Bernd M. Malunat: Die Umweltpolitik der Budensrepublik Deutschalnd, Aus Politik un Zeitgeschichte, 9.12.1994

 

Latenttivaihe vuoteen 1969


Kaikki alkoi Rackel Carsonin kirjasta Hiljainen kevät 1962 – siihen saakka maapallo oli rajaton. Vasta 10 vuotta myöhemmin Rooman klubin raportti Kasvun rajat ja Herbert Gruhlin Planeettaa hävitetään nosti maailmanlaajuisen säikähdyksen. Kauan kesti ennen kuin yksittäiset hälyttävät uutiset vaikuttivat ihmisiin – vasta kun ihmiset joutuivat henkilökohtaisesti vastakkain rajuilmojen kanssa. Sosiaalidemokraattien vaalilause oli vuonna 1961 ”Sininen taivas Ruhrin alueen yllä”. Vuonna 1962 hyväksyttiin ensimmäinen päästölaki.



Alkuvaihe 1969 - 1974


Vuonna 1970 avattiin Euroopan ensimmäinen ympäristötoimisto. vuonna 1972 pidettiin ensimmäinen YK:n ympäristökokous Tukholmassa. Saksassa uskotaan, että FDP, liberaalit, ottivat ensimmäisinä ympäristön ohjelmaansa. Kun vuonna 1971 Saksassa valmistettiin ensimmäinen ympäristöpoliittinen ohjelma, tuli siitä esimerkki muille mailla. Jätteiden käsittely, ilman pitoisuudet ja melutaso tulivat ensimmäistä kertaa puolueen ohjelmaan. Tällöin luotiin ensimmäistä kertaa järjestelmällinen ympäristöpolitiikka. Valitettavasti lainsäädäntö ja tarvittavat toimenpiteet jäivät vaisuiksi, sillä ne pystyivät reagoimaan vasta kun oli syntynyt selkeitä vaurioita. Silloin vielä kuviteltiin, että yhteiskuntaa voitaisiin suunnitella ja muuttaa taloudellisen kehityksen avulla.



Depressiivinen vaihe 1974 – 1978


Syksyllä 1973 ja vielä vuonna 1979 OPEC nosti raakaöljyn hintaa voimakkaasti. Talouselämä joutui kriisin ja tuosta kriisistä selviäminen vei kaiken uudistusinnon. Energian kulutuksen kasvu ja BKT:n kasvu olivat kulkeneet aina käsi kädessä. Atomivoiman tuotanto kasvoi. Teollisuus ja ammattiyhdistysliikkeet varoittivat investointien pysähtymisestä ja työttömyydestä, josenergiantuotanto vähenee ympäristömääräysten takia. Ainuttakaan uutta ympäristölakia ei hyväksytty. Ympäristönsuojelu joutui puolustuskannalle.



Politisoitumisen vaihe 1978 – 1982


Muodostui useita kansalaisliikkeitä. Atomivoimaa vastustettiin. Vihreät, kirjavat ja vaihtoehtoiset ryhmät perustivat vuonna 1980 Vihreän puolueen. He osoittivat kansalaisten olevan huolissaan ympäristöstä Kun Vihreä puolue pärjäsi vaaleissa, oli muidenkin puolueiden otettava kantaa ympäristökysymyksiin. Vuonna 1979 myönsivät myös sosiaalidemokraatit, että ekologia ja ekonomia eivät ole toistensa vastakohtia. Uusia innovaatioita alettiin odottaa ja sertifikaatteja jakaa. Uskottiin postmaterialistiseen arvojen muutokseen. Protestit ja lainsäädäntö hidastivat kehitystä.



Tasoittumisen aikakausi 1983 – 1986


Saksassa myös konservatiivit huomasivat, miten ympäristö vaikutti äänestäjien käyttäytymiseen ja uusi hallituskoalitio jopa tiukensi jo tehtyjä sopimuksia. Saksa nousi ympäristölainsäädännössä maailman huipulle. Mielipidetiedusteluissa kansa ei uskonut politiikan, talouden tai tieteen voivan edistää ympäristönsuojelua. Ilmestyi yhä lisää kauhukertomuksia, pystyyn kuolleet puut olivat pahimpia. Ympäristönsuojelua yritettiin edistää markkinatalouden keinoilla ja kansainvälisillä sopimuksilla.



Ylimenovaihe 1986 – 1987


26.4.1986 tapahtui onnettomuus Tshernobylissä. Saksaan perustettiin kansalaisten painostuksesta jo 5.6.1986 ympäristö, luonnonsuojelu ja voimalasuojeluministeriö. Ministerille ei kuitenkaan kuulunut kaikki saasteeseen liittyvä eikä hän saanut veto-oikeutta. Älykkäästä Klaus Töpferistä tuli ministeri 1987.



Tarkennuksen jakso 1987 – 1990


Päästöjä saatiin vähennettyä tekniikan ja lainsäädännön avulla. Viemärivesien puhdistuksessa ja dioksiinin poistossa Saksa oli edistyksellisin. Uusia kysymyksiä olivat vanhat kaatopaikat, pohjavedet, lajien katoaminen, maiseman suojelu. Tilastotietoa puuttui ja eri tieteenalojen oli vaikea löytää yhteistä konseptia.



Epäilyjen jakso 1990 -


Saksojen yhtyminen vaikeutti tilannetta ja vaadittiin jopa ympäristölainsäädännön purkamista, vaikka ongelmat olivat huomattavasti pahentuneet. Rajojen yli kulkevat saasteet pahentuivat. Kansalaisista 72 prosenttia piti lakeja riittämättöminä ja 90 prosenttia oli sitä mieltä, että niitä ei valvota riittävästi.

 

*****


 




Ympäristönsuojelun historiaa Suomessa


Suomen ympäristönsuojelulla on monta juurta. Ensimmäiset paikalliset eläinsuojeluyhdistykset perustettiin Turkuun ja Helsinkiin 1870-luvulla. Pääpaino oli kotieläinten ja erityisesti hevosten suojelemisessa julmuuksilta. Luonnonsuojelulaki tehtiin 1923. Luonnonsuojelun käsite laajeni lajinrauhoituksesta ja suojelualueista 1970-luvulla myös ihmisen elinympäristön suojelun osa-alueisiin kuten vesien- ja ilmansuojeluun, ja lähestyi siten ympäristönsuojelun käsitettä. Suomen luonnonsuojelu perustui yhtäältä Yhdysvalloista lähteneeseen kansallispuistojen perustamista painottaneeseen luonnonsuojeluajatteluun ja toisaalta saksalaiseen kotiseutuaatteeseen, joka korosti pienialaisten luonnonmuistomerkkien huomioon ottamista ja rauhoittamista. Luonnonsuojelun kolmas ja toistaiseksi niukasti tutkittu perushaara oli Suomessa paikallisen riistanhoidon tarpeista lähtenyt saaristoalueiden linnuston suojelu, joka alkoi Ahvenanmaalla 1868. Vastaavanlaisia rauhoitusalueita perustettiin sen jälkeen muuallekin. Neljännellä jaksolla on kaupunkien luonnonsuojelualueille ollut suuri merkitys, erityisesti kiireen, melun ja saasteiden valtaamien kaupunkilaisten hyvinvoinnin ja luontoharrastuksen edistäminen. (Simo Laakkonen)

Teollistuminen, kaupungistuminen ja kemikalisoituminen iskivät ympäristöongelmat teollisuusmaiden asukkaiden tajuntaan. Juridiikassa alettiin erottaa toisistaan luonnonsuojelu (luonnon rauhoittaminen, kohdesuojelu) ja ympäristönsuojelu (ilman ja vesiensuojelu, meluntorjunta sekä jätteiden haittojen torjunta (Kari Kuusiniemi)


Suomalaisen luonnonsuojelun vaiheita

1969 Hyönteisten torjunta-aine DDTN käyttö sisätiloissa ja puutarhissa kielletään

1970 Suomen luonnonsuojeluliitto aloittaa toimintansa

1974 Itämeren suojelusopimus syntyy rannikkovaltioiden kesken.

1983 Ympäristöministeriö perustetaan

1987 Voimaloiden rakentamista rajoittava koskeinsuojelulaki voimaan

1991 Suomen viimeinen sulfiittiselluloosatehdas suljetaan Mäntässä

1994 Lyijyn käyttö bensiinin lisäaineena loppuu

1995 Otsonikerrosta tuhoavien CFC aineiden käyttö kielletään. Vaahtomuoveissa ja ponneaineena Tilalla alettiin käyttää HCFC-yhdisteitä jotka kiellettiin vuonna 2000

(hs 3.6.2013)