Takkuilua viranomaisten kanssa

Ähtärissä 8.6.2001

Meillä on ollut melkoista mylläkkää tänä talvena ja paljon on opittu. Niin paljon, että tulevaisuuden linja on nyt kristallin kirkkaana edessämme.

Meillä on ykkösvaihde päällä. Tähän saakka olemme toivottaneet kaikki soittajat tervetulleiksi. Niin teemme tulevaisuudessakin, mutta kolmeksi päiväksi. Yhä tarkemmin otamme kolmen kuukauden koeasumisajan. Asuminen täällä on edullista nyt kun perusinvestoinnit on tehty eli olemme mieluiten pienellä sopuisalla porukalla kuin annamme jatkuvasti urputtavien ihmisten jäädä tänne.

Kutsumme tervetulleiksi taloudellisesti omavaraiset ekoihmiset.

Viisi vuotta sitten kun aloimme suunnitella yhteisöhanketta ja kierrellä mahdollisia paikkoja Suomessa, olimme sitä mieltä, että näin hieno hanke ei voi kaatua muuta kuin viranomaisten vaatimusten takia. Ähtäri on ollut meille ystävällinen ja antanut meidän toteuttaa omaa ekoajatustamme. Välillä kuvittelimme jo, että kyllä se ihmisluonto, ihmisen evoluutio on niin alkutaipaleella, että hanke levähtää meidän omaan riittämättömyyteemme.

Nyt olemme konkreettisesti siinä tilanteessa, että meidän on nöyrryttävä byrokratian jalkojen juureen. Niin kauan kuin hanke kasvaa ja kehittyy, menee hyvin, niin kauan kuin ihminen itse jaksaa, häntä ymmärretään, mutta jos joku kaatuu, ei häntä täälläkään auteta. Emme me yhteisössä voi auttaa eikä Ähtärin kaupunki:

Ähtärin työvoimatoimisto on pistänyt kaikki meille muuttaneet alle eläkeikäiset töihin tai kursseille välittömästi. Ne kuukaudet, jotka olemme yrittäneet täällä etsiä alihankintatöitä tai saada tilallemme myyntiin jonkun oman tuotteen, ovat tulijoilta kuluneet tappelemisessa työvoimatoimiston kanssa. He eivät ole hyväksyneet elämänmuotoamme edes ylimenoratkaisuna. Kaikkien muiden esimerkkien lisäksi meillä asuva italialainen Antonio, 29-vuotias karjakko, joutui työvoimatoimistossa käytyään lastentarhaan töihin. Täällä hän hoiti 50-päisen karjamme. Kuinka hän olisikaan voinut rikastuttaa kulttuuriamme! Ja jos viranomaiset olisivat olleet pitkämielisiä, olisi hän saanut edes puolen vuoden siirtymäkauden keksiäkseen itselleen toimeentulon.

Kevättalvella täällä asuvan äidin narkkaripoika ja tämän ystävä tulivat Kaijanniemeen. He olivat muuttaneet paperinsa Ähtäriin ja kaupunki pelkäsi kuollakseen, että tämä nuori mies alkaa myydä ähtäriläisille nuorille huumeita saadakseen itse rahaa niiden hankkimiseen. Tuli selväksi, miten kalliiksi yksikin narkomaani saattaa tulla pienelle kunnalle.

Tilaamme kuuluu kaupungin omistama rivitalo. Siinä on kolme kaksiota ja kolme yksiötä. Asukkaina kaikki ovat sosiaalisin perustein. Heidän vuokransa on mitätön, se napsahtaa tilille joka kuukausi, samoin työttömyyskorvaus. Kaupungin miehet käyvät ajelemassa nurmikot ja naiset siivoamassa asunnon ja kiinteistön. Meitä kohtaan sovelletaan toisenlaisia sääntöjä. Nykyisenkaltaisen perustulon edellytykset katoavat nuorelta, jos hän muuttaa meille. Siksi teimme muutama vuosi sitten eduskuntaan lakialoitteen 2000 mk perustulosta, edes kokeiluluonteisesti niille, jotka sitoutuvat tuottamaan itse peruselintarvikkeensa ja lämmön.

Eräänä iltapäivänä asteli kunnan terveystarkastaja olohuoneeseemme: ”Jo eteisessä tulee vastaan ummehtunut ilma.” Joku oli valittanut, että myymme ja tarjoamme tarkastamatonta lihaa. Suomessa ei saa myydä muuta kuin teurastamossa teurastettujen eläinten lihaa. Seminaarilaisille tai turisteille emme saa tarjota oman navetan tuotteita. Keittiön hygieenisyys oli tarkastettava. .

Meidän pikkupukkeja ja pässejä ei syksyllä kukaan kuljeta teurastamoon. Ne saavat kauniin päätöksen kesäiselle temmellykselleen navettamme karjakeittiössä. Niidenkö pitäisi määkiä teurastusautossa ties minne saakka, odottaa jonossa päiväkausia ammatipyövelin antamaa sähköshokkia ja eläinlääkärin lihan- ja maksan koostumuksen tarkastusta? Ja sitten kuljetusten, kylmäsäilytysten, pakkaamisen ja kauppojen tiskien kautta saada kunnian tulla pöytäämme?

Lain mukaan saamme kuitenkin myydä kutun maitoa ja kutunjuustoa, emme tosin mainostaa. Seminaari- jo turistitoimintaan tuli iso aukko…

Koska emme ole täällä luodaksemme vain itsellemme Eedenin puutarhaa maanpäälle, vaan muuttamassa tätä kylmää, tavarakeskeistä ja uusiutumattomia luonnonvaroja riistävää valtiollista järjestelmää ja luodaksemme esimerkin muunkinlaisesta elämästä, halusimme teidän tietävän mitä meille tarkalleen kuuluu.

Saamme lähes kiehuvan kuumaa käyttövettä aurinkokeräimien ansiosta. Öljystä pääsemme luopumaan kokonaan ja saamme pellettilämmityksen ja puulieden keittiöön. Ylimääräinen lämpö liedestä menee vesikiertoon. Kiitos Keuruun ekokylan energiaprojektin, Timo Jodatin ja Olavi Nykäsen.

Ensimmäisenä kerrostalona Suomessa meillä on kolme kuivakäymälää, jotka saanemme asennettua ennen juhannusta. Neljännen rakennamme itse.

Meitä on täällä nyt porukka, joka ei ole tullut tänne pakoon vero- ja velkarästejään, suremaan avioeroaan tai etsimään partneria. Kovin ekologisia motiiveja ei kaikilla ole, mutta tulemme toimeen keskenämme ja siedämme sanomista. Tämähän ei ole laitos vaan koti. Jokainen räjähtää tai vetäytyy ajallaan. Ja sitten taas aurinko paistaa. Kun ihminen tuntee itsensä, hän tietää milloin ottaa muiden murjautukset tosissaan ja milloin puurtaa omalla tiellään yhä tanakammin.

Voimme säästää luonnonvaroja ja välttää kaupasta ostamisen tarvetta, kun meitä on monta. Pian on perusinvestoinnit tehty. Edessä on enää oma vedenpuhdistamo. Kaupungin juomaveteen lisätään lipeää, joten johtovedellekin on keksittävä vaihtoehto. Tontilla on kaivo ja lähellä lähde. Sitten voimme alkaa suunnitella taloa yhä viehättävämmäksi - talvipuutarhoja, auringonlasku-olohuoneita, äänieristeitä, kynnyksiä, tiivisteitä.

Eläimiä alkaa olla kovasti, vaikka olemme vieneet Kirkkonummelle, Espooseen ja Keuruulle yhdeksän tyttöpuolista ja teurastaneet syksyisin pojat. Emälampaita on 17. Karitsoja syntyi 28. Isnäsin ekoyhteisöstä toi Anna tänne neljä värikästä Suomen lammasta hoitoon. Vuohista astutimme neljä ja kilejä syntyi kuusu. Pikkuinen Bibero leikki joukon mukana pelloilla jo nelipäiväisenä. Nyt lypsämme kahdeksaa vuohta. Ähtärin eläinpuistosta haetaan joka päivä orvoille hirven vasoille niin paljon kutun maitoa kuin meiltä riittää.

Keväällä haimme 11 maatiaistipua Maaningalta (Kiuruveden kantaa). Ikivanhoista kanoistamme on jäljellä kuusi. Kukko Kullervoinen otti heti uudet emätiput siipiensä suojaan.

***