Suomineito vastaa oppilaiden kysymyksiin:

Ekoyhteisön esittely

Vastaukset Ähtärin ammattikoulun kotitalousyrittäjälinjan oppilaiden kirjallisiin kysymyksiin 29.11.2002

 

Mistä suomineito-yhteisön nimi tulee?

Mietimme nimeä pitkään, kunnes se kerran leimahti jostain “ylempää”.

Nimi symboloi Äiti Maata, emme vielä ole täydellisiä maan puolustajia, vaan opettelemme elämään niin, että emme saastuta tätä ihanaa avaruuslaivaamme nimeltä Maa. Siksi olemme vasta Äiti Maan tyttäriä ja poikia, suomineitoja.

Ensimmäisenä itsenäisyyspäivänä kannoimme lipputangon heinälatoon, Kunnioitamme menneiden sukupolvien työtä 1960-luvulle saakka. Mitä sen jälkeen on tapahtunut, että ihmiskunta on halunnut aina enemmän, nopeampaa, pinnallisempaa…

Nyt meidän on opittava pois siitä, mitä meidän isämme äitimme ovat opettaneet, jos haluamme säästää planeetan.

Käytättekö koskaan minkäänlaista alkoholia?

Kävin ensimmäisenä vuonna Ähtärin Alkossa, jolloin pääjohtaja tuli kysymään minulta: “Mitä sinä täällä teet? Ettekö te ole omavaraisyhteisö?” Siitä lähtien olemme tehneet itse olutta ja viiniä.

Puutarhassa kasvaa 120 viinimarjapensasta. Keitämme niistä mehun mehumaijassa. Mäskin laitamme sitten käymään hiivan kanssa ja siitä tulee vallan mainiota kotiviiniä. Juhlina ja syntymäpäivillä tarjoamme lasillisen talon viiniä. Muuten olemme tulleet siihen tuloikseen, että alkoholisia juomia ei voi pitää pöydillä tai tarjoilla vapaasti.

Täällä on aina koeasukkeja ja vieraita emmekä tiedä heidän humalakäyttäytymistään. Esim. juhannukseksi jokainen varaa sen, minkä tietää sietävänsä, Jos talo tarjoaa sen päälle tai rajattomasti, tapahtuu hirveitä. Näköjään Suomessakin on ihmisiä, joiden käyttäytyminen muuttuu alkoholin vaikutuksen alaisena. Erään Juhannuksena kainuulainen upseeri tappoi puukolla Lassie-koiransa huoneeseensa ja halusi itse ilmoittautua poliisille nähtyään veriläjän. Joskus miehet ovat tunkeutuneet naisten huoneisiin lähes kontaten, astioita on rikottu, työt jääneet tekemättä. Virheistä annetaan ensimmäinen anteeksi, toisen jälkeen on lähdettävä.

Pidättekö juhlia juhlapyhinä?

Juhlimme jopa nimipäivät (jospa vaan aina muistaisimme…) Pääsiäisenä karkoitamme noitia ja henkiä pohjalaisella kaokolla.Vappuna laulamme vuoroin tyäväenlauluja, vuroin ylioppilaslauluja, riippuen porukasta. Juhannuksena sytytämme kaksi kokkoa -yhden vuodenkierron pisimmälle päivälle, toisen hämäryyden saapumiselle. Teemme juhannusriittejä, kuten kukkien ja oksien keruuta, kierrämme vihtoen ja siunaten tilukset. Sadonkorjuujuhliin kutsumme meitä avustaneita naapureita ja kyläläisiä. Haaveena on juhlia täysikuuta, auringon kiertoa ja vuoden rytmiä kiittääksemme niitä sadosta.

Vaikea on päästä eroon kristillisistä juhlista, jotka korostavat tätä patriarkaalista ja mekaanista järjestelmää, joka on vienyt meidät mieron tielle. Kehitämme uusia riittejä Äiti Maan kunnostamiseksi.

Mieten vietätte joulun?

Jouluisin emme osta lahjoja, mutta käymme savusaunassa, teurastamme sian, valmistamme laatikot ja leivonnaiset. Syomme ja lauamme yhdessä, naapurilla on tapana tuoda pullollinen kotiviiniä. Kunnioitamme valon paluuta. Kerran potkuttelimme jään yli joulukirkkoon. Haemme rannasta joulukuusen ja korsitelamme sen oljilla ja pikkulyhteillä. Tuomme navetasta pukin. Se syö tavallisesti kuusen alaoksat. Eläimille viemme piparkakkuja.

Miten asukkaat korvaavat asiumisensa ja muun elämisensä?

Kuukausimaksu on 250 euroa. Siihen sisältyy oma huone, ruoka, pesetyisvalineet, TV-luvat ja muut kulutuksen “välttämättömyydet”. Jokainen tekee vähintään neljä tuntia toita päivässä yhteisön hyväksi. Kun on asunut niin kauan, että maksuja on kertynyt 7000 euroa ja jos ottaa vastuun jostain alasta (navetta, lämmitys, kiinteistö, toimisto) maksaa 85 euroa kuukaudessa. Tutustujat maksavat 13 euroa vuorkokaudessa, tutut talkoolaiset 8 euroa ja ammatti-ihmiset 5 euroa eli ruokamaksun.

Toivomme kovasti, että Suomessakin myönnettäisiin 300 euron perustulo. Sillä summalla ei kukaan elä ellei kasvata omaa ruokaansa ja luovu kulutuksesta. Siksi perustuloa saavat eläisivät omavaraisesti ruoan ja lämmön suhteen, pitäisivät huolen terveydestään ja säästäisivät näin valtion terveys- ja sosiaalikuluja, eivätkä kasvattaisi ulkomaan velkaa ostelemalla banaaneja ja leviksiä.

Vakavan sairauden iskiessä, käytättekö lääkkeitä tai sairaalapalveluja?

Tottakai. toimintamme perustuu kuitenkin ennaltaehkäisyyn Suurin osa nykyajan sairauksista on elintasoisairauksia - sokeritauti, verenpaine, sydän, nivelet, luusto, masennus, turhuuden tuntu. Kaikesta niistä selviää ruokavaliolla ja mielekkllää tekemisellä. Käytämme yrttejä, erilaisia rentoutus- ja hierontamenetelmiä ja tavallista juttelua. Kukaan ei vielä näiden viiden vuoden aikana ole sairastanut flunssaa. Siihen yksi syy lie siinäkin, etä huoneiden lämpötila ei talvella juurikaan ylistä 17 astetta.

Miten wc-toiminta teillä poikkeaa nosrmaalsita?

Meillä on sisätiloissa kolme erimallista Suomessa valmistettua kuivakäymälää. Asentaminen ei ole kovin helppo, koska ne vaativat virtsakaivon ja tuuletusputken. Käytämme etupäässä ulkohuussia. Sielläkin olisi viisainta haihduttaa virtsaa eli pitää vaikka auton takakopin muovialustaa pöntön alla, reittää pönttö. johon kerää kiinteän aineen. Virtsa on etupäässä typpeä, joka on ei ole vain pahin vesistöjemme rehevöittäjä, vaan tärkein lannoitusaine pelloille. Edes parhaimmissa vedenpuhdistamoissa virtsasta ei saada poistettua typpesta kuin 70 prosenttia. Virtsa muuttuu kuivuessaan pieniksi typpikokkareiksi ammoniakin haihduttua ilmaan. Tällaisessa muodossa typen voi sirotella pellolle, mieluiten tietysti nestemäisenä virtsana.

Yleisohje kuuluu: Miehet kuseskelevat pitkin tannerta, naiset tyhjentävät pottansa kompostiin.

Ruotsisa on jo pitäjiä, joihin ei saa enää rakentaa vesivessoja. Virtsa ruiskutetaan kerran vuodessa maakaivoista pelloille. Virtsa itsessään on puhdas desinfiointiaine. Saksassa puhutaan jopa uriiniterapiasta - ruokalusikallinen omaa virtsaa aamuisin puhdistaa myös ihmisen elimistön. Sitä vastoin ulosteessa on vain kolmannes virtsan sisältämistä ravinteista ja uloste vaatii kahden vuoden kompostoinnin ennen kuin sitä voi käyttää lannoitteena.

Hyväksyttekö yhteisöönne lapsiperheitä ja pariskuntia?

Yhteisön yleiset tilat ovat melko intiimejä. Meillä on vain yksi keittiö, yksi oleskeluhuone. Itse kuulun ekovihreisiin, joiden toiminnassa kannetaan huolta ylikansoituksesta. Lapsilisää maksetaan vain kahdesta lapsesta ja maksettaisiin vaikka sterilisaatiopalkkio miehille.

Olemme kuitenkin kunnostamassa tilaan kuuluvia karjakkojen ja pehtorin taloja lapsiperheille sopiviksi. Pariskunnat ovat tervetulleita.

Käytäntö on opettanut ja varoittanut, että jos tulee kahnaus puolisoiden välillä (ja ainahan niitä tulee), toinen purkaa kiukkunsa yhteisöön. Kotioloissahan usein lapset joutuvat tulilinjalle. Emme ole terapeutteja ja jokaisella on jo omat mutkat matkassaan. Ekoelämä on jo sinänsä vaativaa ja joskus parisuhdekriisit ovat juuri se viimeinen lumihiutale joka katkaisee oksan.

Lasten takia vanhempien on kiinnityttävä tähän saastuttavan kulutusvaltioon tiukasti. Koulu on julma paikka erilaiselle nuorelle. Meillä on ollut lapsia, jolloin aamuisinlämmitetään autoa, että saadaan vietyä lapset kouluun, iltapäivisin chipsipussit lentelevät, saippuaoopperat pauhaavat, ostostosretket ja näennäisharrastukset arkipäivää.

Poikkeuksiakin on. Nimesimme erään nuoren miehen Vaahteramäen Eemeliksi. Hän polki isänsä kanssa neljän kilometrin päähän kyläkouluun ilmasta riippumatta, toi ylpeänä kavereita paimentamaan vuohia. Iltaisin hän opetteli lypsämistä ja kehräämistä. Viiden vuoden aikana meillä on ollut yksi tämmöinen lapsi.

Miten ja kuinka usein pesette tekstiilit?

Pyrimme käyttämään omien lampaidemme villaa, käsittelemätöntä puuvillaa ja silkkiä. Nämä materiaalit puhdistavat itse itseään ja vaatteita on pestävä vain harvoin.

Pesukoneen kytkemme päälle vasta kun se täynnä ja käytämme biologisesti hajoavaa Elokuuta.

Mattojen ja vuodevaatteiden pesuun nostamme veden pumpulla järvestä ja käytämme itse sian ja lampaan rasvoista keittämäämme saippuaa.