Suomineito-ekoyhteisön uusi kausi
Antroposofisessa ajattelussa ihmisen kehitys kulkee seitsemän vuoden jaksoissa. Suomineito on toiminut nyt kuusi ja puoli vuotta. Taloudellisesti yhteisö toimii hyvin. Ei kai verottaja olisi muuten näpsäyttänyt 2300 euron lisäveroa. Toiminta on pyörinyt vapaaehtoisten käsissä, ilman mitään tuntipalkkoja tai eläkelisiä. Kaikki ovat tehneet talkootyötä. Porukkaa tulee ja menee.
Tulin Suomineitoon lähes seitsemän vuotta sitten. Noin tuhat ihmistä kertoi haluavansa asua niin kuin mekin: maalla, järven rannalla, hoitaa eläimiä, viljellä maata ja puutarhaa, viettää juhlia ja vapaa-aikaa luonnonläheisessä ympäristössä kaukana kulutuksesta samanmielisten kanssa.
Idylli oli pian poikki, sillä muuttokuormia toivat etupäässä mielenterveyskuntoutujat ja konkurssien takia kodittomiksi joutuneet velkavangit. Yhteisöön on pyrkinyt myös ihmisiä, joiden elämä on sekaisin - avioero, huumeita. Koska yhteiskunta ei vastaa heidän pahaan oloonsa, etsivät he meiltä vapaaehtoisilta tukea.
Suomineito ei ole poikkeus. Kaikkiin yhteisöihin hakeutuu jollakin tavoin henkisesti tai taloudellisesti poikkeuksellisia ihmisiä. Harvemmin ekoihmisiä. Permakulttuurista on ollut kiinnostunut tasan kahdeksan ihmistä tämän seitsemän vuoden aikana!
Joka viikko tuo uusia tulijoita ja uusia ideoita. Huomaan, että en enää edistä muutosta. Minusta on tullut lihava ja väsynyt. Miten jaksoinkaan taas tänään raahautua aamunavetalle, vastata puheluihin ja sähköpostikyselyihin. Vain navetalla unohtaa maailman murheet, mutta sieltäkin on palattava.
Taustajärjestöksi martat?
Kun jo ensimmäisen vuoden jälkeen tajusin, että permakulttuurinen ekoyhteisö ei tule vielä menestymään Suomessa, tarjosin yhteistyöltä Keuruun ekokylälle (“Te oiotte liian funkeja”), martoille (“Täytyykö kaikki tehdä pitemmän päälle”), vihreille “Pakastearkussa ei’ viihdy kuin talvikautta viettävät viherkasvit), mielenterveysjärjestöille, jonka Ähtärin kaupunki kielsi. Ehkä en osannut esittää asiaa oikein.
Ajattomat matkaajat (Asko Nummela) ja Elinpiiri (Suni Pääkkönen) ovat osoittaneet eniten kiinnostusta vastuun ottamisesta. Ajattomilla matkaajilla on kiintopiste Ibitzalla. Sen tantra-piiri perustaa kohteita eri maihin ja on innostunut Venäjään suuntautuvasta toiminnasta. Elinpiirin tarkoitus on edistää luomuruokaa ja luontaishoitoja. Ajatuksena on, että kun ihmiset hoitavat itseään ja lähiympäristöään, hyödyttää se myös maapallon ekotasapainoa. Juurihoito tarkoittaa vuorovaikutusten vanhainkotia. Vanhuksilla on paljon annettavaa ja vuorovaikutus nuorten kanssa edistää eri sukupolvien kiintymystä.
Varakas yhteisö
Yhteisössämme on sievoinen määrä perustarvikkeita: kaksi autoa, traktori, 20 tapetoitua ja kalustettua makuuhuonetta, astiasto, liinavaatteet, 50 eläintä ja kunnostettu navetta, kaksi osaksi kunnostettua hirsitaloa, rantasauna. Tänne voi asettua ja aloittaa kurssitoiminnan jo seuraavalla viikolla, jos vain porukassa on keittäjä, lämmittäjä, huoltajia, karjakko, puuseppä. Joka kuukausi on saatava kasaan.
1500 euroa. Vuokra kaupungille on 560 euroa kuussa. Sähkö, vesi ruoka- ja kunnostuskulut tulevat päälle.
Sapatille!
Lähden 3.2.2004 kahdeksi vuodeksi parantamaan maailmaa toisella tavalla. Aseettomasta ja ekologisesta elämästä huolta kantavat ihmiset ovat koonneet joukkoja toivioretkelle. Osa porukasta on suunnitellut kiertävänsä maailmaa polkupyörällä lopun elämänsä entisajan pyhiinvaeltajien köyhyysperiaatetta kunnioittaen. Pakistanilianen lääkäripariskunta vetää ryhmään Pilgrims of Peace. Mukana on Culture of Peace Coordination Unesco, Ambassadors Hospitality Club ja Ecoplanet-järjestö.
Elämän kruunu ei ole onnellisuus, vaan uskallus ja mahdollisuus olla tosi. (Martin Buben)
Kun yksi unelmoi, on se unelma
Kun moni unelmoi,
On se alku muutokselle.
(Christa Moos)
Miettimistä Suomineidon arjen parantamiseksi
Anna-Maija Raittila: Omenapuukylän päiväkirja
Kirjayhtymä, Hki 1983
6: Marja Väisälä ja Inna Kokko ovat alkaneet uneksia Suomeen Yksinkertaisen ja Tyytyväisen Elämän Harjoittelupaikkaa
9: Kyllä Martti Lindqvist ja Kyösti Pulliainen pitävät loistavia luentoja, mutta miksi ne pitää monistaa meille valmiiksi ja sitten auditoriossa kaikki kääntävät yhtaikaa lehteä... Minä tahtoisin kuullessani kutoa sukkaa lähetysmyyjäisiin ja leikata muiden mummujen kanssa mantokuteita. Ruuatkin voisimme tehdä yhdessä ja keskustella alustuksen pohjalta vaikka salaattia silputessa.
9: Kaikki nämä ainekset levitimme Halikon kunnanisien nähtäväksi. Kunnanjohtaja, kuntasuunnittelija, kunnaninsinööri... Tietenkin heitä kiinnostaa tuotanto josta saadaan veromarkkoja, he odottavat kunnon yrittäjää rapistuvaan teollisuushalliin, entiseen puutalotehtaaseen. Mutta mitä on ihmisten kunnostaminen, jälkiteollisen ajan remontti, ihmiset jotka eivät kestä kasvu- ja kulutusyhteiskunnan vahtia?
12: valmentaisi kokonaisvaltaiseen elämäntapaan, ympäristötietoisuuteen. Asutaan ja tehdään työtä yhdessä.
Taizen yhteisö Ranskassa. Ovat ottaneet vain yhden pienen askeleen kerrallaan, sen mikä on kulloinkin annettu eteen, ja menneet näitä spontaaneja haasteita vastaanottaen , eteenpäin.
j
16: Löytyykö riittävän monta pitkähäntäistä, tasapainoista ihmistä vastuunkantajiksi.
24: Sinapinsiemen: yhdistyksen tarkoituksena on edistää sellaisen elämänmuodon etsimistä ja toteuttamista, joka perustuu koko luomakunnan yhteyteen, ihmisen ja luonnon tasapainoiseen vuorovaikutukseen, lähimmäisvastuuseen, keskinäiseen jakamiseen ja huolenpitoon sekä elämäntapojen yksinkertaisuuteen.
73: Mutta emme me kumpikaan siinä vaiheessa aavistaneet, miten raskaita henkisiä ja taloudellisia taakkoja jouduimme kantamaan, miten yksin ponnistelemaan... Ja hän oli se jonka aina oli jäätävä Kokkilan nuhjuiseen arkeen, minä olin Taiston kanssa korkeintaan viikon tai pari.
76: Nyt kuuntelin Veli-Mattia niin avoimena kuin pystyin. Hän ei hellittänyt perusnäystään: yhteisö on täsmälleen niin vahva kuin sen heikoin jäsen - siispä koko yhteisön on elettävä heikoimman jäsenensä ehdoilla. -Heikkojen terroriinkin alistuen? kysyin. Haluavatko he sitä itsekään pohjimmiltaan?.. Vaihtoehdot vilahtivat aivoissani: siispä Omenapuukylä ei voi enää olla Sinapinsiemenen taimilava, siitä tulee jotain muuta tämän joukon ehdoilla -hyvä Luojamme, siispä sinä annat meille Sinapinsiemenen näkyä varten jonkin toisen paikan ...jos tahdot tai et anna meille mitään, hautaat siemenet mullan pimentoon! Ensimmäistä kertaa kätkin kasvoni käsiini: - Minä lähden sitten.
78: Yhteiskunta- ja kirkkokymyksissä pysähdytti niin usein tilanteihin, joissa tekisi mieli avata suunsa ja tokaista jotain... esimerkiksi selvää tuhlausta vastaan - tai jähmettynyttä vääristynyttä toimintatapaa vastaan... tai epäoikeudenmukaista henkilövalintaa vastaan. Miksi en avaa suutani heti? Olisiko ensi askel kohti "lapsen kasvoja" se, että ainakin miettisin jälkeenpäin: millä tuo "isokenkäinen" sai taas minut vaiennetuksi? Eli mitkä pelot minussa itsessäni polkaisivat jarrut päälle. Käyttäytykäämme kuin lapsi, tokaiskaamme kuin lapsi: Hei miksi muuten... Hei: pitäisiköhän ajatella tätäkin.
82: Riitta ja Maiju palasivat Taizestä. Toivat kirjeen veli Mikaelilta, nuorelta savenvalajaveljeltä, joka nykyisin hoitaa Skandinavian yhteyksiä: "Te elätte nyt koetuksen aikaa. Sellaisia aikoja olemme kokeneet myös Taizessä. Mikäli tahdomme elää selvänä merkkinä, yksiselitteisesti, ei millekään kompromisseille ole sijaa; on astuttava suoraan niiden johtopäätösten tielle, jotka ratkaisustamme seuraavat. Saatte luottaa siihen, että Jumala on pitävä huolta myös niistä ihmisistä, joiden kanssa emme voi kulkea samaa tietä."
141: Olisi oltava oma luostari, avattava ovensa vain vilpittömille yrittäjille ja noviisiajan on oltava lyhyt! Emme me voi valita lähimmäisiämme. Kaisa huomautti. Eihän perheessäkään kukaan voi valita siskojaan ja veljiään ja vanhempiaan. Meillä on Omenapuukylässä tällä hetkellä juuri nämä ihmiset, heidät on meille annettu, he ovat meille lahja.