Vihreä Lanka uudistukoon!

27.3.1993

Terveisiä Vihreän Langan yhtiökokouksesta

Onko Vihreä Lanka katkeamassa?

Vihreän Langan osakkeita on kaikkiaan 938 kpl (250 mk/kpl). Osakkeita on lunastanut 266 yksityishenkilöä ja yhteisöä.

Tänä vuonna Planeetan paikallislehden yhtiökokouksessa oli läsnä 266:sta osakkeenomistajasta 14 miestä ja neljä naista. Tämä joukko päätti muuttaa sääntöjä niin, että tulevaisuudessa yhtiön asioista voidaan päättää, kun viidesosa osakkeista on paikalla, ei kolmasosa niin kuin aikaisemmin. Johtokunnan jäsenmäärä supistettiin viidestä neljään.

Yhtiökokouksessa yli puolet osakkeista jäi niin kutsutusti harmaaksi massaksi. Äänivalta jäi käyttämättä niiden 481 osakkeen osalta, joiden haltijat keksivät lauantai iltapäiväksi 27.3. mielekkäämpää tekemistä.

Kokouksessa suurinta äänivaltaa käytti Eero Paloheimo. Hän joko omisti tai oli saanut tuttaviltaan oikeuden käyttää 121 ääntä. Seuraavaksi vaikutusvaltaisimpia olivat Kalle Könkkölä 97 äänellä, Soininvaara 82 äänellä, Erkki Pulliainen 50 ja Pekka Sauri 42 äänellä. Näillä viidellä miehellä oli kokouksen 457 äänestä 392 ääntä hallussaan. Muiden omistajien läsnäolo olikin päätösten kannalta merkityksetön.

Helsinkiläisten äänillä valittiin Soininvaara uudestaan johtokunnan puheenjohtajaksi (242 ääntä vastaan Pulliainen 208 ääntä). Seuraavassa äänestyksessä johtokuntaan valittiin Erkki Pulliainen, Salla Korpela ja Kalle Könkkölä. Vihreän Langan edustajaksi oli jo ennen kokousta valittu Lena Björklund. Varajäsenten paikan saivat kolme paikalla ollutta naista Tuominen, Savolainen, Horn. Viimeksi mainittu nimettiin varajäseneksi, koska muita ehdokkaita ei ollut.

Soininvaara ehdotti Sauria varapuheenjohtajaksi, vaikka Sauri ei ollut mukana missään äänestyksessä. Yhtiön sääntöjen mukaan hallitus valitsee keskuudestaan varapuheenjohtajan.

Muuten kokous vietiin läpi hyvien tapojen mukaisesti. Läsnäolijoilla oli puheenvuoro, asioista äänestettiin. Jäin miettimään, onko sillä mitään merkitystä, kuka johtaa Vihreää Lankaa. Lehti tekee lukijakyselyjä, saa 33 prosenttia tuloistaan tilaajiltaan ja tilaajathan ratkaisevat, minkälaisesta lehdestä he ovat valmiita maksamaan.

Tilaajat eivät kuulemma halua kunnallispolitiikkaa, mieluummin kolmatta maailmaa. Kysymykseeni lehden sisällöstä Soininvaara hymähti, että hallitushan käsittelee vain taloutta. Päätoimittajalla on vastuu sisällöstä.

Vihreällä Langalla on tilaajia 5500, joista 15 prosenttia kuuluu Vihreään Liittoon. Kokoomusväen Nykypäivällä on 50 100 tilaajaa. Vihreitä luottamushenkilöitä on jo yksin Espoossa 110 plus varaedustajat. Miksi Vihreät luottamushenkilöt eivät tilaa sitä lehteä, jonka menoista 66 prosenttia eli 1,5 milj. mk maksetaan Vihreiden yhteisten äänten turvin nousseen eduskuntaryhmän potista ja valtion tuesta?

Vihreällä Liitolla oli kunnallisvaaleissa 1992 1257 ehdokasta, joista valituksi tuli 343. Suhde oli selvä: naisia on vihreistä kunnanvaltuutetuista 199, miehiä 144. Parhaiten menestyivät 36-45-vuotiaat naiset.

Marketta Horn, Espoon vihreä valtuustorymä

Vastine Timo Harakka 12.4.1993: (yksityiskirje):

”Ei ole sinänsä mitään syytä jättää julkaisematta juttuasi Vihreän Langan yhtiökokouksesta kuin se, että on ajateltu säästää palstatilaa tähdellisimmille asioille… Osakeyhtiö ei ole millään muotoa demokraattinen elin, mutta sille en mahda mitään, kun en ole ollut Vihreä Lanka oy:tä perustamassa. Osuuskunta olisi kaikin tavoin sympaattisempi... Toimiva johto (toimitusjohtaja ja päätoimittaja) työskentelee hallituksen alaisuudessa ja hyvässä yhteisymmärryksessä hallituksen kanssa. Pidän kunnia-asianani tulla hyvin toimeen jokaisen jäsenen ja varajäsenen kanssa, ja aion tehdä myös Sinun suhteesi kaikkeni… Kun tulin taloon syksyllä 1990, levikki oli 27000. Lamavuosina 1991 ja 1992 olemme onnistuneet kaksinkertaistamaan levikkimme.

… Vihreä Lanka ei ole Vihreän liiton äänenkannattaja eikä vastaa millekään puolue-elimelle toiminnastaan... Ei puoluelehdillä ole mitään tulevaisuutta, ei vihreilläkään puoluelehdillä. Ja kun vihreillä ei edes ole mitään puoluekoneistoa, niin lehti kyllä kuolee, jos jäädään Vihreän Liiton varaan.

 

17.11.1994

Alkaako Vihreä Lanka uudistua?

Pöydälläni on lojunut Vihreän Langan myyntikampanjoiden esitteitä, päätoimittajien kirjeitä ja muutamia omia linjajuttujani siitä lähtien, kun syksyllä 1993 osallistuin Vihreän Langan yhtiökokoukseen. Nyt kun on nimetty uusi päätoimittaja, haluaisin vielä kerran kysellä lehden linjasta. Olenko todella näin yksin Suomen ympäristöpuolueen lehden suuntaa miettiessäni?

Tiedämme jo aika paljon siitä, mikä maailmassa menee pieleen. Onko aiheellista, että pääosin omien kansanedustajiemme kustannuksella tuotetussa lehdessä kerrotaan maailman hädästä kuin alakoululaisille?

Kaipaan konkreettisia esimerkkejä ja pohdintoja vaihtoehtoisista ratkaisuista! Kukaan meistä ei enää ole niin sinisilmäinen, että kuvittelisi linkolalaisittain maailmaa muutettavan pakolla ylhäältäpäin. Saatamme tietysti olosuhteiden pakosta katastrofin jälkeen  joutua uskomaan auktoriteetteja sopeutuessamme sähköttömään ja banaanittomaan yhteisöelämään ihan vain päivästä toiseen.

Nyt kun meillä on vielä kaikki mahdollisuudet esittää vaihtoehtoisia suunnitelmia, miksi emme käytä tilaisuutta hyväksemme ja luo muutokselle vapaaehtoisia väyliä? Haluaisin lukea lehdestä, mitä vihreät luottamushenkilöt ovat omissa kunnissaan tehneet. Luottamushenkilöiden toiminnalla mitataan se "tajunnan taso", mikä ympäristöihmisillä on yhteiskuntajärjestelmän muuttamiseksi kestävän kehityksen suuntaan.

Espoossa olen huomannut, että vihreäkin kunnallismafia on niin vahva, että kestävän kehityksen saatikka rakenteellisia muutoksia esittävien poliittinen ura päättyy kuin kananlento. Minkälaista kehitystä muissa kunnissa? Olisipa mukava kuulla toiminnasta, talousarvioesityksistä ja toivomuksista ilmaan, veteen ja maaperään joutuvien saasteiden vähentämiseksi ja paikallisen päätöksenteon lisäämiseksi. Miksei Vihreästä Langasta?

Henkilökohtainen on poliittista kuului joskus vihreiden tunnuslause. Mitä kestävän kehityksen mukaisia ratkaisuja eri puolella Suomea asuvat ihmiset ovat hyviksi havainneet? Miten voimme siirtyä suurista unelmista pieniin tekoihin? Lehden tulisi antaa malleja ongelmanratkaisulle.

Eikö voitaisi käydä keskustelua siitä, minkälaisia mielipiteitä tavallisilla Vihreillä on? Kun Leijona-operaation jälkeen radiossa Naisten tunnilla keskusteltiin militarisoinnista, soitti ensimmäisenä yksi Espoon vihreiden ydinporukasta. Hänen tyttärensä haluavat armeijaan, maata on puolustettava aseilla. En tiedä osaanko tämän jälkeen enää surra, jos Vihreiden voittokulku pysähtyy.

Minkälaista lehteä Vihreät luottamushenkilöt tilaisivat? 

Minun käsitykseni mukaan Lamasuomen ja otsonikatastrofia lähenevän maailman häiriöiden poistamiseen tähtäävä poliittinen näpertely ja kaikista huonoista parhaan valitseminen ei riitä. Kysehän ei ole enää pelkästä ekonomiasta tai ekologiasta, vaan uudesta maailmankuvasta. Vaikka valtaa ei ole kestävän kehityksen toteuttamiseen, tarvitaan visioita rakenteellisesta muutoksesta.

Kuka Vihreää muutosta pohtii ellei oma lehti? Yhdistääkö meitä vain kosminen tieto? Missä puidaan yhteiskunnalliselle muutokselle välttämättömiä tutkimustuloksia ja vertaillaan käytännön toimenpiteitä? Suuryritysten mainosrahoilla toimivassa valtalehdessä Helsingin Sanomat?

Toimittajat ovat käsitykseni mukaan sitä varten, että he toimittavat luettavaan muotoon sen, mitä vihreät ympäri Suomea tekevät ja ennen kaikkea miten he tekemisiään perustelevat. Tietoa ja ideoitahan Vihreiltä ei puutu, ehkä kirjoittamiseen ei riitä aikaa ja uskallusta? Kiinnostava olisi lukea, miten maailmalla yleensä perustellaan ja toteutetaan vihreitä ehdotuksia.

Jouduin vuosi sitten Espoon kaupunginvaltuustossa valitsemaan, äänestänkö terveyskeskusmaksujen puolesta vai niitä vastaan. Kolmen lapsen äitinä olen hakenut lukemattomia antibioottikuureja lääkäriltäni. Jos vien lapseni omalle “lääkärille" - homeopaatille, osteopaatille tai ravintoterapeutille, joudun itse maksamaan, miksi
verovaroillani tuetaan jopa päinvastaista kehitystä, jota yritän saada aikaiseksi, jos vain terveyskeskus on ilmainen? Myrkkylääkäreitä ei saisi tukea muiden parantajien kustannuksella. Miten toimin valtuuston kokouksessa tässä tilanteessa? Kun omat aivoni eivät riitä, kuulisin mielelläni haastatteluja Vihreästä Langasta muiden vihreiden mietteistä.

Nyt kun kunnissa on säästettävä kunnallistekniikassa, terveydenhoidossa ja liikenteessä, olisi mukava kuulla, miten kompostikäymälät soveltuvat kaupunkeihin, vaihtoehtohoidot terveyskeskuksiin ja pikaraitiotiet esikaupunkeihin. Vihreästä Langasta luen kuitenkin vain Ahtisaaren karismasta.

Jospa Suomessa olisi yksi lehti, jossa tietäisi saavaansa palautetta nimenomaan niiltä, jotka ottavat kantaa yhteiskunnalliseen modernisaatioon ekologiselta kannalta.

Perinteisestihän valtio ja demokraattiset luottamushenkilöt ryhtyvät toimenpiteisiin, kun jotain menee pieleen. Ekologiselta kannalta voidaan kuitenkin tehdä useimmat virheet vain kerran. Oikeistolainen oikeusvaltio tai vasemmistolainen sosiaali- ja teollisuusvaltio eivät toimi riskiyhteiskunnassa. Miten ratkaistaan ongelma, kun uhrit eivät marssikaan enää eduskuntaan vaan suoraan kertakäyttöä suosivaan elintarvikekauppaan?

Yhtiökokouksessa Pekka Sauri piti lehteä älyllisesti haasteellisena viikkolehtenä, verrattavissa lähinnä Suomen Kuvalehteen. Eero Paloheimo otti vertailun kohteeksi Luonnonsuojeluväki-lehden. Silloinen päätoimittaja Timo Hatakka painotti uutisointia. 

Mitä haluavat ne 36-49 -vuotiaat naiset, jotka varsinaisesti keräävät varat lehden ylläpitoon? Vihreällä Liitollahan oli kunnallisvaaleissa 1992 1257 ehdokasta, joista valituksi tuli 343. Suhde oli selvä: naisia on vihreistä kunnanvaltuutetuista 199, miehiä 144. Parhaiten menestyivät 36-45-vuotiaat naiset.

 

Mielipidejuttu 15.12.1994

Vihreä Lanka  numero 50

 

SUURISTA UNELMISTA PIENIIN TEKOIHIN

Nyt kun lehdellä on uusi päätoimittaja, haluaisin vielä kerran kysellä lehden linjasta. Olenko todella näin yksin Suomen ympäristöpuolueen lehden suuntaa miettiessäni?

Emmekö jo tiedä, mikä maailmassa menee pieleen?

Minun käsitykseni mukaan Lama-Suomen ja otsonikatastr0fia lähenevän maailman häiriöiden poistamiseen tähtäävä poliittinen näpertely ja kaikista huonoista parhaan valitseminen ei riitä. Kysehän ei ole enää pelkästä ekonomiasta tai ekologiasta vaan uudesta maailmankuvasta.

Kuka vihreää muutosta pohtii ellei oma lehti? Missä puidaan yhteiskunnalliselle muutokselle välttämättömiä tutkimustuloksia ja vertaillaan käytännön toimenpiteitä? Toimittajat ovat käsitykseni mukaan sitä varten, että he toimittavat luettavaan sävyyn sen, mitä vihreät ympäri Suomea tekevät ja ennen kaikkea, miten he tekemisiään perustelevat. Vihreästä Langasta luen kuitenkin vain Ahtisaaren karismasta jne.

Jospa Suomessa olisi yksi lehti, jossa tietäisi saavansa palautetta niiltä, jotka ottavat kantaa yhteiskunnan modernisaatioon nimenomaan ekologian kannalta. Perinteisestihän valtio ja demokraattiset luottamushenkilöt toimivat, kun jotakin menee pieleen. Ekologian näkökulmasta katsottuna on kuitenkin virheitä, jotka voidaan tehdä vain kerran.

 

HVVÖSELLE JA HORNILLE

Hannu Hyvösen ja Marketta Hornin kirjeissä on monia asioita, joita olemme toimituksessa miettineet. Monet näistä pohdinnoista ovat tulleet osaksi Vihreän Langan toimituspolitiikkaa, jonka yhtiön hallitus hyväksyi tänä syksynä. En haluaisi ottaa ylihistoriallista perspektiiviä ainakaan taaksepäin, mutta nykyiset linjaukset ehkä vastaavat osaan kysymyksistä.

Oikean ja väärän politiikan tuomareiksi emme halua emmekä varmaan kykenisikään ryhtymään. "Vihreä Lanka rohkaisee lukijoitaan tarkastelemaan omia valintojaan ennakkoluulottomasti", kirjasimme yhdeksi tavoitteeksemme.

Hyvönen arvelee, että osuustoimintamalli takaisi aidon vuorovaikutuksen lehden ja lukijoiden välillä. En ole aivan yhtä optimistinen; tunnetaan osuustoiminnallisia liikkeitä, jotka ovat etääntyneet hyvinkin kauas jäsenistöstään ja alkuperäisistä toiminta-ajatuksistaan.

Toisaalta myös puhtaasti kaupalliset tiedotusvälineet puhuvat sujuvasti interaktiivisuudesta ja sitä kautta lukijoiden sitoutumisesta tuotteeseen. Lukijauskollisuus kun tarkoittaa vakaita markkinaosuuksia.

Marketta Horn kaipaa ongelmien esittelyn lisäksi myös ratkaisumalleja. Tarkkaavainen lukija on toivottavasti havainnut lehdessä pyrkimyksen tähän suuntaan. Ainakin se on tavoitteemme.

Sekä Hyvönen että Horn kantavat huolta alueellisesta kattavuudesta. Se onkin ongelma tässä pääkaupunkipainotteisessa maassa. On laiha lohtu, että yhtälöä eivät ole pystyneet sellaisetkaan tiedotusvälineet ratkaisemaan, joilla on enemmän väkeä valvomassa laajaa kenttää. Ehkä toimituksen pitäisi useammin murtaa kehäkolmosen taikapiiri.

Muuten olen sitä mieltä, että terävä kritiikki on parempi kuin ei kritiikkiä ollenkaan. Hiljaisuus viestii usein välinpitämättömyydestä.

Päivi Sihvola

Vihreä Lanka

 

 

Vihreä Lanka, kevät 2011

 

Ketä äänestän?

Raivostuin taas kerran kirjoituksen verran, kun Vihreä Lanka kolahti postilaatikkooni. Onko nyt varma, että kenraali Jovan Divjakin haastattelu on meille tärkeämpi kuin Pekka Raukon, Timo Juurikkalan ja muiden Vihreän liiton eduskuntavaaliehdokkaiden toiminnan esittely? Minkälaisia raha-asia-aloitteita Espoon vihreät ovat tehneet viime syksynä? Mitä kuuluu Lehtivihreälle? Miten Saarijärven vihreät edustajat ovat valtuustossa ajaneet turvetuotannon lopettamista?

Nyt kun vihreät marginaalipuolueena eivät mahdu enää neljän gallup-puolueen ryhmään, emmekö edes itse voisi esitellä ja antaa tilaa omille maakunnallisille ehdokkaille?

Muistan vielä ajan 1980-luvulta, kun Osmo Soininvaara päätoimittajana kirjoitti päiväkirjaa eduskunnan neuvotteluista. Minkälaista sisältöä Osmo ehdottaisi Vihreälle Langalle?

Äänestyskuntani on vaihtunut aina ennen kuutta viimeistä eduskuntavaalia, joten ekovihreänä voin vain suositella kavereita äänestämään Juurikkalaa, Hankosta, Raukkoa, Jänttiä ja Pulliaista. Itse äänestän – niin ketä?

Pekka Haavisto elää ajassa 35 vuotta sitten.

Pekka Haavisto vastasi Vihreän Lngan juhlahaastatteluun: ”Pohdimme ensimmäisessä eduskuntaryhmässä, miten pidämme vihreän kentän kartalla tekemisistämme. … Olimme vähän leniniläisen lehdistöteorian mukaisia: lehti oli meille agitaattori ja organisaattori.  Vihreä Lanka yhdisti ihmisemme maakunnissa. Rooli on samanlainen edelleen. Lehden seuraaminen on sitä, että kuulut porukkaan. ” (Vihreä Lanka 7/2018)

Minä tähän: Ei lehdessä ole enää Soininvaaran jälkeen kerrottu mitään siitä, mitä vihreät tekevät maakunnissa, valtuustoaloitteita, toiveita – saatikka mitä eduskunnassa on tehty.

Nyt Vihreän Langan turhanpäiväisyyden

 tajusivat edustajatkin!!!

23.10.2019

Hyvät vihreät,
puoluehallitus on viikonloppuna päättänyt, että puolue ei jatka Vihreän Langan rahoittamista kaudella 2020–2023. Tämä mitä todennäköisemmin tarkoittaa käytännössä Vihreän Langan printti- ja verkkolehden loppumista. Miksi tähän ratkaisuun päädyttiin?
Puolueen tehtävänä on muuttaa maailmaa, ja resurssien käyttöä on jatkuvasti arvioitava siitä näkökulmasta, mikä vie tätä tavoitetta tehokkaimmin eteenpäin.
Seuraavien vuosien aikana tavoitteenamme on rakentaa puolueorganisaatio ja liike, joka tehokkaimmalla mahdollisella tavalla torjuu ilmastokriisiä, puolustaa ihmisoikeuksia ja heikommassa asemassa olevia ja joka pystyy tulevissa vaaleissa kilpailemaan suurimman puolueen paikasta tasaväkisesti kilpailijoidemme kanssa.
Se vaatii meiltä valintoja puoleen kehittämiseksi ja vahvistamiseksi. Ilmastonmuutoksen ja muiden valtavien haasteiden ajassa on mielestäni yhä kriittisemmin kysyttävä jokaisesta eurosta, missä sen voi käyttää tehokkaimmin ympäristön, luonnon ja ihmisoikeuksien puolustamiseksi.
Vihreä Lanka syntyi aikana, jolloin liikkeen jäseniltä puuttui keskustelukanava eivätkä vihreiden poliittiset teemat nousseet esille valtavirran mediassa. Nämä asiat ovat tänä päivänä muuttuneet täysin. Vihreät teemat näkyvät nyt lähes kaikkialla mediassa ja vihreiden kannattajien keskusteluja käydään moninaisilla kanavilla ja alustoilla ympäri verkkoa, ehkä kaikkein vähiten lehtien palstoilla.
Puolue on tehnyt vuosia arvokasta työtä yhden vihreitä teemoja käsittelevän journalistisen median rahoittajana. Tämä ei kuitenkaan ole puolueen perimmäinen tehtävä. Puolue ei myöskään ole lehden kustantamisessa erityisen taitava tai omaa luonnollisia resursseja journalismin kehittämiseen.
Vihreän Langan jättämän aukon paikkaamiseksi käynnistämme jäsenviestinnän uudistuksen, jossa pyritään huomioimaan sekä printtijulkaisun tarve että nykyisellään liian heikosti hyödynnetyt sähköiset jäsenviestinnän kanavat. Haluamme samalla kuulla myös jäsenistön mielipiteitä ja toiveita, parantaa osallistumismahdollisuuksia ja näin rakentaa nykyaikaista, jäsentensä näköistä puoluetta.
Vihreän Langan työntekijät ja päätoimittaja Riikka Suominen ovat tehneet laadukasta journalismia ja ansaitsevat suuret kiitokset työstään.
Terveisin,
puoluesihteeri Veli Liikanen

Tähän  viimeisen puheenjohtajan katkera vastine: (lyhentäen)

Vihreä Lanka lopetettiin,
sillä ”journalismin edistäminen ei ole puolueen ydintehtävä”. Näkemys on, että puolueella on tehtävä yhteiskunnassa ja journalismilla on  omansa, mutta nämä ovat erilliset. Jos näkee puolueen tehtävänä syöttää keskusteluun ideoita ja nostaa päätöksentekoon kansalaisille tärkeitä asioita, on journalismilla siinä rooli. Mtta jos puolueen tarkoitus on saada valtaa. ei ole sijaa ole journalismille. Päätoimittajakauden aikana lehti  pystyi olemaan räväkkä, koska sen ei tarvinnut olla äänestettävä eikä neuvotella käytännön tomista muiden puolueiden kanssa. 1970 - 2000 osa puoluetuesta ohjattiin poliittiseen journalismiin ja rahaa riitti. Laihemmat vuodet alkoivat 2008, kun puolueet päättivät sulauttaa lehdistötuen puolutukeen. Yli puoluet puoluelehtien resursseista on siirretty erityisesti vaalikampanjointiin. Kampanjointirahat ovat kaksinkertistuneet. Vain perussuomalaisten lehdet eivät le sitoutuneet journalistin ohjeisiin eli niiden ei tarvitse kertoa totuutta.
Nykyään Suomessa median omistaa muutama poliittisesti konservatiivinen yhtiö joka väheksyy ilmastonmuutosta ja talosjournalismia tehdään elinkeinoelämän ehdoilla (julkisen sana ent. pj Elina Grundström).
Vihreä Lanka oli sitoutumattomien ammattitoimittajien tekemä.
Siitä tuli jäsenlehti, joka ilnmestyy kaksi kertaa vuodessa.  Viestintä on lähettäjän asialla, journalismi yleisön.  (Riikka Suominen, Kanava 2/2020)