Madonlakki 1986

Sanasota sodan ensi askeleena?

Miten naiset rauhaannuttavat rauhantutkimuksen?

Tietysti uusia aineita rauhankakkuun voi tulla miehisestäkin taikinasta. Se että on nainen sukupuoleltaan, ei sinänsä ole riittävä edellytys politiikan käytäntöjen muuttamiselle.

Tutkimuksen uusi sisältö tarkoittaa ihkaomien tuntemusten ja havaintojen huomioimista, asioiden perustelua elämän perusarvoilla. Naisille on tunnusomaista myös elämään liittyvien kokonaisuuksien liittäminen käsiteltäviin erityisongelmiin. Tutkijana hän ei tarkastele erityisongelmia erikoiskoulutuksensa pohjalta. Hän ei pilko ihmisiä ja asioita osiin.

 

Asemäärien tutkimisesta sanojen sisältöön

Perinteisen clausewitziläisen määritelmän mukaan sota on politiikan jatkamista toisin keinoin. Sanakirja määritelmässä sota tarkoittaa ”yritystä saada vastapuoli asevoimin tahtoonsa”. Politiikassa yritetään saada oma tahto läpi väittelyssä, sodassa aseilla. Kun sanojen avulla käydyllä mielipiteiden vaihdolla ei ole saavutettu toivottua tulosta, yritetään päämäärät saavuttaa aseiden avulla. Määritelmän mukaan politiikka on julkista elämää koskevaa mielipiteiden vaihtoa. Mielipiteitä ilmaistaan sanoilla, mutta kun sanojen avulla käydyllä mielipiteidenvaihdolla ei saavuteta toivottua tulosta, yritetään aseiden avulla tavoittaa päämäärät. Rauhan säilyttämisen toivossa takerrutaan aseisiin. 

Euroopassa on yritetty kohta 30 vuotta keksiä keinoja asevarastojen vähentämiseksi ja kehitteillä olevien uusien tuhoamistapojen kieltämistä. Eri maiden johtohenkilöt tapaavat pusertaakseen toistensa kättä uusien rajoitusten saatua lainvoiman. Rauhan- ja konfliktintutkimuslaitoksissa lasketaan keskimatkan ohjuksien ja tykkien määriä. Sen sijaan niissä välineissä, joilla sotaa edeltäneitä neuvotteluja on käyty, ei olla nähty ongelmia. Näitä välineitä ovat sanat, käsitteet, puhe. On uskottu, että sanat ovat vain sanoja ja niitä voidaan kääntää kieleltä toiselle sanakirjan avulla ja niiden merkitys tutkimalla sanan syntyhistoriaa, etymologiaa. Mutta mekaanisen merkityksen lisäksi sanoilla on ominaisuus kerätä lisämerkityksiä, sivutarkoituksia siitä ympäristöstä, missä ne esiintyvät. Eri kieli- ja kulttuuriympäristöistä tuleville neuvottelijoille on ol1ut ylivoimaista kääntää sanan merkityksen lisäksi myös sanan MIELEKKYYS, merkityksen merkitys. Puuttuu semanttinen sanakirja.

 

Sana osana elämänmuotoa

Sartre on kirjoittanut: “Kirjailijan tehtävä on nimittää kissa kissaksi.” Helposti oletetaan, että ajatus ja arvomaailma on joka puolella sama ja kansallisuusrajoja pidetään keinotekoisina esteinä vapaalle kommunikaatiolle. Mutta kommunikaatio ei ole niinkään vuorovaikutusta yhteiskunnissa asuvien ihmisten välillä kuin vuorovaikutusta määrätyn yhteiskunnan jäsenten välillä. Kaikki yrityksemme ymmärtää ns. tosiasioita ovat aina suhteessa tietyn elämänmuodon tarjoamaan kehikkoon.

“Se mitä sanotaan, miten sanotaan, kuinka sanottu tulkitaan ja mitä sanomisesta seuraa, riippuu aikaisemmin tapahtuneesta, keskusteluun osallistuvista ja heidän suhteistaan, keskustelijoiden tiedoista, käsityksistä, asenteista, käytetyistä kanavista ja koodeista, kulttuurista, jossa toimitaan, maailmasta, josta puhutaan… “


Sanan mielekkyyden kolmio

Puhuttuihin sanoihin tulisi suhtautua kuin taideteokseen. Muotokuvaa katseltaessa jokainen tietää, että on ollut todellisuus, joku henkilö. Taiteilijalla on ollut tästä henkilöstä määrätty mielikuva, mikä heijastuu taitelijan tajunnassa. Sen perusteella on syntynyt taideteos. Sanojen suhteen ei ole toisin. Todellisuutta ja siitä muodostuvaa henkilökohtaista mielikuvaa luullaan pystyttävän kuvaamaan sanoilla.

Kuulijasta riippuen lauseen “Venäjä korottaa sotilaallisia menojaan” herättämät ajatukset saattavat olla:

  • Taloustieteilijä: Kulutushyödykkeiden tuotanto jää jälkeen
  • Venäjä kantaa vastuunsa puolustuksesta
  • NATO:n edustaja: Länsiliittoutuman on välittömästi korotettava puolustusmäärärahojaan
  • Kiinalainen: uhka maan pohjoisrajalla kasvaa

Ja toiminta on luonnollisesti sen mukaista.

 

Sanan ja tiedon yhteys

Erilaisia mielikuvia saattaa nousta puunhakkausta seuraavalle hänen tietomäärästään riippuen. Täysin puulämmitykseen perehtymättömälle se saattaa näyttää lähinnä fysiologismotoriselta liikesarjalta. Korkeampaa ymmärryksen tasoa osoittaa toiminnan tajuaminen puunhakkuuksi. Selittävää ymmärtämistä osoittaa henkilö, joka tajuaa puunhakkuun juuri sen määrätyn henkilön suorittamana ja juuri siinä määrtyssä tilanteessa tavaksi purkaa kiukkua.

Samoin voi panssarivaunua kuvailla asiaan perehtymätön henkilö koneeksi, jossa on putki ja ketjut. Hän ei voi lisätä kuvaukseen yhtään sen enempää ominaisuuksia kuin mitä hän tietää panssarivaunusta.

 

Tyhjän puhuminen

Varsinaisiksi Kolumbuksen muniksi nimitetään laajoja poliittisia sanoja, esim. demokratia, vapaus, rauha. ETYK:n loppuasiakirja on loistava esimerkki sanoilla leikkimisestä. Siihen on tarkoituksella valittu sanoja ja käsitteitä, jotka kummassakin yhteiskuntajärjestelmässä tulkitaan eri tavalla.

Vaikka sanalle demokratia on olemassa synonyymi valtiollinen kansanvalta, antaa määritelmä vain näennäisen selvennyksen, koska ongelma siirtyy sanasta demokratia sanoihin valta ja kansa. Kuka on kansa ja miten valta todistetaan?

Jokaisella tieteen alalla on oma terminologiansa, mutta ei välttämättä omaa ammattisanastoa. Kiinteästi yhdessä toimivalle ryhmälle muodostuu koodikieli, jossa tavallisillekin sanoille muodostuu oma erityismerkitys. Osatakseen antaa ryhmän käyttämille sanoille mielekkyyden, on kuulijan pystyttävä asettumaan jäsenten asemaan.

 

Rauhantutkimuksen pehmeät tosiasiat

Rauhan tutkimuksen pehmeä porukka ei keskity koviin tosiasioihin. Se ei usko, että aseista ja väkivallasta luopuminen voisi olla ennakkoehto rauhallisempaan tulevaisuuteen vaan seuraus siitä. Viholliskuvien ja ennakkoluulojen hälveneminen riisuu maailman aseista. Ennakkoluulot karisevat mitä paremmin opimme toisiamme tuntemaan ja ymmärtämään.



Barbara Holland-Cunz: Feministische Demokratietheorie, Opladen 1998


Feministinen teoria demokratiasta

Utopia ei ole teoreetikkojen vaan ihmisten itsensä luoma:

  1. Se kritisoi valtaa. Hylkää kaikki androsentriset reaalidemokraattiset muodot. Se kritisoi tapaa sulkea järjestelmän avulla kaikki marginaaliryhmät veljellisestä samanlaisuudesta, epävirallisesta päätöksenteosta, vaikkakaan poissulkeminen ei koske enää yksittäisiä henkilöitä.

  2. Se vaatii osallistumista. Ei tasavaltalaisia vaan partisipatorisia ideaaleja. Demokraattinen partisipaatio tarkoittaa patriarkaalista sosiaalista velvollisuutta, jonka toteuttamisen puolesta on taisteltava poliittisesti jopa yksityiselämässä.

  3. Se tarkoittaa suoraa demokratiaa, demokratian vahvaa muotoa, johon ei kuulu puoluedemokratia, tuskin lakejakaan, ei klassista vallan käyttöä, ritualisoituja muotoja, vaan kansankokouksia, konsensusta, tehtävien ja virkojen rotaatio, paikallista itsemääräämisoikeutta ja mahdollisimman suurta hajauttamista ja vähäistä työnjakoa. Erilaisille ryhmille on taattava toimimismahdollisuus myös taloudellisesti.

  4. Se on keskustelevaa ja vaatii yhteystyötä ja kommunikaatiotaitoja. Kasvotusten keskustelu on olennainen osa kaikkea feminististä toimintaa. Asioita ei saa esittää turhan monimutkaisesti.

  5. Se etsii yhteyksiä. Ihminen käsitetään eksistentiaalisesti sitoutuneena olentona. Keskinäinen vastuu kuuluu poliittiseen yhteisöön, joka edistää yksilöllistä kasvua ja yhteyttä muihin.

  6. Se on radikaalia, vapaaehtoisryhmät kamppailevat patriarkaalisia valtamuotoja vastaan. Se tunnustaa kaikkien erilaisuuden mutta myös tasa-arvon. Demokratia ei ole ammatti vaan elämäntapa.

  7. se on normatiivista, löydetään historialliset juuret sille, että osa ihmisistä on suljettu pois poliittisesta vaikuttamisesta. Myytti vapaudesta ja tasa-arvosta on selvitettävä. Meidän on oltava tottelevaisia, että saamme turvaa.


Poliittisessa teoriassa on käsitelty vain vähän miehen ja naisen syntymää, vaikka kannamme kokemusta mukanamme kuoleman hetkeen saakka. Gena Corea kirjoittaa kirjassaan the Mother Machine 1986: Filosofiassa on pyritty aina analysoimaan myös ihmisen biologisia elinehtoja – tarvetta syödä, lisääntyä ja kuolla ja miten nämä tarpeet ovat vaikuttaneet ihmisen tietoisuuteen ja ihmisen käsitykseen itsestään maailmassa. Marx rakensi tarpeesta syödä kokonaisen teoreettisen järjestelmän, jonka mukaan tuottava työ muovaa tietoisuuttamme. Eksistentialismi on analysoinut yhtä perinpohjaisesti kuolemaa ja Freud on osoittanut, miten libido vaikuttaa tietoisuuteemme. Mutta syntymän vaikutus on jäänyt analysoimatta. Siitä ei ole kehitetty filosofista rakennelmaa.

  • Miehet ovat raskaana ja synnyttävät keinotekoisia ruumiita, porvarillisia yhteiskuntia.
  • Reaalidemokratialleon käynyt samoin kuin reaalisosialismille – syönyt itse itsensä.