Mietteitä Suomineito ekoyhteisön taipaleesta



Pian kahden vuoden kokemus ekoyhteisöstä

Tein lasteni päätettyä koulunkäynnin ratkaisun muuttaa pois Espoon lähiöstä. Teoreettisen koulutuksen saaneena kaupunkilaisena tiesin, että maalla en pärjäisi yksin. Ruokapiireissä, vaihtopiireissä ja erilaisissa luonnon- ja elämänsuojeluryhmissä olin tutustunut moniin ihmisiin, jotka halusivat tehdä oman osansa ekologisen selkäreppunsa pienentämiseksi. Vihreän liiton sisälle perustimme Ekovihreät yhdistyksen, jonka yhtenä päämääränä on omavaraistalouden edistäminen. Kuitekin ajatus muuttaa kokonaan maaseudulle ja elää useiden ihmisten kanssa yhteistä arkea, oli monille pelottava.

Perustamiimme kahteen ekoyhteisöön tuli tiedusteluja ja vierailijoita ympäri Suomea. Vuoden sisällä lähes 1000 yhteydenottoa. Itä-Suomesta enemmän kuin lännestä. Enimmäkseen asiasta innostuivat viisikymppiset opettajat ja maalta kaupunkiin muuttaneet naiset ja miehet.

Ähtärin kaupunki vuokrasi meille edullisesti tyhjilleen jääneen vanhainkodin kauniissa niemessä. Meillä on vuohia, lampaita, kanoja ja koiria. Keväällä saamme porsaita ja hevosen ja tammikuussa syntyi 12 pikku-kiliä. Olemme pystyneet elämään melko vähällä rahan käytöllä tehden itse keittiö- ja puuhommat. Meitä on jo 14. Tilalle mahtuu 35 asukasta.

Omavaraisuuden käsitystä olemme laajentaneet niin, että käytämme myös naapurien antimia. Teemme heille talkoohommia maksuksi.
Vähitellen meille ovat vakiintuneet käyttäytymisperiaatteet:
1. Asuminen yhteisössä maksaa 1500 mk/kk sekä neljä tuntia töitä kuutena päivänä viikossa yhteisön hyväksi.
2. Hintaan sisältyy kaikki mitä tavallinen elämä vaatii: ruoka, lämpö, vesi, sauna kaksi kertaa viikossa, puhdistusaineet.
3. Ravinto sisältää kotimaisia ruoka-aineita: joka päivä ainakin viljaa, juureksia, maitotuotteita, kananmunia ja marjoja, myös kalaa ja lihaa vuodenaikojen mukaan. Vältämme rajojen ulkopuolelta tuotua, pakattua ja kansainvälisten yritysten tuottamaa ruokaa sekä teurastamossa lopetettujen eläinten lihaa.
4. Päätöksenteossa ratkaisee se, miten paljon kukin toiminta lisää paikallista omavaraisuutta.
5. Kasvatamme maatiasrotuisia ja Suomeen kotiutuneita kotieläimiä, joiden kanssa elämme keskinäisessä vuorovaikutuksessa.
6. Elämäntavassamme ja siisteydessä noudatamme permakulttuurista tarkoituksenmukaisuutta. Paikka ei ole laitos eikä asuntola vaan koti.
7. Arkipäivän ohjeina pyrimme seuraavaan: huoneiden lämpötila on 18 astetta, henkilöauton käyttö minimoidaan, vain poikkeustapauksissa käytetään pölyimuria, muovisia esineitä ja vesivessoja. Kuumaa suihkua (vettä) käytetään vain saunatiloissa.

Piha- ja viljelypiiri on suunniteltu kuudeksi vyöhykkeeksi niin, että lähimpänä ovat päivittäisiä tarpeita tyydyttävät toiminnot ja uloimpana metsä ja hiljaisuus.
Yhteistä kaikille on, että ruoka ja energia tuotetaan itse, asunnot ovat luontoystävällisiä ja elämismuoto sopeutuu ympäristöön. Sosiaaliset ja taloudelliset rakennelmat tukevat omavaraisuutta. Yhden menetelmän maksimoimisen sijasta permakulttuurissa pyritään optimoimaan kokonaistuotanto. Jokaisella menetelmällä ja osallistujalla on useita tehtäviä ja kaikkia tehtäviä toteutetaan useilla menetelmillä.
Maapallolla on kyky tankata itse itsensä. Eihän elämä olisi jatkunut 3500 miljoonaa vuotta, ellei maa, vesi, ilma sekä orgaaninen että epäorgaaninen aine olisi jatkuvasta muutoksesta huolimatta tasapainotilassa. Ihminen on järisyttämässä luonnon lakeja. Voisiko ihminen käyttää hyväkseen luonnon lakeja ja selvitä näin itsekin vähemmällä työnteolla?
(Osa kirjoituksesta Timo Juurikkalan vaalilehteen 1999)


Mukana rakentamassa paratiisia Suomen kamaralle  2001


Kun 1980-luvulla kuulin Saksan ekopankin rahoittamasta nollaenergiatalosta, tiesin, mikä on oman elämäni suunta. Kymmenen vuotta myöhemmin perehdyin Ruotsissa suunnitteluperiaatteeseen, joka toimii täsmällisesti kuin japanilainen puutarha. Suunnitelmaan voidaan sisällyttää kaikki mitä ihminen vuorokauden ja vuoden kierrossa tarvitsee. Sitä kutsuttiin permakulttuuriksi.

Kun samoihin aikoihin kolmas elämän jaksoni eli lapsuuden ja opiskelun jälkeen vietetty ydinperhejakso oli jäämässä taakse, alkoi kiehtoa ajatus ekologisen asumisen, luonnonmukaisen ruoantuotannon ja kestävän ihmisverkoston luomisesta. Voisiko asua nollaenergiaolosuhteissa, syödä luomua ja viettää aikaa samanmielisten ihmisten kanssa?

Lukemisesta jäi päällimmäisenä mieleen: maapallolla kaikki kiertää. Pallon läpimitta on 11.000 km. Himalajan päälle lintu voi vielä lentää, mutta ihmisellä alkaa olla vaikeuksia. Ilmaa yläpuolellamme on vajaat 12 km. Samoja molekyylejä kanssani hengitti jo Ceasar aikoinaan.

Reissuilla on tullut selväksi, että kun eri alan ja elämänkokemuksen läpikäyneet ihmiset lyövät hynttyynsä yhteen, syntyy koheesio. Ei tarvitse viettää päiviä yksin tai väkinäisesti sukulaisten tai ystävien kanssa.

Tästä alkoi nykyinen projekti. Projekti muuttui olemassa olevan laitoskiinteistön muuttamiseksi ekologisesti kestävälle pohjalle - ei tiettömien teiden ja langattomien korpimaisemien asuttamiseksi. Hankkeen tavoitteeksi tuli “kehittää Kaijanniemen ekotilasta laitosrakennuksen ekologisen saneerauksen malli, jossa otetaan huomioon vaihtoehtoisten toimintojen tila-, varuste- ja tekniikkavaatimukset“, kirjoittaa arkkitehti Anneli Lyytikka.

1) Asuminen ja siihen liittyvät toiminnot, jotka antavat mahdollisuuden toteuttaa kestävän kehityksen mukaista elämäntapaa.
2) Jatkojalostus ekologisilla/vaihtoehtoisilla menetelmillä sekä tilalla tuotetuille raaka-aineille että jatkojalostuksen koordinointi muille lähialueen yrittäjille. Näihin toimintoihin tarjotaan tilat ja tuotteita voidaan hyödyntää asiakkaille tarjottavissa omissa palveluissa.
3) Ekologisen maatilan/maatilamatkailun esimerkkikohde, joka toimii mahdollisimman omavaraisesti.
4) Ekologisen elämäntavan tieto- ja kurssikeskus, jonne voi tulla tutustumaan erilaisiin vaihtoehtoisiin ratkaisuihin ja toimintatapoihin.

Kaijanniemi on paitsi koti myös ympäristö- ja luontoaiheisten kurssien pitopaikka sekä mielenterveyskuntoutuksen järjestäjä. Tila pitää yhteyksiä vastaaviin kohteisiin ulkomailla; se on mm. liittynyt European Ecovillage Networkin ekoturismipalveluun (Ecovillage Travels).

Mitä luomurakentamisen merkeissä olemme saavuttaneet neljässä vuodessa?
Kauniissa niemessä sijaitseva kiinteistö oli ollut tyhjillään lähes kaksi vuotta. Akuutteja tehtäviä oli monia:
Talossa oli 48 huonetta mutta ei ainuttakaan huonekalua. Perustimme kierrätyskeskuksen ja kerroimme ähtäriläisille, että käytämme tavaraa myös talon kalustamiseen.
2. Tilalla oli vain sähkösauna. Rakensimme savusaunan. Muutimme alakerran sähkösaunan puukiukaalle.
3. Naisena on oppinut, miten tärkeä on kiinnittää huomiota pieniin asioihin -pennistähän se miljoonakin alkaa. Toistamme yhä uudestaan: älä juoksuta vettä, keitä kannen ja mieluiten katteen alla, hauduta, syö raakaa, käytä hapatteita ja käymistä, säilö maakellariin, kuivata, peseydy harvoin, käytä vähän likaantuvia vaatteita, pukeudu talvella villaan.

Varsinaisia luomuratkaisuja ovat kompostikäymälät, aurinkokeräimet, punamulta ja puu/pellettilämmitys. Me olemme ensimmäinen kerrostalo Suomessa, jossa pyritään virtsan keräykseen. Yhteen talon saostuskaivoista asennetaan putket virtsaa erittelevistä kuivakäymälöistä. Nämä ensimmäiset neljä vuotta olemme pissineet pottaan ja vieneet laimennetun uriinin kasvimaalle tai kompostiin. Virtsassa on 80 % typpeä. Se rehevöittää järviä aina kun joutuu veden kanssa tekemisiin. Ulosteen ravintoarvo on vain 20 %.

Aurinkokeräimet rakensimme Keuruun ekokylän kurssilla Timo Jodatin johdolla. Vaikka alkukesä on ollut auringoton, on kuumaa vettä riittänyt.

Vielä on kaksi teknistä ongelmaa: kaupunki ei anna purkaa toimivaa öljylämmitystä, vaikka olemme pitkien seminaarien jälkeen päättäneet siirtyä pelletille. Toinen on jätevesi: tuotamme yhä kaupungin verkkoon jätevettä. Sähkön kulutuksen olemme voineet laskea minimiin - kiertoilmauuni ja sirkkelisaha ovat suurimmat tuhlarit.

Yllätykseksemme kaikkein suurin tuhlaus syntyi kuitenkin sähkövarauksesta. Vanhainkodin aikana taloon oli sähkölaitoksen turvattava viisi kertaa enemmän sähköä kuin mitä me käytämme. Voi kuvitella mitä ylikapasiteettivaatimus tarkoittaa Suomen energiaomavaraisuudessa!

Vaivalloista on laitoskiinteistön ekosaneeraus. 20 vuotta sitten täältä on purettu puuhellat ja leivinuunit. Lattiat ja seinät on kemiallistettu eli saneerattu myrkyllisiksi.

Nollaenergiataloa tästä ei saa, koska varastotilat ovat kellarissa ja ullakolla, eivät pohjoisessa. Permakulttuurin ensimmäinen askel oli kukkapenkkien muuttaminen yrttipenkeiksi, että säästyisi inhimillistä työtä, kun päivittäin
tarvittavat kasvit ovat oven pielessä. Muutos on vaivalloista, koska kokemusta ja .asiantuntemusta luomuasioista on vielä liian vähän.




Kun teoriasta tulee käytäntöä

Neljä vuodenaikaa on eletty Ähtärin entisessä vanhainkodissa. Yöpyjiä on ollut lähes 200, vierailijoita moninkertainen määrä. Jokainen on tuonut oman ideansa ja katsellut paikkaa, ihmisiä ja toimintaa omien linssiensä läpi. Ainakin kymmenisen vierailijaa on kertonut, miten ennen vanhaan tehtiin tämä tai tuo. Tai miten hän on keksinyt säästää energiaa, vettä, työtä ja oppinut tekemään itse jotain mitä ennen osti kaupasta.

Olemme seuraavaan luetteloon koonneet sellaisia keksintöjä, jotka ovat läpäisseet seulan ja joista on tullut talon tapa. Monia muita vielä kehittelemme. Kirjoita meille omakohtaisesta oivalluksestasi!

Myös Permakulttuuriyhdistys kerää Suomeen ekologisesti ja sosiaalisesti soveltuvia permaratkaisuja. Permaratkaisu on sellainen, joka

SUOMINEITO-EKOYHTEISON PÄÄMÄÄRÄ: LUONNONLÄHEINEN, VAATIMATON JA VAPAA ELÄMÄ

1. SEURAAMME MITÄ LUONNONVAROJA KÄYTÄMME.
PALJONKO KULUU VETTÄ?
PALJONKO KULUU SÄHKÖÄ?
PALJONKO KULUU ENERGIAA LÄMMITYKSEEN?
PALJONKO KÄYTÄMME AUTOA?
.PALJONKO LASKEMME YHDYSKUNTAJÄTETTÄ VESISTÖÖN

2. SEURAAMME MITÄ OSTAMME KAUPASTA
PALJONKO RAHAA KULUU KAUPASTA OSTETTAVAAN RUOKAAN?
PALJONKO OSTAMME UUTTA TAVARAA, OLI SITTEN KYSE RAUTA- TAI VAATEKAUPASTA

3. AUTAMME TOISIAMME KEITTIÖTÖISSÄ, OMPELUSSA, KEHRUUSSA, PUUTARHASSA, PUUNTEOSSA, NAVETASSA

EKOLOGISTA ON VALITA RUOKA LÄHIYMPÄRISTÖSTÄ. LÄHIRUOASSA ON TERVEYELLE VAARALLISIA AINEITA VÄHITEN
SITÄ EI TARVITSE KULJETTAA
SITÄ EI TARVITSE VARASTOIDA
SITÄ EI TARVITSE PAKATA
SITÄ EI TARVITSE MYYNNIN EDISTÄMISEKSI VÄRJÄTÄ EIKÄ HAJUSTAA
SITÄ EI TARVITSE HANKKIA TUNTEMATTOMALTA



Kokemusta ja ideoita omavaraisuudesta ja säästämisestä Suomineidossa

Keittiö kulutuksen keskuksena 
Usein syytetään miehiä ja miesten luomaa teknistä ja välineellistä kulttuuria siitä, että pieni planeettamme myrkyttyy. Yhteisössämme on vieraillut miehiä ja naisia. Tarkkaanpa on mietittävä vaakakuppia.
Monet naisetkin valuttavat huoletta kuumaa vettä hanasta, iskevät fairya pesuveteen, keittävät perunoita turhan  isoissa kattiloissa ja pakkaavat ylimääräruoat kertakäyttömuoviin - joku vetäisee jopa alumiinipaperin peitteeksi! Ruoanlaittoon, siivoukseen ja kuljetuksiin kuluu paljon energiaa ja luonnonvaroja. Keittiössä voisi säästää paljon.
- Paras keksintömme on haudutuslaatikko. Se ei kärise, polta pohjaan eikä kuluta sähköä. Olemme käyttäneet pienimpiin kattiloihin styroksista tehtyä Suomessa patentoitua haudutuslaatikkoa. Isoimmille kattiloille hankimme pahvilaatikon, jonka vuorasimme sanomalehdillä ja villaliinoilla. Myös jogurtin tekoon.
- Ulkomaiset ystävämme ihmettelevät, miksi emme käytä painekattilaa. Perunat kypsyvät viidessä minuutissa, vihannekset vielä nopeammin.
- Paistettu ruoka ei ole vain epäterveellistä vaan vie myös paljon sähköä.
- Syömme  perunamuusia ja kypsennämme ruokaa kiertoilmauunissa koko viikon varalle.
- Leivontapäivinä kuluu puolikin kiloa hiivaa pulliin, piirakoihin ja sämpylöihin, vaikka leivomme terveysleivän ilman hiivaa ja hiivaleipäkin on puoliksi hapatettu.

Välillinen energiankulutus on salakavalaa.
Se tarkoittaa pitkälle jalostettujen tuotteiden käyttöä ja vie yli puolet normaalin perheen energian käyttökiintiöstä.
-säästössä auttaa hanaan kiinnitettävä suihkulaite.
- Yleensä veden säästöä edistää matala paine putkistossa.
- haudutuslaatikon voi vuorata villalumpuilla, sanomalehdillä
- yrttien kuivausteline jääkaapin hukkalämpöön,
- turhan pesemisen välttäminen, esim. juureen tehdyn taikinan kulhoa ja paistinvuokia ei pestä käytön välillä.

Raaka ja kasvisperäinen ravinto
Idätettäessä siemenen vitamiinit moninkertaistuvat. Idut ovat entsyymipitoisina helposti sulavia ja ympäristöystävällisiä ravinnevarastoja.
- idättämiseen lasipurkit, joiden suulla pala valoverhoa huuhtelun helpottamiseksi,
- krassin siemenet voi idättää paperinenäliinalla lautasella,
- oraan valmistus: liota jyviä, auringonkukansiemeniä tai tattaria päivä, idätä siivilässä yön yli, kylvä jyvät tarjottimelle mustaan multaan, peitä toisella tarjottimella, kastele päivittäin,
- makrobiottisessa ruoanvalmistuksessa liotetaan esim. vehnän ja ohran jyviä yön yli
- viljaa tarvitaan kymmenkertainen määrä  jotta saadaan kilo lihaa.

Kylpyhuone
Saippuan korvikkeita meille on tarjottu paljon. Suola tuntuu olevan ylivoimainen. Jotkut pesevät hampaansakin suolalla. Jotkut tukan ja koko kehon.

Töysän luomumessuilta vierailleet neuvojat vahvistivat käsitystämme, että Ruotsissa ollaan luopumassa vesivessoista. Uusi järjestelmä perustuu ulosteen ja uriinin erotteluun ja öljytankkeihin verrattaviin virtsakanistereihin kerrostalojen kellarissa. Virtsahan ei lemua viileässä. Ulosteessa on vain vähän ravinteita, joten sen kahden vuoden kompostoinnissa on lähinnä vain pyrittävä estämään bakteerit. Mutta uriini eli virtsa sisältää typpeä. Typpeä ei saa hienoimmissakaan puhdistuslaitoksissa erotettua vedestä kokonaan. Rehevöityminen ja levälautat ovat paljon typen seurausta. Siksi typpi (uriinista 80 prosenttia) tulisi poistaa vedestä jo alkulähteillä. Emme saisi huuhdella typpilannoitetehdastamme vesistöön. Jotkut meistä käyttävät pottaa ja tyhjentävät sen kompostiin tai typpeä kaipaaville kasveilla laimennettuna 1:4. Hyvin selviää käyttämällä pottaa, vesisaavia ja kastelukannua. Potta pestään mäntysuovalla ja etikalla.
Ihminen tuottaa noin 1,5 litraa steriiliä ja erittäin typpipitoista virtsaa vuorokaudessa. Nykypäivän ristiriitaisuudesta on hyvä esimerkki, että typpilannoitteet tuodaan Suomeen etupäässä Hollannista.


Makuuhuoneen patja ekologinen koetinkivi
Kaatopaikalla näkee, mikä hirvittävä ympäristökuormitus tuleekaan patjoista. Useissa patjoissa on yhdistetty metallia ja muovia. Miten sitä lajitella? Kuormitus ihmiselle itselleen syntyy siitä, että jos suussa on amalgaamia ja kultaa, patjassa terästä, häiritsee metallien yönaikainen ristipaine nukkumista. Paras olisi Futon puuvillapatja. Nukkumamatolla keho hengittää vapaasti - villainen petauspatja vähentää raskaan puuvillapatjan nostelutarvetta,
- Valmistimme olkipatjoja. Tänä syksynä saamme pitkiä rukiin olkia omasta pellosta. Saksassa ekokaupat myyvät huolellisesti valmistettuja olkipatjoja, mutta meille ei onnistunut vielä olkien litistäminen ja asemointi. Tuntui lähes kuin olisi tappelusta herännyt yön yli oljilla nukuttuaan.
- Unen aikana poistuu patjan ja peitteen välissä nukkuvan kehosta runsaat puoli litraa hikeä. Villa, silkki ja pellava säätelevät kosteutta ja auttavat nukkujaa pääsemään syvään ja rauhalliseen uneen.
- Sänky on puusta ja siinä on puiset joustimet
- Siementyyny myötäile päätä ja niskaa. Paras on tattarinsiemen- ja hirssi-akanatyyny. Akanat voi vaihtaa vuosittain. Kokeilimme villavanu- ja merienovillaisiakin tyynyjä.





Omavaraisuus on mahdollista!

Seitsemän vuoden aikana hämmästyimme, miten vähällä voi tulla toimeen ja miten paljon tuottaa lähiympäristössään napapiirinkin oloissa. Emme olleet askeetikkoja. Mielellään elimme tätä päivää - hyödynsimme kirpputorit, keräilypisteet, kauppojen ylijäämätuotteet ja “tilataksit”. Helppohan meidän oli hypätä pois rahataloudesta, kun yhteiskunnassa hylätään tarpeettomina tarpeellista.

Ruokatalous alkoi pyöriä jo ensimmäisen vuoden jälkeen. Saimme Valkeakosken eläinsuojeluyhdistykseltä luontoyrittäjän hylkäämän vuohiparven. Maitoa opimme vetämään utareista ja valmistamaan tuorejuustoa. Vähitellen onnistui myös fetajuuston teko. Kauhavalainen lammasfarmari lainasi meille kaksi lammasta, jotka palautimme vuoden kuluttua saatuamme niiltä viisi karitsaa. Liityimme maatiaiskanojen säilytysohjelmaan. Läheinen sikalanpitäjä lahjoitti ne porsaat, jotka eivät kelvanneet Itikalle. Loppuaikana saimme jo Miina Äkkijyrkän kanssa sopimuksen kyyttölehmien pidosta. Pojathan oli teurastettava syksyisin, pukit, pässit, kukot ja sonnit. Purkitettua lihaa riitti talveksi.

Vihannesten viljelyssä meitä onnisti: naapurissa asui luomuviljelijä. Keväisin ja syksyisin tarjosimme kitkemis- ja nostoapua ja saimme porkkanat, lantut ja punajuuret talveksi. Perunan ja sipulin viljely onnistui omallakin 10 ha tilalla. Villiyrttejä, marjoja ja sieniä löysimme lähimetsistä, ja pian kasvoi keittiön ikkunankin alla omia yrttejä ja perennoja. Myös jyvät saimme vaihtokaupalla, kyyditsimme ne myllyyn kuorittaviksi ja jauhoimme omalla myllyllä.

Läheiset maanviljelijät tarjosivat myös mahdollisuutta kerätä rankoja heidän metsistään. Kaupungin tekninen virasto ilmoitti purkutaloista, urakoitsijat toivat jätelautaa. Puukattilamme nieli 42 huoneen talossa motin puuta vuorokaudessa.
Vaatteet, tekstiilit ja tarve-esineet saimme joustavasti läheiseltä ekotorilta. Työntekijät tulivat meille vastavuoroisesti savusaunomaan ja grillijuhliin.

Pesuaineet tilasimme kanistereissa Elokuulta. Opimme myös itse keittämään lampaiden ja sikojen suolista saippuaa, vaikka mestareita piti haalia ympäri Pohjanmaan marttakerhojen.
Vaikka joitakin rautakaupan tuotteita oli vaikea hankkia, saimme paljon lahjoituksia. Monien pihalla seisoi niittykoneita ja talikoita. Jätelaudoista suoristimme naulat.

Laskimme, kuinka paljon ruoka-aineita 40 ihmistä tarvitsee omavaraisesti elääkseen:
4 lehmää, 40 kanaa, 4 vuohta, 10 lammasta ja 2 hevosta. Rehu- ja laidunmaata 6 ha ja 1 ha viljapeltoa. Perunaa 3200 kg, porkkanaa 1200 kg, sipulia 800 kg, muita vihanneksia 1000 kg, marjapensaita 90 kpl ja omenapuita 20 kpl.


Byrokratia kaatoi yrityksemme

Sanomattakin selvää, että työtä riitti. Koska lähes kaikki maksoivat 250 euroa kuukaudessa, vierailijat kahdeksan euroa vuorokaudesta, kertyi lämmitysjärjestelmän muuttamiseksi investointivaroja. Verottaja havaitsi säästöt ja mätkäytti ne omille tileilleen. Se oli ensimmäinen naula arkkuumme.

Yhdistyksenä ja osuuskuntana emme saaneet yhteiskunnan ilmaisia neuvontapalveluja. Loputon kaavakkeiden täyttäminen ja avuttomuus viranomaisten edessä vei voimia. Tuntui hirveältä maksaa 30 euroa tunnilta neuvonantajalle, kun kuukauden ruokalasku henkilöä kohti oli 10 euroa!

Tuotteitamme emme saaneet myydä, koska ne eivät täyttäneet EU-normeja. Eläimet olisi lain mukaan pitänyt viedä teurastamoon, mutta me ammuimme ne itse kotipihassa. Keittiössä olisi pitänyt käyttää vain kertakäyttöpyyhkeitä ja -rättejä. Vierashuoneilla oli tiukka standardi. Oikeuslaitos ei osannut päättää, oliko kyse kerrostaloasumisesta vai kodista.

Eipä tajunnut yhteiskunta, minkä uuden elämänmuodon yritäjät ajoi uuvuksiin. Kaupungeista vapautuisi juuri niitä pieniä asuntoja, joista on pula yksin asuvat muuttaessa yhteisöihin. Toimeentulo- ja asumistukimaksut kävisivät tarpeettomiksi, kun eläkeikäisetkin pärjäävät yhteisösä 300 eurolla kuukaudessa. Erityissairaanhoidon menot supistuisivat, kun yksinäiset ja itsensä syrjäytyneiksi tuntevat kaupunkilaiset eivät masennu ja heidän ruoka- ja elintapansa kohenevat. Maaseudulla tyhjilleen jääneet laitoskiinteistöt tulisivat lämmitetyiksi ja rappeutuvat navetat kunnostetuiksi. Maaseudun perinnemaisema säilyisi.

Kansalaiset valjastettu sitoutumattomuuteen

Globaali markkinatalous tarvitsee vain yhdenlaisia ihmisiä. Yhteisössämme ajatus päivittäisestä yhteistyöstä ja -vastuusta oli monelle uutta. Kukaan ei myöskään ollut oppinut niitä avuja, joita tarvitaan ekologisesti kestävään elämään. Ei ole edes normeja sille, mikä on loppujen lopuksi kestävä ratkaisu. Uusia innovaatioita tulee jatkuvasti ja niiden omaksuminen vaatii pitkää perehtymistä. Usein myös poisoppimista perinteisistä toimintatavoista. Elinkaarianalyysit ovat vasta tulollaan.
Usein syytetään onnettomuuksista inhimillistä erehdystä. Kone ja järjestelmä toimivat moitteettomasti. Yhteisöasumisessakin ihminen on heikoin lenkki. Kasvien ja eläinten elinkaari alkaa olla melko tunnettu. Mutta millä konstilla ihmiset ratkaisevat keskinäiset erimielisyytensä ja tekevät päätöksensä?

Linkola esittää joissain kirjoituksissaan samoin kuin VESL vahvoja poliisi- ja sotajoukkoja. Kautta historian on nähty, mihin väkivallalla tai pakottamalla joutudutaan. Yritys kukoistaa vain yhden diktaattorin ajan.
Suurin osa koeasujista muutti kaupungista. He eivät tulleet niinkään elämään omavaraisesti ja yhteisöllisesti, vaan pakoon tuskallista avioeroa, velkojia tai rötöksiä. He saivat syystä tai toisesta eläkettä, sillä muutenhan he eivät olisi voineet maksaa asumisesta. Työvoimatoimisto hätisteli nuoria muuttajia.

Kovin täydellisiä omavaraisyhteisöjä maailmassa ei vielä ole montaa. Sen sijaan moni tuottaa  perhekuntana oman ruokansa ja lämmön. Ydinperhe tai laajennettu perheajattelu on kuitenkin murkautumasa ja hyvällä syyllä aikansa elänyt konsepti. Eteenpäin on etevän mieli. Maaseudulla perhe on yksin: Kaupungistuminen on tyhjentänyt kyläraitit ja TV vienyt vähätkin naapurit sisätiloihin.

Me omavaraisyheisöön muuttaneet ihmiset olimme jo niin rikkipuhki yhteiskunnan individualisoinnin ja hinnoittelun jäljiltä, kukin omanlaisen henkilöhistoriansa läpikäyneinä, ilman minkäänlaista kokemusta tai evästystä yhteisöelämää kohtaavista sisäisistä ja ulkoisista paineista, että taakat kävivät ylivoimaisiksi.
Omaehtoinen tuotanto kukoistaa korkeintaan Venäjällä ja Aasiassa. Siperian taigalta on levinnyt Anastasia-liike Itävaltaan ja Saksaankin. Yhteisössä jokaiselle perheelle annetaan hehtaa maata, missä se tuotetaan elintarvikkeensa.

Reservaatteja valtion toimesta!

Nykyihminen voi hankkia turvaa ja vapautta elämäänsä ainoastaan rahan avulla. Tästä seuraa monenlaisia ongelmia. Raha ei ole stabiili hyödyke, vaan se on itse tuote: rahalla voi finanssimaailmassa hankkia lisää rahaa. Mikä on toisille välttämättömyys, on toisille väline.

Järjestelmää salakavalasti ohjaileva musta käsi ei pysyttele vallassa poliisien tai lakipykälien voimalla. Se voi rahaan upotetuilla vaikutuskeinoilla hallita totaalisesti ihmisen näennäisesti vapaita ja yksilöllisiä ratkaisuja.
Eikö olisi helpotus, kun järjestelmälle tarpeettomat ihmiset saataisiin pois silmistä? Ehkä oravanpyöräläiset voisivat tulevaisuudessa ostaa meiltä hiilineutraalin kansalaisen päästökiintiöitä!

Vaikka kokeilumme aikana selvisi, että omavarainen elämä on mahdollista - ei ole ylipääsemättömän työlästä tuottaa luontoa kunnioittaen meluttomasti ruokaa ja lämpöä - työntyivät luurangot kaapeista.
Homeopatian perussäännön mukaan sama parantaa saman. Leninin vallankumouksellisessa opissa vihollinen lyödään sen omilla aseilla. Mikä sopisi paremmin keskustelun pohjaksi järjestelmiä kilpailutettaessa kuin turvallisuus. Ihmiset pysyvät oravanpyörässä muun muassa saadakseen turvallisuutta elämäänsä.

Omavaraiselämässä turvallisuus tulee siitä, että kaikki mitä päivittäin tarvitaan, on lähellä ja hallittavissa. Jos järkiinsä tulon kortilla ei saa vakuutettua ihmisiä yhteisöön muutosta niin ehkä turvallisuuteen vetoamalla.
Kokemus osoittaa, että Suomessa omavaraisyhteisön voi ponkaista käyntiin vain valtiovalta, yhteiskunnan tuella. Kyse ei ole vain taloudellisesta tuesta, vaan juristin, kirjanpitäjän, psykologin, sosiaalihoitajan ja EU-neuvojan tiimi. Minkään vapaan kansalaisaktivismin turvin ei nykyajan totaalisessa järjestelmässä voi toteuttaa ihmiselle lajityypillistä elämää.
 --------
Omavaraisyhteisöön muuttaminen on radikaali toimenpide: kulutustottumuksilla voi vaikuttaa enemmän kuin äänestämällä.
Omavaraisyhteisöön muuttaminen on turvallisuushakuisuutta: Miten monta päivää ihminen pystyy elämään Helsingissä, jos sähkön jakeluverkolle tapahtuu jotain tai vesijohto tuhoutuu?

Osa luvusta kirjaan: Leena Vilkka (toim.): Pentti Linkola, ystävä ja innoittaja
Vihreä Elämänsuojelun Liitto, Biofilos 2007. ISBN 978-952-99935- 2-9



Suomineito-ekoyhteisön uusi kausi

Antroposofisessa ajattelussa ihmisen kehitys kulkee seitsemän vuoden jaksoissa. Suomineito on toiminut nyt kuusi ja puoli vuotta. Taloudellisesti yhteisö toimii hyvin. Ei kai verottaja olisi muuten näpsäyttänyt 2300 euron lisäveroa. Emme ole verottajan mukaan enää yleishyödyllinen yhteisö, vaan joukko rikkaita espoolaisrouvia, jotka pitävät hauskaa kauniissa kaijaniemessä. Toiminta on pyörinyt vapaaehtoisten käsissä, ilman mitään tuntipalkkoja tai eläkelisiä. Kaikki ovat tehneet talkootyötä. Porukkaa tulee ja menee.

Tulin Suomineitoon lähes seitsemän vuotta sitten. Noin tuhat ihmistä kertoi haluavansa asua niin kuin mekin: maalla, järven rannalla, hoitaa eläimiä, viljellä maata ja puutarhaa, viettää juhlia ja vapaa-aikaa luonnonläheisessä ympäristössä kaukana kulutuksesta samanmielisten kanssa.

Idylli oli pian poikki, sillä muuttokuormia toivat etupäässä mielenterveyskuntoutujat ja konkurssien takia kodittomiksi joutuneet velkavangit. Yhteisöön on pyrkinyt myös ihmisiä, joiden elämä on sekaisin - avioero, huumeita. Koska yhteiskunta ei vastaa heidän pahaan oloonsa, etsivät he meiltä vapaaehtoisilta tukea.

Suomineito ei ole poikkeus. Kaikkiin yhteisöihin hakeutuu myös jollakin tavoin henkisesti tai taloudellisesti poikkeuksellisia ihmisiä. Harvemmin ekoihmisiä. Permakulttuurista on ollut kiinnostunut tasan kahdeksan ihmistä tämän seitsemän vuoden aikana!

Joka viikko tuo uusia tulijoita ja uusia ideoita. Huomaan, että en enää edistä muutosta. Minusta on tullut lihava ja väsynyt. Miten jaksoinkaan taas tänään raahautua aamunavetalle, vastata puheluihin ja sähköpostikyselyihin. Vain navetalla unohtaa maailman murheet, mutta sieltäkin on palattava.

Kun jo ensimmäisen vuoden jälkeen tajusin, että permakulttuurinen ekoyhteisö ei tule vielä menestymään Suomessa, tarjosin yhteistyötä Keuruun ekokylälle (“Te olette liian funkkeja”), martoille (“Täytyykö kaikki tehdä pitemmän päälle”), vihreille “Pakastearkussa ei viihdy kuin talvikautta viettävät viherkasvit), mielenterveysjärjestöille (Ähtärin kaupunki kielsi yhteydenpidon). Ehkä en osannut esittää asiaa oikein.

Ajattomat matkaajat (Asko Nummela) ja Elinpiiri (Suni Pääkkönen) ovat osoittaneet eniten kiinnostusta vastuun ottamisesta. Ajattomilla matkaajilla on kiintopiste Ibitzalla. Sen tantra-piiri perustaa kohteita eri maihin ja on innostunut Venäjään suuntautuvasta toiminnasta. Elinpiirin tarkoitus on edistää luomuruokaa ja luontaishoitoja. Ajatuksena on, että kun ihmiset hoitavat itseään ja lähiympäristöään, hyödyttää se myös maapallon ekotasapainoa. Juurihoito tarkoittaa vuorovaikutusten vanhainkotia. Vanhuksilla on paljon annettavaa ja vuorovaikutus nuorten kanssa edistää eri sukupolvien kiintymystä.

Yhteisössämme on sievoinen määrä perustarvikkeita: kaksi autoa, traktori, 20 tapetoitua ja kalustettua makuuhuonetta, astiasto, liinavaatteet, 50 eläintä ja kunnostettu navetta, kaksi osaksi kunnostettua hirsitaloa, rantasauna. Tänne voi asettua ja aloittaa kurssitoiminnan jo seuraavalla viikolla, jos vain porukassa on keittäjä, lämmittäjä, huoltajia, karjakko, puuseppä. Joka kuukausi on saatava kasaan 1500 euroa. Vuokra kaupungille on 560 euroa kuussa. Sähkö, vesi ruoka- ja kunnostuskulut tulevat päälle.

Lähden 3.2.2004 kahdeksi vuodeksi parantamaan maailmaa toisella tavalla. Aseettomasta ja ekologisesta elämästä huolta kantavat ihmiset ovat koonneet joukkoja toivioretkelle. Osa porukasta on suunnitellut kiertävänsä maailmaa polkupyörällä lopun elämänsä entisajan pyhiinvaeltajien köyhyysperiaatetta kunnioittaen. Pakistanilainen lääkäripariskunta vetää ryhmään Pilgrims of Peace. Mukana on Culture of Peace Coordination Unesco, Ambassadors Hospitality Club ja Ecoplanet-järjestö.

Elämän kruunu ei ole onnellisuus, vaan uskallus ja mahdollisuus olla tosi. (Martin Buben)

Kun yksi unelmoi, on se unelma
Kun moni unelmoi,
On se alku muutokselle.
(Christa Moos)



Vihjekurssi omavaraisen talouden aikaansaamiseksi sekä rahan ja luonnon säästämiseksi

Länsi-Suomen kesäyliopiston seminaari: Oma tupa ja perunamaa. Kokemäellä 29.11.1998
Luonnonläheisen yhteisöelämän teoriaa ja käytäntöä
    • Yhteisö vaihtoehtona ydinperheelle/yksinasumiselle/vanhainkodille
    • Globaalisuus ja lokaalisuus: maailman ruokamarkkinat pakottavat paikalliseen ruoantuotantoon
    • LETS-paikallisrahajärjestelmä luomassa ekologista ja taloudellista turvallisuutta
    • Permakulttuuri kulutuskulttuurin vaihtoehtona
Permakulttuurisen Suomineito-yhteisön esittely
- Mistä kaikki alkoi?
- Mitä kolmen vuoden julkisuus on kertonut suomalaisten kiinnostuksesta?
- Kokemuksia omavaraisuudesta ja vaihto- ja keräilytaloudesta

-----Alkuperäinen viesti-----
Lähettäjä: marketta horn [mailto:marketta.horn@yahoo.com]
Lähetetty: 25. huhtikuuta 2007 6:35
Vastaanottaja: niina.immonen@osuustoimintakeskus.net
Aihe: Kavallus?
Hei - ja kiitos topakoista ohjeista taannoin luovutustodistuksen kanssa.

Minulla on vielä yksi ongelma osuuskunnan kanssa. Osuuskunnan hallitus päätti että säästöjä ei saa käyttää vuonna 2005, jolloin olin Aasian sapattimatkallani. Kun palasin, oli tili tyhjä, 9000 euroa viety. Kaikki hallituksen jäsenet olivat muuttaneet pois ekotilaltamme, koska rahastonhoitaja Juha Pulkkila ei antanut tietoja tilanteesta.
Tein rikosilmoituksen poliisille, joka päätti lopettaa esitutkinnan (kirjanpito oli pahvilaatikossa, nostot pankista vähäisiä, Pulkkila oli kertonut käyttänensä varat osuuskunnan hyväksi). Tein haastehakemuksen Seinäjoen käräjäoikeudelle. Sain lisäselvityspyynnön. Erityisesti pitää selventää mistä syytän Pulkkilaa.

Voiko tässä tilanteessa haastaa vain Juha Pulkkilan vai onko minun haastettava koko hallitus, vaikka tiedän, että he eivät mahtaneet tilanteessa mitään?

Kiitokset tiedosta,
Marketta