Valikoiva muisti

Olipa kerran kaksi zen~oppilasta. Heidän mestarinsa oli liian kiireinen lukeakseen päivän hesaria, niinpä hän pyysi noviisit luokseen ja antoi tehtäväksi lukea lehti päivittäin, iltaisin he kertoisivat ulkomuistista tärkeimmät ja mielenkiintoisimmat jutut mestarille.

Niinpä sitten koitti ilta ja nuorempi noviisi kerotili muistamansa uutiset sieltä täältä ja hänen muistinsa riitti kiitettävästi 25 minuuttia. Kun sitten tuli toisen noviisin ulkoluvun vuoro, tämä pyysi enteeksi, että ei muistanut yhtään mitään. Mestari ihmetteli, kun sama kuvio toistui joka ilta - nuoremman ulkoluku sen kun parani, vaan huonomuistisen kohdalla ei tapahtunut mitään edistystä.

Seitsemäntenä päivänä hän harkitsi jo noviisin erottamista ja alkoi väsätä eropapereita perusteineen. Illalla lukutuokion päätyttyä ja sujuvamuistisen munkin lopetettua erääseen taloussivun otsikkoon, mestari aikoi pyytää mykempää munkkia puhutteluun, mutta tämä anoikin yllättäen ulkolukuvuoroaan.

Mestari hymähti: ”No joo, jos nyt viimein jotain muistat…” Niinpä noviisi ryhtyi kertomaan ulkomuistista erästä päivän Helsingin Sanomien kulttuurisivun artikkelia, jonka aiheena oli erään tiedemiehen väittämä, että ihmisen tekemät järjestelmät ovat alkaneet ajatella ja ihmisen osuus järjestelmien hallinnassa on kyseenalaistunut.

Noin kahden tunnin päästä, tämän lopetettua, mestari pyysi heti hesarin nähtäväkseen. ”Tämähän on vain puolen sivun juttu, näytät muistaneen asiasisällön sanasta sanaan, mutta täältä puuttuu paljon merkittäviä asioita, joita myös kerroit.”

”Anteeksi, vastasi oppilas, en tiennyt ettei artikkelia tukevaa oheismateriaalia pitänyt muistaa, voin toki tuoda lainaamieni sitaattien lähdeaineistot tarkistettaviksi, jos tarpeen.”

Mestari myhäili jotain sanskritiksi ja pyysi kaikki munkin koolle. Tapahtunut kerrottiin ja se tuntui herättävän yleistä hilpeyttä, kunnes mestari nousi ja pyysi hetken hiljaisuutta. Hän asettui ashanaan ja oli 15 minuuttia vaiti antaakseen sanoilleen painoa: ”Hyvät oppilaani, tämä on se asia, jota olen tielle yrittänyt jo kaksi kuukautta valaista. Tätä on intentionaalisuus.”