Päivitetty 16.4.2012


Turvekurssi Pauanteella, Papu Pirtola

Marketta Horn 15. elokuu 1994 (Vihreä Lanka)

 

Suomi on maailman soisin valtio. Kolmas osa Suomen pinta-alasta on suon peitossa. Emme asu vain lämpöpatterin, viilatehtaan, energiakentän, vaan myös apteekin päällä.

Suon tärkeydestä tulivat vakuuttuneiksi ainakin ne 15 suomalaista asianharrastajaa, jotka osallistuivat Pauanteen Kalevalakylässä Kaustisilla kansainväliseen turveseminaariin. Tekstiilitaiteilija Papu Pirtola oli kutsunut Juhannusviikoksi saksalaisia ja sveitsiläisiä lääkäreitä, kutojia, viljelijöitä ja tutkijoita opettamaan turpeen käytön monipuolisuudesta. Mukana oli myös suomalaisia turveseuran asiantuntijoita.

Vielä viime vuosisadalla myös Keski-Euroopassa oli runsaasti suota. Nyt suoalueet on jätetty asutuksen ja viljelyn alle. Vasta viimeisistä soista ymmärrettiin tehdä suojelukohteita. Saksalaista turvetta ei voi saada enää esille jätteiden sisältä. Yli puolet maailman soista sijaitsee entisen Neuvostoliiton alueella.

Teemmekö turpeen suhteen saman virheen kuin teimme puun suhteen? Tuleeko Suomesta turpeen hyödyntämisessä vaivainen siirtomaa? Suomi luovuttaa raaka-aineen ja Keski-Eurooppa nostaa taloutta luomalla tutkimusta ja kehittämällä jalostusta ja markkinointia?

Suo on merkillinen ja vielä tutkimaton luonnonvara. Visionäärisestä viisaudestaan tunnetulla saksalaisella tohtorilla Rudolf Steinerilla oli tapana jakaa tietoa vain kysyttäessä. Turve on tiettävästi ainut asia, josta Steiner on puhunut kysymättä.

Suon ekosysteemi on merkillinen. Suolla vesipinta on korkeammalla kuin vastaavalla metsälaikulla. Kun uusi kasvusto peittää turpeen, joutuu turve viimeistään 200 vuoden kuluessa pohjavesipinnan alapuolelle, mikä tarkoittaa hapetonta eli anaerobista olotilaa, jossa hajotustoimintaa on enää vähän. Kuluttaja- ja hajottajaporras käyttää syntyneen energian vain epätäydellisesti. Maatuminen hidastuu tai lakkaa, vaikka kemiallista energiaa on vielä runsaasti jäljellä. Turve onkin epätäydellisesti hajonneiden versokasvien osista muodostunut maalaji, jossa on paljon erilaisia orgaanisia yhdisteitä. Turvetta syntyy alle yksi millimetri vuodessa. Turvelajeja on yhtä monta kuin turvetta synnyttäviä kasviyhdyskuntia.

 

Mihin suon magiikka perustuu?

Maantiedon kirjojen mukaan soita on syntynyt sellaisille alueille, joilla "sadanta on haihduntaa suurempi" eli lauhkeiden alueiden viileisiin osiin. Turpeeseen on vuosituhansien aikana kasaantunut erikoista energiaa. Energia ei ole koostumukseltaan samaa kuin öljy- ja hiilienergia. Kemiallisesti turve on hiiltymissarjassa ruskohiilen ja kivihiilen ja siten graffitin esiaste, mutta synnyltään eli geneettisesti muista fossiilisista 'polttoaineista' jyrkästi poikkeava biologinen tuote. Turve sisältää nimittäin vielä orgaanisia yhdisteitä kuten sokereita ja muita hiilihydraatteja, aminohappoja, valkuaisaineita, rasvoja ja vahoja. Turpeesta voidaan eristää satoja erilaisia yhdisteitä.

Rudolf Steiner puhui suon yhteydessä eetterienergioista. Lääkäri Michael Hufschmidt havahdutti Pauanteella kertomuksillaan turpeen eetterivoimista. Hufschmidtilla itsellään oli eri kehon osia suojaava turve/silkkivaatetus. Suossa syntyy metaanikaasua. Se hehkuu sinisenä suon yllä. Hufschmidt vertaa sykkivän metaanikaasun hyötykäyttöä yhtä mullistavaksi ihmiskunnan kehityksessä kuin vesirattaan keksimistä. Suon energia perustuu hydrauliikkaan. Suo on hydraulinen pumppu, joka sykkii kuin ihmisessä sydän. Hänen mukaansa eetterivoimat eroavat mekaanisesta moottorivoimasta siinä, että moottoriin täytyy syöttää energiaa.

Koska maito on ihmisen tärkein ravinto, tulisi ihmisen vähitellen alkaa kehittää sellaisia imettäväisiä eläimiä, jotka pystyvät hyödyntämään suon antimia, esimerkiksi lehmästä ja lampaasta olisi kehitettävä sellaisia yksilöitä, jotka tulevat toimeen suolla. Näin ihminen saa eläimen kautta suohon varastoituneen energian.

 

Mitä hyötyä soista on ollut?

Vuosisata sitten soista saatiin pääasiassa heinää. Turvetta käytettiin oljen sijasta. Suon reunoja vesitettiin.

2. maailmansodan jälkeen alotettiin ojituksen avulla metsittää soita. Nyt on jo yli puolet Suomen soista ojitettu. Geologinen tutkimuslaitos on arvioinut, että 60 prosenttia Suomen turpeesta on "niin hyvin maatunutta, että sitä voitaisiin polttaa". Nykyisellä vauhdilla Suomen turve on poltettu sadassa vuodessa.

Saksassa on kuivattujen soiden päälle rakennetuissa kaupungeissa alettu perustaa erityisiä turvemuseoita. Museossa näytetään, miten 1800-luvulla rahkasammaleesta tehtiin jopa turvepaperia. Turvetta oli paljon, se oli halpaa ja turpeella oli sellaisia ominaisuuksia, joista huomattiin olevan etua niin ihmiselle kuin eläimelle. Sodan aikana turvevillaa käytettiin takkien ja hevosen peittojen kutomiseen. Tällöin huomattiin, että haavoittuneen hevosen kunto parani nopeammin turvevillapeiton alla. Turvekylpylät ovat vielä muistona noilta ajoilta.

 

Turpeesta lääkettä

Turvetta käytetään ennen kaikkea terapeuttisiin tuotteisiin. Pauanteella opeteltiin karstaamaan ja kehräämään tupasvillaturvekuitua, värjäämään luonnonväreillä turvekuituja ja valmistamaan turvepaperia. Turpeesta tehtiin myös rakennustiiliä ja eristeitä.

Lääkettä valmistettaessa turve ensin keitetään ja hienonnetaan. Tähän massaan lisätään vettä ja auringonkukkaöljyä ja saadaan näin perusemulsio. Siihen voi sekoittaa parantavia yrttejä kuten suopursua, suomuurainta, islannin jäkälää, poimulehteä, koivun jäkälätuohta.

Saksassa valmistetaan turvesiteitä ja turvevaippoja. Ne vahvistavat ja suojaavat erityisesti kehon alapään elimiä. Turvesiteitä kuten myös turpeesta kudottuja alus- ja päällysasusteita käytetään ennaltaehkäisevästi.

 

Turpeesta suojaavaa kuitua kudontaan

Suomessa on tupasvillaturvekuidusta kudottuja puseroita suositeltu näyttöpäätteen ääressä työskenteleville. Turve vähentää säteilyn vaikutuksia. Mutta turve on myös kevyt ja lämmin materiaali. Kudontaan käytetään 6000-10.000 vuotta vanhaa tupasvillan tyviosaa.

Karstatessa tupasvilla pölisee ja sitä on hyvin vaikea kehrätä koneellisesti. Sveitsiläiset tekstiilien valmistajat sekoittivat turpeeseen puolet lampaan villaa tai silkkiä. Pellavaa sen sijaan ei tulisi turpeeseen sekoittaa, koska pellava on "itsekäs, väkinäinen ja kylmä" materiaali. Silkkiperhoset ja lampaat keräävät energiaa auringosta, mutta pellava kukkii vuodessa vain yhden ainoan aamupäivän, valisti Ruth Eme.

 

Turpeesta rakennustiiliä

Turve on myös vanha, mutta unohdettu eristysmateriaali. Nyt kun lastu- ja karhunvillan hengitysteitä vahingoittavat ominaisuudet ovat tulleet tutkituiksi, on turve nousemassa uuteen kukoistukseensa.

Geologisen laitoksen tutkija Riitta Korhonen ihmetteli aikansa, kun näki prässättyjä turvelevyjä käytettävän kadun rakentamisessa routaeristeenä. Hän esitti Vapolle kokeilun tekemistä samoilla levyillä myös taloihin. Saarijärven koetaloon laitettiin kolme turvelevyä päällekkäin, sen lisäksi puukuitulevy, paperi, tapetti ja lautaseinä.

Aivan vaivatonta eristäminen ei ole. Tien eristeenä turvelevy voidaan päällystää muovilla, mutta talon eristeenä muovitus ei käy. Siksi turvelevy on hankalasti työstettävissä. Se on raskas, pölisee ja murenee. Parhaiten turvelevyjä pystyttiin työstämään koetalossa, kun levy oli jäässä. Koetalon lämmöneristyksestä on tehty tyhjiökokeilu, videokuvaus ja lämpökuva.

Saarijärvelle pystytetyssä kivikaudenkylässä pystyi vielä muutama vuosi sitten saamaan pienen tuntuman siitä, miltä tuntuu olla eristäytyneenä maailman meluilta ja säteilyiltä turpeen sisässä. Hiljaisuus ja ajattomuus oli ihmisjärjelle käsittämätön.

Pauanteella turvekuituja sekoitettiin seinälaastiin ja niistä valmistettiin turvetiiliä. Turvekuidusta voidaan myös tehdä tapettia. Sveitsissä ollaan vuoraamassa valtiollista sairaalaa turpeella.

Jonkinlainen enne turpeen tulevaisuudesta on, että nykyään Saksassa käytetään turvetta akvaarion suodattimissa. Ehkä pian myös ihmisen hengityssuojaimissa. Seuraava askel on yhdistää turve vaatetuksen ja talon suojaukseen ja lopulta sisäiseen suojaukseen?


Keskiarvon käyttämisen asemesta jokainen suo olisi mitattava erikseen. (Filosofian ja taloustieteen tohtorit Pekka Borg, Maria Joutsenvirta Maapallo ja me. Luonnonvarat ja kasvun rajat Docendo 2015)
selvitys eri maankäyttömuotojen ja teollisuuden aiheuttamasta vesistökuormituksesta.
Luonnontilassa typpeä on 344 yksikköä (nyt 621), fosforia 12 (nyt 29), kiintoainetta 0,53 (nyt noin 1,9). Määrät ovat keskimäärin kolme kertaa suuremmat kuin normaalia. Yhteenveto ”Maatalous on suurin kuormittaja”.