Ensimmäisenä maailmassa: Lahdessa otetaan käyttöön sovellus, jonka avulla kaupunki palkitsee vähän autoilevia
Lahden kokoisissa kaupungeissa asukas liikkuu keskimäärin 40 kilometriä päivässä. Käyttäjä voi pohtia, miten lisää kimppakyytejä ja miten asioita voisi hoitaa yhdellä autoreissulla. Alle 15-vuotiaat lapset, käyttäjän asumisetäisyys keskustasta ja terveydentila voivat tuoda lisää päästöoikeuksia viikkotavoitteeseen. Kiihtyvyysanturit tunnistavat, millä kulkuneuvolla käyttäjä liikkuu, kertoo apulaisprofessori Ville Uusitalo Lappeenrannan-Lahden teknillisestä yliopistosta. Yliopisto on ollut mukana kehittämässä järjestelmää. Tavoitteen alittamiseen kannustetaan tulevaisuudessa myös palkitsemalla. Sovelluksessa voi tienata virtuaalieuroja, joilla voi lunastaa sovelluksen markkinapaikalla alennuksia paikallisista palveluista tai esimerkiksi uimalippuja. Liikkuessa riittää, että käyttäjällä on puhelin mukana ja GPS-yhteys päällä.CitiCAP -sovelluksen voi ladata myös Lahden ulkopuolella. Kerättyä tutkimustietoa ja suosituksia ihmisten liikkumisesta on tarkoitus jakaa myöhemmin muiden kaupunkien käyttöön. Sovellus on herättänyt kiinnostusta maailmallakin, kun uutistoimisto AFP teki haastattelun laajempaan levitykseen.
Lahtelainen CitiCAP-kännykkäsovellus laskee käyttäjälle aina henkilökohtaisen viikoittaisen päästöbudjetin ja kannustaa liikkumaan entistä vähemmillä päästöillä. Viikkobudjetti vastaa noin 90 kilometrin bensiiniautoilusta viikossa syntyvää kuormaa. EU rahaa älypyörätien ja CitiCAP-sovelluksen kehittämiseen Lahti on saanut noin 5 miljoonaa euroa. (Yle 3.9.2020)
Mankkaalla 2.6.1994
Parahin kaupungininsinööri Martti Tieaho,
kahdeksan vuotta sitten valtuustossa hyväksyttiin ponsi, jonka mukaan valtuustotalon eteen tuodaan pyöräteline. Muistelen että kuitenkin kaupunginjohtaja Löyttyniemen mielestä pyöräteline rumentaa sisääntuloa ja asia on jäänyt hoitamatta.
Koska kyse ei ole vain tästä telineestä, vaan periaatteesta, toivon, että nyt kun ongelma on tiedostettu, pyöräilyn esteitä aletaan ratkaista kaupungissamme laajemminkin. Nykytilanteessa kaupungin imagolle on mielestäni eduksi eikä haitaksi, kun pyöräily tunnustetaan autoon verrattuna moderniksi liikennevälineeksi.
Ehdotan, että
- kaikkien kaupungin omistamien rakennusten eteen tuodaan pyörätelineet ja kaupunki velvoittaa sellaisia laitoksia kuin esimerkiksi verohallitus myös varaamaan kuntalaisille pyörätelineet
-pyörätiemerkinnät palautetaan kaupungin karttaan. Muissa Suomen kaupungeissahan pyörätiet kuuluvat viralliseen karttaan
-pyöräteiden katureunat loivennetaan niin, että pyöräilijän ostokset eivät lennä yli korin matkaa tehdessä
-bussipysäkeille tuodaan sellaiset pyörätelineet, joihin voi kiinnittää pyörän turvallisesti
Pyöräilyn edut ovat ilmeiset. Pyöräily on saasteeton, meluton ja terveellinen tapa liikkua.
Suurkiitos pyörätelineestä. Toivon että välität nämä terveiset myös teknisen toimen apulaiskaupunginjohtaja Erkki Pätiälälle.
Toivomus: Pyöräteline kiinteistönne
pääoven eteen
Yhdysvaltain kauppaministeriön luokittelussa polkupyörä on lelu. Kuitenkin esimerkiksi Seatlen poliisi käyttää tätä "lelua" mieluummin kuin autoa liikkuessaan kaupungin ydinkeskustassa. Hollannissa, Japanissa ja Saksassa on pyörille parkkipaikat niin junissa kuin kauppojen ja virastojen edustalla.
Koska pakokaasujen terveyshaitat ovat pahimmillaan, kun auton moottori on kylmä, on erityisen tärkeää voida käyttää polkupyörää lyhyillä matkoilla. Polkupyörällä voidaan korvata juuri ne matkat, joiden aikana auton moottori ei ehdi kunnolla lämmetä ja siksi taivaalle pääsee puoliksi palaneita hiilivetyjä. Polkupyörä on energiatalouden kehittynein saavutus. Pyörä on nopein liikenneväline alle kuuden kilometrin kaupunkiliikenteessä.
Jos pyörässä kuljetetaan useita ostoskasseja, on jalkateline tehoton. Miltä näyttää maassa makaava polkupyörä? Valitettavasti kaikilla kiinteistöillä ei ole vieläkään pyörätelineitä. Pyörää ei saa asetettua myöskään tukevasti seinää vasten rakennuksen ikkunoiden ja ruohokenttien vuoksi.
Toivon, että myös Teidän hallinnoimassanne talossa osallistutaan yhteinen ympäristömme -kampanjaan vähäpätöisellä, mutta vaikutuksiltaan merkittävällä hankinnalla. Toivon, että rakennuksen eteen hankitaan välittömästi pyöräteline.
Marketta Horn Vihreä kaupunginvaltuutettu
Pyöräilyn nautinto:
Apostolin kyydillä
Polkupyöräni etuosaan olen kiinnittänyt julisteen: Espoo yhä vihreämmäksi. Kun kaarran kotipihalta kohti pääväylää, huutelevat pikkupojat: “Mitä tossa oikeen lukee?” Hihkaisen vauhdin kiihtyessä jotain pyörällä ajon tärkeydestä.
Mankkaan kaatopaikan kohdalla puliukot siristävät silmiään: “Mitä sää tyttö oikein haluat?” Poljen hitaammin, että ehtisin kuulla heidän kommenttejaan. “Ihan oikealla asialla oot tyttö, mutta mihin sulla on noin kiire?” Olisipa ollutkin mukava jäädä jutustamaan.
Laajalahden bussipysäkillä seisoo muutamia ihmisiä. He kääntävät katseena muualle, kun saavun pyörineni ja kyltteineni. Ehkä joku heistä harmittelee, että on siinä suotta seisonut pitkän tovin ja joutuu vielä maksamaan kyydistään. Pyörällä olisi jo perillä.
Akseli Gallen-Kallelan museopolulla sipsuttelee turisteja kiiltävissä kengissään. Heitä nolottaa. Miten joku aikaihminen kehtaa pistää pyöräänsä itsekyhätyn kyltin? He lukevat tekstin, mutta pitävät ilmeensä kurissa. Aivan kuin en olisi ajanutkaan ohi. “Meillä on parhaillaan tämmöinen pyörämielenosoitus”, selvitän heille ylämäessä pyörää taluttaessani.
Vihdoin Mannerheimintiellä on vilkkaampaa. Nuoret pojat iskevät silmää auton ikkunasta: “Tsemppiä.” Työsuhdeautossaan puhelimen ja tupakan kanssa tärkeilevä kravattimies osoittaa syvää halveksuntaa, pui jopa nyrkkiä: “Pysykää te rupusakki omilla luontopoluillanne.”
Töölön kisahallilta Stockmannin nurkalle koettaa matkan nautinnollisin hetki. Sanomani tulee esille, vaikka julistekin pyörästä puuttuisi. Pyörällä keskustassa!