-

Yhä useampi asia on alistettu markkinalogiikalle.

Benjamin oivalsi, miten mainokset tekevät seksuaalisuudesta tavaran. 

Nyt puhutaan ylierotisoitumisesta. 

Harva tulee ajatelleeksi, että kyse on 

kaupallisen logiikan aiheuttamasta objektivoimisesta.




Seksuaalikulttuuri tarkoittaa sitä tapaa, millä kansan sukupuolinen käyttäytyminen sosialisoidaan: Mitä ihmiset kuvittelevat seksuaalisuuden tarkoittavan, missä, milloin ja miten he ottavat kontaktia toiseen sukupuoleen, miten normikäyttäytymistä kontrolloidaan, mikä on tabu, mitä vaihtoehdoista tulee ajatella, mitä sanoja käytetään ja miten kommunikoidaan seksuaalisten signaalien kanssa. Valtiovalta ja kirkko ovat ajanlaskun alusta asti määränneet rangaistuksen uhalla, mikä milloinkin on kiellettyä.

Seksuaalinen tarve on elämänvoima, joka patistaa ihmisen etsimään toista ihmistä. Tarve merkitsee myös siittämistä.   Koska siittäminen normittaa talouselämää sekä myös eri ikäisten ihmisten suhteita, elämän kiertokulkua, on seksuaalista liikehdintää yhteiskunnallisesti säädeltävä.

Sääteleminen onkin ollut ja on yhä äärettömän helppoa. Seksuaalisuus on hyvä esimerkkinä siitä, miten helppo ihmiseen on vaikuttaa. Aikanaan yläluokka, sen perustama kirkko, sitten teollisuus, markkinavoimat ja nyt niiden luomat kauneusihanteet määräävät, mitä tehdä seksuaaliselle paineelle. Mikään muu ei kuvaa ihmisen muovautuvuutta ja yhteiskunnan vaikutusta selkeämmin kuin seksuaalisuudessa tapahtuneet muutokset. Verrattaessa eri kansojen kokemuksia huomataan ihmisen pystyvän lähes mihin tahansa seksuaalista viettiä toteuttaessaan. Vieraassa kulttuurissa paheksutaan sitä mikä ei ole normi omassa kulttuurissa. Biologinen raakamateriaali sulautetaan kulttuuriin kuin kulttuuriin. Tapoja on niin paljon, että sosiaaliset ja kulttuuriset seikat päihittävät biologiset valinnat.

Margaret Mead on ensimmäisenä systemaattisesti tutkinut kasvatuksen vaikutusta ihmisen seksuaalikäyttäytymiseen: sosiokulttuuriset tekijät vaikuttavat enemmän kuin biologiset ominaisuudet. Samalla tavalla kuin jokainen yhteiskunta on organisoinut oman talouselämänsä, on se muokannut myös seksuaalisuuden. Ruotasalaisen sosiologin Rita Liljetrömin mukaan on kyse yhteiskunnan sosiaalisesti organisoimasta seksuaalisuudesta. Yhteiskunta luo ne tavat, joilla vaistot toteuttavat seksuaalisia tarpeita (Rita Liljeström, Eroottinen sota, 1981).

Kulttuuriantropologi Matti Sarmela on osoittanut laajoissa kenttätutkimuksissaan, miten sukupuolikäyttäytymiseen vaikuttaa elinkeinorakenne, asumismuoto ja ruokailutottumukset.

Yhteiskuntafilosofi Karl Marxin ajattelussa ihmisten toiminta, elintaso ja elinehdot kehittyvät rinnakkain. Ihmisen tietoisuus ja toiminta, sisäinen ja ulkoinen muodostavat ykseyden. Niin kauan kun ihminen myy omaa työvoimaansa rahasta, hän vieraantuu itsestään. Seksuaaliseen käyttäytymiseen tämä suuri taloustieteilijä ei vielä ehtinyt laajentaa teoriaansa.

Myös itämaiset joogit ovat opettaneet jo vuosituhansia, että yhteisön kulttuuri, tavat ja yksilön aivot ovat lakkaamatta vuorovaikutuksessa. Seksuaalisuus nähdään voimakkaana energiana, koska juuri seksuaalinen energia voidaan muuntaa henkiseksi energiaksi ja tietoisuudeksi.
 
Kun vertaa perhe-elämän organisoitumista Euroopassa, Aasiassa ja Afrikassa voi vakuuttua siitä, miten vahvasti nykyiset seksuaaliset käsitykset ovat sidoksissa sosiaalisiin ja taloudellisiin olosuhteisiin ja miten kirkko, tiede ja lainsäädäntö muokkaavat yhä käsityksiä. Maissa joissa maatyöt tehtiin kuokalla, ei syntynyt monogaamisia avioliittoja. Polygamiassa ei jäänyt yksinäisiä äitejä eikä lapsia. Sosiaalinen tunnustus oli tärkeämpi kuin biologinen. Alkuaikoina seksuaalisuus siis tarkoitti vapaata yhtymistä, biologista painetta ja yhdessä asumista.

Euroopassa ja Aasiassa yksiavioisuus vakiintui maanviljelyn kehittyessä. Viljely oli miesten työtä ja niin tuottoisaa metsästykseen ja keräilyyn verrattuna, että muodostui ylijäämää. Koska maata ei riittänyt kaikille, syntyi ero niiden välille, joilla oli maata ja joilla ei ollut. Syntyi sosiaalisia eroja. Niiden takia määrättiin, että avioliittoja saa solmia vain kaltaistensa kanssa (endogamia) niin, että omaisuus säilyy suvulla. Syntyi etujen koalitioita ja avioliitosta tuli taloudellinen instituutio. Perintö ei mennyt naisen vaan suoraan miehen lapsille. Jos vaimo ei saanut lapsia, perhe adoptoi tai mies otti toisen synnyttäjän. Monogamia ja perintöedut synnyttivät tiukan seksuaalimoraalin. Piti varmistaa, että lapsi oli juuri aviomiehen siittämä nimen, maineen ja perinnön turvaamiseksi. Naimattomat perijät hakeutuivat munkeiksi ja nunniksi. Isät naittoivat tyttärensä. Naisen oli turvattava miehelle työvoimansa, seksuaalisuutensa ja hedelmällisyytensä. Avioliitto tarkoitti yksityistä sopimusta ja seksuaalisuuden kontrollointia omaisuuden varmistamiseksi.
 
Vähitellen avioliitto institutionalisoitiin ja siitä tuli osa objektiivista todellisuutta, yhteiskunnan stabiilisuutta ja järjestystä.

Teollisen tuotannon alkuvaiheissa alettiin valtion avulla kehittää mekaanista aikaa palvelevaa himon tyydytystä. Kehokoneesta tehtiin työjuhta ja keholle annettiin määräyksiä. Ranskalainen filosofi Michel Foucault kutsuu sitä kehon poliittiseksi ekonomiaksi. Jos aatelisto oli painottanut verisukulaisuutta, porvaristolle kehosta tuli valvonnan kohde.

1700-luvun lopulla valtio alkoi osallistua kehon kulttuuriin, lisääntymiseen, terveydenhoitoon ja asuntopolitiikkaan. Syntyi väestöpolitiikka. Hygienia, terveys ja rotu tulivat valtiolle tärkeiksi. Seksuaalisuutta piti ajatella rationaalisesti, se oli jotain, jota piti virkamiesten hallita. Pykälät ohjasivat, väestöä piti milloin lisätä milloin vähentää.

1800-luvulla keksittiin, että on jotain muutakin kuin keho ja sen elimet. Sitä muuta alettiin kutsua seksuaalisuudeksi ja siihen kuului masturbaatio, perversiot, hysteria ja raskauden esto. Allianssi- eli sopimusjärjestelmää alettiin korvata ruumiin himolla. Näistä lähtökohdista kehitettiin yleinen teoria seksuaalisuudesta, johon liitettiin myös arkipäivän tarve ja halu, etäisyys ja läheisyys, periaatteet ja puute, kokonaisuus ja osat. Kun kirkko ei enää vahtinut seksuaalista käyttäytymistä, tuli tilalle lääketiede. Seksuaalisuutta alettiin pitää itsenäisenä biologisena paineena. Tehtiin kliinisiä kokeita, määriteltiin mikä on normaalia ja mikä epänormaalia. Seksuaalisuudesta tuli maallinen ja arkipäiväinen, kun lääkärit, pedagogit ja ekonomistit saivat yliotteen. Seksistä tehtiin valtiollinen virantoimitus, jota piti vahtia.

Amerikkalainen biologi Alfred Kinsey sopi hyvin kulutusvaltion tähän vaiheeseen. Kinseyn mukaan seksuaaliset halut ovat luonnollisia, vaikka niitä vielä pidettiin sosiaalisesti tuomittuinaa. Haastatellessaan 20 000 ihmistä häntä kiinnostivat frekvenssit ja variaatiot, eivät tunteet. Kinsey ei hyväksynyt valtion ja kirkon moraalisia määräyksiä ja hylkäsi tunteet viktoriaanisena väärinkäsityksenä. Hän huomasi selvän eron tavallisten työläisten ja yläluokan seksuaalisessa käyttäytymisessä. Köyhät harrastavat yhdyntöjä, rikkaat masturboivat. Vähemmän koulutetut rajoittuvat avioliittoon, käyttävät prostituoituja ja heillä on enemmän kokemuksia homoseksuaalisuudesta. He menevät suoraan asiaan ja keskittyvät genitaaleihin, ujostelevat alastomuutta, pitävät oraaliseksiä perverssinä ja suutelevat harvemmin. He miettivät enemmän sitä mikä on luonnollista kuin koulutetut. Keski- ja yläluokka miettii, mikä on moraalisesti oikein, lukee enemmän opaskirjoja, arvostaa esileikkejä ja pettingiä ja pitää tärkeänä partnerin tyydyttämistä. Kinsey ei havainnut naisissa samoja luokkaeroja. Kun seksuaalisuutta oli kontrolloitu valistuksella ja lääketieteellisillä ja teknisillä välineillä, Kinsey halusi ohjata ihmisen seksuaalisuuden takaisin eläimellisyyteen. Hänen tutkijakollegansa Masters ja Johnson nostivat masturbaation henkilökohtaisen riippumattomuuden ehdoksi.
Nämä amerikkalaiset tutkijat eivät osanneet kiinnittää huomiota talouselämän tarpeisiin seksiä tutkiessaan. Saksalaisen sosiologin Herbert Marcusen mukaan kapitalismin tapainen taloudellinen ja yhteiskunnallinen järjestelmä vaati ennustettavuutta, myös seksuaalisessa käyttäytymisessä. Kun mies keskittää tarpeitaan sukupuolielimiin, ei hän jaksa työnteon lisäksi protestoida vallitsevia olosuhteita vastaan. Seksistä kuten muistakin elämän aloista tulee instrumentaalista ja oikeastaan osa tuotantoelämää. Myös patriarkaalisesta perheestä tulee kuin pieni tehdas. Seksuaalisuuden tulee palvella talouden määittelemää päämäärää kohti. Kun tuotanto nousi jatkuvasti, ihmiset piti saada kuluttamaan yhä enemmän. Vaikka tavaroita ei varsinaisesti tarvittu elämiseen, myyntiä piti lisätä pelkästään talouselämän pyörittämiseksi. Ihmisten kulutustottumuksiin piti vaikuttaa. Ymmärrettiin, että seksuaalisia himoja täytyi nostattaa niin, että ne edistävät halua kuluttaa yhä lisää. Tavaratuotanto ja massamedia alkoivat ohjailla ihmisten käyttäytymistä. Seksuaalisuudesta tehtiin halun mittari, mittatikku sille, kuinka paljon tavarat lisäävät halua ja miten ihmissuhteiden vapaa valinta lisää myyntiä. Täytyy päästää kaikki seksuaaliset himot irti eikä ihmisten halua kuluttaa yhä enemmän saa mitenkään estää. Vaikka demokratia vahvistui, vahvistui myös holhous ja samanlaistaminen. Toleranssia oli enemmän, mutta se oli olemukseltaan alistavaa: kaikki on sallittua, jos ei vain yritä muuttaa talouselämän perusteita. Silloin jäi ymmärtämättä, että seksuaalisuus joka ohjataan sukupuolielimiin on tukahdutettua seksuaalisuutta. Sitä käytetään kaupalliseen manipulaatioon.

Kapitalistinen valtio käyttää seksuaalista vapautumista omiin tarkoituksiinsa. Mainokset osoittavat ihmisille, ketkä ovat jääneet ilman jotain olennaista. Itävaltalainen lääkäri ja psykoanalyytikko Wilhelm Reich tutki orgasmin merkitystä mielenterveydelle ja uskoi elämänenergiaan, vapaa seksi olisi edellytys henkilökohtaisen ja poliittisen sorron vastustamiselle. Hänen oppi-isänsä Sigmund Freud päätteli, että kaikissa kulttuureissa on sisäänrakennettuna seksuaalisuuden pakko, sillä se on elämän energian, libidon, perusta.


Wilhelm Reich on kirjassaan Kristuksen murha osoittanut, miten vääristynyt eristäytyminen ihmisten välillä syntyy. Ennen kristinuskoa käyttäytyivät ihmiset kollektiivisesti, ryhmä-minä oli vahvempi kuin yksilö. Tuon vedenjakaja-ajan mestarit ja profeetat Buddhasta Jeesukseen olivat edistyneet pitkälle yksilöitymisessä. Mutta heitä kuunneltiin ja he joutuivat ottamaan yhteiskunnallista vastuuta. He joutuivat massojen johtajan rooliin. Siinä roolissa he auttamattomasti epäonnistuivat, se ei ollut heidän opetuksessaan sisällä. Mutta he olivat saaneet kannattajansa epätoivoisiksi herättämällä alempien sielujen toiveen yksilöllisestä pelastumisesta. (Rudolf Bahro, Logik der Rettung 1987)

Liljeström tarkoittaa eroottisella sodalla sitä, että seksuaalinen stimulointi on läsnä kaikkialla, kohdistuu jokaiseen ja on anonyymia. On vaikea todistaa, kuka ohjaa seksuaalisuutta - kirkko, keskiluokkaisuus, perhe, valtio, kapitalismi. Suhde on aina epätasaisten välistä valtataistelua. Se joka on toisesta enemmän riippuvainen, häviää ja on vähemmän arvoinen. Eroottisessa sodassa kaikki on sallittua, käyttäytymisen normit ovat epäselviä ja monimerkityksellisiä. Esteiden voittamisesta tulee urheilumuoto, jossa toisen kontrolloiminen tuottaa tyydytystä. Eroottisen rauhan valitessa ihminen voi tehdä töitä ja solmia ystävyyssuhteita ilman jatkuvaa stimulointia, valita ystävänsä eikä hänen tarvitse osoittaa jokaiselle kykyjään. Ihminen asettaa omat prioriteettinsa, pystyy valitsemaan ja pitämään itsensä myös kurissa. Hän tietää tarkkaan, mitä haluaa ja on valmis ottamaan vastuun. Kummatkin partnerit antavat ja ottavat tasavertaisesti. Säännöt ovat selvät, ollaan kavereita ja suhde on pysyvä. Vallitsee luottamus ja keskinäinen riippuvuus. Hänenkin mukaansa seksiä käytetään huumeena, jonka avulla peitetään todellisia ongelmia. Seksisuhteet osoittavat vaikeutta solmia kontakteja ja tuntea rakkautta modernissa, korkeasti teollistuneessa ja materialistisessa yhteiskunnassa. Kun ei ole mitään normeja, on vaikea luottaa toiseen ja kääntyä vaikeuksissa hänen puoleensa. Toisella puolella on ollut puritanismi ja seksuaalikielteisyys ja toisella seksuaalinen vapautumien ja liberalismi.

Vähitellen ei vain valtio vaan myös kirkko on hyväksynyt esiaviolliset suhteet ja yhdessä asumisen. Lakia muutettiin vuonna 1973, Ruotsissa 99 prosenttia pareista on asunut yhdessä ennen vihkimistä. Yhdessä asumisen nopea yleistyminen johtui talouden tarpeiden lisäksi naisten ehkäisyn teknistymisestä (ehkäisypillerit sallittiin 1964).
Työtehtävien pilkkoutuminen ja pakko muuttaa kotiseudulta työn perässä ovat johtaneet siihen, että ihmiset hakevat yhä enemmän turvaa siitä toisesta, eivät kokonaisuudelta, eivätkä tunne solidaarisuuttakaan niin kuin ennen. Partnerin odotetaan antavan elämälle merkityksen. Perhe organisoitui ennen kotioloissaan yhteiskunnan vaatimusten mukaan, mutta nykyisessä perheessä on jäljellä enää luuranko. Ihmiset kulkevat tyhjässä huoneessa. Koulutus ja muuttohalukkuus määräävät sosiaalisen aseman, ei perintö ja suku.

Aina kun yhteiskunta muuttuu, joutuvat ihmiset kysymään, mikä on kulloisenkin seksuaalimoraalin tarkoitus. Huipputeknisessä yhteiskunnassa täytyy moraalin ja elämänohjeiden hyödyttää uutta valtapotentiaalia. Pelottelu rangaistuksella tai vetoaminen kunniaan eivät vaikuta enää. Seksuaalimoraalissa täytyy vedota nautintoon, koska se on kyltymätön. Mikäli kansainvälinen yhteisö haluaa pitää jatkuvaa kasvua ja kilpailukykyä yllä, seksuaalimoraalin täytyy sopeua lisääntyvään vapaa-aika. Valitettavasti harhaan perustuva unelma ydinperheestä on ehditty asfaltoida ja betonisoida.

Italialaisen sosiologin Francesco Alberonin mukaan nykyiseen yhteiskuntaan pätevät samat lainalaisuudet kuin yksilöiden välisiin suhteisiin. Siksi hän on tutkinut sellaisia asioita kuin rakastuminen, ystävyys, erotiikka ja kateus. Ihmiset on melko hyvin saatu erkaannutettua luonnollisesta seksuaalisesta olemuksesta tabujen, sääntöjen, leimaamisen ja rajoitusten avulla. Toisaalta myös ravinto ja elämäntapa ei ole nykypäivänä enää ihmiselle ideaali ja luonnollista seksuaalisuutta ravitsevaa.
 
Vaaditaan lajityypillistä elämää eläimille. Mikä on lajityypillinen elämä ihmiselle? Primitiivisellä tasolla tietysti islamilaisten käsitys kuulostaa järkevältä – heikoilla naisilla ja lapsilla on turva haaremin sisällä. Mikä on vaihtoehto? Jos monogami avioliitto olisi lajityypillinen tuskin sen kulissit olisivat niin ankarat. Ja kaatumassa.

Antiikin seksuaalisuu


Antiikin filosofi Platon esittelee teoksessaan Pidot tiedon metaforan. Sen mukaan eros on välittäjä tiedon subjektin ja tiedon objektin välillä. Eros sitoo jumalallisen ikuisuuteen. Ihminen näkee kauneuden, puhtaana, ilman ihmisruumiin lihaa ja värejä ja muuta kuolevaista turhuutta. Pyrkimys kauneuden näkemiseen on mahdollinen vain niille, jotka ovat ”raskaina sielultaan vaan eivät ruumiiltaan”. Viimeksi mainitut hakeutuvat mieluummin naisten pariin ja siittävät kuolevaisia lapsia. Mutta ne jotka ovat raskaina sielultaan, siittävät yhdessä viisautta ja muita hyveitä, kauniita ja kuolemattomia lapsia. Ainoa todellinen kuolemattomuus liittyy ruumiista vapautumiseen, mikä saavutetaan harjoittamalla filosofiaa, aluksi pederastisessa suhteessa. Poika annettiin kasvatettavaksi vanhemmalle opettajalle, jossa hänet asetettiin tavallaan naisen asemaan. Homoeroottisessa suhteessa ei synny fyysisiä jälkeläisiä, ”kalpeita, katoavia, maallisia heijastuksia”. Opetussuhteissa vapaa mies oli aina työntävä osapuoli, joten homorakkaudesta ei ollut kyse, sen sijaan homososiaalisuus vahvisti sukupuolijärjestelmää ja käsitystä tiedosta abstraktina ja käsitteellisenä.

Myös Sokrates vertaa itseään kätilöön, jonka ammattina on löytää ne, jotka ovat raskaina sielultaan ja auttaa heitä synnytyksessä. Ruumiin tunteet, halut, tuskat, nautinto ja pelko naulaavat sielun ruumiiseen niin, ettei se voi käyttää järkeään. Sielun ja ruumiin erottaminen toisistaan on ollut tuhoisaa länsimaiselle ihmiselle. Antiikin miehet Platon, Aristoteles, Pythagoreas ja Hippokrates pitivät runsasta sukupuolielämää terveydelle vahingollisena, sillä siemennestettä pidettiin miehisen energian varastona, joka hupeni aina, kun siementä lensi miehestä ulos. Hippokrateen aikana uskottiin, että pidättäytyessä sperma imeytyy takaisin elimistöön ja lisää henkisiä kykyjä. Uskottiin, että siemennesteessä oli ihmisen minikopio, ja siemenen hukkaan heittäminen oli tulevan lapsen murhaamista.

Koska naiset eivät voi hallita ruumistaan eivätkä tunteitaankaan, eivät he ole sopivia ottamaan osaa kaupunkivaltion hallitsemiseen. Nainen synnyttää eikä pysty eikä halua olla raskaana sielultaan vaan vain ruumiiltaan. Egyptiläisessä papyruksessa vuodelta 1600 e.a.a. pidetään levotonta kohtua syynä naisten hysteerisyyteen. 400-luvulla ennen ajanlaskun alkua elänyt Hippokrates piti hysteriaa naisten tautina. Hysteria johtui siitä, että heidän kohtunsa alkoi vaellella elimistössä. Nimensäkin tauti sai kreikan kohtua tarkoittavasta hystera-sanasta. Vuosina 129–216 elänyt Galenos oli samoilla linjoilla kuin Hippokrates: Jos kohtu pääsi kuivumaan, se lähti etsimään kosteutta muilta elimiltä ja aiheutti niihin törmäillessään jos jonkinlaista ruumiin ja mielen vaivaa. Myös Galenosin mielestä hysterian yleisin syy oli kohdun kuivuus, joka johtui yhdyntöjen puutteesta. Nuorille naisille hän suositteli hillittyä elämää, joka "ei kiihdyttäisi heitä". Vielä sittenkin, kun kohdun oli todettu pysyvän paikallaan siinä missä muutkin sisäelimet, hysterian syiden uskottiin olevan seksuaalisuudessa. Suomessa vielä 2011 yksi pääsykoekirjoista oli Galenos - johdanto lääketieteen opintoihin. Antiikin aikana keksitty diagnoosi naisen hysteerisyydestä oli voimissaan vielä 1900-luvulla, vaikka käsitys sen syystä oli muuttunut.


Seksi raamatussa ja varhaiskirkossa
Vartija 4/1992, kirjasta Seksuaalisuus ja raamatun tulkinta,
Raija Sollamo Viisaus ja rakkaus 1992

Mooseksen lain seksuaalisissa määräyksissä seksuaalielämään liittyvä yhdyntä, siemensyöksy ja kuukautiset määritellään saastaisiksi. Kun israelilaisten identiteetti oli uhattuna, oli ehdottoman tärkeää erottautua muista kansoista ja parhaiten tämä tapahtui uskon ja kultin alueella. Kanaanilaiseen perinteeseen kuului hedelmällisyysriittejä ja seksuaalisia toimituksia, esim. nais- ja miespuolista temppeliprostituutio kunnes hellenistijuutalaisessa synagogassa Jerusalemissa torjuttiin kaikki käytännöt. Yhtyminen Jumalaan oli ollut temppelin "prostituutioiden" tehtävä. Mutta muualla kuin Vanhan testamentin lakikielessä esitetään seksuaalisuus normaalina asiana, osana Jumalan hyvää ja onnistunutta luomistyötä. Seksuaaliviritteistä kieltä käytetään Vanhassa testamentissa estottomasti. Sananlaskut varoittavat miehiä syrjähypyistä ja katunaisten houkutuksista, mutta samaan hengenvetoon kehotetaan nauttimaan oman vaimon seksuaalisuudesta. Vastanaineen miehen ei tarvinnut vuoteen osallistua sotapalvelukseen, jotta hän voisi ”pysyä kotona vaimonsa ilona”. Sukupuolielämää ei näissä yhteyksissä motivoitu millään muulla tavoitteella, ei edes lasten siittämisellä!

Vaimo loukkasi avioliiton ulkopuolisella suhteella oman miehensä oikeutta omaisuuteensa. Sen sijaan mies saattoi yhtyä ”vapaaseen” naiseen tekemättä aviorikosta. Jos oli kyseessä naimaikäinen tyttö, saattoi mies joutua maksamaan korvauksia tytön isälle. Kun Pietari saarnasi roomalaisille siveyttä ja seksuaalista pidättyvyyttä, hän sai erityisesti yläluokan naiset innostumaan asiastaan ja joutui tämän vuoksi heidän miestensä vainoamaksi. Rooman turvallisuuspoliisi Agrippa teloitutti hänet. Askeesisaarnoistaan saivat kärsiä myös Paavali, Andrea, Johannes ja Tuomas. Gnostilaisen käsityksen mukaan sukupuolisuus kuuluu demiurgin, luojajumalan aikaansaamaan pimeyden maailmaan, jossa androgyyninen ykseys on särkynyt.

Kolmannella vuosisadalla ajatus seksuaalisuudesta perisyntinä ja siis itsessään likaisena ja pahana ominaisuutena oli hyväksytty täysin. Vuoden 200 jälkeen toivat papit kristinuskoon ajatuksen, että sukupuolielämä on tarkoitettu vain lisääntymiseen. Neitseellinen elämä Jumalalle kihlattuna oli arvokkaampi kuin avioliitto. Se oli himosta vapaa. 400-luvulla Augustinus tuomitsi seksuaalisen himon periytyväksi rangaistukseksi ensimmäisien ihmisparin lankeemuksesta. Koska jokainen ihminen saa alkunsa seksuaaliaktissa, paha himo on jokaisessa ihmisessä syntymästä lähtien. Pyrkimys tämän himon voittamiseen on hyve. Jeesuksen elämäntapa - naimattomuus, kuljeksiva elämä sekä yhteiskunnan hylkimien ihmisen kanssa veljeileminen ei juutalaisille vastannut kunnon kansalaisten ihanteita eikä Jeesus ole juutalaisille vieläkään profeetta eikä ainakaan jumalan poika.

Valtiollisten seksimääräysten historiaa Pohjolassa



Tanskalaisen Kalmarin unionin kuningas Kristoferin (1418-1448) maalaissa (1442) määrättiin kuolemanrangaistus haureudesta, väkisinmakaamisesta ja kaksinnaimisesta. Eläimeen sekaantuja piti haudata elävältä kyseisen eläimen kanssa. Naimiskaaressa todettiin: “Jos sulhanen makaa naisen ennen vihkimistä, maksakoon piispalle sakkoa kolme markkaa.” Avioeroa ei katolisessa kirkossa tunnettu, mutta 1571 luterilaisen kirkkojärjestyksen mukaan sen sai uskottomuuden tai hylkäämisen perusteella.

1608 maalakeihin lisättiin Mooseksen lain kuolemanrangaistus avioliiton ulkopuolisesta seksisuhteesta ja homoseksuaalisuudesta. Vähäkatekismuksessa julkaistiin Lutherin (1483-1546) huoneentaulu: “Vaimot olkoot miehillensä alamaiset, niin kuin herralle, sillä mies on vaimon pää, niin kuin Kristus on seurakunnan pää, ja hän on ruumiin vapahtaja”.

Turun piispa määräsi 1659, että jokaisen kirkon edustalle oli pystytettävä jalkapuu aviorikkojille. 1600-luvun puolivälissä levinnyt kuppa oli kirkonmiesten mielestä selvä osoitus synnistä, kun tauti ilmeni siinä elimessä, jolla syntiä oli tehty.

Seurustella ja naimaluvan sai vain rippikoulun läpäissyt. Tarina mukaan rovastin kysymykseen: “Mikä on elämän kallein asia?” osasivat tytöt vastata: “Että me naiduiksi tulisimme, ja emme vanhoiksi piioiksi jäisi”. Vaimon tuli kainolla ja epäaistillisella käyttäytymisellä hillitä miestään.

Carl von Linné (1707-1778) piti Upsalan yliopistossa ‘Seksuaaliluennot’. Hänen käsityksensä oli, että yhdyntä on naisille suureksi hyödyksi ja avuksi, sillä sen kautta heistä poistuu ylimääräistä nestettä ja paljon kylmyyttä, ja tilalle tulee lämpöä miehen siemennesteestä. 1897 medikalisoitunut seksuaalisuus tuli Suomeen. ‘Kodin lääketieteellisen käsikirjan’ (Wistrand) mukaan itsesaastutus oli kauhistuttava, karkea pahe, joka turmelee terveyden, johtaa näön heikkenemiseen, ymmärryksen tylsistymiseen, kaatumatautiin ja ennenaikaiseen, kurjaan kuolemaan. Masturbointi ja homoseksuaalisuus johtivat sielun kadotukseen. Lapsi piti masturboinnin estämiseksi pukea pakkopaitaan tai kytkeä seinään. Syynä heikkohermoisuuteen oli onania.

Naisella ei ollut sikiämiseen muuta osuutta kuin kohtu, jossa lapsi kehittyi, kun siemenneste tyrehdytti kuukautiset. Naisen osuus valkeni 1827, kun virolainen luonnontieteilijä Carl von Baer (1792-1876) osoitti munasolun olemassaolon.

Yhteinen ja yksityinen määriteltiin Napoleonin koodissa uudeksi. Valtion suojelu ulottui vain naimissa oleviin terveisiin heteromiehiin. Vuoden 1915 jälkeen sukuvietin tyydyttäminen oli mahdollista vain avioliitossa, joka varmimmin takaa kodin tulevalle sukupolvelle, koska kodin kunnosta riippuu kansakunnan tulevaisuus.

Kirkon ja valtion sääntöjä Suomessa

Jos nuoripari ei halunnut liitolleen kirkon siunausta, mm. J.W. Snellman (1806-1881) jyrähti, että avioliitto on valtion olemassaoloon ja tulevaisuuteen sitoutunut instituutio, yksilölliset tunteet, himot ja halut oli alistettava tälle kollektiiviselle velvollisuudelle.

Haminan kadettikoulun toverikunnan säännöissä oli lupa käydä porttolassa, mutta onanisteille määrättiin julmia pieksäjäisiä 1864. 1894 vapaan seksin ensiairut Arvid Järnefelt (1861-1932) vaati teoksessaan ’Heräämiseni’ (1894) esiaviollisten suhteiden sallimista “luonnollisena järjestyksenä”. Porttolassa käynti on pienempi paha kuin kauhistuttava itsesaastutus, ja prostitutsioonikin katoaa, jos vihkimättömien rakkaus sallitaan.

Naisten älyllinen aktiivisuus etenkin kuukautisten aikana oli vaarallista, mutta kuukautisista puhuttiin naistenkin kesken vain peitenimin ja kuiskaamalla. Kuukautissuojia virkattiin ja pyykättiin häveliäästi.

1884 Irtolaisasetus astui voimaan, ja bordellit kiellettiin. Prostituutio jatkui nimismiehen valvonnassa. Helsingissä oli arviolta 4.500 prostituoitua, kun väkiluku oli noin 60.000. Nykypäivän Helsinkiin suhteutettuna tämä olisi 45.000 ilotyttöä.

Naimattomat 25-vuotiaat naiset pääsivät holhouksesta 1889, vaimot eivät. Kovennettu rikoslaki tuli voimaan 1894. Rangaistavia olivat salavuoteus, sukurutsa, eläimeen sekaantuminen, homoseksuaalisuus, kaksinnaiminen, väkisinmakaaminen ja prostitutsiooni.

Muiden kuin lähetyssaarnaaja-asennon uskottiin ehkäisevän sikiämistä, ja niistä oli rangaistuksena vankeutta ja vesi-leipäkuuri. Oli tarkkaan säädelty myös minä päivinä sai olla yhdynnässä.

Wienin masturbaatiokongressin (1912) tiedot tulivat Suomeen 25 vuoden viiveellä. Itsetyydytys ei johtanut enää mielipuolisuuteen. Nyt kuultiin, että liki kaikki murrosikäiset masturboivat, ja siitä tuskin on mitään haittaa. Lääkäripiireissä suositeltiin korvaamaan sana itsesaastutus sanalla itsetyydytys. 1933 kondomi tuli Puolasta.

Kun vuonna 1926 rotuopit valtasivat alaa, oli ‘Sterilointikomitean’ mietinnön mukaan kansa degeneroitumassa. Heikkomieliset olivat rotuhygieeninen vaara, heitä oli paljon ja he olivat sukupuolisesti  holtittomia ja taipuvaisia sukupuoliyhteyteen. 1935 tuli voimaan laki pakkosteriloinnista ja 1950 pakkosteriloinnista ja -kastroinnista. Pakkotoimia käytettiin kehitysvammaisiin ja etenkin seksuaalirikollisiin, joihin myös homoseksuaalit luettiin.

  
1941 Väestöliitto ry perustettiin turvaamaan kansan lisääntymisen.

1948 Aviollinen uskottomuus poistettiin rikoslaista.

1950 Uusittiin lait raskauden keskeyttämisestä.
1965 ‘Seksivallankumous’ alkoi Ylioppilaslehden vappunumerossa ja Medisiinarissa. Ehkäisystä ja abortista taisteltiin kiihkeästi. Taas kerran uhkana oli koko kansakunnan rappio ja tuho, jos vapaus sallitaan.
1968 E-pilleripakkauksia myytiin 50.000/kk. Sukupuolitaudit lisääntyivät e-pillerin ja ulkomaanmatkailun myötä.
1969 Nuorille julkaistiin käännöskirjanen ‘Kaksin’, jossa itsetyydytystä pidettiin luonnollisena kehitysvaiheena.
1970 Laki pakkosteriloinnista ja -kastroinnista kumottiin. Abortin sai myös sosiaalisten ja psyykkisten syiden perusteella.
1971 Homoseksuaalisuus ja eläimiin sekaantuminen poistettiin rikoslaista.
1972 Ehkäisyneuvonta tuli kunnan tehtäväksi.
1987 Laista poistettiin uskottomuus avioeron perusteena.
- Lääkintöhallitus lähetti 16-vuotiaille seksivalistuslehden ja kondomin, mikä herätti myös närkästystä. Lääkintöhallituksen raportti ‘Erotiikka ja terveys’ herätti kansainvälistä huomiota. Siinä ehdotettiin vanhemmille seksilomia.
1997 Pedofilia oli otsikoissa, samoin lapsiporno. Väestöliitto aloitti hedelmöityshoidot yksinäisille ja lesbopareille.
2000 Sooloseksi voitti. Seksin trendit’ (Haavio-Mannila, Kontula) kertoi, että sooloseksin harrastamisen tunnusti jo 95%:a miehistä ja 80%:a naisista.
2001 Jälkiehkäisy otettiin käyttöön.
2003 Seksipalvelujen ostaminen ja maksullinen tarjoaminen yleisillä paikoilla tuli rangaistavaksi.
2008 Ensimmäiset ammatilliset seksuaalisuusmessut järjestettiin teemalla “Seksuaalisen hyvinvointi” Sexpon ja Aktuaalin yhteistyönä



Tehtaanomistaja arvosti puritaanista ydinperhettä

Koska tehdastyö vaati kuria, järjestystä ja täsmällisyyttä, piti ihmiset saada vakiintumaan. Myös valmistettujen tuotteiden menekki oli turvattava ja siksi tarpeet piti pystyä ennakoimaan. Ihmisten ei voitu antaa seurata intohimojaan. Säännöstelemätön seksielämä olisi vaarantanut tuotantoelämää ja myös tehdastuotteiden menekkiä ja siten koko kapitalistista järjestelmää. Siksi ei ollut ihme, että tehtaanomistajat valtion virkamiehet kannustamina suitsivat tiukkaa seksuaalimoraalia. Kansalaisten ei tule muuttaa elintapaansa suunnittelemattomasti, esimerkiksi rakastumisen seurauksena. Seksiä sai harrastaa vain osana järjestäytynyttä yhteiskuntaa, parisuhteessa. Kirkko loi perustan antamalla pappien saarnata puritaanisuuden välttämättömyyttä matkalla taivaaseen ja tiedemiehet todistivat irtosuhteiden vaaroista.

Amerikkalainen historijoitsija Theodore Roszak kritisoi ankarasti teollisuuden tarpeita varten luotua perhemystiikkaa. Ihmiset tulivat kotiseuduiltaan kaupunkiin, jättivät perinteisen kyläyhteisön. Uudet taloudelliset henkilöt eivät voineet muuta kuin perustaa nk. ydinperheen eikä talouselämä heiltä muuta vaatinutkaan. Mies töissä, nainen tekemässä lapsia, joista kasvaa uusi halpa työvoimasukupolvi. Perhe tehtiin vastuulliseksi vahtimaan sitä moraalia, jolle yhteiskunta perustuu, nk. rakkaus oli vallan väline, nk. uskollisuus tarkoitti alistumista yhteiskunnan sääntöihin.

Teollisten ja kaupallisten suhteiden epäpersoonallisuus pirtoi siinä määrin ihmiselämää, että ihminen uskoi eheyden löytyvän vain perheyksikön seinien sisäpuolelta. Kun maailmassa kaikki muu kasvoi yhä isommaksi, tuli perheestä ja sen elämästä yhä pienempi ja ahtaampi, vaikka ydinperhe on täysin luonnon vastainen ja epäluonnollinen ympäristö ihmiselle elää. Miten paljon hyvää elämää meneekään hukkaan, kun eri-ikäiset ihmiset eristetään toisistaan. Suurperheessä eri ikäluokat kokivat syntymän ja kuoleman.

Jos tunnet sisimmässäsi, että yksiavioisuus tarkoittaa jostakin luopumista (”vapaudestasi”, kuten ne sanovat), on riiston kaava tunkeutunut myös rakkauselämääsi. Moiset hinta–hyöty-laskelmat eivät yksinkertaisesti toimi rakkaussuhteissa. Kun rakkaussuhteistasi tulee työtä, kun intohimoasi hallitaan sopimuksilla, uskollisuuttasi lypsetään sinusta kuin työtä työläisistä ja kun avioliittoa käsitellään lisääntymisen takaavana kurinalaisena tehtaana – onko silloin ihmekään, että jotkut yksilöt kapinoivat? (CrimethInc.)

  Markkinanäkemys sukupuolielämästä: Sarja innostavia henkilökohtaisia seikkailuja. Kulttuurimme ylistää  seksuaalisen kokemuksen tärkeyttä. (Stephen Sykes)
 Koska erotiikka asuu jossain kulttuurin ja luonnon rajamailla, pitävät monet erotiikan aaltoa vihreänä liikkeenä, urbaani-ihmisen paluuna kohti luontoa ja pyhiä juuriaan. Erotiikan voima on ollut aina sosiaalisia laitoksia järisyttävä, järjestyneen elämänmenon vastainen. Se on sitonut pauloihinsa, suistanut raiteiltaan ja vienyt mieron tielle monia kunnon kansalaisia. Kirkko ja valtio ovatkin tehneet kaikkensa tämän anarkistisen voiman valjastamiseksi. Sen vuoksi on joku uskaltanut epäillä, että nykyinen erotiikan revival onkin vain virallisen tahon uusi strategia: tappaa erotiikka seksin ylitarjonnalla. Sijaiskokemusten kautta voi mitätöidä persoonalliset kokemukset ja kun riisuu erotiikan mysteeriosta, kiihotusvoimasta ja uutuuden viehätyksestä, sammuvat tunteet.(Francesco Alberoni: Vihreä erotiikka)
Pornoistuminen näkyy nuorissa puhetapana ja mallina. Ilta-Sanomien levikkipäällikkö Björn Matssonin: ”Lauantain lehti myy 10 000-20 000 numeroa enemmän, jos kannessa olevalla on paidan sijasta pelkät bikinit tai rintaliivit”.
Hajuvesivalmistajat     olivat tyypillisimpiä seksistisillä miesfiguureilla mainostavia ja paljaat mieskuvat ovat usein kohdistettu naisille, jotka tekevät suuren osan ostopäätöksistä. Paljaalla pinnalla haetaan pelkkää katsekontaktia ja toivotaan silmän pysyvän mainoksessa pidempään. Ne jotka ovat massojen (yleinen mielipide) yläpuolella, voivat aina käyttäytyä mielensä mukaan. Kun ihmisen seksuaalisuus on saatu murrettua, syntyy rampa olento. Olento, joka kumartaa jokaiselle häntä ylemmällä, kurin ja kontrollin ja vaatimuksiin.
Advertising helps to keep the masses dissatisfied with their mode of life, Satisfied customers are not as profitable as discontented ones."

Ja sitten tuli woke-kulttuuri ja markkinatalous löysi taas uuden kulutus  aivopestävien kohteen:
”HELSINKI Pride 2018 on alkanut, sateenkaariliput liehuvat ja kaikki on paremmin, kun yritykset ovat ymmärtäneet, että somefanatismin aikakaudella on taloudellisesti perusteltua esittää tietyillä asuinalueilla liberaaleja kannanottoja.  Talouden kliseissä pinkki raha on siistiä, tuoksuu hyvältä ja se hamuaa paremman katteen tuotteita. Marttaliitto, Kela, puhelinoperaattorit, Stockmann, Prisma, PRIIIIIIDE, VR, OP, Accenture, Tieto, Neste, PRIIIIIIIIIIDE, Aurinkomatkat, Microsoft, Ikea, Taksi Helsinki, Hartwall, PRIDE, PRIDE, PRIIIIIIIIIIIIDE! Suvaitsevaisuuden viesti kiirii läpi Helsingin ja se viesti on selkeä: pinkki kassakone kilisee virkeimmin. Sitä haluavat kaikki suuryrityksistä siihen kirjailijaan, joka mainosti Twitterissä: ”Raivaa lukulistallesi tilaa pian ilmestyvälle romaanilleni Ei kaikki pinnat kireällä, jos houkuttelee veijariromaani, jonka kaikki päähenkilöt ovat naisia (joista osa lesboja ja osa autisteja) ja jossa pyöräillään paljon”. (Jyrki Lehtola IS 30.6.2018)


 

Avoin kirje Stakesille: Lääkintähallituksen julkaisu 4/1989: Erotiikka ja terveys

23. tammikuuta 1994


Suomen valtion Sosiaali- ja terveyshallitus lähetti kaikille 16-vuotiaille henkilökohtaista postia. Kannessa komeilivat murrosikäisen elämänunelmat: Yamaha-moottoripyörä, neonvalot, suloinen neitokainen ja rento poika hiukset geelattuina moottorin päällä neitokaista hyväilemässä. Kannessa luki: "Seksuaalinen herääminen... Osaanko? Uskallanko?"


Jos Suomen valtio haluaa edistää nuorison terveitä elämäntapoja, onko tämän kaltainen sukupuolivalistus oikeutettua? Kirjeessään sosiaalihallitus on asettanut lintukotomaisen, penis- ja yhdyntäkeskeisen lisääntymisvietin kunnon kansalaisen mittariksi. Ilmiö on masentava, mutta ihmiskunnan historiassa tuiki tavallinen. Kansalaisten lisääntymisvietin säätely on ajanlaskumme alusta asti ollut valtaapitävien erityinen vaikutuskeino. Usein ajattelemme hyväuskoisesti, että valtion tehtävänä on vastata maan puolustuksesta, pitää yllä talouselämää ja hoivata vähäosaisia. Kansalaisten eroottiset tarpeet olisivat vain yksilöiden välisiä asioita.


Julkaisun nimeksi olisi paremmin sopinut Miehen ja naisen välisen seksuaalisen suhteen vaikutus valtion sairaskuluihin. Kirjanen käsittelee kapeaa seksin ja terveyden vuorovaikutusta. Mitä erotiikalla ja seksuaalisuudella on toistensa kanssa tekemistä? Lääkintöhallitus pitää erotiikan synonyyminä seksiä, kun sanakirjan mukaan erotiikka tarkoittaa seksuaalisuuden henkistä puolta. Asioista on vaikea olla samaa mieltä niin kauan kuin sanoista ollaan eri mieltä.

 

Olen lukenut tutkimusta yhteiskuntatieteilijänä. En uskalla edes ajatella, miten feministinä olisin lukemaani reagoinut. Tutkimus nimittäin vilisee lauseita kuten ”avioliiton onnellisuuden on havaittu liittyvän tyytyväisyyteen yhdynnöissä ja vaimon orgastisuuteen”. Ja paremmaksi menee. Seksuaalisuuden historiaa käsittelevissä luvuissa muistetaan mainita, että lääkärit todistivat 1800-luvulla naisen olevan vähempiälyinen: ”Koska naisten täytyi keskittää kaikki energiansa 12 ikävuodesta 20 vuoteen kehonsa lisääntymiselinten kehittämiseen, ei aivojen kehittämiseen jäänyt riittävästi mahdollisuuksia... Kuukautiskierron vuoksi ei naisten psyykkinen kehitys voinut tapahtua häiriöttä tämän ikävuoden jälkeenkään. Naisten älyllistä aktiivisuutta kuukautisten aikana pidettiin jopa vaarallisena.” Kirjan missään kohdassa ei selvitetä, mihin tämä ”tieteellinen kanta” perustui ja mikä aiheutti sen muuttumisen vai onko se edes muuttunut?


Vaikka kirjasessa pyritään valottamaan eri katsantokantoja, on yksi pyhä tabu ylitse muiden: valtiovalta. Missään vaiheessa ei mainita, että valtio olisi jotenkin vaikuttanut seksuaalisuuden saatikka erotiikan tukahtumiseen. Päinvastoin, valtion on tultava yhä suuremmaksi ja virkamiehiä tarvitaan paljon lisää, sillä ”sukupuoliasioita käsittelevää tiedotusta olisi syytä kehittää”. Myönnetään kylläkin, että syypäänä vaikeuksiin seksuaalisuuden toteuttamisessa on ollut ”kirkon auktoriteetti” ja ”kaupallinen mainonta”. Joissain kohdissa myönnetään, että asuntopolitiikassa olisi parantamisen varaa ja että aborttia haetaan ”useimmiten sosiaalisin perustein”. Ainoaan myönnettyyn valtion tekemään virheeseen, asumismuotoihin, ei kuitenkaan voida puutua muuta kuin ”epävirallisesti”. Tutkimuksessa ei puhuta naisista ja miehistä, jotka eivät halua lapsia tähän saasteiseen maailmaan, vaan ”tahallisesti lapsettomista perheistä”.

 

Raportin tarkoituksena on nostaa Suomi maailman huipulle tilastollisesti terveimpänä valtiona. Terveyden suurimpana haittana pidetään stressiä. Stressi kun aiheuttaa henkistä ja fyysistä sairautta ja siten nostaa eniten kansanterveyslaitoksen menoja. Missään ei edes mainita ympäristön myrkyttymistä ja ihmisen henkistä hätää, kun fyysisestä ympäristöstä tehdään yhä monotoonisempi ja kemiallisempi. Mutta kyseessähän on tyypillinen sektoritutkimus, jonka materiaali ”täytyy pitää joissain rajoissa”. Raportin mukaan stressiä vähennetään lisäämällä valtion seksuaalivalistusta. ”Sukupuolinen kanssakäyminen vähentää kortisolin erittymistä (stressihormoni). Seksuaalinen aktiivisuus voi siten olla tehokas vastalääke stressin haittavaikutuksille”.


Huoli on miehen sukupuolihormonista eli testosteronista. Sen eritys ja siten siittiösolujen määrä kun vähenee stressaantuneella kaupparatsulla. Tunnemmehan kaikki vaikeuden löytää spermapankkiin ”vakavaraisia investoijia”.

 

Raportissa seksuaalisuudesta tehdään A-luokan ihmisten yksinoikeus, sillä ”seksuaalisuus on yksi hyvinvointiin kuuluva tekijä”. Mainonnassa seksi liittyy ”yleensä vaurauteen, tyylikkyyteen ja ylellisyyteen” nimenomaan ”taloudelliseen hyvinvointiin” - ja lisätään kuin sivulauseessa ”askeettisuus ja nautintojen säästäminen tulevaisuuteen ei ole enää varsinkaan talouselämän kannalta toivottavaa”. Aktiivi seksuaalielämä merkitsee ”keskeistä osaa joidenkin henkilöiden sosiaalisesta statuksesta”. Seksuaalisuudesta on tullut ”kulutushyödyke”.

 

Niinpä yhteiskunnan on tuettava erityisesti vähävaraisia ja vammaisia heidän kokemissaan seksuaaliongelmissa. Toiminnalliset seksuaalihäiriöt liittyvät kirjoittajien mukaan ”yleisempään yhteiskunnalliseen huono-osaisuuteen”. Laitoksissa asuvien seksuaalimyönteisyyttä olisi kehitettävä. Missään ei aseteta kyseenalaiseksi itse laitosten olemassaoloa.

 

Oravanpyörässä heiluva mieskin hyväksytään: ”Keskeiseksi syyksi prostituution palvelujen käyttöön miehet nimesivät seksuaalisten tarpeidensa ”hoitamisen alta pois”. Mihin unohtuikaan tutkimuksen tasapuolisuus naisten stressivaikutuksista ja naisten syistä antaa ”erittäin tärkeä” osuus seksuaalisille fantasioille. On tainnut Salmimies päästä esittelemään valikoituja paloja omasta seksilomastaan.

 

Ja miten kansalaiset saadaan mukaan virkamiesten seksilomalle? Seksilomalaisille luvataan lisääntyvää itsemääräämisoikeutta, ihmisarvoa, itsearvostusta. Seksiloman tarkoitus on ”parisuhteen vaaliminen” eli ainoastaan ja yksinomaan vallitsevan yhteiskuntajärjestelmän pönkittäminen.


Pyrkiikö sosiaali- ja terveysministeriö siihen, että unohdamme suuren maailman huutavat ongelmat ja keskitymme omiin henkilökohtaisiin iloihimme? Betty Friedanin mielestä seksuaalisuuden korostaminen Yhdysvalloissa toisen maailmansodan aikoihin johtui siitä, että sen avulla voitiin sivuuttaa kiusalliset yhteiskunnalliset tosiasiat:


"Seksi täytti tyhjiön sellaisten ihmisten ajatuksissa ja pyrkimyksissä, joille Jumala, isänmaa tai pankkitili eivät enää tarjonneet riittävästi virikkeitä ja jotka eivät jaksaneet tuntea olevansa vastuussa lynkkauksista keskitysleireissä tai Intian ja Afrikan nälkäänäkevistä lapsista... Se tarjosi miellyttävän mahdollisuuden olla ajattelematta levottomuutta herättäviä ongelmia, jotka saattoivat pilata pihvien, autojen, väritelevision ja uima-altaiden suoman nautinnon."

 

Terveysviranomaisten raportista kuultaa läpi vaatimus, että yhteiskunnalle tulee tuottaa yhä soveliaampia kuluttajia. Kun fyysinen elinympäristö kuihtuu ja luonto ympärillämme yksipuolistuu, alkaa myös seksuaalinen elämä köyhtyä ilman ulkopuolisia ja teollisia piristeitä.

terv. mh



Kouluihinkin tyrkytetään steriiliä tietoa kulutusystävällisestä seksistä


Viisi vuotta myöhemmin jopa kaupalliset toimijat olivat ottaneet kontolleen nuorten seksuaalisen valistuksen: ”Teini-ikäisille on ilmestynyt uusi seksuaalikasvatusopas joka puhuu asioista niiden oikeilla nimillä ja huumoria unohtamatta." Kumisutraksi nimetyn vihkosen oli kustantanut - niin kukapas muu kuin RFSU:n kondomeja maahantuova Intercare. (STT 15.5.1999)
"Sosiaali ja terveysministeriön pieni asiantuntijaryhmä kaavailee uupuneille kansalaisille mahdollisuutta päästä seksilomalle. Asiantuntijaryhmän vielä työn alla olevassa muistiossa on ehdotelmia lainsäätäjille. Vapaa-ajan puute ja erilaiset sosiaaliset velvollisuudet ovat keskeisiä esteitä yksilöiden tyydyttävälle seksielämälle. Asiantuntijaryhmä arvioi, että myös joukkotiedotusta kehitetään eroottisesti mielenkiintoisemmaksi ja erotiikasta tehdään yhteiskunnallisesti arvostettua." (hs 22.2.1989)



Väestöliiton Nuorten seksuaaliterveyden osaamiskeskuksen lääkärit kirjoittivat (hs 9.5.2012) ”Nuorilla pitää olla käytännön mahdollisuus hankkia ehkäisyvälineitä. Ehkäisypillerit maksavat edullisimmillaan noin 70 euroa vuodessa, mutta uusimmat ja käytetyimmät merkit ovat hinnaltaan kaksinkertaisia. Myös kondomien hinta voi olla nuorelle kohtuuton. Sekä Väestöliitto että Sosiaali- ja terveysministeriö ovat suosittaneet, että alle 20-vuotiaat saisivat raskaudenehkäisyn kunnilta ilmaiseksi. Kun Norjassa taannoin hormonaalinen ehkäisy muuttui maksuttomaksi, raskauden keskeytysten määrä laski nopeasti. Samoin Suomessa, kun vuonna 2002 jälkiehkäisy vapautui reseptipakosta, aborttiluvut nuorten ikäryhmässä laskivat vajaassa vuodessa kymmen prosenttia."

Samalla sivulla nimetön opiskelija kirjoittaa, miten terveydenhoitajat tuputtavat e-pillereitä: ”Kun lukiossa vastaanotolle meni vaikkapa kuumeen vuoksi, kysyttiin aina myös ehkäisystä, ja sanottiin pillerien olevan hyvä vaihtoehto, jota kannattaa kokeilla. Kun kyllästyneenä vastasin, etten harrasta seksiä, kerrottiin pillereiden auttavan myös esimerkiksi aknen ja moneen muuhun vaivaan, joista en myöskään kärsinyt. Ihmettelin asiaa, kunnes tajusin terveydenhoitajien huoneiden olevan poikkeuksetta täynnä erilaisia lääkefirmojen mainoksia, suurin osa niistä oli nimenomaan e-pillereiden mainoksia. Lääkeyhtiöt myös antavat jokaiselle pillerit aloittavalle opiskelijalle puolen vuoden erän ilmaiseksi. Kuinka täydellistä markkinointia lääkeyhtiöltä!" (hs 9.5.2002)

"Nykykoulu on kekseliäs seksissä. Väestöliiton laatima Avoinpeli on yksi keino, jolla sukupuoliasioista nykyisin nuorille koulussa opetetaan. Miten moni aikuinen itse osaisi nopeasti kertoa, kuinka luotettava ehkäisyväline kondomi on, mikä on mieshormonin nimi, kuinka yleistä masturbointi on ja kuinka pian nainen voi tietää, että on raskaana." (Keskisuomalainen 21.3.2014)


Väestöliiton kyselyn mukaan nuoret suosivat vaihtelevia yhdyntäasentoja. Monipuolistuminen on Väestöliiton mukaan parisuhteiden ja niiden seksielämän kannalta myönteinen asia. Entisaikaan neljä yhdyntää viidestä tapahtui mies päällä asennossa. Alle 35-vuotiaista noin joka toinen ilmoitti käyttäneensä viimeisessä yhdynnässään useampaa asentoa. Se on tuottanut selvästi myönteisempiä kokemuksia. Halu kokeilla anaaliyhdyntää on lisääntynyt huomattavasti. Myös suuseksi. Nuorista kaksi kolmesta kertoi tarjonneensa suuseksiä kumppanilleen silloin tällöin. (hs 6.6.2017)





Kirjastani Ekoeroottinen vallankumous:


Ihmisellä on suuri määrä energiaa sisällään. Missään tieteellisissä kokeissa ei ole voitu osoittaa, että tämä energia olisi varastoitunut määrättyyn tarkoitukseen tai ihminen pääsisi siitä eroon määrätyllä tavalla. Ongelmana on, että oppiminen vaikuttaa siihen, minkä tyyppiset ärsykkeet ja millaiset tilanteet pystyvät aiheuttamaan sukupuolista kiihottumista. Myös kiihotuksen aikaansaama ulkoinen käyttäytyminen riippuu aikaisemmista kokemuksista.  


Nykyinen seksuaalikäyttäytyminen on kulutus- ja kilpailutalouden, perhekeskeisen kasvatuksen ja valtiokeskeisen koulutuksen tulosta. Nykyinen taloudellinen kehitys vaatii helposti liikuteltavia, yhteistyökykyisiä ja teknisesti hyvin koulutettuja kansalaisia, joiden elämän päämääränä on kuluttaminen ja tarpeiden tyydyttäminen.


Ihmisen, joka pitää seksiä elämälleen keskeisenä, täytyy valmistautua ottamaan vastaan torjuntaa ja epäonnistumista. Orgasmi on aina lyhyt, säälittävä ja epävarma tapahtuma. Tyydytyksen tunne katoaa nopeasti kuten yleensä riippuvuus-suhteissa. Talouselämässä tiedetään hyvin, että seksuaalisesti nitistetty, persoonallisuudeltaan kehittymätön ihminen tarvitsee määrättömästi "tapahtumia", yhteiskunnan järjestämiä kokemuksia, sanomalehtiuutisia ja bulevardilehdistöä. Hän ei etsi enää omaa mielihyväänsä vaan statukselleen kuuluvaa ajanvietettä. Turhautunut ihminen on "kulutusystävällinen". Kaikki se erotiikan tarve, joka ihmisessä luonnostaan on, saa talouselämälle edullisia muotoja. Toisistaan eristetyt ihmiset korvaavat ihmissuhteensa yhä useammin kuluttamalla. Turhautumisesta ovat seurauksena vallanhimo ja kilpailu, joka myös on talouselämän kehittymisen edellytys.

 

Miten muissa kulttuureissa ja ennen nykyistä riskiyhteiskuntaa on suhtauduttu sukupuolikäyttäytymiseen?

 

Kun Pythagorakselta kysyttiin, milloin on paras aika rakasteluun, hän vastasi: silloin kun haluat menettää osan omasta voimastasi. Aristoteles opetti, että sukupuolisella tyydytyksellä on yhteys ennen kaikkea aivoihin. Jos luonnollinen polte ruumiista lasketaan siittimen kautta ulos, ei aivoille jää polttoainetta. Kieltäytyminen kehittää lisävoimia ja muuttaa ne korkeimmiksi voimiksi. Platon oli sitä mieltä, että koska rakkautta ja himoa ei voi kontrolloida, ne heikentävät kansalaisia. Siksi on pyrittävä saavuttamaan voitto mielihyvästä. Ihmisen on syötävä elääkseen ja naitava lisääntyäkseen, ei päinvastoin. Myös kirkon oppi perustui varsinkin keskiajalla siihen, että yleensä intohimojen voittaminen on vahvuutta. Kun ruumiissa on ahneus, se nousee myös mieleen. Yhtä pahetta ei voi voittaa ellei voita sitä, mihin se nojaa. Karl Marx lähti teorioissaan siitä, että ihmisen elämän jatkumisella on kolme perusedellytystä: Ihmisen on syötävä, asuttava ja yhdyttävä toiseen sukupuoleen. Muutenhan ihminen kuolee sukupuuttoon. Hän keskittyi tutkimaan kahta ensimmäistä elämän ehtoa eli sitä tapaa, millä ihminen hankkii elantonsa ja erityisesti tuotantovälineiden kehitystä ja  niiden omistusta. Kun ihminen tekee toiselle palkkatyötä seuraa siitä, että hän vieraantuu itsestään, myös ihmissuhteistaan. Miksi Marx jätti sitten kolmannen tarpeen huomiotta?

 

Länsimaisen sukupuolikäyttäytymisen gurua Sigmund Freudia on syytetty siitä, että hänen päämääränsä oli saada ihmisen ruumis toimimaan "rationaalisesti" eli taloudellisen tuotannon työvälineenä. Hänen mielestään tunteiden määräysvaltaa olisi vähennettävä. Freud uskoi vahvasti darwinistiseen maailmankuvaan ja siihen, että samat mekaaniset säännöt, jotka hallitsevat luontoa, hallitsevat myös ihmisen kehitystä. Seksuaalisuus on vain kemiallinen jännite ruumiissa, jonka täytyy purkautua tavalla tai toisella. Hän syytti avioliiton epäonnistumisesta väärää orgasmitekniikkaa. Tämä sopi siihen yhteiskunnallisen kehityksen tilaan, jossa todistettiin, että oikeaa tekniikkaa käyttämällä voitaisiin selvittää myös teollisuuden aiheuttamat vaarat.


Erich Frommin oppien mukaan kulutusyhteiskunnassa kansalainen rakastuu toiseen kansalaiseen, kun hän huomaa saavansa omaan vaihtoarvoonsa nähden parhaan mahdollisen voiton. Hän uskoo pelastuvansa yksinäisyyden tunteelta käyttäytyessään niin kuin kaikki muutkin. Samoin kuin massatuotanto vaatii tuotannon standardisointia, valtion toimintakyky vaatii ihmisten tunteiden kaavamaisuutta.

 

Petra Kellyn mielestä seksuaalisuus on teollistunut nyky-yhteiskunnassa. Yhteiskunta pyrkii tyydyttämään ihmisen läheisyyden tarpeen viihdyttävällä vapaa-ajalla. Kaikki suunnitellaan ja määritellään tarkoituksen mukaan, jolloin miehen ja naisen välinen suhdekin saa lähinnä käyttöarvoa. Siitä tehdään kulutushyödyke ja menestyksen mitta. Hänen mielestään nuorten ahdistuneisuus johtuu suureksi osaksi juuri kyvyttömyydestä rakastaa. Kelly kirjoittaa: "Mies on kasvatettu kehittämään lihaksiaan ja mittaamaan potenssiaan peniksen koon mukaan, ejakulaation määrillä ja ajankohdilla."

 

Neuvosto-Venäjällä yritettiin vuosisadan alussa kehittää valtiolle mieleistä seksuaalielämää. Lenin kirjoitti: "Sukupuolinen rakkaus on vain yhteiskunnallisten suhteiden jatke. Uuden yhteiskunnan luomiseksi perinteiset arvot on muutettava. Vallankumoukseen on kuuluttava myös kansalaisten intiimielämä: Rakkaus on koko yhteiskunnan asia, perheellä on oltava kommunistiset ihanteet." Neuvosto-Venäjällä levitettiin ajatusta, että rakkaus olisi silloin 'vapaata', kun sen perusta on puhtaasti biologinen. Sitä tulee tyydyttää samaan tapaan kuin nälkää ja janoa ilman tunteilua. Puhuttiin nk. vesilasi-teoriasta: Ihmisten tulee olla 'huojentuneita', jotta he voivat keskittää energiansa yhteiskunnalliseen muutokseen. Seksuaalista pidättyväisyyttä pidettiin 'pikkuporvarillisena höpinänä'.

 

Friedrich Engels piti perhettä, yksityisomaisuutta ja valtion alkuperää saman kolikon eri puolina. Hän kirjoittaa: "Yksiavioinen perhe perustuu miehen herruuteen ja tarkoittaa varta vasten lasten siittämistä eittämättömästi isästä polveutuviksi. Koska yksiavioisuus syntyi taloudellisista syistä, häviääkö se näiden syiden hävitessä? Se saa ratkaisunsa kun uusi sukupolvi on varttunut aikuiseksi: miessukupolvi, jolla ei ikinä elämässään ole ollut tilaisuutta ostaa rahalla tai muilla yhteiskunnallisilla mahtikeinoilla naisen antautumista ja naissukupolvi, jonka ei ikinä ole tarvinnut antautua mistään muusta vaikuttimesta kuin todellisesta rakkaudesta miehelle eikä liioin kieltäytyä antautumasta rakastetulleen taloudellisten seurausten pelosta."

 

Herbert Marcuse on nimennyt yhteiskunnan kontrollin ja vapautumisen suhteen seksuaalisuuden maallistamiseksi ja sitä kautta nähnyt sen uudenlaisena yhteiskunnallisena hallitsemisena ja repressiona. Seksuaalisuus on typistetty järjestelmää ylläpitäväksi seksiksi, jota voidaan edistää kulutusyhteiskunnan tarjouksilla.

 

Seksin perässä ilakoiva ei nouse barrikaadeille


1700-luvulla teollisuuden kehittyminen vaati maailmanhistorian seksuaalikielteisintä valtiovaltaa. Teolliseen tavaratuotantoon perustuvassa yhteiskunnassa täytyy jokaisen toimia kurinalaisesti ja täsmällisesti. Tuotteet oli valmistettava ja valmistetut tuotteet oli saatava myytyä. Siksi seksuaalinen vapaus oli julistettava synniksi ja paheeksi. Säästäväisyydestä, tottelevaisuudesta ja puritaanisesta seksuaalimoraalista tuli teollisen yhteiskunnan edellytys.


Kun tuotanto 1900-luvulla nousi ja koneet tekivät yhä suuremman osan töistä, säästäväisyyden ja luopumisen kaltaisille arvoille ei ollut enää tarvetta. Valtio alkoi huomata, että mitä enemmän ihmiset keskittyvät seksuaalisuuteen, huumeista halvimpaan, sitä vähemmän heillä on aikaa seurata poliittista vallankäyttöä. Sanotaan: se joka rakastaa onnellisesti, ei nouse barrikadeille. Kun perheen todennäköinen kesto on lyhyt, ei siltä voi edellyttää samojen tehtävien hoitamista kuin elinikäiseltä liitolta. Valtion virastot saavat yhä suuremman oikeuden kansalaisten verottamiseen ja yhä enemmän tehtäviä hoitaakseen.


Seksuaalisessa markkinataloudessa pojat ja tytöt eivät käyttäydy vaistonvaraisesti eivätkä reagoi luonteeseensa kuuluvin hermoärsykkein. Luonnonmukainen spontaani persoonallisuus olisi uhka vallassa olevalle järjestelmälle ja jatkuvan kasvun ideologialle. Valtiolle on edullista, että kansalaiset oppivat tyydyttämään tarpeitaan mitaten ja laskien "asiallisella" tasolla, kuin valintatalon hyllyltä. Tällöin muidenkin henkilökohtaisten asioiden asiallinen ja kaupallinen suoritustapa tuntuu luonnolliselta. He tarkkailevat toisiaan opituilla mekanismeilla, etsivät toisistaan sellaisia piirteitä, joita heitä on opetettu etsimään ja näyttelevät toistensa edessä TV:stä oppimansa rakkauden eleet. 

 

Koska tunneperäisiä sukupuolisia toiveita ei toinen ihminen voi koskaan tyydyttää, seksuaalisessa tyydytyksessä ei synny muuta kuin tarve saada lisää. Mitä enemmän harrastaa seksiä sitä enemmän ruumiin kemikaalit virittäyvät sitä odottamaan.  Markkinamiesten kehotuksesta olemme keskittäneet halut, odotukset ja pettymykset sukuelinten alueelle ja voimme taas hetkeksi unohtaa syvällä piileviä ongelmia.

 

Elisabeth Haighin mukaan ihminen voi oppia hallitsemaan seksuaalisuudessa piilevää voimaa ja käyttämään sitä oman henkisen kehityksensä edistämiseen. Seksuaalisuus aiheuttaa sisäistä levottomuutta, joka ajaa meitä aina eteenpäin. Aluksi se vie ihmistä lähellä toista ihmistä ja lopulta lähelle itseään, omaa tietoisuutta. Toisessa päässä on seksuaalisuus, tiedostamaton ykseyden kokemus, toisessa päässä meditaatio tietoinen ykseyden kokemus. Seksi on ykseyden alin piste, meditaatio sen korkein huippu. Se mikä erottaa nämä kokemukset toisistaan, on tietoisuuden läsnäolo.


Jotta kansalaiset eivät käyttäisi lisääntynyttä vapaa-aikaansa seksuaalisuuden kehittämiseen, on kehitetty vapaa-ajan teollisuus. Seksuaalisuudelle on annettava yhteiskunnan tarpeita edistäviä merkityksiä kuten virkistäytyminen ja stressin ehkäiseminen, työelämässä koettujen menetysten kompensaatio, tukahdutettujen tunteiden vapauttaminen?


 

Parisuhteesta evoluutioon

 

Kirjassaan Tämä ihmisen maailma  Pekka Kuusi pyrkii osoittamaan, että ihmisten välisten suhteiden pahimpia haastajia ovat taistelu, kateellisuus, omistushalu, valtataistelu ja menetyksen pelko. Yhteiskunnan kehittymisen pitäisi johtaa siihen, että omistuksenhalu ei lisäänny, vaan vastuuntunto toisen kasvamisesta kulttuuriolennoksi, jolle tunne-elämällä ja emotionaalisella latautumisella on suuri merkitys, empaattinen osallistuminen kumppanin kasvuun lisääntyy. Evoluutio merkitsee nimenomaan informaatiota eikä kilpailua. Eloonjäämisen pahin vastustaja on hänen mielestään valtiovalta. Ihmisen lisääntymiskäyttäytyminen on "evolutioitunut", Pekka Kuusi sanoo.


Neuvostoliitossa yritettiin 1985 luoda seksuaalineuvontaa. Opettajat eivät olleet valmistautuneita. Ainut kysymys tuolloin oli: kuinka voidaan kontrolloida. Seksuaalisuuden ilmentämistä pidettiin rehellisesti poliittisena kysymykenä. Seksuaalisuus ilman kulttuuria on vaarallinen asia, koska seksi on kulttuurikysymys. Silloin oletettiin, että nainen on kuin tietokone: täytyy vain painaa oikeaa nappia ja laukeaminen (release) tapahtuu.


Siviililipalvelusliitto ja Naiset rauhan puolesta julistivat keväällä 1993, että erotiikka on mobilisoiva voima. Se voisi aiheuttaa liikekannallepanon yhtä tehokkaasti kuin armeija. Uppsalan yliopistossa Ritva Liljesrömin tutkimuksessa Eroottinen sota osoitetaan, miten seksuaalisuutta käytetään vallan välineenä. Suorituspakko luo pelkoja ja ristiriitoja. Vihreää tulevaisuutta käsittelevän kirjansa yhden viidestä luvusta edesmennyt saksalainen kansanedustaja Petra Kelly otsikoi Eroottisemman yhteiskunnan puolesta. Häntä kiusasi se, että ihmisestä on tehty kulutustavara. Yhteiskunnassa kukin on vaihdettavissa. Ihmisenkin arvo mitataan sen mukaan, mitä hän on ihmismarkkinoilla. Sängyssäkin pitäisi pusertaa samat suoritusnäytteet.