Nykyinen käsitys seksuaalisuudesta on kaksijakoinen: toisaalla seksuaalisuus yhdistetään romanttiseen rakkauteen, toisaalla sillä on käyttöarvo hetkellisen nautinnon lähteenä.

Romanttisessa rakkaudessa sukupuolinen yhdyntä nähdään osoituksena läheisyydestä. Seksi on rakkauden täyttymys ja ihmiselämän täyttymys on hyvä parisuhde. Sen mukaan seksiä ei sovi tarkastella teknisenä suorituksena. Peiton raottaminen rakastelevan parin yltä tärvelee kokemuksen.

Nautintohakuinen seksi sitä vastoin keskittyy yhdyntätekniikoihin. Suositellaan asento- ja niksikirjoja. Valtio käyttää kansalaisten nautinnon halua omien järjestelmiensä tukemiseen. Se suosittaa seksilomia palkkatyössään väsyneille perheille. Tuotantoelämä markkinoi seksin varjolla jopa huopakattoja.

Nykyisen kulttuurin vaiheessa, kun valtio jo hyväksyy seksin nautintona sekä romanttisena rakkaudenilmaisuna ja seksi ylipäätään herättää ihmisten kiinnostusta ylitse muiden asioiden, näyttäisi avautuvan tie seksuaalisuuden ylevämmälle käytölle.

Mihin yhä kehittyneemmän ihmisen tulisi käyttää seksuaalisuuttaan? Hän ehkä ymmärtää, että parisuhde ei ole se tukipaalu, joka takaa ikuisen onnen. Hänestä alkaa tuntua alituinen nautinnonkin perässä kulkeminen typerältä.

Maailmankaikkeudessa suunta on kohti yhä kevyempää olotilaa. Evoluutiossa aine kehittyy hengeksi. Seksuaalihimon suhteen tämä tarkoittaa, että eläimellisestä kiihkosta tulee kehittyessään henkisen kasvun tie.

Koska ihminen ei ole vain henkeä eikä pelkkä henki ole vielä ihminen, on ihminen fyysisesti sidottu tähän elämään. Keho tarvitsee ravintoa ja suojaa, jotta sielu pysyisi hengissä. Sielulla on sitä parempi pohja kehittymiseen mitä levollisempi ja puhtaampi on keho. Terve keho pystyy ottamaan vastaan suuria intohimoja.

Ihmisen ensimmäinen syntymä on syntymä fyysiseen kehoon isän ja äidin luo. Ihmisestä tulee eliö. Toinen syntymä, joka varsinaisesti tekee ihmisestä ihmisen tarkoittaa henkistä syntymistä. Silta tämän fyysisen ja henkisen syntymän välillä on seksuaalisuus, jin ja jang energian vetovoima.

Tässä luvussa ihmisen seksuaalisuutta tarkastellaan yhtenä menetelmänä henkisyyden tiellä. Seksi nähdään välineenä, jonka hallitseminen mahdollistaa siirtymisen seuraavalle tajunnan tasolle - niin kuin pyörälläajon oppiminen mahdollistaa maisemien katselun ajon aikana.

Luvun seksiä käsittelevien ajatusten mekaanisuus saattaa hätkähdyttää varsinkin romanttisesta rakkaussuhteesta haaveilevia naisia. Pidän liitteenä olevaa teknistä selvitystä seksuaalienergian ja sen kanavien kehittämisestä tärkeänä meille markkinatalouteen kasvatetuille asfalttiteiden kulkijoille. Me joudumme opettelemaan pois lähes kaikesta, johon meitä on lapsesta asti koulutettu ja ÔsivistettyÔ. Ritualisoinnin avulla uskallamme vapauttaa aistimme ottamaan vastaan yhä intohimoisempia kokemuksia.

Kemianteollisuuden ja kellokortin yhteiskunnassa meistä tulee erotiikan autiomaata. Sukupuolielimillä ei ole muuta merkitystä kuin toimia tuossa autiomaassa keitaina. (Sam Keen)

Harva tulee nykyisessä massayhteiskunnassa ajatelleeksi, että se tapa, jolla hän tyydyttää seksuaaliset halunsa, ei vastaakaan hänen omia toiveitaan, ei edes ihmiselle lajityypillistä seksuaalisuutta. Seksuaalisuuteen on vaikutettu monen sukupolven ajan, viime vuosina kiihtyvällä vauhdilla. Intohimoista ja seksuaalista kokemusta ovat muokanneet kirkon perhekeskeinen kasvatus, valtiollinen ja taloudellinen kulutuskulttuuri sekä koulutukseen kytketty tieteellinen maailmankuva.

Kaikkein eniten seksuaalisuutta on kuitenkin muuttanut teollinen ja teknistynyt maailma. Olemme alistuneet ja altistuneet. Järkyttävintä on, että olemme myös geneettisesti yksipuolistuneet. Apatia ja masentuneisuus vaivaavat erityisesti kaupunkilaisia lapsia.

Näinä vuosina seksuaalisuus on noussut niin tärkeäksi, koska se on viimeinen voima, jonka avulla pystymme vielä saavuttamaan jotain omaa ja henkilökohtaista. Vain harvoilla meistä on mahdollisuus syvään luontokokemukseen. Seuraamme kiukkuisina mutta voimattomina TV:n uutisointia maailman menosta. Emmehän kuitenkaan voi vaikuttaa kehityksen suuntaan. Koska uhkakuvat ovat suuria ja yksittäisen ihmisen vaikutusmahdollisuudet pieniä, odotetaan seksistä levähdystä nykyajan melskeessä. Alkuvoimainen yhtymisen kokemus keskittyy sukupuolielimiin. Siksi muutos kohti kestävää kehitystä alkaa intohimoisesta sukupuolisuudesta.

Tieteellinen aikakausi on vaikuttanut seksuaalisuuteen rajoittavasti ja järkeistäen. Laajempi henkinen merkitys on ohitettu, koska sitä ei ole pystytty tieteellisesti osoittamaan. Pisimälle seksuaalisuuden mekanisoinnissa mentiin 1920-luvun alussa Neuvosto-Venäjällä. Lenin kirjoitti:

"Sukupuolinen rakkaus on vain yhteiskunnallisten suhteiden jatke. Sukupuoliset tarpeet on tyydytettävä ilman tunteilua ja hempeilyä niin kuin tyhjennetään lasi vettä.”

Tekniseen kulttuuriin sopii hyvin, että ihmiskehon yhdestä kohdasta tehdään mielihyvän keskus. Yhdynnän tuoma mielihyvä paikallistuu sukupuolielinten alueelle. Muut kehon osat opitaan varaamaan palkkatyölle, koulutukselle ja sellaisille mielihyvän lähteille kuten maku- ja näköaisteille.

Norjalainen syväekologi Henryk Skolimovski valittaa tieteellisen järjen iltahämärää. Tilanne on hänen mukaansa erityisen sairaalloinen siitä syystä, ettei oppineisuutta (tietoa) ole ihmiskunnan historiassa koskaan tavoiteltu niin laajassa mitassa kuin nykyisin, eikä ihmisen vieraantuneisuus maailmasta ja toisesta ihmisestä ole koskaan ollut niin suurta kuin nykyisin. €lylliseen oivallukseen tulisi liittyä seksuaalinen voima, kirjoittaa Skolimovski ekofilosofiassaan.

 

Ekstaasi kulutusyhteiskunnassa

Tulevaisuuden kannalta on vaarallista, että markkinatalous iskostaa meille kulutusystävällistä seksuaalista käyttäytymistä. Koska seksuaalisuuteen liittyvästä alkuvoimasta tiedetään vasta hyvin vähän, on ihmisen seksuaaliseen käyttäytymiseen helppo vaikuttaa niin, että samalla edistetään patriarkaalista kirkkoa tai kulutuskeskeistä markkinataloutta. Markkinavoimilla on hyvät onnistumisen mahdollisuudet. Ovathan ne jo oppineet lisäämään myyntiä käyttämällä hyväkseen yksinäisyyden ja erillisyyden tunnettamme.

Viime aikoina seksin palvontaan on saatu mukaan myös poliitikot ja lääkärit. Lääkärit kehottavat pitämään seksilomia stressin välttämiseksi ja poliitikot sietävät ehkäisyvälineiden mainoksia makkaramainosten rinnalla katupylväissä. Seksistä yritetään tehdä kulutustavaraa muun joukossa.

Seksi sopii erityisen hyvin markkinatuotteeksi, liittyyhän seksiin mielihyvää. Mielihyvällä on massayhteiskunnassa tärkeä merkitys. Mielihyvänsä perässä juokseva ihminen ei lähde protestoimaan yhteiskunnan rakenteita vastaan. Tällainen ihminen on passiivinen, nöyrä ja ennen kaikkea mukavuudenhaluinen. Hän ostaa ja kuluttaa. Teollisuuden yksi ja yhteinen tarkoitus on vähentää ihmisen riippuvuutta siitä luonnollisesta, josta olemme kehittyneet. Aivan kuin se pyrkisi tekemään ihmisestä yhä kaikkivaltiaan. Mutta ihmisen riippuvuus markkinavoimista ja tekniikasta supistaa hänen omaa kykyään elää ihmisenä.

Markkinataloudessa ihminen etsii sopivaa kumppania fyysisten ominaisuuksien perusteella. Sopivalta vaikuttaa sellainen kumppani, joka täyttää standardimitat ja turvaa vähän enemmän kuin standardielämän. Pornografiasta ihminen on omaksunut sen illuusion, että voi kokea tyydytystä osallistumatta ajatuksissaan varsinaisesti yhdyntään. Himon tyydyttäminen tuntuu vain sukupuolielinten alueella. Tätä illuusiota täydentävät seksiterapiaan koulutetut “sukupuolielininsinöörit". He opettavat sukupuoliyhteyttä ikään kuin jonkun objektin kanssa. Seksuaalisuuden on oltava "lihanläiskettä” ja "heilumista kuin hullun kyrpä mielipuolen perseessä“, kuten Juhani Syrjä asian ilmaisee.

Sopeutuvaisuutensa vuoksi ihminen on helposti johdateltavissa sellaiseen sukupuoliseen käyttäytymiseen, joka samalla edistää kulutusta. Keinotodellisuus turruttaa mielen. Kun meidät on sen lisäksi kasvatettu pelkäämään enemmän kuin mitään muuta työtovereidemme napinaa tai ystävien hyljeksyntää, markkinataloudella ja massatuotannolla on hyvät onnistumisen mahdollisuudet muovatessaan meistä keskivertokuluttajaa seksin avulla.

 

Ravinto ja ympäristösaasteet ekstaasin tuhoajina

Samalla kun teollinen markkinatalous on ohjannut ihmisen seksuaalista käyttäytymistä, on se heikentänyt tuntemuksia. Ilman, veden ja ravinnon mukana saamme runsaasti ihmiskeholle vieraita aineita. Tunto, näkö- ja kuuloaisti turtuvat. Kuinka eineksillä ja pikaruoalla täytetty keho voisi kokea ekstaattisia tunnetiloja? Ravintoterapeutit sanovat: roskaa sisään, roskaa ulos. Valmisruokaan on lisätty kemiallisia aineita kaikissa valmistusvaiheissa. Ihmisen sisältä kuitenkin puuttuu ongelmajätelaitos.

Keho yrittää poistaa myrkkyjä omilla menetelmillään. Koska seksuaalisesti herkimmät kohdat ovat muutenkin herkkiä, ne toimivat yhtenä kanavana myrkkyjen poistossa. Tästä seuraa, että ne menettävät alkuperäistä herkkyyttään, esim. naisten rintojen herkkyys on selkeästi vähentynyt. Frigiditeetti, impotenssi ja ennenaikainen ejakulaatio ovat esimerkkejä siitä, miten keho suojaa ihmistä. Perusenergia eli seksuaalienergia ei saa kulua loppuun.

Tunteita ja hormonitoimintaa säätelevät aivojen osat ovat kaikkein syvimmällä. Siksi vaaditaan erityisen herkät välineet niiden tavoittamiseksi. Aistit ovat tällaisia välineitä. Syvimmällä niistä on hajuaisti.

Nykyajan luonnollisia hajuja vierastavassa kulttuurissa elämme “puritaanisissa tuoksujen tabuissa". Harva edes tietää, että hajuaisti on kaikkein vanhin aisteista. Mitä tapahtuu hajuaistin toimintamekanismin vaurioiduttua, kun emme erota toisiamme tai emme pysty tekemään ympäristöhavaintoja omien aistiemme avulla? Pakokaasujen ja tupakan kaltaiset hajuaistimukset passivoittavat ja vääristävät toisaalta toimintaa, toisaalta hygienian ja kosmetiikkateollisuuden takia ihmisen omat tuoksut eivät ylitä aistikynnystä. Huomaamatta jäävät kainaloiden ja kehon muiden herkkien alueiden talia erittävät rauhaset ja naisen feromonien erittymistä säätelevä estrogeenihormoni.

Uskomatonta on, että selvitäkseen ilman, veden ja ravinnon aiheuttamista vieraista aineista sekä stressistä, ihminen ottaa vieraita aineita vielä tiivistetyssä muodossa eli niin kutsuttuja lääkeaineita.

Myös sokeri, suola ja rasvat, vähentävät kykyjä. Erityisesti liha ja voimakkaat mausteet kiihottavat sukupuolielimiä yksipuolisesti. Tupakoitsija tarvitsee neljänneksen enemmän vitamiineja kuin tupakoimaton, koska nikotiinin myötä poistuu sellaisia vitamiineja, joita ihminen tarvitsee pitääkseen yllä seksuaalisuuttaan. Naisilla tupakointi ja E-pilleri vähentävät myös B-6 vitamiinia ja sinkkiä.

Ravinto vaikuttaa fyysisesti kehon toimintaan, mutta myös ajatteluun. Jos ravinto on keinotekoista ja käsiteltyä, myös henkinen kehitys ja siten se silta, joka on fyysisen kehon ja henkisyyden välillä, jää pinnalliseksi. Itsetuntemuksemme vähenee.

Eroottista yhtymisen kokemusta ei voi kehittää, jos ihminen on turruttanut aistinsa ja ahtanut itsensä täyteen ihmiselle vieraita aineita. Aivopestyä, ruoan ja lääkkeiden turruttamaa oliota ei voi edes kutsua ihmiseksi, jonka Jumala loi omaksi kuvakseen, ja joka on kehittynyt luonnosta. Se olio on kone, joka on kehitetty ihmisen muotoiseksi. Tämä “ihmiskone" puuhastelee päivät pitkät enimmäkseen muiden koneiden, keinotekoisten valo- ja lämpöenergioiden sekä äänten kanssa.

Itämaisen opin mukaan ekstaattisen kokemuksen onnistumisen edellytyksiä ovat terve keho, hyvin toimivat lihakset, itsehallinta ja tiedostaminen. Pehmeät ja harjaantumattomat lihakset pitävät energiatason alhaalla. Jos taas lihasten toimintaa on säännelty liikaa, tunteet eivät pääse tulemaan esille. Korkean henkisellä ihmisellä on hyvin muodostunut, terve ja voimakas keho. Hänen energiansa virtaavat tasaisesti.

Myös saasteet muuttavat ihmisen seksuaalisia tuntemuksia. Myrkyt jäävät kehon alimpiin osiin ja ärsyttävät herkkiä hermopäitä. Nykyinen elintapa tukee myös jatkuvaa kiihottumista. Ostoksilla, vapaa-ajanvietossa, TV:ssä ja koulutuksessa, oli kyse lähes mistä tahansa, ihmisen annetaan ymmärtää: seksi on vastaus.

Niissä kulttuureissa, joissa ekstaattinen kokemus on ymmärretty osana ihmisen kehitystä, on syöty terveellistä ja puhdasta ravintoa. Luomuruoan lisäksi kulttuuri on ollut ekologisesti kestävää ja henkisesti hiljentymiseen taipuvaista.

Mutta nautintoahan ei voi tuntea kehossa. Kuolleella ruumiilla ei ole seksuaalitoiveita. Toiveet ovat ihmisen mielessä, hengessä, tajunnassa. Fyysisen himon voi tyydyttää kuin eläin hakeutumalla helppoihin sukupuolisuhteisiin, mutta ekstaattista nautintoa ei voi tuntea yhtymättä myös tajunnassa. Orgastinen kokemus on sitä syvällisempi mitä pitemmälle ihminen on kehittynyt henkisesti.

Yhdyttäessä fyysisen himon vallassa yhdynnän suorittaa kaksi erillista yksilöä. Mitenkään ei voi muodustua “meitä" eikä tunnetta ykseydestä. Kun tajunta ei ole mukana toiminnassa, keho on vain “se". Seuraan ja tarkkailen, toimiiko “se" vai ei. Seksi on tällöin keskinäistä masturbaatiota, onaneerausta vaginassa, kiihottumista siittiön avulla.

Kristillisessä uskonnossa on pyritty eroon fyysisestä nautinnosta, jotta henki voisi kehittyä. Ruumis on haluttu nähdä hekumassaan joko saastaisena tai ainakin primitiivisenä. Teknisessä kulttuurissa on erotettu henki ja ruumis. Itämaisen seksuaalisuuden kehittämisessä pyritään juuri päinvastaiseen kuin länsimaisessa uskonnon ja tieteen varjostamassa seksuaalisuudessa eli hengen ja ruumiin yhdistämiseen. Mielen avulla ohjaillaan ja tiedostetaan seksuaalisuudessa piilevä energia. Kehon on toimittava ponnahduslautana ja kasvualustana mielen kehittymiselle.

 

Vapaa seksi kertakäyttöyhteiskunnan ihanteena

Kun 1960-luvulla San Fransiscon puistoissa alettiin viettää kukkaisjuhlia, murrettiin vuosisatoja vanhoja seksuaalitabuja. Seksistä tuli huume niille, jotka olivat kyllästyneitä pienporvarillisuuden ja markkinatalouden normittamaan sukupuolikäyttäytymiseen. Mutta jo muutamassa vuodessa osoittautui, ettei kumppaneiden ja asentojen vaihto tehnytkään ihmistä tyytyväisemmäksi, henkisemmäksi, tietoisemmaksi eikä edes vapaammaksi.

Seksuaalienergian kehittämisen kannalta vapaa seksi ei ole vallankumouksellinen vaan taantumuksellinen muutos länsimaisessa kulttuurissa. Seksuaalinen vallankumous merkitsi perusolemukseltaan intohimon hävittämistä. Sukupuolten välinen suhde rajoittui sukupuolielämään, ruumiilliseen kosketukseen.

Kauniskaan mielihyvän hetki ei anna ihmiselle tunnetta osallistumisesta johonkin henkiseen prosessiin, jos toisen henkisestä prosessista ei ole tietoa. Sensaatiota ei voi kokea ilman yhteistä tajuntaa. Yhteiseksi tajunnaksi ei riitä halu vastustaa sotaa tai perinteisiä yhdyntämenetelmiä. Rakastavaisten on kohdattava toisensa itsetietoudessaan.

Kun seksiä nimitetään eläimelliseksi himoksi, se ei tarkoita, että ihminen käyttäytyy kuin eläin harjoittaessaan sukupuoliyhdyntää. Eläimethän eivät harrasta seksiä muuta kuin lisääntyäkseen. Sen sijaan se tarkoittaa, että tällainen ihminen jää eläimen tasolle tyydyttäessään sukupuoliviettiään pelkästään fyysisen tarpeen pakosta. Hänellä on kyllä alkuvoimainen yhdynnän kokemus, mutta hänen tajuntansa ei ole mukana.

Jos seksuaalinen kukkaiskulttuuri olisi antanut edes sen, mitä siltä odotettiin, nimittäin mielihyvää, nauttisivat monet paljon enemmän elämästään. Mutta seksuaalinen estottomuus on lisännyt turhautumista ja tehnyt ihmisistä yhä yksinäisempiä, epätasapainoisempia ja ahdistuneempia. Murrosikäiset eivät ole huolettomia eivätkä välittömiä. Suorituspakko ja halu olla muiden kaltainen ja jos mahdollista hiukan parempikin, rajoittaa vapauden tuntemusta. Kun seksuaalitutkimuksilla tuotiin esille keskivertoihmisen toiveet ja toiminnot ja seksuaalinen käyttäytyminen normitettiin eli tilastoitiin, jokaisen oli ryhdyttävä täyttämään ensisijaisesti nuo normit. Kukapa haluaisi olla huonompi kuin keskiverto?

Englantilainen pariskunta Hodgkinson julkaisi 1980-luvun puolivälissä kirjan "Seksi ei ole pakollista“. 1960-luvun seksiboomi osoitti heidän mukaansa, että ihminen kaipaa seksin tuomaa mielihyvää, mutta ei osaa käsitellä siihen liittyviä monimutkaisia tunteita. Vapaat sukupuolisuhteet aiheuttavat suorituspaineita. Rakastajat vaativat muutakin kuin pelkkää panemista. Pelissä on itsetunto. Hodgkinsonien mukaan yhdyntää ja orgasmia tavoitteleva seksi ei selvästikään ole se taikaliima, jolla voi yhdistää ihmisen hyvänolon, taloudellisen turvallisuuden ja suvunjatkamisvietin. Osoituksena siitä, että jotain on mennyt kerrassaan pieleen, on mitä erilaisimpien seksitapojen, pornografian, raiskausten sekä lasten, naisten ja miesten seksuaalisten väärinkäytösten lisääntyminen.

Mistä johtuu se kuvitelma, että ihminen olisi sitä vapaampi, mitä monipuolisemmin hän tyydyttää sukupuolisia tarpeitaan? Mistä johtuu se uskomus, että vapaa seksi eli estoton sukupuolihimojen tyydyttäminen vapauttaa myös ihmisen?

Markkinatalous ihannoi vapaata seksiä. Ihminen uskoo olevansa vapaa ja itsellinen, kun hän valitsee kaupasta sopivan takin. Samoin hänelle uskotellaan, että hän osoittaa vapautta valitsemalla kumppaneita yhdyntää varten. Kuitenkin hän on näin tehdessään langennut seksuaalisen pakkotalouden virittämään ansaan. Yhden yön suhteet ja lyhyet avioliitot ovat markkinataloudelle kaikkein edullisimpia. Ihmisethän valitsevat tällöin parittelukumppaninsa ulkoisten ominaisuuksien eli mainonnan mielikuvien perusteella. Kaupan hyllyltä saa tuotteita, joilla voi tehdä itsestään haluttavan, kerran toisensa jälkeen. Sen sijaan harkittuja pitkiä suhteita ei voi ohjelmoida talouselämän menetelmillä.

Ihmiskunta alkaa vihdoinkin vapautua kristillisen uskonnon käyttäytymismalleista. Ohjaileeko meidän seksuaalista käyttäytymistämme tulevaisuudessa talouselämä? Eikö vapaa seksi voisi ohjata ihmisyhteisöä muunkinlaiseen kanssakäymiseen kuin vain hetkellisen mielihyvän ja fyysisen vallan tavoittelemiseen?

 

Elimistö pakkotyön instrumenttina

Toisenlaisesta seksuaalisesta vapaudesta kuin 1960-luvun kukkaiskulttuuri kirjoittaa saksalainen filosofi Herbert Marcuse. Hänen mukaansa kehityksen nykyvaiheessa sivistys on hoitanut tehtävänsä, ja sen on aika väistyä. Ihmiset ovat riittävän kehittyneitä ottamaan täyden vastuun itsestään ja omista toimistaan. Moraalia ei tarvita. Etiikka astuu moraalin tilalle.

Vapaa ihminen ei tarvitse lakia tietääkseen, miten hänen tulee toimia. Seksuaalisen vapauden kannalta on Marcusen mukaan ratkaisevaa, että vapaata ihmistä ei pakota myöskään tarve. Ihminen on vapaa sekä sisäisistä että ulkoisista, niin psyykkisistä kuin moraalisista pakotteista. Vapaa ihminen tiedostaa sekä järjen että aistiensa vaikutuksen omaan käyttäytymiseensä. Hän ymmärtää, mikä merkitys valtiolla, talouselämällä ja politiikalla on hänen elämäänsä.

Marcuse uskoo, että kun sivilisaatio on korkealla tasolla, vapaus ei johda barbarismiin (sadismiin) eikä alituiseen hekumaan (pornoteollisuuteen). Kehittyneessä yhteiskunnassa ihmiset toimivat vaistomaisesti niin, että sekä vapaus että järjestys säilyvät. Uusi vapaa vaistonvarainen järjestelmä testataan kaikkein syvimmällä vietillä eli seksuaalisuudella. Vapaana seksuaalienergia eli libido johtaa ihmiset yhteen niin, että he voivat tyydyttää elämäänsä ja kasvaa henkisesti. Narsistinen ja perverssi seksuaalisuus häviää, koska elimistö ei ole enää vieraannuttavan pakkotyön instrumentti, vaan itsetoteutus on ihmisen ja koko kehon päämäärä. Tällaisessa yhteiskunnassa sukupuoliviettiä ei tarvitse tukahduttaa tai rajoittaa. Kun peruselinehdot on turvattu, ihmiselle jää aikaa muuhunkin kuin työhön. Kehon ei tarvitse toimia enää vain työn ja raadannan välineenä.

Tähän saakka ihminen on suostunut muovaamaan ja rajoittamaan seksuaalista tyydytystään. Hän on luopunut vapaudestaan. Tämän hän on tehnyt siksi, että hän on siten parantanut taloudellista asemaansa. Hän uskoi elämänsä paranevan, kun hän antaa säädellä seksuaalisuuttaan.

Marcusen mukaan valtio ei kuitenkaan ole perimmäinen syy siihen, miksi ihminen on luovuttanut ja antanut ulkopuolisten voimien säädellä seksuaalista käyttäytymistään. Materialistisena filosofina Marcuse oli sitä mieltä, että ihminen ei voi koskaan olla vapaa. Tämä johtuu siitä, että hänellä on tieto kuolemastaan. Ihminen kuolee, ja tieto kuoleman väistämättömyydestä rajoittaa hänen vapauttaan. Kuolemansa tajuava ihminen joutuu kohtaamaan olemassaolonsa rajoja omassa itsessään.

Koska Marcuse näki kuoleman kaiken loppuna eikä pitänyt jälleensyntymää realistisena, on luonnollista, että hän ei uskonut ihmisen mahdollisuuteen saavuttaa vapautta.

Kiinnostavaa tämän kirjan kannalta on, että Marcusen mukaan ihminen kokee vapautensa rajat pienessä kuolemassa eli orgasmissa. Hän kirjoittaa, että intohimoistakin yhdyntää seuraa ero. Ihminen oppii, että mielihyvään liittyy tuska. Tämä selittää sen, että hän (mies) rakentaa kulttuuriaan alituisessa hyvän ja pahan taisteluasemassa. Ei-vapaa, tukahdutettu ihminen ei voi saavuttaa korkeaa sivilisaatiota, koska hän taistelee kuoleman kanssa.

Sitä vastoin taolaisessa maailmankuvassa orgasmi ei pääty kuolemaan. Toisen tai toisen voitto ei ole loppu, vaan uudestisyntymä. Seksi toimii astinlautana korkeammalle elämän tasolle. Yhdyntä on vertauskuva laajemmasta yhtymisestä. Ihminen tietää, että on sellaisia asioita, joihin kuolema ja ero eivät pysty. Hän ei elä siinä harhaluulossa, että kehossa koettu tyydytys olisi tavoiteltavaa.

Itämaisessa ajattelussa kuolemaa kaiken loppuna ei ole olemassa, vaan elämä on syklistä kiertokulkua. Itämaisten filosofien opeissa vapaa seksi ei tarkoita seksuaalisten mielitekojen tyydyttämistä eläimen tavoin. Ihminen on seksuaalisesti vapaa, kun hän on vapaa ulkoisista pakotteista. Hän ei muokkaa seksuaalisuuttaan valtiollisen järjestelmän mieliksi, mutta ei myöskään omien mielitekojensa riepoteltavaksi.