SEN PIENEN ERON SUURET SEURAUKSET VAI SEN SUUREN ERON PIENET SEURAUKSET?

 

Saksalaisten VIHREIDEN ohjelma voisi olla osa maailman naisväen antologiasta. Ne arvot, joita naiset naisliikkeissään kautta maailman ajavat on kirjattu siististi aiheittain poliittisen toimintaehdotuksen muotoon.

“Politiikka, liikenne, koulutus, ulkopolitiikka, maanviljely jne. tulee järjestää niin, että ne ovat kaikkien hallittavissa, jopa keittiönpöydästä käsin, ja että ne turvaavat lapsillemmekin saasteettoman ja ihmisen mittaisen elämän.“

 

Ekososialistiset palkkatyöfeministit vastaan ekoliberaalit äitityypit


Saksan Vihreän puolueen naisosuus vaikuttaa enemmän feministiseltä kuin äitimäiseltä - tällöin feminismillä ymmärrän ääriinsä vietyä naisten itsenäisyyttä ja äitimäisellä "miehet ovat miehiä ja naiset naisia" -ajatusta, lähinnä emomaista elämänasennetta.

Ohjelma tukee Ruetherin näkemystä, jonka mukaan naisten alistaminen ja luonnon alistaminen kuuluvat yhteen historiallisesti ja ideologisesti. Hän näkee naiset nimenomaan luonnon osana ja luonnon ihmisen (miehen) hallinnan kohteena. Näiden alistajien mielestä kaikki ruumiillinen ja aineellinen on ontologisesti ja moraalisesti alempana tietoisuuteen ja henkeen verrattuna.

Ekososialistien separatistisia feministisiä mielipiteitä kyseenalaistavat vähemmistön ekoliberaalit emotyypit. Ekoliberaalien mielestä miehet ovat miehiä olivatpa valta-asemat yhteiskunnassa mitä tahansa. Tätä "pientä" eroa voi verrata ekologiseen kiertoon: "Biotoopit, ekotoopit ja kosteat alueet haluamme säilyttää, vartalon kemian hylkäämme. Biologisia sukupuolieroja emme halua kiistää." (Gisella Erler) Ekoliberaalien mielestä naisellisuudelle tulisi antaa oma erityinen, miehisyydestä erottuva osa yhteiskunnassa. Vasta kun naisten ja miesten erilaisuus on tunnustettu, voivat naiset alkaa kehitellä omaa arkkitehtuuriaan, lääkäri- ja neuvonta-asemia. Heidän mielestään feministien vaatimus perinteisen naistyön hylkäämisestä on järjetön. Itsensä toteuttamisessa on vapauden ja vastuun ristiriita suuri. Oman itsenäisyyden puolustaminen on joissakin tilanteissa yhtä tärkeää kuin sukupuolivietin (libidon) vastainen työ. Naisellisten ajatus-, toiminta- ja työmuotojen tulisi läpäistä kaikki yhteiskuntakerrokset ja tultava osaksi niitä, ei jakamalla tehtäviä kiintiömäisesti niin kuin ekososialistit vaativat.

Ekososialististen feministien mielestä ekoliberaalien vaatimukset eivät edistä tasavertaisuutta, vaan alistavat naiset siihen osaan, jota miehet ovat heiltä kautta vuosisatojen vaatineet. Normaali nainen olisi se, joka kasvattaa lapsensa, on uskollinen miehelleen ja huolehtii puutarhasta. Muut naiset ovat "hysteerisiä emansseja", jotka eivät usko naisille ominaisiin piirteisiin eivätkä korosta naisellisuutta. Palkkatyöläisten mielestä emot eivät halua tunnustaa, mitä vuosisatojen aikana naisellisuus on naiselta vaatinutkaan.

Työttömyys naistenkin ohjelmassa

Saksan VIHREIDEN ohjelman naisosuus jakautuu kuuteen osaan: naiset ja työelämä, perhe ja muunlaiset elintavat, geeni- ja sikiönkehittämistekniikka, naisiin kohdistuva väkivalta, abortti, ulkomaiset naiset Saksassa, laki syrjintää vastaan. Itse ohjelmaluonnos alkaa kuvaavasti: "Tytöksi syntyminen tarkoittaa yhteiskunnassamme jo syntymänsä perusteella ala-arvoiseksi leimatuksi syntymistä."

Erityisesti naiset joutuvat kärsimään säästö- ja talousarviosta, koska juuri he huolehtivat maksutta lapsista, vanhuksista ja sairaista. Naista kohtaan paheksuttavaa on myös se, että tiedotusvälineissä nainen kuvataan yhä miehen seksuaalisten tarpeiden tyydyttäjänä. Tästä seuraa, että mm raiskaamista pidetään hupaisana ritaririkoksena.

Feministien politiikan päämäärä on naisten hyväksikäytön lopettaminen. Naiset havittelevat yhteiskuntaa, missä ei ole väkivaltaa eikä roolisidonnaisuutta. Naisten tulisi mennä mukaan työelämään ja muuttaa sitä sisältä käsin. Heidän tulisi kannustaa itseohjautuvia järjestelmiä, tuottaa todella tarpeellisia tuotteita sekä kehittää luovuutta ja vapautta edistäviä työolosuhteita.

 

Naiset ja työ, työ ja työ

Ohjelmassa esiintuotujen tilastojen mukaan naiset tekevät koko maailman työmäärästä 2/3, kuitenkin he saavat vain 1/6 tuloista ja omistavat vain yhden prosentin tuotantovälineistä. Koulutusammatteja on kaikkiaan 460 ja niistä 69 on tyypillisesti naisten ammatteja. Niissä vaaditaan sellaisia naisellisia ominaisuuksia kuin huolellisuus, sorminäppäryys ja kestävyys. Puolipäivätöistä 90 prosenttia tekevät naiset. Ohjelman mukaan juuri nämä naiset ovat sortuneet ankkuroimaan sukupuolisidonnaisen työnjaon.

VIHREÄT vaativat kaikista koulutuspaikoista sekä julkisen ja yksityisen sektorin työpaikoista yhtä paljon naisille kuin miehille. Eikä siinä kaikki: naisilta tulisi poistaa ikäyläraja koulutuksen ja työpaikan suhteen. Heille tulisi maksaa eläkettä myös siltä ajalta, jonka he ovat viettäneet kotona lapsia hoitaessaan.

 

Perheinstituutio miehisen valtiovallan keksintö

Perhe- ja avioliittotilastot ovat Saksassa surullista luettavaa: vajaa kymmenen prosenttia miehistä auttaa kotitöissä, 35 prosenttia aviovaimoista joutuu miehensä pahoinpideltäväksi, tuhannet isiensä ja sukulaistensa raiskattaviksi.

Avioerolakia on viime vuosina uusittu niin, että epätietoisuus elatusmaksuista estää naisia jättämästä usein liiankin lamaannuttavan ja sairaalloisen perheympäristön. Kuitenkin avioliiton solmimiskäyrät ovat viime vuosina kääntyneet nousuun. Syynä ei VIHREIDEN mielestä ole suinkaan avioliiton arvostuksen nousu vaan naisten työttömyyden roima kasvu.

Mikä on syynä epäoikeudenmukaisiin perhesuhteisiin? Ohjelman mukaan patriarkaalinen ja hierarkkinen valtiovallan tukijärjestelmä. Niin työ- kuin sosiaalinen ja poliittinen elämä rakentuu pienperheen toimintaedellytysten tukemiseen. VIHREIDEN mielestä jokaiselle tulisi suoda mahdollisuus valita oma elämänmuotonsa.

Naiset vaativat laista pois pykälää, joka velvoittaa aviolliseen sukupuoliseen kanssakäymiseen. Henkinen ja fyysinen pakottaminen pitäisi tuomioistuimen edessä olla yhtä raskauttavaa ja rikollista. Oikeudessa on pidetty lieventävänä asianhaarana, jos väkisinmakaajana on ollut ystävä tai sukulainen. Tätä käytäntöä naiset pitävät oikeuksiaan pahasti loukkaavana.

VIHREÄT naiset pitävät geeni- ja sikiönkehittämistekniikkaa naisiin kohdistuvana uutena väkivallan muotona. Syntyvyyttä ei ohjaile naisten etu vaan pääoma ja tutkijat. Naiset ovat menettämässä oikeuden määrätä omasta vartalostaan: lääkärit päättävät, ketkä lapset saavat syntyä ja ketkä naiset saavat niitä tehdä. Keinohedelmöitysinsinöörit pystyvät tulevaisuudessa korvaamaan keinokohdun avulla naisen synnyttäjänä.

VIHREÄT eivät kiellä sitä, etteivätkö juuri naiset kärsisi hedelmättömyydestä eniten. Heidän mielestään tämä "kärsimys" on kuitenkin näennäinen eli johtuu ympäristön painostuksesta. Sosiaali- ja talouselämä ovat nostaneet äitiyden kultajalustalle.

Geeni- ja sikiö tutkimus rinnastetaan ydinvoimatekniikkaan. Niiden sanotaan olevan vastaus nykyajan ongelmiin. Naisten mielestä harvemmin mietitään sitä, että niin hedelmättömyys kuin saasteongelmatkin ovat nykyisen teollisuusyhteiskunnan aikaansaannoksia. Hedelmättömyyden on todettu aiheutuvan sekä stressistä että ympäristömyrkyistä. VIHREÄT eivät ole valmiita paikkaamaan sosiaalisia ja ekologisia ongelmia hedelmällisyystekniikalla. Sen sijaan he vaativat niiden lääketieteellisten, sosiaalisten ja ympäristön aiheuttamien syiden selvittämistä, jotka ovat johtaneet hedelmättömyyteen.

 

Raiskaus osoitus miehen heikosta itsetunnosta

Patriarkaalinen järjestelmä pitää yllä naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Miehet pönkittävät itsetuntoaan naisten avulla. Raiskaus osoittaa myös murskaavasti naista halveksivaa asennetta, tapahtui se sitten avioliitossa tai sen ulkopuolella, henkisen tai fyysisen väkivallan keinoin. Jokainen väkisinmakaaminen - anaalinen, oraalinen tai vaginaalinen - on tuomittava ja rangaistava. Nykyään raiskauksesta tulee vain silloin rangaistus, jos pystytään osoittamaan, että nainen on pyrkinyt fyysisestikin estämään miehen seksuaalisten tarpeiden tyydyttämisen. VIHREÄT haluavat asettaa fyysisen ja henkisen pakottamisen sekä suostuttelun ja lahjomisen samalle tasolle.

VIHREÄT vaativat myös perustuslain pykälän 184 poistamista. Sen mukaan prostituutio on sallittua, mutta prostituoitu on rikollinen!

 

VIHREITÄ kammoksuttaa myös se, että naiset joutuvat apua hakiessaan virkakoneiston verkostoon. Sosiaalipalvelu, avioneuvola ja poliisi työntelevät pahoinpideltyjä naisia luukulta toiselle.

 

Syntymättömästä elämästä päättää yksin nainen

Vaikka Saksassa abortti tuli lailliseksi vuonna 1974, sallittiin se siitäkin lähtien vain, mikäli äidin tai lapsen henkinen tai fyysinen terveys on vaarassa. Näistä vaaroista ei VIHREIDEN mielestä saa nykyään päättää nainen vaan lääkäri. Niinpä Liittotasavallan lakien mukaan väärin perustein suoritetusta abortista saatetaan lääkäri tuomita viiden vuoden vankeuteen, raskautensa keskeyttänyt äiti vuoden vankeuteen. Sairasvakuutuskassoilla ei ole yhtenäistä menetelmää abortista koituvien maksujen suhteen, ja kun maan suurin puolue CDU käy voimakasta kampanjaa 'syntymättömän elämän puolesta', matkustavat saksalaiset naiset yhä niin kuin aina ennenkin Hollantiin yksityispotilaiksi.

VIHREIDEN mielestä on naisen häpäisemistä julistaa abortin tehnyt nainen rikolliseksi. Naisen vartalo on tässäkin suhteessa annettu miesten, aviomiesten ja isien omaisuudeksi.

 

Rasismi ja seksismi versovat samasta maasta

Ulkomaalaisten naisten asema Saksassa huolestuttaa VIHREITÄ erityisesti. EEC:n ulkopuolelta tulevat naiset eivät saa Saksassa minkäänlaista perheenperustamistukea eikä turvapaikkaa anoneille myönnetä lapsilisää.

Perheellisistä naisista suurin osa saa työluvan vasta viiden vuoden oleskelun jälkeen. Jos ulkomaalainen nainen eroaa miehestään ennen sitä, joutuu hän sosiaaliturvan varaan, mikä puolestaan tarkoittaa maasta karkotusta.

 

VIHREIDEN mielestä rasismi ja seksismi kulkevat käsi kädessä. Siksi naispolitiikka on samalla kamppailua painostusta, rasismia ja ulkomaalaisia vieroksuvaa politiikkaa vastaan.

 

Naisten tulevaisuudenverstas Bremenissä

Ohjelmakeskustelun lisäksi naiset ovat pohtineet omissa piireissään myös pieniä arkipäiväisiä asioita. VIHREÄT naiset pohtivat Bremenissä "kaupunginosan arkipäivää". He halusivat tapaamisellaan ehdoin tahdoin välttää tilanteen, missä erityisalalle koulutetut naiset pitivät esitelmiä erityisalaltaan.

Kun ensimmäisenä teemana oli nainen ja lapsi, olivat feministit ja emot taas vastakkain. Kaikki olivat samaa mieltä niistä ongelmista, joita nainen kohtaa saatuaan lapsen. Hänen liikkuma-alansa rajoittuu huomattavasti. Seurauksena on yksinäisyys ja eristäytyminen.

Jotkut olivat sitä mieltä, että naisteema ei saisi olla mikään erityisaihe, sillä kuuluvathan naiset itsestään selvästi osana jokaiseen aiheeseen - oli sitten kyse taloudesta, koulutuksesta tai lähidemokratiasta. Lapsettomat naiset olivat perin kyllästyneitä alituiseen keskusteluun lapsista. He halusivat vaihtaa mielipiteitä syrjinnästä työelämässä, sosiaalisesta roolikorsetista, seksismistä.

Kuitenkin suurin vedenjakaja naisten välillä oli separaatio vai integraatio, eriytyminen vai yhdistyminen. Erityistä naispolitiikkaa on tarpeellista tehdä niin kauan, että kaikilla naisilla on varma toimeentulo, kaikki naiset voivat vapaasti liikkua ja esittää mielipiteitään, pimeät ja tyhjät kadut eivät enää pelota naisia (ekososialistiset separatistit pitävät ratkaisuna naistakseja ja itsepuolustuskursseja), kunnes seksikkäät mainokset on lopetettu ja pornokaupat suljettu, kunnes homo- ja heteroseksuaalisuuteen taipuvaisten välille ei enää aseteta raja-aitoja, kunnes ei enää ole normitettuja suhteita.

Tulevaisuuden verstaassa vaadittiin:

1. erilaisille ihmisille erilaisia asuntoja - yhteisasuntoja, pienasuntoja, yksiöitä

2. täystyöllisyyttä niin miehille kuin naisille, samaa palkkaa henkisen kuin ruumiillisen työn tekijöille. Miksi niille psykologeille, jotka puhdistavat likaa sielusta pitäisi maksaa enemmän kuin niille naisille, jotka puhdistavat sitä ihmisistä?

3. eri sukupolville - ei välttämättä saman suvun edustajille - ja erilaisessa elämäntilanteessa oleville tulisi tarjota mahdollisuus asua yhdessä

4. kaupungin ja maaseudun välinen ero tulisi poistaa. Ensimmäisenä askeleena olisi yksityisautoilun lopettaminen, jolloin tiet, parkkipaikat saisivat uuden merkityksen

5. katukeittiöitä kotitöiden helpottamiseksi

 

Naisten ehdotus työelämän ongelmiin

Kansantalouden "epävirallinen sektori", vaihtoehtoinen osa eli duaalitalous askarruttaa VIHREITÄ naisia. Ekoliberaalien mielestä se tarjoaa ratkaisuvaihtoehdon naisenkin ongelmiin. He perustelevat näkökantaansa sillä, että koska tulevaisuudessa palkkatyö joka tapauksessa vähenee, ja koska juuri palkkatyön muodossa on maailmaa eniten saastutettu ja ihmistä alistettu, tulisi omalle työlle antaa suurempi merkitys. Palveluelinkeinot olisi korvattava: lastentarhojen ja suutareiden, pesuloiden ja leipomoiden sijasta tulisi kehittää pesutupia ja korjausverstaita. Näiden puhdetöiden ansiosta lisääntyisi ihmisten vapauden tunne - jokainen voi valita itselleen sopivan ajan ja tavan selviytyä tehtävistään. Näiden ekoliberaalien mielestä feministit ihannoivat liiaksi palkkatyötä.

Ekososialistit pitävät kaksoistaloutta vain kotityön uutena määrittelynä ja sen kannattajia "taantumuksellisen VIHREÄN yhteiskunnan edustajina" (Verena Krieger, VIHREIDEIN naisten työvaliokunnan puheenjohtaja). Tuomio on jyrkkä: puolipäivätyö vahvistaa vallitsevaa epäoikeudenmukaista järjestelmää. Naiset käyttäisivät ensin energiansa palkkatyöhön ja hoitaisivat sen jälkeen vielä yhteiskunnalle kuuluvan huolehtimistyönsä. Miksi on niitäkin naisia, jotka yrittävät tehdä duaalitaloudesta jopa tavoittelemisenarvoisen, tuskastelee Verena Krieger.

Jos miehet tekevät jotain kotona, johtuu se enemmänkin rahan puutteesta kuin tekemisen halusta. Duaalitalouden vaatimiin kotiaskareisiin ryhtyisivät vain ne miehet, jotka ovat päivän työskennelleet kirjoituspöydän ääressä ja jotka siten kaipaavat vastapainoa. Niillä miehillä on myös tavallista suurempi palkka, jotka voivat tehdä pakosta harrastuken. Näiden feministien mielestä herrat vasaroivat vain, koska renoveerauksesta on tullut muotiharrastus. Heidän mielestään duaalitalouden vaatima oma työ on siten sekä luokka- että sukupuolisidonnaista.

 

 

Mihin jäikään erotiikka?

Vielä vuonna 1982  oli Saksassa eniten luettu VIHREÄ oppikirja Petra Kellyn "Väkivallattomasti VIHREÄÄN tulevaisuuteen". Yhden kirjansa viidestä luvusta hän oli otsikoinut "Yhteiskunnan erotisoitumisen puolesta". Petra Kellyn mielestä se pieni ero on ollut jo riittävän kauan nykyisten valtasuhteiden pönkittäjänä. Ihmissuhteita vaikeuttaa kilpailu, kateellisuus, omistamisenhalu, valtataistelu ja menetyksen pelko. Poliitikkona hän syyttää valtiovaltaa ja teollisuutta tunne-elämän kytkemisestä mekaaniseen tuotantoelämään ja peniskeskeiseen seksuaalisuuteen.

Saksalaisilla naisilla on vielä pitkä matka tasa-arvoon miesten kanssa ja ehkäpä ohjelma keskittyy siksi tässä vaiheessa vasta naisten saattamiseen miesten tasolle lain edessä. Onhan Saksassa vain 36 prosenttia opiskelijoista naisia (Suomessa 64 prosenttia, vajaa 10 prosenttia valtuutetuista on naisia Suomessa 30 prosenttia, naisten työttömyysprosentti on 8, miesten 6 prosenttia (Suomessa 6,5 naisten, 7,3 miesten työttömyysprosentti).

Vai onko niin, että ihmisen fyysisen ja emotionaalisen ulottuvuuden hyväksymisen vaatimukset kuuluisivatkin ERITYISEEN MIESTEN OHJELMAAN? Kun nainen on vuosisatojen aikana kärsinyt yhteiskunnallisesta syrjinnästä, on mies joutunut kamppailemaan niiden arvojen ulkopuolella.

Tamperelainen psykoterapeutti Matti Luoma on sanonut, että erityisesti suomalaista miestä auttaisi vapautumaan ahdistuksestaan eroottisuuden hyväksyminen. Hänen mielestään ei edes tiedemies voi onnistua työssään ilman voimakasta eroottissävyistä tunne-elämää, intohimoa ja kiihkoa.

Entä sitten poliittisesti aktiivinen nainen? Petra Kellyn eroottisessa yhteiskunnassa parisuhteita ei tiivistä riippuvuus ja omistuksenhalu, vaan vastuuntunto toisen kasvamisesta sekä oman itsensä eheys. Tunteista ei saa tulla käyttötavaraa, jota arvostetaan hyötyominaisuuksien mukaan. Petra Kellyn mielestä meidän tulee "hellinä, eroottisina ihmisinä oppia tuntemaan toinen ihminen ilman pelkoja ja syyllisyydentunteita".

Onko tätä päämäärää ajatellen oikea tie separaatio vai integraatio, feministinen emanssi vai naismainen emo? Ehkä jotain varsin olennaista saksalaisten naisten keskusteluista on jäämässä huomiotta? Voisiko Pekka Kuusen käyttämä sana lajikumppanuus vilahtaa ohjelmassa silloin tällöin?

Entä Suomessa? Tavoittelevatko suomalaiset naiset lisää lastentarhoja ja puolikasta kaikista viroista, vai olisiko ajateltavissa yhteiskunta, jossa ei sen paremmin lastenhoito kuin työpaikkajakaumakaan olisi mies- eikä naiskysymys. Katkeroituneet naiset eivät kravattikaulassa vaatisi puheenjohtajuutta eikä vaipanvaihdosta vapautumista. He eivät suunnittelisi naisohjelmia oissa naisten tiloissa naisryhmissään eivätkä toteuttaisi niitä naiskiintiöihin vedoten.

 

Kirjallisuus:

Wahlprogrammentwurf '87, Die Gruenen, Frauen

Verena Krieger: Der Reiz einer heilen Welt, Gruener basisdienst 3/85

AG Frauen und Kommunalpolitik: Den Frauen die Hälfte des Himmels, gdb 4/86

Marie-Luise Beck-Oberdorf: Zukunfswerkstatt: Frauenfreundliche Stadt, 4/86

Barbara Debus: Sexismus ade, gbd4/86

Robin Morgan: Sisterhood is Global, Anchor Books, N.Y.1984

Hilkka Pietilä: Tulevaisuuden vaihtoehto tässä ja nyt, Alternativen, Akademilitteratur, 1985

Petra Kelly: Um Hoffnung Kämpfen, Gewaltfrei in eine gruene Zukunft, : Lamuv Taschenbuch 29, Bornheim 1983