Eduskuntavaaleissa 1986 pidimme kojua Tapiolan kävelykujalla. Jaoimme siellä esitteitä ja tietoa. Tässä olen päivittänyt joitakin läpysköjämme.

1. Miten likaan vettä mahdollisimman vähän?

2. Mitä tapahtuu vesistölle?

3. Mainosko ratkaisi ostospäätöksesi?

4. Miksi ihminen myrkyttää ravintonsa? 

5. Syötkö ravintoa vai lisäaineita?


6. Miksi marjat superfoodia?


Puhdasta - puhtaalla omallatunnolla?

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) varoittaa niin sanottujen antibakteeristen tuotteiden käytöstä, sillä ne sisältävät biosideja. Biosidien tarkoitus on tuhota mikro-organismeja ja tuholaisia. Samalla ne saattavat kuitenkin allergisoida käyttäjänsä ja olla haitallisia niin ihmisille kuin ympäristölle. Ostamalla biosideilla käsiteltyjä tuotteita kuluttaja saattaa lisäksi olla epäsuorasti vaikuttamassa antibiooteille vastustuskykyisten bakteerikantojen kehittymiseen. Ole tarkkana, jos tuotteessa mainitaan väittämät "antibakteerinen","homeenestokäsitelty","hometta hylkivä","homeenkestävä","bakteeriostaattinen","hajuton" tai "hajua estävä".

Pyykkiä ei voi koskaan pestä rasittamatta ympäristöä. Semmoista pesuainetta ei ole, mikä olisi täysin ympäristöystävällinen.
Kaikki pesuaineet eivät kuitenkaan myrkytä yhtä paljon ja pesemisen aiheuttamaa vesistön myrkyttämistä voi vähentää muillakin keinoilla kuin pesuainetta vaihtamalla.

Keinot alkavat jo ennen pesuaineen ostoa

  • pesukoneen hankinnassa ja
  • vaatteiden valinnassa.

Osta pesukone, jossa on

  - mahdollisimman pieni vedenkulutus
  - mahdollisimman pieni sähkönkulutus
  - ohjelman keskeyttämismahdollisuus

 Osta vaatteita

 - jotka eivät tarvitse kemiallista pesua
 - joissa on hyvä värinkesto ja joita ei siksi tarvitse pestä erikseen
 - jotka ovat luonnonkuitua. Ne kaipaavat harvempia pesukertoja, usein tuuletus riittää.


Toteuta järkevän pesemisen aakkosia:

  • Älä käytä esipesu- ja valkopesuohjelmaa. Ne ovat normaalioloissa tarpeettomia.
  • Pese vain täysiä koneellisia, yksittäisiä vaatteita käsin.
  • Annostele pesuaine säästäväisesti. Pakkausten suositukset ovat pikemminkin liian korkeat, ei koskaan liian alhaiset. Tarkista veden kovuus vesilaitokselta.
  • Älä käytä huuhteluainetta ainakaan silloin, kun kuivaat vaatteet ulkona.
  • Käytä sadevettä käsin pesussa aina kun mahdollista. Se on pehmeää ja pesutulos on pienelläkin pesuainemäärällä hyvä.
  • Lajittele pyykki likaisuusasteen mukaan ja valitse sopiva pesuohjelma. Poista tahrat ennen pesua, silloin tarvitset vähemmän pesuainetta.
  • Vältä pesuaineita, jotka sisältävät paljon optisia kirkasteita ja valkaisuaineita. Kaikki puuvillatekstiilit, myös värilliset, voi kirkastaa pesemällä ne SILLOIN TÄLLÖIN 90 asteessa tavallisella pesuaineella.


Mistä on pesuaineesi on valmistettu ???

Kaikki pesuaineet sisältävät tensidejä 10-20 prosenttia. Niiden vaikutus on likaa irrottava. Ne eivät voi toimia “kovassa vedessä”, joten veden pehmentämiseen käytetään fosfaattia yleensä noin 2- 7 prosenttia!

Yleispesuaineet sisältävät valkaisuaineita, lähinnä hedelmä-, veri- ja kahvitahrojen poistamiseksi. Yleisimmin käytetään natriumperboraattia, jonka lisääminen tässä tarkoituksessa yleispesuaineeseenkin on ekologisesti epäilyttävää.

Jos asetat päämääräksesi pyykin luonnottoman kirkkauden ja tuoksun, pyykinpesu on helppoa:

  • annostele vain runsaasti televisiosta tuttuja pesuaineita
  • pese puolityhjiä koneellisia
  • käytä esipesua
  • käytä valkopesua
  • käytä huuhteluaineita.


Kirkkaan pyykin lisäksi saat:

  • ihon ärsytysoireita, jotka johtuvat optisista kirkasteista, entsyymeistä, tensideistä ja hajusteista.
  • valkaisuaineiden haalistumia ja kuluttamia tekstiilejä
  • jätevesien kuormitusta, leviä järviin

Jotta aiheuttaisit mahdollisimman vähän haittaa luonnolle, tutki tarkkaan pesuaineiden tuoteselosteet ennen kuin teet valintasi. Kustannukset saattavat nousta, kun luovut tarjouspesuaineiden ostamisesta. Pyykin esikäsittely vaatii enemmän aikaa - mutta omatuntosi on puhtaampi. Pyrit omalta osaltasi säästämään luontoa siinä missä voit.

Klooripitoiset puhdistusaineet sairastuttavat lapsia

Marttaliiton kehittämispäällikkö Teija Jerkku: ”Kylpyhuoneen puhdistusaineet ovat yleensä happamia (kalkkiin ja ruosteeseen), keittiön pesuaineet taas emäksisiä. Desinfioivat kylpyhuoneen puhdistusaineet voi hylätä kokonaan, sillä kodin lika on harvoin kovin vaarallista. Uuninkin voi puhdistaa mäntysuovalla.

Suomessa, Hollannissa ja Espanjassa tehty tutkimus osoitti, että klooripitoisten puhdistusaineiden käyttö kodin siivouksessa lisäsi lasten hengitystieinfektioita. Tutkijat pitävät desinfioivien ja ärsyttävien siivousaineiden käyttöä mahdollisena kansanterveydellisenä ongelmana.

Tutkimusprofessori Juha Pekkanen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta. oli mukana tutkijaryhmässä, joka selvitti klooripitoisten puhdistusaineiden käytön ja erilaisten infektioiden, kuten influenssan ja keuhkoputkentulehduksen välistä yhteyttä kouluikäisillä lapsilla. Tutkimuksessa kysyttiin 6–12-vuotiaiden lasten vanhemmilta
 Barcelonassa, Utrechtissa ja Itä- ja Keski-Suomessa, kuinka paljon he käyttävät klooripitoisia aineita siivouksessa. Tutkimuksesta uutisoineen Daily Mailin mukaan vanhemmilta kysyttiin myös, kuinka usein heidän lapsensa olivat sairastaneet erilaisia infektioita viimeisten 12 kuukauden aikana. Tutkijoiden mukaan lasten passiivinen altistuminen kloriitille lisäsi flunssariskiä 20 prosentilla. Toistuvien nielurisatulehdusten riskiä se lisäsi 35 prosentilla. Tutkimusprofessorin mukaan klooria sisältävät siivousaineet ärsyttävät keuhkoja ja lisäävät sitä kautta astmariskiä.
– Kaikkein ärsyttävimpien aineiden kohdalla tervekin ihminen alkaa yskiä. Jos sattuu olemaan allergikko, ärsytys on vieläkin voimakkaampaa.
Voiko tästä päätellä, että liiallinen jynssäys on pahasta?
– Näyttäisi olevan niin, että bakteerialtistuminen erityisesti lapsuudessa vähentäisi allergioiden esiintyvyyttä, bakteereille altistumisen puutteen aiheuttamasta immuunijärjestelmän vinoutumisesta, (Iltasanomat 4.4.2015)


Kainalot rauhaan!

Antipersperanteissa on vaikuttavana aineena alumiiniyhdiste, joka tekee hikirauhasen suulle tulpan. Hiki ei siis pääse ulos, vaan imeytyy takaisin verenkiertoon. Deodorantin toiminta perustuu lähinnä alkoholiin, joka estää kainalon bakteerien kasvua ja hajun syntymistä. Lisäksi siinä on hajusteita, jotka peittävät hienhajua. Hiki itsessään ei haise miltään. Jokaisella on kainalossa oma yksilöllinen bakteerikantansa – ja oma hajunsa. Superhikoilijoiden kainaloita hoidetaan botoz-ruiskeilla. Joskus hikirauhasten poistoleikkaus.

Alumiini aiheuttaisi rintasyöpää. Rintasyöpää sairastaneiden naisten rintakudoksista oli löytynyt alumiinia. Alumiinisuolat eivät aiheuta rintasyöpää eivätkä Alzheimerin tautia?

Deodoranttien suurin terveysriski on allergiat. Hajusteet ovat tavallisin syy kosmetiikka-allergiaan. Allergia aiheuttaa ihottumaa, liikaherkkyys päänsärkyä ja nuhaa. (Mervi Itkonen hs 3.8.2011)

Seuraavat aineet kuuluvat niin sanottuihin hormonihäiritsijöihin: ftalaatit, triklosaanit, parabeenit ja oxybentsonit.

Pestessäsi ja siivotessasi pidä mielessä myös seuraavia nyrkkisääntöjä

Mitä vähemmän sen parempi - nimittäin liioitella pesemisessä ja siivoamisessa

Paljon auttaa vähän - mitä tule pesuainemääriin. Missään tapauksessa ei tule lisätä tuottajien antamia määriä paremman pesutuloksen toivossa.

Mitä heikompi sen parempi - eli ei koskaan ylen määrin voimakasta puhdistusainetta likaan verrattuna, ettei tulisi ammuttua tykeillä hyttysiä. Käytä pesuainetta, mikä on juuri vielä riittävän vahva poistamaan tarvittavan likamäärän.

  • Mieti tätä kun peset pyykkiä.
    Puhtaudella on monta merkitystä.
    Puhtaat vaatteet - puhdas ympäristö.

Mitä tapahtuu vesistölle?


Luonnonvesissä fosfori on ns. minimiravinne, jonka lisäys käynnistää rehevöitymisen vesistössä. Veden perustuotanto kasvaa ja vesi täyttyy levämassasta. Eläinplankton ei pysty käyttämään hyväksi kaikkea kasviplanktonin tuotantoa ja orgaanista ainetta alkaa kasaantua järvien pohjalle.

Tämä lahoaminen ja mätäneminen kuluttaa pohjaveden happea ja seurauksena on happikato. Hapen loppuessa muodostuu pahalta haisevia myrkyllisiä yhdisteitä kuten rikkivetyä. Vesi muuttuu käyttökelvottomaksi ja kasvaa lopulta umpeen.

Ihmisen osuus fosforin kokonaiskuormituksesta on 90 prosenttia. Suur-Helsingin puhdistamoista lasketaan vuosittain sata tonnia fosforia mereen - puhdistuksen jälkeen! Vertaa kuinka paljon myrkkyjä eri pesuainemerkit sisältävät!

Yhdysvalloissa Viagraa syöviä miehiä on varoitettu hanaveden vaaroista. Vaara liittyy nitraattiin, jota on monilla alueilla liikaa juomavedessä, yli enimmäisrajan. Samansisältöinen varoitus koskee myös muita sellaisia lääkkeitä, jotka reagoivat väärällä tavalla nitraatin kanssa.
Nitraatit esimerkiksi heikentävät veren kykyä kuljettaa happea. Ne on myös yhdistetty kohonneeseen sikiövaurioiden sekä munasarja- ja kilpirauhassyövän riskeihin. Potenssilääke Viagran käyttäjille nitraatti voi aiheuttaa vaarallisen verenpaineen laskun. Nitraattia veteen liukenee etenkin maatalouden päästöistä. Vesistä on löydetty myös suuria määriä fosforia. Senkin alkuperä on jäljitetty maatalouden valumavesiin. Sitä kautta myrkkyjä päätyy myös juomaveteen.

Loppuuko makea vesi?

Maailmassa on alueita, joissa makea pohjavesi on jo käytetty. Suomessa ei makean veden loppuminen ole vielä ongelma. Ongelmaksi on nousemassa:

  • Talousveden kohoava hinta. Koska vesi joudutaan pumppaamaan yhä syvemmältä tai tuomaan yhä kauempaa, nostaa se kustannuksia. Nykyään vielä verovaroista tuetaan veden käyttöä.
  • Juomaveden huono laatu
  • Veden kulutusta olisi säästettävä myös siksi, että vesi käyttönsä jälkeen muuttuu jätevedeksi ja vaatii taas puhdistuakseen runsaasti kemiallisia aineita.

Lääkintähallituksen tutkimusryhmän mukaan Suomessa olevan veden erityispiirteitä ovat

  • Pintavesien suuri orgaanisten aineiden pitoisuus
  • Pohjavesien happamuus ja pehmeys
  • Suuri bakteeripitoisuus
  • Liiallinen raudan, mangaanin ja nitraatin esiintyminen
  • Pintavesiä myrkyttävä sinilevä

Myrkyttynyt ilma - myrkyttyneet vedet

Suomalaisia vesistöjä haittaa eniten happamoittavien typpiyhdisteiden laskeuma. Happamoituminen muuttaa järvien eliöstöä. Kotilot, suursimpukat ja äyriäiset kaikkoavat ensimmäisinä. Seuraavassa vaiheessa menettävät kalat lisääntymiskykynsä, viimeisinä ahven ja haukikin. Lopulta rahkasammal valtaa kuolleen järven.

Pienistä järvistä yli 50 prosenttia on jo liian happamia. Niiden pH on alle 5.0 Made ja särki alkavat vähetä pH 6:ssa ja puuttuvat kokonaan, kun pH laskee viiteen. Happamoitumassa oleva järvi on helppo tunnistaa: rahkasammal lisääntyy, hiljalleen järvi kirkastuu, kaunistuu ja kuolee.

Happosade on toistaiseksi pelottavin osoitus siitä, mihin alkeellinen teknologia voi johtaa.

 

Ilman saasteiden vaikutus pohjavesiin

Hapan sade liuottaa maaperästä erityisesti alumiinia ja mangaania. Pohjavesien raskasmetalleista osa on siten peräisin ilmasta, osa maaperästä. Suomen peruskallion puskurointikyky on heikko, koska siinä on vain vähän kalkkia ja runsaasti happamia kivilajeja. Suomen pohjavedet ovat erityisen herkkiä happamoitumiselle.

Suurimmat pohjavesivarat ovat jääkauden muodostamissa harjuissa, ennen kaikkea Salpausselällä. Useilla paikkakunnilla peruskallion päällä on vain ohuita maakerroksia ja niiden kyky varastoida vettä on vähäinen.

Pohjavesien kannalta Suomi on kuitenkin onnellisessa asemassa. Keski-Euroopassa pohjavedet ovat yhdessä suuressa sammiossa. Kun se myrkyttyy, ei makeaa vettä saada muuta kuin öljylauttoihin verrattavilla kuljetusmene- telmillä muista lähteistä. Suomen pohjavesi on kerääntynyt useisiin pienehköihin sammioihin. Vain pohjanmaalla ja Lounais-Suomessa tästä on haittaa. Siellä pohjaveden tuonti vastaa kustannuksiltaan maitolitraa, koska pohjavesivarat ovat lähes olemattomia. Turussa pohjavesi on jo myrkyttynyt.

 

Mikä vielä myrkyttää vesiämme?

Suomen vesien heikkoon kuntoon ovat vaikuttaneet myös

  • Soilta valuva humuspitoinen vesi
  • Metsien ojitus
  • Typpi- ja nitraattipitoiset keinolannoitteet
  • Torjunta-aineet

 

Juotko vettä vai kemiallista liuosta?

Pääkaupunkiseudulle vesi - vedyn ja hapen yhdiste H2O - virtaa Päijänteestä. Selvittyään kahden viikon tunnelimatkasta, sekoitetaan veteen alumiinisulfaattia, kalkkia, hiilidioksidia, vesilasia, otsonia, klooria ja ammoniakkia. Näin saavat helsinkiläiset juotavakseen kirkkaampaa vettä kuin Päijänteen ranta-asukkaat.

Teollisia kemikaaleja on 214. Ne tunkevat vastaan joka paikassa: ilmassa ja kotipölyssä, vedessä, maaperässä, maaleissa, matoissa, tietokoneissa ja huonekaluissa.

Mitä kemikaalit tekevät vedelle?

  • Kalkki estää vesijohtojen syöpymisen
  • Alumiinisulfaatti sakkauttaa veden epäpuhtaudet altaan pohjaan
  • Otsoni puhalletaan vesialtaan pohjalle pieniksi ilmakupliksi, joiden avulla tapetaan bakteerit ja parannetaan veden hajua ja makua
  • Klooriamiini, ammoniakin ja kloorin yhdiste, lisätään veden puhtaana säilymisen turvaamiseksi.

Koska Suomen vedet ovat erittäin humuspitoisia, suurin osa talousvedestä puhdistetaan kloorilla. Kun kloori reagoi humuksen sisältämien orgaanisten aineiden kanssa, syntyy veteen kloorautumistuotteita.

Kloorauksessa syntyvistä muista sivutuotteista ovat eniten keskustelua herättäneet trihalometaanit, joista tunnetuin on kloroformi. Sen on todettu aiheuttavan kasvaimia rotille ja hiirille annettuna.

Otsonointi on toinen veden puhdistustapa, mutta kloorausta pidetään turvallisempana, koska sen haitat ainakin tunnetaan. Otsonoinnista ei tiedetä vielä riittävästi.


Mihin matkaa jätevesi?

Biologisessa aktiivilietelaitoksessa fosfori poistetaan jätevedestä rinnakkaissaostusperiaatteella. Saostuskemikaaleina käytetään ferrosulfaattia ja natriumaluminaattia.

Esim. Espoon Suomenojalla täydentää kemiallista puhdistusta 10 km päähän mereen johtava viemäri. Pääkaupunkiseudun merenlahdet ovat puhdistuneet, mutta Itämeren kokonaistilanne huonontuu kovalla vauhdilla. Vauriot ovat selvimmin nähtävissä putkensuun ympäristössä.

Vaikka vanhoja myrkkyjä kuten elohopeaa joutuu vesistöön yhä vähemmän, ilmaantuu uusia kuormittajia, joiden vaikutuksia ei vielä tunneta, esim. klooratut hiilivedyt. Teollisuuden päästöt olivat vuoteen 1975 saakka niin vahingollisia, että niiden vaurioiden korjautumisesta ei voida vieläkään puhua. Tilanne on lähinnä pysähtynyt.


Käytä vettä sen arvon mukaisesti

Vettä käytetään vielä niin tuhlailevasti, että ei tule puhua säästöstä, vaan yksinkertaisesti tarpeettoman kulutuksen vähentämisestä. Kerrostalon asukas käyttää vettä 40 prosenttia enemmän kuin omakotitalon asukki. Määrä on suuri ja vaikutus kerrannainen, sillä kerrostalon lämmityksestä kuluu kolmannes kuuman veden käyttäjille.

Missä vaiheessa makealle vedelle tulee niin korkea hinta, että meidän ei kannata pumpata ja juoksuttaa sitä satojen kilometrien päästä, lisätä siihen kymmenkunta kemikaalia ja sitten

  • pestä sillä auto
  • huuhtoa WC?

 


Mainosko ratkaisi ostospäätöksesi?

Mitä keinoja elintarvikeyhtiöllä on kasvattaa myyntiään? Ihminenhän pystyy syömään vain rajoitetun määrän ruokaa. Jotta tämä rajallinen kyky ottaa vastaan ruokaa tulisi täytettyä ruokatavarayhtiöiden kannalta mahdollisimman tehokkaasti, pyritään opettamaan ihmisille uudenlaisia tapoja aterioida.

Mainonnan avulla markkinoidaan roskaruokaa. Sen ravintoarvo on vähäinen, “tyhjä” ruoka sulaa nopeasti ja vatsa on taas elintarviketeollisuuden tuotteita vailla.

Mainonnan avulla markkinoidaan pitkälle jalostettu ruokaa. Mitä monimutkaisemmin peruna käsitellään ennen kuin se tulee kauppaan, sitä enemmän erilaisia kemikaaleja ja vitamiineja siihen lisätään ja mitä kalliimmin se pakataan sitä suurempi on elintarvike- teollisuuden voitto. Jokainen erillinen työvaihe lisää tuotteen hintaa ja kasvattaa voittoja (Risto Isomäki: Kuluta harkiten 1985)


Onko mahdollista?

Mainonnan neuvottelukunnan selvityksen mukaan suomalaisista 67 prosenttia pitää mainontaa myönteisenä asiana ja se on hyväksyttävää 63 prosentin mielestä. (hs 8.6.2011)


Mainonnan historiikista

1900–1920 -luvut
Informatiivisen mainonnan aikakausi: mainokset keskittyvät tuotteiden ominaisuuksien ja käyttötarkoituksen esittelyyn.

1920–1940
Mainoksissa aletaan rakentaa mielikuvia tuotteista.

1950 -1960
Personoidulla mainoksella haetaan suoraa yhteyttä tuotteen ja kuluttajan persoonallisuuden välille.

1990–2010
Kohderyhmämarkkinointi yleistyy sekä crowdsourching eli mainonnan ulkoistaminen kuluttajille.

Verkko- ja sosiaalinen media ovat muokanneet mainonnan luonnetta kokonaisuudessaan. Tietyille kuluttajaryhmille tarkkaan kohdennetuilla mainoksilla haetaan lisää tehoa, ostetuista mainoksista on siirrytty omiin verkkopalveluihin ja kuluttajia on valjastettu kiillottamaan yrityksen brändiä. Suurille massoille suunnattua mainontaa on saanut tehdä markkinoinnille, joka muistuttaa ihmisten henkilökohtaista viestintää. Yhä enemmän haetaan kuluttajalle lisäarvoa tuottavia asioita, jotka koetaan tietyn brändin aiheuttamiksi. Mainosalan sisällä muutos on monumentaalinen. Se näkyy myös toimistojen koostumuksissa: alalta on hävinnyt satoja työpaikkoja, mutta toisaalta on palkattu aivan uudenlaista työvoimaa kuten it-osaajia, palvelumuotoilijoita ja verkkoasiantuntijoita. (Jarkko Jokelainen hs 11.9.2011)




Miksi ihminen myrkyttää ravintonsa?

Sanotaan että elintarvikkeemme ovat testattua laatua. Varmuudella elintarvikkeissa on nk. vieraita aineita, esim.

  • lannoitejäämiä
  • torjunta-ainejäämiä
  • eläinten lääkityksestä antibiootteja

Kaikkien elintarvikkeiden osalta ei ole riittävästi tietoa. Kaikkein puutteellisimmin Suomessa on tutkittu viljaa - kauraa, vehnää, ruista, ohraa. Rikkakasvien torjuntaan käytettyjä jäämiä on tutkittu erityisen vähän, jos lainkaan, vaikka tarve on ilmeinen.

Elinkeinohallituksen kuluttaja-asiain osasto on laskenut, että yksi henkilö saa torjunta-aineita keskimäärin 60 mg. Tästä määrästä 22 mg tulee hedelmien pintakäsittelyaineista, 5 mg vihanneksista, 4 mg kalasta, 3 mg marjoista, ja 0,6 mg riisistä.

 

Keinolannoituksen seuraukset

Teknis-kemiallisen viljelyn aiheuttamia biologisia muutoksia ei vielä tiedetä. Aletaan kuitenkin ymmärtää, että se mikä on haitaksi muille eliöille, on haitaksi myös ihmiselle. Kemialliset aineet kiertävät niin elottomassa kuin elollisessa luonnossa pysähtymättä, kun niitä on kerran sinne laskettu.

Biologisista muutoksesta tiedetään, että maan multavuus vähenee. Maa kuluu ja on altis erilaisille riskeille. Koska kemiallisessa viljelyssä ravinteet eivät kierrä, kasvien mukana maasta poistuvat ravinteet on korvattava kemiallisilla lannoitteilla.

Kemiallisilla torjunta-aineilla taas vahingoitetaan pellon pieneliöstöä ja ympäristöä.

Kun ihminen syytää torjunta-aineita ja jätemyrkkyjä luontoon, hän ei syydä niitä mihinkään roskasankoon, vaan suoraan elintarvikevalmistamoonsa. (Pekka Nuorteva, HY 10.3.1985)

Meille opetetaan, että kyseessä ei ole myrkky, vaan torjunta-aine tai kasvinsuojeluaine, ja kuitenkin ne ovat osana aiheuttamassa

  • Syntymävikoja
  • Allergiaa
  • Syöpää

 

Myrkyttääkö ihminen itsensä sukupuuttoon?

Vaikka miehen siemennesteen ominaisuuksista ei voikaan päätellä luotettavasti miehen hedelmällisyyttä, voidaan sen ominaisuuksia käyttää ympäristötekijöiden vaikutuksia tutkittaessa. Teollisuusmaissa on keinohedelmöitystä varten spermanluovuttajia etsittäessä ollut vaikeaa löytää miehiä, joiden siemennesteessä olisi aiemmin normaalina pidetty määrä siittiöitä.

Syypääksi epäillään tupakassa olevaa kadmiumia, ympäristön raskasmetalleja kuten lyijyä ja elohopeaa sekä kasvinsuojelumyrkkyjä. Hedelmättömyyttä on havaittu erityisesti torjunta-ainetehtaissa työskenneillä miehillä.

Myrkkyjen ongelma on, että ihmiset altistuvat pienille myrkkymäärille pitkän ajan kuluessa. Massiivisia myrkytystiloja esiintyy harvoin.

“On kauheaa, jos meille käy niin kuin merikotkille ravintoketjun huipulla - jos meidänkään poikamme eivät ole hedelmällisiä.” (Outi Hovatta)

 

Myrkyllisyystutkimukset yhä salaisia

Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan torjunta-aineiden myrkyllisyystutkimukset sisältävät “ammatin harjoittajan ammatti- ja liikesalaisuuksia” ja ovat siksi salaisia.

Nykyään myrkky- ja torjunta-ainelaki pitää pyhimpänä ammattinharjoittajien liike- ja ammattisalaisuuksien varjelemista kuin kansalaisten oikeutta saada tietoa kemikaalien terveysvaikutuksista.

“Jokainen Suomen kansalainen olkoon turvattu hengen, kunnian, henkilökohtaisen vapauden ja omaisuuden puolesta”, julistaa hallitusmuodon kuudes pykälä.

Lääkintähallituksen mukaan suomalaiset virnanomaiset ovat saaneet alkuperäisten myrkyllisyyskokeiden raportteja vain vajaasta puolesta markkinoilla olevista noin 300 torjunta-aineesta.

Myrkyllisyystutkimuksen teettäminen maksaa miljoonia markkoja ja kestää useita vuosia. Itse valmistajalle tutkimukset ovat parempi suoja kuin patentti, koska kilpailija ei pääse markkinoille ennen kuin hänellä on osoittaa vastaavat tutkimukset. Tämän vuoksi valmistajat ovat erittäin mustasukkaisia rahoittamistaan tutkimuksista. Torjunta-aineita koskevia tutkimuksia julkaistaan harvoin tieteellisissä lehdissäkään.

Vuosina 1981-82 käsiteltiin maamme koko vilja-alasta 74 % rikkakasvimyrkyillä. Elohopealla peitatulla siemenviljalla kylvettiin yli puolet leipävilja-alasta.

Fosforilannoitteet sisältävät epäpuhtautena kadmiumia. Se on munuaisia vaurioittava ja niihin kerääntyvä alkuaine. Erityisesti lannoitteista kulkeutuu ihmiseen viljan välityksellä kadmiumin virta on suuri.

Myös vanhojen nautojen ja kaiken ikäisten hirvien munuaisten kadmiumpitoisuudet ovat niin suuria, ettei niitä pitäisi Suomessa enää ollenkaan syödä.

Typpilannoitteista muodostuu nitriittiä, mikä mm. tukahduttaa ihmisen verenkierron hapenkuljetuskykyä. Se aiheuttaa häkämyrkytystä vastaavan sairaustilan.

Typpisuolat liukenevat hyvin veteen, mutta eivät pysähdy maaperään, vaan painuvat pohjavesiin ja kulkeutuvat sieltä keitinvedestä ravintoon.

Nitriitin yliannostus ilmenee velttoutena, päänsärkynä ja huimauksena. Kaivojen nitriittipitoisuuksia on havaittu erityisesti alueilla, joilla viljellään sokerijuurikasta ja varhaisperunaa.

 

Mitkä on kaikkein vaarallisimpia “torjunta”myrkkyjämme?

Eniten käytettyjä torjunta-aineita ovat fenoksietikkahapot, ennen kaikkea MCPA ja 2.4-D. Kumpikin sisältää syöpää aiheuttavia tekijöitä. Myös yleisimmän syöpätyypin, imukudossyövän riski kasvaa viisinkertaiseksi niillä viljelijöillä, jotka joutuvat paljon tekemisiin näiden kemikaalien kanssa.

Fenoksihapot myrkyttävät myös mehiläisiä, minkä seurauksena taas hyötykasvien pölytys heikkenee. Hapot huuhtoutuvat järviin ja pohjavesiin ja köyhdyttävät luonnon kasvilajistoa.

Toinen yleinen mutta epäilyttävä torjunta-aine on benomyyli. Sitä käytetään marjojen, vihannesten ja viljan homesieniä vastaan. Eläinkokeissa se on aiheuttanut sikiövaurioita, muutoksia perintösoluissa, syöpää ja lisääntymishäiriöitä.

Organofosfaatteja käytetään yleisesti tuhohyönteisiä vastaan. Ne ovat luonteeltaan hermomyrkkyjä. Niitä ovat mm. malaton-yhdisteet, joita Suomessa on kaupan kahdeksan erilaista valmistetta. Vuonna 1982 niitä myytiin 55 tonnia.


C-vitamiini katoaa marjoista
Jos kasvi kärsii saasteista ja stressaantuu, sen voimavarat kuluvat hengissä pysymiseen. Näin kasvin tavalliset aineenvaihdunnan tuotteet kuten c-vitamiini jäävät tekemättä.


Miten myrkyttämisen sijasta voisi torjua?

Luonnonmukaisten torjuntakeinojen tutkimuksiin ja kehittämiseen tulisi lisätä voimakkaasti varoja.

Tunnettuja keinoja ovat

  • Rikkakasvien mekaaninen hävittäminen
  • Kasvin vuorottelu
  • Kesanto
  • Hernekasvien viljely
  • Liekittäminen

Tuholaisten torjunnassa niiden luontaiset viholliset kutien petohyönteiset, loiset, varpuslinnut, tulisi pelastaa. Niitä voi suosia pitämällä viljelysten lähiympäristössä pensaikkoja, lehtipuita, avo-ojia ja pieniä metsäsaarekkeita.


Ympäristömyrkyt

Brominoidut palonestoaineet – tekstiilit, huonekalut, kokolattiamatot. Häiritsevät hormonien toimintaa, altistus kasvussa.

Perfluoratut alkyyliaineet – tekstiileissä, teflonpannuissa. Hormonihäirikköjä

Falaatit: muovien pehmentimiä. Ei vielä tunneta, lisääntymisterveyteen erityisesti pojilla

Dioksiinit, furaanit ja PCB – sahojen kloorifenyleistä ja metalliteollisuus. Kaloissa.


 

 
Syötkö ravintoa vai lisäaineita?

Mitä pitemmälle valmistettua ja kehitettyä ruokaa ihminen syö sitä enemmän hän saa lisäaineita.

Emme saisi tuudittautua siihen uskoon, että viranomaiset kaikessa viisaudessaan säätävät elintarvikkeiden enimmäispitoisuudet ja että ne antaisivat meille takeet ravintomme terveellisyydestä.

Arvellaan, että yli 90 prosenttia terveydelle haitallisista aineista  on peräisin juuri ravinnosta. Syöpätapauksista 30 prosenttia johtuu ravintotekijöistä.

Sveitsiläinen lääkäri Paracelsus oivalsi jo vuosisatoja sitten, että mikä tahansa aine on myrkkyä kunhan annostus on riittävän suuri. “Siedettävän riskin ottaminen on poliittinen, ei tieteellinen päätös“, sanoo Valtion lääketieteellisen toimikunnan puheenjohtaja Risto Santti.

Suomessa on hyväksytty 250 lisäainetta. Ne säilövät, värjäävät, stabiloivat, sakeuttavat ja muuttavat muillakin tavoilla ruoan koostumusta, makua ja ulkonäköä. Usein lisäaineita käytetään jotta saadaan halvalla hyvää. Esimerkiksi jäätelössä tarvitaan paljon lisäaineita, jotta aidot kalliit raaka-aineet kuten kerma, kananmuna tai marjat, voidaan korvata halvemmilla. 

Säilöntään käytetty nitriitti (makkarat ja lihaleikkeet). Pinaatissa ja muussakin vihreissä kasveissa on paljon nitraattia, jossa osa muuttuu elimistössä nitriitiksi. Tutkimuksissa ei kuitenkaan ole todettu suurenkaan määrän kasvisten mukana elimistön tulevasta nitraatista aiheuttavan terveysongelmia. Vihreiden kasvisten on päinvastoin todettu ehkäisevän syöpää ja verisuonisairauksia. Lihan säilöntäaineena käytettävä natriumnitriitti sen sijaan muuttuu ruoansulatuksen yhteydessä osittain syöpää aiheuttavaksi nitrosoamiiniksi.

Esimerkiksi 15 kiloa painavalle lapselle ei saa tarjota nitriittejä sisältäviä lihatuotteita enempää kuin yksi nakki päivässä ja alle kolmevuotiaille ei lainkaan. (Leena Kauppila, erikoislääkäri hs 12.11.2013)

KÄSI käy sipsipussilla, vaikkei perunalastuja enää edes tekisi mieli. Pizzan päälle vielä jäätelöannos, vaikka vatsa ei enää vetäisikään . Mikä tekee sipseistä ja muista epäterveellisistä herkuista niin koukuttavia. Etenkin päällekkäin pinottavien sipsien kohdalla maku, suuhun sopiva koko ja muoto, mausteet sekä rouskutuksen ääni ovat tärkeä osa syömisen nautintoa. SUURIN syy sipsien koukuttavuuteen on ”elintarviketeollisuuden salaiseksi aseeksi” kutsuttu 35/55-yhdistelmä. Tällä tarkoitetaan sitä, että 35 prosenttia ruoasta on rasvaa ja 55 prosenttia hiilihydraatteja. Yhdistelmän vaikutuksia on selvitetty sekä laboratoriorottien että ihmisten aivoja tutkimalla. Laboratoriorotat suorastaan rakastivat elintarviketeollisuudessa yleistä 35/55-reseptiä. Yhdistelmä on yleinen myös ranskalaisissa perunoissa, pakastepizzoissa ja jäätelössä. Ihmisen aivoskannauksessa havaittiin, että sipsien syöminen nosti koehenkilön tarkkaavaisuutta ja aktivoi palkitsemiseen ja riippuvuuteen liittyviä alueita aivoissa. Huonolaatuiset ruoat saadaan maistumaan paremmilta arominvahventeiden kuten glutamaatin ja hiivauutteen avulla. Lisäaineilla voidaan parantaa leivän säilyvyyttä ja koostumusta. Kananugeteissa puolestaan voi olla vain 51 prosenttia kanaa ja loput ovat lisäaineita.



Mitä myrkkyjä ruokaamme lisätään?

Ruoka-aineille on asetettu normit ja niitä yleisesti noudatetaan. Varsinainen ongelma onkin itse kuluttajan ratkaistavissa. Pakkauksissa on paljon tietoa, onko sitä myös kuluttajassa, kyselee epäillen elintarvikehallituksesta Jorma Pitkänen.

Vaikka ruokiin ei lisätä suoranaisia myrkkyjä, lisätään niihin kemiallisia aineita kuten

  • Elintarvikevärejä
  • Aromivahventeita
  • Sakeuttamis- ja hyytelöimisaineita
  • Emulaattoreita
  • Stabilointiaineita
  • Happamuuden säätäjiä
  • Hapetuksien estäjiä
  • Liuottimia
  • Elintarvikkeiden lisäaineet

Ruokaa meillä Suomessa on yllin kyllin. Miksi annamme sen yhä myrkyttää itseämme? Kun viljelijät valtion lisäksi joutuvat uhraamaan satoja miljoonia ylituotannon markkinointiin, miksei noita miljoonia voi ohjata tuotteiden laadun parantamiseen, suoremman myyntiketjun luomiseen ja nykyistä luonnonmukaisemman viljelytavan tutkimiseen?

Elintarviketeollisuus käyttää noin 200 lisäainetta. Yhden lisäaineen vaikutuksen tutkiminen kestää parikin vuotta, joten joukossa on vähän tai heikosti tutkittuja tuotteita. Suoranaisia tutkimusrikoksia on alkanut paljastua.

Elintarvikkeiden tuoteselostukset ovat yhä useimmille ostajille salakieltä. Niin hyvä kuin nälkäänsä tyydyttävän olisikin tietää, minkälaisen valikoiman voi turvallisesti yhdellä aterialla tarjoilla sisäelimilleen, aivoilleen sydämelleen…

 

Yliherkkyyttä aiheuttavia lisäaineita

Näitä ei ainakaan kannata syödä:

  • Makkarat ovat kokolailla kiellettyjä lisäaineiden ja liian suolan vuoksi,
  • karamellit sokerin ja lisäaineiden vuoksi, kokonaan ainakin pienimmiltä,
  • samoin virvoitusjuomat,
  • keksit ja valmiit leivonnaiset. Vaarallisia ovat myös
  • maustetut jogurtit ja muut makeat maitovalmisteet sekä useimmat
  • säilykkeet ja einekset.  

Säilöntäaineista bentsoehappo ja sulfiitti. Benstsohappo on yleisin säilöntäaine. Sitä käytetään mehuissa, kaakaojauheessa, makeisissa, suolatussa kalassa, sinapissa, ketsupissa. Se saattaa aiheuttaa ihoreaktioita, nokkosrokkoa, hengitysoireita, päänsärkyä. 

Säilöntätölkeistä voi liueta ruokaan tinaa ja besfenoli A:ta. Avatun säilyketölkin Anja Nysten kehottaa kippaamaan lasipurkkiin, koska ilman happi vauhdittaa tinan liukeamista  ruokaan. Harvard School of Public Healtihin  tutkimuksessa havaittiin, että elimistön bisfenoli A -pitoisuus kohosi jo viiden päivän tölkkikeittokuurin jäkeen 20-kertaiseksi

Elintarvikeväreistä annatto, erytrosiini ja kantaksenatiini.

Hapettumisen estoaineista alkyyligallaatiti, BHA ja BHT-

Sorbiinihappo on myös varottava säilöntäaine. Sitä käytetään leivässä, hillossa, rahkassa, puolilihasäilykkeissä.


Suolaa, natriumkloridia, käytämme ainakin sata kertaa enemmän kuin tarvitsemme. Sitä käytetään elintarviketeollisuudessa

  • maun
  • säilyvyyden
  • valmistuksen parantamiseksi tai helpottamiseksi.

Verenpainetta kohottavaa, ylimääräistä haitallista natriumia on myös muissa elintarviketeollisuuden käyttämissä lisäaineissa.

Jos suola olisi uusi lisäaine, sen käyttöä tuskin sallittaisiin. Koska suola kerää nestettä, rasittaa sen poispumppaaminen sydäntä. Paitsi että suola aiheuttaa verenpainetautia, pahentaa se myös monia sairauksia, esim. migreeniä. Valtion kassasta kuluu vuosittain miljoonia ilmaisten verenpainelääkkeiden korvaamiseen.

Alkuaine alumiini aiheuttaa dementiaa, Alzheimerin ja Parkinsonin tautia, rintasyöpää. Silti alumiinia E173 käytetään juomatölkeissä, kelmuissa, folioissa ja elintarvikkeissa, ihovoiteissa, rokotusaineissa, antiperspiranteissa, närästyslääkkeissä ja jopa veden puhdistukseen. Alumiini ei liikene neutraaliin veteen, mutta happamaan maahan ja veteen. Kun vedet ja maa jatkuvasti happamoituvat, kasvien kyky ravintoaineitten käyttöön heikkenee ja niihin kertyy alumiinia ja sitä kautta eliölajeihin kuten ihmiseen. Alzheimerin tautiin kuolleen aivoista löytyy yli kymmenenkertainen määrä alumiinia sallittuun verrattuna. 

Mikä vika lisäainetutkimuksissa?

  • Tutkimukset kohdistuvat 60-kiloiseen keskivertokuluttajaan.
  • Lisäaineiden fysiologisia vaikutuksia ei vielä tunneta kaikin osin.
  • Vaikka eri lisäaineet yksittäin nautittuina olisivat vaarattomia, on lisäaineparin yhteisvaikutus tuntematon. Erityisesti emulaattorit saattavat kokonaan muuttaa toisten lisäaineiden fysiologisia vaikutuksia.

Yhden tuotteen yksittäinen lisäaine on pieni osa koko ruokavaliostamme. Jos sattumalta nautimme elintarvikkeet sisältävät samoja lisäaineita, ei elintarvikelainsäädäntö takaa turvaa. Voimme itse tehdä valintamme.

 

Lapset ja lisäaineet

Lapsen ruoan mukana saamia pahimpia myrkkyjä ovat nitriitit ja bentsoehappo. Näitä lisäaineita on juuri lasten herkuissa kuten vanukkaissa, mehutiivisteissä ja makkaroissa. Samoin lasten rakastamat naksut, raksut ja chipsit sekä kaikki naposteltava tuotteet sisältävät ylen määrin vaarallisinta lisä-ainetta eli suolaa.

Huonosta tiedosta lisäaineiden vaikutuksista ovat parhaana esimerkkinä koulujen einesruokailu. Energiajuomien lisäainemäärät on laskettu aikuista kuluttajaa varten.

Nitriitin hyväksyttävä päivittäinen enimmäissaanti on esimerkiksi 20 kiloa painavalla lapsella 4 mg. Makkaroissa saattaa olla nitriittiä valmisteesta riippuen jopa 75 mg kilossa.

Siis 20-kiloisen lapsen päivittäisen nitriittiannoksen riskiraja saavutetaan, jos hän nauttii 50 gr. makkaraa!

Nitriitti voi muuttua haitalliseksi nitroyhdisteiksi, jotka saattavat aiheuttaa syöpää.

Toinen lapsen kannalta merkittävä lisäaine on bentsoehappo, jota on mehuissa, virvoitusjuomissa, hilloissa ja kasvissäilykkeissä sekä margariinissa. Lapsella 1 dl bentsoehappoa sisältävä mehua johtaa hyväksyttävän saannin ylittymiseen (Pirjo-Liisa Penttilä).

Lähitulevaisuudessa nitriitin ja bentsoehapon määrää voidaan huomattavasti vähentää elinkeinohallituksen aikaansaamalla uudella lisäainepäätöksellä.

Lapsipotilaista esim. Jorvin sairaalaan poliklinikalle tuotiin 70 prosenttia allergisten sairauksien ja infektiotautien takia. Kroonikko-astmapotilaiden määrä on lisääntynyt vuosina 1981-85 35 prosenttia.

 

Kuka päättää myrkyn kieltämisestä?

Lääkintäviranomaiset. Ennakkoon kontrolloitavia aineita ovat tyypillisimmillään torjunta-aineet, lääkkeet ja ravinnon lisäaineet.

Taloudelliset tekijät. Eräitä aineita ei taloudellisista syistä voida kieltää vaikka niistä aiheuttavat terveydelliset haitat ovat täysin selvät ja kiistatta osoitetut. Tähän ryhmään kuuluvat ennen kaikkea polttoaineet ja niiden palamistuotteet. Savu on myrkyllistä. Sillä on sekä välittömiä myrkkyvaikutuksia että pitkäaikaisvaikutuksia. Mutta yhteiskuntamme rakenne perustuu vielä energian avulla tehtävään työhön.

Sosiologiset tekijät. Eräitä aineita ei voida kieltää poliittisista, sosiologisista tai psykologisista syistä. Näistä aineista parhaat esimerkit ovat tupakka ja alkoholi. Kummankaan terveydelliset haitat eivät ole pitkiin aikoi olleet salaisuus. Perinteisesti katsotaan, että näihin vaaroihin tulee suhtautua eri tavalla kuin tahattomiin riskeihin. Se edellyttää käyttäjältä kuitenkin käsitystä siitä riskistä, minkä hän ottaa.

Joitakin myrkkyjä ei ihmisen käytössä olevin keinoin pystytä poistamaan. Kemikaaleissa on myös sellaisia joita ei tähän mennessä ole tultu ajatelleeksi. (Kotiympäristön kemialliset vaarat 1984)

 

Miten vältän lisäaineita?

  • Vältän ruokia, joissa on pitkät lisäaineluettelot.
  • Suosin sellaisia tuotteita, joissa on uskallettu reilusti kertoa kaikki käytetyt lisäaineet niiden omalla nimellä eikä vain ryhmän nimikkeellä (kuten aromi, väri, sakeuttamis- hyytelöittämis- ja säilöntäaineita).
  • Vältän ruokia joiden lisäaineet on epämääräisesti lueteltu, esim. käytetty sallittuja lisäaineita, allergiatestattu.
  • Vältän pitkälle jalostettuja ruokia. Jos nautin eturuoaksi esim. pussikeittoa, vältän ottamasta enää jälkiruokaani paljon lisäaineita sisältäviä ravinteita kuten vanukasta, karamelleja tai leivoksia.

Vältän monikansallisten yhtiöiden herkullisen värisiä, tuoksuisia ja kauniisti pakattuja elintarvikkeita.

Toimittajat Sami Simola ja Sanna Maikkula kirjoittavat (s 3.12.09): "Natriumglutamaatti on lisäaine, jonka tunnistaa E-koodista E621. Se on elintarvikkeissa yleisimmin käytetty aromivahvenne... Moni puhuu glutamaatin haitoista: huimauksesta, hengenahdistuksesta, kasvojen punotuksesta, migreenistä...

Muut E-aineet - säilöntäaineet, makeutusaineet tai vaikka elintarvikevärit - eivät ole saaneet moista erityiskohtelua. Pahaksi leimatulle glutamaatille etsitään nyt kuumeisesti korvaajaa. Eniten teollisuudessa on yleistynyt hiivauutteen käyttö. Ja tässäpä yllätys: hiivauutekin sisältää luontaisesti huomattavia määriä glutamaattia. Mutta koska se ei ole lisäaine, tuoteselosteesta poistuu yksi E-koodi, eikä hiivauutteen sisältämästä glutamaatista tarvitse erikseen kertoa kenellekään.

Samassa numerossa toimittaja Satu Kaarla selventää: "Natriumglutamaatti tekee ruuasta maittavamman. Mutta voiko siihen tulla himo, niin kuin sokeriin? Kiinalaistutkimuksen mukaan natriumglutamaattia käyttävillä lihavuus on yleisempää kuin muilla. Olemme tottuneet pitämään teollisen makuisesta, siis aromivahvennetta sisältävästä ruuoasta (Helsingin yliopirston elintarvikkeiden aistinvaraisen laatututkimuksen professori Hely Tuorila).

Onko eineksiin pakko tunkea lisäaineita?

Lääkäri Ilkka Härkönen: "Ostin tavalliset eineslanttu- ja porkkanalaatikot jouluksi. Kummastakin tuli kutiseva ihottuma. Tuoteselostuksissa luki (suluissa tulkinta): osittain kovetettu kasvirasva (käsitelty öljy, jonka kostumuksesta kukaan ei tiedä tarkkaan; rasvaton maitojauhe (pitkälle käsitelty maito); suola (suola sisältää varmuudella pakkuuntumisen estoainetta, jolle osa ihmisistä on allergisia). Elviran mukaan valmistuaineiden lisäaineita ei tarvitse ilmoittaa. On mausteita, aromia (onkohan E621) muunnettua maissitärkkelystä (kemiallisesti muokattu maissi), mannaryyniä ja korppujauhetta. Vehnäkorppujauheessa on varmuudella vehnän sisältämiä hapettumisen estoaineita ja korrenvahvistinta eli kasvun estoainetta, jotta vehnän korsi jää lyhyeksi. Siis ainakin seitsemän eri mahdollisuutta saada allerginen reaktio. Kuluttaja ei voi ymmärtää, että näin lyhyen aikaa säilytettäviä tuotteita ei voida valmistaa yhtä yksinkertaisesti kuin kotona ilman yhtäkään lisäainetta tai kemiallisesti muokattua valmistusainetta."(hs 28.12.2009)

Aromivahvenne – natriumglutamaatti, E621
aiheuttaa keuhkokouristuksia, sydämentykytyksiä, masennusta, päänsärkyä, migreenejä ja fibromyalgiaa. (Hyvä paha lisäaine, Bill Statham)


Umami

Vuonna 1908 japanilainen kemisti Kikunae Ideda löysi uuden maun, umamin ja määritteli sen uudeksi perusmauksi suolaisen, makean, happaman ja karvaan rinnalle. Hän patentoi menetelmän, jolla natriumglutamaattia voitiin valmistaa keinotekoisesti käymisprosessin avulla. Uusi supermauste aiheutti 1960-luvulla keskustelun kiinalaisen ravintolan syndroomasta, jonka oireita ovat päänsärky, punoitus ja hengenahdistus aasialaisen aterian jälkeen. Se aiheuttaa keskittymisvaikeuksia ja astmaa. Natriumglutamaatilla saadaan makua teollisen käsitteyn köyhdyttämiin raaka-aineisiin.

Puhdas umami maistuu erikoiselle. Maku on epämääräisen suolainen ja makeahko. Se täyttää koko suun ja takertuu kurkkuun. Elämys on tuttu pikanuudeleista, sipseistä, liemikuutioista ja aromisuolasta. Puhdas tehdasruoan maku, ilman ruokaa. (Matti Koskinen, Satu Pajuriutta, NYT-liite 9/2011)


Maito vain raakana

Pastörointi tuhoaa 99 prosenttia maidon bakteereista.

Raakamaidossa on bakteereita ja entsyymejä kuten laktasientsyymiä, jotka tekevät maidosta helposti sulavaa. Siksi lähes kaikki laktoosi-intolerantikot voivat juoda raakamaitoa ilman oireita. Pastörointi-homogenoinnissa kivennäisten, vitamiinien, proteiinien ynnä muiden välinen suhde nyrjähtää. Ja homogenointi aiheuttaa molekyylirakenteiden muutoksia, joista aiheutuu muiden muassa kalkin imeytymisongelmia. Maidon käsittelyllä on yhteys diabetekseen, luukatoon, hampaiden huonoon kuntoon, sydäntauteihin, ylipaino-ongelmaan, hedelmättömyyteen ja joidenkin syöpien ilmenemiseen.

Meille juotetaan komponentteihin hajotettua ja uudelleen koottua, kalkilla, maitojauheella ja heraproteiinilla valkaistua emulsiota, johon lisätään vitamiineja ja kivennäisiä. Lopputulos on lähempänä maidon kaseiiniproteiinista tehtyä huonekaluteollisuuden liimaa kuin alkuperäistä tinkimaitoa. Prosessoidun maidon pilaantuminen on mätänemistä, elävän maidon hapantumista. Prosessoitu maito on nestemäinen vastine roskaruoalle. (Eeropekka Rislakki hs 20.3.2011)


Geenicocktail lautasella - näin "kassilohi" päätyy suomalaiseen ruokapöytään.
Huimaa kasvutahtia selittää muun muassa lohille syötettävän rehun kehittyminen. Kasvua kiihdytetään entisestään antamalla "valohoitoa", mikä tarkoittaa että syksystä kevääseen altaita valaistaan tehovaloilla. Tällä pidetään yllä lohien suurta ravinnonottoa ja se mahdollistaa kasvun myös talvella kylmän veden aikana. Rehuun lisätään muun muassa antibiootteja, loislääkkeitä ja väriaineita. Kun puhutaan kassilohista, niin lähestyessä teurastamisikää niille annetaan rehussa astaksantiinia eli punaista väriä, Kalatalouden keskusliiton toiminnanjohtajan Markku Myllylä kertoo. Kassilohi on tarkoin valikoitujen geenien yhdistelmä. "Geenicocktailit" kuitenkin sairastuvat herkästi. Valtavissa kasvatusaltaissa erilaiset kalataudit ja -infektiot myös leviävät helposti. Sairaudet voivat siirtyä luontoon, kun kasvatuslohia pääsee karkaamaan verkkoaltaista. Sairauksien lisäksi jalostetut kassilohet aiheuttavat niin sanottua geneettistä saastumista, mikäli ne pariutuvat luonnonlohien kanssa. Norjassa karkulaiset ovat onnistuneet jo tuhoamaan luonnonlohen kantoja. Ne ovat jo hävinneet suurimmaksi osaksi Etelä- ja Keski-Norjan alueelta. Se on tapahtunut viimeisen 30 vuoden kuluessa, Niemelä toteaa. (Johanna Mattila, Iltalehti 10.12.2016) Iltalehdestä koko jättiraportti: Lääkkeitä ja väriaineita - karu totuus Norjan lohesta.


Liika hiili

Risto Isomäki hs 30.3.2010. ”Ylimääräinen hiilidioksidi vaikuttaa myös ravintokasveihimme. Sen ansiosta kasvien on helpompi rakentaa hiilihydraatteja, mutta tämä tapahtuu proteiini-, rasva-, hivenaine- ja vitamiinipitoisuuden kustannuksella. Maailman nälkä ei nykyään tarkoita pulaa kaloreista, vaan ensisijaisesti hivenaineiden aliravitsemusta ja joidenkin keskeisten ravintorasvojen ja proteiinien puutetta. Jos ilmakehän hiilipitoisuus kasvaa, peltojen sadot vastaavat aiempaa huonommin ihmiskunnan todellisiin tarpeisiin... Laboratoriokokeiden mukaan kassavan juurien tuotanto romahtaa, jos ilman hiilidioksidipitoisuus kaksinkertaistuu. Kasvu suuntautuu lehtiin. Niiden syanidipitoisuus kasvaa niin paljon, että niistä tulee myrkyllisiä. (kassava on 600 miljoonan köyhän ihmisen perusruoka) 

Lasten ruoka

"Yli yksivuotiaat mutta alle kouluikäiset eivät saisi syödä makkaraa ja leikkeitä enemmän kuin 150 grammaa viikossa, korkeintaan viisi nakkia tai 15 siivua meetvurstia viikossa. Alle yksivuotiaat eivät lainkaan makkaraa ja leikkeitä. Suuret nitriitti- ja nitraattimäärät voivat haitata hapen kuljetusta elimistössä. Elintarvikkeista ja talousvedestä saatava nitriitti ylitti hyväksyttävän päivittäissaannin 14 prosentilla kolmivuotiaista ja 11 prosenttia kuusivuotiaista lapsista." (hs 14.12.2013)


Etenkin vihreät vihannekset tuppaavat olemaan terveyspommeja


1. Pinaatti kuten muutkin vihreät lehtivihannekset, on hyvä valinta: siinä on runsaasti folaattia ja kaliumia sekä A-, C-, E- ja K-vitamiinia. Tuoreena pinaatti sopii salaatin sekaan. Pakastepinaatista saa nopean peston, joka sopii myös salaattikastikkeeksi.

2. Vihreät pavut ovat hyvä kalsiumin ja kuidun lähde. Lisäksi niissä on B-, C- ja K-vitamiinia. Tuoreet pavut voi silputa suikaleiksi, jotka sopivat hyvin tuomaan rapeutta salaatteihin.

3. Parsakaalissa on runsaasti C-vitamiinia sekä mineraaleja ja antioksidantteja. Se on myös hyvä kalsiumin lähde. Parsakaalin ravintoaineet ovat helpommin hyödynnettävissä, kun vihannesta on kypsennetty. Myös pakastetun parsakaalin ravintosisältö on mainio, mutta rakenteeltaan se voi olla puisevaa. Tätä voi ehkäistä sulattamalla parsakaalin hitaasti jääkaapissa. Pakasteiden päälle kannattaa ripotella hiukan suolaa, joka irrottaa liiat nesteet. Sulanutta parsakaalia kannattaa lämmittää muutama minuutti uunissa noin sadassa asteessa.

4. Herneissä on paljon kuitua ja folaattia sekä C- ja K-vitamiineja. Tuoreet sokeriherneet sopivat salaatteihin sellaisenaan. Herneenpalotkin voi silputa salaatin sekaan. Pakastetutkin herneet sopivat salaattiin, kunhan ne vain ovat saaneet sulaa ja kuivahtaa.

5. Avokadossa on hyvää, pehmeää rasvaa, folaattia ja kaliumia. Kypsä avokado sopii moneen ruokaan viipaloituna tai kuutioituna. Sen voi myös muussata valkosipulin kanssa guacamoleksi tai maustaa vain ripauksella suolaa. Avokado kannattaa syödä heti, ettei se ehdi tummua. Tummumista voi ehkäistä myös puristamalla avokadon päälle sitruunamehua.

6. Valkoiset pavut sisältävät proteiinia ja paljon kuitua. Lisäksi niissä on folaattia ja rautaa. Pavuista voi tehdä hummusta: tahnaksi jauhettuihin papuihin sekoitetaan oliiviöljyä, sitruunaa ja merisuolaa. Hummus sopii salaatteihin tai levitteeksi leivän päälle.

7. Purjo on monikäyttöinen vihannes, joka sisältää enemmän vitamiineja ja mineraaleja kuin tavallinen keltasipuli. Kitkerähkön makunsa vuoksi purjo ei maistu kaikille sellaisenaan. Kannattaa marinoida purjosilppua valkoisessa balsamiviinietikassa. Jo muutama minuutti marinadikylvyssä vie siitä liian kitkeryyden, joten käsittelyn jälkeen purjo sopii hyvin salaatin sekaan.

8. Kukkakaali on varsinainen C-vitamiinipommi, huomattavasti parempi kuin vaikkapa appelsiini. Jo sadasta grammasta kukkakaalia saa lähes kaiken päivän aikana tarvittavasta C-vitamiinista. Raaka kukkakaali on hiukan puisevaa, ja keitettynä liian pehmeää salaattiin lisättäväksi. Sekin kannattaa marinoida. Pieneksi pilkottu kukkakaali kannattaa laittaa minigrip-pussiin marinoitumaan viinietikassa. Marinadin ansiosta kukkakaalin väri muuttuu kauniimmaksi, maku paremmaksi ja rakenne miellyttävämmäksi. Marinoitu kukkakaali on hyvää sellaisenaan tai salaatissa.

9. Linsseissä on rautaa, kuitua ja proteiinia. Niissä on myös runsaasti folaattia ja B6-vitamiinia. Linssejä kannattaa keittää muutama minuutti. Sen jälkeen linssit puristetaan siivilän läpi ja niihin sekoitetaan vähän öljyä, suolaa sekä sitruunamehua. Tuloksena on sileää seosta, joka sopii niin salaattiin kuin leivän päällekin.

10. Kikherneet sisältävät paljon rautaa, proteiinia ja kuituja. Ne ovat myös hyvä magnesiumin lähde. Kikherneitä voi paahtaa uunissa chilillä tai roomankuminalla maustettuna. Näin niihin saadaan itämaista makua. Kalaruualla sopivan lisäkkeen saa samalla lailla, mutta vaihtamalla mausteeksi tillin.

Laihtuminen

Gustafsberg lupaa, että laihtuu tehokkaasti, kun muistaa pitää kiinni terveellisestä, proteiinipitoisesta ruokavaliosta ja säännöllisistä ruoka-ajoista.

- On tärkeää muistaa syödä 3-4 tunnin välein, jotta aineenvaihdunta pysyy liikkeellä. Siinä välissä ei kuitenkaan saa napostella mitään.

Näillä tavallisilla ruoilla läski lähtee, rasva palaa!

1. Kaurapuuro ja muut täysviljatuotteet ovat samanaikaisesti proteiinin- ja kuidun lähteitä. Proteiini ja kuitu pitävät molemmat tehokkaasti nälkää. Kaurapuuroon kannattaa lisätä leseitä, maitoa, rahkaa tai jogurttia, jolloin mahalaukun tyhjeneminen hidastuu entisestään.

2. Kananmuna on todella hyvä proteiinin lähde. Kananmunanvalkuaisen proteiinikoostumus on todella hyvä, jopa parempi kuin vähärasvaisessa lihassa. Proteiini taas pitää pitkään kylläisenä.

3. Kalat ja äyriäiset ovat proteiinipitoista ruokaa ja niissä on myös hyvä rasvahappokoostumus. Ei välttämättä kannata valita vähärasvaista kalaa, koska rasvaisesta kalasta saa runsaasti hyvälaatuista rasvaa, D-vitamiinia ja omega-3-rasvahappoja.

4. Voimakkaat mausteet, kuten chili, pistävät aineenvaihdunnan liikkeelle. Chili vilkastuttaa aineenvaihduntaa ja pistää elimistön nesteet liikkeelle.

5. Kasvikset. Kaali on hyvä ruoka laihduttajalle, koska elimistö kuluttaa yhtä paljon energiaa kaalin sulattamiseen ja prosessoimiseen kuin kaalista saa. Kaalia voi syödä vapaasti.

Parsa ja kukkakaali sopivat painonpudotukseen erityisesti naisille, koska ne estävät testosteronin muuttumisen estrogeeniksi, joka kerääntyy rasvana vatsan, reisien ja takapuolen alueelle.

6. Palkokasvit ovat kuitu- ja proteiinipitoisia ruoka-aineita ja pitävät hyvin nälkää. Ne myös vaikuttavat positiivisesti veren rasva-arvoihin.

7. Marjat sopivat hyvin painonhallintaan, koska niissä on kuitua, ne ovat vähäenergisiä ja niiden ravintoainetiheys on korkea.

8. Vähärasvainen liha. Kana, kalkkuna tai muu vähärasvainen liha on erinomainen proteiinin lähde. Proteiini pitää hyvin nälkää.

9. Vähärasvaiset maitotuotteet. On tärkeää, että ruokavalio on riittävän proteiinipitoinen. Vähärasvaiset maitotuotteet, kuten rahka ja raejuusto ovat hyviä proteiinin lähteitä.

10. Pähkinät. Rasva ei pala ilman rasvaa. Hyvälaatuisia rasvoja saa esimerkiksi pähkinöistä ja oliiviöljystä.

11. Kahvia, vihreää teetä ja vettä voi nauttia huoletta. Ne vauhdittavat rasvanpolttoa ja niiden vaikutus on hyvin tehokas.



Monet tekevät kasvisten syönnissä perustavanlaatuisen virheen heittäessään surutta roskikseen hedelmien ja vihannesten ravinteikkaimmat osat - siis kuoret ja siemenet. Huffington Postin mukaan ihmiset saattavatkin haaskata kasviksistaan jopa huimat 25-33 prosenttia muun muassa turhalla kuorien poistamisella. Älä jatkossa enää täytä biojäteastiaasi turhalla jätteellä - nämä kannattaa ainakin syödä!

Omenan kuoret. Kuoret roskikseen heittäessäsi haaskaat myös kversetiini-nimistä antioksidanttia. Kversetiinin on todistettu auttavan esimerkiksi eturauhasvaivoissa, lievittävän masennuksen oireita sekä hillitsevän tulehdusta.

Appelsiinin kuoret Vuonna 2004 tehdyn tutkimuksen mukaan sitrushedelmien kuorissa olevien kemikaalien huomattiin alentavan kolesterolia jopa enemmän kuin joidenkin reseptilääkkeiden. Kuorissa olevat flavonoidit ehkäisevät myös tulehdusta ja vähentävät sydänsairauksien riskiä. Sinun ei kuitenkaan tarvitse syödä appelsiinia kuorineen - voit raastaa kuorta mausteeksi muihin ruokiin.

Lehtimangoldin varret Moni myös lehtijuurikkaana tunnettua kasvia hyödyntävä heittää suotta kasvin glutamiinipitoiset värikkäät juuret roskikseen. Glutamiini on aminohappo, joka vaikuttaa positiivisesti kehon vastustuskykyyn. Juuret kannattaakin paistaa pannulla itse lehtien kanssa.

Punajuuren lehdet. Mikäli saat käsiisi punajuuria lehtineen, älä missään tapauksessa heitä rautaa, kuitua, kalsiumia sekä A- ja K-vitamiineja sisältäviä lehtiä roskikseen. Sen sijaan osittain punajuurelta ja osittain kaalilta maistuvat lehdet kannattaakin paistaa vaikkapa pannulla muiden vihannesten kanssa.

Vesimelonin vaalea hedelmäliha. Suositun kesäherkun vaaleaa "lihaa" ei kannata heittää pois, sillä sen sisältämä L-sitrulliini-aminohappo helpottaa lihaskipuja ja vähentää veressä olevan typen määrää.

Perunan kuoret lautasen reunalle jättämällä heität hukkaan kukkurallisen rautaa, kalsiumia, kaliumia sekä B- ja C-vitamiineja

Marjat suojelevat tulehduksilta ja tehokkaina antioksidantteina saattavat ehkäistä jopa syöpää

Ne ovat luonnonmukaista, puhdasta ruokaa, jolla on runsaasti positiivisia terveysvaikutuksia.

Ja ne sopivat loistavasti myös osaksi painonhallintaa. Marjoissa on energiaa, mutta sitä ei ole liikaa, muistuttaa kasvitieteilijä professori Sinikka Piippo. Piipon mukaan marjoissa on selkeästi enemmän vitamiineja ja fenoleja kuin esimerkiksi ruokakaupassa myytävissä hedelmissä.

Marjojen kuitu- ja pektiinipitoisuus saa suolen toimimaan normaalisti sekä estää haitallisten suolistobakteerien kasvua. Tämä vähentää laskimovaivojen ja peräpukamien riskiä. Näiden estossa erityismaininta menee mustikalle. Marjat ehkäisevät erilaisia tulehdustauteja, kihtiä ja tasapainottavat suolen bakteerikantaa, jolloin vastustuskyky paranee. Ne saavat immuunipuolustuksen kuntoon. Marjojen hedelmälihassa on C-vitamiinia ja Omega-3-rasvahappoja, jotka virkistävät ja vähentävät stressiä, mieliala kohenee. Monet marjat kohentavat veriarvoja. Anemiasta kärsivien henkilöiden kannattaa syödä etenkin C-vitamiinia ja folaattia sisältäviä marjoja säännöllisesti, sillä niiden yhteisvaikutus nostaa hemoglobiinia. Kokeile etenkin mansikkaa.. Marjat tasaavat verensokerin vaihtelua ja insuliinin toimintaa, verensokeri pysyy tasaisena. Marjat ovat oiva valinta myös diabeetikoille. Etenkin E-vitamiinipitoiset marjat tasapainottavat hormonitasoja ja helpottavat vaihdevuosiin liittyviä oireita. Hormonit tasapainoon. Oireista kärsivien kannattaa kokeilla etenkin tyrniä ja lakkaa. Myös puolukan lignaanit auttavat.


Biotiinia iholle, kynsille ja hiuksille. Mansikan ja vadelman sisältämä biotiini parantaa ihon, hiusten ja kynsien kuntoa. Iho-ongelmista kärsiville suositellaan myös tyrniä, joka sisältää terveellisiä rasvaöljyjä. Marjojen sisältämät fenolit ehkäisevät allergioita. Marjat ovat puhdasta ravintoa, jolloin niillä on myös yleiskuntoa kohottava vaikutus. Luonnon oma detox. Marjat parantavat maksan toimintaa, jolloin myrkkyjen poisto elimistöstä paranee. Marjat auttavat aineenvaihdunnassa, joten niitä voi pitää luonnon omana puhdistuskuurina.

1. Mansikka on oikea superyllättäjä: se poistaa väsymystä ja antaa potkua seksielämään. Suomalaisten kestosuosikki mansikka on todellinen supermarja. Mansikat poistavat nestettä, torjuvat väsymystä ja stressiä. Ne torjuvat myös alttiutta syöpään, alentavat kuumetta ja puhdistavat suolistoa. Etenkin mansikan fenoliset ainesosat estävät nivelvaivoja.

2. Mustaherukka vahvistaa muistia. Mustaherukoiden marjat, siemenöljy ja lehdet ovat kaikki käyttökelpoisia. Niissä on runsaasti C- ja A-vitamiinia. Mustaherukka vahvistaa hermoja ja parantaa muistia, poistaa nestettä ja alentaa verenpainetta. Sen öljy sisältää runsaasti hyviä rasvahappoja, joilla on edullisia vaikutuksia kolesteroliin ja psoriasikseen.

3. Mustikka parantaa näköä ja mahahaavaa. Mustikan antosyaanit parantavat varsinkin hämäränäköä, estävät kaihia ja silmänpohjan ikärappeumaa. Mustikka ja aronia suojelevat limakalvoja ja torjuvat helikobakteerilta, jolloin mahahaavan riski vähenee.

4. Vadelma ehkäisee salmonellaa. Vadelman flavonoidit estävät muun muassa sydän- ja verisuonitauteja ja syöpää. Sen ellagitanniinit ehkäisevät puolestaan monien bakteerien ja virusten, muun muassa salmonellan kasvua. Lisäksi vadelman ellagihappo ehkäisee syöpää.

5. Happaman makuisen puolukan antosyaanien uskotaan estävän kasvaimia, alentavan LDL-kolesterolia ja ehkäisevän veritulppia. Puolukasta on myös apua painonhallintaan. Jos puolukkaa nauttii rasvaisen ruoan kanssa, rasva ei imeydy kehoon, kertoo Lundin yliopistossa tehty tutkimus. Puolukka ja karpalo estävät virtsatievaivoja ja suojaavat esimerkiksi virtsatietulehduksilta ja hiivatulehdusta A-tyypin proantosyanidiinin ansiosta.

6. Ikenet kuntoon karpalolla. Karpalot ehkäisevät iensairauksia fenoliensa ansiosta.

8. Variksenmarja on hyvä ravintokuidun lähde. Kaksi desilitraa variksenmarjoja sisältää saman verran kuitua kuin esimerkiksi reilu desilitra rusinoita.

9. Punaherukasta apu ummetukseen. Se suojelee limakalvoja ja sydäntä, vahvistaa immuunipuolustusta ja hormonituotantoa sekä aktivoi verenmuodostusta.

10. Tuntemattomampi marja-aronia. Itä-Euroopan maissa tunnetumpi aronia sisältää runsaasti kivennäis- ja hivenaineita kuten magnesiumia, rautaa, mangaania, kuparia, booria ja jodia. Aronia on hyvä apu korkeaan verenpaineeseen.

(Professori Sinikka Piippo ja marja-asiantuntija, viestintä- ja markkinointipäällikkö Teija Ruokamo)



Roskaruoka tuhoaa suoliston bakteerikannan

Lontoon King's Collegen genetiikan professori Tim Spector päätti testata, kuinka suositun McDonaldsin ruoka vaikuttaa ihmiskehoon. Hänen 23-vuotias poikansa Tom suostui avustamaan kokeessa syömällä kymmenenä perättäisenä päivänä hampurilaisravintolassa. Tomin mukaan kokeilu tuntui hyvältä kolmena ensimmäisenä päivänä. Sitten pikaruoan vaikutus alkoi näkyä.
- Minusta tuli veltompi. Viikon kuluttua olin ystävieni mielestä muuttunut oudon harmaaksi, kuvailee Tom.
Varsinainen syy kokeiluun oli selvittää pikaruoan vaikutusta suoliston bakteerikantaan. Tomin ulosteista otettiin näytteitä ennen kymmenpäiväistä purilais-, ranskalais- ja limsadieettiä. Näytteet testattiin kolmessa eri laboratoriossa. Testitulosten mukaan vaikutus suolistobakteereihin oli hurja. Tulehdusta vastaan taistelevista maitohappobakteereista tuhoutui puolet. Ruoasta energiaa irrottavat firmikuuttibakteerit kärsivät myös valtavasti, ja niiden sijaan muodostui ylipainoon liitettyjä bakteereja. Bakteeriston monipuolisuus supistui lähes 40 prosentilla. Yksipuolistava vaikutus näkyi vielä kaksi viikkoa kokeilun jälkeen. Tim Spectorin mukaan suolistobakteerit tarvitsevat toimiakseen monipuolista, riittävästi kasviksia ja hedelmiä sisältävää ruokaa. Vasta silloin ne pystyvät osallistumaan ruoansulatukseen sekä elimistön immuunipuolustukseen normaalisti. (Iltalehti 16.5.2015)


Valosaaste

”Keinovalaistuksen lisääntyminen on muokannut maisemaa enemmän kuin mikään muu ympäristönmuutos viimeisen sadan vuoden aikana. Valosaaste hävittää tähtitaivaan kaupungeista. Se uhkaa luonnon monimuotoisuutta ja eläimiä. Sillä on vaikutusta myös ihmisen terveyteen. Ihmisen elimistö kaipaa pimeitä öitä. Valoaltistukseen on yhdistetty niin syöpäriskien kasvu kuin stressaantuneisuus, masentuneisuus, univaikeudet ja liikalihavuus. Miltei kolmannes maailman selkärankaisista ja yli 60 prosenttia selkärangattomista lajeista on hämärä- tai yöaktiivisia. (Jari Lyytimäki ja Janne Rinne kirjassa Valon varjopuolet hs 15.10.2013

Pölynimuri
Pölypussin sisältö voi homehtua, jos sitä ei vaihdeta usein. Pölypussista homeet pääsevät imuroidessa ilmaan. Applied and Environmental Microbiology -julkaisussa ilmestyneen tutkimuksen mukaan jopa lähes puolet testatuista pölynimureista levitti ilmaan hometta.
 
Myrkkycoctaileja
Vuosittain käyttöön otetaan noin tuhat uutta teollista kemikaalia. Varsinkin ns. hormonihäiritsijät, elimistön hormonien kaltaiset aineet, vaikuttavat jo hyvin pieninä määrinä varsinkin herkässä kehitysvaiheessa oleviin kudoksiin, mutta ilmenee hyvinkin pitkien aikojen jälkeen.
Ennen vuotta 2004 valmistetuissa vuodepatjoissa voi olla sittemmin kiellettyjä palonestoaineita. Monissa pehmeissä muoveissa, leluissa ja lattiapäällysteissä eli vinyylimatoissa on ongelmallista PVC-kemikaalia, ftalaatteja, lyijyä ja klooria. Fleecevaatteista irtoaa pestäessä muovin mikropartikkeleita, plyesteriftalaatteja, joka voivat kulkeutua vesien ravintoketjuihin. Sama ongelma on monissa kosmeettisissa tuotteissa, joihin on lisätty muovisia mikrorakeita. Muoviin pakattu ruoka on suurin ftalaattien lähde. Ftalaattie myrkyllisyys johtuu siitä, että ne vaikuttavat ihmisen epigeneettiseen säätelyyn, Kankaiden palonestoaineissa, liimoissa, maaleissa ja muovin pehmentismissä sekä teollisuuden päästöissä on hormonihäiritsijöitä, jotka ovat DDT-johdannaisia. PCB:tä, dioksiineja ja ftalaatteja. Kyllästetyissä kankaissa ja goretex-asusteissa on perfluorattuja kemikaaleja, jotka eivät hajoa luonnossa.  Pyykin huuhteluaineet sisältävät ympäristöhaitallisia tensidejä ja allergiaa aiheuttavia hajuseita. Antibakteerisiksi mainostetut tuotteet voivat sisältää nano- ja hopeapartikkeleita. Monissa lihatuotteissa kuten makkaroissa käytetään säilöntäaineina nitriittejä, jotka lisäävät mahasyövän riskiä. Tyydytetyt rasvat ovat prosessoituina rasite sydämelle ja verisuonille. Juoma- ja säilyketölkeissä tölkin sisäpinta on käsitelty epoksilakalla, jossa on bisfenoli A-kemikaalia. Sitä on myös kuittipapereissa, muovisissa pulloissa. Uusin YK-raportti toteaa, että kemikaalit lisäävät ihmisten kuolevuutta yhtä paljon kuin liikenne. Maatalouskemikaalien ja einesruokien lisäaineiden pitkäaikaisvaikutuksia ja yhteisvaikutuksia ns. cocktailviaikutuksia ei tunneta kunnolla.

Maali koostuu pigmenteistä, sideaineista, täyteaineista, liuotteista tai vedestä ja niin sanotuista apuaineista. Maaleissa on aineita, jotka ovat haitallisia ympäristölle ja ihmisten terveydelle. Jotta haittoja saadaan vähennettyä, maaleille on luotu erikoismerkkijärjestelmiä. Sertifikaatit maksavat yrityksille 350–2 000 euroa. Koko elinkaaritarkastelu kattaa raaka-aineet, valmistuksen, maalaamisen, maalipinnasta sisäilmaan haihtuvat päästöt, maalipurkkien ja maalijämien hävittämisen ja pensseleiden pesun. Joutsenmerkki kieltää nanopartikkeleiden käytön. Poikkeuksena ovat jotkut pigmentit, esimerkiksi valkoisen raaka-aine titaanioksidi. Nanopartikkelit ovat millimetrin miljoonasosan kokoisia hiukkasia. Niitä voi päätyä hengityksen mukana keuhkoihin. Joutsenmerkki-maaleissa ei saa olla flataattejakaan. Niiden epäillään heikentävän ihmisen hormonitoimintaa, vaikuttavat kielteisesti ympäristöön ja terveyteen. "Jo maalin katku kertoo, että maalista haihtuu sisäilmaan aineita. Ne ovat haitaksi kaikille mutta erityisesti herkille, astmaatikoille ja allergikoille", sanoo Niki Alanko. Hän toimii viestintäpalvelujen johtajana Astma- ja allergialiitossa. (hs 25.10.2015)


Transrasvahappoja on etenkin pikaruoassa kuten ranskalaisissa perunoissa, perunalastuissa ja leivonnaisissa sekä pieniä määriä luonnostaan maidossa, maitotuotteissa sekä punaisessa lihassa. Onkin mahdollista, että transrasvojen sijaan nyt havaitut muistivaikutukset selittyvät transrasvoja paljon saavien muutenkin epäterveellisellä ruokavaliolla.

Antibakteeristen aineiden käyttö tekee suurta hallaa sekä ihmisille että rakennuksille, sanoo mikrobiologian professori Mirja Salkinoja-Salonen. Ihmisen iho ja limakalvot ovat luontaisesti bakteerien peitossa. Ja niillä on tärkeä tehtävä ihmisen immuunijärjestelmässä. ”Jos ihminen syö antibiootteja ja peseytyy desinfioivilla aineilla, bakteerimatto iholla tai limakalvoilla vähenee ja home saavat tilaisuuden. Lattian voi pestä pelkällä mäntysuovalla. (hs 24.2.2016)