Ainoakaan
ihminen ei katsele maailmaa ulkopuolisen silmin, hän näkee sen sellaisena miksi
sen ovat muovanneet tietyt tavat, laitokset ja ajatustottumukset... jopa hänen
käsityksensä oikeasta ja väärästä riippuu häntä ympäröivistä perinteistä ja
tavoista.
Yksilön
elämä on ennen kaikkea sopeutumista hänen sosiaalisen ympäristönsä perimmäisiin
kaavoihin ja periaatteisiin. Syntymästä lähtien tavat, joiden piirissä hän on
maailmaan tullut, muokkaavat hänen kokemuksiaan ja käyttäytymistään. Puhumaan
oppiessaan hän on kulttuurinsa pikku luomus, samoin vartuttuaan aikuiseksi ja
aktiivisesti osallistuttuaan sen elämään. Sen tavat ovat hänen tapojaan, sen
uskomukset hänen uskomuksiaan ja siltä kielletyt asiat hänenkin
saavuttamattomissaan.
Jokainen
saman yhteisön lapsi oppii nämä tavat hänen kanssaan, mutta yksikään, joka on
syntynyt jonkin toisella puolella maapalloa sijaitsevan yhteisön piirissä, ei
koskaan voi omaksua niistä edes tuhannesosaa.
Ei
ole ainoatakaan sosiaalista kysymystä, jota meidän olisi tähdellisempää
ymmärtää kuin tätä tapojen merkitystä. Ennen kuin olemme oppineet tuntemaan
niiden lait ja muunnokset, emme kykene käsittämään ihmiselämän suurimpia
pulmia."(Benedict 2)
Länsimaissa oli toisen
maailmansodan päättyessä hyvin vähän tieteellisesti pitävää tietoa
Neuvostoliitosta. Maan viimeinen väenlaskenta suoritettiin vuonna 1926. Vain
muutama länsimainen tutkija oli päässyt oleskelemaan Neuvostoliitossa.
Kun
tutkijat pääsivät vapaasti matkustamaan Venäjälle, yleistyivät erityisesti
kvantitatiiviset kyselytutkimukset. Kyselytutkimuksilla saadaan tietoa syvällä
olevista asenteista.
Ne jotka pitivät Neuvostoliittoa
suljettuna ja repressiivisenä yhteiskuntana ja ihmisiä monoliittisena massana,
alkoivat verrata neuvostoelämää länsimaisiin teorioihin ja poliittiseen
kulttuuriin. Tutkimukset olivat epäluotettavia ja antoivat ristiriitaisia
tuloksia. Jotkut kyselytutkimukset osoittivat selvästi, että venäläiset
täyttävät länsimaalaiset demokratiavaatimukset, toiset taas osoittivat
autoritaarista luonnetta. Tutkimuksia yhdisti yksi tulos:
kansallisen murroksen ja jopa trauman aiheuttama poliittisen kulttuurin
epästabiilisuus ja muodon etsiminen.
Ensimmäisen tietolähteen
olivat muodostaneet ne miljoonat venäläiset, jotka olivat lähteneet maasta. Heistä
tehtiin Harvard Refugee Interview Project vuonna 1956. Sitä on vuosien varrella
käytetty ja siteerattu paljon. Haastatelluista 90 % oli juutalaisia tai
naimisissa juutalaisen kanssa. He olivat joko venäläisiä tai ukrainalaisia ja
erosivat keskivertovenäläisistä paitsi kulttuurin myös korkean koulutuksen takia.
Kun seuraava suuri muuttoliike
alkoi 1970-luvulla, alettiin valmistella uutta yhtä laajaa kyselytutkimusta. Vuonna 1979 kutsuttiin Soviet Interview Projectin nimissä koolle sata
Neuvostoliiton tutkijaa ja kyselytutkimusten erikoistuntijaa. Tutkijaryhmältä
edellytettiin viiden vuoden sitoutumista. Rahoittajina toimivat mm CIA ja muita
Yhdysvaltojen keskushallinnon virastoja. Kysymyksiä ja käännöksiä kehiteltiin
ja testattiin pari vuotta. Yhdysvalloista löydettiin 33000 emigranttia, joista
valittiin hastatteluun 3700. 65 % kutsutuista suostui haastatteluun ja heistä 75 % oli kotoisin
suurkaupungeista. Toisin kuin Harvardin tutkimuksessa, tekijät olivat lähes
kaikki professoritason sovjetologeja ja kyselyssä käytettiin uusinta tietotekniikkaa.
Vuonna 1985 alkoi seuraava Soviet lnterview Project.
Harvardin haastateltavat olivat
viettäneet jonkin aikaa Saksassa tai muissa Neuvostoliiton lähivaltioissa
karkotettujen leireillä. Heillä oli aikaa kertoa tarinansa haastattelijalle,
jonka kanssa he viettivät jopa kolme päivää. SIP:n haastateltavat kerättiin eri
puolilta Yhdysvaltoja, he eivät pitäneet erityisenä kunniana haastatteluun
osallistumista ja kolmen tunnin haastatteluaika tuntui pitkältä. Kaikki olivat
lähteneet maasta vapaaehtoisesti ja joutuneet jopa kärsimään päätöksestään
kotimaassa ennen lähtöä.
Harvardin tutkimuksen aikoihin
kiinnostavin kysymys kuului, vähensikö tuotantovälineiden yksityisomistuksen
lopettaminen yhteiskunnan jakautumista luokkiin, kuten Marx ja
neuvostoideologit olivat väittäneet. Oliko Neuvostoliitto uudentyyppinen yhteiskunta.
Tulos oli James Millarin mukaan täysin selvä: Neuvostoliitto oli samanlainen
teollistunut luokkayhteiskunta kuin länsikin. Kansallisuus, ikä tai sukupuoli
ei jakanut ihmisiä vaan se, mihin luokkaan he kuuluivat.
Sen sijaan SIPissä sosiaalinen
luokka ei osoittautunut päämuuttujaksi, vaan nuorten ja vanhojen
välinen ero. Esille tuli myös, että nuoret ja yleensä koulutetut kannattivat
hallitusta vähiten. SIPin vastaajat pitivät parhaimpina puolina
Neuvostoliitossa tuotantovälineiden valtiollista omistusta sekä ilmaista terveydenhoitoa.
Yllätykseksi nousi, että venäläisten sosiaalinen ja taloudellinen ajattelu
muistutti enemmän kolmannen maailman jakoa kuin autoritääristä yhteiskuntaa ja
yhteisenä piirteenä oli modernisaation arvostus.
Yleisellä tasola tutkimuksissa
osoitettiin, että mitä paremmin henkilön materiaaliset tarpeet oli tyydytetty sitä
enemmän hän kannatti maan hallitusta. Politiikasta kiinnostuneet kannattivat
enemmän yksityistä kontrollia kuin ne joita politiikka ei kiinnostanut.
Keskiluokka ei ollut tyytyväinen, vaikka koko vallankumous tehtiin sen aseman
parantamiseksi. Keskiluokka kasvoi koko ajan, mutta koulutuksen laajentuessa oli sen
toiveita yhä vaikeampi tyydyttää. (Brian D. Silver)
Kun SIPissä otettiin lähtökohdaksi venäläisen yhteiskunnan analysointi "läntisellä tieteellisellä
standardilla", tulokseksi saatiin, että Neuvostoyhteiskunta kyllä eroaa länsimaista,
mutta ero ei tule esille kehityksen tavassa vaan asteessa. James Miller pitää tätä perustavana
tutkimustuloksena (differences are in degree rather than in kind). Miller toteaa: "Jos tutkimus tuottaisi yllätyksiä, tulisi
sovjetologeille antaa potkut työstään". Yllätyksiä tuli tekijöiden mukaan niillä alueilla, joita oli tutkittu vähemmän eli
yhteiskunnan mikrotasolla: sukupolven,
sukupuolen, koulutuksen, tulojen ja asunpaikkakunnan vaikutuksessa ihmisten
käsityksiin.
Yllätys kuitenkin oli, että
Harvardin tutkimuksessa nuoret ja koulutetut olivat tukeneet järjestelmää.
Stalinin aikana ja pian sen jälkeen nuoret ja korkeasti koulutetut suhtautuivat
positiivisesti neuvostojärjestelmään, valtion omistuksessa olevaan
kevytteollisuuteen, valtion hyvinvointipalveluihin ja yleensä Neuvostoliiton
saavutuksiin. Tuolloin mitattiin pääasiassa elintasoa ja tyytyväisyyttä siihen.
SIPissä juuri päinvastoin - vanhat ja kouluttamattomat kannattivat yhteiskunnan
perusarvoja. Nuoret eivät ajatelleet, mikä on parannusta entisestä, vaan mikä on
tilanne nyt. Myös jonkinlaista yksityistymistä oli havaittavissa. Ihmiset
käyttivät suhteita välttyäkseen sotaväeltä tai saadakseen työpaikan.
Haastattelijoita kiinnosti
hallituksen menetelmä saada kannatusta. Stalinin aikana oli käytetty terroria.
Sen jälkeen agitaatiota ja propagandaa sekä koulutusta. Myöhemmin alettiin antaa
aineellisia palkintoja.
Maastamuuton syitä oli 80. Ne
jaettiin neljään ryhmään: poliittiset, taloudelliset, uskonnolliset ja
perhe/ystävät.
Kun kysyttiin, mitä kukin haluaa
säilyttää neuvostosysteemistä, 28 % sanoi koulutuksen, 24 % terveydenhuollon.
Samoin oli vastattu Harvardin tutkimuksessa. 59 % oli sitä mieltä että
maataloustuotanto pitäisi olla yksityistä. Tieteestä olivat eniten
kiinnostuneet miehet, nuoret ja ei uskonnolliset venäläiset. Haastattelussa kysyttiin
myös henkilökohtaisesta elämästä viitenä vuonna ennen päätöstä muuttaa
Yhdysvaltoihin.
Kysymyksiä olivat mm.: Käyttääkö valtio enemmän varoja naisten vai
miesten koulutukseen? Lisääkö koulutus poliittista konservatismia? Miksi
naiset tienaavat vähemmän kuin miehet?
Tutkimuksen mukaan modernisaatio ja teollistuminen vaikuttivat yhteiskunnan kehitykseen enemmän kuin erityisesti
venäläinen perinne. Kritiikissä mainitaankin, että tutkimus ei kuvannut Neuvostoliittoa, ainoastaan
vertasi länttä. 90 % venäläisyydestä jäi peittoon. Esim. kun kysyttiin,
miten palkka vaikuttaa arvostukseen, länsimaiset tutkijat yrittivät saada selville,
miten hyvin Neuvostoliitto vastasi niihin päämääriin, joihon länsi itse oli pyrkimässä.
Kun Moskovassa erään asuinalueen
504 ihmistä haastateltiin vuonna 1990 (Gibsen et al., 1992), voitiin osoittaa,
että suurin osa koulutetuista asukkaista, varsinkin nuoriso ja miehet, kannattivat
sellaisia demokraattisia arvoja kuin vapaa mielipiteen ilmaisu, sitoutumattomat
tiedotusvälineet ja monipuoluevaalit. Kuitenkin hämmennystä herätti, että samat henkilöt eivät hyväksyneet poliittisia
vastustajiaan. Poliittisia vapauksia ja oikeuksia ollaan valmiita ottamaan
itselleen, mutta ei annettu tilaa poliittisille vastustajille. Ja
demokraattisten arvojen merkitys oli suuri, vaikka samalla tuettiin vahvaa
poliittista johtajaa. Tästä Reisinger on päätellyt, että venäläisillä täytyy
olla erilainen käsitys demokratiasta (1994).
Vuonna 1993 vain 12 prosenttia
venäläisistä kannatti joko markkinataloutta tai suunnitelmataloutta. 3/4:lle oli
tärkeää, että taloudellinen eriarvoisuus ei kasva.
Reisinger etc (1994) tekemässä
tutkimuksessa asetettiin kolme hypoteesiä kyselyn pohjaksi: historiallinen
jatkuvuus, indoktrinaatio ja modernisaatio. Näistä modernisaatio selitti parhaiten
kerättyä aineistoa.
Parhaimmat tulokset ovat
antaneet sellaiset tutkimukset, joissa ei ole testattu määrättyä teoriaa, vaan
esitetty erilaisia kysymyksiä. Alexanderin (?) mielestä tulisikin rakentaa
mikroteorioita makroteorioiden sijasta. Suurten mielipidekyselyjen sijasta
tulisi tehdä ruohonjuuritason tutkimuksia eri paikkakunnilla. Alexander
suosittelee tutkijoiden oleskelua Venäjällä ja asettumista tarkkailijan asemaan, jotta
saadaan luotettavaa teoriaa Venäjän kehityksestä:
"Through a more ethnographic approach (which would include living
in a local environment and perhaps participant observation and qualitative
interviews) scholars can arrive at a contextual understanding of Russian
society that will allow the development of testable, grounded theory." (s.125)
Espoossa 13.6.1993
Venäläisen emigrantin
maailmankuva
1. Tutkimuksen lähtökohdat ja
tutkimusmenetelmä
2. Venäläisten länteen muutto
vuoden 1989 jälkeen
3. Emigrantin mielikuva
Venäjästä ennen Neuvostoliittoa
3.1. Oma käsitys
3.2. Oletus siitä, mikä kuva
lännessä on Venäjästä ennen 1906
4. Mitä tapahtui vuosina
1906-1923
4.1. Emigrantin mielikuva vallankumousvuosien tapahtumista
4.2. Oletus läntisestä tulkinnasta
5. Arkielämää Neuvostoliitossa
(syvähaastattelu) ro
5.1. Auktoriteetit
5.2. Koulutuksen painopisteet
5.3. Keskustelut omien vanhempien ja isovanhempien kanssa
5.4. Tulevaisuuden utopiat
5.5. Oletus länsimaisen ihmisen
käsityksestä Venäjän arkielämästä
6. Muutto Neuvostoliitosta
6.1. Muutosajatuksen kypsyminen
6.2. Käytännön järjestelyt
6.3. Käsitys Venäjän
tulevaisuudesta
7. Elämä Suomessa
7.1. Vaikutelma suomalaisten maailmankuvasta
7.2. Oman maailmankuvan muutokset
8. Kulttuuriset edellytykset
idän ja lännen rinnakkaiselolle Euroopassa
Tutkimusaineisto kerätään
teemahaastatteluina ja haastateltavat valitaan seuraavien kriteerien
perusteella:
1. Syntymävuosi 1950-1955. Koska
Stalin kuoli vuonna 1953, on oletettavissa, että vuosina 1959-1963 koulunsa
aloittavat neuvostovenäläiset ovat käyneet sosialisaatioprosessin hirmuvallan
päätyttyä ja teoreettisen keskustelun kommunismin päämääristä vakiinnuttua.
2. Haastateltavat ovat asuneet
Suomessa vähintään viisi vuotta. Maailmankuva on helpommin esiteltävissä
suomalaisessa kulttuurissa asuvalle lukijakunnalle, kun haastateltavilla on
kokemusta suomalaisesta kulttuurista. Rausteen tutkimuksissa on tullut esille,
että ihmiset tulevat tietoisiksi sosiaalisista sääntörakenteista vasta
esimerkiksi siirryttyään toiseen kulttuuriin.
Teesejä Neuvostoliitossa muodostuneesta maailmankuvasta
Seuraavassa on esitetty 20
väittämää Neuvostoliiton elämäntyylistä ja arvoista. Väittämät on laadittu
prof. Markku Kivisen luentosarjan pohjalta Venäjän tulevaisuus Pyhä ja
maallinen, kevät 1997. Teesit liittyvät mielikuviin, eivät niinkään
historiallisiin tosiasioihin.
Tässä keskustelussa halutaan
kuulla, minkälaisia ajatuksia ja muistoja ne herättävät Sinussa.
Teesi 1: Neuvostoliitto oli utopian yhteiskunta. Valtion ja puolueen
päämääränä oli luoda vapauden valtakunta, kommunistinen yhteiskunta.
Markku Kivinen kuvaa tavallisen kansan ja talonpoikien perinteistä ajattelua.
Siihen liittyi pelko ja viha seuraavia asioita kohtaan: valta ja auktoriteetti,
kaupungit, keskushallinto, vauraus ja luksus, juutalaiset ja muut
ulkomaalaiset, tiede, teknologia ja koneet (1997, s. 14)
Neuvostoliitossa oli vallalla hallinnollinen perinne. Se pohjautui
ajatukseen Venäjän vaikeasta hallittavuudesta. Sen mukaan tarvitaan kovia
kurinalaisia muotoja. Teollinen tuotanto ja sotilaallinen armeija vaativat myös
kuria. Kuria osoittavat sellaiset perinteet kuten paraatit. Kaupunkeja
suunniteltiin geometristen muotojen mukaan.
Mikä oli sinun utopiasi ihanneyhteiskunnasta 1960-1970 -luvuilla?
Teesi 2: Vuoden 1917 Helmikuun vallankumouksen jälkeen kaduilla tanssittiin
ja laulettiin: “Ei koskaan enää sortoa, ei riistoa eikä sotaa! Ei vankiloita eikä salaista
poliisia! Nyt toteutetaan kaikki unelmat!”
Muistuuko mieleesi tapahtumia vuosilta 1953 -1992, jolloin olisit laulanut
kadulla tai kotonasi tai iloinnut erityisesti jostain muutoksesta
Neuvostoliitossa?
Teesi 3: Venäjän kansaa on liikuteltu niin rakentamisen kuin sodankin
tarpeisiin.
Kenen tutun henkilön siirto tulee sinulla ensimmäiseksi mieleen ja mitä
muistat siitä seuranneen?
Teesi 4: Niin venäläisessä kuin neuvostoliittolaisessakin kulttuurissa sankarina on kollektiivi, yhteisö. Kapitalismissa ylistetään yksilön
kokemusta ja sankaritekoa. Nikolai Tshernitsevski kirjoitti
romaanin Mitä on tehtävä. Romaanissa vallitsee vapauden ihanne, jossa
yksityinen sulautuu saumattomasti yhteiseen. Ihanteena on kollektiivii ja
tasa-arvo. Haluttiin korvata porvarillinen minä kollektiivisella meillä.
Mikä tapahtuma ja kuka henkilö nousee sinun mieleesi sankarina tai
sankarillisena tekona Neuvostoliitossa tai Venäjällä?
Teesi 5: Vallankumous edellyttää poikkeuksellista toimintaa,
uhrauksia ja kieltäytymistä. Neuvostoliitossa oltiin sitä mieltä, että hyvää on
tiede, edistys, tuotantovoimien kehitys, kaupunki, proletariaatti, puolue.
Näiden piirteiden piti tulla esille kasvatusperiaatteissa, elämäntavassa,
järjestötoiminnassa, poliittisissa puheissa ja sotilaallisissa toimissa.
Mitä piirteitä eniten ihannoit Neuvostoliitossa, ja miksi pidit niistä?
Teesi 6: Neuvostoliitossa vallitsi vankkumaton usko siihen, että tekniikka
ratkaisee suurimmat tulevaisuuden ongelmat. Science
fiktion kirjailija ja lääkäri, bolsevikkien johtaja vuosina 1905-1907,
nimimerkki Bogadanov kirjoitti romaanin Punainen planeetta. Siinä
Mars-planeetalla vallitsee proletaarinen luonnonfilosofia, jossa sota,
orjuus,
luokkataistelu ja kuolema on ylitetty. Vihanneksia kasvatetaan
hydrofonisesti
maan alla, tuotanto, kontrolli ja jakelu hoidetaan kellokorttien
avulla.
Tietokoneet hoitavat talouden, jossa rahaa ei tarvita. Työpäivä on
voitu
lyhentää kahteen tuntiin. Marsilaisten maailma on siis uljaan
kollektivismin
todellisuus, joka on tieteellisesti edistynyt, tietokoneiden avulla
rationaalisesti organisoitu, viisas ja energinen. Ihmisten
keskinäissuhteita
leimaa solidaarisuus, keskinäinen apu ja kiintymys. Yksityisomistuksen
fetissi
ja porvarillinen minä oli korvattu kollektiivin tarpeilla.
Mitä teknisiä uudistuksia pidit nuorena realistisina ja mistä odotit
helpotusta arkipäivän elämään?
Miten kuvittelet tekniikan parantavan elämääsi ja mitä tekniikkaan liittyviä unelmia sinulla on?
Teesi 7: Vuosisadan alun romaaneissa luokan ensisijaisuus yksilöön nähden saa metafyysiset mittasuhteet. Wuolijoki kirjoittaa vuonna 1909: Hän on luokkatietoinen työmies. Hän elää luokassaan. Jos Hän kuolee, niin se on hänestä luokkaruumiin osan aineellisen muodon muuttamista, jotta koko luokka voisi elää, jatkaa elämäänsä ja taisteluaan ja Hän muassa siinä.
Teesi 8: Majakovskin runossa sanotaan: Ja tietä näytti punatähti, punatähti miljoonalle. Iljitsh oli kanssamme,
huolehtien jokaisesta. Kerrotaan, että Neuvostoliiton rituaaleihin kuului lasten
lokakuulaistaminen, oktarbnia, kastamisen sijaan. Punaisiin häihin kuuluivat
asiaankuuluvan väriset pöytäliinat, Leninin kuvat, morsiusparin lupaukset
omistautua paitsi toisilleen myös kommunismille, "Kansainvälisen"
kajauttaminen ja häälahjaksi Leninin ja Zinovjevin teoksia.
Mitä muistikuvia sinulla on omasta ja omien lastesi kastamisesta ja häistä?
Teesi 9: Palvovan suhde tieteeseen oli jo 1800-luvulla ominaista venäläiselle
intelligentsijalle. Berdjajev piti tätä keskeisenä ilmauksena venäläisen hengen totalitaarisesta
luonteesta: Kun venäläinen intelligentsia omaksui darvinismin, tuo oppi ei enää
ollut heille kiistoja aiheuttava tieteellinen teoria vaan dogmi, ja jokainen
joka ei hyväksynyt tuota dogmia oli omiaan herättämään moraalisia epäilyksiä.
Muistuuko mieleesi joku asia, jota tieteellisyyden nimissä edistettiin,
mutta jota itse tai joku tuttavasi piti vääränä tai kyseenalaisena?
Teesi 9: Vuoteen 1941 saakka Neuvostoliitto kaupungistui huimaa vauhtia. Talonpoikaiseen maailmaan tottunut, suurelta osin lukutaidoton työvoima oli
opetettava samanaikaisesti käyttämään koneita, totuttautumaan vieraisiin ja
mutkikkaisiin organisaatioihin, opetettava lukemaan, kunnioittamaan
auktoriteetteja, toimimaan kellonajan mukaisesti ja käyttämään sylkykuppia tai
nenäliinaa. Tämä nopea muutos aiheutti ongelmia ihmisten sopeutumiselle ja se
ilmeni huliganismina, juopotteluna ja pinnauksena töistä.
Mitä maalaiselämän piirteitä kaipasivat kaupunkiin ja tehdastyöhön muuttaneet ihmiset eniten?
Teesi 10: Rikollisuus,
byrokratia ja tuhlaus olivat sosialismin pahimmat vitsaukset.
Tuttavapiirissäsi oli varmaankin edustajia kaikista ihmistyypeistä.
Teesi 11: Neuvostonuorisolla luetettiin Nikolai Ostrovskin vuonna 1934
ilmestynyttä teosta Kuinka teräs karaistui kuin katekismusta. Siinä ihminen luopuu koko ruumiillisuudestaan ja aistillisuudestaan
kollektiivin hyväksi. Sellaiset transgression muodot, joissa ihminen
samanaikaisesti kohtaa yhteisönsä ja oman ruumiinsa autenttisuuden kuten
eroottinen intohimo, nauru tai jopa aidon surun tuottamat kyyneleet ovat
vieraita.
Muistatko saaneesi satinkutia vanhemmiltasi tai koulussa, työpaikalla tai
viranomaisilta jonkin käyttäytymisesi vuoksi?
Teesi 12: Tolstoi on kirjoittanut, että rautatiet ovat liikkumiselle samaa kuin bordelli rakkaudelle. Hän kuvaa ihannoivasti talonpoikaista ajatusmaailmaa. Kuitenkin Neuvostoliitossa teknologia, koneet ja suuret tuotanto-organisaatiot edustivat tavoiteltavaa todellisuutta.
Mitä sinä muistat lukeneesi tai kuulleesi Tolstoista? Minkälaista elämää
Teesi 13: Vaikka Venäjän vallankumoukselliset olivat 1900-luvulta lähtien
vastustaneet vimmatusti köyhyyttä, ei heidän tavoitteenaan ollut kulutukseen
suuntautuneen onnen luominen. Myös Venäjän työväenliike korosti henkilökohtaisen onnen toissijaisuutta.
Plehanovin mukaan moraali ei perustu henkilökohtaisen onnen tavoitteluun vaan
kokonaisuuden, kansan, luokan ja ihmiskunnan onneen. Se edellyttää enemmän tai
vähemmän itsensä uhraamista. Bolshevikkien ensimmäinen sukupolvi sai elämänsä onnen
osallistumisesta poliittiseen työhön ja tuotantoon. Proletaarisen
kollektiivisuuden uudet hyveet olivat solidaarisuus, yhtenäisyys, erityisetujen
alistaminen ryhmän intresseille.
Onko sinulla mielikuvaa siitä, mitä Marx piti hyvänä elämänä? Entä Lenin?
Mitä sinulle on hyvä elämä?
Teesi 14: Jukka Gronow on erottanut kaksi erilaista neuvostoluksuksen muotoa. Varhaisempi on lähinnä neuvostoliittolaisen elämäntavan omaa
tuotetta. Siihen kuuluvat sellaiset tuotteet kuin samppanja, konjakki,
kaviaarivoileivät, suklaakonvehdit, tortut sekä hajuvedet. Juhlaan kuuluivat myös ravintolat, tanssi, musiikki, estraditaide,
karnevaalit ja kansanjuhlat.
Miten sinun perheessäsi vietettiin juhlia?
Teesi 15: Jo 30-luvulta lähtien eli nomenklatura Neuvostoliitossa omaa
elämäänsä datshoineen, autonkuljettajineen, ulkomaanmatkoineen,
eliittikouluineen ja valuuttoineen.
Mitä erityisetuja sinulla oli Neuvostoliitossa?
Teesi 16: Suhde talonpoikaiseen populaarikulttuuriin ja elämäntapaan oli
ongelma bolsevikeille. Tulevaisuutta kantavan proletaarin ominaisuudet - askeettisuus,
kurinalaisuus, ahkeruus ja sitoutuminen tuotantoon, olivat jyrkästi
vastakkaisia maaseudun elämänmenolle, jota näytti pikemminkin leimaavan
laiskuus, juoppous ja kaikenlainen holtittomuus, voimakkaat tunteenpurkaukset
ja fyysinen läheisyys (yhteisuinnit, tappelut).
Mikä mielikuva sinulla on maaseudun elämästä Neuvostoliitossa?
Teesi 17: Kaupunkien asuinkommuuneissa ei yhdistetty vain tavaroita vaan
myös kaikki muu: aika ja tila, huvit ja huolet, ystävyys ja parhaassa
tapauksessa rakkauskin.
Mitkä ovat sinulle hauskimpia ja huonoimpia kokemuksia kaupunkielämästä?
Teesi 18: Hrutshevin kausi merkitsi käännettä talonpoikaiston suuntaan. Jo vuonna 1949 hän oli ehdottanut agro-kaupunkeja. Kolhoosien kohtuuttomat
luovutuskiintiöt poistettiin ja maatalouteen suunnattiin investointeja, jotka
johtivat elintarviketuotannon ja kulutuksen kasvuun.
Muistuuko mieleesi joitakin Hrutshevin aikaisia uudistuksia?
Teesi 19: Stalinistisessa todellisuudessa tuli esille ne kaksi keskeistä piirrettä, jotka esim. Indonesiassa ja Kamputseassa ovat tehneet
mahdolliseksi miljoonien ihmisten tuhoamisen. Ensinnäkin surmaajat kokevat itse
olevansa hengenvaarassa ja toiseksi todennäköisyys joutua vastuuseen konkreettisista
murhista ja kidutuksista oli lähes olematon.
Mitä syitä sinulle on kertonut joku, joka on osallistunut kidutuksiin?
Teesi 20: Stalinin kuoleman jälkeen NKVD muutettiin KGB:ksi. Sillä ei ollut
enää hallitsevaa asemaa suhteessa ylimpään puoluejohtoon. Suoranaisen terrorin
sijaan tulivat lähinnä hallinnolliset menetelmät, esimerkiksi työpaikan tai
koulutusmahdollisuuksien menettämisen uhka.
Oletko sinä tai joku tuttavasi kokenut jotain "hallinnollisia
menetelmiä"?
Teesi 21: Neuvostoliittolaisten suhtautumista "viralliseen
pyhään" ei voi kuvata vain ulkoiseksi tai pakotetuksi. Vaikka voimakas kaupungistuminen tapahtuikin pakkokollektivisoinnin
vaikeissa oloissa, kysymys ei ollut vain ulkoisesta pakosta. Osallistuminen
tuotantovoimien kehitykseen perustuu myös erityisiin rituaaleihin: työn
sankareiden palvonta, stahanovilaisuus jne. Proletariaattiin kuuluminen oli perusta positiiviselle identiteetille.
Erityisesti silloin, kun tarjolla oli sosiaalisen nousun mahdollisuus ja muita
parempi elämä siksi, että on työläinen.
Ihmisten kuuliaisuus ei johtunut ainoastaan järjestelmän tuottamasta
kauhusta ja pakosta niin kuin totalitarismin teoria korostaa, vaan tarjoaa myös
lupauksia sosiaalisesta noususta ja yksilöllisestä onnesta.
Miksi sinä liityit aikoinaan Komsomoliin tai osallistuit kommunistisen
propagandan näyttötilaisuuksiin?
Teesi 22: Kolmekymmentäluku merkitsee lopullista askelta bolsevismista
stalinismiin. Tuolloin tapahtui perinteisten arvojen kulttuurinen restauraatio. Stalin
rinnastetaan tsaariin, Leninin palvonta mukautetaan kansanperinteen
kertomuksiin. Vanhan kulttuurin elementit kuten auktoriteetti, hierarkia,
pätevyys ja kuri perheessä, koulussa ja tehtaassa otetaan uudelleen käyttöön.
Mikä oli seuraava suuri kulttuurin murros?
Teesi 23: Kaikki viralliset rituaalit kuten kokoukset, osallistuminen
sosiaalityöhön tai ideologisiin kampanjoihin alettiin nähdä tyhjinä
seremonioina, moraalisina velvollisuuksina joita kutsuttiin uusiksi
sosialistisiksi riiteiksi.
Muistuuko mieleesi joku tapahtuma, johon olisit osallistunut velvollisuuden
tunnosta?
Hei Markku Kivinen,
kun olen esittänyt oheisia
kysymyksiä, olen huomannut, että venäläiset eivät itse tiedostaneet
kollektiivista sankaruutta, Leninille tai aatteelle uhrautumista eivätkä
tekniikan ensisijaisuutta. Joten vähennän niitä kysymyksiä.
Länsimaisia tutkimuksia
syytetään usein siitä, että meillä on ennakkoasenne, johon haemme vahvistusta.
Mutta jos ei ole hypoteeseja, ei näköjään vastauksista saa muuta kuin
ympäripyöreitä. Miten voin välttää nolla-tutkimuksen? Miten saada haastateltavista
mahdollisimman paljon irti?
Sinun luentomonisteestasi lainatut esipuheet ovat nopeuttaneet keskusteluun pääsyä. "Punaiset häät" Leninin palvomiseksi ja Punainen planeetta tieteen palvomiseksi ovat saaneet suurta vastustusta. Ihmiset eivät kuulemma palvoneet Leniniä eivätkä tiedettä, vaan olivat realistisia. Vastustus on ollut ehkä hiukan liian suuri, se on jäänyt mietityttämään.
Kysymys kommunistisesta utopiasta on myös
mielenkiintoinen.
Anna-Stiina Nykäsen haastattelussa Markku Kivinen
(hs 9.2.2012)
Vanhaan aikaan itänaapuri esitteli
aina isoja viljapeltoja traktoreineen. Mikä nyt on Venäjän ylpeyden aihe?...
Venäjän brändeistä tunnetuin on yhä Kalashnikov. Sota on ylpeyden aiheista ykkönen. Suuresta isänmaallisesta sodasta, siis toisesta maailmansodasta, puhutaan paljon. Voitonpäivä 9. toukokuuta on iso juhla nuorillekin. Voiton päivän oranssimustia nauhoja, samanlaisia kuin neuvostoarmeijan urhoollisuusmitaleissa, roikkuu autoissa siinä missä meillä karvanoppia ja wunderbäumeja. Venäjällä sota on läsnä. Lisää sotaveteraaneja on tullut Afganistanista ja Tshetsheniasta. Katukuvassa näkyy ”samovaareja”, raajattomia invalideja, jotka liikkuvat pyörillä varustettujen lautojen päällä. Sankaritarinat ovat kuuluneet Venäjän kulttuuriin aina, oli kyse sitten pyhimysten elämänkerroista tai bolshevikeista. Siellä puhutaan yhä venäläisestä messianismista. Monikulttuurisuus on sekin imperiumin ylpeyden aihe. Venäjällä panostetaan patriotismiin. Isänmaallisuus on kouluissa oma oppiaineensa. Kansallistunnetta kohottavat myös urheilu, kirkko ja media. Se on soft poweria. Kodeissa vaalitaan historiaa ja kulttuuria, juhlissa lauletaan ikivanhoja lauluja ja syödään perinneruokia. Venäjällä luetaan klassikoita, ne kaikki pönkittävät ajatusta ainutlaatuisesta venäläisyydestä, myyttisestä Venäjästä. Nyt kouluissa pakollisiin kuuluu myös Aleksandr Solshenitsynin Vankileirien saaristo, joka Neuvostoliitossa oli kielletty. Venäjällä on valtavasti myös viihdettä ja huuhaatieteet menestyvät. He ovat niissäkin itseriittoisia. Silti puheissa pitää siteerata ulkoa Pushkinia ja käyttää oikeita puheenparsia. Ja on osattava puhua kaunista kieltä. Suuri ylpeys ovat myös venäläiset naiset, maailman kauneimpia, he uskovat. Naisvankiloissa on avioliittokoulutusta, siinä on tapakasvatusta, meikkausta, vaatetusta ja kävelytyyliä, Kivinen kertoo. Kaikkialla Venäjä puolustaa omiaan. Minne ikinä venäläiset menevät, he luovat nopeasti omat verkostonsa. Kohta on kaupan venäläisiä elintarvikkeita ja oma radioasema soittaa venäläistä musiikkia. Yhteisöllisyys on perua maaseutuelämästä. Eikä kommunismissa olisi selvitty ilman omia verkostoja. Tutkimusten mukaan tuo tapa on säilynyt, he ovat edelleen verkostoitumisen maailmanmestareita. Menestyneet emigrantit ovat Venäjän ylpeys."
Maailmankuva Venäjällä 2000
(RUFI), Suomalais-Venäläinen-Yhdistys ja
Friedrich-Ebert-Stiftung ovat tehneet tutkimuksen Venäläiset
venäläisistä. Tutkimusta varten haastateltiin maaliskuussa 2000 2050
venäläistä. He olivat 18-60-vuotiaita 11 eri talousmaantieteellisellä
alueella 58 paikkakunnalla. (Osteuropa 2/2001)
Tulokset ovat lähes sokeeraavia, mutta antavat myös toivoa siihen, että
Venäjä ei sittenkään seuraisi länsimaita omassa kehityksessään.
Vain 4,2 % piti oikeana väitettä: ”Polkupyörää ei tarvitse välttämättä
keksiä uudestaan, länsimainen kehitysmalli on tehokkaampi ja meidän on
seurattava sitä.” 39 % oli sitä mieltä, että Venäjä voi kehittyä vain
oman viisautensa avulla kulkemalla omia teitä eikä sen tule kopioida
muiden maiden kokemuksia. 95,5 % uskoi Venäjän onnistuvan.
40 % oli sitä mieltä, että yhteiskunnallinen uudistaminen on
aloitettava taloudesta, poliittinen järjestelmä ja demokratia eivät ole
ensisijaisia. Alle 50 % piti perestroikaa positiivisena muistona.
30 % oli sitä mieltä, että Venäjä voi edistyä vain, jos sillä on vahva johtaja.
Onnistuminen elämässä tarkoitti yli 60 %:lle perhettä ja lapsia.
Seuraavalla sialla 17 asian ryhmässä oli vajaalla 40 % kiinnostava työ.
Hajonta nuorten ja vanhojen välillä oli suuri. Kun yli 50 vuotiaista 61
% piti tärkeänä rehellisyyttä, oli se vain alle 16 % 30-vuotiaista
tärkeä. Sitä vastoin luotettavia ystäviä piti tärkeänä lähes puolet
nuorista kun vanhoista vain 28 %.
Viimeisen 15 vuoden aikana ihmissuhteissa on tapahtunut muutoksia. 91 %
on sitä mieltä, että aggressiivisuus ja raakamaisuus on lisääntynyt,
rakkaus ja auttamisen halu vähentynyt. 80 % on myös sitä mieltä, että
kunnioitusta vanhempia ja naisia kohtaan, avoimuus ja rehellisyys on
vähentynyt. Yli 90 prosenttia pitää pahimpina asioina kidutusta,
huumeita ja valtion kavaltamista. Maaseudulla asuvat ihmiset eivät ole
huomanneet yhtä voimakkaasti negatiivista käyttäytymistä kuin
kaupungeissa asuvat. Oikeuslaitokseen luotetaan entistä vähemmän, sitä
vastoin odotetaan vahvaa johtajaa ja vahvaa valtiota. Putinin
virkamiehiin kuului runsaasti sotilaita. Älymystön, viranomaisten ja
ammatti-ihmisten vaikutus vähenee koko ajan.
Yhä useampi toivoisi väärin jaetun omaisuuden palauttamista valtiolle (1995: 45 %, 2000: 63 %).
20 % olisi valmis kieltämään kaikki vaalit muutamaksi vuodeksi. 45 %
kannattaa sotilastoimia Venäjän yhtenäisyyden vahvistamiseksi, kun 1995
vain 26 %.
Yhä useammat haluaisivat rajoittaa ulkomaille matkustamista. Amerikan
vastaisuus kasvoi 1990-luvun lopulla (1995: 9%, 2000: 43 %).
Länsi-Eurooppa näytti läheisimmältä partnerilta 65 % mukaan, mutta 57 %
oli sitä mieltä, että jos Venäjä olisi vahvempi, se vaarantaisi
Euroopan turvallisuutta ja siksi Eurooppaa ei kiinnosta Venäjän nousu.
Lähes puolet venäläisistä uskoi auktoritaariseen ja tekniseen modernisaatioon.
Uusia naiskremlologeja: Poliitikkojen maailmankuva Elsa Osipova hs 5.8.2020
Ira Jänis-Isokangas Aleksanteri-instituutti,
Veera Laine Ulkopoliittinen instituutti, Heidi Berg väitöskirja
Presidenttien uskomusjärjestelmät
*****