"Rauhanomainen rinnakkaiselo" – suomalainen käännösvirhe Neuvostoliiton opista rinnakkainolosta

 Käsitettä rauhanomainen rinnakkainolo käytettiin Neuvostoliiton dokumenteissa ja  opetuksessa aina kun selvitettiin niitä tapoja, joilla kommunistista elämäntapaa voidaan levittää maailmalla.

Suomen kielelle käsite käännettiin jostain syystä rauhanomainen rinnakkaiselo toisin kuin muille kielille. Muissa kielissä käytetään käännöstä eksistenssi, olemassaolo.

                 elo on  elämistä, toimintaa, positiivista
olo on olemista, kestämistä, olemassaoloa

Sitaatteja vuosien varrelta

(9.8.2009 Jussi Konttinen, otsake: Rauhanomaista rinnakkaiseloa, suomalaisten ja venäläisten mökkinaapuruus Saimaalla sujuu paljon paremmin kuin kukaan uskalsi ajatella.)

5.12.1996 Suomen Kuvalehti Juri Derjepinin haastattelu: Sotilaspoliittisesti Suomi oli tärkeä, koska Neuvostoliitossa Natoa pidettiin todellisena uhkana. Suomi oli myös näyteikkuna, esimerkki rauhanomaisesta rinnakkaiselosta eri yhteiskuntajärjestelmien kesken. Koska Suomen pelättiin liukuvan länteen, Moskovassa haluttiin tehdä Suomen erityisasema selväksi ja sen varmistamiseksi puututtiin Suomen sisäpolitiikkaan, hallitusten kokoonpanoon, presidentin valitsemiseen ja vähäisempiin asioihin... Aikanaan Etykin kolmas kori söi sosialistisen järjestelmän ja aiheutti myös NL hajoamisen.

31.10.1996: Juhani Suomi kirjassaan: Siihen saakka puolueetonta Suomea oli pidetty Moskovassa rauhanomaisen rinnakkaiselon näyteikkunana länteen. Mutta Prahan kevät paljasti, että puolueeton Suomi oli huono esikuva Varsovan liiton maille.

7.4.1988: YYA-sopimuksen 40-vuotispäivänä ei enää mainittu käsitettä rauhanomainen rinnakkainolo

23.1.1987 Keskustelutilaisuus: Pääkaupunkiseutu ja muu Suomi - sisällissota vai rauhanomainen rinnakkaiselo,

2/1987 Ystävyyden posti, suurlähettiläs Sobolev: YYA-sopimus ilmentää erilaisten valtioiden rauhanomaista rinnakkainolon leniniläisiä periaatteita

5/1986 Osteuropa, Egbert Jahn: Neuvostoliiton ja rauhanomaisen rinnakkainolon politiikka (Politik der friedlichen Koexistenz)... legitimoi kapitalististen maiden rauhanomaisen muuttamisen sosialistiseksi.

1976 Jyrki Käkönen: "Käytännössä rauhanomaisen rinnakkainolon politiikka kytkeytyy historialliseen aikakauteen, jolloin sosialismi ja kapitalismi ovat vastakkain maapallolla ja se on osa sosialististen maiden ulkopolitiikkaa, jonka muina muotoina ovat kansainvälinen solidaarisuus ja proletaarinen ja sosialistinen internationalismi." ( s. 50)

1.9.1986 Gorbatshov, surunvalittelusähke "Urho Kekkosen nimeen ja hänen väsymättömiin henkilökohtaisiin ponnisteluihin liittyy suoraan Suomen ja Neuvostoliiton yhteistyön jatkuva kehittyminen kaikilla alueilla. Se on voimakkaasti vahvistanut eri yhteiskuntajärjestelmiä edustavien maitten rauhanomaisen rinnakkainolon politiikan hedelmällisyyttä ja lupaavaa luonnetta."

6.8.1986: Koiviston sähkeessä: ”Sopimus on Koiviston mukaan myös luonut puitteet niille monitahoisille yhteyksille, joista on muodostunut vakuuttava esimerkki rauhanomaisesta rinnakkainelosta ja Etyk-henkisestä yhteistyöstä eri yhteiskuntajärjestelmiä edustavien maiden välillä."

18.7.1986 Topi Pulkkinen, Suomen Kuvalehti: "Kekkonen halusi osoittaa jyrkästi ja usein, että Neuvostoliitto on eri homma. Systeemi kenties sopii heille, mutta ei meille... Kun joku aina yritti venkoilla rauhanomaisesta rinnakkaiselosta, niin Kekkonen vastasi siihen, että systeemien sotkeminen olisi rauhanomaista päällekkäin oloa."

Kesäkuu 1986, Vasili Zaitsikov Suomen Kuvalehti: Saavutetusta on ollut hyötyä laadittaessa ETYKin päätösaisakirjaa, tätä rauhanomaisen rinnakkainolon peruskirjaa... Jouduttuaan historian tahdosta rauhanomaisen rinnakkainolon politiikan käytännön toteuttamisen uranuurtajaksi maamme joutuivat ensimmäisinä etsimään keinoja.

6.4.1986 Koivisto YYA-sopimuksen vuosipäivänä vuonna puhui niistä "monitahoisista yhteyksistä, joista on muodostunut vakuuttava esimerkki rauhanomaisesta rinnakkaiselosta ja ETYK-henkisestä yhteistyöstä eri yhteiskuntajärjestelmiä edustavien maiden välillä".

9.8.1985 ETYK-juhlassa Geoffrey Howea Thatcherin oikea käsi Helsingissä: Vain kontakteja jatkamalla voimme kehittää rauhanomaisemman yhteisön, jossa kaikki voivat elää sovussa rinnakkain.

 8.5.1985 Mihail Gorbatsov voiton 40-vuotisjuhlassa, Sosialismin teoria ja käytännöt: Rauhanomaisen rinnakkainolon politiikka vastaa kaikkien maiden ja kansojen etuja, se on hengeltään humaani ja niiden rauhan ja ihanteiden mukaista, jotka kannustivat Neuvostoliittoa taisteluun viime sodassa.

7.11.1984 Presidentti Koiviston sähke Lokakuun vallankumouksen 67.vuosipäivän johdosta: Luottamukselliset suhteemme ovat erinomainen esimerkki erilaista yhteiskuntajärjestelmää edustavien valtioiden rinnakkaiselosta ja yhteistyöstä.

2.10.1984 Tiedonantaja, Sorsa Venäjällä... havainnollisella tavalla vahvistaa yhteiskunnallisilta järjestelmiltään erilaisten valtioiden välisen rauhanomaisen rinnakkaiselon politiikan elinvoiman sekä YK:n peruskirjan päämäärien ja periaatteiden ja ETYK:n päätösasiakirjan määräysten johdonmukaisen toteuttamisen tärkeän merkityksen.

20.9.1984 Välirauhasopimuksen 50-vuotispäivä Koivistolle sähke ”vakuuttava todistus Leninin rauhanomaisen rinnakkaiselon yhteiskuntajärjestelmiltään erilaisten valtioiden välillä koskevien periaatteiden elinvoimaisuudesta.

2/1984 Tutkain: Suhteiden hedelmällinen kehittäminen osoittaa mitä selvimmin yhteiskuntajärjestelmiltään erilaisten valtioiden rauhanomaisen rinnakkaiselon elinvoimaisuuden.

4/1984 Seuratieto, Tshernenkon tervehdys välirauhasopimuksesta: Naapuruutemme heijastaa kaikkia niitä etuja, joita on yhteiskuntajärjestelmien .k.j. e. Valtioiden rauhanomaisen rinnakkainolon politiikassa.

28.6.1984 Vladimir Lomeiko: Juuri siksi, että maailma on ristiriitainen, muuttuva, ja toisistaan riippuvista osista koostuva ainoa järkevä perusta järjestelmiltään erilaisten valtioiden välisille suhteille ja rauhanomaiselle rinnakkainololle. (hs, kolumni)

25.5.1984 Suomen Kuvalahti pääkirjoitus: Suhteiden perustana periaate, joka mahdollistaa kahden yhteiskuntajärjestelmästään erilaisten valtioiden rauhanomaisen rinnakkaiselon. Jos ja kun tästä periaatteesta pidetään kiinni käytännössäkin eikä vain juhlapuheissa, ei pidä vaatia ideologista yksituumaisuutta, ei viestimiltäkään.

19.2.1984 pääministeri Sorsan tiedonanto Neuvostoliiton vierailun johdosta: "Jännityksen kasvaessa maailmassa Suomen ja Neuvostoliiton välisen yhteistyön tuloksellisesta, kansainvälisen tilanteen vaihteluista riippumattomasta kehityksestä saatu kokemus on havainnollisella tavalla vahvistanut yhteiskunnallisilta järjestelmiltään erilaisten valtioiden välisen rauhanomaisen rinnakkaiselon elinvoimaa sekä Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan päämäärien ja periaatteiden ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin päätösasiakirjan määräysten johdonmukaisen toteuttamisen tärkeän merkityksen."

 

APN 1983: Helsingin päätösasiakirja sisälsi kaiken sen, mitä tarvitaan rauhanomaisen rinnakkainolon  johdonmukaiseksi vahvistamiseksi ja poliittisen liennytyksen täydentämiseksi sotilaallisella liennytyksellä.

7.6.1983 Suomenmaa pääkirjoitus: Niin mahdollisimman selvästi on tuotu esiin se, että Suomi jatkaa presidentti Koiviston kaudella samaa rauhanomaisen rinnakkaiselon politiikkaa Neuvostoliiton kanssa kuin Paasikiven ja Kekkosen aikana.

3.6.1983 Suomen Kuvalehti pääkirjoitus: "Suomalaiset tietävät Neuvostoliitosta perin vähän, neuvostoliittolaiset Suomesta sitäkin vähemmän. Tiedotusvälineillä on tärkeä tehtävä. Jotta se tulisi hoidetuksi, on ensimmäiseksi muistettava, että rauhanomaisen rinnakkainelon perusperiaate – erilaisuuden salliminen – koskee myös tiedotusvälineitä."

10.3.1983 ministeri Eino Uusitalon sähke Moskovaan: "Käytännössä YYA-sopimus on osoittautunut kahden tasa-arvoisen maan väliseksi sopimukseksi, joka perustuu ajatukseen rauhanomaisesta rinnakkainolosta ongelmien ratkaisusta neuvotellen ja keskustellen."

28.3.1982 Henry Kissinger, Mullistuksen vuodet: Kuka oli todellinen Brezhnev? Johtaja joka puhui uhkaavasti Kiinasta vai vanha mies joka oli omistautunut rauhan asialle? Todennäköisesti kumpikin. Oliko rauha josta hän puhui, vain Neuvostoliiton hegemoniapyrkimysten hiljaiseloa, vai rauhanomaisen rinnakkaiselon hyväksymistä? Ilmeisesti kumpaakin.

19.3.1982: Brezhnevin puhe Koivistolle illallisella: NL:n ja Suomen suhteet on usein mainittu hyvänä esimerkkinä yhteiskuntajärjestelmiltään erilaisten valtioiden rauhanomaisesta rinnakkainolosta. Tämä on epäilemättä totta. Haluaisin kuitenkin vielä lisätä, että myös esimerkkinä oikein järjestetyistä suhteista suurvallan ja sen suhteellisen pienen naapurin välillä.

11.2.1982 Suomenmaa pääkirjoitus: On selvää, että ulkopoliittinen johtomme määrätietoinen pyrkimys rauhan ja rauhanomaisen rinnakkaiselon sekä liennytyksen toteuttamiseen on koettu kansamme keskuudessa ainoana oikeana vaihtoehtona.

21.1.1982 Suomenmaa: Suomen määrätietoinen rauhanomaisen rinnakkaiselon politiikka on muodostunut maailmanlaajuiseksi esimerkiksi. Tämä linja on muodostunut maallemme hyödylliseksi sekä taloudellemme että kansalliselle arvovallallemme ja toimintamahdollisuuksillemme.

23.6.1981 Suomenmaa: Suomen keskustapuolueen ja NKP:n suhteet ovat ainutlaatuinen  rauhanomaisen rinnakkaiselon esimerkki. Se on seurausta Paasikiven-Kekkosen ulkopoliittisen linjan jatkuvasta toteuttamisesta maassamme toisen maailmansodan jälkeen... Keskustapuolueen ja NKP:N yhteydet ovat oivallinen esimerkki liennytyksen ja rauhanomaisen rinnakkaiselon voimasta.

1980 Kekkonen Tamminiemi-kirjassaan valitti "aika ajoin liikkeellä olevasta ajatuskummajaisesta", jonka mukaan Suomi muuttuisi aste asteelta kommunistiseksi valtioksi harjoittaessaan rauhanomaista rinnakkaiseloa Neuvostoliiton kanssa (1980, s. 52) tai että Suomi "joutuu väistämättä alistussuhteeseen" (1980, s. 55). Kekkonen antoi oman määritelmänsä rauhanomaiselle rinnakkainololIe ja sanoi tarkoittavansa "kiinteitä naapuruus-suhteita".

1978 Siikala, Immonen - Suomi Kekkosen jälkeen: Onko kapitalismin ja sosialismin välisen rauhanomaisen rinnakkaiselon edellyttämä ja mukanaan tuoma aatteiden taistelu jyrsinyt Suomen asemaa sisältäpäin niin että suomalaisen yhteiskunnan omat sisäiset muutokset aiheuttaisivat liukumista P-K linjan keskimeridiaanilta johonkin päin? Kansainvälinen keskustelu suomettumisesta... osoittaa, että kysymykset eivät ole vain suomalaista vaan eurooppalaisia.

13.1.1978 Politiikan tutkimuksen neuvottelupäivät, raportit työryhmistä: Rauhanomainen rinnakkainolon työryhmä. Ilmari Susiluodon alustuksen aihe Teknologinen kehitys jälkeenjääneisyyden etu ja rauhanomainen rinnakkainolo. Rauhanomainen rinnakkainolon strategia voidaan tutkia lähtien liikkeelle Neuvostoliiton reaalisista taloudellisista ja teknoloisista tarpeista... Se saattoi valita käyttöönsä edistyneimmän länsimaisen teknologian... Näistä piirteistä käsin tulee ymmärrettäväksi rauhanomainen rinnakkainolo teorian historiallinen dynamiikka. Nykyisenä aikakautena tietenkin ydinsodan estäminen on etualalla, mutta konseptiota käytettäessä myös tämä historiallinen kokemus on varmasti huomioitu. Prof. Göran von Bonsdorff alustus Suomen ja NL välinen rauhanomainen rinnakkainolo ja siirtyminen uuteen kansainväliseen järjestelmään.

1977 Osmo Apunen Suomen turvallisuuspolitiikan käsikirja: Muut kysymykset Suomen ja NL välillä järjestetään niiden rauhanomaisen rinnakkaiselon periaatteiden mukaisesti, jotka säätelevät yhteiskuntajärjestelmiltään erilaisten valtioiden suhteita ja joiden johtavana ajatuksena on puuttumattomuus sisäisiin asioihin ja rauhanomainen yhteistyö... kylmän sodan päättyminen rauhanomaisen rinnakkaiselon vakiintuminen ja jännityksen lieventäminen ovat luoneet edellytyksiä myös aktiivisemmalle puolueettomuuspolitiikalle.

1975 Kekkonen kirjeessä "Ettekö te miesrukka käsitä, että juuri Teidän kirjoituksenne ovat pahinta myrkkyä rauhanomaisen rinnakkaiselon edistymiselle?" (1983, s. 233) Jussi Talvi kirjoitti keväällä 1975, että Suomen kommunistit olivat saaneet Moskovassa ohjeita, "miten vallankumouksellista liikettä Suomessa olisi vahvistettava", oli Kekkosen mielestä kirjoitus "hyökkäys naapurimaatamme vastaan" ja Suomen vapauden ja turvallisuuden heikentämistä. Talven mielestä NKP:n neuvot "tuskin lujittavat kansojen välistä ystävyyttä ja edistävät kansojen välistä rauhanomaista rinnakkaiseloa".

17.8.1975 Pentti Järvinen Helsingin Sanomat: Etykillä oli muitakin konkreettisia tuloksia kuin valtionarkistoon tallennettu päätösasiakirja. Allekirjoitusta edeltäneet puheet osoittivat käsitteiden historiallisten erojen säilyneen ennallaan. Päätösasiakirjan saama julkisuus vähentänee kylmän sodan äärimmäisten iskulauseiden ja äänenpainojen sisäpoliittista käyttökelpoisuutta sekä idän että lännen avainmaissa. Jo tämä merkitsisi uutta aikakautta, ainakin semantiikan ja manipuloinnin keinojen kohdalla, suoranaista järjen vallankumousta parinkymmenen vuoden takaiseen aikaan verrattuna... ”Rinnakkaiselon” leniniläisiä periaatteita arvioidessa on samalla ymmärrettävä, että Kremlin vallanpitäjien on vaikea luopua peritystä velvollisuudesta viedä vallankumousta eteenpäin... Eräs Etykin päätösasiakirjojen parhaista puolista onkin, että se tarjoaa allekirjoittajille sekä yhdessä että erikseen tasapuolisen suvereenin mahdollisuudet löytää sen sivuilta todisteet oman diplomatiansa menestyksestä.

Brezhnev ETYK: leniniläinen rauhanomaisen rinnakkaiselon periaate (vaatii sosialistisia maita vahvistamaan toimiaan sosialististen ideoiden edistämiseksi

19.3.1975 Helsingin Sanomat pääkirjoitus: Suomen ja Neuvostoliiton välisten suhteiden pohjana on rauhanomainen rinnakkainelon periaate. Siihen sisältyy, että tunnustetaan yhteiskuntajärjestelmien erilaisuus, kehitetään yhteistyötä tuosta erilaisuudesta huolimatta eikä puututa toisen osapuolen sisäisiin asioihin. Ilman rauhanomainen rinnakkainelon periaatetta on vaikea uskoa suurvallan ja pienen maan suhteiden luottamuksellisuuteen. Jos pieni maa ei saata uskoa, että sillä on oikeus elää valitsemassaan järjestelmässä, suhteita sävyttävät epäluulot ja pelot. Siksi tuntuukin oudolta, että suomalaiset kommunistit jatkuvasti yrittävät heikentää uskon rauhanomaisen rinnakkainelon periaatteeseen, Suomen sodanjälkeisen ulkopolitiikan perustaan.

15.10.1974 Kansan Uutiset: Urho Kekkonen presidentti Podgornyin vieraillessa: Näin ollen on varsin ymmärrettävää, että Suomen ja NL suhteita pidetään yleisesti esimerkkinä kooltaan ja yhteiskuntajärjestelmältään erilaisten valtioiden molempia osapuolia hyödyttävistä suhteista. Ne osoittavat vakuuttavasti jännityksen lieventämisen ja rauhanomaisen rinnakkainelon periaatteiden realistisuuden ja elinvoimaisuuden.

Podgorny: pidetään täydellä syyllä esimerkkinä yhteiskuntajärjestelmiltään erilaisten valtioiden rauhanomaisesta rinnakkaisolosta.

25.8.1974 Jaakko Okker … et usko rauhanomaiseen rinnakkainoloon, koska pidät imperialismin luonnetta muuttumattomana

31.5.1974 Veikko Viisi Suomen Kuvalehti: SKP:N 40-v päivää aiottiin juhlia merkittävästi itsensä O.V. Kuusisen johdolla. Mutta hallitus pyysi NL johtoa olemaan lähettämättä Kuusista tänne, jotta ei Suomen kansan enemmistön johdossa herätettäisi epäluuloja rauhanomaisen rinnakkainelon politiikkaa kohtaan... Mistä johtuu, että NL tukee Suomen kansallisdemokraattisessa liikkeessä suuntausta, joka käytännössä johtaa siihen, että vasemmistopuolueiden yhteistyö käy mahdottomaksi, kansandemokraatit jäävät hallituksen ulkopuolelle ja heidän kannatuspohjansa pakostakin heikkenee?... Tsekkoslovakian tapahtumat 1968 paljastivat ideologisten rajojen yli käyvän yhteistyösuuntauksen vaarallisuuden... Kansanrintama-aate oli puhdistuksen ensimmäinen uhri... Luokkajaon lieventäminen ei ole sopusoinnussa Neuvostoliiton nykyisen yleislinjan kanssa. ”Rauhanomaisen rinnakkainelon politiikka ei missään tapauksessa merkitse luokkataistelun lievenemistä, toteaa neuvostoliittolainen professori Mihail S. Voslenski Kanava-lehden numerossa.

28.5.1974 M.O.T, Uusi Suomi: Voslenski Kanava-lehdessä rauhanomaisen rinnakkainelon käsitteen olevan neuvostoliittolaista alkuperää, Leninin opeista johdettu. Tällä käsitteellä ei ole mitään tekemistä pasifismin kanssa, koska ”sosialistisissa maissa vallitseva marxismi-leninismiin pohjautuva maailmankatsomus torjuu jyrkästi kaikenlaisen pasifismin”... Rauhanomainen rinnakkaiselo on NKP:n ohjelman mukaan vain välikappale. Voslenski selventää: Samalla kun sosialistiset maat asettuvat kaikki johdonmukaisesti rauhanomaisen rinnakkaiselon taakse, ne pyrkivät sosialistisen maailmanjärjestelmän asemien lopulliseen lujittamiseen kamppailussa kapitalismia vastaan. Hän jatkaa vielä tuohon, että rauhanomaisen rinnakkaiselon vallitessa on läntisten maiden työväenluokilla suotuisammat taistelumahdollisuudet sosialismin hyväksi.

21.12.1973 Veikko Viisi, Suomen Kuvalehti: Suomen kommunistisen puolueen johtajalta tiukattiin syntymäpäivähaastattelussa mielipidettä rauhanomaisen rinnakkainelon ja ideologisen kamppailun suhteesta. Vaarantaako rauhanomainen rinnakkainelo ideologian? Aarne Saarinen vastasi ”... rauhanomainen rinnakkainelon ja yhteistyön kehittyminen sosialististen ja kapitalististen maiden kesken nostavat korostetusti esille ideologisen taistelun kysymykset. Sosialismi on kuitenkin kehittynyt niin myönteisesti ja sen näköalat ovat niin lupaavat etten ainakaan minä näe rauhanomaisen rinnakkainelon merkitsevän vaaraa sosialistisille maille, kommunistisille puolueille sen paremmin kuin sosialismin aatteillekaan.” Mitäpä vaaraa sosialismille, jos rauhanomaista rinnakkaineloa pelataan kommunismin sääntöjen mukaan.

1968 Erkki Tuomioja, Tahditon rauhanmarssi: Rauhanomainen rinnakkaiselo eri sisäistä järjestelmää ylläpitävien maiden välillä on mahdollista ja toivottavaa. Hyvin rikkaiden ja hyvin köyhien maiden välillä se tuskin kauan on mahdollista eikä se minään itsearvona ole toivottavaakaan: meidän on jo näiden köyhien ihmisten itsensä vuoksi pyrittävä hävittämään jako rauhallisen kehityksen tietä ennen kuin he itse tekevät sen väkivaltaisesti.

12.11.1967 Jouko Kajanoja Tiedonantaja, puhe painettu myös Pravdassa: "Laaja yhteistyö luo tilanteen, jossa viholliskuvat eivät 'mene perille', ne eivät ole uskottavia eivätkä saa kansan kannatusta. Tie rauhanomaiseen rinnakkainoloon ei ole ollut helppo. Suomi oli 1920- ja 1930-luvuilla Neuvostoliiton vihamielisin naapuri. Me kommunistit olimme edelläkävijöinä kamppailemassa rauhanomaisen rinnakkainolon puolesta, ensin yli neljännesvuosisadan maanalaisuudessa ja sitten julkisuudessa uhrautuvaa ja kovaa työtä."

Kirkkopäivillä vuonna 1967 Kekkonen esitti, että kapitalismin ja kommunismin vastakohtaisuutta on tasoittanut "rauhanomaisen rinnakkaiselon oppi ja käytäntö" (UPLA, 6.1.67, s. 14).

1963 Kekkonen myllykirjeessä kansanedustaja Veikko Svinhufvudille onnitteli rauhanomaista rinnakkaiseloa suosittelevan kansalaisviestin järjestelytoimikunnasta. Kekkonen kertoi niitä taustoja, miksi oli tärkeä hyväksyä neuvostolaisten rauhanomainen rinnakkaiselo. Suomen on luotava itsenäisyys ja riippumattomuus "sen pahan päivän varalle", joka saattaa kohdata. Jos Neuvostoliitossa joskus olot kärjistyvät, ystävyys Suomeen jatkuisi "koska epäystävällisempi suhtautuminen meihin olisi ristiriidassa"

1960 Kekkonen päivällispuheessa Moskovassa pohti käsitteen merkitystä: "Rauhanomainen rinnakkaiselo, joka maidemme välillä vallitsee, tarkoittaa ymmärtääkseni arkikielellä ilmaistuna ennen muuta suvaitsevaisuuden ja toisen osapuolen näkökantojen ymmärtämisestä."

1960 tiedote Hrushtshevin vierailun yhteydessä. Siinä "rauhanomaisen rinnakkaiselon" sanottiin toteuttavan Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan periaatteita kuten kansalliset edut, suvereenisuus, riippumattomuus, kunnioitus ja puuttumattomuus (4.9.1960, UPLA, s. 102).

1958 tiedonannossa Moskovan vierailun jälkeen kerrottiin ystävällisten ja rauhallisten suhteiden olevan todistus "rauhanomaisen rinnakkaiselon periaatteiden; elinkelpoisuudesta". Tiedonannossa selvitettiin että "poliittisten, taloudellisten ja yhteiskunnallisten järjestelmien erilaisuudesta huolimatta maat voivat "elää rinnatusten", "vuorovaikutuksessa" ja "sovussa" (Moskovassa 30.5.1958, UPLA, s. 136).

1958 Kremlissä Kekkonen ylisti suhteita, jotka ovat "rauhanomaiset ja ystävällismieliset" ja joita on "määritelty juhlavissa sopimuksissa" maailmalle yhä laajemmalti. Maiden väliset suhteet ovat "mallikelpoisena todistuksena rauhanomaisen rinnakkaiselon elinkelpoisuudesta". Rauhanomaisen rinnakkainolon nimissä harjoitettu "uraauurtava naapurisopu on kunniaksi meille molemmille" (25.5.1958, UPLA, s. 144).

1957 Ministeri Enckel YK:n yleiskokouksessa: "Meidän oli löydettävä ratkaisu eräille elintärkeille ongelmille suhteissamme naapurinamme olevaan suurvaltaan. Tätä teimme niin hyvin kuin taisimme ja päämääränämme omien kansallisten etujemme edistäminen. Jos näiden osaltamme tekemiemme ponnistusten tulosta tahdotaan sanoa koeksistenssiksi, olemme valmiit hyväksymään tuon määritelmän."

                 (Ensimmäinen tapahtuma on ministeri Enckellin puhe YK:n yleiskokouksessa vuonna 1957, nk. 'rauhanomaista rinnakkainoloa koskeva lausunto'. Neuvostoliitto oli esittänyt toivomuksen asiasta keskusteluun. Enckell sanoi puheessaan, että "jos koeksistenssillä tarkoitetaan tässä keskustelussa poliittiselta, taloudelliselta ja yhteiskunnalliselta järjestelmältään erilaisten suvereenien valtioiden välisiä rauhanomaisia ja ystävällismielisiä suhteita", on Suomen ja Neuvostoliiton suhteet "paikallaan mainita") (12.12.1957, UPLA, s. 43)

Vertailun vuoksi:

Keskustelu käsitteestä suomettuminen Kanava-lehdessä vuonna 2005

Finnlandisierung

”Päättynyttä vuosisataa on sanottu kavallettujen käsitteiden vuosisadaksi. Suomettumisen ajan suomalainen poliittinen retoriikka on hyvä esimerkki tuosta aikakaudesta, jolloin täydellä vakavuudella kuvitelmia uskoteltiin todeksi ja valheita faktoiksi… Miksi saksalaisten poliitikkojen keksimän Finnlandisierung-sanan käännökseksi vakiintui meillä suomettuminen?"

Eero Silvasti viittaa kirjoituksessaan Suomettaminen muuttui suomettumiseksi (Kanava 4-5/2005) Ilkka-Christian Björklundiin, joka on eräässä suomettumisilmiötä käsittelevässä seminaarissa 1990-luvun alkupuolella kiinnittänyt huomiota siihen, että Saksan verbi finnlandisieren on transitiivinen. Se on verbi, jonka kuvaamalla teolla on tekijänsä ja kohteensa. Kyseessä ei ole refleksiiviverbin ilmaisema itsekohtainen toiminta, jota käännös suomettuminen edellyttäisi. Björklund tivasi, kuka oikein mahtoi olla se ”saatanan tunari”, jonka tiliin kohtalokas käännösvirhe voidaan laskea. Silvastin nimeämän tunarin (Kekkonen) lisäksi tiedossa on kaksi muutakin ehdokasta. Toinen on Kielitoimiston silloinen johtaja Matti Sadeniemi. Toinen on Matti Kuusi, joka Kielitoimiston arkistosta löytyneen tiedon mukaan oli ilmoittautunut suomettumisen isäksi. Sana suomettuminen (ensin finlandisoitua) pääsi sanakirjoihin 1970-luvun puolivälissä: ”taipua (Suomen tavoin) myötäilemään Neuvostoliiton politiikkaa itsemääräämisoikeudesta tinkien”. (suo-mettua, vrt. rämettyä) (Taru Kolehmainen, Kanava 7/2005)

"Finnlandisierung tarkoittaa sananmukaisesti suomettamista – toimintaa jossa suurempi valtio eli Neuvostoliitto vaikuttaa monin keinoin pienemmän valtion eli Suomen sisäisiin asioihin. Se kertoo toiminnasta, mutta ei välttämättä toiminnan vaikutuksista kohteeseen. Suomettaminen on eräänlaista kolonisaatiota, poliittista asutusta. Neuvostoliiton pelättiin ulottavan toimintansa Saksan ja muiden läntisen Euroopan maiden sisäpolitiikkaan, ajattelutapoihin ja arvostuksiin siten kuin se heidän mielestään oli jo vaikuttanut Suomeen. Herkistäkäämme kielikorvaanne vaikkapa vertailemalla verbisarjaa suomettaa, suomettua ja suomettautua konkreettisempaan sanaryväkseen hirttoo, hirttyä, hirttäytyä. Pitäisikö freudilaisittain olettaa, että paha huomaamaton kielivirhe paljastaa sittenkin, että me – Kekkonen muitten saksankielentaitoisten mukana – olimme kuin olimmekin syvimmältään sekä suurvallan suomettamia että myös itsesyntyisesti suomettuneita?"