Aloin kääntää saksalaisten ja englantilaisten ekofilosofien ajatuksia suomeksi 1980-luvulla. Tarkoitukseni oli vietellä kunnallispoliittisia kollegoitani vihreään ajatusmaailmaan. Halusin esitellä poliittisesti valituille päättäjille ekologisen yhteiskunnan ja kestävän maailmankuvan periaatteita. Olin huolissani niistä kapea-alaisista päätöksistä, joiden seurauksena päätettiin kaataa kaupungin keskuspuisto uuden moottoritien alta, laajentaa mammuttimaista keskussairaalaa ja lisätä rakentamista kaupungissa, jossa luonnon vastaanottokyky oli jo ylitetty. Ajattelin, että jos poliitikot tietäisivät, he eivät päättäisi rakentaa yhä suurempaa ja yhä keskitetympää. Eiväthän?

Niinä vuosina omat lapseni elivät kiihkeinpää murrosikäänsä. Yhtäkkiä äidin valmistamat ruoat ja lomasuunnitelmat eivät enää kelvanneetkaan - pujottelu, Camel bootsit ja McDonalds nousivat arvoon arvaamattomaan. Lapseni tuskin halusivat mitään sen kummempaa kuin minä aikanani: ystäviä, haasteita, hyväksyntää ja vapautta ratkaista itse omat asiani. Miksi olemme valmiita käyttämään näiden päämäärien saavuttamiseksi sellaisia keinoja, joiden varmasti tiedämme kuluttavan loppuun pienen planeettamme matkaeväät?

Kirjan viimeistely syntyi suuren tuskan keskellä. Avioliittoni kariutui - niin kuin joka toinen avioliitto kariutuu. 20-vuotisen yhteiselämän loppuminen kuin tyhjään osoitti minullekin opetettujen ajatusten miehen ja naisen välisestä suhteesta harhaksi. Olinko kivunnut rappusia vain huomatakseni tikapuiden nojaavan väärään seinään? Olisiko ihmiselämän tarkoitus tällä pienellä planeetalla sittenkin jokin muu kuin turvallinen omakotitalo ja sopuisasti toimiva parisuhde?

Pieni planeettamme on eroosioitumassa. Kukaan ei suunnittele elinolosuhteiden kuihtumista eikä kukaan sitä toivo, mutta tuhoava vauhti on valtava. Miten voimme auttaa vauhdin pysäyttämisessä? Ihmettelyssäni olen kääntynyt paitsi ekofilosofien myös yhteiskuntatieteilijöiden ja fyysikkojen puoleen. Paljon ajatuksia olen saanut idän viisailta ja heidän henkiin herätetyistä ajatuksistaan seksuaalisen himon valtavasta muutosvoimasta. Meitä tavallisia ihmisiä ei pysäytetä lupaamalla valtaa tai kunniaa. Hiukkasen liikuttaa raha. Jos joku lupaa turvallisuutta ja intohimoista elämää, alamme kiinnostua.

Mutta mikä ihmeen voima on seksuaalisuudessa? Miten siitä on tullut jopa kaiken markkinoinnin läpäisevä? Kun selailen omaa elämääni taaksepäin, haluaisin elää uudestaan ne hetket, jotka liittyvät rakastumiseen ja intohimoiseen ykseyden kokemukseen. Intohimoinen ykseyden kokemus tarkoittaa minulle tärkeän asian kirkastumista tai arvostetua suoritusta, kuitenkin myös sellaisen ihmisen kohtaamista, jonka ”antennit” on käännetty samalle taajuudelle.

Erotiikkaa on yhtymistä elämän perusasioihin. Se ei tarkoita vain fyysistä yhtymistä kahden kehon välillä, vaan henkistä ykseyden kokemusta elämää suurempaan asiaan.

Toivon voivani vietellä Sinutkin. Toivon, että koet yhtä suuren ahaa-elämyksen kuin minä olen käynyt läpi lukiessani luonnonsuojelua sekä ihmisen seksuaalisuutta käsitteleviä kirjoja ja verratessani niitä omiin kokemuksiini. Uskon, että alituinen makunautintojen ja seksuaalisen mielihyvän perässä hyppääminen alkaa sinustakin, intelligentistä ihmisestä, tuntua lähinnä typerältä. Suuntaat kulkusi Vihreään valtakuntaan. Ekoeroottinen vallankumous on ovella!

Vallankumous on jokaisen henkilökohtainen vallankumous. Suuret rattaat tai ulkopuoliset voimat eivät tule avuksi. Ekoeroottinen vallankumous tarkoittaa päätöstä elää puhtaasti ja itsellisesti ja suoda muille sama mahdollisuus. 30.000 sukupolven ajan ihminen on ollut keräilijä ja vasta 300 sukupolvea on viljellyt maata. Vielä 30 sukupolvea sitten esi-isämme elivät barbariassa. Ihminen eli kuin eläimet, joita hän pyydysti. Kehitys menee huimaa vauhtia eteenpäin. Mikä voisi seuraava evoluution taso parhaimmillaan olla? Se on ekoeroottinen yhteiskunta!

 

Kirjan teesit:

● Luonnonläheinen ja luonnon rytminen elämä herkistää ja syventää seksuaalista kokemusta.

● Nykyvaltion kilpailu- ja kulutuspäämäärä vieraannuttaa ihmisen itsestään, kanssaihmisistään ja elinympäristöstään.

● Ihmisen käyttäytymistä ohjaa hänen käsityksensä omasta seksuaalisuudestaan.

● Eroottinen suhde erotuksena seksuaalisuhteesen suhyös  on aina intellektuaalinen suhde.

● Ekstaattinen vietti ohjaa meitä siittämään fyysisiä lapsia. Sama vietti ohjaa meitä myös henkisten jälkeläisten eli viisauden kehittämiseen.

Perusteesi: Ihmisen mieli ja keho on osa sitä ympäristöä, jossa hän päivänsä viettää.