Kirja-arvostelu Elonkehä-lehti 11/2009

Marketta Horn

Erkki Pulliainen: Finanssikriisin juuret

Ochre Chromocles 2009, 72 sivua


Mihin aukkoon veromarkkasi katoavat?

Eläintieteen professori, ekovihreä kansanedustaja alkuvuosista 1987 lähtien ja vuoden 2007 tietokirjailijapalkinnon ansainnut Erkki Pulliainen kirjoittaa uusimmassa kirjassaan Finanssikriisin juuret, että hänellä on "jatkuvasti päällä näiden asioiden tiedonkeräysjärjestelmä", erityisesti hän kerää tietoa veroparatiiseista. Hänen lempikirjoihinsa kuuluvat Matti Ylösen kirjan lisäksi Jonas, Polanyi, Becker, Cease ja Posner, jotka osoittavat "markkinoiden vallanneen ihmisten yksityiselämänkin".

Pulliaisen mukaan taloudellista lähestymistapaa on alettu soveltaa ihmisen kaikkeen käyttäytymiseen. Käyttäytymistä ennakoidaan sellaisilla analyyttisillä apuvälineillä kuin rationaalinen maksimointi. Habermasiin vedoten Pulliainen kärjistää: "Markkinat ovat olevinaan kuluttajien asialla, mutta ne ovat tehneet ihmisestä tavaran ja samalla välineen, on kyse siirtomaaherruudesta ihmisen aivoihin. Käytännöllinen ja yhteisöllinen järki on korvattu välineellisellä järjellä. Järjestelmässä esim. yksiavioisuus ymmärretään tehokkaimpana aviollisena muotona ja lapset tavaroina, joiden hintajousto on vähäinen, koska heitä ei voi muulla korvata."

Näin "konsurismi" on voittanut kaikki ideologiset sodat. Korpilammen henki teki Suomessakin kuluttamisesta välineen. Konsurismin kuluttajaluokka on erityisen luokkatietoinen, sitä pidetään luokkatietoisena mainonnan avulla ja mainonta pitää mediaa yllä. Ja vihreissäkin löytyy syntipukki: "Yhteiskunnallinen yleisvaikuttaja Pekka Sauri puhui vihreät kulutuspeliin mukaan, mikä takasi hallituskelpoisuuden."

　

Harmaatalous ja globalisaatio käsitteinä

Pulliainen erottaa ilmitalouden, mikä on helposti tunnistettavissa ja varjo-, musta- ja harmaatalouden, joita verottaja ei löydä ja joiden piirissä ahkeroijat ovat vapaamatkustajia. Peremmin tuli hänen mukaansa puhua kiinnittyneestä ja kiinnittymättömästä taloudesta.

Toisen keskeisen käsitteen, globalisaation, Pulliainen kääntää "maapalloistuminen" ja arkikielessä "tavaroiden vapaa liikkuminen", "kyseenalaiseksi menetelmäksi maapallon tuhoamiseksi". Hänen teesinsä kuuluu: "Talouden vapautuminen, josta nyt on puhetta tukeutuu lähes kokonaisuudessaan uusiutumattomaan energiaan. Tälle on luonteenomaista käytön projektiluontoisuus - sillä on alku ja loppu ja jälkimmäinen pistekin jo häämöttää taivaanrannalla".

　　

Ongelman ydin: kansainvälinen kirjanpitosäädös

Maailman noin 70 veroparatiisia ovat joko lilliputti- tai saarivaltioita, joilla on selvät rajat. Ne kiertävät veroja paperijohtajien avulla. Todellisten johtajien henkilöllisyys salataan.

Kun OECD julkaisi vuonna 2000 mustan listan, jonka avulla toivottiin voitavan kiristää veroparatiiseja sanktioilla, nimittivät lobbarit listaa globaaliksi veropoliisiksi - pitäisihän itsenäisten valtioiden saada päättää omasta veropolitiikastaan. EY:n tuomioistuin kielsi pelkästään verosyistä tehtävät liiketoimet, mitä Pulliainen pitää "askeleena, vaikkakin kovin lyhyenä" oikeaan suuntaan. Seuraavana vuonna Yhdysvaltojen valtiovarainministeri O’Neil ilmoitti Bushin hallituskauden alettua, että USA vetäytyy pois OECD:n veropolitiikasta ja niin oli taas helppo löytää "söpö kumppani" veroparatiisista.

International Accounting Standards Board hyväksyy alueelliset tilinpäätökset. Tämä on johtanut siihen, että mistään ei käy ilmi, onko liiketoiminta kirjattu esim. Lichtensteinin tytäryhtiöön.

KPMG on maailmanlaajuinen asiantuntijaorganisaatio, Sveitsiin rekisteröity osuuskunta, jonka ydinpalveluihin kuuluvat tilintarkastus-, neuvonta-, vero- ja lakipalvelut. Se harjoittaa rikkaiden ihmisten verosuunnittelua, johon sisältyy mm. olemattomia tappioita ja se tuntee hyvin paikallisen verotuksen porsaanreiät. Veroilmoituksia varten luodaan menoja, jotka eivät todellisuudessa ole menoja, kuten lahjoja, peiteyhtiöitä ja säätiöitä. Näitä paketteja kutsutaan verotuotteiksi. Suomessakin voi järjestellä tilinpäätöksiä erityisten kuittitehtaiden avulla.

 

Suomen rahanreikiä:

hallintarekisteri ja kaksoislaskutus

Ulkomaalaiset sijoittajat voivat ostaa suomalaisten yhtiöiden osakkeita paljastamatta henkilöllisyyttä niin kutsutun hallintarekisterin avulla. Vasta kiintiön ylitys on ilmoitettava viranomaisille. Nykyään osakkeiden arvosta lähes puolet kuuluu ulkomaalaisille. Jos sijoittajan veroprosentti on hänen kotimaassaan alhaisempi kuin Suomessa, saa hän erotuksen itselleen. Suomalainenkin sijoittaja voi välttyä verotukselta ilmoittamalla asuinpaikakseen jonkun muun maan.

Suomikin on toiminut veroparatiisina, sillä Suomi ei voi antaa tietoja muiden valtioiden viranomaisille. "Eduskunta instituutiona ei tiennyt tällöin mistä se päätti. Ministeriön mukaan omistajatietojen kerääminen vaikeuttaa sijoitusrahasto-osuuksien tarjontaa ja myyntiä ulkomaalaisille sijoittajille," syyttää Pulliainen.

Hänen mukaansa Venäjän kaupan kaksoislaskutus on osoitus siitä kuinka valtioitakin voidaan käyttää hyväksi henkilökohtaisen edun saavuttamiseksi: "Tulin äärimmäisen vakuuttuneeksi tämän havainnon relevanttiudesta ja olen suorastaan mykistynyt mm. siitä, minkä tason kremlologeja suuryhtiöihimme onkaan valikoitunut." Kaksoislaskutus toimintamallissa valitaan ensin veroparatiisi, sitten suomalainen vientiyritys ostaa tavaran ex-Works -toimituslausekkeella, jolloin tavaran myyjän kädet on pesty heti tavaran luovutuksen jälkeen. Maksu kuljetetaan asiakasvaratilin kautta kirjapidon ulkopuolella. Yritys myy tavaran veroparatiisiin rekisteröidylle yhtiölle suomalaisen yrityksen tunnisteella. Tullille esitetään veroparatiisiyhtiön kauppalasku, joka saattaa olla jopa 35 prosenttia pienempi kuin myyntilasku. Tilastojen mukaan Venäjälle on viety Suomesta kaksi kertaa niin paljon tavara kuin sinne on tuotu Suomesta!

Vuonna 2002 suomalainen puutavarayhtiö maksoi Venäjältä tuomastaan puusta 61 miljoonaa euroa venäläiselle yhtiölle ja 23 miljoonaa euroa erilaisille veroparatiisiyhtiöiksi luonnehdituille puunmyyjille. Näin Suomeen on houkuteltu järjestäytynyttä rikollisuutta ja suojeltu harmaata taloutta.

Pulliainen ehdottaa, että energia- ja pankkiyhtiöiden osakekauppa pitäisi erottaa pörsseissä omaksi ryhmäksi. "Energiahinnan määräytymisessä ei ole jäljellä käytännössä mitään markkinaehtoista. Se on joko alueellisten toimijoiden mielivaltapolitiikkaa tai sitten maapallonlaajuista suurvaltapolitiikkaa."

　

Perheviljelmä ratkaisuna rahapulaan!

Parasta luettavaa on pamfletin viimeisillä sivuilla: "Ei ole mitään järkeä kuljettaa ruokaa ympäri maailmaa. Ruoka ja suoja (turvallisuus) ovat ekologisia perustekijöitä… On täysin selvä, että perheviljelmillä saadaan tuotannossa sen intensiivisyydestä johtuen pinta-alayksikköä kohti paras hyötysuhde."

Rahoituslaitokset iskivät perustarpeisiin muun kulutuksen vähennyttyä ja ovat syynä siihen, että unelmalla halvasta ruoasta on tuhottu kehitysmaissa perheviljelmiä ja lisätty "ei mitään tekevän joukon" osuutta. Itsenäisillä pienviljelijöillä ei ole nyt työtä eikä ruokaa. "Kohoavista hinnoista muodostuva liikkumavara valuu alkutuotteita jalostavalle teollisuudelle ja kauppaketjuille, jotka juuri elintarvikekaupan tuotoilla rahoittavat liikekeskusrakentamistaan."

Kiitos Erkki Pulliaiselle käsittämättömän järjettömän asian esittelystä niin, että tavallisellakin pulliaisella alkaa raksuttaa! Pamflettia lukiessa iskee välillä uskon puute, välillä ymmärryksen puute, välillä hermostuu kirjan lauserakenteisiin, välillä kirjoitusvirheisiin, mutta onhan aihe vaikea! Ehkä moni rohkaistuu itse selvittämään vaiettua aihetta rahan kierrosta.

Kirjan tarkoitus on ylevä: "Ymmärtääksemme olevaista meidän on tutkittava polkuja, jotka ovat mahdollisesti olleet tähän johtamassa." Vertaukset ovat suuria: "Mammutti hävisi vasta 3500 vuotta sitten, talouden mekanismeja on kehitetty vain reippaat puoli vuosisataa".