Syntiinlankeemus ja ykseyden kokemus

 

Ekologiselta kannalta ihmisen - niin miehen kuin naisen - olemassaolon peruskysymys kuuluu: Mikä on minun suhteeni maailmankaikkeuteen? Olenko minä yksin?

Ihmisen paikkaa on määritellyt niin materian luonnetta tutkinut fyysikko Albert Einstein kuin ihmisen luonnetta hahmottanut psykiatri Sigmund Freud. Jos ihminen tuntee itsensä yksinäiseksi, irralliseksi ja sattumoisin syntyneeksi, miksi hän välittäisi ympäristöstään ja sen tulevaisuudesta? Mutta jos hänellä on vahva tunne kaiken yhteenkuuluvuudesta ja omasta merkityksestään tulevaisuuden rakentajana, hän todennäköisesti pohtii myös asioita, jotka ulottuvat hänen omaa elinikäänsä laajemmalle.

Albert Einstein kutsuu tietoisuuden optiseksi harhakuvaksi nykyihmisen aivoihin opetettua mielikuvaa siitä, että ajatukset ja tunteet eivät olisi yhteydessä maailman tapahtumiin. Tästä aivojen tuottamasta harhasta on tullut kehitykselle vankila. Erityisen selvästi harhakuva tulee Einsteinin mukaan esille siinä kiintymyksessä, jota ihminen kehittää toista ihmistä kohtaan, juuri siinä mitä nykyaikana palvotaan elämän täyttymyksenä, Suurena Rakkautena. Ihminen voi vapauttaa itsensä tästä vankilasta laajentamalla kiintymyksensä kohdetta koko luomakuntaan ja sen kauneuteen.

Samoin Freud on puhunut rakkautta ja seksuaalisuutta käsittelevissä kirjoituksissaan ykseyden kokemisesta laajemmin kuin parisuhteessa. Freud käytti käsitettä ”valtamerellinen kokemus” (the oceanic experience). Hän tarkoitti tällä sitä mitä antiikin filosofit eroksella ja intialaiset profeetat kundaliinilla. Ihminen on osa elämää pulppuavaa verkostoa ja hänellä on erilaisia menetelmiä kokea ykseys. Yksi niistä on yhdyntä miehen ja naisen välillä, seksuaalinen intohimo. Ajanlaskun alusta saakka on viitteitä siitä, että ihmisen jakautumisella mieheksi ja naiseksi sekä miehen ja naisen yhtymisellä on merkitystä sellaisen viisauden saavuttamisessa, joka liittyy universumin kokonaisuuden tajuamiseen.

Vanhassa testamentissa on kaksi versiota syntiinlankeemuksesta. Ensimmäisen mukaan Aatami karkotettiin Eedenistä hänen maistettuaan hyvän ja pahan tiedon puusta. Hän söi omenan naisen kehotuksesta. Aatami yhtyi Eevaan ja tällä tavalla he joutuivat poistumaan viattomuuden maasta. Toisessa versiossa kerrotaan, miten enkelit yhtyivät ihmisiin ja opettivat heille tieteitä ja taiteita. Kummassakin kertomuksessa karkotus paratiisista johtui selvästi sukupuoliyhdynnästä. Yhtyessään ihminen sai tiedon sellaisesta viisaudesta, jota hänellä ei yksin olisi ollut.

Tarinan mukaan absoluuttisella ihmisellä, Kristuksella, ei ollut sukupuolielimiä. Hänessä ei ollut jakaantumista, joka synnyttää maallisen sukupuolielämän. Tältä henkiseltä kannalta katsoen on ymmärrettävää, että Kristus syntyi neitsyestä.

Useimmissa uskonnoissa oletetaan, että jumaluus on siellä missä maailman molemmat voimat lepäävät yhdessä yhtyneenä. Miehen ja naisen vetovoimassa tulee esille ihmisen metafyysiset eli olemassaolon juuret. Polaarisuus on luomisen eli uuden ihmisen syntymän edellytys. Ihminen pystyy sukupuolielintensä avulla sulautumaan johonkin, mikä on häntä itseään mahtavampaa. Yhtyminen tekee ihmisestä osan jumalallista luomisprosessia. Yhdynnän seurauksena syntyy konkreettisestikin "kuva uudesta Jumalasta". Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, mutta jakoi hänet mieheksi ja naiseksi. Uusi ihminen, kuva Jumalasta, voi syntyä vain miehen ja naisen yhtyessä.

Ikivanha tieto kertoo, että niin kreikkalaiset papit kuin intialaiset aurinkotemppelien palvelijat pitivät ihmisen olemassaolon salaisuutena hengen ja materian yhtymistä. Elämän tarkoitus on yhdistää hengen ja ruumiin tarpeet. Henki kaipaa vapautta ruumiillisista tarpeista ja nautinnoista, mutta tarvitsee ruumista kehittyäkseen. Buddha opetti, että nälkä (fyysinen) ja rakkaus (henkinen) ovat koko inhimillisen historian alkulähde. Tämä tieto on unohtunut ja sitä mullataan kovalla vauhdilla. Kouluissa tarjotaan seksuaalikeskeistä intohimon tyydytystä ja mainosmarkkinat myyvät sumeilematta erogeenisia alueita korostavaa muotia.

 

Eroksen henkinen alkuperä

Kreikkalaisessa mytologiassa eros tarkoitti luovaa alkuvoimaa. Vanhan tarun mukaan eros ohjaa kauniin kehon toisen kauniin kehon luo, eros ohjaa myös kehon ja sitä kantavan ihmisen muun kauniin luo ja vähitellen viisauden etsimiseen.

Antiikin Kreikassa ei kunnioitettu rakkautta toista ihmistä kohtaan. Miehen tuli rakastaa viisautta ja kauneutta. Platonille eros oli oman vaillinaisuutensa tiedostavan ihmisen kaipuuta. Se ei tarkoittanut kaipuuta alaspäin aistimaailmaan, vaan kaipuuta ylöspäin ideoiden maailmaan. Platon määritteli eroksen henkisyyttä innoittavaksi voimaksi. Elämän päämääränä on kilvoitella kohti yhä suurempaa henkisyyttä, täydellisyyttä ja eros on siinä kyytipoikana. Läheiseen suhteeseen liittyy kyky ymmärtää toista, empatia. Eroottinen ihminen haluaa kokea maailman toisen silmin ja yhtyä toisen maailmaan. Eroottisessa suhteessa kaksi ihmistä kohtaa toisensa tilanteessa, joka ylittää molempien arkitietoisuuden. Vahvan samaistumisen tunteen vuoksi he oppivat ymmärtämään toisen motiivit myös sellaisissa tilanteissa, joissa toinen toimii erilailla.

Myös Sokrates määritteli eroksen haluksi saavuttaa jotain puuttuvaa. Eros herättää tietoisuuden kaipaamaan jotakin, mikä on suurempaa kuin ihminen itse. Ihminen haluaa yhtyä alkuperäiseen itseensä, Jumalaan itsessään. Suuruus ja täydellisyys on jo jossain muodossa ihmisessä sisällä - eihän kukaan voi kaivata sellaista, mitä hän ei tiedä itsestään puuttuvan.

Eroksen elinvoimaa ei pysty mikään rakkauden täyttymys sammuttamaan. Eros ei tarraudu kohteeseensa. Kun ihminen on rakastettunsa kanssa ja kokee ykseyden, kaipaa tietoisuus jo seuraavaa tasoa. Jokainen yhtyminen valmistaa tietä yhä suuremmalle yhtymiselle. Ihminen alkaa ymmärtää yhä enemmän maailmankaikkeuden ikuisista laeista. Tämä täydellisyyden ja jumaluuden kaipuu selittää, miksi rakastumiseen kuuluu jatkuva epävarmuus. Rakastunut ihminen ei voi koskaan olla onnellinen eikä vastaavasti onnellinen ihminen voi koskaan rakastua. Rakastuminen pitää sisällään jatkuvaa kehitystä.

Vuosisatojen aikana eroksen kuolematonta alkuperää on maallistettu. Erotiikan jumalaa Erosta alettiin kuvata alastomana siivekkäänä pikkupoikana, joka pahanilkisesti ampuu ihmisiä nuolillaan.

Yhtä surullista on, että koska eros perimmältään tarkoittaa ajasta riippumattoman ikuisen viisauden ja tietoisuuden haluamista itselleen, alkoi ihminen, jolle fyysinen keho ja aineellinen kauneus ovat tärkeitä, kaivata urotöilleen ja jopa keholleen kuolemattomuutta. Läntisessä kehityksessä kuolemattomuutta tavoitteleva ihminen alkoi kehitellä valtioita, olympiamitalleja ja huimia laitoksia.

Antiikin Kreikassa ei kunnioitettu rakkautta toista ihmistä kohtaan. Miehen tuli rakastaa viisautta ja kauneutta. Platonille eros oli oman vaillinaisuutensa tiedostavan ihmisen kaipuuta. Se ei tarkoittanut kaipuuta alaspäin aistimaailmaan, vaan kaipuuta ylöspäin ideoiden maailmaan. Platon määritteli eroksen henkisyyttä innoittavaksi voimaksi. Elämän päämääränä on kilvoitella kohti yhä suurempaa henkisyyttä, täydellisyyttä ja eros on siinä kyytipoikana. Läheiseen suhteeseen liittyy kyky ymmärtää toista, empatia. Eroottinen ihminen haluaa kokea maailman toisen silmin ja yhtyä toisen maailmaan. Eroottisessa suhteessa kaksi ihmistä kohtaa toisensa tilanteessa, joka ylittää molempien arkitietoisuuden. Vahvan samaistumisen tunteen vuoksi he oppivat ymmärtämään toisen motiivit myös sellaisissa tilanteissa, joissa toinen toimii erilailla.

Myös Sokrates määritteli eroksen haluksi saavuttaa jotain puuttuvaa. Eros herättää tietoisuuden kaipaamaan jotakin, mikä on suurempaa kuin ihminen itse. Ihminen haluaa yhtyä alkuperäiseen itseensä, Jumalaan itsessään. Suuruus ja täydellisyys on jo jossain muodossa ihmisessä sisällä - eihän kukaan voi kaivata sellaista, mitä hän ei tiedä itsestään puuttuvan.

Eroksen elinvoimaa ei pysty mikään rakkauden täyttymys sammuttamaan. Eros ei tarraudu kohteeseensa. Kun ihminen on rakastettunsa kanssa ja kokee ykseyden, kaipaa tietoisuus jo seuraavaa tasoa. Jokainen yhtyminen valmistaa tietä yhä suuremmalle yhtymiselle. Ihminen alkaa ymmärtää yhä enemmän maailmankaikkeuden ikuisista laeista. Tämä täydellisyyden ja jumaluuden kaipuu selittää, miksi rakastumiseen kuuluu jatkuva epävarmuus. Rakastunut ihminen ei voi koskaan olla onnellinen eikä vastaavasti onnellinen ihminen voi koskaan rakastua. Rakastuminen pitää sisällään jatkuvaa kehitystä.

Vuosisatojen aikana eroksen kuolematonta alkuperää on maallistettu. Erotiikan jumalaa Erosta alettiin kuvata alastomana siivekkäänä pikkupoikana, joka pahanilkisesti ampuu ihmisiä nuolillaan.

Yhtä surullista on, että koska eros perimmältään tarkoittaa ajasta riippumattoman ikuisen viisauden ja tietoisuuden haluamista itselleen, alkoi ihminen, jolle fyysinen keho ja aineellinen kauneus ovat tärkeitä, kaivata urotöilleen ja jopa keholleen kuolemattomuutta. Läntisessä kehityksessä kuolemattomuutta tavoitteleva ihminen alkoi kehitellä valtioita, olympiamitalleja ja huimia laitoksia.

Idässä kuolemattomuuden kaipuu ratkaistiin kehittämällä oppi inkarnaatiosta eli jälleensyntymästä. Synnymme niin kauan uudestaan kunnes olemme oppineet rakastamaan myös viisautta - kunnes ihminen on ikuinen viisaus.

 

Lihallinen seksi

Koko läntisen sivilisaation ajan ihmisen aivoihin on ujutettu milloin kirkon milloin suurteollisuuden tarpeita hyödyntävää  ajatuskehikkoa. Aivot ovat täynnä sivilisaation tuomia sikasanomia ja kymmeniä käskyjä, jotka mekaanisesti ohjaavat ihmisen kulkua: velvollisuuksia, kuuliaisuutta, kiitollisuutta, lisää sitä, lisää tätä. Samaan aikaan aistit ovat menettäneet herkkyyttään saasteiden, melun ja sähkölaitteiden vuoksi. Niinpä seksuaalisuus on saanut muita merkityksiä kuin viisauden ja ykseyden tavoittelu.

Nykyajan markkinataloudessa ihminen pitää seksuaalisuutta tuskin muuna kuin kehon virkistäjänä, keinona saavuttaa sosiaalista hyväksyntää, osoituksena valloittamisen onnistumisesta. Sukupuolista yhteyttä etsitään ystävän löytämiseksi ja paineen purkamiseksi.

Erotologian eli edellä kerrotun erotiikkateorian mukaan syvä seksuaalinen kokemus ei ole mielihyvän tai saavutuksen paikka, vaan menetelmä ihmisen perusidentiteetin, olemassaolon ykseyden, luovuuden ja henkisyyden saavuttamiseksin. Seksissä on vielä läsnä erillinen subjekti ja objekti, minä ja sinä. Sinä osaat hyvin tyydyttää haluni ja tarpeeni, löydät erogeeniset kosketuspinnat. Sen sijaan erotiikassa ei ole enää subjektia eikä objektia, vain yhtyminen, sulautuminen.

Seksuaalisuus on eläimellistä siinä mielessä, että eläinkin yhtyy toiseen eläimeen siittäen uutta elämää. Eläimellinen lisääntyminen toteutuu ilman henkilökohtaista yhteyttä. Se perustuu sukupuolihimoon, jota ohjaa sukupuolirauhasten kehittämä hormoni.

Sanakirjan mukaan sukupuolikehitys on sukupuolielinten ja -ominaisuuksien kehitystä. Sukupuolikuntoisuus ja sukupuolikypsyys viittaavat henkilöön, joka on niin ”kehittynyt”, että hän kykenee jatkamaan sukua. Seksuaalinen suhde on siis fyysinen.

”Jos seksistä tulee ihmiselle päämäärä, on kuin hän rakentaisi lakkaamatta perustaa talolle, mutta ei koskaan pystyttäisi sille taloa”, kirjoittaa intialainen professori Osho. Seksin tulee olla keino, ei päämäärä. On luonnollista, että jos ihminen käyttää keinojaan väärin, hänen elämänsä päämäärä vääristyy.

Eroottinen suhde on intellektuaalinen. Erotiikka tarkoittaa sanakirjan mukaan seksuaalisuuden eli sukupuolivietin henkistä puolta. Se on ihmisen manifestaatio, kirjoittaa elämän filosofi Juhani Syrjä. Syrjän mukaan se ei ole vain lihan läiskettä, vaan lämpöhakuisuutta. Se on ihmisen suhde maahan, omaan ruumiiseensa, tiedostamattomaan elämään - Jumalaan. Eroottinen ihminen tuntee yhtyvänsä meren aaltoihin, kukan tuoksuun, iltaruskoon. Eros saattaa ihmisen sellaiseen haltioituneisuuden tilaan, jossa hän tulee osalliseksi ympäröivää luontoa.

Olemme puoliksi syntyneitä ennen tätä eroottista kokemusta. Iloitsemme vain asioista, jotka tulevat ulkopuolelta ja ovat siten oman valtamme ulkopuolella. Puolisyntyneen nautinto on sidottu aikaan ja tilaan. Hän elää siinä harhaluulossa, että voisi tässä tilassa ja omassa kehossaan kokea suurta ja kaunista. Tämän harhaluulon mukaisesti puolisyntynyt elää kuluttamalla ruokaa, maisemia, kauniita esineitä, ihmisiä, puolustamalla kuuliaisesti ja sisukkaasti Jumalaa, isänmaata ja kotia.

Antiikin ajan jälkeen erosta ovat muokanneet ne, jotka halusivat opettaa ja hallita muita. Seksuaalisesta kokemuksesta muodostui enemmän kulttuurin tuote kuin osa ihmisen identiteettiä. Olemme antaneet muiden vaikuttaa seksuaaliseen käyttäytymiseemme. Sopeutuvaisuuden takia hyväksymme uskontoa, kulttuuria ja sotalaitosta hyödyntävän seksuaalisen käyttäytymisen.

Jos opimme ymmärtämään empaattisesti eli myötäeläen toisenkin ihmisen tunteet, pystymme laajentamaan ymmärtämystä koko luomakuntaa kohtaan. Verbin ymmärtää kantasanana ympäröidä tarkoittaa, että kietoessaan kätensä tai jalkansa rakastettunsa ympärille, ihminen sanan alkuperäisessä merkityksessä ymmärtää kumppaniaan.

Erotiikka tarkoittaa syvimmillään yhtymistä sellaisiin arvoihin, joihin kuolema ei pysty. Ekstaasi avaa oven tuohon toiseen maailmaan, ihmisen toiseen syntymään. Samoin ekologia - oppi luonnon talouden hoidosta - tarkoittaa kuolemattomuutta. Ekologisesti tietoinen ihminen säilyttää luonnon ikuisiksi ajoiksi.

 

 Ekoeroottinen vallankumous

Seksuaalinen alkuvoima ei ole nykyisin uhattuna ainoastaan poliittiselta vaan myös fyysiseltä taholta. Se tarkoittaa, että ympäristön saastuminen vähentää ihmisen kykyä yhtyä toiseen ihmiseen. Ilmassa, vedessä ja ravinnossa on aineita, jotka toimivat kuin panssari. Ne eivät päästä ekstaattista kokemusta ulos. Ympäristömyrkyt tekevät ihmisestä myös vetelän ja kömpelön.

Ekologisen ja eroottisen vallankumouksen visio onkin mairitteleva. Erotiikka yhdistää ihmiset toisiinsa ja myös jumaluuteen, korkeampaan viisauteen. Ekologia taas yhdistää ihmisen maahan ja luontoon. Ekoeroottisessa vallankumouksessa solmitaan rauha ihmisen ja luonnon välillä ja rauha miehisten ja naisellisten arvojen välillä. Ylenmääräinen vallan ja nautinnon etsiminen kaikkine seurannaisilmiöineen käy tarpeettomaksi, kun ihmisillä on aikaa ja ymmärrystä kilvoitella itsensä kanssa. Ekoeroottisen vallankumouksen päämääränä on luonnon pelastuminen ja ihmisen jumalallisen alkuperän löytäminen.

Vuosisatoja sitten kirkko sai aikaan sen, että ihmisestä tuli suvaitsematon. Sen jälkeen suurteollisuus erotti ihmisen luonnosta. Ihminen valjasti luonnon omiin tarkoituksiinsa. Viime aikoina markkinatalous on sumentanut ihmisen käsitystä omista haluistaan.

Ekoeroottisessa vallankumouksessa maailman muutos ei tapahdu pelkästään talous- ja tuotantotavoissa niin kuin 1800-luvun maatalouden ja teollisuuden vallankumouksissa. Ei ole kyse myöskään vain vihreästä vallankumouksesta eli ekonomian soveltamisesta ekologiaan. Vallankumous on hyvin hiljainen ja hyvin vaatimaton. Se muuttaa radikaalisti niitä päämääriä, joihin ihminen elämässään pyrkii. Samalla muuttuvat myös ne menetelmät, joita hän käyttää päämääriensä saavuttamiseksi. Ekoeroottinen vallankumous voi tapahtua vain ihmisen sisällä hänen omasta päätöksestään.