Tästä on inhimillistä ja kansantaloudellista hyötyä:

1. Kaupungeissa ja taajamissa vapautuu pieniä asuntoja (Espoossa jonotetaan 15.000 pienasuntoa)

2. Toimeentulo- ja asumistukimaksut loppuvat yhteisöön muuttavien osalta (keskimäärin 5500 mk perheeltä).

3. Kuntien erikoissairaanhoitomenot vähenevät (masennukset ja mielisairaudet vievät yli 50 prosenttia erikoissairaanhoidonkuluista. Niistä kärsivät eniten yksinäiset ja itsensä syrjäytyneiksi tuntevat kaupunkilaiset).

4. Tyhjillään olevat laitoskiinteistöt tulevat lämmitetyiksi puilla ja hakkeella.

5. Rappeutuvat navetta- ja talousrakennukset tulevat kunnostetuiksi ja hyötykäyttöön eläimille.

6. Maaseudun perinnemaisema tulee vaalituksi

7. Yksinasuvien ruoka- ja elintavat kohenevat.

Syy siihen, että juuri kaltaisemme yhteisö otettaisiin joko pilottihankkeeksi tai mukaan kansalaispalkkaan on myös kuntien hätä suurista kiinteistöistä. Useiden kuntien kaupungin johtajat ja elinkeinoasiamiehet (viimeksi Asikkalan ja Vieremän) ovat olleet meihin yhteydessä. Kunnissa on suuria kiinteistöjä tyhjillään. Niiden ylläpitokustannukset tulevat kunnille kalliiksi.

Pyydämme teitä kertomaa meille, mihin toimenpiteisiin me voimme ryhtyä edistääksemme kansalaistuloa ja mihin toimenpiteisiin Vihreä eduskunta ryhmä aikoo ryhtyä.

Ehdotamme, että niille ihmisille,jotka muuttavat yli 20 hengen työyhteisöön, maksetaan peruspäivärahan suuruinen perustoimeentulo.



Helmikuu 2000

Pari kuukautta myöhemmin sain Osmo Soininvaaralta virallisen kirjeen, jossa minua korkea-arvoisesti teititeltiin ja informoitiin asian edistymisestä. Valtuuskunnan kokouksen jälkeen oli ilmeisesti lähetetty moniste kaikille perustulosta kiinnostuneille. Olin ylenpalttisen otettu eduskunnan leimasta.

Vihreän liiton edustajat ovat puhuneet "maalaisten tuesta" ja negatiivisesta tuloverosta. Mielestäni olisi aika maksaa vaivainen 1500 mk/kk niille ihmisille, jotka lopettavat pahimman saastuttamisen eli ruoan rahtaamisen maapallon ääristä toiseen. Maailma alkaa olla siinä pisteessä, että pikkuisen voi maksaa niille ihmisille, jotka vapaasta tahdostaan ja hissukseen alkavat asuttaa tyhjiksi jääneitä maaseudun suurlaitoksia ja pientiloja.





Palkkatyön saaristossa

9.12.1998

Karl Marx kirjoitti vuonna 1840: ”Se jolla ei ole muuta omaisuutta kuin työvoimansa, täytyy olla niiden orja, jotka ovat tehneet itsestään omistajia.”

Tilanne Nykysuomessa on vielä pahempi. Ei riitä, että minulla on säästöjä. Valtion lonkerot on suunniteltu niin, että minut on tilastoitava joko palkkatyöläiseksi tai työttömäksi, koska en ole eläkeläinen. Muuten kaikki viedään sairastuttuani eikä eläkkeestä tietoakaan. Vain palkkatyö integroi ihmisen osaksi yhteiskuntaa.

Työssä käyvänä minulla on varaa osallistua kansalaisopiston kurssille, työttömäksi rekisteröitynä pääsen puolella hinnalla, mutta miten käy eläessäni niukoilla säästöillä ja luontaistaloudessa?

Takertumista lisätään. Työttömyyskorvausta saa vain kolme kuukautta. Sen jälkeen on suostuttava mihin tahansa toimenpiteisiin. Jos ilmoittaudun työttömäksi, on työvoimatoimiston ”toimikunnalla” oikeus määrät minut mille tahansa kurssille, evätä vähätöinen 1880 markan korvaus esim. yrittäessäni osuuskunnan tai yksityisyrittäjyyden kautta tienata yhteiskunnallisesti merkittävä rahasumma.

Stalinin menetelmiä seuraten päätökset karensseista, pakollisista kursseista ja koulutusta vastaamattomasta työstä tekee kussakin kunnassa ”toimikunta”. Minulle tulee moniste: ”Toimikunnan päätöksestä ei saa valittaa.” Kun kysyn työvoimatoimistoni johtajalta, kuka on ”toimikunta”, saan kuulla, että sillä ei ole merkitystä. Sen verran kuulen, että leivästäni päättävään toimikuntaan kuuluu ammattijärjestöjen ja paikkakunnan suurimpien tehtaiden edustajia.

Siis – Marxin sanoja lainatakseni: ne jotka ovat tehneet itsestään omistajia, määräävät siis siitä elänkö ensi kuussakin kotona!

Ymmärrän välittömästi, miksi minua pidetään jatkuvassa karenssissa. Oma-aloitteisena, uudistusmielisenä ja korkeasti koulutettuna ihmisenä olen työvoimatoimistossa uhka ja samalla pois potkittava kuntalainen.

Ensimmäinen karenssi johtui jotenkin eko-osuuskunnan perustamisesta. Toinen karenssi siitä, että en mennyt kurssille. Minun, yli 50-vuotiaan naisen olisi pitänyt osallistua kuukauden kurssille, jolla ”työttömyysuhan alla oleville opetetaan asennoitumaan reaalisesti oman itsensä myymisen”. Kutsuun vastasin, että alapäätä vielä voisin myydä, mutta aivojani tälle systeemille en myy.

Minkäänlaista yrittämisen joustoaikaa ei anneta. Jopa yli 50-vuotiaan ihmisen, joka on luopnut kaikesta saadakseen elää saastuttamatta, on ilmoittauduttava kahdeksan kuukauden kurssille. Työvoimatoimisto pyytää minua puhutteluun. Saan syytteen siitä, että opiskelin aikoinani väärää alaa, koska en ole nyt palkkatyössä.

Englantilainen sosiologi Tom Hodgkinson on sitä mieltä, että laiskaksi tulee kutsua ihmistä, joka ei vaivaudu lopettamaan palkkatyötään, vaikka sitä vihaakin. Mistä Suomen työvoimahallintoon yksi Hodgkinson?

Jos yhteiskunta maksaisi kaltaisilleni ahkerille dissidenteille kuluttamattomuuspalkkiot 200 mk kuussa, olisin valmis puhumaan taas moniarvoisesta demokratiasta. Nyt elän orjatalouttakin pahemmassa totalitaarisessa ympäristössä. Ajan käyttöarvo on liian pieni verrattuna sen vaihtoarvoon. Kaikki perustuu rahaan ja rahan kiertoon. Olisin hyvä kansalainen, jos ostaisin kaiken. ”Työn” tekeminen ilman ammattilaisen apua on rikollista. Jos leikkaan tukkani, teen tilini, syön vain mitä omalta pelloltani ja navetasta saan ja hoidan lastenlapseni niin totta kai se alentaa Suomen bruttokansantuotetta. En saa tehdä itse enkä vaihtaa taitoja.

Minulle ekoihmisenä on vastenmielistä, että suurin osa palkkatyöstä tarkoittaa luonnon riistoa. Minun pitäisi myydä aikaani tienatakseni rahaa. Minulle on myös vastenmielistä, että lapseni kävivät koulun, joka pyrki tekemään heistä kuluttajia ja työläisiä teollisuudelle, kaupalle ja valtiolle. Koulu ei opettanut heitä käyttämään käsiä eikä jalkoja, ei opettanut harmonisesta elämästä luonnon ja eläinten kanssa.

Ihmisen pitää vapautua palkkatyön kahleista, alkaa tehdä niitä asioita, joita pitää tärkeinä eikä niitä joista maksetaan. Eläköön työttömyys!” Miten vapauttavilta kuulostavatkaan nämä Gorzin 1989 kirjoittamat lauseet.