Keskiajalla alkemistit kertoivat, että viisasten kivi on valmistettavissa aineesta, jonka jokainen ihminen voi löytää itsestään. Mutta he eivät paljastaneet ikuisen viisauden alkuperää. Heidän perustelunsa oli, että ihmiset eivät olisi osanneet käyttää viisauden viestiä oikein.

Viime vuosikymmeninä on alkanut selvitä, että tuo salainen viisasten kivi ei ole sen ihmeellisempi eikä sen kaukaisempi kuin meissä jokaisessa uinuva seksuaalienergia. Ihminen voi antaa tämän valtavan energian valua itsestään ulospäin. Hän voi monistaa itseään, tuhlata tuon energian nautinnon etsimiseen tai aviollisen velvollisuuden täyttämiseen. Mutta energian voi myös oppia käyttämään hyväkseen kuljettamalla sitä sisällään. Tällöin paineen purkautuminen, orgastinen kokemus, orgoenergian vapautuminen - miten sitä sitten kutsutaankin - antaa moninkertaisen ekstaattisen kokemuksen, elämän rytmin. Seksistä tulee tällöin keino, ei päämäärä. Ihminen pääsee tämän energian avulla sellaiseen tietoisuuden tilaan, jossa aika ja paikka menettävät merkityksensä.

Kiinassa on jo vuosituhansia tunnettu taolaisia menetelmiä seksuaaliseen intohimoon sisältyvän viisauden tiedostamiseksi. Intiassa näitä menetelmiä ovat ennen kaikkea kundalini- ja tantrajooga. Samoin kuin länsimaiset alkemistit, myös joogit osoittivat, että ihmisen tajuntaa ja intelligenssiä voidaan herättää erilaisilla harjoituksilla. Joogit eivät halunneet kiirehtiä niiden herättämistä, koska heidänkin mukaansa väkinäisestä herättämisestä saattaa olla vaarallisia seurauksia. Henkistä kehitystä ei voi erottaa fyysisestä kehityksestä. Niiden on tuettava toinen toisiaan.

Myös muinaisen Kreikan filosofien mielestä seksuaalisuus ja henkinen kehitys ovat yhteydessä keskenään. Kun Pythagoralta kysyttiin, milloin on paras aika rakasteluun, hän vastasi: silloin kun haluat menettää osan omasta voimastasi. Antiikin aikana Pythagoras ei ollut ainoa, jonka mielestä niin vähän kuin mahdollista oli ihmisen pyrkimys.

Aristoteles vertasi sukupuoliyhdyntää kasvin kiskomiseen maasta. Yhdyntä vahingoittaa aina myäs juuria. Aristoteles opetti, että sukupuolisella tyydytyksellä on yhteys ennen kaikkea aivoihin. Jos luonnollinen polte lasketaan kehosta siittimen kautta ulos, aivoille ei jää polttoainetta. Platon ylisti silloista olympiavoittajaa. Iccus Tarentum ei koskaan olisi voinut saavuttaa voittojaan, jos hän olisi koskenut naiseen. Platonin mukaan voima katoaa sukupuoliyhteydessä ihmisen ulkopuolelle. Kieltäytyminen kehittää lisävoimia ja muuttaa ne ihmisen niin halutessa korkeimmiksi voimiksi. Seksuaalienergian tuhlaaminen ei antiikin filosofien mielestä ollut taloudellista. Antiikin ajan pohdinta seksuaalienergian ylevästä käytöstä joutui väistymään, kun valtaa tavoittelevat hallitsijat ymmärsivät seksuaalisuudessa piilevän voiman ja valjastivat sen omiin tarkoituksiinsa.

Tällä vuosisadalla on vain kolme yhteiskuntafilosofia tullut tunnetuksi kriittisistä seksuaaliteorioistaan: Herbert Marcuse, Wilhelm Reich ja Michel Foucault. Marcuse käänsi Sigmund Freudin teorian päälaelleen väittäessään, että monogaaminen avioliitto ei ollut osoitus sivilisaation korkeasta tasosta, vaan alistumisesta vallitsevan valtiojärjestelmän tyranniaan. Hänen mukaansa massatuotantoon ja omistukseen perustuva yhteiskunta tarvitsi juuri Freudin kaltaista seksuaaliselittäjää.

Foucault, joka on tutkinut mielihyvää ihmisen evoluutiossa, maallistaa muinaiset seksuaaliset käytännöt. Foucaultin mukaan seksuaalisuus on yhteiskunnallinen luomus. Seksuaalista käyttäytymistä eivät muovaa ihmiset itse, vaan sosiaaliset järjestelmät, poliitikot sekä eri alojen ammattilaiset. Hänenkin mielestään seksuaalisuudella on suuri merkitys, mutta päämäärää hän ei nimitä vapaudeksi tai viisastumiseksi. Hänen mielestään seksuaalisuuden päämäärä on itsehallinta.

Nykyisin länsimaissa seksiä pidetään yhtä arkipäiväisenä toimituksena kuin syömistä ja juomista. Seksuaalisen suhteen avulla poistetaan stressiä ja parannetaan ihmissuhteita. Harva on edes miettinyt, että sukupuoliyhdynnällä voisi olla muukin merkitys, saati että sillä olisi ratkaiseva merkitys ihmisen kehittymiseen. Seksi vain kuuluu asiaan, miksi sitä miettimään tai teoretisoimaan? Niin vapaalta kuin yhteiskunta vaikuttaakin, seksuaalisuus on useille yhä tabu numero yksi. Yhdynnästä tai yhdynnän aikana koetuista tuntemuksista ei puhuta.

Taolaisessa ajattelussa seksissä erotetaan kolme tarkoitusta. Biologisessa evoluutiossa seksuaalivietti on tärkeä lajin jatkumisen kannalta. Ihminen monistaa itseään siittäessään lasta. Toiseksi - tunteen tasolla - seksuaalisuuden tarkoitus on vakauttaa miehen ja naisen välistä kiintymystä. Kolmanneksi - spirituaalisella eli henkisellä tasolla - seksi yhdistää fyysisen toiminnan henkiseen luovaan prosessiin. Tällöin miehen ja naisen seksuaalinen yhtyminen ei yhdistä ainoastaan kahta kehoa ja kahden rakastuneen aisteja, vaan runoilijan sanoin: ken on kerran kokenut enkelin kosketuksen, se etsii lakkaamatta enkeleitä.

Antroposofisessa kirjallisuudessa erotetaan fyysinen, eteerinen, astraalinen, spirituaalinen ja kosminen keho. Tietoisuus kuuluu ensimmäiseen, piilotajunta toiseen ja kollektiivinen piilotajunta kolmanteen kehoon. Erotiikalla ei ole mitään tekemistä fyysisen kehomme kanssa. Eroottinen voima kohdistuu eteeriseen kehoon ja kehittyy siitä kohti kosmisuutta. Tämän jaottelun mukaan seksuaalienergian käyttö on sitä ylevämpää, mitä tietoisemmin se leviää ihmisen eri ulottuvuuksiin.

 

Petra Kelly: seksuaalisuus osaksi politiikkaa

Ekofilosofisessa poliittisessa kirjallisuudessa ei ole tutkittu seksuaalisuuden merkitystä. Ei myöskään yhteiskunnallisessa kirjallisuudessa. Seksuaalisuus on tabu, josta puhuminen ärsyttää yhteiskuntateoreetikkoja. Jättäkää edes jotain ihmisen itsensä ohjailtavaksi, on vaikenemisen tavallisin selitys. "Jopa edistyksellisessä poliittisessa seurassa törmää esteisiin pyrkiessään puhumaan rakkauden uskonnollisesta luonteesta tai uskonnollisuuden eroottisesta luonteesta." (Petra Kelly, Um Hoffnung kämpfen, 1983)

Saksalainen edesmennyt vihreä kansanedustaja Petra Kelly oli yksi harvoista poliittisista päättäjistä, joka tarttui tähän intiimiin aiheeseen vaatimalla eroottisempaa yhteiskuntaa. Hän tuli siihen tulokseen, että ihmisistä on kaikonnut hellyyden kulttuuri ja erotiikan aromi. Tämä yhteiskunta pettää meitä teollistamalla seksuaalisuuden. Rakkaudesta on tehty kulutustavara. Tavarayhteiskunnassa asioille annetaan arvoa vain niiden käyttöominaisuuksien mukaan, mitä etuja niistä saa. "Eri sukupuolet kohtaavat toisiaan vain seksuaalisesti, mikä tarkoittaa omaa tyydytystä, kiihotusvälineiden kaupallista ylistämistä, yhdynnän akrobaattista luonnetta. Mies on kasvatettu kehittämään lihaksiaan ja mittaamaan potenssiaan peniksen koon mukaan, ejakulaation lukumäärillä ja ajankohdilla." Alistuminen ja sopeutuminen ovat tämän tavarayhteiskunnan perusosasia. Kun rakkaudettomuus ja välinpitämättömyys saavat vallan, kärsivät ihmiset. Depressio, epätoivo, psyykeen sairaudet, alkoholi ja väkivalta saavat voiton.

Mutta siinä eroottisessa ja väkivallattomassa yhteiskunnassa, jota Kelly toivoo, vaaditaan enemmän. Kun tavallisessa yhdynnässä on kyse vain «orgaanien manipulaatiosta«, tantrassa yhtyminen on rakkauden tietoisuutta, sanoo Kelly. Hänen mielestään yhdyntä antaa tällöin tunteen sisäisestä turvallisuudesta: En ole enää osanen maailmasta vaan maailmojen ruumiillistuma:

"Meidän täytyy löytää takaisin siihen elämään, joka näytti jo kaikonneen, irtautua järjen ja ymmärryksen myrkyistä."

Kelly tutki tantratemppeleitä, tantrajoogaa sekä ihmisten välisiä suhteita taolaisuuden ja entisen matriarkaatin aikana. Rakkaus ja henkinen yhdessäolo alkaa siellä missä se on todellista ja missä se koetaan nimittäin arkipäivän suhteissa. Rakkaus yhdistää sukupuolielämän henkiseen kehitykseen. Nykyinen yhteiskunta yhdistää rakkauden mekaaniseen tuotantoelämään.

Tantran Kelly ymmärtää monitasoisena yhtymisenä:

"Tantra ohjaa ihmistä kohti omaa olemustaan. Tantrassa yhtyvät vartalon erotiikka, sydämen erotiikka, pyhä erotiikka, kaipuu kokonaisuuteen. Henki ja sielu eivät saa olla yhtymisen esteenä. Kahden ihmisen sulautumisella ymmärretään liian usein nimenomaan penis-keskeistä seksuaalisuutta. Sulautuminen voi tapahtua eri tavoin ja monilla tasoilla. Eikä sen tarvitse olla sukupuoleen sidottua."

 Uskonnollisen mystiikan, henkisen rakkauden ja ruumiillisen erotiikan välinen yhteys on siinä, että todellinen eros eli henkinen rakkaus pääsee luonteensa mukaan eroon "minä itse" –kahleista.

 Jos liitossa toinen partneri kieltää muuttumisen ja kehittymisen pitääkseen toisen samalla kehitystasolla, tarkoittaa se itsekästä turvallisuuden tarvetta ja pelkoa oppia uutta. Nena ja George O'Neille uskollisuus ei merkitse velvollisuuksien täyttämistä vaan partnerin kasvamista ja itsensä löytämisen jakamista toisen kanssa. Semmoisissa suhteissa, joissa kumpikin on omasta identiteetistään varma ja luottaa toiseen, on aina mahdollisuuksia muihinkin suhteisiin. Avoin vapaa rakkaus kohdistuu myös muihin. Ulkopuoliset suhteet rikastuttavat ja elävöittävät suhdetta. Avoin kommunikaatio ja puhuminen on ehdoton edellytys vapaalle suhteelle.

 

Seksuaalisuus muutoksen voimana

Jos ihminen lisääntyisi kuin ameeba ja levä yhden solun jakautuessa kahdeksi, perisivät lapset kaikki hyvät ja huonot ominaisuudet. Sen sijaan suvullinen lisääntyminen johtaa yhä uusiin kombinaatioihin. Evoluution kannalta on ratkaisevaa, että jälkeläisessä yhdistyy sekä isän että äidin piirteitä.

Ihmiskunnan kehitys vaatii muitakin ponnisteluja. Eläin löytää helposti kumppanin joutuessaan lisääntymisvietin valtaan. Ihminen etsii, valitsee ja vertailee. Jotkut odottavat koko elämänsä sopivaksi kelpaavaa partneria. Evoluutio vaatii ihmistä liikkeelle. Miten helppo ihmisen olisikaan lisääntyä sisarusten ja sukulaisten kanssa, vielä helpompi olisi siittää uutta sukupolvea omien lasten kanssa. Sukurutsaus ja insestitabu ovat voimakkaita osoituksia evoluution tarkoituksesta. Suhteet sukulaisten välillä ovat ihmiselle liian helppo tapa tyydyttää seksuaalista himoa. Täysin estoton seksuaalisten tarpeiden tyydytys ei edistä ihmisen kehitystä.

Valtiolliset johtajat ovat kuitenkin valjastaneet ihmisen seksuaalisuuden hyödyttämään kulloinkin vallitsevaa järjestelmää. Keskenään saavat lisääntyä ne, joiden liitto edistää myös pysyviä rakenteita. Rikkaan talonpojan ei sovi naida köyhää piikatyttöä. Seksin pitää olla toiminnallista ja tuloksellista kuten talouselämäkin.

Hindulaisuudessa, buddhalaisuudessa ja taolaisuudessa puhutaan kahdesta vastakkaisesta maailmankaikkeudessa vaikuttavasta voimasta jinistä ja jangista. Vanhan kiinalaisen uskomuksen mukaan ihmisen persoonallisuus muuttuu jatkuvasti. Ihminen on miehisten ja naisellisten ominaisuuksien summa. Miehiset ja naiselliset ominaisuudet eivät ole selvästi eroteltavissa ihmisen biologiassakaan. Molemmissa sukupuolissa on toisen sukupuolen piirteitä ja ominaisuuksia. Näitä voimia ei yhdistetä moraalisiin arvoihin. Hyvää ei ole jin eikä jang, vaan tasapaino näiden välillä. Jokainen mies ja nainen käy läpi sekä jin- että jang-jaksoja. Jin on säilyttävä, vastaanottavainen, yhteistyöhaluinen, intuitiivinen ja yhteyteen pyrkivä. Jang sitä vastoin vaativa, aggressiivinen, kilpailuun taipuvainen, rationaalinen ja analyyttinen.

Itä on vaikeuksissa, kun se on palvonut henkisyyttä ja pyhiä arvoja yli kaiken, ja länsi taas, koska se on kunnioittanut materiaalisia arvoja. Ajattelutavat ovat lähestymässä toisiaan. Muutoksen voimana on seksuaalisuus. Rakastuminen sysää muutoksen liikkeelle. Rakastuessaan ihminen joutuu sanoutumaan irti siitä, mitä hänellä on ollut aikaisemmin; isästä ja äidistä, perheestä tai kotimaasta. Rakastavaiset eivät yhdy vain fyysisesti, vaan kokevat tajunnassaan toisen läsnäolon. Ihminen pääsee kurkistamaan todellisuuteen toisen ihmisen silmin.

Se mitä länsimaissa kutsutaan rakkaudeksi ei kuitenkaan ohjaa rakastavaisia kehityksen tielle. Avo- ja avioparit elävät ahtaassa parisuhteessa. Kaikki muutos koetaan kaavoihin kangistuneessa avioliitossa uhkana. Pyritään siihen, että yksi ainoa suhde täyttää kaikki intiimit tarpeet. Tällöin suhteista tulee sairaalloisia tunnepesiä, jotka pitävät yllä status quota. Rakkaussuhde ei auta ihmistä löytämään omaa paikkaa vanhempien ja valtion auktoriteetin ulkopuolella ja niistä riippumatta. Ahtaassa suhteessa ihminen ei tule osaksi toista ja sitä kautta laajempaa tietoisuutta. Tällaisessa suhteessa ihminen yrittää kasvattaa itseään normien mukaiseksi. Hän on valmis tarrautuvaan suhteeseen, koska pelkää muuten osoittavansa epäonnistumista.

Itämaisen opin mukaan ihminen löytää itsensä vasta rakkauden tuolla puolen. Hän huomaa, että se mitä hän on rakkaudessaan etsinyt, ei ollutkaan koskaan kadonnut eikä löytynytkään toisesta, vaan hänestä itsestään. Pyhiinvaeltaja kipuaa vuorta päämääränsä kohti. Yhtäkkiä ei ole enää paikkaa minne kivuta. Tajunnan saavuttaminen häivyttää koko vuoren. Oman tietoisuuden avautuminen paljastaa ykseyden ihmisen ja maailman välillä - näkevä silmä sulautuu siihen mitä hän näkee!

Länsimaisten ajattelijoiden mukaan rakastumisessa ja seksuaalivietin tyydyttämisessä tulee esille ihmisen, luonnon ja maailmankaikkeuden yhtyminen. Albert Einsteinin pitää ihmistä osana sitä kokonaisuutta, jota kutsutaan universumiksi. Hänen ajatuksensa ja tunteensa eivät ole yksityisiä eivätkä erillisiä. Juuri rakkauden tavoittelu osoittaa ranskalaisen filosofin Paul Tillichin mukaan ontologista yhtymisen kaipuuta eli olemassaolon eri osien yhdistymistä. Sam Keen puhuu kosmisesta yksinäisyydestä. Ihminen on kuin puoleksi syntynyt ennen kuin hän rakastuessaan kokee yhtymisen. Platonin mukaan rakastuminen opettaa ihmistä. Rakastamme, että oppisimme ymmärtämään. Rakkaus on paljon ennen tietoa.