Turvekurssi
Pauanteella, Papu Pirtola
Marketta
Horn 15. elokuu 1994 (Vihreä Lanka)
Suomi on
maailman soisin valtio. Kolmas osa Suomen pinta-alasta on suon peitossa. Emme
asu vain lämpöpatterin, villatehtaan, energiakentän, vaan myös apteekin päällä.
Suon
tärkeydestä tulivat vakuuttuneiksi ainakin ne 15 suomalaista asianharrastajaa,
jotka osallistuivat Pauanteen Kalevalakylässä Kaustisilla kansainväliseen
turveseminaariin. Tekstiilitaiteilija Papu Pirtola oli kutsunut
Juhannusviikoksi saksalaisia ja sveitsiläisiä lääkäreitä, kutojia, viljelijöitä
ja tutkijoita opettamaan turpeen käytön monipuolisuutta. Mukana oli myös
suomalaisia turveseuran asiantuntijoita.
Vielä viime
vuosisadalla myös Keski-Euroopassa oli runsaasti suota. Nyt suoalueet on
jätetty asutuksen ja viljelyn alle. Vasta viimeisistä soista ymmärrettiin tehdä
suojelukohteita. Saksalaista turvetta ei voi saada enää esille jätteiden
sisältä. Yli puolet maailman soista sijaitsee entisen Neuvostoliiton alueella.
Teemmekö
turpeen suhteen saman virheen kuin teimme puun suhteen? Tuleeko Suomesta
turpeen hyödyntämisessä vaivainen siirtomaa? Suomi luovuttaa raaka-aineen ja
Keski-Eurooppa nostaa taloutta luomalla tutkimusta ja kehittämällä jalostusta
ja markkinointia?
Suo on
merkillinen ja vielä tutkimaton luonnonvara. Visionäärisestä viisaudestaan
tunnetulla saksalaisella tohtorilla Rudolf Steinerilla oli tapana jakaa tietoa
vain kysyttäessä. Turve on tiettävästi ainut asia, josta Steiner on puhunut
kysymättä.
Suon
ekosysteemi on merkillinen. Suolla vesipinta on korkeammalla kuin vastaavalla
metsälaikulla. Kun uusi kasvusto peittää turpeen, joutuu turve viimeistään 200
vuoden kuluessa pohjavesipinnan alapuolelle, mikä tarkoittaa hapetonta eli
anaerobista olotilaa, jossa hajotustoimintaa on enää vähän. Kuluttaja- ja
hajottajaporras käyttää syntyneen energian vain epätäydellisesti. Maatuminen
hidastuu tai lakkaa, vaikka kemiallista energiaa on vielä runsaasti jäljellä.
Turve onkin epätäydellisesti hajonneiden versokasvien osista muodostunut
maalaji, jossa on paljon erilaisia orgaanisia yhdisteitä. Turvetta syntyy alle
yksi millimetri vuodessa. Turvelajeja on yhtä monta kuin turvetta synnyttäviä
kasviyhdyskuntia.
Mihin suon magiikka perustuu?
Maantiedon
kirjojen mukaan soita on syntynyt sellaisille alueille, joilla "sadanta on
haihduntaa suurempi" eli lauhkeiden alueiden viileisiin osiin. Turpeeseen
on vuosituhansien aikana kasaantunut erikoista energiaa. Energia ei ole
koostumukseltaan samaa kuin öljy- ja hiilienergia. Kemiallisesti turve on
hiiltymissarjassa ruskohiilen ja kivihiilen ja siten graffitin esiaste, mutta
synnyltään eli geneettisesti muista fossiilisista 'polttoaineista' jyrkästi
poikkeava biologinen tuote. Turve sisältää nimittäin vielä orgaanisia
yhdisteitä kuten sokereita ja muita hiilihydraatteja, aminohappoja,
valkuaisaineita, rasvoja ja vahoja. Turpeesta voidaan eristää satoja erilaisia
yhdisteitä.
Rudolf
Steiner puhui suon yhteydessä eetterienergioista. Lääkäri Michael Hufschmidt
havahdutti Pauanteella kertomuksillaan turpeen eetterivoimista. Hufschmidtilla itsellään
oli eri kehon osia suojaava turve/silkkivaatetus.
Suossa syntyvä metaanikaasu hehkuu sinisenä suon yllä. Hufschmidt vertaa sykkivän metaanikaasun
hyötykäyttöä yhtä mullistavaksi ihmiskunnan kehityksessä kuin vesirattaan
keksimistä. Suon energia perustuu hydrauliikkaan. Suo on hydraulinen pumppu,
joka sykkii kuin ihmisessä sydän. Hänen mukaansa eetterivoimat eroavat
mekaanisesta moottorivoimasta siinä, että moottoriin täytyy syöttää energiaa.
Koska maito
on ihmisen tärkein ravinto, tulisi ihmisen vähitellen alkaa kehittää sellaisia
imettäväisiä eläimiä, jotka pystyvät hyödyntämään suon antimia, esimerkiksi
lehmästä ja lampaasta olisi kehitettävä sellaisia yksilöitä, jotka tulevat
toimeen suolla. Näin ihminen saa eläimen kautta suohon varastoituneen energian.
Mitä hyötyä soista on ollut?
Vuosisata
sitten soista saatiin pääasiassa heinää. Turvetta käytettiin oljen sijasta. Suon
reunoja vesitettiin.
2.
maailmansodan jälkeen alotettiin ojituksen avulla metsittää soita. Nyt on jo
yli puolet Suomen soista ojitettu. Geologinen tutkimuslaitos on arvioinut, että
60 prosenttia Suomen turpeesta on "niin hyvin maatunutta, että sitä
voitaisiin polttaa". Nykyisellä vauhdilla Suomen turve on poltettu sadassa
vuodessa.
Saksassa on
kuivattujen soiden päälle rakennetuissa kaupungeissa alettu perustaa erityisiä
turvemuseoita. Museossa näytetään, miten 1800-luvulla rahkasammaleesta tehtiin
jopa turvepaperia. Turvetta oli paljon, se oli halpaa ja turpeella oli
sellaisia ominaisuuksia, joista huomattiin olevan etua niin ihmiselle kuin
eläimelle. Sodan aikana turvevillaa käytettiin takkien ja hevosen peittojen
kutomiseen. Tällöin huomattiin, että haavoittuneen hevosen kunto parani
nopeammin turvevillapeiton alla. Turvekylpylät ovat vielä muistona noilta
ajoilta.
Turpeesta lääkettä
Turvetta
käytetään ennen kaikkea terapeuttisiin tuotteisiin. Pauanteella opeteltiin
karstaamaan ja kehräämään tupasvillaturvekuitua, värjäämään luonnonväreillä
turvekuituja ja valmistamaan turvepaperia. Turpeesta tehtiin myös
rakennustiiliä ja eristeitä.
Lääkettä
valmistettaessa turve ensin keitetään ja hienonnetaan. Tähän massaan lisätään
vettä ja auringonkukkaöljyä ja saadaan näin perusemulsio. Siihen voi sekoittaa
parantavia yrttejä kuten suopursua, suomuurainta, islannin jäkälää,
poimulehteä, koivun jäkälätuohta.
Saksassa
valmistetaan turvesiteitä ja turvevaippoja. Ne vahvistavat ja suojaavat
erityisesti kehon alapään elimiä. Turvesiteitä kuten myös turpeesta kudottuja
alus- ja päällysasusteita käytetään ennaltaehkäisevästi.
Turpeesta suojaavaa kuitua kudontaan
Suomessa on
tupasvillaturvekuidusta kudottuja puseroita suositeltu näyttöpäätteen ääressä
työskenteleville. Turve vähentää säteilyn vaikutuksia. Mutta turve on myös
kevyt ja lämmin materiaali. Kudontaan käytetään 6000-10.000 vuotta vanhan tupasvillan
tyviosaa.
Karstatessa
tupasvilla pölisee ja sitä on hyvin vaikea kehrätä koneellisesti. Sveitsiläiset
tekstiilivalmistajat sekoittavat turpeeseen puolet lampaan villaa tai
silkkiä. Pellavaa sen sijaan ei tulisi turpeeseen sekoittaa, koska pellava on
"itsekäs, väkinäinen ja kylmä" materiaali. Silkkiperhoset ja lampaat
keräävät energiaa auringosta, mutta pellava kukkii vuodessa vain yhden ainoan
aamupäivän, valisti Ruth Eme.
Turpeesta rakennustiiliä
Turve on
myös vanha, mutta unohdettu eristysmateriaali. Nyt kun lastu- ja karhunvillan
hengitysteitä vahingoittavat ominaisuudet ovat tulleet tutkituiksi, on turve
nousemassa uuteen kukoistukseensa.
Geologisen
laitoksen tutkija Riitta Korhonen ihmetteli aikansa, kun näki prässättyjä
turvelevyjä käytettävän kadun rakentamisessa routaeristeenä. Hän esitti Vapolle
kokeilun tekemistä samoilla levyillä myös taloihin. Saarijärven koetaloon
laitettiin kolme turvelevyä päällekkäin, sen lisäksi puukuitulevy, paperi,
tapetti ja lautaseinä.
Aivan
vaivatonta eristäminen ei ole. Tien eristeeksi käytettynä turvelevy voidaan päällystää
muovilla, mutta talon eristeenä muovitus ei käy. Siksi turvelevy on hankalasti
työstettävissä. Se on raskas, pölisee ja murenee. Parhaiten turvelevyjä
pystyttiin työstämään koetalossa, kun levy oli jäässä. Koetalon
lämmöneristyksestä on tehty tyhjiökokeilu, videokuvaus ja lämpökuva.
Saarijärvelle
pystytetyssä kivikaudenkylässä pystyi vielä muutama vuosi sitten saamaan pienen
tuntuman siitä, miltä tuntuu olla eristäytyneenä maailman meluilta ja
säteilyiltä turpeen sisässä. Hiljaisuus ja ajattomuus oli ihmisjärjelle
käsittämätön.
Pauanteella
turvekuituja sekoitettiin seinälaastiin ja niistä valmistettiin turvetiiliä.
Turvekuidusta voidaan myös tehdä tapettia. Sveitsissä ollaan vuoraamassa valtiollista
sairaalaa turpeella.
Jonkinlainen enne turpeen tulevaisuudesta on, että nykyään Saksassa käytetään turvetta akvaarion suodattimissa. Ehkä pian myös ihmisen hengityssuojaimissa. Seuraava askel on yhdistää turve vaatetuksen ja talon suojaukseen ja lopulta sisäiseen suojaukseen?
Lämmitysturpeen kuoriminen tuhoaa vesistömme
Selvitys eri maankäyttömuotojen ja teollisuuden aiheuttamasta vesistökuormituksesta osoittaa, että keskiarvon
käyttämisen asemesta jokainen suo olisi mitattava erikseen. (Filosofian
ja taloustieteen tohtorit Pekka Borg, Maria Joutsenvirta Maapallo ja
me. Luonnonvarat ja kasvun rajat Docendo 2015)
.
Luonnontilassa typpeä on 344 yksikköä (nyt 621), fosforia 12 (nyt 29),
kiintoainetta 0,53 (nyt noin 1,9). Määrät ovat keskimäärin kolme kertaa
suuremmat kuin normaali.
Jyväskylän kauppakorkeakoulun tutkimuksessa Jorma Rahkonen oli osoittavinaan, että turven tuotanto ei vaikuta matkailun vähenemiseen. Tuotannolla on työllistävä vaikutus.