Seksuaalimoraalin löyhentäminen valtion etu

Lyhyet avioliitot ovat sosiaalivaltion elinehto. Perheeltä, jonka todennäköinen kesto on lyhyt, ei voi edellyttää samojen tehtävien hoitamista kuin elinikäiseltä liitolta. Koska perheeltä puuttuvat myös sosiaaliset yhteydet kuten suku, naapurit ja ystävät, on se hoiva- ja koulutustyössään riippuvainen kunnan ja valtion virkailijoista. Valtio saa tehtäväkseen yhä suuremman osan siitä huolenpidosta, jonka takasivat ennen suurperhe ja erilaiset elämänpiirit. Sosiaalivaltion merkitys kasvaa markkinatalouden kasvaessa.

Sukupuolimoraalia löyhennettiin teollisuuden nousuvaiheessa myös siksi, että seksi auttoi kääntämän joukkojen ja ennen kaikkea nuorison huomion pois kärkevistä ongelmista. Yheiskunnan byrokratia- ja talouseliitin ei tarvinnut pelätä työläisten kapinoimista edes työ- ja palkkaolosuhteista. Avioparitkin käyttivät lisääntyneen vapaa-aikansa henkilökohtaisten ilojen ja seksinautintojen saavuttamiseksi. Seksuaalinen tyydytys vähentää yleensäkin poliittista tyytymättömyyttä. Sanotaan, että se joka rakastaa onnellisesti, ei nouse barrikaadeille. Mitä enemmän ihmiset keskittyivät seksiin sitä vähemmän tarvitsi pelätä poliittisia ja taloudellisia mielenosoituksia tai kritiikkiä vallitsevaa tuotanto- ja omistusrakennetta vastaan.

Amerikkalaisen naisasianaisen Betty Friedanin mielestä seksuaalisuuden korostaminen Yhdysvalloissa toisen maailmansodan jälkeen johtui siitä, että sen avulla voitiin sivuuttaa kiusalliset valtiolliset tosiasiat:

Seksuaalinen tyydytys pysyttelee vahvasti valtion ja markkinavoimien hallinnassa silloin, kun ihmisiä manipuloidaan pikaista ja helppoa tyydytystä tuovaan purkautumiseen. Pikaseksi edistää parhaiten myyntiä. Ihmistä ei kalva kaipuu eikä hänen kyltymättömyydellään ole rajoja. Nurkan takaa tulee aina jotain hehkeämpää, miksi siis pitkittää täyttymystä. Seksuaalihalujen tyydyttämisestä täytyy tehdä yhtä itsestään selvää kuin kuluttamisesta, varmuudesta tuotteen saatavuudesta. Luottokorttiyhteiskunnalle sopii hyvin välitön seksi: lennä nyt, maksa myöhemmin. Avioliiton ulkopuoliset suhteet ja pornografia ovat toivottua.

Saksalainen yhteiskuntakriitikko Herbert Marcuse pitää seksuaalista vapautta uudenlaisena yhteiskunnallisena hallitsemisena ja repressiona. Viettielämää saa tuoda esille, mutta se on tuotava esille yhteiskunnallisesti hyväksyttävällä tavalla. Perinteisistä tabuista on luovuttu, mutta ei niitä ylläpitävistä rakenteista. Asuntoja rakennetaan yhä ydinperheen tarpeille ja kouluopetus kannustaa palkkatyöhön. Yhteiskunnan koko infrastruktuuria, niin arkkitehtuuria kuin kaupunkisuunnitteluakin on muovattu niin, että tutustumiseen ja keskinäiseen apuun ei ole sijaa. Vanhojen ajatusmallien tilalle ei tule uusia, jotka tukisivat vapaan seksin viitoittamaa uutta yhteiskuntamallia. Lisääntymisvietti on typistetty ensin seksuaalisuudeksi ja sitten järjestelmää ylläpitäväksi seksiksi. Seksiä on helppo edistää kulutusyhteiskunnan tarjouksilla. Marcuse kutsuu yhteiskunnan uudenlaista kontrollia seksuaalisuuden maallistamiseksi.

Marcuse on sitä mieltä, että Freudin teoria seksuaalisuudesta on ohjannut koko länsimaista talouselämää. Teollisuusyhteiskunnassa tehtiin biologisesta tarpeesta kulttuurinen tarve. Marcusen mukaan seksuaalivietin typistäminen sukupuolielimiin vastaa työn organisoimista egovietin ympärille. Ihminen suostuu tekemään monotonista osasuoritusta vuodesta toiseen, kun hän saa siitä setelitukun, jolla hän voi ostaa toisten monotonisen työn tuloksia. Marcuse kysyy:

Sam Keenin mielestä nykyelämä vastaa niitä tarpeita, joita talouselämän jatkuva kehittäminen ja keskittäminen vaatii. Seksillä ei ole muuta virkaa kuin tehdä työ tekemisen arvoiseksi. Suomessa seksuaalisen pakkotalouden mainospojat Matti ja Teppo laulavat:

Haavekuva Suuresta Rakkaudesta toimii myyttinä eli merkitystä tuovana ideana. Ihmiset ovat valmiita investoimaan omaa aikaansa ja kykyjään markkinavetoiseen palkkatyöhön, koska uskovat siten varmistavansa rakkauden kestävyyden.

Talouskasvuun jytyä kertakäyttökulttuurista

Psykologi Erich Fromm on valottanut kulutusyhteiskunnan luonnetta. Hän osoittaa, että luonnollisesti käyttäytyviä ihmisiä on yhä vähemmän. Luonnollisuuden väheneminen ei ole henkilökohtainen syy, vaan johtuu vallitsevasta joukkohengestä. Yhteiskunnan ”alitajunta” määrää, mitkä ajatukset ja tunteet saavat nousta tietoisuuteen ja mitkä täytyy kätkeä. Tätä valtiovallan myötäilemää alitajuntaa ohjaillaan niin kutsutulla moraalilla. Nykyisessä muodossaan tuota näkymätöntä talutusnuoraa, alitajuntaa ja moraalia, kutsutaan käsitteellä demokraattinen liberalismi. Moraalisesti oikein on kaikki, mikä hyödyttää talouselämää.

Karl Marxia vaivasi erityisesti tuo yhteiskunnan alitajunta - se, että ihmiset eivät käyttäydy luonnollisesti, vaan alistuvat hengen hädässään taloudellisille ohjauskeinoille. Tällaisia vieraantuneita ihmisiä ohjaavat sellaiset himot ja halut, jotka tulevat heidän itsensä ulkopuolelta. Vapautuakseen on opittava tiedostamaan, mitkä ovat opetettuja tarpeita ja näennäisiä haluja, ja mitkä omia tarpeita. Marx puhuu orjuudesta ja siitä vapautumisesta.

Nykyaikana rahalla ostettavia haluja on yritetty ujuttaa kansalaisiin niin peruskoulussa kuin rippikoulussakin. Meille on opetettu, että omaisuus, valtiollinen itsenäisyys ja aineellinen hyvinvointi ovat tärkeintä. Vaarallista on, että ihminen alkaa pitää ulkopuolista maailmaa todellisempana kuin omia tuntemuksiaan. Engels kirjoittaa:

Kun valtio hyväksyy arvoista suurimmaksi jatkuvan kasvun ja materiaalisen turvallisuuden vahvistamisen, on tämän päämäärän läpäistävä kaikki toiminnat. Myös seksuaalisen tyydytyksen on sopeuduttava tai paremminkin kannustettava kasvun ja materiaalisen turvallisuuden päämääriä.

Koska lisääntymisvietti kuuluu ruoan ja asunnon ohella ihmisen perustarpeisiin on sitä ollut helppo manipuloida tyydyttämään valtion kulloisiakin tavoitteita. Aiheuttaahan perustarpeen tukahduttaminen ihmisen elämän merkityksen tukahduttamista.

Suomen virkamiehet tyrkyttävät seksilomia

Suomen sosiaali- ja terveysministeriö ryhtyi 1980-luvun lopulla näkyviin toimenpiteisiin seksuaalisuuden ohjailussa. Vastaavaa valtiollista ”huolenpitoa” on tuskin nähty sen jälkeen, kun bolshevikit sosialisoivat naiset 1900-luvun Venäjällä.

Lääkintöhallituksen julkaisussa Erotiikka ja terveys (4/89) annetaan ohjeita siitä, miten oikeanlaisilla seksuaalisilla suhteilla voidaan vähentää valtion sairaskuluja. Tarkoituksena oli nostaa Suomi maailman huipulle tilastollisesti terveimpänä maana. Terveyden suurimpana haittana pidettiin stressiä. Sukupuolinen kanssakäyminen vähentää raportin mukaan kortisolin (stressihormonin) erittymistä. Seksuaalinen aktiivisuus on siksi tehokas vastalääke stressin haittavaikutuksille. Stressi vähentää miehen sukupuolihormonin eli testosteronin eritystä ja siten siittiösolujen määrää. Sosiaali- ja terveysministeriö kantoi huolta siitä, että spermapankkiin oli yhä vaikeampi löytää "vakavaraisia investoijia”.

Julkaisussa vastuu avioliiton onnellisuudesta annetaan naiselle, koska "onni liittyy tyytyväisyyteen yhdynnässä ja vaimon orgastisuuteen". Kuin sivulauseessa mainitaan, että sukupuolisuhteessa naiselle saattavat kuitenkin olla tärkeämpiä hellyyttä ja turvallisuutta luovat seikat kuin orgasmit. Lääkärit olisivat todistaneet 1800-luvulla, että koska "naisten täytyi keskittää kaikki energiansa 12 ikävuodesta 20 vuoteen kehonsa lisääntymiselinten kehittämiseen, ei naisilta jäänyt aivojen kehittämiseen riittävästi mahdollisuuksia.” Sosiaaliministerön julkaisussa kyllä kerrotaan, että tämä väite olisi nyttemmin kumottu, mutta jatketaan: "Tieteellinen kanta on ollut, että kuukautiskierron vuoksi ei naisten psyykkinen kehitys voinut tapahtua häiriöttä tämän ikävuoden jälkeenkään. Naisten älyllistä aktiivisuutta kuukautisten aikana pidettiin jopa vaarallisena." Julkaisussa ei selvitetä, onko tämä "tieteellinen kanta” muuttunut.

Julkaisun mukaan seksi mainonnassa liitty yleensä "vaurauteen, tyylikkyyteen ja ylellisyyteen”, nimenomaan "taloudelliseen hyvinvointiin”. Seksuaalisuutta pidetään "hyvinvointiin kuuluvana tekijänä”. Siinä sanotaan suoraan, että "askeettisuus ja nautintojen säästäminen tulevaisuuteen ei ole enää varsinkaan talouselämän kannalta toivottavaa”. Aktiivinen seksuaalielämä merkitsee "keskeistä osaa joidenkin henkilöiden sosiaalisessa statuksessa” ja siitä on tullut "kulutushyödyke”. Toiminnalliset seksuaalihäiriöt liittyvät kirjoittajien mukaan "yleisempään yhteiskunnalliseen huono-osaisuuteen”. Siksi laitoksissa asuvien seksuaalimyönteisyyttä on kehitettävä ja seksuaaliongelmissa on tuettava vähävaraisia ja vammaisia.

Toisin kuin akateemisissa tutkimuksissa tässä Suomen valtion julkaisussa todetaan, että "keskeiseksi syyksi prostituution palvelujen käyttöön miehet nimesivät seksuaalisten tarpeidensa hoitamisen alta pois”. Virkamiehet ehdottivat seksilomia. Niiden avulla ihmiset saavat lisää "itsemääräämisoikeutta, ihmisarvoa, itsearvostusta”.

Vaikka kirjasessa pyritään valottamaan eri katsantokantoja, siinä on yksi pyhä tabu yli muiden: valtiovalta. Missään vaiheessa ei mainita valtion olevan jotenkin vaikuttamassa seksuaalisuuden tukahtumiseen. Päinvastoin: valtion on tultava yhä suuremmaksi ja virkamiehiä tarvitaan paljon lisää, sillä "sukupuoliasioita käsittelevää tiedotusta on syytä kehittää”. Syypäänä vaikeuksiin on ollut "kirkon auktoriteetti” ja "kaupallinen mainonta”. Joissain kohdissa myönnetään, että asuntopolitiikassa olisi parantamisen varaa ja että aborttia haetaan "useimmiten sosiaalisin perustein”. Valtiolliseksi virheeksi myönnetään ahtaat asumisolosuhteet, mutta valtio ei voi parantaa niitä muuta kuin "epävirallisesti”.

Markkinahinta markkinatuotteesta

Koska jokainen on maksanut veroja, suorittanut sotapalvelusta ja kunnioittanut lakia eli totellut sosiaalivaltion määräyksiä ja maksanut siitä täyden hinnan, jokaisella on oltava oikeus onneen. Beck puhuu kollektiivisesta altruismista. Jokaisella on oltava oikeus seksuaaliseen nautintoon. Olisi tyhmää olla osallistumatta onnen jakoon. Seksuaalisessa kanssakäymisessä vallitsee niin kutsuttu orgasmin imperatiivi. Oikeus orgasmiin tarkoittaa samalla velvollisuutta saada orgasmi. Sitä tarkoittaa seksuaalinen demokratia. Suorituspaineet kasvavat. Kehitysideologian mukaisesti uskotaan, että kaikki, jotka saavat määrätyn määrän orgasmeja, ovat terveitä ja voivat hyvin. Orgasmilla ajoitetaan ja rationalisoidaan koko seksuaaliprosessi samoin kuin tuntipalkalla sidotaan ihmiset tuotantoprosessiin.Valtion hinta- ja tuotantokeskeisyys on johtanut siihen, että yhdessäolon täytyy tuottaa mitattavaa tulosta. Eipä ihme, että tieteellinen ja mekaaninen yhteiskunta on kehittänyt orgasmilogian, orgasmiterapian ja orgasmilaboratorion.

Seksuaalinen pakkotalous vetoaa ihmisen heikkouksiin kuten yksinäisyyteen ja pätemisen tarpeeseen. Tarjoukset ovat pinnallisesti katsoen niin houkuttelevia, vetoavat niin syvälle ja kohdistuvat samaan aikaan niin laajoille ihmisjoukoille, että yksilön on vaikea vastustaa niitä.

Mutta mitä ovat ne markkinatalouden seksuaaliopit, joita meidän tulisi kavahtaa, mikäli haluamme kehittää omaa seksuaalisuuttamme ja pysytellä erossa seksuaallisesta pakkotaloudesta?

Valtiovalta arvostaa omistamista yli kaiken. Erich Frommin mielestä jopa ihmisten käyttämä kieli osoittaa, että omistamisen merkitys on kasvanut. Substantiivejä käytetään huomattavasti enemmän kuin verbejä. Omistetaan talo, auto, kirja. Yhä harvemmin käytetään sanoja toivon, vihaan, rakastan. Jopa toimintoja ilmaistaan substantiiveilla. Ei esimerkiksi pidetä ihmistä autoritaarisena, vaan hänellä on auktoriteettia. Fromm muistuttaa, että päämääränä pitäisi olla paljon, ei omistaa paljon.

Klassinen rakastaja haluaa käyttää yksin hyväkseen seksiobjektinsa kuten kunnon kapitalisti käyttää hyväkseen teollisuuslaitostaan. Omistamista arvostavalle sukupolvelle merkitsee sukupuoliyhteyteen ryhtyminen käyttötavaraa markkinahintaan. Markkinatalousyhteiskunnan maailmankuvaan ei sovi, että jotain arvokasta olisi olemassa itsestään, ilman rahallista arvoa.

Ihminen on opetettu kuluttamaan maisemia, ruokia, muotia ja myös ihmisiä. Mitä enemmän hän kuluttaa, sitä varmemmin hän voi tuntea olevansa osallisena yhteiskunnassa. Kuluttamalla hän varmistaa yleisen hyväksymisen. Toisaalta kuluttaminenkin on omistamista. Kerran kulutettua ei kukaan voi ottaa minulta pois.

Koska sukupuolivietissä itsessään on pidättyvä voima, Freud päätteli, että seksuaalinen tarve vähenee välittömästi, jos kohde on valmiina saatavilla. Seksuaalivietissä on hänen mukaansa jotain sellaista, joka ei toimi absoluuttisen mielihyvän periaatteella. Jonkinlainen este on välttämätön, jos halutaan aktivoida libidoa. Seksuaalinen pakkotalous on mielellään hyödyntänyt tätä seksuaalisuuden kysynnän ja tarjonnan lakia - oli Freudin tulkinta sitten oikea tai väärä, on se kuitenkin tehonnut.

Markkinataloudessa hinta nousee, jos tuotetta on saatavilla vain rajoitetusti. Arvo nousee suhteessa kysyntään. Massatuotteen ostaminen on aina halvempaa kuin harvinaisen esineen hankkiminen. Tämän mukaisesti myös sukupuolisuhteissa toteutetaan niukkuuden lakia neuvomalla, että ”se joka antautuu helposti, ei voi olla kovin arvokas”, ”hiirenloukku ei juokse hiiren perässä”, tai että ”hedelmä joka putoaa puuta ravistamatta, on liian kypsä”.

Nainen seksuaalisessa pakkotaloudessa

Tasa-arvokeskustelu on johtanut siihen, että nainen voi hankkia ihmisarvoisen elämän vain samaistumalla miehiseen elannonhankkimismalliin. Lastenhoito kannattaa vain, jos pystyy hoitamaan vieraan lasta.

Miehekkyyden ja naisellisuuden etiketit ovat seksuaalisen suunnitelmatalouden markkinatuotteita. Niin kauan kuin ihmiset kinastelevat keskenään siitä, kumpi on enemmän hyväksikäytetty tai viisaampi, he ovat juuttuneet ohjeiden mukaiseen sukupuolten väliseen taisteluun ja suuntaavat voimansa taloudelliseen kasvuun.

”Vuosisadan konfliktiksi” on kutsuttu sitä henkilökohtaista syyllisyydentuntoa, josta ihminen kärsii yrittäessään vaihtaa sukupuoliroolia muuttamatta itse instituutioita ja valtiota. On kuin yritettäisiin suorittaa sukupuolenvaihdos perheen sisällä. Kun esteet raivataan naisten osallistumiselta palkkatyöhön, siirtyvät miehet siihen tilaan, jonka naiset ovat hylänneet. Miesten asema hellan äärellä on tuskin sen antoisampaa nykyisessä nukkumalähiössä sähkökatkaisimen diktatuurin alaisena kuin naisenkaan elämä on ollut. Ja jos kuka niin nainenhan tuntee uusintamistyön heikon arvostuksen.

Yhteiskunta rakentuu miehen ja naisen eriarvoisuuden lisäksi henkisen ja ruumiillisen työn, maatalouden ja tehdastyön, lapsen ja aikuisen sekä akateemisen ja ammatillisen työn eriarvoisuudelle. Tämän kaiken on muututtava ennen kuin voidaan kuvitella kaikkien kansalaisten tasa-arvoista kohtelua. Kuitenkin muutos lähtee miehen ja naisen välisen suhteen muuttamisesta. Ei niin, että molemmat tekevät rinta rinnan samoja asioita eli käytännössä naisen olisi tultava miehen kaltaiseksi menestyäkseen, vaan että rakenteet tukevat myös naismaista sulautumiskulttuuria ja käytäntöä.

Naista on pidetty antiikin ajoista lähtien arvokkaana työ- ja siitoseläimenä. Englanninkielinen sana woman ei tarkoita muuta kuin womb-man - lajissaan huonontunut mies! Saksankielessä dämlich on kirosana. Se juontuu sanoista Dam - lich - naisellinen. - Herr-lich on taas tunteista suurin! Muita esimerkkejä kielen seksistisyydestä ovat mm proniminit man ja he. Näitä miestä kuvaavia pronominejä käytetään myös yleisestä puhuttaessa ihmisestä.

Naisen sukunimen muuttuminen avioliiton solmimisen yhteydessä on menetelmä katkoa naisen omat suhteet ulkomaailmalta. Naisen nimettömyys kertoo, ettei nainen ole olemassa samalla tavalla kuin mies. Naisen epäitsenäiseen ja riippuvaiseen olemassaoloon viittaa myös termien rouva ja herra epäsymmetrisyys. Edellinen kertoo siviilisäädyn, jälkimmäinen ei.

Patriarkaalisessa yhteiskunnassa on yritetty kovasti pitää yllä myös tarinaa naisen vähäisemmistä seksuaalisista haluista, frigiditeetistä. Tarkoituksena on ollut saada nainen itsekin uskomaan omaan haluttomuuteensa ja jäämään aloilleen - seksuaalisuudesta riisutuksi seksinukeksi. Se mitä muslimimaissa on tehty fyysisesti poistamalla naisilta sukupuolielimiä on lännessä tehty henkisesti. Aluksi naiselta uskoteltiin puuttuvan kyky kokea seksuaalista mielihyvää. Sitten naisesta yritettiin tehdä mieheen verrattava fallisuuden kadehtija. Freudin mukaan nainen tunsi kateutta miestä kohtaan, jolla on penis. Nykyään naisesta ollaan tekemässä teollisen markkinatalouden toteuttajaa.

Seksuaalisten tarpeiden voimakkuusero eri ihmisissä on ollut lahja seksuaaliselle suunnitelmataloudelle. Potenssi ei ole vakio yhdelläkään ihmisellä. Se muuttuu elämäntilanteiden mukaan, ja sen mukaan, minkälaiset rajat ihmisellä on taloudellisesti ja moraalisesti. Ilman ihmisen sukupuolitarpeiden joustavuutta koko seksuaalinen suunnitelmatalous ei olisi mahdollinen. Nyt ihminen ei tiedä, mitkä ovat hänen luonnollisia perustarpeitaan, ainoastaan, mitkä kuuluvat hänelle ja hänen tasoiselleen ihmiselle. Hän ei etsi omaa mielihyvää, vaan statukselleen kuuluvaa mielihyvää.

Teollistuminen ja massakulttuuri yhdenmukaistavat ihmisten intohimoja. Mitä enemmän keskitämme intohimojamme sukupuolielimiin sitä enemmän menetämme yksilöllisiä piirteitä. Tyttö joka harrastaa seksiä alituiseen, on hyvin samanlainen kuin toinen tyttö, joka harrastaa seksiä alituiseen.

Kun ihminen on opetettu tyydyttämään tarpeitaan asiallisesti, valintatalon hyllyltä, ei ole ihme, että seksuaalista ekstaasia haetaan psykiatrin sohvalta, lehtikioskeista tai humaltumisesta!