Hoitavaa villaa tämän päivän tarpeisiin!
Painoiko äiti villaisella?
Suomineidossa alkaa jakso Suomenlampaan villan hoitavista ominaisuuksista.
Varttunut väki muistaa vielä ne ajat, jolloin lammas oli tärkeä omavaraistaloudessa. Ennen kehräämöteollisuutta keritty villa käytettiin kodeissa tarkoin hyödyksi joko raakavillana tai karstattuna kehruumateriaalina. Ihmisen ja kotieläimen vuorovaikutus liittyi arkipäivän elämään. Villa oli merkkinä hyvinvoinnista ja vauraudesta ja lisäsi maalaiselämään jatkuvuuden ja turvallisuuden tuntua. Sota- ja lama-aikoina vaikeat yhteiskunnalliset tilanteet tekivät lampaasta korvaamattoman avun, usein elinehdon. Elettiin aikaa, jolloin lammasta ja villaa arvostettiin.
Sotien jälkeen kehittyvä kehräämöteollisuus tarjosi yhä enemmän mahdollisuuksia tuotetun villamateriaalin jatkojalostukseen. Tuolloin kerityn villan kotikäyttö alkoi vähentyä. Yhteiskuntarakenteen muuttuessa lammasmäärät vähenivät ja perinteisiä villan käsittely- ja käyttötapoja hallitsivat enää vain harvat. Tänä päivänä teknologisen kehityksen vallatessa huomiomme arvokkaan kansanperinteen säilymisen ylle nousee uusia uhkakuvia eikä yhdentyvä Eurooppammekaan levitä lohtua villatuotantotuen lopettamisen määräävillä direktiiveillään.
On toiminnan aika. Suomenlampaan ja sen tuottaman villan uhanalaisuus tulee laajemmin tiedostaa ja kiinnittää huomio niihin nykypäivän haasteisiin, joihin kotimaisella lampaan kasvatuksella ja villatuotannolla kyettäisiin vastaamaan!
Tekstiilisuunnittelun opiskelijana olen suomenlampaan arvokkaisiin villaominaisuuksiin perehtyessäni tullut vakuuttuneeksi siitä, että villallamme on mahdollisuutensa tänään ja vielä huomennakin! Pro gradu-työhöni liittyy villan hoitavien ominaisuuksien tutkiminen sekä hoitavien villatekstiilien suunnittelu. Tarkoituksenani on pyrkiä kerityn raakavillan hyödyntämiseen käsityönomaisesti ja käsiteollisesti sen luonnonmukaisia ominaisuuksia vaalien.
Lampoloiden varastoissa kauniin luonnonväriset, pehmeät, kiiltävät ja kiharaiset villat odottavat oivaltavaa käyttäjäänsä. Perinteillä on kantava voima! Tutkimuksen ja tuotekehittelyn anti on parhaimmillaan silloin, kun perustaa ovat luomassa perinteiset ja hyviksi koetut tavat ja menetelmät.
Tulisitko Sinä, hyvä lukija, mukaan kehitystyöhön auttamalla minua villaan liittyvän perimätiedon keruussa!
- Muistatko, hoidettiinko kotonanne hiertymiä tai kolottavia jäseniä kehrätyllä villalla? Toiko villa joskus avun myös korva- tai hammassärkyyn?
- Painoiko äiti 'villaisella', ettei otsaan nousisi kuhmua kaatumisen seurauksena? Kierrettiinkö ranteiden ympärille rasvavillalankaa hiertymisen ehkäisyksi ?
- Mikä merkitys villalla oli entisajan arjessa: mihin kaikkeen se toi apunsa?
Kerro minulle omia villamuistojasi ja toiveesi siitä, minkälaisia villatuotteita kaipaat vielä nykyisinkin käyttöösi ?
Villanlämpimin yhteistyöterveisin
Marja-Riitta Marttila
Tekstiilisuunnittelija Marja-Riitta Marttila kertoo suomenlampaan villasta
Lapsuuden muistoissa Villan tuntu, sen hoitava ja lämmittävä vaikutus olivat osa arkipäivän henkilökohtaiseen käsin kosketeltavaa todellisuutta. Kun lapsi sai hoivattavakseen untuvaisen karitsan, jonka villoista kudotut asusteet lämmittivät jäseniä oppi hän kokonais-valtaisemmin ymmärtämään ihmisen ja kotieläimen vuorovaikutuksen tarvenäkökohtaan liittyi turvallisuuden ja hyvänolon tuntemuksia. Maalaistausta pohjautuvassa merkitysten maailmassa on lampaalla ja villalla ollut oma semioottiinen kansantaloudellinen ja kulttuurillinen arvopohja, jonka myötä villa-aiheeseen syventyminen on tuntunut innostavalta ja tarpeelliselta. Sotien jälkeen kehittynyt kehräämöteollisuus toi tarjolle uuden villalankojen värivalikoiman. Vähitellen mielenkiinto kohdistui värjättyihin hahtuvalankoihin ja huovutusvillaan. Vanha huovutusperinne virkosi uudelleen henkiin värien voimalla luonnonmukaisiin arvoihin kohdistuva kiinnostuksen taustavoimanaan.
Kiinnostukseni villamateriaalista heräsi 1990-luvun puolivälissä, jolloin Pohjois-Suomessakin elettiin huovutuksen hullaantumisen aikaa. Koneellisesti tasaisesti karstattu, värikylläinen huovutusvilla antoi rajattomilta tuntuvat mahdollisuudet, uudenlaiseen muotoiluun ja tuotteistamiset. Omassa tuotekehittelyssäni keinotekoisten värien huuma hälveni vähitellen ja tilalle astui kaipuu aidompaan ilmaisuun: halusin tuotteiden kuvastavan villan ihmettä luonnonmukaisemmin.
Kaksi uutta ja tulevaisuuden kannalta merkittävää seikkaa valkeni tutustumiskäynneilläni lähialueen lampoloissa. Villaa, saatavissa runsaasti, ja varastoista kerrottiin löytyvän jopa monien vuosien takaisia kerintävilloja. Kansallisen villatuotantotuen loppuminen ja pitkät matkat etelän kehräämöihin olivat tehneet villan kehruuttamisen lähes kannattamattomaksi erityisesti Pohjois-Suomessa. Lammastilojen villatuotannon menestymismahdollisuudet olivat heikentyneet. Vaikka useimmille lampureille villa on periaatteellisesti arvokas materiaali, kokevat he usein raakavillan riesana, joka tilojen täyttyessä on hävitettävä. Toinen vaikuttava havainto liiti henkilökohtaiseen esteettiseen kokemukseen, johon törmäsin tutkiessani varastoitua raakavillaeriä. Roskaisenakin raakavillan olemus viehätti minua suuresti ja villakuitu moni-ilmeisyydestä koostui se luonnonmukaisuuden tuntu ja ilme, jota tuotesuunnittelussani kaivannut. Tutustuessani raakavillan ulkoisiin ominaisuuksiin pääsin tekemään vertailua perinteisen suomenlampaan ja ulkomailta tuotujen liharotulampaiden villojen välillä. Opin pian erottamaan pehmeämmän. kiharamman ja kiiltävämmän suomenlampaan villan karkeammista ja suoremmista vieraiden rotujen villoista. Merkittävä havainto oli suomenlampaan villalle ominainen laaja väriskaala, joka muilta puuttui. Sain kuulla liharotuyksilöiden kasvavan suhteessa parempi villaiseen, mutta vähemmän lihaksikkaaseen suomenlampaaseen. Tilanne on looginen seuraus villatuotantotuen loppumisesta. Lampaankasvattajan murhe villatuotannon arvostuksen laskusta ja maatiaislampaamme tulevaisuudesta muodostui yhteiseksi huolenaiheeksemme.
Maatiaislampaallamme on liha- ja villatuotantoa laajemmat siteet suomalaiseen yhteiskuntaan pitkän historiallisen ja kulttuurillisen perinnön vuoksi suomenlampaalle kuuluisi myöntää arvoisensa merkitys ja identiteetti. Sitkeänä kotieläimenä lammas on kulkenut ihmisen rinnalla ravinnon ja lämmön tuojana auttanut monella muulla tavoin selviytymään vaikeina aikoina. Lampaan kansantaloudellinen merkitys erityisesti Pohjois-Suomen karuissa ja kylmissä olosuhteissa on ollut suuri. Suomenlammas edustaa niitä harvinaisia lammasrotuja. jotka ovat aikojen saatossa säilyneet puhdasrotuisina. Kotimaisen villan käyttö tekstiilialalla sekä kotitalouksissa sekä käsi- ja taideteollisuudessa on perinnekulttuuriamme. Suomenlampaan maailmanlaajuisesti arvostetut villaominaisuudet eivät saisi unohtua sen kotimaassakaan.
****
Käsin kehrätyssä villassa on tallella villan oma lanoliini. Kehräämöissä lanoliini korvataan kehruuöljyllä ja pestään pois voimakkailla aineilla. Lanoliini kun on talouselämälle arvokasta. Keinotekoisesti lisätty kehruuöljy ei imeydy tasaisesti kuituihin ja aiheuttaa allergioita. Luonnonmukaisessa lampaan villassa on paljon korvaamattomia ominaisuuksia: kylmän se pitää loitolla ja kuuman ehkäisee. Lampaan villa imee kosteutta kolmanneksen painostaan.