Ekoyhteisöt otetaan vakavana haasteena kaupunkilaiselle kulutusyhteiskunnalle jo kauppakorkeakoulussakin:

Helsingin kauppakorkeakoulu

Tohtorikoulutuskeskus, Sinikka Pesonen:

 

Tutkimusmatkalla kauppakorkeakoulusta

Miten olisi parasta organisoitua?

Mietin junassa mitenkähän mahdan perille päästyämme tunnistaa Marketan, joka lupasi tulla meitä vastaan Ähtärin asemalle. Olimme tyttäreni Sannin kanssa matkalla ensimmäiselle 'kenttätyöreissulle'. Mieltäni myös askarrutti, millaistakohan tulee olemaa asua ja yöpyä ihan vieraitten ihmisten, tunkeutua heidän kotiinsa utelemaan heidän elämästään. Suostuisivatko ihmiset kertomaan elämästään ja itsestään kauppakorkeakoulun tutkijalle. Jossain taustalla kyti myös huoli siitä, että mitenkähän tällaiset vaihtoehtoisen elämäntavan teeman voi kytkeä 'organisaatiot ja johtaminen' -oppiaineeseen, johon väitöskirjaani teen.

Huoleni osoittautuivat ainakin tällä erää turhiksi. Arvasin heti kuka Ähtärin asemalla olevien muutaman ihmisen joukossa oli Marketta. Vastaanotto Suomineito-yhteisössä oli lämmin. Opimme muutaman päivän aikana valtavasti yhteisöelämisestä ja ekologisesta elämäntavasta. Oivalsin myös, että ekoyhteisössä kiteytyy mitä konkreettisimmin sellaiset organisaatiotutkimuksen keskeiset kiinnostuksen kohteet kuin: Miten olisi parasta organisoitua? Onko järkevämpää lähteä liikkeelle 'ylhäältä alaspäin', esimerkiksi yhdistyksen perustamispapereissa mainituista tavoitteista lähtien, vaiko 'alhaalta ylöspäin' sen mukaan, mitä yhteisössä kulloinkin asuvat ihmiset haluavat tehdä? Miten ja ketkä tekevät päätöksiä? Miten talous kytkeytyy edellä mainittuihin kysymyksiin?

Tällaiset kysymykset ovat tärkeitä ja ne liittyvät tutkimukseeni. Vieläkin tärkeämmäksi tavoitteeksi koen kuitenkin sen, että tutkimukseni avulla pystyisin saamaan kuuluville toisenlaisia tarinoita nykyisten taloudellista kasvua, tuloksentekoa ja kilpailua ihannoivien kertomusten rinnalle. Olen turhautunut tieteellistekniseen maailmankuvaan ja vakuuttunut siitä, että sosiaalisia ja ympäristöongelmia ei voida ratkaista vain nyt vallalla olevin teknistaloudellisin keinoin. Haluan käyttää aikaani sellaiseen ja kirjoittaa siitä, mikä on mielestäni hyvää ja kaunista negatiivisen kritisoimisen sijaan (mitä olen myös harrastanut). Pyrin tutkimuksellani myös hieman ravistelemaan vallitsevaa mekanistista ja miehistä tieteen maailmankuvaa sisällyttämällä tutkimukseen arkielämää, ihmissuhteita, luontosuhteita, tunteita ja elämän kokemusta. Tätä tarkoitusta varten olen nyt vieraillut kahdessa ekoyhteisössä keräämässä ihmisten elämänkertoja ja olen menossa vielä muutamaan muuhun. Tutkimukseni on siis vielä melko alussa.

 

Mitä olen tähän mennessä löytänyt?

Viisaita ihmisiä, jotka haluavat elää sopusointuista elämää luonnon (mukaan lukien itsensä) kanssa. Rakkaita vuohia, lampaita, kanoja ja kasvimaita sekä hakekattiloita ja erilaisia käymäläkulttuureita olen myös kohdannut. Useat ovat valinneet ekologisen elämäntavan 'pienten askelten' kautta. Siihen on kasvettu ja sitä on kypsytelty jo pitkään 'entisessä elämässä'. Useat ovat myös kokeilleet asumista eri yhteisöissä. Yhteisöt elävät ja muuttuvat siellä asuvien ihmisten mukana.

Vähän yllättäen (en naiviuttani ollut tullut ajatelleeksi) havaitsin myös, että ekoyhteisöissä ilmenee niitä samoja inhimillisen elämän ongelmia kuin joka paikassa, missä eletään läheisessä vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Huomasin

myös, että olin alunperin ajatuksissani nähnyt ekoyhteisöt enemmänkin vain yksilön näkökulmasta; paikkana minne kaikin puolin 'täysivoimaiset' ihmiset voivat muuttaa toteuttamaan 'hyvää elämää' raha talouden rajamaille.

 

Yhteisöillähän on merkitystä myös yhteiskunnallisemmallakin tasolla, sen sisällä

Ensinnäkin, ne toimivat yhteiskunnassa konkreettisina esimerkkeinä siitä, että toisellakin tavalla voi elää. Mutta tämän lisäksi niillä on merkitystä myös siksi, että ne voivat tarjota mielekkään paikan ihmisille, jotka eivät enää kykene ansaitsemaan koko leipäänsä työelämässä, mutta puolikkaan kyllä.

PS Matka jatkuu ja jos joku haluaa lisätietoja hankkeestani, tai olisi halukas haastateltavakseni, niin minut saa kiinni:

pesonen@hkkk.fi, puh. 09-4313 8438

Helsingin kauppakorkeakoulu Tohtorikoulutuskeskus

PL 1210, 00101 Helsinki