Vallankumouksen oppi-isän munaus

 

Saksalainen ekonomisti Karl Marx kehitti 1800-luvun lopulla uudenlaista mallia ihmisille elää. Marxin kerrotaan istahtaneen pöytänsä ääreen käsi otsalla. Hän mietti ratkaisua yhteiskunnalliseen kärsimykseen ja aloitti kysymällä itseltään: ”Mikä elämässä on välttämätöntä? Mikä on perusta ihmisen olemassaololle?” Samaa mietti Siddhartha 2000 vuotta aikaisemmin. Miehet etsivät syytä eri tasoilta, mutta tulivat samaan lopputulokseen: Vieraantuminen on syynä kärsimykseen. Ihminen ei enää tunnista omaa paikkaansa kiertokulussa. Suree jonnin joutavia, etsii onnea joutavuuksista.

Asiaa mietittyään Marx päätteli: ”Voidakseen elää ja olla olemassa päivittäin ja tunti tunnilta, ihminen tarvitsee ravintoa. Toiseksi hänen on suojauduttava kylmältä ja sateelta. Kolmanneksi ihmisen on lisäännyttävä.” Kun Marx oli tutkinut nämä kolme perustarvetta eri kannoilta, hän teki seuraavan johtopäätöksen: "Ravinto on ihmisen elämässä ensisijainen. Siksi se tapa, jolla ihminen hankkii ravintonsa, määrää hänen jokapäiväisen elämänsä."

Kehityksen taso vaikuttaa siihen, miten ihmiskunta tuottaa ruokansa. Tuotantotapa ei vaikuta ainoastaan ihmisen fyysiseen olemassaoloon. Se on myös se tapa, jolla ihminen ilmentää itseään, olemassaoloaan. Ihminen on se, millä hän ilmentää itseään. Mitä ihminen on, liittyy siis siihen, mitä hän tuottaa – ei pelkästään mitä hän tuottaa vaan myös miten hän tuottaa, siis mitkä ovat tuotannon materiaaliset eli käytännön ja luonnonperäiset ehdot.

Tuotanto alkaa vasta, kun ihmisiä on riittävästi. Tuotanto edellyttää myös sitä että ihmiset ovat tekemisissä toistensa kanssa. Tuotanto omalta osaltaan määrää, miten ihmisten välinen kommunikaatio syntyy. 

Ihmisten täytyy ensinnäkin kyetä elämään luodakseen historiaa. Jotta ihminen kykenee elämään, hänellä täytyy olla ruokaa ja juomaa, asumus, vaatteita ja jotain muutakin. Ensimmäinen historiallinen tapahtuma on siis näiden tarpeiden tyydyttäminen, niiden välineiden hankkiminen, joilla ihminen voi tyydyttää nämä tarpeensa, materiaalisen elämän turvaaminen. Tämä on historiallinen teko, kaiken historian ennakkoehto, joka täytyy täyttää päivittäin ja tunti tunnilta, jotta ihminen ylipäätään pysyy hengissä. Historian kirjoituksessa on ensin ymmärrettävä tämä perustosiasia kokonaisvaltaisesti ja annettava sille arvo.

Tuotantotapa määrää sosiaaliset suhteet.

Siihen ei tarvita poliittista tai uskonnollista hölynpölyä

Saksalaiset eivät olleet perinteisesti samaa mieltä tästä historian maallisesta perustasta. Kantin transsendentaalisen idealistimin perusajatuksiin kuului, että henkilön tuli ottaa itsensä ulko- tai yläpuolinen transsendentaalinen näkökulma ja ymmärtää, että mieli tuntee suoraan ainoastaan ilmiöt ja ideat. Kaikki muu on oleva ”olioita itsessään” eikä niitä voida tuntea suoraan ja heti. (Tietenkään materialistinen ja idealisinen maailmankuva eivät ole ristiriidassa.) Hegel kehitti tästä absoluuttisen idealisminsa: Kaikkeuden on saattanut aikaan persoonaton mieli tai henki.

Toiseksi, perustarpeiden tyydyttäminen, siis se tapa jolla hankitaan perustarpeet  ja ne välineet jotka niitä varten on luotu, luovat uusia tarpeita. Uusien tarpeiden luominen on ensimmäinen varsinainen historiallinen teko. Kun peruselinehto, esihistoria, on saatu tyydytettyä, luo se uusia tarpeita.

Kolmanneksi nousee historiaa määrääväksi suhteeksi se, miten ihmiset, jotka joka päivä luovat uudestaan oman elämänsä, alkavat luoda uusia ihmisiä, lisääntyä - miehen ja naisen välinen suhde, vanhempien ja lasten välinen suhde, perhe. Perhe on alussa ainut sosiaalinen suhde, joka taas synnyttää uusia sosiaalisia suhteita samoin kuin ihmisten lisääntyminen luo uusia tarpeita.

Tämän jälkeen Marx luki historiaa uudelleen kiinnittäen erityisesti huomiota siihen, miten tuotanto on teknisesti järjestetty eri aikakausina ja kenellä on ollut valta määrätä työprosessista ja työajasta, eli kuka omistaa tuotantovälineet. Hän huomasi, että kirjoitetun historian aikana on ollut kolme erilaista tapaa elannon hankkimiseen: antiikin aikana orjatyövoima, sitten feodaalinen eli läänitysyhteiskunta (Suomessa torpparijärjestelmä) ja hänen omana aikanaan 1800-luvulla kapitalistinen eli palkkatyön yhteiskunta.

Marx alkoi kehittää teoriaa tuotantovälineiden yhteisomistuksesta.
Seuraavaksi Marx pohti ihmisen henkistä kehittymistä. Hän päätteli, että kun tuotanto kohoaan tekniikan avulla,  vaikuttaa tekniikan tuoma kehitys myös ihmisen henkiseen kehitykseen. Alkukantainen, alhaisimman tason yhteiskunta on "eläimellinen”, sanoo Marx:

Kolmas avainkäsite omistussuhteiden ja tekniikan lisäksi on Marxin kehitysteoriassa työnjako. Hän piti kaiken työnjaon perustana naisen ja miehen fyysisiin ominaisuuksiin perustuvaa työnjakoa:

Marxin ystävä Friedrich Engels laajensi miehen ja naisen fyysistä eroa sosiaaliseksi eroksi, missä osa ihmisistä käyttää hyödykseen muita:

Kuitenkin Marx ja Engels sivuuttivat miehen ja naisen erilaisen roolin yhteiskunnan kehityksessä. He keskittivät voimansa työprosessissa tapahtuvan työnjaon tutkimiseen.

Miksi Marx ei kiinnostunut siitä työnjaosta, jota hän kuvasi "perustavaksi”? Miksi hän ei tutkinut, minkälaisia luonnollisia taipumuksia ja tarpeita eri sukupuolilla on? Miksi näiden vallankumouksen oppi-isien jälkeenkään ei ole kehitetty teoriaa siitä, miten yhteiskuntaa kehitetään niin, että sekä miehen että naisen ominaiset piirteet pääsevät esille? Miksi ei ole kysytty, minkälaisessa vuorovaikutuksessa mies ja nainen toimivat erilailla, mutta tasa-arvoisesti elinsuhteita maanpäällä kehitettäessä? Miten erilailla nainen kehittäisi tuotantotekniikkaa verrattuna mieheen?

Jos Marx olisi tutkinut ja eritellyt sukupuolten luonnolliset erot ja sitten luonut taloustieteensä niin, että kumpikin sukupuoli voisi kehityksessä toimia omien vaistojensa ja taipumustensa mukaisesti tasavertaisina, emme olisi joutuneet nykyiseen epäekologiseen ja epäeroottiseen elämänlaatuun. Nykyistä kehitystä on johdettu miehen logiikalla. Naisen on nyky-yhteiskunnassa luonnon voiman
pakosta synnytettävä jälkeläinen ja hoivatta sitä samaan aikaan kun mies luo uraa ja määrää yhteiskunnallisista prosesseista.

Marxin mukaan kapitalistinen valtio on äärettömän tehokas tyydyttäessään ihmisten materiaalisia tarpeita. Kapitalistisen valtion jälkeen tulee väistämättömästi ylenpalttisuuden yhteiskunta. Sitä hän kutsuu kommunismiksi. Ylenpalttisuuden yhteiskunnassa ihminen tekee työtä muutaman tunnin päivässä. Muun ajan hän voi ”kalastaa, ratsastaa tai filosofioida”. Ihminen ei vieraannu työstään eikä työnsä tuloksista. Hän ei vieraannu myöskään läheisistään eikä itsestään, koska hän on itse osa työtä ja sen tuloksia.

Ajatuksissaan Marx pääsi pitkälle. Hänen visionsa on todellinen Edenin paratiisi ihmiskunnalle. Jotain kuitenkin meni pieleen, ei vain kehityksessä, vaan myös hänen ajatuksessaan. Elämä koneellistuu ja ihminen, myös nainen, on muotoutumassa itsestään vieraantuneeksi kuluttajaksi.

 ******

Marxin tekstit vuoden 1857 talouskriisistä ovat yhä ajankohtaisia: "Marx kommentoi sarkastisesti, kuinka riskejä ottaneet kapitalistit vaativat veronkorotuksia epäonnistuneiden pankkien tukemiseksi." Carveroa pitää Marxia liberaalina: "Kommunistinen manifesti on hyvin selväsanainen siinä, että omistavat luokat puolustavat hallituksiaan väkivalloin, ja siihen pitäisi tietysti vastata väkivalloin... Neuvostoaikainen tulkinta Marxista vaikeuttaa häneen tutustumistaan. Marxin idea työläisten omalähtöisestä vapautumisesta korvattiin vallankumouksellisilla etujoukoilla ja ajatus työpäivän lyhentämisestä korvattiin stahanovilaisella tuottavan työn sankaruudella."  (Jyrki Räikkä, hs 4.11.2008 siteeraa Bristolin yliopiston professoria Terrel Carveroa)

Marcello Musto, Napolin yliopistosta on samaa mieltä: "Marxille on nyt kysyntää ajattelijana, jota ei pakoteta muottiin niin kuin Neuvostoliitossa... Talouden ohella Marx käsittelee kapitalismin vaikutusta kulttuuriin, ihmisten välisiin suhteisiin ja työskentelytapaan. Hänen kapitalismikritiikkinsä avaa näkökulmia myös teollisuus- ja kehitysmaiden välisiin suhteisiin ja ympäristökriiseihin."

Hilary ja Steven Rose:

Tieto syntyy konfliktista luonnon kanssa, luonnon muokkauksesta

Marxin tietoteorian ja porvarillisen kulttuurin ero on siinä, että porvarillinen kulttuuri korostaa tietämisen ja tekemisen eroa, teorian ja käytännön, tieteen ja teknologian, luonnontieteen ja sosiaalisten tieteiden eroa. Tämän vastakohdaksi Marx asettaa historiallisen metodin ykseyden. Koska ihmisen historia on luonnonhistoriasta kehittyvän ihmiskunnan historiaa "luonnontiede tulee myöhemmin liittämään itseensä ihmistä käsittelevän tieteen, samoin kuin ihmistä käsittelevä tiede liittää itseensä luonnontieteen: tulee olemaan yksi tiede. Luonto ei rakenna koneita, vetureita, rautateitä, eikä sähköttömiä, automaattisia kutomakoneita. Nämä ovat ihmisten teollisia tuotteita, luonnonmateriaalia joka on muutettu ihmisen luonnon ylitse menevän tahdon tai ihmisen luontoon osallistumisen tuloksena. Ne ovat ihmisaivojen kehitelmiä, ihmiskäden luomia, kohteiksi muuttuneen tiedon voimaa.

Samanaikaisesti kapitalismi sisältää vastakohtaisuuden, joka sekä rajoittaa sivilisoivaa prosessia että sitä rajoittaessaan rakentaa kapitalismin oman tuhoutumisen vastustamattoman voiman. Kapitalismissa luonto tulee denaturoiduksi, ihmiskunta dehumanisoiduksi.

Luonto on käyttöarvojen lähde yhtä hyvin kuin työkin, joka sinänsä on vain erään luonnonvoiman, ihmisen työvoiman tulos. Marx sanoo:

Tulevaisuuden ennakointi tapahtuu vain suhteessa työläiseen ja maahan.
Molempien liiallinen käyttö tuhoaa tulevaisuuden.

Marxin mukaan ihmisen rikkaan ja vapaan kehityksen edellytyksenä on yhteiskunnallisesti välttämättömän työn minimointi.

Marx huomauttaa, että kapitalistisessa taloudessa tapahtuu jätteiden käytössä jättimäistä haaskausta:

Suuromistaja supistaa maanviljelysväestöä jatkuvasti alenevaan minimiin ja nostaa sitä vastaan jatkuvasti kasvavan suurkaupunkeihin sullotun teollisuustyöväestön määrää. Siten se luo olosuhteet, jotka aiheuttavat parantumattoman repeämän yhteiskunnalliseen prosessiin ja elämän luonnonlakien määräämään aineenvaihtoon,
minkä vuoksi maan voima joutuu hukkaan.

(Marx 1974, 453)
(metabolic rift – metabolinen, aineenvaihdunnallinen repeämä)

Marx luonnonvoimista:

 

Marx kieltäytyi kirjoittamasta ruokareseptejä tulevaisuuden keittiötä varten.

Marxilaisen yhteiskuntateorian mukaan tuotantotapa määrää kaikki muut yhteiskunnallisen olemisen muodot. Marxilaisen logiikan mukaan tuotantovälineiden kehitysvaihe määrää tuotantosuhteiden laadun. Kommunistit ovat puhuneet vain tuotantosuhteista eli omistussuhteista.

Engels Marxin haudalla:

”Niin kuin Darwin kehitti orgaanisen luonnon kehittymisen lain, löysi Marx ihmisen historian kehityksen lain: siihen asti ideologisen ylikorostuksen alle jäänyt peitetty yksinkertainen tosiasia oli, että ihmisen täytyy ennen kaikkea ensin voida syödä, juoda, asua ja vaatettaa itsensä ennen kuin hän voi harjoittaa politiikkaa, tiedettä, taidetta tai uskontoa. Näennäisesti yksinkertainen toteamus. Kuitenkin ennen Marxia historiantutkijoiden huomio on kohdistunut ideoihin, aatteisiin - aina yhä uusia aatteita, absoluuttisen idean löytäminen, maailmanjärki, itsetietoisuus tai suurmiesten saavutukset. Marx löysi myös kapitalistisen tuotantotavan erityisen liikkeen lain – hän nimesi lisäarvon merkityksen kapitalismiin. Pääomalla on ekspansion pakko joka väistämättä johtaa yhä uusiin kriiseihin. Ne ovat ne strukturaaliset lait, joiden mukaan kapitalismi kehittyy. Palkkatyöläisen hyväksikäyttö tuottaa omistajalle lisäarvoa, profiittia, mikä johtaa akkumulaatioon eli hänen pääomansa kasaantumiseen. Mitä suurempi teollinen vara-armeija sitä enemmän palkkoja voi polkea. Samalla yleinen kurjistuminen lisääntyy, pääoma keskittyy monopoleiksi, ylituotantokriisejä ilmenee, köyhälistön ostovoima vähenee."

Ensimmäinen marxilainen väitöskirja kapitalismin, korkeakoulutuksen ja ekologisen kriisin yhteydestä Toni Ruuska

”Nykymuotoinen korkeakoulutus on ekologisesti kestämätöntä, sillä sen yksi päätehtävä on tukea kapitalismia. Korkeakoulutus tukee kapitalismia kouluttamalla työntekijöitä, jotka työelämään siirtyessään tulevat osaksi järjestelmää, jossa tavoitellaan pääomien kasaamista ja talouskasvua. Lisäksi korkeakoulutus tuottaa tietoa, palveluja ja innovaatioita markkinoille, jotka niin ikään tähtäävät taloudellisiin voittoihin. Jatkuva talouskasvu on kuitenkin ekologisesti kestämätöntä, nimenomaan materiaalinen kasvu.”

Näin esittää kauppatieteiden tohtori Toni Ruuska. Väitöskirja on ensimmäinen marxilainen korkeakoulututkimus, jossa tuodaan esille yhteys kapitalismin, korkeakoulutuksen ja ekologisen kriisin välillä. Kilpailu ja tuloksellisuus on yhtä kovaa yliopistoissa kuin yksityisellä puolella. Yliopistot tuijottavat indikaattoreita ja rankingeja, ja jos haluaa olla töissä siellä, pitää julkaista tietyissä paikoissa, Ruuska kuvailee.  Valtion tavoitteet ja vaatimukset korkeakoulutusta kohtaan liitetään tiiviisti kasvutalouteen, pitämään yllä talouskasvua ja kilpailukykyä. Koulutuksesta on tullut osa tietokapitalismia. Ja hyödyke muiden joukossa. (hs 17.6.2017)

Marxin lauseita kirjasta Marx ja ekologia

Marxilainen foorumi -julkaisusarja 26, 2001
(Jukka Heiskanen, Pertti Honkanen)

- Luonto on ihmisen epäorgaaninen ruumis, nimittäin se osa luontoa, joka ei itse ole ihmisruumista. Se että ihminen elää luonnosta, merkitsee että luonto on hänen ruumiinsa, jonka kanssa hänen on pysyttävä jatkuvassa prosessissa, jotta hän ei kuolisi. Toisin kuin muut olennot, ihminen voi tiedostaa luonnon lait ja soveltaa niitä oikealla tavalla. Työ on ihmisen ja luonnon välinen prosessi, jossa ihminen toiminnallaan välittää, ohjaa ja valvoo ainesten vaihtoa itsensä ja luonnon välillä. Näin hän vaikuttaa luontoon ulkopuolella itseään ja sitä muuttaessaan hän muuttaa samalla omaa luontoaan.

- Kaupungistuminen häiritsee ainesten vaihtoa ihmisen ja maan välillä, ts. niiden maan ainesosien palaamista takaisin maahan joita ihminen ravinnossaan ja vaatetuksessaan on kuluttanut, siis rikkoo pysyvän hedelmällisyyden ikuista ja luonnollista edellytystä.  - Lontoossa kapitalistinen talous ei osaa tehdä neljän miljoonan ihmisen ulostuksille muuta kuin käyttää ne valtavin kustannuksin Thamesin likaamiseen (mt 108/110)
- Vain sulauttamalla yhteen kaupunki ja maaseutu voidaan poistaa nykyinen ilman, veden ja maan myrkyttyminen, vain siten nyt kaupungissa kituvat kansajoukot pääsevät siihen tilaan, että heidän ulostuksensa muuttuvat kasvien tuottajiksi, kun ne nyt ovat tautien aiheuttajia.  (MEW 20, 276) Meidän aikanamme on helpompi valmistaa tarpeetonta kuin välttämätöntä. Rakentamalla palatseja pankeille, tavarataloille, leventämällä katuja kauppaliikennettä ja loistovaunuja varten karkotetaan köyhät huonoimpiin ja yhä ahtaammin astuttuihin slummikortteleihin.

- Vuorovaikutus. Jotta maailma ei hajoaisi toisistaan erillisiksi osiksi, on kutakin osaa tarkasteltava alun perin jostakin muista syntyneenä, niiden kehityksen ja vuorovaikutuksen tuotteena, jolloin ihmisen tarkastelu edellyttää hänet synnyttäneen luonnon tarkastelua historiallisena, ihmistä kohti suuntautuvassa muuntautumisessaan. Itse historia on todellinen osa luonnonhistoriasta, luonnon kehittymisestä ihmiseksi. Se mitä kutsumme järjeksi on vain meille tuntemattomien luonnonvoimien toimintaa. Ihminen on kaikkia luonnonvoimia sisään ja ulos hengittävä olento, luonto on hänen ruumiinsa, jonka kanssa hänen on pysyttävä jatkuvassa prosessissa. Antiikin atomistien mukaan ihminen koostuu samoista aineksista kuin kaikki muutkin oliot ja on siten kyseisten ainesten kiertokulussa joka hetki mukana. Ihminen luo työllään esinemaailman, joka on puolestaan vuorovaikutuksessa inhimillisten subjektien kanssa ja vaikuttaa oleellisesti siihen, millaisiksi ne kehittyvät.

- Koska raha on olemassa ja toimii arvokäsitteenä, se sekoittaa kaikki oliot, kaikki oliot sotkeutuvat toisikseen, siis maailma kääntyy nurin, kaikki luonnolliset ja inhimilliset ominaisuudet sotkeutuvat ja sekoittuvat. Raha vaihtuu luonnollista ja inhimillistä esineellistä maailmaa vastaan, ts. vaihtaa kaikkea kaikkeen asioiden laadusta piittaamatta.

 Raha vaihdon välineenä ja tavaratuotanto

"Aristoteles opetti, että raha luodaan keinoksi voittaa vaihdossa kohdattuja vaikeuksia. Marxia kiinnosti vaihtosuhteiden rakenteen kehitys. Arvo ei aikaisemmin ollut taloudellinen vaan sosiaalinen kategoria, jolloin yhteiskunta ei ollut vielä talouden organisoima. Marxin mukaan raha ei ole pelkästään tavaranvaihtoa välittävä muoto. Se on kiertoprosessista esiin kasvava vaihtoarvon muoto, yhteiskunnallinen tuote, joka tuottaa itse itsensä niissä suhteissa, joihin ihmiset asettuvat kierron aikana. Pääomassa käsitellään arvon määrää ja sen muotoa. Marx kiinnittää arvomuodot historiallisesti rahaa edeltävään aikaan. Rahaa edeltänyt vaihto ei voinut muodostaa sellaisia markkinoita. Tulkintani mukaan arvomuodolla on kaksi merkitystä. Ensinnäkin se merkitsee sitä muotoa, jossa ja jonka kautta yksityistyö tavaratuotantoyhteiskunnissa muuttuu yhteiskunnalliseksi työksi eli "erilliset, hajanaiset, yksityiset talousyksiköt" yhdistyvät "suhteellisen kiinteäksi kokonaistaloudeksi". Arvomuoto on tavaratuotantoyhteiskunnan nexus rerum eikä sitä tällaisena voida projisoida rahaa edeltävään aikakauteen. Historiallisessa kehityksessä vaihtoarvosta tulee työnarvon ilmenemismuoto eli työnarvo tulee vaihtoarvon sisällöksi."
(Veikko Pietilä, Karl Marxin syntymästä 100 vuotta, Tiede ja edistys, Tutkijaliiton aikakausilehti 2/83)

"Kun työn tavoitteet ja tarkoitus tulevat johdolta, työn tekijälle jää pelkän teknisen suorittajan asema. Tämä ei riitä ihmiselle, jolla olisi paitsi älyä ja kykyä myös tarve kokea tekemisensä ja olemisensa merkityksellisenä. Työelämän paineisiin eivät ole syyllisiä ilkeät ja ahneet esimiehet, vaan se, että rahasta on tullut tärkein mittari kaikilla elämänalueilla. Liian moni mittaa oman työnsä arvoa rahassa ja luontaiseduissa. Työ tarvitsee tarkoituksen. Siellä missä työ arvotetaan pelkällä rahalla, ei oikeasti arvosteta työtä eikä ihmistä." (Heikki Peltola, mielipide hs 11.11.2011)

 

• Ihmiset eivät ahdistu kovista paineista vaan siitä, miten vähän he voivat vaikuttaa oman työnsä sisältöön ja tekotapaan.
• Engelsin mukaan tuotteiden arvo määräytyi jo vaihdon alusta alkaen niihin uhratun työajan perusteella.
• Pekka Kosonen: Miksi tämä potilas (kapitalismi) on elänyt näin kauan? Ovatko lääkärit  taitavia? Vai onko koko diagnoosi väärä?

Mikä kommunismissa kiehtoo?

Saksassa herätti suuren kohun 2.10.1978 julkaistu saksalaisten opiskelijoiden keskuudessa tehty tutkimus: 67 prosenttia opiskelijoista piti kommunismin ideaa hyvänä (kuudella prosentilla ei ollut mielipidettä). Seuraavina vuosina tehtiin kolme vielä perusteellisempaa tutkimusta, jotka vahvistivat tuloksen. Kuitenkaan 61 prosenttia ei hyväksynyt sitä tapaa, millä sosialistiset maat harjoittivat kommunismia. Tällöin nousee kiinnostavaksi kysymykseksi: mikä kommunismissa kiehtoo suurinta osaa opiskelijoista? Tähän kysymykseen etsittiin Saksassa vastausta.

 

Ignace Lepp: Intellektuellit ymmärtävät kommunismilla syvällisempää kuin vain “rahaa Moskovasta” tai hypoteettinen tuhoutuminen. Länsimaita vaivaa moraalinen kriisi, tarve löytää merkitys elämään.

 

Ernst Mandel: Kommunismin intellektuaalinen vetovoima perustuu siihen, että Marx on ainoana esittänyt rationaalisen, koherentin yhteenvedon yhteiskuntatieteistä.

 

H. Giller: Marxin esittämä maailmankuva on kokonaisvaltainen, jossa kaikki osat liittyvät saumattomasti yhteen: dialektinen materialismi, olemassaolon ja kosmisen dynamiikan alkuperä. Poliittinen ekonomia selittää maailmassa ilmenevän pahan alkuperän, miksi hätää ja pahaa oloa esiintyy ja miten niistä päästään eroon. Historiallinen materialismi selittää, miten hyväksikäytön ja kurjuuden maailmasta siirrytään veljeyteen ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen. Yksityisomaisuus on johtanut ihmisen vieraantumiseen itsestään ja luonnon saastumiseen. Vapaus tarkoittaa vapautumista työnjaosta, yksityisomaisuudesta, vieraantumisesta, hyväksikäytöstä. Marxin haudalla Engels sanoi: "Niin kuin Darwin löysi lain orgaanisen luonnon kehittymisestä, Marx löysi lain ihmisen historian kehityksestä.

 

Ernst Honecker kertoo miten hänestä tuli kommunisti: Isäni kutsui minut ikkunan eteen: Näetkö tuon omenapuun. Kuvittele että minä kiipeän siihen, pudottelen omenoita ja kerään ne. Joku toinen seisoo vieressäni ja katselee. Kun olen kerännyt ne kaikki, hän antaa minulle muutaman ja ottaa koko korin mukaansa.

 

Marx ei painottanut vain tietoisuutta vaan olemassaoloa (Bewusstsein – Sein). Ihmisen ajatuksiin vaikuttaa se mitä hän tekee, miten hän saa ruokansa. Niinhän oli oikeastaan jo Raamatussakin sanottu. Mooseksen kymmenestä käskystä puolet kuuluu materiaalisen elämän ohjeisiin.

Marx on opettanut meille:

1.     Ajattelu on historiallista – ihmisen ajattelua ohjaa se, mitä hän tekee ansaitakseen elantonsa. Se on taloudellista determinismiä.

2.     Ihmiskunnan kehitystä ohjaa tuotantovälineiden kehitys - miten paljon tarvitaan henkilökohtaista fyysistä ja henkistä kapasiteettia elannon tuottamiseen ja kuka resursseista voi päättää.

3.     Yhteiskunnallisia rakenteita ja päätösvaltaa voidaan muuttaa.

4.     Periaatteessa on kaksi luokkaa, ne jotka omistavat ja ne jotka osaavat tehdä ja haluavat kuluttaa.

Marxin tekstit vuoden 1857 talouskriisistä ovat yhä ajankohtaisia: "Marx kommentoi sarkastisesti, kuinka riskejä ottaneet kapitalistit vaativat veronkorotuksia niiden pankkien tukemiseksi, jotka olivat epäonnistuneet." (Bristolin yliopiston professori Terrel Carveroa)

Karl Marxin syntymästä 100 vuotta, 

Tiede ja edistys, Tutkijaliiton aikakausilehti 2/83

 

Otteita artikkelista:

Miten suomalaiset opiskelijat kuvasivat Marxin oppeja tuoreeltaan 1800-luvulla?

Suomalainen opiskelija A.E.Arppe kirjoitti Berliinistä kotiinsa 12.4.1845: "Marx saarnaa ehdotonta tasavaltaisuutta, ehdotonta tasa-arvoa valtiossa, ehdotonta eroa uskonnollisesta tietoisuudesta korkeimpana tietoisuuden muotona. Mutta pääasia on vaikuttaa joukkoihin, että joukot saadaan liikkeelle tuottamaan tätä uutta aikaa."

Toinen opiskelija Robert Tengström kirjoitti samoihin aikoihin (1846): "Ajanhenki tekee Ranskassa työtään toisella tiellä, mutta saman opin parissa. Onnesi on tämän maan päällä, näiden ihmisten keskuudessa. Osoitan sinulle keinot sen saavuttamiseksi, huutavat sosialistit… Ihminen oppii tuntemaan arvonsa, enää hän ei anna uhrata itseään sen enempää politiikalle kuin uskonnollekaan itsevaltaisuuden ja hämäryyden muodossa."

J.J.F. Perander kirjoitti väitöskirjassaan 1870: "Hegel ei ollut tietoinen uuden yhteiskunnan syvästä yhteentörmäyksestä työn ja reaalisten rikkauksien, porvarien ja ihmisten, harvainvallan ja kansan vallan, näiden kahden mahdin välillä, jotka tämän vuosisadan aikana ovat hävittäneet vanhan sääty-yhteiskunnan."

Yrjö Haila:

Tutkimuksen näkökulmä ratkaisee tuloksen

Hyönteisillä on kolme jalkaparia ja hämähäkeillä neljä, mänty kasvaa Suomen Lapissa pohjoisempana kuin kuusi, ja merilohi nousee syntymäjokeensa kutemaan. Näin on eikä muuksi muutu.

Mutta Pohjois-Venäjällä ja Siperiassa tilanne on päinvastainen. Tämän selityksesi yksi tarjoaa jääkauden jälkeistä historiaa, toinen maaperän laatua, kolmas ilmasto-olosuhteita, neljäs kulttuurivaikutusta. Voisi hyvin olla olemassa kaksi kilpailevaa teoriaa eliöiden esiintymisalueiden rajojen määräytymisestä, joista toinen korostaa fysikaalisia ja kemiallisia tekijöitä (ilmasto, maaperän laatu), toinen bioottisia vuorovaikutussuhteita (lajien välinen kilpailu rajallisista resursseista, peto-saalissuhteet).

Engels: Asennoitukoot luonnontieteilijät miten haluavat, heitä hallitsee filosofia. Kysymys on vain siitä, haluavatko he, että heitä hallitsee jokin huono muotifilosofia vai sellainen teoreettisen ajattelun muoto, joka perustuu ajattelun historian ja tulosten tuntemukseen.

Mutta mitä tekee luonnontiede silloin, kun eteen nouseva ongelma on uusi – esimerkiksi yhteiskunnallisen kehityksen esiin nostama, esimerkiksi paljon puhuttu ekologinen ongelma. Ehkäpä vakiintuneet tutkimusperinteet ovat kyvyttömiä tunnistamaan, saatikka formuloimaan koko ongelmaa.

Mutta havainnot ja tosiasiat ovat teoria- ja metodisidonnaisia. Tieteelliset läpimurrot useimmiten merkitsevät uutta tapaa tulkita ja ymmärtää vanhat asiat, vain harvoin niihin liittyy uusia löytöjä ja keksintöjä. Jokainen tutkija joutuu siis ottamaan mittaa alansa käsitteistöstä ja nimenomaisista tutkimuskohdettaan selittävistä teorioista.

Hallitsevat ajatukset eivät ole mitään muuta kuin materiaalisen kehityksen aatteellista ilmausta.

Manfred Buhr: Nykyisin tuntuvat jotkut olevan sitä mieltä, että proletariaatit tulisi korvata intellektuelleilla.

Marx kieltäytyi kirjoittamasta ruokareseptejä tulevaisuuden keittiötä varten.

Karl Marx 200 v syntymästä, ZDF Saksan TV 2

Karl Marxin tytär kertoo:
”Isäni päämäärä ei ollut mitään sen vähempää kuin selittää maailma. Sitä varten hän selitti tavaroiden ja rahan maailmanlaajuista leviämistä. Pääoma oli se kulta-aasi joka tuotti omistajilleen yhä enemmän rikkauksia. Pääoman täytyy saada mahdollisimman suuri voitto. Siksi hän nimesi ensimmäisen teoksensa Das Kapital. Työntekijät orjuutetaan, heillä ei ole muuta menetettävää kuin heidän kätensä. Heidän kahleensa. Työläiset jopa takovat omat ketjunsa. Ne jotka omistavat työvälineitä tekevät muut orjikseen. Monte Carlossa vieraillessaan hän kuvaa kapitalisteja himokkaiksi pelaajiksi, joiden on aina vain lisättävä omaisuuttaan. Ahneudella on palkka – yhä enemmän rahaa. Isäni oli elämänsä ajan pakolainen. Ainut turvapaikka hänelle olimme me, perhe. Miten paljon hän voi antaa kristikunnallekin – hän opetti miten rakastaa pienimpiä.”

Vuonna 1825 Marx ja hänen sisaruksensa vaihtoivat juutalaisuuden protestantiksi että saavat paremmin työtä. Marxin nuoruudessa vain sivistys oli hänelle tärkeä. Berliinissä Marxille ei annettu mahdollisuutta akateemiseen uraan, koska hän oli radikaali. Hän menetti Saksan kansalaisuuden. Hänen rakkaustarina neljä vuotta vanhempaan aateliseen Jennyyn oli Trierissä skandaali. Marx oli juutalaisesta suvusta, Jenny erityisen kaunis protestantti. He rakastuivat intohimoisesti kaikista vastuksista huolimatta.

- Marx osasi useita kieliä. Marxin ensimmäinen työpaikka oli lehdistön vapautta edistävässä Rheinin lehdessä. Se oli porvarien rahoittama eikä Marx sietänyt ikuista mielistelyä ja sensuuria. Marxin perhe pakeni Preussin valtiaita Lontooseen, mistä he hänet löysivät yhä uudestaan. Hän eli kahden huoneen asunnossa neljän lapsensa, vaimon ja taloudenhoitajan kanssa, hiili ja tupakansavu riesana. Aristokratian piiristä tulleelle vaimolle elämä oli erityisen vaikeaa. Hän joka tavoitteli tähtiä, makasi todellisuuden kovalla lattialla oman lapsen kuollessa keuhkosairauteen hänen käsivarsilleen. Taloudenhoitaja Lenchen tuntematon vierailijan jäi Marxin tyttärelle pitkään arvoitukseksi. Lopulta hän sai tietää, että tämä oli hänen velipuolensa. Marxia kiusasi eniten, että tiedemaailma välitti niin vähän hänen tutkimuksistaan. Marxilla oli paljon vastustajia mutta ei juurikaan henkilökohtaisia vihollisia.

Mikä sattuma – ihmiskunnan isät Darwin ja Lenin kuolivat lapsettomina, Marxin kuudesta lapsesta kolme kuoli nuorena, yksi keski-ikäisenä ja kaksi riisti itseltään hengen.

- Verirahaa sanoi tytär, kun kuuli että Marx pelaa osakerahoilla. Marxin mukaan raha ei ole koskaan hyvää tai pahaa. Se on vain jakautunut epätasa-arvoisesti. Raha alentaa ihmisen arvon koska raha muuttaa kaiken tavaraksi. Raha on uusi jumala ja kapitalismi on uusi uskonto, joka lakkaamatta etsii uusia markkinoita. Investoidaan yhä uuteen että saadaan lisää kapitaalia. Markkinoiden on laajennuttava koko ajan jotta sen yhteydet ja ehdot pysyvät piilossa ihmisiltä.  Markkinoille ei koskaan riitä valtio. Maasta, luonnonarvoista, hoivasta, kaikesta on tultava tavara. Se on kuin syöpä joka tuhoaa sen kehon missä se kasvaa.

Kaksi intellektuellia, joilla oli sama mieli, tapasi Pariisissa. Molemmat tunsivat työläisen arjen,  Marx vain kirjoituksista, Engels sosiaalisen todellisuuden. Tosin Engels oli jo kirjoittanut Rheinische Merkuriin. Marx edusti todellista oppia. Kun esim. Saksan SDP sovelsi sitä arkipäivään ei se miellyttänyt Marxia. ”Eikö keisaria ja omistusolosuhteita voi muuttaa?”, hän kysyi. ”Teitä hallitsee joku jota teidän tulisi hallita. Koettakaa ymmärtää tämä järjestelmä niin hyvin että te voitte sitä jälleen hallita. Maailma ilman omaisuutta, hyväksikäyttöä ja vieraantumista voidaan saavuttaa vain vallankumouksella. Utopia olisi, että ihminen voi aamuisin metsästää, iltapäivisin kalastaa ja iltaisin kritisoida ja filosofioida.” Tähän Engels lisäsi: ”Olematta koskaan kalastaja, metsästäjä tai filosofi juuri kuten sinä. Kapitalismi on suurinta mitä ihminen on koskaan saanut aikaan, mutta se on luisunut hänen käsistään. Porvaristo on ensin kaadettava, vasta sitten on vallankumouksen aika.

Resepti taivaasta maanpäälle.

Marx vastasi: ”Jos vain avaamme ihmisten silmät näkemään mitä heille tehdään.”

Engels: ”Näin me vain johdamme seuraajat lohduttomaan toiveeseen.”

Marx: ”Tietämättömyyttä ei saa koskaan käyttää hyväksi.”

Marxia kutsuttiin demokraattiseksi diktaattoriksi. Hän oli ratkaissut historian arvoituksen. Marxin omaa tekstiä on luettava, ei sitä mitä siitä on tehty. Marx ei ollut kansan johtaja, vaan globaali ajattelija. Marx halusi ymmärtää maailman ja muuttaa maailmaa. Marx ei mahdu yhteen laatikkoon, hän käsitteli asioita eri tiedekunnista, tieteenaloista.

”Kommunismi ei ole rakkautta vaan vasara jolla lyömme vastustajan”, vaahtosi Mao 50 vuotta Marxin kuoleman jälkeen. Mutta Marx itse oli vapauden filosofi. ”Kuolen henkiseen nälänhätään, jos en saa ajatella.” Marxin mukaan emme ole tämän maapallon omistajia, ainoastaan käyttäjiä, joiden tehtävä on jättää se seuraaville sukupolville parempana.

Nykyään voi ostaa itsensä vapaaksi yhä enemmästä. Ympäristön likaamisesta.

Ei ole kyse rahastakaan, vaan tarvitaanko minua, voinko minä olla hyödyksi, olenko minä tarpeeton? Marx esittää ensimmäisenä käsitteen vieraantuminen. Marxille ilman työtä ihminen ei voi olla olemassa, mutta vieraantuminen tarkoittaa että ihminen vieraantuu
- työnsä tuloksista
- omasta toiminnastaan
- itsestään ja luonnosta
- lajitovereistaan.

Kun ihminen valmistaa tuotteen, tuolin, hän ilmaisee itseään, materialisoi osan itsestään, mutta tuotteesta tulee jotain vierasta kun hänellä ei ole enää osaa siitä. Hän ei voi tunnistaa itseään enää tuotteesta. Se on tuntematon, hänestä riippumaton. Yhteiskunnan edistymiseen kuuluu työnjako ja vaihto, mutta mitä vähemmän tuotteet täyttävät työntekijän omia tarpeita ja ovat vain tavaroita, joilla suoritetaan vaihtoa, lisääntyy vieraantuminen. Korkeasti teknistyneessä tuotannossa oma toiminta tulee abstraktiseksi ja liittyy asioihin joihin ihminen ei tunne kuuluvansa. Työ jolla yritetään vain tulla toimeen, vieraannuttaa, köyhdyttää ihmisen suhdetta ihmisen itsestään ja kehostaan. Marxin viimeinen vieraantumisen aste on vieraantuminen muista ihmisistä. Ei tunneta solidaarisuutta vaan jatkuvaa kilpailua. Mitä erilaisimpia tuotteita yhdistää niiden vaihtoarvo

Zizek on päivittänyt kommunistisen manifestin. Kapitalismi osaa kääntää jokaisen kriisin itselleen eduksi, mutta jos yhtäaikaisesti tapahtuu monia asioita, se järisee. Marxin arvo on siinä mitä hän kertoo ihmisen vapautumisesta. Ihminen kahlitaan sen omalla järjestelmällä.

Marx vertaa kapitalismia vampyyriin. Kapitalismi imee ihmisverta pidentäessään työaikaa. Vampyyri elää vain kun se pystyy piilottamaan ihmisiltä itsensä. Pääoma, ei siis kapitalisti, on näkymätön. Se itse on kuollut mutta imee elämää. Dragula elää keskellä yhteiskuntaa. Katsokaa miten vapaa valtiomme on, kun annamme Dragulan näkyä. Kapitalismin perusmekanismi ja liikelaki on tunnettava.

Kapitalismi ei ole vain markkinataloutta vaan akkumulaatiota. Kuinka paljon osakkaat voittavatkaan kun yrityksiä yhdistetään

Tutkijaliiton kesäkoulu 1988, Sirola opisto
Luonnon historiallisuus

Luonto ja sen raiskaajat

 
Ärsyke tämän esitelmän valmistumiselle on Tutkijaliiton 25.7. lähettämä läpyskä luennoitsijoista ja aiheista tämänvuotiseen kesäseminaariin: Yrjö, Tapani, Timo, Simo, Juha, Seppo, Juha, Juha, Vesa, Olli. Eikö yhtään naista puhumassa luonnon historiallisuudesta? Eikö ainuttakaan huomiota siitä, että jo kolmannes ympärillämme olevasta luonnosta on peruuttamattomasti myrkyttynyt? Kuka esittää teorian siitä, miksi isänmaa toisensa jälkeen myrkyttää äitimaata?

 

Mihin tutkijaliitto menossa?

Ärsykkeenä ei toiminut vain hätä nykyisestä kehityksestä - niin luonnon kuin miehen suhteen - vaan myös usko Tutkijaliiton mahdollisuuksiin muuttaa tätä kehitystä. Luonnon historiallisuus - mitä se on? Tyypillistä tutkijaliitolle, ajattelin. Aihetta käsitellään vain teoreettisesti. Kuka pyyhältäisi moiseen seminaariin? Ei ainakaan kukaan sellainen, joka kärsii tuskaa yhteiskunnan nykytilasta ja pitää itseään yhtenä osana sen muuttamisessa.

En aio hilkkapietiläisittäin kertoa, miten hyvä maailma olisi, jos me naiset voisimme päättää kehityksestä. Vaikka miestä ei voi raiskata kukaan eikä naista kukaan muu kuin mies, voi luontoa raiskata sekä mies että nainen. Suuri osa luonnosta on kuollut siksi, että vallalla on vääristynyt kuva ihmisestä ja luonnosta. Mikä feministin käsityksen mukaan saattaa olla syy vääristyneeseen kuvaan?

Nykysuomen sanakirjassa määritellään sana raiskata: vastustuskyvyttömän, heikon tai helposti vahingoittuvan turmelemista, vaurioittamista, hävittämistä. Tässä esitelmässä raiskaamisella tarkoitetaan kaiken sen lyhytjänteistä hyväksikäyttöä, mikä tässä ja nyt on vastustuskyvyssään heikompi - luonto ja nainen, vaikka ne selviäisivät sitkeydellään elämisen kamppailussa luonnostaan miestä paremmin. jne.

Joachim Hirsch

Yksinäistyminen johtaa sääntelyyn

Hirsch kutsuu nykyistä yhteiskuntaa fordilaiseksi turvavaltioksi. Valtio takaa jäsentensä materiaalisen selviytymisen, mutta samalla säätelee ja mukauttaa ihmiset määrättyyn elämäntapaan. Sääntelyn, valvonnan ja kontrollin byrokraattiset verkostot ovat laajentuneet mahtaviksi. Valtio tunkeutuu yhteiskuntaan. Koska pääoma kasaantuu vain muuttamalla jatkuvasti yhteiskunnallisia elinolosuhteita, mullistaa ja muokkaa se alituisesti näitä ehtoja, "tuloksena on pääomasuhteen tunkeutuminen kaikille elämänalueille ja kaikkien suhteiden lisääntyvä tavaramuotoistuminen". Kapitalismi luo uusia tarpeita ja sitoo ihmiskunnan itseensä yhä tiukemmin ja samalla alistaa ihmisiä muovaamalla heidän tarpeitaan. Yhteiskunnallistuminen siis tapahtuu pääomalle alistetussa muodossa. Valtiollinen sääntely, turvavaltiollistaminen johtuu läpikapitalisoitumisen tuloksista, sosiaalisesta disintegraatiosta: mitä enemmän sosiaaliset suhteet yksilöllistyvät sitä välttämättömämmäksi käy byrokraattisesti järjestetty sääntely. Valtiollisesti tuotetut palvelut lisääntyvät ja monet niistä kontrolloivat ja individualisoivat ihmisiä.

Kalevi Kivistö, Kansan Uutiset 5.3.1984:

Itsehallinnon periaate kumpuaa marxismin perinteestä

"Käsitykseni mukaan itsehallinto on nimenomainen tapa ratkaista ne ongelmat, joita kapitalismi tuottaa ihmisen vieraantumisena, voimattomuutena ja typistymisenä alistetuksi ja sorretuksi osaihmiseksi. Itsehallinnon käsite marxilaisessa mielessä latistetaan, jos se ongelmattomasti siirretään porvarillisen parlamentarismin logiikalla toimivan edustuksellisen demokratian kehyksiin. Itsehallinto on nimenomaan edustuksellisen demokratian rajoittuneisuuden voittamista, sen ylittämistä.

Marx ei hahmotellut tulevaa sosialismia: työväenluokan tehtävänä ei ole panna täytäntöön kansan päätöksellä mitään tiettyjä ja valmiita utopioita. Sen on vain annettava vapaus niille uuden yhteiskunnan aineksille, jotka ovat kehittyneet luhistuvan porvarillisen yhteiskunnan helmassa. Uusi maailma tulee löytää vanhan kritiikistä. Kommunismi ei ole tila joka pitäisi tuottaa tai ideaali, johon todellisuuden on mukauduttava. Marxin mukaan  porvarillisen yhteiskunnan sisälle kehittyvät vaihto- ja tuotantosuhteet ovat kuin miinoja, jotka räjäyttävät kyseisen yhteiskunnan.  Marx ei laatinut reseptejä tulevaisuuden ravintoloihin. Kysymys on aina vallitsevien olosuhteiden ja kokemusten kritiikistä, josta kunkin ajankohdan tarvitsemat vastaukset voidaan löytää.

Keskeisin kapitalismin tuottama ongelma on vieraantuminen. Työ keskitettynä ihmisen ja luonnon väliseen aineenvaihduntaan on Marxin teorian keskeinen lähtökohta. Käyttäessään luovia voimiaan työssä ihminen erottuu muusta luonnosta. Hän kykenee tietoisesti tarkoituksiaan toteuttaen muuttamaan maailmaa haluamaansa suuntaan. Ihminen kykenee "rakentamaan kennot päässään ennen kuin hän rakentaa ne vahasta", kuten Marx kuvaili inhimillistä työtä eläinten vaistotoimintoihin verrattuna. Ihmisellä on ulottuvuutenaan elämän sisäinen tuonpuoleisuus, kyky kuvitella ja muodostaa päämääriä ja sitten luovalla toiminnalla, työllään, toteuttaa niitä. Työn muuttuminen palkkatyöksi, pääomasuhde, hävittää työltä sen inhimillisen momentin. Työ ja sen tulokset eroavat toisistaan. Työn ehdot, sen tavoitteet ja suorittamisen ehdot määrätään työntekijän ulkopuolelta. Lisäarvo muuttaa "monien työn harvojen rikkaudeksi". Tällaisessa todellisuuden jakautumisessa on vieraantumisen ydin. Tuottaja, työläinen, vieraantuu tuotteestaan, hänen työnsä ja lisätyönsä joutuu pääoman omistajan haltuun. Työehdot ja työn tulokset itsenäistyvät. Lopulta käytännössä työvälineet hallitsevat työläistä. Tapahtuu ihmisen vieraantuminen lajiolemuksessaan ja ihmisen vieraantuminen toisesta ihmisestä. Vieraantuminen ei jää vain työelämään, se koskee kaikkea yhteiskunnallista elämää. Valtiosta kehittyy hallitsevan luokan väline sorron ylläpitämiseksi. Vieraantuneiksi suhteet muodostuvat siksi, että luonteeltaan yhteiskunnallisen tuotannon ehtoja ei voida valvoa yhteisöllisesti, ihmiset eivät työskentele solidaarisissa yhteisöissä eivätkä jaa tuotannon tuloksia tietoisesti tarpeiden ja tuotantovoimien kehityksien mukaan.

Kun Gothan ohjelma otti aikanaan tavoitteekseen "vapaan valtion", arvostelivat Marx ja Engels käsitettä ankarasti. Engels kirjoitti Bebelille: "Silloin kun käy mahdolliseksi puhua vapaudesta, silloin valtio sellaisenaan lakkaa olemasta." Engels suosittelee käsitettä Gemeinwesen, joka vastaa ranskan sanaa kommuuni.

Satunnaisuudella Marx tarkoittaa sellaisia ihmiseen vaikuttavia voimia, joita ihminen ei tiedosta. Marx uskoi että kommuunijärjestelmä antaisi ihmisille takaisin ne voimat, jotka tähän asti oli kuluttanut "valtioksi" nimitetty loiskasvannainen, joka elää yhteiskunnan kustannuksella ja pidättää sen vapaata liikehdintää. Lopuksi Marx esittää perustelun: "Kommuuni on halpa hallitus – tekemällä lopun kahdesta suurimmasta menoerästä, armeijasta ja virkamieskunnasta."

Marx esitti valtion muuttamista kommuuneiksi

"Marx esittää kaksi porvarillisen poliittisen emansipaation ylittävää demokratian muotoa, orgaanisen yhteisön ja kommuunin. Marxin tekemällä erottelulla ja siihen liittyvällä kehittelyllä on tänään, pluralistisen demokratian kriisin ja yhteiskunnan valtiollistamisen oloissa erittäin ajankohtainen merkitys" (Sakari Hänninen).

Marx tarkasteli politiikkaa vastavaltiollisen vallan eli kommuunien kokemusten pohjalta. Marx on porvarillisen (parlamentaarisen ja edustuksellisen) demokratian kriitikko, mutta tunnustaa sen historiallisen edistyneisyyden… Kun Marx käsitti valtion (pakkovaltana ylhäältä) olevan yhteiskunnallisten rakenteiden määräämä, hän myös kykeni arvostamaan niitä historiallisia edistysaskeleita, sitä poliittista emansipaatiota, joka oli tapahtunut silloisessa Ranskassa ja Englannissa. Marx kutsuukin porvarillisen edustuksellisen demokratian läpimurtoa poliittiseksi emansipaatioksi. Työväenluokan on valmistauduttava valtaamaan valta rakentamalla oma valtioapparaattinsa omistavien luokkien apparaattien rinnalle ja vastakohdaksi, ja perustettava vallankumoukselliset paikallisneuvostot. Kommuuni on sosiaalisen emansipaation poliittinen muoto."

Marxin väitöskirja 1841

Kiinnostavasti Karl Marx valitsi väitöskirjansa-aiheeksi vuonna 1841 erot Demokritoksen (k.370 eea) ja Epikuroksen (k.270 eea) filosofisessa ajattelussa. Marxia kiinnosti antiikin atomistien päätelmät, ”henkinen aurinkojärjestelmä”, jonka mukaan ”jos jonkun ajattelu pohjautuu atomiin niin myös hänen tapansa käsitellä tietoa on atomistinen.” Demokritoksen mukaan maailma kostuu näkymättömistä, katoamattomista, jakamattomista ja ikuisesti muuttumattomista hiukkasista, jotka liikkuvat tarkan säännön mukaan, atomeista. Tästä fysikaalisesta totuudesta, vedettiin se johtopäätös, että koska jokainen ihminenkin on jakamaton, tulee valtiossa kuulla jokaisen ääntä. Osat ovat suurempia kuin kokonaisuus, siksi se mikä on yksittäiselle ihmiselle hyväksi, on hyväksi myös kokonaisuudelle. Epikuros lisäsi atomiin lisäelementin, joka antaa atomille mahdollisuuden vapaasti poiketa määrätystä reitistä, ja se symboloi vapaata tahtoa. Hän oli Parmenideksen kannalla: kukaan ei vaikuta yksin irrallaan muista, objektiivista ja kaikesta riippumatonta atomia ei ole olemassa.

Marx

Die erste Voraussetzung aller menschlichen Existenz, also auch aller Geschichte konstatieren, nämlich die Voraussetzung, dass die Menschen imstande sein müssen zu leben, um “Geschichte machen” zu können. Zum Leben aber gehört vor allem Essen und Trinken, Wohnung, Kleidung und noch einiges andere. Die erste geshichtliche Tat ist also die Erzeugung der Mittel zur befriedigung dieser Bedürfnisse, die Produktion des materiellen Lebens selbst und zwar ist dies eine geschichtliche Tat, eine Grundbedingung aller Geschichte, die noch heute, wie vor Jahrtausenden, täglich und stündlich erfüllt werden muss, um die Menschen am Leben zu erhalten.