Pula-ajasta omavaraisuuteen

Perheenemäntien ja jopa ravintoloiden kekseliäisyys olivat 1940-luvulla ja osin vielä 50-luvullakin kovalla koetuksella. Kaikkea kun ei välttämättä löytynyt kaupan hyllyiltä, mihin oltiin totuttu. Ei ollut kysymys yksistään ruokatavarasta, vaan pulaa oli käytännössä miltei kaikesta.

Vihannekset, marjat ja hedelmät oli kasvatettu omassa puutarhassa, mehut, hillot ja säilykkeet tehtiin itse, leipä leivottiin kotona, liha, maito ja munat otettiin omasta navetasta. Kun sitten kävi niin, että kaikkea tarpeellista ei saatu itseltä, niin sittenpä käytiin talkoissa, tehtiin vaihtokauppaa, kierrätettiin jne.

Olen nyt toiminut muutaman kuukauden Suomineidon helmoissa yhteisön kokkina. Minua onkin alkanut mietityttää, mitä me voisimmekaan oppia noista pulan vuosista, ei yksistään ruokataloudessa ja muussa materiassa, vaan kekseliäisyydessä yksinkertaisen mielihyvän tuottamisessa minälle ja omalle keholle.

Pyrkiessämme tänään mahdollisimman suureen omavaraisuuteen, ekologisin ja taloudellisin keinoin, kannattaa miettiä myös sitä hyvää mieltä , minkä itse kasvatettu ja valmistettu ruoka minulle tuo. Sen ei tarvitse olla niin sanotusti hienoa, riittää kun tietää mitä syö, se on ravitsevaa, ei pidä unohtaa ruoan sosiaalista ja esteettistä puoltakaan. Samankaltaista mielihyvää voi aikaansaada itse kasvatetun lampaan villa, siitä karstattu ja kehrätty lanka, vielä kun kerää luonnosta raaka-aineet värjäykseen ja kutoo langasta itselleen lapaset, on kulkenut taas erään ketjun läpi.

Mielihyvää voivat olla omin hartiavoimin kerätyillä rankapuilla saadut savusaunan lämpimät löylyt, löylyistä suoraan avantoon tai kieriskelemään hankkeen, vielä kun peset itsesi puhtoiseksi omatekoisella saippualla. Kesän aikana kerätyt luonnonyrtit, niiden monet vivahteet, niiden aromit ja eteeriset öljyt tekevät minun saunateestäni rauhoittavan, tulee raukea olo, unohtuvat levottomat jalat. Katselen kuuta ja tähtiä, nukun vaatimattoman onnelliseen uneen.

Herään uuteen aamuuni, uusiin ratkottaviin ongelmiin. Miten korvaan reseptini puuttuvat aineet omavaraistaloutemme omilla tuotteilla. No siinäpä se, tuleekin elää vuodenaikojen mukaan ja suunnitella ruokatalous ja talon askareet siltä pohjalta, mitä milloinkin on saatavissa ja mitä milloinkin on tehtävä.

Näin me elimme ja söimme pulanvuosina, hyvin selvittiin, mielikuvitusta ja kekseliäisyyttä vaadittiin. Elettiin ehkä yksinkertaista mutta uskoisin onnellisempaa elämää, osattiin iloita pienistä, osattiin arvostaa jokapäiväistä leipää ja työ oli arvossaan.

Näitä asioita miettiessäni ja ratkoessani päivistäni tulee puolet mielenkiintoisempia ja hauskempia kuin ennen, olen saamassa osan kadotettua luovuuttani takaisin.

Terveisin Eko-kokiksi opiskeleva