dissidentti - Tiede ja todellisuus

http://dissidentti.org/femiininentietoteoria.html

Valt.tri Marketta Horn

Alustus Suuressa filosofiatapahtumassa, Tampere-talo 8.-9.4.2000

Ihmiskuva ja tieteen uudet lähestymistavat

Symposio: Mikä tieteessä on totta?

Tiede tarvitsee ulkopuolisen popularisoijan, näkyy Tervon kirjan huomiosta. Vaikka inkeriläisiä on
tutkittu iät ajat, vasta Tervon kirja toi silmien eteen tapahtumat.

Tiivistelmä alustuksesta:

Mikä tieteessä on todellisuutta?

1. Sulkeeko tiede todellisuuden ulkopuolelleen?

2. Miksi käsitteet tiede/todellisuus ovat muutoksessa: kvantti, nainen, luonto

3. Sukupuoli ja sukupuolielimet tutkimuksen metaforana

4. Kokonaisvaltaisen tutkimuksen nelikenttä: tiede, kieli, luonto ja intuitio tiedon lähteinä

5. Paradigman muutos: luonnon kestokyky mittapuuksi

6. Ihmiskuva - mikä laskussa, mikä nousussa?

Selvitän aluksi tieteen vaikeaa asemaa 1900-luvulla. Minkälaisia uusia tuntosarvia tiede vaatii edistääkseen yleistä hyvää? Lähden siitä vanhanaikaisesta näkemyksestä, että tieteen, varsinkin tässä yhteydessä, kun olemme filosofian päivillä, tarkoitus on eettinen eli edistää yleistä hyvää. Ei markkinataloudellinen. Lopuksi esittelen lyhyesti, mikä erityinen sanoma liittyy ihmisen seksuaalisuuteen kurottaessa umpeen tieteen ja todellisuuden kuilua. Esittelen jonkinmoisen femiinisen tietoteorian.

Suuri hätäni koskee luonnon kestokykyä. Onko syy tuhoavaan tilanteeseen ihmisen perusolemuksessa vai tieteessä itsessään? Jos syy on tieteessä ja sen perusteella luodussa elämänmallissa kuten oletan, on tieteellisyyden kapea-alaisuutta laajennettava.

Jaan tieteen karkeasti kolmeen osaan:

filosofinen tiede sisältää eettiset normit: miten elämän edellytykset turvataan planeetalla nimeltä maa.
Toiseksi on Victor Frankensteinin tiede eli tiedemies leikkii jumalaa omilla kokeillaan.
Kolmas on markkinataloustiede. Raha ratkaisee - tutkitaan sitä mistä tiedetään saatavan rahaa.

Miksi käsitteet tiede ja todellisuus muuttuivat 1990-luvulla?

Kvantti: Tiede itse on kriisissä - moderni fysiikka osoittaa, että vielä ei voida selittää loogisesti, mitä maailmassa tapahtuu.
Nainen: Naisia on yhä enemmän tiedemaailmassa - maailmankuva syklinen, sisätilainen
Luonto: Ilma, maa ja vesi sekä ihminen itse ovat katastrofaalisessa tilassa - tieteen saavutuksista huolimatta, vai juuri niiden vuoksi?

__________________

* Käytän sanaa femiininen erotuksena biologisen (naisellinen), kulttuurisen ja sosiaalisen (feministinen) naistutkimuksen käsitteestä. Ymmärrän femiinisellä aistillista/intuitiivista naisnäkökulmaa. Se tarkoittaa itämaalaisittain naisen magneettista jin-energiaa erotuksena miehen sähköiseen jang-energiaan. Olen tietoinen esim. Toril Moin jaottelusta feministinen, naispuolinen, naisellinen.

Kvanttimekaniikka kyseenalaistaa tiedon alkuperän

Vielä 1700-luvulla ymmärrettiin, että tiede on vain yksi väline, jonka avulla ihminen saa tietoa todellisuudesta. Kuitenkin viime vuosisadan aikana on tieteellinen tiedonhankkimistapa noussut johtavaan asemaan pyrittäessä hallitsemaan yhä suurempia kokonaisuuksia.

Tiede määritellään "yleispätevien ja varmojen tietojen kokonaisuudeksi". Todetun säännönmukaisuuden perusteella päätellään toisia, sinänsä tuntemattomia tosiasioita. Nykyinen tieteellinen tietoteoria perustuu sellaisten varmoina pidettyjen tieteiden sovellutuksiin kuin fysiikka ja biologia. Kun fysiikassa on tullut esiin asioita, joita tutkijat eivät voi nimittää muuta kuin piilomuuttujiksi tai apuhiukkasiksi, on tiedon perusteita uusittava ja tietoteoriaakin laajennettava. Kvanttifysiikan tuloksista on otettava oppia myös yhteiskuntatieteissä, sosiologiassa ja jopa filosofiassa. Poliitikkojen on otettava vakavasti tieteen viimeisiä tuloksia.

Kvanttimekaniikan edistyminen on asettanut kyseenalaiseksi kaksi tieteen peruslähtökohtaa. Tieteen vaatimaa objektiivista tietoa ei ole olemassa, on vain yleistyksiä karkeista todennäköisyyksistä. Toiseksi, ei ole mahdollista erottaa tutkijaa tutkimuskohteesta. Tutkimuksen tekijän persoona ja ymmärtävä mieli ovat osa tutkimusta. Tämän todistaa se, että samanlaiset koetilanteet ja havaintokohteet ovat antaneet samoilla kieli- ja kulttuurialueilla tai samoissa alku- ja väriverkostoissa erilaisia tuloksia. Se joka mittaa ja tarkkailee, vaikuttaa tutkimuksen lopputulokseen.

Kvanttifysiikka on tuonut esille, että pienimpiä yksiköitä tutkittaessa ilmenee selvittämätöntä epätarkkuutta ja asioita, joita nykytieteen kriteereillä ei voisi tapahtua. Esimerkiksi valonsäde voi olla sekä aalto että hiukkanen riippuen siitä, heijastuuko se tummaan pintaan vai kulkeeko se avaruudessa. Ihmisen mekanismin tutkiminen edellyttää ihmisen tappamista, mikä taas tekee mahdottomaksi ihmisen elämän tutkimisen. Kvanttimekaniikkaa ei pystytä selittämään - eihän kaksi kappaletta voi olla samaan aikaan kahdessa eri paikassa, mutta niin laser kuin transistori toimii. Lohduttavaa on kuulla, että ihmisen aivokapasiteetista on käytössä vasta kymmenen prosenttia. Vähitellen saamme selvyyden kvanttimekaniikasta, kunhan emme odotusaikana tuhoa itseämme emmekä tätä maapalloa.

Kvanttifysiikassa tapahtumat ja valinnat eivät ole mustavalkoisia joko-tahi -tilanteita vaan sekä-että -tapahtumia. Tieto muodostuu partikkelien välisistä suhteista, ei partikkeleista itsestään. Danah Zorah puhuu uutta kehitellessään nimenomaan kvanttiyhteiskunnasta. Yhteiskunta jakautuu pieniin kyliin, jotka tärkeiden toimintojen osalta ovat omavaraisia.

En paljoakaan ihmettelisi, jos joku paunio alkaisi järkiperäisyyteen vedoten vaatia keskiaikaisen litteän maakäsityksen palauttamista. Kenenkä ihmisen aivot voivat todella ymmärtää, että pyöreän pallon ympäri voi kävellä olematta koskaan pää alaspäin? Jos nykyään menee liian pitkälle litteän maapallon ulkopuolelle, putoaa siitä pois, nimittäin mielisairauteen. Mielisairauden pelkoa voidaan verrata siihen pelkoon, jota ihmiset ennen tunsivat maan laidalta putoamista kohtaa. Suhteutettuna keskiaikaiseen ajatteluun aaveet ja henget eivät olleet sen käsittämättömämpiä kuin atomit, hiukkaset, fotonit ja kvantit tänä päivänä. Vai kuka tietää mitä elektroni on? Miten ääni kantaa kahden NMT-puhelimen välillä lausuttuja sanoja tyhjän avaruuden läpi?

Nainen tutkijana Mies tutkijana

Subjektiivisuus Objektiivisuus

Henkilökohtainen (perinteinen totuus) nimettömyys, persoonattomuus

Arkipäivän realiteetti Teoria

Käytännön työn ohessa Irti ruoan ja lämmön tuotannosta

Semantiikka "Eksaktit" käsitteet ja määritelmät

Henkilökohtaisuus Yleispätevyys

Poikkeukset Säännöt

Tieteen immuuni ydin

Tieteen luoma todellisuus tarkoittaa miehen todellisuutta, objektiivisuus miehen maailmankuvaa. Ongelmana tieteessä on, että miehen kokemus esitetään kokemuksen perusmallina. Objektiivisuus ei tarkoita feministitutkijoille muuta kuin niissä normeissa ja moraaliopeissa pysymistä, jotka valtiossa kulloinkin ovat vallitsevassa asemassa, tällä hetkellä kansainvälinen kilpailukyky, markkinatalous, palkkatyö ja seksuaalielinten tyydytys.

Nykyään tieteen tutkimuskohde nousee yhä useammin tieteen itsensä asettamista ongelmista. Kehosta irtautuneet päät tutkivat toisten kehosta irtautuneiden päiden keksimiä asioita. Ja siitä maksetaan.

Naisten tutkimus lähtee arkipäivän kokemuksesta. Nainen yrittää ymmärtää tutkimuskohdettaan sisältäpäin. Menetelmä lähtee kohteesta eikä tutkimustraditiosta. Sara Heinämaa kirjoittaa: ”Ne ihmiset, jotka ovat viimeisen kahden tuhannen vuoden aikana kirjoittaneet, maalanneet tai filosofoineet hyvin, ovat aina saaneet nauttia aterioista ja vain harvoin valmistaneet niitä.”

Tiede selvemmin kuin muu tutkimus kuuluu miehisten toimintojen piiriin. Historia on jaksotettu sen mukaan, miten valtaapitäjät kulloinkin ovat muuttuneet. Naisen työ uusintajana nähdään inhimillisen elämän luonnollisena reunaehtona. Vasta kun 1970-luvun vaihteessa tutkimuksiin otettiin mukaan perhe, reproduktio ja seksuaalisuus, alettiin luoda uusia teorioita, käsitteitä ja metodeja, pohtia tieteellisen ajattelun metatasoa, sen syvärakennetta. Aino Saarinen kirjoittaa purkamisprojektista ja rakentamisprojektista.

Harding ja Hintikka (1983, s. ix) puhuvat nykytieteen yhteydessä seksistisestä vääristämisestä. Heidän mukaansa patriarkaalinen tiede pohjautuu käsitteellisen ajattelun ytimeen. Se on immuuni muille näkökohdille. Merkitykset ovat niin syvässä, että nykyisillä menetelmillä niihin ei päästä edes käsiksi. Tieteellisen tiedon taustalla on näkymättömiä arvoja ja muita metafyysisiä lähtöasetelmia. Juuri alistamisen menetelmät kuuluvat heidän mukaansa käsitteellisen ajattelun "immuuniin" ytimeen. Naisten tutkimus- ja toimintatapaa vähätellään. Kevät Nousiainen kirjoittaa:

"Oikeustieteen opiskelijana ja tutkijana minua on vaivannut kokemus oikeustieteen lähtökohtien ja arkisen kokemusmaailmani jollakin tavoin perustavanlaatuisesta erosta. Oikeustieteen perusteet ovat tuntuneet itsessään johdonmukaisilta, mutta viime kädessä oman elämänkokemuksen valossa vierailta ja vaikeilta ymmärtää." (1992, s. 15)

Naisen kaksinkertainen todistelupaine

Väitöskirjaa tehdessäni jouduin itse vakavan kysymyksen eteen: miten keplotella tieteen ja todellisuuden välimaastossa. Miten tehdä tieteellisesti pätevä tutkimus, joka kuitenkin vastaisi kokemaani arkipäivän todellisuutta? Kuinka usein kaipasinkaan laajempia välineitä asiani esittämisessä kuin perinteiset tieteelliset menetelmät. Tieteellisyys alkoi tutkimuksen edistyessä merkitä ennen kaikkea niiden lähtökohtien kunnioittamista, joista aikaisemmat tutkimukset kyseisestä aiheesta oli tehty. Kukaan ei kieltänyt minua luomasta jotain uutta, mutta tällöin olisin joutunut itseäni suuremman kysymyksen eteen. Ensin olisi todistettava vanha vaillinaiseksi ja sitten vielä uusi käyttökelpoiseksi. Hegemonian vastainen argumentointi täytyy olla monin verroin parempaa kuin valta-asemia säilyttävä tutkimus.

Kun itse kävin väitöskirjaani varten läpi kaikki rauhanomaisesta rinnakkainolosta kirjoitetut väitöskirjat niin Neuvostoliitossa kuin Saksassa, huomasin väitöskirjoissa saman kaavan, mutta en yhteneväisyyttä arkipäivän tai edes valtiollisten tapahtumien kanssa. Väitöskirjat seurasivat omaa logiikkaansa, joka oli kaukana todellisuudesta.

Tuntui hyvältä, kun joku feministitutkija kirjoitti: naiset riisuvat tieteellisestä tutkimuksesta nimettömyyden ja teknisyyden. Tulokset ovat lihaa ja verta. Ne on joku saanut, jolla myös on oma henkilöhistoria. Tiesin, että kansalaisten tulee tuntea ihminen väitöskaavun sisällä, tohtorinhatun alla.

Naiset käyttävät myös materiaalia, jota aikaisemmin on pidetty vähäpätöisenä. Kirjeet, muistelmat ja päiväkirjat, mutta myös muut arkipäivän huomiot luovat tutkimusta. Kuolleet ja keskivertoja esiintuovat tilastot, ideologiset ohjelmat ja mekaaniset pöytäkirjat tarkistutetaan ihan oikeiden ihmisten tulkinnoilla. Tutkimuskohde puhuu. Kun "tutkimusaineisto" itsekin saa asettaa kysymyksiä, joutuu tutkija arvioimaan lähtökohtiaan ja päätelmiään eri subjektien kannalta.

Etevä jekku tieteen pysähtyneisyyden jatkuvuudelle on vaatimus kirjallisuuteen perehtymisestä. Kun ei ole mihin perehtyä, ei tutkimusta voi tehdä. Kun naisen menneisyydestä ei tiedetä, voidaan helpommin olla näkemättä hänen työnsä kehitystä nykyisenäkään aikana. Nainen vain aina tekee sitä samaa reproduktiota, kun mies muuttaa valtiota ympärillä. Käsky vedota tieteessä entisiin tutkimuksiin ja pyytää tieteen määrärahoja anottaessa lausuntoja professoreilta, tarkoittaa samaa kuin estää uusi näkökulma.

Kurjuustutkimuksesta on kyse silloin, kun naisen väitetään olevan potentiaalisesti miehen kaltainen. Tämähän viittaa siihen, että tavallinen nainen ei ole vielä ihminen. Nainen havaitaan vasta, kun hän tavoittelee tai saavuttaa miehen oikeudet, elää julkisessa elämässä miehen ehdoilla.

Sukupuolielimet tutkimustavan metaforana

Belgialainen psykoanalyytikko Luce Irigaray käyttää sukupuolielimiä metaforana. Sukupuolielinten fyysinen sijainti ja toimintatapa vaikuttavat tapaan hahmottaa maailmaa. Naisen sukupuolielimet sijaitsevat kehon sisällä. Ne sijaitsevat sisätilassa, missä vallitsee ykseys. Ne eivät ole jatkuvasti havaittavissa tai vaurioitettavissa ulkopuolelta. Naisen sukupuolielimillä voi vain ottaa vastaan tai synnyttää jotain, mikä on osa itseä. Kyse on kosketuksesta. Tästä ovat todisteena naisen häpyhuulet, jotka jatkuvasti koskettavat toisiaan.

Samoin naisen tekemän tieteellisen tutkimuksen seurauksena ei synny jotain tavatonta ja ihmiskehosta erillistä vaan jotain, mikä kasvaa ihmisen itsensä sisästä, osana ihmistä. "Feministinen maailma ei synny viivasuoraa tietä yhdestä suunnasta kiinnipitävän paineen tuloksena vaan syklistä, kehää kiertävää rataa", kirjoittaa Marilyn French (1986, s. 617)

Miehisen tieteellisyyden logiikka vastaa Irigarayn mukaan miehistä seksuaalisuutta, fallista käyttäytymistä. Siitin ja kivekset riippuvat muun elimistön ulkopuolella. Koska miehen sukuelimet ovat ulkopuolella, on miehen suojeltava niitä. Miehen arvot ovat virittäytyneet puolustautumiseen ja ulkoisiin mekanismeihin. Miehen sukuelimiä voi verrata myös välineisiin kuten työkaluihin ja aseisiin, joilla tehdään jotain tai puhkaistaan jotain tai joilla pyritään tai tunkeudutaan johonkin.

Miehen biologinen suvunjatkamistehtävä on suoritettu yhdessä yhdynnässä. Sotaisa yhteenotto noudattaa samaa fallistista kaavaa: hyökkäys, valloitus, omistaminen, alistaminen. Naisen suvunjatkamistehtävä käsittää yhdeksän kuukautta raskausaikaa ja kuusi kuukautta imettämistä.

Mies - siitoskulttuuri Nainen - sulautumiskulttuuri

Fyysinen sijainti

kehon ulkopuolella kehon sisällä

erillisyys ykseys

helposti vaurioitettavissa turvassa

tunkeudutaan otetaan vastaan

Toimintamekanismi

kertapamaus monikokemuksellinen, syklisyys

yhdessä yhdynnässä 9 kk raskautta, imetys

Lopputulos

syntyy jotain erillistä syntyy osana itseä

Myös miehen ja naisen kokemukset varhaisina elinvuosina vaikuttavat heidän erilaiseen tapaansa hahmottaa maailmaa ja tiedon alkuperää. Ensimmäinen ihmisen tietomaailmaan vaikuttava tapahtuma on syntymä. Syntymän jälkeinen aika on tyttövauvalle huomattavasti helpompi kuin poikavauvalle siitä yksinkertaisesta syystä, että hän voi vuosi vuodelta samaistua siihen tuttuun ja turvalliseen, johon hänen ensimmäinen läheisyyden tunteensakin liittyi eli äitiin. Pojan on kasvaessaan mieheksi erottauduttava selkeämmin äidistä kuin tytön kasvaessaan naiseksi. Evelyn Fox Keller kirjoittaa

"Feminiinisyys muotoutuu siten läheisyyden ja samanlaisuuden kokemuksesta. Näin läheisyys liitetään erityisesti naisiin. Maskuliinisen identiteetin kehityksen edellytyksenä on minuus, joka on selvästi erotettu äidistä. Näin erillisyys liitetään erityisesti miehiin."

Femiininen tutkimus luo sulautumiskulttuuria. Se pyrkii sulautumaan siihen ympäristöön, jota se on kehittämässä. Miehinen tutkimus luo siitoskulttuuria. Siitoskulttuurissa syntyy jotain ympäristöstä erillistä ja ympäristöä muuttavaa, jotain mikä on erillään ihmisestä ja luonnosta. Se luo fallista arkkitehtuuria, patriarkaalista siveysoppia ja kartesiolaista maailmankuvaa.

Sulautumiskulttuurissa maailma koostuu itse itseään täydentävistä verkostoista ja vuorovaikutuksista. Mikään yliluonnollinen kaava tai raamatullinen Jumala ei hallitse maailmaa, vaan maailma sisältyy ihmiseen itseensä ja kaikkeen olevaiseen. Elämä on ihmisen sisällä. Jokaisella on immanentti tietoisuus omasta tarkoituksestaan kokonaisuuden osana.

Mies korvaa omaa seksuaalista ailahtelevaisuuttaan pyrkimällä hallitsemaan tieteellisen tarkasti ulkopuolista maailmaa. Siksi mies korostaa mekaanista ja ulkokohtaista tietoa. Luomalla ideoita, historiaa ja tiedettä, mies kompensoi kateutensa naiselle, joka pystyy synnyttämään elämää.

Aili Nenola sanoo, että arkipäivän läheisyys ja tunnesiteet vallanpitäjiin tekevät ehkä naisille vaikeaksi kehittää miesvallan kyseenalaistavaa maailmankuvaa.

Femiinisen tietoteorian nelikenttä

Femiiniseksi tietoteoriaksi voi mielestäni kutsua sitä koko kenttää, josta sulautumiskulttuuria edustava nainen ammentaa tietonsa.

Femiinisen tietoteorian nelikenttä

Empiirinen tietoteoria

1 3

faktatieto luonto

(toistettavuus) (tarkkailu)

Opillinen Kokemuksellinen

tietoperusta 2 4 tietoperusta

kieli immanentti tieto

(filosofia) (intuiitio)

Esoteerinen tietoteoria

Kaaviossa on pohjana Tuula Vaskilammen vaihtoehtoterveydenhoitoa varten kehittämä malli.

Nelikentässä erotetaan kokemuksellinen tieto, jonka olemme oppineet sosiaalistumisprosessissamme (elämällä) ja opillinen tieto, jota meille on varta vasten opetettu koulussa. Nelikentässä erotetaan myös tieto, jonka ihmiskunta on hankkinut kirjoittamalla (historia) ja mittaamalla (arkeologia) siitä tiedosta, minkä hän saavuttaa muiden kuin viiden aistin välityksellä.

Vanha tieteellinen ajattelu Uusi tieteellinen ajattelu

toistettavuus sekä-että

objektiivisuus tutkija (ymmärtävä mieli) osa

kirjanopillinen ilmaisumuoto vapaa lauserakenne

hierarkkisuus horisontaalisuus

kronologisuus syklisyys, orgaanisuus

mitattavuus

pilkottavuus asioiden väliset suhteet

systemaattisuus, datakeskeisyys

ei luonnollisuutta, ei inhimillisyyttä

deduktio abduktio

induktio

suuret julkilausumat ja kongressit pienryhmät

1. Faktatieto

Nykyaikainen tiede sai alkunsa 1600 -luvulla jolloin tieteen päämääräksi tuli ihmisen herruus luonnon yli. Maaret Wager kirjoittaa: tieteellinen vallankumous tuki hyvin suurteollisuudelle tärkeää jakautumista julkiseen ja yksityiseen, järkeen ja tunteeseen, tosiasioihin ja arvoihin, objektiivisuuteen ja subjektiivisuuteen. Tieteelle oli ominaista:

toistettavuus
ryhmiteltävyys (tiedon järjestelmällinen kokonaisuus)
laskettavuus - loogisuus
perusteltavuus - pohjautuu entisiin tutkimuksiin

Tieteellinen tieto ei ole valheellista. Tiede tutkii perustellusti, mahdollisimman neutraalisti ja entisiin tutkimuksiin nojautuen kohdettaan. Tieteen ongelma ei ole, että se valehtelisi siinä mitä se näkee, vaan mitä se jättää näkemättä. Todellisuus ei mahdu tieteen viitekehykseen.

Jos tiede sulkee todellisuuden ulkopuolelle niin herää kysymys, kenen todellisuuden se sulkee pois. Filosofian päivillä kun olemme, herää myös kysymys, mitä eettisiä seurauksia siitä on, että tiede sulkee todellisuuden ulkopuolelleen.

Etevä tiedemies välittää meille sirpaletietoa todellisuudesta. Se on hyvä - meillä on edes sirpaleita. Mutta tutkimustulosten puilta ei voi nähdä todellisuuden metsää. Erityistutkijaa ei saisi kuulla tehtäessä yleisiä päätöksiä. Näiden legotutkijoiden ajatuksissa maailma voidaan hajauttaa osiin ja koota uudelleen, lajeja voidaan yhdistellä, kasvien ominaisuuksia siirtää eläimiin. He ovat erikoistuneet kapea-alaiseen palikkatietoon. Elämä voi jatkua.

Satu Hassi kirjoittaa vuonna 1987: Asevarustelun jokainen osanenhan on täysin oikein ja kohdallaan sen ajattelun mukaan, johon tiede on meidät kasvattanut. Kaikki on oikein ja moitteetonta - toimiva ase. Paitsi lopputulos.

Erik Allardtin mukaan tiede on nykyään uskoa tavoite- ja tulosjohtamiseen, huippuyksiköihin, laitosten välistä kilpailua ja tieteen yhteyttä nimenomaan teknologiaan. Moderni tiede on alkanut tuottaa itse ne ilmiöt tai objektit, joita se havainnoi.

Yhteiskuntaan pirstaletietoinen ajattelu on vaikuttanut työnjakoa lisäten. Energia tuotetaan yhdessä maassa, ravinto toisessa. Erikoisasiantuntijoita koulutetaan niin, että parhaiten palkattu lääkäri tuntee yhden elimen ihmisen kehossa.

Valtio hierarkioineen ja ministeriöineen on tieteellisen ajattelun luoma konstruktio. Myös ihmisen elinympäristöä voimakkaasti tuhoavat tuotteet perustuvat tieteellisen tutkimuksen tuloksiin. Atomiase, ydinvoima ja Hornet-hävittäjä ovat tieteellisen kehittelyn huipputuotteita.

2. Kieli

Tieteellinen tieto ilmaistaan kielellisesti tai numeerisesti. Erityisesti empiirinen opillinen tietoperusta välittyy vain ja ainoastaan kielen avulla. Tieteellinen kieli on abstraktia, persoonatonta ja vähäilmeistä. Ensin on opittava se kieli ja sitten ajattelemaan sen kielen ilmauksin. Miesten kieli on looginen, lineaarinen ja hierarikkinen. Kieltä tarvitaan, koska tieteellä ei ole mitään arvoa ellei se ole vaihdon väline.

Nainen kerää tietoa vuorovaikutuksessa, jossa toimitaan tyypillisesti pienissä 2-3 hengen keskusteluryhmissä. Tapahtumia ei tulkita pelkästään sanojen ja tekojen pohjalta, vaan myös ei-kielellisten vihjeiden pohjalta. Kun on kyse puheesta, tehdään havaintoja myös kasvonilmeiden, äänensävyn tai asennon perusteella. Empaattisuus ja palaute antavat lisätietoa.

Kuitenkin kieli on rajallinen tiedon välittäjänä. Albert Einstein on sanonut, että jos hän olisi pitäytynyt kielen luoman maailman rajoihin hän ei olisi saavuttanut keksintöjään. Intuitiivista tietoa ei voi aina edes ilmaista käsitteillä.

Juuri kirjallisen kulttuurin syntyminen merkitsi tavallisen kansan ja sen mukana naisen sulkemista valtatradition ulkopuolelle.

Jotta ihmisiä voitaisiin hallita kuin koneita, olisi ihmisellä oltava koodikieli. Sanoille ja käsitteille ei kuitenkaan voi muodostaa yksiselitteisiä merkityksiä. Tämän tietävät erityisesti kielenkääntäjät. Merkitykset syntyvät sanoja käyttävien ihmisten kasvu- ja kouluttautumisympäristössä. Kieli on aikaan ja paikkaan sidottu. Ludwig Wittgenstein sanoo: sanan merkitys tulee esille sen käytössä. Tieteellinen väittely on siten kiinnostava vain, jos väittelijät ovat omaksuneet käsitteet samasta lähteestä.

Joidenkin tutkijoiden mukaan kuva on verrattomasti parempi tapa lisätä ymmärrystä jostain kohteesta kuin puhe. Siksi he kehittävät malleja teorioiden siasta (Antti Hautamäki, HS 20.12.96). Osmo A.Wiio kutsuu kieltä tietojen sarjakäsittelyksi. Kehityshistoriassa se on uusi tulokas. Sen sijaan hahmojen ja kuvien käsittely on meillä myötäsyntyistä.

Naisten kielellistä valta-aluetta on ollut arkinen ja intiimi puhe (Laitinen 1989, s. 249). Naiset ovat harvoin käyttäneet julkista tai virallista kieltä. Naisen historia julkisen kielen käyttäjänä on lyhyt. Verbaalinen kieli on naisten vankila. Nainen joutuu astumaan sisään falliseen symboliseen järjestykseen. Tässä on yksi syy siihen, miksi naisen historiaa on vaikea tutkia perinteisillä empiirisillä menetelmillä.

Tutkimusmenetelmänä semantiikka on silta maskuliinisen mittaavan ja eksaktin tieteellisyyden ja femiinisen aistillisen ja holistisen tutkimuksen välillä. Semanttisilla menetelmillä saadaan esille merkityksen mielekkyys (Horn 1992). Semantiikan avulla on mahdollista osoittaa, miten inhimillinen olemassaolo ja kulttuuri vaikuttavat niihin sanoihin, joita käytämme.

Läntisen ihmisen identiteetti on viimeisten vuosisatojen aikana perustunut lineaariseen aikaan, positivistiseen ajatteluun ja koodattuun tietoon, kirjoittaa filosofian tohtori Hannele Koivunen. Läntinen ihminen on opetettu havaitsemaan näkyviä asioita ja määrittelemään itsensä itsestään kirjatun verbaalisen tiedon kautta.

Nykykulttuuri pelkää runouden assosioivaa ja musikaalista kieltä, joka lähtee rationaalisen tietoisuuden takana sijaitsevista merkitysulottuvuuksista.

Yksi esimerkki kielen alistavasta vaikutuksesta on, että vaginaa tarkoittavaa sanaa ei ollut sen paremmin latinan kuin kreikan kielessäkään ennen vuotta 1668. Naisen munasarjoja pidettiin kiveksinä ja siittimen poissaoloa jonkin puuttumisena.

Kieli sisältää aina niiden ideologian jotka ovat vallassa.

Kun tein väitöskirjaani semanttisesta käsiteanalyysistä, olivat miesten valtioteot tutkimusteni valossa kovasti näennäisiä. Minulle oli käsittämätöntä, että he allekirjoittavat sopimuksia ja lähettelevät toisille päämiehille sähkeitä, jotka ovat täynnä käsitteitä, joiden merkityksestä kummallakaan osapuolella ei ole harmainta aavistusta.

3. Luonto

Miksi meillä on neljä vuodenaikaa? Tieteellinen selitys kertoo, että maapallo pyörii akselinsa ympäri. Luonnollinen selitys: maan täytyy saada levätä, jotta se voi luoda taas uutta elämää keväällä.

Pari tuhatta vuotta meille on opetettu, että luonto on meidän raaka-ainevarastomme. Luonto on meitä varten. Nyt ymmärretään, että luonto ja tämä planeetta maa on kuin avaruusalus - vain sillä erotuksella että meillä ei ole paikka minne pysähtyä tankkaamaan. Meidän on tultava toimeen sillä materiamäärällä, jonka olemme aikojen alussa saaneet.

Sokrates kirjoitti rumasti: Kaupungeissa asuvat ihmiset opettavat minua, puilla ja pensailla ei ole minulle mitään opetettavaa. Luonto ja eläimet ovat vain ihmistä varten.

Kun nykyaikainen tiede sai alkunsa 1600-luvulla, tieteen päämääräksi tuli ihmisen herruus luonnon yli. Isäjumalasta tuli Luontoäidin korvike (Näre 1989, s. 277). Mitä enemmän tieteellinen rationaalisuus kehittyi sitä enemmän ihminen erottautui luonnosta. Maailman piti olla hallittava. Luonnon lakeja ei vielä pystytä hallitsemaan. Saatamme loukkaantua, kokea “luonnollisia tunteita” ja joutua luonnon voimien ripoteltaviksi.

4. Immanetti tieto

Intuitio - scientia intuitiva, tarkoittaa oivallusta, kokonaisuuden ja sen osien tajuamista. Intuitiivinen tieto yhdistää ihmisen maailmankaikkeuden alkuvoimaan. Sitä kutsutaan myös intellektuaaliseksi suhteeksi jumalaan. Jean Paul Sartre menee vielä pitemmälle: Ei ole olemassa muuta kuin intuitiivista tietoa. Deduktio ja looginen argumentointi, joita virheellisesti kutsutaan esimerkeiksi tietämisestä, ovat vain intuitioon johtavia välineitä.

Matti Bergström sanoo löytäneensä alkiotutkimusten kautta ihmisessä erityisen jumalkanavan, kolmannen kanavan, joka ei välity aistien eikä tajunnan kautta. Kolmannen kanavan käyttöönotto tuo hänen mukaansa rajattoman vapauden ja korkeamman älykkyyden.

Intuitiivinen tieto tulee viiden aistin ulkopuolelta. Riittävä tieto saadaan riittämättömän informaation varassa, ihmisen ikioman kirjaston hyllyiltä.

Sana intuitio tulee latinasta in ja tueri. Se tarkoittaa katsoa sisäänpäin. lat. immanens - sisäinen, sisällä asuva, sisältyä johonkin, kokemukseen kuuluva, Jumala luonnossa.

Einstein kuvaa keksintöjään: Peruslakien löytämiseen ei ole olemassa loogista tietä, siihen voi johtaa ainoastaan intuitio, jota tukee sympaattinen kosketus kokemukseen. Kant oli sitä mieltä, että tietoisuuden avulla ihminen pystyy johtamaan luonnolle lakeja - tällöin tietoisuus on = intuitio.

Ihminen voi tietää asioita, vaikka ei ole niistä koskaan lukenut tai niitä ei ole vielä koskaan tieteellisesti tutkittu. Immanentti tieto pohjautuu vaistoon ja intuitioon, ei mekaanisesti todistettaviin faktoihin (Barr, Birke 1994, s. 474). Intuition kautta saatua tietoa ei voi empiirisesti testata eikä havaita pelkästään viiteen aistiin perustuvalla tarkkailulla. Tämä ei tarkoita, että immanentti tieto olisi yliaistillista. Kaikki eivät vain tunnista vielä näitä tietokanavia. Se kuuluu siihen platoniseen traditioon, jonka mukaan "kaikki tieto olevaisesta ei ole aistiemme vallassa, vaan sisällämme vaikuttavassa jumalallisessa kipinässä".

Osmo Lampinen kirjoittaa, että intuitio syventää älyllistä tietoa (Tiedepolitiikka 96, s. 2). Hän siteeraa Radhakrishnanin ajatusta, että intuitio on samaistumalla saatua tietoa asioiden aitoudesta. Intuitiossa ihminen tulee yhdeksi tiedon kohteen kanssa. Tieto ei ole minän ulkopuolella, vaan osa minää.

Intuitivisen tiedon vastaanottaminen ja hyödyntäminen vaatii samanlaista ehdottomuutta ja rehellisyyttä kuin tieteellisen tiedon kehittäminen. Ihminen sensuroi aisti-ilmiöitä, ja jopa terve järki, arvostelukyky, fantasia ja muisti joutuvat ankaran itsesensuurin kohteeksi. Kun meidät on opetettu arvostamaan ulkokohtaisia asioita, joudumme peittämään oman sisäisen äänemme.

Keskeistä on poisoppiminen. Ihminen on sivistyessään etääntynyt pitkälle itsestään. Aivot ovat sopeutuvaiset ja tottelevat rationaalisia käskyjä. Aito tieto on erotettava siitä, mikä on pelkästään järjen ja opetuksen vaikutuksesta tarraantunut ihmismieleen. Ihmisen on oltava riittävän tietoinen, että erottaa intuition omista toiveistaan ja pelostaan. Kooodattu tieto on hiljaisen tiedon vastakohta.

Yhteenveto nelikentästä: Paradigman muutos

Paradigmamuutos tarkoittaa sitä, että perinteinen tutkintakehys ei ole enää sovitettavissa yhteen todellisuuden kanssa. Tutkimuskohde ja sitä koskevat säännöt, metodiset, normatiiviset ja teoreettis-käsitteelliset välineet eivät anna enää adakvaattia kuvaa siitä mitä ihmiset näkevät ympärillään tapahtuvan.

Tiina Vainio kertoo: Sokrates ja pojat lakanoissaan määrittelivät ihmisen irralliseksi kökkäreeksi omassa avaruudessaan. Talousteoriat, jotka toinen poikakerho keksi pari sataa vuotta sitten, perustuvat samalle idealle tuorekelmuun pakatusta minuudesta. Matti Bergström sanoo: tieto on eilen tutkittua ja aina vanhaa.

Nelikentässäni tiedettä kehitetään demokraattisemmin - tieto ja totuus tarvitsevat meitä kaikkia! Tunteet, kokemus ja intuiitio otetaan mukaan tieteeseen. Ollemme tieteestä riippuvaisia koska nykyajan ongelmat ovat havaittavissa vain tieteen tuntosarvilla, mutta jos teoria muuttuu ideologiaksi, ei tiedekään kerro meille miten vaarallista ydinvoima on.

Todellinen ihmiskuva

1500 luvulla alettiin puhua kartesiolaisesta teatterista. Koska sielu ja keho olivat Decartelle toisistaan erillisiä, ohjasi teatteria eli materiaa tietoinen minä. Uudessa ajattelussa Miksi tuntuu tältä olla minä ei johdu siitä että olen tällainen. Mikään tieteellinen tutkimus ei voi selittää, miksi minun kehoni reagoi juuri näin ja miten se reagoi. Vain sisäinen itseni voi sen tietää.

Miksi maailma ei parane vaikka tiede kehittyy?

Aivoprofessori Risto Näätänen on esittänyt kysymyksen: Miksi ihmiskunta ei hyödynnä elinolojensa säilyttämiseksi sitä tietoa ja teknologiaa, joka sillä on? Hän ihmettelee, onko vika poliitikoissa, teollisuuden johtajissa vai peräti tiedemiehissä itsessään. Toinen tohtorismies Seppo Priha osoitti HS:n mielipidepalstalla, miten valta on “linkitettyä vallan täytettä” harjoittavalla pienen pienellä ryhmittymällä, joka ei “äänetkään keskittämällä saisi yhtään edustajaa eduskuntaan”.

Miksi mitään ei tapahdu, vaikka kaikkien tiedossa on, että talouskasvun ja videoviihteen maailma vie varmaan perikatoon? Tieteisfilmeissä aprikoidaan, tuleeko loppu ihmiset mekanisoimalla ja numeroimalla eli EU:n marssijärjestyksellä vai ydinvoiman säestyksellä elinolosuhteiden hiljaa rottaistumalla. Ihminen selviää vain muuttumalla rotantasoiseksi - kulkemalla öiseen aikaan kaatopaikoilla ja komposteissa välttääkseen otsonin ja ydinlaskeuman seurauksia.

Miksi ei mitään tapahdu, vaikka tieteellisten tutkimusten valossa ei ole epäilystäkään, etteikö viime hetki lyö pilkottua ja ulkokohtaista tiedettä ja valtiollista "demokratiaa" jatkamalla? Valtiotieteilijöiden mukaan mitään ei tapahdu, koska niin kutsutussa demokratiassa eli enemmistövallassa mikään yksittäin dissidentti tai rakennekriitikkoryhmä ei voi ottaa valtaa perinteiseltä nomenklatuuralta eli eliitiltä.

Sosiologien mielestä nykyistä järjestelmää on kyseenalaistamassa kymmenien erilaisten utopioiden kirjo. Siksi niistä ei synny haastajaa nykyjärjestelmälle.

Taloustieteilijöiden mukaan mitään ei tapahdu, koska järjestelmässä sisällä pysyminen on ihmisille henkilökohtaisen eloonjäämisen kannalta kuitenkin turvallisempaa kuin siitä uloshyppääminen. Ihmisen on saatava ruoka ja ihmisen on saatava suoja.

Kolmas syys miksi mitään ei tapahdu, on ympäristösaasteiden passivoiva vaikutus. Ympäristösaasteet turruttavat aivot ja aistit pikkuhiljaa. Saasteiden vaikutuksesta ihminen pikkuhiljaa nääntyy. Järjestelmää uhkaavaksi protestoijaksi hänestä ei enää ole.

Sosiologit osoittavat yhä uudestaan, että ihminen haluaa olla samanlainen kuin muut, ainakin kuten muut hänen asemassaan olevat.

Saksalaiset politologit puhuvat kirkontornipolitiikasta. Elämän tulisi olla sellaista, että ihminen, kotikylänsä kirkontorniin kiivetessä näkee 90 prosenttia omista elinehdoistaan. Ruokaa ja palveluja ei rahdata luotijunilla kaupunkeihin, vaan ihmiset elävät sillä porkkanalla ja niillä kampauksilla, joita pyörämatkan päässä on saatavilla. Kivi-hedelmät, soijapavut ja polttoöljy eivät ole edistyksen kukkasia pohjolassa. Meillä on savusaunaa ja avantovirkistystä, kuusienergiaa ja mäenlaskua.

Vanha tieteellinen ajattelu Uusi tieteellinen ajattelu

toistettavuus sekä-että

objektiivisuus tutkija (ymmärtävä mieli) osa

kirjanopillinen ilmaisumuoto vapaa lauserakenne

hierarkkisuus horisontaalisuus

kronologisuus, mitattavuus syklisyys, orgaanisuus

pilkottavuus, systemaattisuus asioiden väliset suhteet

ei luonnollisuutta, ei inhimillisyyttä

deduktio, induktio abduktio

suuret julkilausumat ja kongressit pienryhmät

Tieteellä on kaksi määritelmää:
- tietoa joka on todettu tai päätelty oikeaksi.

1. Antiikin filosofinen ja looginen päättely
2. Opiskelemalla saavutettu tieto, materiaalisen universumin ja sen lainmukaisuuksien tutkiminen

Otavan suuri Ensyklopedia
- objektiivisuus
- rationaalisuus
- jäljittely
- säännönmukaisuus
- ei arvostuksia, ei tunteita
- voidaan hyväksyä vasta tieteellisessä yhteisössä käydyn kriittisen keskustelun jälkeen. Tieteellinen tieto ei synny yksittäisen tutkijan vaan tutkijayhteisön tuloksena
- ei tarvitse subjekti-objekti erottelua

hs kysyly raadiltaan:

Tiede ja järki eivät anna vakuuttavaa selitystä

- Kaari Utrio kertoi Jyrki Räikän mukaan: "Tiedon määrästä riipuu, käsitetäänkö jokin ilmiö ihmeeksi."

- Leena Lehtolainen: "Ihmisenä olemiseen kuuluu keskeneräisyys. Emme mitenkään voi tietää kaikkea tai selittää kaikkea tieteellisesti. Se on myös vapauttava ja lohdullinen ajatus."

- A.W.Yrjänä: "Ihme on psykosomaattisen raja-arvon ylitys tajunnan kvanttikoneessa. Rationaalisuus on ihmeen järjestelty ja luokiteltu osa-alue.

Maailman on elävä kokonaisuus, organismi. Maailmassa vaikuttaa yleinen voima, jumalallinen sielu. Kaikessa vallitsee sama luonnon sisäinen elämä ja samat lait. (Paracelsus 1580)

Akatemiat on vapautettava Aristoteleen ja skolastiikan orjuudesta. Sijaan on pantava todellinen, puolueeton kokemustieto. Luopukaa rakentamasta maailmaa käsitteistä. Luulo että ajatuskyky voi itsestään ammentaa tietoa todellisuudesta, on suurinta hulluutta. (Bernardino Telesio 1508)

"Jumala on ääretön. Jumala on immanenssi. Hän asuu maailmassa. Luonto on itse ylhäinen Jumaluus, jota meidän pitää palvella. Samalla Jumala on transendentti, maailman yläpuolella. Maailma on ulosvuotanut Jumalasta. Jumala on maailman sielu. Jokaisessa oliossa henkii sisäinen liike- ja elinvoima. Kussakin sielussa kuvastuu maailman kokonaisuus. Eettinen ihanne on siinä, että ihminen antaa jumaluuden eli Pyhän Hengen vuotaa sisään itseensä, että indiviidi täyttyy yleishengellä, kohoa kiinnittämään huomionsa maailmankaikkeuden suureen kokonaisuuteen ja unohtaa itsekkyytensä. Kamppailu loputtomassa eteenpäin pyrinnössä kuvautuu hänen mielelleen hengen korkeimpana tilana. Ihmisen keskusmonadi joka on yhtä kuin ihmisen sielu, on ikuinen ja häviämätön." (Bruno 1508) - Spinozan, Leibnizin oppi-isä)

Toisesta maailmansodasta jo kymmenen kirjaa kirjoittanut sotahistorioitsija Antony Beevorin mukaan ei ole yksiselitteisiä sodan alkamis- ja päättymispäivämääriä: ”Toisen maailmansodan alun ja lopun määrittäminen on paljolti opillinen kysymys. Voi perustellusti väittää, että se loppui vasta kylmän sodan päätyttyä 1989. Ehkä se alkoi jo syyskuussa 1931, jolloin Japani masinoi Mukdenin välikohtauksen, joka oikeutti sen valtaamaan Matsurian (hs 10.6.2012)

Lauri Rauhala kirjoitti 1981 Tieteenfilosofisista käsityksistä:

Hyvin rajoitetut ongelmat ovat tietenkin aina helpommin hallittavissa kuin kompleksiset... Ontologisen analyysin tulee selvittää, mitä tutkittava todellisuuden osa perusluonteeltaan on jotta nähdään miten kokonaisproblematiikka osittuu ihmistieteiden kesken. Kannanottoa siitä, mihin tutkimus kohdistuu, voidaan kutsua ontologiseksi ratkaisuksi. Tutkija voi tietenkin jättää sen tietoisesti tekemättä, mutta silloin sen tekevät hänen asettamansa hypoteesit ja hänen kehittelemänsä menetelmät varmasti hänen puolestaan. Ontologinen ratkaisu ei siten jää koskaan tekemättä. Valitut menetelmät tuovat esiin tutkittavasta ilmiöstä sen, mitä ne loogisesti voivat paljastaa. Jokainen empiirinen tutkimussysteemi on siten aina sidoksissa johonkin tiettyyn ontologiseen ratkaisuun. Empiiristä tutkimussysteemiä kehiteltäessä on tavalla taikka toisella otettu kanta siihen, mitä tutkimuskohde on. Kehitelty tutkimussysteemi tuo esille tietoa siitä rajoitetusta osaproblematiikasta, jota varten se on suunniteltu. Se ei voi koskaan riippumattomalla tavalla paljastaa tutkittavan kokonaisproblematiikan perusluonnetta, koska se on alusta alkaen determinoitu spesifisen tiedon tuottamiseen... Kun hypoteesit tehdään ja menetelmät valitaan, tuloksissa on sijaa vain tietyille asioille ja asiantiloille. Ontologinen ratkaisu, joka sisältyy hypoteesien asetteluun ja menetelmien valintaan on sitova. Vain tekemällä karkeita virheitä tutkija voi saada muita tuloksia kuin niitä, jotka hänen ontologinen ratkaisunsa ennalta rajaa... Empiirinen tutkimustulos ei sano mitään tutkittavan ilmiön perusluonteesta.

Empiirinen tiede tuottaa aina omalta alaltaan kuvauksia ja selityksiä ihmisestä. Siitä on aiheellista käyttää yleisnimeä ihmiskuva. … ihmistiedon sirpaleiden kokonaisuuskaan ei voi olla yhtä kuin ihmiskäsitys.

Femiinistä tutkimusta haittaa sama historiattomuus kuin ympäristötutkimusta:
"Akateemiselle historiantutkimukselle tyypilliset tarkan dokumentaation ja lähdekritiikin vaatimukset ohjaavat edelleen tutkijoita arkistohistorian kuten poliittisen historian ja aatehistorian tutkimukseen. Ympäristöhistorialta tällaiset systemaattiset aineistot puuttuvat." (Ilmo Massa 2009)

Hubert Knoblauch:

Käsitys siitä mitä tiede on, on tapahtunut jopa kopernikaaninen käänne. Tieto ei lisäänny lineaarisesti

On puhuttu tietoyhteiskunnasta, mutta vähitellen on alettu puhua tiedonsosiologiasta eli käyttäytymistieteestä.

Käyttäytymistieteen kehittyminen on muuttanut käsitystä tiedosta ja siten tietoyhteiskunnasta. Tietoa ja siten tiedonlähdettä ei pidetä enää yksilöllisenä vaan sosiaalisena ominaisuutena. Yhteiskunnalliset rakenteet ja prosessit vaikuttavat siihen minkälainen todellisuus luodaan. Nykyajalle on ominaista tiedon eriytyminen, spesialisaatio. Tieto ei ole ”objektiivista” vaan siitä on tullut yhä enemmän monella tapaa tavara ja tuote.

Viime vuosisadan aikana tieto liitettiin filosofiaan, miksi se nykyään kuuluu sosiologian alaan?

Sosiologian kehittäjä August Comte eli 200 vuotta sitten aikana, jolloin vielä uskonto ja metafysiikka olivat ohjanneet sitä mitä pidettiin tietona. ”Tieteellisestä” tiedosta alettiin puhua teollisuuden kehittyessä. Samoin Karl Marx ymmärsi, että tieto ja käytännön elämä ovat sidoksissa toisiinsa, tieto on aktiivisen prosessin tulos. Kun intellektuaalinen ja manuaalinen työ erotetaan toisistaan, tiedostakin tulee ideologia. Erottelu johtaa vieraantumiseen ja väistämättömään hyväksikäyttöön. Ideologia tarkoittaa tällöin, että tieto on hallitsevan luokan tietoa, ja oikeuttaa heidän ratkaisunsa.

Myös Karl Manheim toi 1920-luvulla esiin ajatuksen tiedon ja olemisen ykseydestä (Seinsverbundenheit). Sosiaalisten luokkien lisäksi erilaiset ryhmittymät luovat oman tiedon ja ajatustavan ja siten maailmankatsomuksen. Tiedonsosiologian tehtävä on toimia välittäjänä näiden eri maailmankuvien välillä. Manheimin ansiosta alettiin puhua ei vain tiedon vaan yleensä tieteen suhteellisuudesta. Ludwik Fleck osoitti 1930-luvulla, miten ajatteleminen riippuu lähipiiristä, ajatuskollektiivista. Vihdoin 1960-luvulla Thomas Kuhn yhdisti molemmat havainnot ja toi sanan paradigma tieteelliseen keskusteluun. Tällä hän tarkoitti, että tiede ei suinkaan akkumuloi jatkuvasti tietoa, tieto ei lisäänny lineaarisesti kuten positivistinen tiede Karl Popper etunenässä oletti, vaan muuttuu jopa vallankumouksellisesti jaksoittain, jolloin entinen tieto osoittautuu vähintään arvottomaksi ja se joudutaan korvaamaan todistusaineistoon perustuen kokonaan uudella todellisuuden käsityksellä. Jopa luonnontieteellinen tieto liittyy sosiaaliseen ympäristöönsä. Laboratoriokonstruktivismin mukaan jopa sillä mitä tutkimusvälineitä valitaan, luodaan tieteen oma todellisuus. Kulloinkin valituilla välineillä ja menetelmillä voidaan vaikuttaa siihen mitä määrätystä ilmiöstä saadaan esille.

Todellisuus muodostuu tieteellisen tiedon, poliittisen ideologian sekä yhteisön/yhteiskunnan arkipäivän kokemuksista. Niiden kaikkien vuorovaikutuksesta syntyy se todellisuus, jolla on merkitystä. Tietoa ei voi rajata pelkästään subjektin ja objektin väliseksi suhteeksi vaan tieto on suhde subjektin ja muiden yhteiskunnallisten olosuhteiden välillä. Tämän ajatuksen mukaan ei ole objektia, ei asiaa, ei luontoa, on vain objektin, asian ja luonnon suhde sosiaaliseen ympäristöön. Vasta kun subjekti pystyy esittelemään keksintönsä ja ajatuksensa muille selkeästi, tulee tiedosta osa instituutiota, järjestelmää. Tieto muodostuu siis kokemuksesta, toiminnasta ja merkityksestä. Näin jopa irrationaalisesta uskomuksesta voi tulla systemaattinen ja rationaalinen tietojärjestelmä.

Erikoistuneen ja erityistiedon vaarana on, että se erottautuu liiaksi yleisestä tiedosta eikä ihmisillä ole edes mahdollisuus päästä siihen käsiksi. Kun tähän vielä lisätään teoretisointi, teorian kehittäminen, jolloin luodaan tietoa tiedosta, saatetaan olla kaukana vallitsevasta järjestelmästä.

Erityistietoa aletaan seurata ja käyttää suunnitelmissa, jos se hyödyttää hallitsevia ryhmiä ja on hyödyllinen niiden suunnitelmissa. Kuka saa oikeuden edustaa eksperttiä? Mitkä ryhmät saavat ekspertin roolin?

Epätasa-arvo yhteiskunnassa perustuu aina johonkin tietojärjestelmään. Max Weber kuvaa tätä rationaalisuudeksi. Määrätyn tiedon hyväksyminen ja tiedon institutionalisointi noudattaa kulloistakin rationaalisuuden kaavaa. Läntinen rationalisointi ja erikoistuminen johtavat analyyttiseen, systemaattiseen ja instrumentaaliseen maailmankuvaan. Tästä on noussut yhtenäisyyden ongelma - miten moderni yhteiskunta voi enää integroida jäseniään.

Nyt kun on alettu kyseenalaistaa, johtaako rationaalisuus moderniin, puhutaan toisesta, refleksiivisestä tai postmodernismista. Tietoyhteiskunta ja sitä seurannut tiedepolitiikka on maksanut paljon, kun otetaan mukaan koko koululaitos, maailmanlaajuinen pisakoulutus ja anglosaksinen opiskelujärjestelmä.