Teollistaminen vaati ydinperhettä

1800-luvun Keski-Euroopassa avioitumisessa ei ollut vielä kyse rakkaudesta eikä intohimosta, saatika seksuaalivoiman henkistämisestä. Avioliiton avulla nainen pystyi nostamaan sosiaalista asemaansa ja sai samalla vakuutuksen köyhyyden ja sairauden varalle. Naimisiin mentiin kirkon ja valtion painostuksesta ja taloudellisista syistä.

Pappien saarnaama puritaanisuus ja tiedemiesten todistama mekaanisuus loivat pohjaa teollisen yhteiskunnan työrukkaselle: ydinperheelle. Ydinperhe on vakaa sosiaalinen ja kaupallinen yksikkö, joka parhaimmillaan turvaa teollisuusvaltioille sekä tuottajat että kuluttajat. Se oli myös kaikkein edullisin tapa tuottaa lisää kuluttajia, suorittivathn naiset toisen työvuoronsa kotona palkatta.

Perheen perustaminen oli valtiollinen, ei yksityinen asia. Sukupuolisuhteita saivat harjoittaa vain ne, jotka olivat kirkollisen tai valtiollisen valan annettuaan julistautuneet mieheksi ja vaimoksi. Pari julisti valtion tai kirkon edessä pysyvänsä alati yhdessä. He alkoivat maksaa veroja, kustansivat palkkatyöllä yhteisen asumuksensa ja hankkivat rahalla perheelle toimeentulon. Pariskunta sitoutui materiaaliseen ja sosiaalisesti suunniteltuun elämänmuotoon.

Jatkuvaan kasvuun keskittyneen valtion oli pidettävä yllä ihannekuvaa perheestä ja suuresta lapsiluvusta. Lisääntymisviettiä saatiin ohjailtua  haluttuun suuntaan paitsi moraaliopilla myös taloudellisella painostuksella, verotuksen ja lapsilisän myötävaikutuksella. Avioliiton viralliseksi tarkoitukseksi julistettiin lisääntyminen.

Vakaa perhe oli edellytys vakaalle valtiolle. Kansalaisten ei tullut muuttaa elintapaansa suunnittelemattomasti, kuten tapahtuu rakastumisen seurauksena. Säännöstelemätön yhdyselämä olisi tuonut vaaroja tuotantoelämän täsmällisyydelle ja säännöstelemätön lisääntyminen vaarantanut tehdastuotteiden menekkiä ja siten koko yhteiskuntajärjestelmää.

Tehdastyö vaati kuria, järjestystä ja täsmällisyyttä. Valmistettujen tuotteiden menekki oli turvattava ja siksi tarpeet piti pystyä ennakoimaan. Kansalaisten piti tehdä työtä massana ja kuluttaa massana. Heidät oli saatava kuluttamaan massatuotteita. Niin tuotanto kuin kulutuksen suunnitelmallisuus edellytti vakiintunutta käyttäytymistä. Kaikenlainen vapaa toiminta julistettiin synniksi ja paheeksi.

Säästäväisyys ja tottelevaisuus nostettiin ihanteiksi. Kun seksuaalisuudessa oltiin säästäväisiä, opittiin säästämään myös yhteiskunnallista omaisuutta. Omaisuutta jäi uusiin investointeihin. Siksi ei ollut ihme, että tehtaanomistajat ja valtion virkamiehet kannustivat puritaanisen tiukkaa seksuaalimoraalia. Seksuaalisuuden osoittaminen ja seksuaalisuudesta nauttiminen julistettiin paheelliseksi.

Keskiajalla ei oltu vielä kielletty tavallisia ruumiillisia reaktioita. Haukottelu, röyhtäily, piereskely, niistäminen, raapiminen ja aivastaminen kuuluivat luonnollisena osana ihmisen elämään, joita kenenkään ei tarvinnut hävetä. Mutta teollisessa yhteiskunnassa oli tukahdutettava ruumiilliset omaleimaisuudet, myös spontaanisuus ja tunteet. Fyysisten toimintojen esilletuomista alettiin pitää häpeällisinä. Samalla kuolema, syntymä ja alastomuus muuttuivat tabuiksi, niistä ei saanut puhua kuin määrätyllä tavalla.

Sukupuolista eriarvoisuutta ohjaavaa normistoa vastaan ei kapinoitu, koska jokainen tiesi oman leipänsä olevan kiinni sopeutumisesta järjestelmään ja ydinperheeseen. Naimattomat, lapsettomat ja jotenkin poikkeavat jätettiin armotta yhteiskunnan huolenpidon ulkopuolelle. Miehiset arvot vallitsivat. Teollisuusyhteiskunnassa elämä oli kiinni tehtaasta ja palkasta.

Tuotannon keskittäminen tasapainotti sukupuoliroolit

Ennen suurteollisuutta isä omisti tuotantovälineet, jotka poika sitten peri. Miehellä oli siksi oikeus määrätä myös lasten kasvatuksesta. Soturina ja metsästäjänä mies oli kunnioittanut vaimon aluetta kotona.

Palkkatyöläisenä ihmisen asema muuttui olennaisesti erilaiseksi kuin maanviljelijänä. Työläiset palasivat 12-tunnin työpäivän jälkeen kotiin väsyneinä ja ohjelmoituneina. Vaimostakin tuli työntekijä. Aluksi aviomies suhtautui vaimoon samalla lailla kuin porvari työläiseen; kuuliaisuus takasi toimeentulon. Naisen arkipäiväiset pohdinnat elämän kaikkinaisuudesta eivät saaneet häiritä tuotantoelämää. Naiset eivät omistaneet tuotantovälineitä, eikä heidän hoivatyönsä tuottanut rikkauksia.

Teollisuusyhteiskunta ei jakautunut vain miesten ja naisten eriarvoisuuden, vaan myös omistamisen perusteella: toiset miehet omistivat koneita, asuntoja ja maata, ja toiset miehet tienasivat rahaa tekemällä palkkatyötä. Miehen paikka määräytyi sen mukaan, omistiko hän tuotantovälineitä vai tekikö hän palkkatyötä eli myikö hän omaa aikaansa niille, jotka omistivat.

Seksuaalisuhteisiin tämä vaikutti niin, että toisin kuin tehtaan patruuna, ei työmies voinut esiintyä omistajana vaimonsa enempää kuin lastensakaan edessä. Kun mies ja nainen tekivät molemmat palkkatyötä ja olivat siten taloudellisesti tasavertaisia, seksuaalisuhteiden itsestäänselvyys alkoi murentua. Avioliitolta putosi pohja. Toisin kuin porvarisnainen, työläisnainen alkoi olla taloudellisesti itsenäinen. Teollisuus vaikutti miehen ja naisen väliseen suhteeseen myös tekemällä osan perhetyöstä tarpeettomaksi. Tehtaat tuottivat osan siitä, mitä ennen valmistettiin kotona. Perheessä tehtiin yhä vähemmän itse ja ostettiin rahalla yhä enemmän. Vähitellen kotitalous korvattiin kulutustaloudella.

Yksiavioisuus oli syntynyt rikkauksien keskittymisestä yksiin käsiin ja tarpeesta luovuttaa nämä rikkaudet perintönä. Kun perintöä ei enää ollut, hävisivät myös yksiavioisuuden taloudelliset perusteet. Engels kysyy:

”Kun nyt yksiavioisuus syntyi taloudellisista syistä, niin häviääkö se näiden syiden väistyessä? Se saa ratkaisunsa, kun uusi sukupolvi varttuu aikuiseksi: miessukupolvi, jolla ei ikinä ole ollut tilaisuutta ostaa rahalla tai muilla yhteiskunnallisilla mahtikeinoilla naisen antautumista, ja naissukupolvi, jonka ei ikinä ole tarvinnut antautua miehelle mistään muusta kuin todellisesta rakkaudesta eikä liioin kieltäytyä antautumasta rakastetulleen taloudellisten seurausten pelosta. Perhe on valtiollisen järjestelmän luomus ja heijastaa sen sivistyskantaa.”

 

Pieni pikaperhe kulutusyhteiskunnan ihanne

Sukupuolimoraalia alettiin järjestelmällisesti löyhentää 1960-luvulla. Kun teollisuus oli saatu pyörimään ja mekaaniset prosessit vähensivät ihmistyövoiman tarvetta, teollisuuden ongelmaksi muodostui menekki: miten saada lisää kuluttajia, ja miten saada kansalaiset haluamaan yhä enemmän kulutustavaroita?

Kuluttajia saadaan tietysti lisää, jos yhä useammat perheet hajoavat. Mitä enemmän on yksittäisiä kuluttajia sitä enemmän tarvitaan hyödykkeitä ja palveluja. Jokainen ihminen tarvitsee asunnon, oman TV:n ja jääkaapin. Markkinoiden ihannesubjekti asuu yksin.

Yksinasumisesta ei ole teollisuudelle etua vain siksi, että tavaroita ja palveluja tarvitaan kaksin verroin. Yksinasuva ihminen on arka ihmissuhteissaan. Hän tarvitsee muotia ja massakulttuuria, jotta hän voisi kokea yhteyttä muihin. Hänen elämänsä päämääräksi on helppo iskostaa kuluttaminen ja tarpeiden tyydyttäminen. Hän tarvitsee viihdykkeitä, ulkomaanmatkoja, ravintoloita, sanomalehtiuutisia ja videoviihdettä. Toisistaan eristetyt ihmiset täyttävät kuluttamalla syvien ihmissuhteiden puuttumisen aiheuttaman tyhjyyden. Kaikki se rakkauden ja seksuaalisuuden tarve, joka ihmisessä on luonnostaan, saa tukahdutettuna uusia muotoja. Ne ovat talouselämälle edullisia. Turhautuneena ihminen suuntaa energiansa itsensä ulkopuolelle, työhön, viihteeseen ja kuluttamiseen.

Kehitys on johtanut siihen, että yhä useammat elävät talouselämän ehdoilla eli yksin. Yksinasumisesta on tullut muotivirtaus. Vielä 1980-luvun alussa asui vain joka kymmenes yksin. 1900-luvun alussa ei asunut yksin kukaan muu kuin kylähullu. Saksassa 30 prosenttia kotitalouksista on sellaisia, joihin kuuluu vain yksi henkilö, Helsingissä 60 prosenttia. Yksinasuminen on ihmiselle täysin luonnoton tapa elää.

Mutta yksin asuva ihminen on työmarkkinoiden edellytys. Markkinataloudessa ihmisten tulee olla ”itsenäisiä”. Se ei tarkoita muuta kuin että ihmiset ovat täysin liikuteltavissa talousvoimien ehdoilla. Menestyvä työntekijä ei saa olla partnerin, avioliiton tai perheen ”vammauttama”.

Lapsikaan ei kuulu markkinatalouden maailmaan. Markkinataloudessa lapselle ei jää muuta mahdollisuutta kuin leikkiä rivitalon pätkässä legoilla ja katsella pikku kakkosta. Hän tekee omaa työpäiväänsä päiväkodissa. Hän vaihtaa asuntoa ja kotipaikkakuntaa markkinavoimien vaatimusten mukaan.

Niin kauan kun vaimo oli valmis muuttamaan miehensä kanssa työpaikan perässä ja teki oman työnsä perheessä palkatta, ristiriita työmarkkinoiden ja perheen vaatimusten välillä ei noussut esille. Mies muutti paikkakuntaa ammatin niin vaatiessa ja perhe seurasi mukana. Tällöin toinen perheen huoltajista jättäytyi saksalaisen ekososiologin Ulrich Beckin sanoin ”avioliiton takia liikuntakyvyttömäksi”.

Toinen vakava seuraus palkkatyön kukoisuksista oli, että kuluttaminen lisäsi ihmisen vieraantumista. Marx vertasi tuotantoa ja kuluttamista uskontoon:

Uskonnossa pätee sama periaate kuin tuotantoelämässä. Mitä enemmän ihminen panee toivoaan Jumalaan, sitä vähemmän hän toivoo itsestään.”

 

 

Sukupuolivietti markkinatalouden riepoteltavana

Seksuaaliseksi pakkotaloudeksi kutsutaan sellaista valtiollista järjestelmää, jossa talouselämä käyttää hyväkseen ihmisen sukupuoliviettiä, ja jossa seksuaalitarpeiden tyydyttäminen tehdään riippuvaiseksi taloudellisista oloista. Petra Kelly kirjoittaa:

”On järjetöntä väittää, että valtiolla, byrokratialla, järjestöillä ja teollisuudella ei olisi mitään tekemistä rakkauden kanssa. Suhteisiin liittyy yhteiskunnan asettamia tunteita ja velvotteita: työ, ammatti, politiikka ja talous. Yhteiskunta muovaa jopa tunteemme. Se pystyy monien instituutioiden ja viestinten välityksellä edistämään ja rohkaisemaan tietynlaista käyttäytymistä ja ehkäisemään toisenlaista.”

Kellyn mielestä nykyinen yhteiskuntamuoto kannustaa kilpailuun ja voiton tavoitteluun ja on siksi rakkaudelle vihamielinen. Rakkauteen ja parisuhteeseen liitetään taloudesta tuttuja asioita kuten kateus, epäluottamus, menetyksen pelko, valehteleminen, voimataistelut, solvaukset, törkeydet, alistaminen ja henkilökohtaisen vapauden uhkaaminen. Jatkuva kilpailu alentaa Kellyn mukaan itsetuntoa.

Myös saksalainen juristi Otto Mainzer on pohtinut markkinavoimien vaikutusta ihmisten seksuaaliseen käyttäytymiseen. Eniten hän arvostelee ihmisen esineellistämistä:

”Kun mies kohtaa kadulla hyvin muodostuneen, kaikkia naisellisia piirteitään korostavan naisen, hän reagoi erektiolla. Seksuaalisesti herännyt nainen tuntee vastaavaa kihelmöintia kapealainteista vetreää miestä katsellessaan. Sanonta sex-appeal tarkoittaa vetoamista ja osoittaa olennaisen: tässä ei ole kyse ihmisestä yksilönä, vaan ihmisestä sukupuolensa edustajana. Toisen henkilön olemus huutaa kuin mainoskyltti: ”Huomio. Silmät auki! Tässä tulee siitoseläimen uhkea malli. Eräs, jonka tarkoitus on pitää talouselämä vitaalisena ja lisääntyä. Tämä kutsu ei liity persoonallisuuteen, vaan siihen ulkokuoreen, jota henkilö korostaa. Ja jota hänet on opetettu korostamaan. Seksuaaliset muodot huomioidaan muka vaistonvaraisesti.”

Valtion instituutiot ovat tehokkaita pyrkiessään muuttamaan kansalaisten asenteita. Aikaisempina vuosisatoina uhattiin kirkon kirouksella tai leivän loppumisella niitä, jotka eivät alistuneet määräyksille. Nyt keinot ovat hyvin huomaamattomia. Jos ihminen kapinoi seksuaalista pakkotaloutta vastaan, hänelle ehdotetaan kursseja ja ammattiapua. Valtion käytössä on terapia silloin kun ihminen ei näytä enää mukautuvan sääntöihin. Terapiaan tullut ihminen on haavoittunut ja hänet on siksi helppo sopeuttaa. Seksuaaliterapeutit kehottavat viettämään lomia toisen kuherruskuukauden malliin ja suosittelevat hormonihoitoa. Tietokoneiden avulla autetaan löytämään yhä paremmin toisilleen (=markkinavoimille) sopivia partnereita. Kun tietokone etsii 84,2 prosenttisen sopivuuden, tarkoittaa se työpaikan, vapaa-ajanviettotapojen ja eläkesuunnitelmien yhteensopivuutta.

Mainonta seksuaalisuuden muokkaajana

Mainonta on seksuaalisen pakkotalouden työväline. Ihmiselle on tyypillistä sopeutuvaisuus ja lauman tavoitteiden hyväksyminen. Kun mainonnassa kerrotaan "kaikkien" hankkivan määrättyjä tuotteita, on ”kaikilla” suorastaan velvollisuus hankkia näitä tuotteita.

Mainoksissa käytetään hyväksi myyttisluonteisia käsityksiä seksuaalisuudesta silloin kun arkipäiväiselle asialle annetaan merkitys sijoittamalla se seksuaalisiin yhteyksiin. Kulttuuritutkija Seppo Knuuttilan mukaan mainonta on ”teknokraattisen taiteen muotona ikuista esileikkiä, joka ei koskaan pääty todelliseen yhdyntään”. Kun mainos todistaa tietyn tuotteen välttämättömyyden, myytti selittää mainoksen osatekijänä, miksi tuote on välttämätön.

Ruotsalainen sosiologi Rita Liljeström kutsuu joka puolella esiintyvää seksuaalista kiihotusta eroottiseksi sodaksi.

Englantilaisen selibaattikokemuksistaan tunnetun avioparin, Hodgkinsonien, mukaan seksuaalisten unelmien ja kiihokkeiden syöttäminen johtaa pakonomaiseen seksin harrastamiseen:

”... herrat ja rouvat eivät käyttäydy vaistonvaraisesti eivätkä reagoi luonteeseensa kuuluvin hermoärsykkein, vaan he katsovat toistensa ohi ja tarkkailevat toisiaan opituilla mekanismeilla.”

Ihmiset etsivät toisistaan sellaisia piirteitä, joita heitä on opetettu etsimään, ja näyttelevät toistensa edessä TV:stä oppimansa rakkauden eleet. Varsinainen tunne on työnnetty hyvin syvälle. Seksuaalisen pakkotalouden seurauksena yhä harvemmat pystyvät erottamaan aitoja tunteita niistä, jotka he ovat joutuneet opettelemaan. Aidoille tunteille ei uskalleta antaa sijaa, koska ne eivät kuitenkaan edistäisi valtion edellyttämää ja kaupallisesti kannattavaa perheen perustamista.

Valtion ja talouselämän vaikutuskeinoja on erityisesti nuorten vaikea oivaltaa. Nuori kuvittelee omasta kapeasta näkökulmastaan, että ainakin juuri hän voi itse päättää, keneen hän rakastuu. Jos suhde ei tuota toivottua seksuaalista tyydytystä, nuori syyttää toista, ei valtiota. Vielä siinä vaiheessa, kun lapsia on tulossa, monet kuvittelevat päättävänsä itse, miten käyttävät lisääntymisviettiään. Mutta kuinka voimallisesti kulutusyhteiskunta astuukaan kuvaan mukaan!

Luonnottomaksi on noussut rakkauteen käpertyminen. Kulutusyhteiskunnassa rakkauden uskotaan voivan täyttää se tyhjyys, jonka suvun, työn ja ympäristön pirstoutuminen ovat tuoneet: kun ei ole enää Jumalaa, kotitilaa, työväenluokkaa eikä naapureita - olet sentään Sinä. ”Ja sinun olemassaolosi suuruus täyttää sen tyhjyyden, joka muuten vallitsee”, kärjistää kuuluisa riskiyhteiskuntaa kritisoinut saksalainen sosiologi Ulrich Beck. Beckin mukaan taloudelliset syyt pakottivat menneinä vuosisatoina perheen pysyttelemään yhdessä. Nykyään on syy perheen koossapysymiseen yksinäisyyden pelko. Rakkauden nostaminen kultajalustalle kuvastaa sitä menetystä ja turvattomuutta, jota kulutusyhteiskunnan luonnottomuus on tuonut tullessaan. Englantilaisen sosiologin Keen mukaan olemme ensimmäinen sukupolvi, joka pyrkii idealisoimaan ja demokratisoimaan romanssin. Parisuhteesta on tehty aikuisen ihmisen elämän täyttymys.

Seksuaalisessa pakkotaloudessa luonnollisuus ja spontaanisuus on julistettu eläimellisiksi ja sivistymättömiksi. Partnerin löytäminen ilman kemiallisia apuneuvoja on tehty vaikeaksi. Kun ihmiset tapaavat toisiaan vain lyhyesti ja ulkonaisesti, kasvaa kosmetiikkateollisuuden, plastiikkakirurgian, laihdutusmenetelmien, hormoniterapian ja muiden ulkonäköä kohentavien keinojen suosio.

Luonnonläheisyyttä saatika luonnon rytmiä on jokseenkin mahdoton toteuttaa. Eläimet parittelevat siihen vuorokauden aikaan, kun laji on muutenkin toimeliain. Ihmiselle luonnollisin aika olisi iltapäivä, jolloin tuntoaistit ovat herkimmillään. Yö on kuitenkin ainut aika, jolloin ihmisten yhdessäolo sopii talouselämälle.

Mahtavan vapaa-ajan teollisuuden avulla seksuaalisuudelle annetaan valtion tarpeita edistäviä merkityksiä kuten virkistyminen, stressin ehkäiseminen, työelämässä koettujen menetysten kompensointi, tukahdutettujen tunteiden vapauttaminen, työpaikalle sopeutuminen ja kuluttaminen. Työhön tai kotiin liittyvistä vaikeuksista kärsiviä ihmisiä neuvotaan etsimään lohtua tyydyttävästä sukupuolisuhteesta. Seksiä käytetään keinona tulla toimeen syvällä piilevien henkilökohtaisten ongelmien ja surujen kanssa. Seksin käyttö ongelmien ratkaisemiseen on verrannollinen kemiallisten rauhoitteiden käyttöön.

Kun itsetunto saa kolauksen jossain asiassa, haluaa ihminen osoittaa pätevyytensä jollain toisella alalla. Näin on rakennettu erilaisia maastomerkkejä. Monelle on helpointa saavuttaa menestystä viekottelemalla vastakkaista sukupuolta. Se ei vaadi erityisiä älyllisiä taitoja eikä vastuullista suunnittelua. Riittää kun saa kumppanin sänkyyn