Suomineito-yhteisön tiedote 3.6.1998
RAHAA EI TARVITA MIHINKÄÄN, MIKA ON SIELULLE VÄLTTÄMÄTÖNTÄ
Yllä oleva lause löytyy Henry Thoreaun Elämää metsässä -kirjasta. Se on kirjoitettu jo vuonna 1854, mutta niin kuin useat klassikot: mikään tärkeä ei erota sitä tästä päivästä. Kuitenkin varsinaisesti tätä päivää edustaa yöpöydälläni luomuviljelystä kertovat kirjaset, sillä juuri nyt on täällä Ähtärissä ne ajat, jolloin pitää viimeistään päättää, mitä pelloille tehdään. Onneksi meikäläisten ei tarvitse kirjoista kaikkea opetella, sillä ystävällisten naapureiden ansiosta maa-asioissakin päästään eteenpäin.
Luomukirjat meille lainasi, samalla kun kävi analysoimassa maaperämme, maanparantaja Klaus-Erik Lavila, joka on jokavuotisen Töysän Luomumaatalousnäyttelyn isäntä. Näyttely, josta enemmän toisaalla tässä lehdykässä, pidetään Ritvan ja Klasun Harjuntalo -nimisellä tilalla. Viljelyksiin liittyen voisi mainita mainion monitoimiemäntämme Tiinan täytelleen ja lähettäneen kaiken maailman EU sun muita avustuspapereita.
Saimme tässä eräänä päivänä arvovaltaisia vieraita, jolloin kaupunginjohtaja, sekä kaupunginsihteeri piipahtivat Kaijaan. Varsinaisena asiana heillä oli vuokrasopimuksen jatkosuunnitelma. Nykyinen sopimus umpeutuu 31.01.1999. Jos emme ole ostaneet paikkaa ennen sitä, sopimusta voidaan jatkaa, jolloin vuokraksi tulee ylläpitokustannusten lisäksi 3300 mk kuukaudessa. Kaupunki lupasi myös avittaa yhteisöämme joissakin rakennusten kunnostuksiin liityvissä asioissa.
Eläimien kanssa eläminen on raadollista. Vaikka Hannu paria sivua tuonnempana kirjoittaa niin hellyttävästi eläinystävistämme, luulen kuitenkin, että osasta on kohta aika luopua, sillä kuulimme juuri, että vuohipukkien liha on parasta ennenkuin niiden hajurauhanen alkaa toimia, jolloin siitä erittyy myös lihaan makua. Emolampaiden kohtalo on vielä avoin, mutta lainassahan ne meilla on kesäkuuhun asti ja näin olemme saaneet synnytettyä oman lammaskantamme Suomineitoon.
Joka vuodenajalla täällä oppii niin paljon uutta. Tietoa, josta ei ollut lainkaan käsitystä kaupungissa asuessa. Sitä vain luuli tietävänsä ja pystyi sanomaan mielipiteensä esimerkiksi siitä, miten maalla tuli toimia. Nyt on aika nöyrtyä. Onneksi kuitenkin huomenna on viisaampi kuin tänään, jos vain elämänasenne on oikea.
Kävimme Marketan kanssa hieman elpymässä Saarijärven Joogaopistolla, sillä maaseudunkaan rauha ei vielä takaa sisäistä rauhaa. Hiljaisina hetkinä tulee pohtineeksi miksi toisien on pakko muuttua, kun taas jotkut elävät vain elämänsä läpi? Nyt on aika palata Thoreaun kirjaan sivulle 302:
"Älkää liian innokkaasti pyrkikö kehittymään; siten saatatte itsenne vain liian monille vaikutuksille alttiiksi, ja se on pelkkää tuhlausta. Vaatimattomuus paljastaa taivaan valon aivan kuin pimeys. Köyhyyden ja halpa-arvoisuuden varjot kerääntyvät ympärille ja katso: luomakunta levittäytyy nähtäväksemme.Meitä muistutetaan usein siitä, että vaikka meille suotaisiin Kaisoksen rikkaudet, pysyisivät päämääräämme ja varamme silti samoina. Sitäpaitsi: jos köyhyys sitoo teidät nykyiseen asemaanne niin että ette esimerkiksi voi ostaa kirjoja ja sanomalehtiä, merkitsee se vain sitä, että teidät on sidottu kaikkein merkittävimpiin ja voimakkaimpiin kokemuksiin; teidän on pakko käsitellä raaka-aineita, jotka tuottavat sokeria ja tärkkelystä. Luun lähellä elämäkin on makeinta. Teillä ei ole tilaisuutta tulla pintapuoliseksi ihmiseksi. Alemmallakaan tasolla ei kukaan menetä mitään, vaikka onkin jalomielisyydessä muiden yläpuolella. Ylellisin varoin voidaan hankkia vain ylellisyyttä. Rahaa ei tarvita mihinkään, mikä on sielulle valttämätöntä."
Timo Pikkanen
Vihanneksia talkoilla
Onneksi omavaraisyhteisössäkään ei tarvitse kaikkea tehdä itse. Tänä kesänä saamme turvautua vihannes/juures viljelyksissä ns. kirkontornipolitiikkaan. Olemme sopineet paikallisen luomuviljelijän kanssa yhteistyöstä. Yhteisömme käy kesän aikana hänen viljelmillään töissä ja palkaksi otamme näitä tuotteita. Näin emme vielä tällä hetkellä suht koht pienellä porukalla, vailla tarvittavia työvälineitä, joudu pinnistelemään liikaa. Eikä tarvitse jännittää tuleeko satoa vai ei, kun on ammattilainen asialla. Luvassa on ainakin
porkkanoita, sipuleita, punajuuria, lanttuja sekä keräkaalia. Siemenperunat meillä jo odottavat maahanpanoa omaan peltoon. Näin on ensi talven perusruoka turvattu.
Kesän tuoreherkkuja sekä yrttejä kasvatamme omassa keittiöpuutarhassamme. Hortonomi Marko Huhtala piti meille paikan päällä kurssin Luomuniksejä keittiöpuutarhassa. Rakennamme talon eteen kohopenkkejä päivittäistuotteille. Myös pellosta olemme varanneet osan tätä tarkoitusta varten.
-tp