Päivitetty 16.4.2017

 

(Marxista enemmän kirjassa: Ekoeroottinen vallankumous)

 

Marx 170 v/Horn

25. lokakuuta 1988

Puheenvuoro:

 

Karl Marx: Kapitalismi ei tuhoa vain Punaista työläistä vaan myös Vihreän maan

 

 Marxin yhteiskuntateoriassa korostuu käsitys siitä, että
yhteiskuntarakenteet ja -tavat hallitsevat ihmisten toimintaa ja ajattelua.

Marx: Ihmiset tekevät itse historiansa mutta he tekevät sen
annetuissa olosuhteissa.

On vietetty Karl Marxin 170-vuotis päivää. Tiedonantajassa 5.5.1988 ilmestyneestä Pentti Ruotsalaisen muistopuheesta jäi mielestäni uupumaan Marxin sanoma tälle päivälle - painottihan Marx kunkin "historiallisen ajanjakson" omaleimaisuutta. Usein väitetään, että Karl Marxin ajatukset syntyivät 1800-luvun teollistamisaikakautena ja kuvastavat pelkästään sen vuosisadan ongelmia. Marx ei olisi edes aavistanut nykyisen kaltaisia ympäristötuhoja. Näin Ruotsalainenkin: Marxin mukaan "taloudellinen arvo luodaan työllä ja vain työllä", "pääomanomistaja irrottaa työvoimalla luodusta arvosta itselleen lisäarvoa". Vieraantumisessa Ruotsalainen pitää ratkaisevana vieraantumista työstä, ei ihmisen ja luonnon välistä vieraantumista eikä miehen ja naisen välistä vieraantumista.

Siksi minulle marxilaisena mutta ei-kommunistisena tutkijana jäi paha mieli Ruotsalaisen muistopuhetta lukiessani: tähänkö se marxilaisuus typistyikin.

 

Ekologinen kommunismi

Pohtiessaan suurteknologian ja kapitalismin välistä yhteyttä, kiinnitti Marx huomiota myös tuotannon ekologisiin vaikutuksiin. Koska pääomalla ei ole mitään arvoa, jos sillä ei voi ostaa niitä luonnonvaroja, joita ihminen tarvitsee kulutusta ylläpitääkseen, ei Marxin teorialla pääomasta muuten olisikaan mitään arvoa. Pääoma kun ei ota osaa aineiden kiertokulkuun.

Marxin sosiaalipoliittisessa teoriassa tulee selvempääkin selvemmin esille Marxin käsitys yhteiskunnan ja luonnon erottamattomasta yhteydestä. Marx kirjoittaa:

"Ihminen elää luonnosta. Tämä tarkoittaa: luonto on ihmisen ruumis, jonka kanssa hänen on pysyttävä jatkuvassa vuorovaikutuksessa, jotta hän ei kuolisi. Kun ihmisen fyysinen ja henkinen; elämä on luonnon kanssa jatkuvassa vuorovaikutuksessa, merkitsee se vain ja ainoastaan sitä, että luonto on itsensä kanssa vuorovaikutuksessa. Sillä ihminen on osa luontoa." 

Riistämistä vastustaessaan paheksui Karl Marx erityisesti sitä, miten toinen ihminen käyttää toisen työpanosta ja aikaa omaksi edukseen. Vihreä yhteiskuntateoria hyökkää myös riistoa vastaan, riistoa luontoa kohtaan, onhan saastuminen silmin havaittavissa. Pääomassaan Marx kirjoittaa:

"Koko kehitys kapitalistisessa maataloudessa osoittaa ensinnäkin sen, miten maanviljelijää rosvotaan ja toiseksi, miten maata rosvotaan. Siksi tuottavuuden kohottaminen tarkoittaa samalla etenemistä tuhon tiellä. Se on sen kestävän perustan tuhoamista, joka takaa hedelmällisyyden. Kapitalismiin perustuva tuotanto kehittää vain sellaista tekniikkaa, jonka avulla se voi yhdistää yhteiskunnan mitä erilaisimpia tuotantoprosesseja. Samalla kapitalismi hautaa rikkauden lähteet: maan ja työläisen." 

Friedrich Engels syytti jo vuosina 1500-1700 harjoitettua luonnontiedettä sektorisokeudesta: 

"Luonnon jakaminen erilaisiin osasiin ja tapahtumiin ja erilaisten luontokappaleiden ryhmitteleminen määrättyihin luokkiin sekä elävien olioiden ja niiden toimintaperiaatteiden tutkiminen ovat johtaneet jättiläismäiseen edistykseen... Mutta ne ovat myös johtaneet siihen, että käsittelemme luontokappaleita ja luonnonilmiöitä erillisinä, suuresta kokonaisyhteisöstä irrotettuina: luonto ei muka ole liikkeessä vaan lepo tilassa, se ei alati muutu vaan pysyy vakioina, luonto ei ole elävä vaan kuollut".


 

Vieraantuminen

Elämän päämääränä Marx ei suinkaan pitänyt työtä. Ihminen ei ole syntynyt raatamaan vaan toteuttamaan itseään. Marx kirjoittaa.

"Ihminen voi olla vain silloin riippumaton, kun hänen suhteensa maailmaan ihmisenä on inhimillinen. Kun hän näkee, kuulee, haistaa, maistaa, tuntee, ajattelee, tarkkailee, tahtoo, toimii, rakastaa, lyhyesti: vahvistaa ja tuo selvästi esille kaikkia niitä aisteja joista hänen oma itsensä muodostuu. Silloin hän ei ole vain vapaa jostakin vaan vapaa johonkin. " 

Tämän mukaan vapaus tarkoitti Marxille myös yksilöllisyyden toteuttamista. Elämän päämäärä Marxin mielestä on ennen kaikkea ihmisen itsensä toteuttaminen, ei työ ja tuotanto. Siksi "vapauden valtakunta" olisi valtiollisenkin toiminnan päämäärä. Marx uskoi, että kun ihminen toteuttaa itseään, hän on silloin myös lähimmäistensä ja luonnon kanssa täydellisessä yhteydessä: 

"Mitä enemmän työläinen tekee työtä, sitä mahtavammaksi tulee vieras, esineellinen maailma, jonka hän näin tekee ympärilleen. Sitä köyhemmäksi tulee hän itse, hänen sisäinen maailmansa. Sitä vähemmän se kuuluu; hänelle. Näin on myös uskonnon suhteen. Mitä enemmän ihminen panee toivoaan Jumalaan sitä vähemmän hän toivoo itsestään. Työläinen kuluttaa koko elämänsä tuottaakseen esineitä. Mutta sitten elämä ei enää kuulukaan hänelle vaan esineelle. Mitä enemmän työläinen raataa sitä tyhjemmäksi hän tulee. Vieraantuminen ei näy yksin työntuloksena vaan itse työssä... ja elämä itse alkaa näyttää vain elämisen välineeltä."

Marx tutki miehen työkalua, ei naisen

Jos Marxin työvälineiden yksityisomistusta koskeva ajattelu herätteli työläisiä vuosisadan alussa, olisi tämän ajan marxilainen henki ehkä löydettävissä hänen tutkimuksistaan vieraantumisesta.

Kerrotaan tarinaa Karl Marxista. Hän istahti kirjoituspöytänsä ääreen ja mietti kädet otsalla: mikä elämässä on välttämätöntä? Mikä on perusta ihmisen olemassaololle tällä planeetalla? Marx päätteli:

Voidakseen olla olemassa päivittäin ja tunti tunnilta, ihminen tarvitsee ravintoa, hänen on asuttava, ja hänen on lisäännyttävä. Siis ensimmäinen tutkimuskohde on oltava se miten ihminen turvaa fyysisen olemassaolonsa.

Siis hänen miehenä, hänen on tehtävä jotain millä hän saa ruokaa, hänellä on oltava joku paikka, missä perhe voi asua ja hänen on yhdyttävä naiseen.

Kun Marx oli tutkinut nämä kolme perustotuutta kaikilta kannoilta, teki hän seuraavan johtopäätöksen: se tapa, jolla ihminen hankkii ravintonsa, määrää kaikki muut tapahtumat. Tältä pohjalta Marx alkoi lukea ihmisen historiaa uudelleen. Kirjoitetun historian aikana on ollut kolme periaatteellista tapaa elannon hankkimiseen - antiikkiin aikana orjatyövoima, sitten feodaalinen eli läänitysyhteiskunta ja parhaillaan kapitalistinen eli palkkatyön yhteiskunta.

Ravinnon hankkimisessa ei ole ollut olennaista se, miten monta tuntia ihminen on kuluttanut ajastaan ravinnon hankkimiseen, minkälaiset vaatteet hänellä on yllä, minkälainen suhde hänen läheisimmillä omaisillaan on tehtyyn työhön, vaan ratkaisevaa on se, kenellä on päätösvalta tuotantovälineistä. Marx siis päättelee, että se tapa, millä ihminen tuottaa elintärkeät tuotteensa määrää yhteiskunnan kehitystason.

Entäpä jos olisikin päinvastoin: se miten ihmiset suhtautuvat toisiinsa määrää miten he tuottavat elintärkeät tuotteensa? Marx kirjoittaa:

Alkukantainen, alhaisimman tason yhteiskunta on "eläimellinen". Ihminen erottuu "pässistä" vain koska hänellä on vaiston sijasta tietoisuus eli hän. tiedostaa vaistonsa. Tämä perustietoisuus kehittyy tuotannon kohoamisen ~ myötä. Tarpeet kasvavat sitä mukaa kun ihminen lisääntyy... Tällöin alkaa kehittyä työnjako. Aluksi työnjako ei ollut muuta kuin se sama työnjako mikä esiintyy sukupuoliyhdynnässä, se työnjako joka vastaa luonnollisia ruumiillisia taipumuksia (esim. ruumiin voimakkuutta), tarpeita, sattumia jne."

 

Ihmisen henkinen kasvu

Miksi Marx ei lähtenyt tutkimaan sitä tapaa millä ihminen lisääntyy? Miksi hän alkoi tutkia sitä tapaa millä ihminen tuottaa toimeentulonsa? Miksi hänen jälkeensäkään ei ole kehitetty sellaista teoriaa ihmisen historiasta ja kehityksestä, joka perustuisi ihmisen tapaan 'lisääntyä'? Sitä miten lapsen teosta päättävä sukupuolisuhde syntyy? Määrääkö suhteen syntymistapa elannon ylläpitämisen menetelmät vai päinvastoin?

Teollistumista tutkittaessa on yllättäen havaittu, että lisä- ja aina vain lisätuotantoon ei suinkaan ole syynä varsinainen materiaalinen tarve vaan pätemisen tarve! Esim. Lenin julisti puoluekokouksessa 1921. "Suurin vaikutuksemme kansainväliseen vallankumoukseen on talouspolitiikallamme. Jos ratkaisemme tämän ongelman, olemme voittaneet kansainvälisellä tasolla varmasti ja lopullisesti". Lenin halusi vaikuttaa. Hän uskoi, kuten siihen aikaan yleisesti uskottiin, että mahtavin vaikutuskeino oli rikkaus ja taloudellinen mahtavuus.

"Eroottisen" vallankumouksen teorian mukaan Lenin siirsi pätemättömyytensä intiimeissä ja läheisissä ihmissuhteissa pätemiseen elämän 'kovilla tantereilla'. Miten hän olisikaan voinut muuta. Kuolihan miljoonaa ihmistä vuosittain nälkään ja pakkaseen.

Kuitenkaan nykyajan individualistisen kulutusyhteiskunnan ihmiselle "nykyisen historiallisen ajanjakson" kaikkein polttavin kysymys ei ole enää ravinto vaan vieraantuminen. Erotiikka on eräs tapa kuvata vastakulttuuria vieraantumiselle.

Marxin laskelmien mukaan kapitalistisen yhteiskunnanjälkeen, sen joka oli äärettömän tehokas tyydyttämään ihmisten materiaalisia tarpeita, väistämättä tulee ylenpalttisuuden yhteiskunta (kommunistinen yhteiskunta). Ylenpalttisuuden yhteiskunnassa ihminen tekee työtä muutaman tunnin päivässä. Muun ajan hän voi "kalastaa, ratsastaa tai filosofoida".

Marxin mukaan materialistinen käsitys historiasta tarkoittaa, että ihmisen elämälle välttämättömien tarvikkeiden tuotanto on pohjana kaikille sosiaalisille struktuureille. Tietoisuus ei siis määrää elämään vaan elämä määrää tietoisuuden.


 

Naisnäkökulmaa marxilaisuuteen

Niinpä Marxin ajatuksista ei puutu luonnon ja ihmisen välinen näkökulma, siitä puuttuu naisnäkökulma. Naistahan ei perinteisesti ole sidottu olemassaolon kamppailuun samalla lailla kuin miestä. Hän ei mennyt pyssyn kanssa metsälle saadakseen ruokaa. Hän ei lähtenyt sotimaan saadakseen asuinpaikan perillisilleen. Jotta nainen on pystynyt biologisesti elämään, on hänenkin täytynyt syödä, asua ja lisääntyä. Kuten miehen. Jos miestä ei olisi, joutuisi nainen todennäköisesti kehittämään itsestään miehen veroisen työjuhdan. Nyt hän on käyttänyt (useissa maissa käyttää yhä) miestä ikiomana "työvälineenään", ravinnon ja asunnon hankkijana. Näin miehen ja naisen ajatuksenjuoksu alkoi kehittyä eri suuntiin.

Marxin oppien mukaan siis ihmisen täytyy syödä, asua ja lisääntyä I pystyäkseen olemaan olemassa. Muutenhan ihmisrotu loppuisi. Niin kauan kuin ihmisellä on nälkä tai vilu, hänen elämänsä ja ajatuksensa pakostakin pyörivät sen ympärillä, miten hän voi turvata ruoan ja lämmön. Entä ihmisen kolmas perustarve: lisääntyminen? Onko niinä 170 vuonna jotka ovat kuluneet Marxin syntymästä sanottava samaa kuin asunnosta ja ruoasta: sitä perustarvetta tyydyttäessään ihminen on tuhonnut luonnon ja menettänyt itsensä?

 

 

Tutkijaliiton kesäkoulu 1988, Sirola opisto

Luonnon historiallisuus

 

Luonto ja sen raiskaajat

 
Ärsyke tämän esitelmän valmistumiselle on Tutkijaliiton 25.7. lähettämä läpyskä luennoitsijoista ja aiheista tämänvuotiseen kesäseminaariin: Yrjö, Tapani, Timo, Simo, Juha, Seppo, Juha, Juha, Vesa, Olli. Eikö yhtään naista puhumassa luonnon historiallisuudesta? Eikö ainuttakaan huomiota siitä, että jo kolmannes ympärillämme olevasta luonnosta on peruuttamattomasti myrkyttynyt? Kuka esittää teorian siitä, miksi isänmaa toisensa jälkeen myrkyttää äiti-maata?

 

Mihin tutkijaliitto menossa?

Ärsykkeenä ei toiminut vain hätä nykyisestä kehityksestä - niin luonnon kuin miehen suhteen - vaan myös usko Tutkijaliiton mahdollisuuksiin muuttaa tätä kehitystä. Luonnon historiallisuus - mitä se on? Tyypillistä tutkijaliitolle, ajattelin. Aihe on liian teoreettinen. Kuka pyyhältäisi moiseen seminaariin? Ei ainakaan kukaan sellainen, joka kärsii tuskaa yhteiskunnan nykytilasta ja pitää itseään yhtenä osana sen muuttamisessa.

Maallisesta aherruksesta levon saatuani toivon paikkaa taivaassa Marxin jalkojen juuressa.

En aio hilkkapietiläisittäin kertoa, miten hyvä maailma olisi, jos me naiset voisimme päättää kehityksestä. Vaikka miestä ei voi raiskata kukaan eikä naista kukaan muu kuin mies, voi luontoa raiskata sekä mies että nainen. Suuri osa luonnosta on kuollut siksi, että vallalla on vääristynyt kuva ihmisestä ja luonnosta. Mikä feministin käsityksen mukaan saattaa olla syy vääristyneeseen kuvaan?

Nykysuomen sanakirjassa määritellään sana raiskata: vastustuskyvyttömän, heikon tai helposti vahingoittuvan turmelemista, vaurioittamista, hävittämistä. Tässä esitelmässä raiskaamisella tarkoitetaan kaiken sen lyhytjänteistä hyväksikäyttöä, mikä tässä ja nyt on vastustuskyvyssään heikompi - luonto ja nainen, vaikka ne selviäisivät sitkeydellään elämisen kamppailussa luonnostaan paremmin. 




Vallankumouksen oppi-isän munaus

Saksalainen ekonomisti Karl Marx kehitti 1800-luvun lopulla uudenlaista mallia ihmisille elää. Marxin kerrotaan istahtaneen pöytänsä ääreen käsi otsalla. Hän mietti ratkaisua yhteiskunnalliseen kärsimykseen ja aloitti kysymällä itseltään: ”Mikä elämässä on välttämätöntä? Mikä on perusta ihmisen olemassaololle? ”

Asiaa mietittyään Marx päätteli: ”Voidakseen elää ja olla olemassa päivittäin ja tunti tunnilta, ihminen tarvitsee ravintoa. Toiseksi hänen on suojauduttava kylmältä ja sateelta. Kolmanneksi ihmisen on lisäännyttävä.” Kun Marx oli tutkinut nämä kolme perustarvetta eri kannoilta, hän teki seuraavan johtopäätöksen: "Ravinto on ihmisen elämässä ensisijainen. Siksi se tapa, jolla ihminen hankkii ravintonsa, määrää hänen jokapäiväisen elämänsä."

Kehityksen taso ja myös itse ruoan taso vaikuttaa siihen, miten ihmiskunta tuottaa ruokansa. Tämä tuotantotapa ei vaikuta ainoastaan ihmisten fyysiseen olemassaoloon. Se on samalla myös se tapa, jolla ihminen ilmentää itseään, elämäntapa. Ihminen on sellainen, miten hän ilmentää itseään. Mitä ihminen on, liittyy siis siihen, mitä hän tuottaa – ei pelkästään mitä hän tuottaa vaan myös miten hän tuottaa, siis tuotannon materiaalisista ehdoista.


Tuotanto alkaa vasta, kun ihmisiä on riittävästi. Tuotanto edellyttää myös sitä että ihmiset ovat tekemisissä toistensa kanssa. Tuotanto omalta osaltaan määrää, miten tuo ihmisten välinen kommunikaatio toimii.  
Ihmisten täytyy ensinnäkin kyetä elämään luodakseen historiaa. Jotta ihminen kykenee elämään, hänellä täytyy olla ruokaa ja juomaa, asumus, vaatteita ja jotain muutakin. Ensimmäinen historiallinen tapahtuma on siis näiden tarpeiden tyydyttäminen, niiden välineiden hankkiminen, joilla ihminen voi tyydyttää nämä tarpeensa, materiaalisen elämän turvaaminen. Tämä on historiallinen teko, kaiken historian ennakkoehto, joka täytyy täyttää päivittäin ja tunti tunnilta, jotta ihminen ylipäätään pysyy hengissä. Historian kirjoituksessa on ensin ymmärrettävä tämä perustosiasia sen kaikilta puolilta ja antaa sille arvo. Saksalaiset eivät ole tunnetusti koskaan myöntäneet tätä maallista historian perustaa. Siksi heillä ei ole koskaan ollut historian tutkijaa. 

Toiseksi, perustarpeiden tyydyttäminen, siis tapa jolla ne tyydytetään ja välineet jotka niitä varten on luotu, luo uusia tarpeita. Uusien tarpeiden luominen on ensimmäinen varsinainen historiallinen teko. Kun peruselinehto, esihistoria, on saatu tyydytettyä, luo se uusia tarpeit. 
Kolmanneksi nousee historiaa määrääväksi suhteeksi se, miten ihmiset, jotka joka päivä luovat uudestaan oman elämänsä, alkavat luoda uusia ihmisiä, lisääntyä - miehen ja naisen välinen suhde, vanhempien ja lasten välinen suhde, perhe. Perhe on alussa ainut sosiaalinen suhde, joka taas synnyttää uusia sosiaalisia suhteita samoin kuin ihmisten lisääntyminen luo uusia tarpeita.
Tuotantotapa määrää sosiaaliset suhteet. Siihen ei tarvita poliittista tai uskonnollista hölynpölyä.


Tämän jälkeen Marx luki historiaa uudelleen kiinnittäen erityisesti huomiota siihen, miten tuotanto on teknisesti järjestetty eri aikakausina ja kenellä on ollut valta määrätä työprosessista ja työajasta, eli kuka omistaa tuotantovälineet. Hän huomasi, että kirjoitetun historian aikana on ollut kolme erilaista tapaa elannon hankkimiseen: antiikin aikana orjatyövoima, sitten feodaalinen eli läänitysyhteiskunta (Suomessa torpparijärjestelmä) ja hänen omana aikanaan 1800-luvulla kapitalistinen eli palkkatyön yhteiskunta.

Marx alkoi kehittää teoriaa tuotantovälineiden yhteisomistuksesta.

Seuraavaksi Marx pohti ihmisen henkistä kehittymistä. Hän päätteli, että kun tuotanto kohoaan tekniikan avulla,  vaikuttaa tekniikan tuoma kehitys myös ihmisen henkiseen kehitykseen. Alkukantainen, alhaisimman tason yhteiskunta on "eläimellinen”, sanoo Marx: "Ihminen erottuu pässistä vain, koska ihmisellä on vaiston lisäksi tietoisuus. Mitä kehittyneempi yhteiskunta on sitä paremmin ihminen oppii tiedostamaan vaistonsa ja kehittyy itsekin."

Kolmas avainkäsite omistussuhteiden ja tekniikan lisäksi on Marxin kehitysteoriassa työnjako. Hän piti kaiken työnjaon perustana naisen ja miehen fyysisiin ominaisuuksiin perustuvaa työnjakoa:

”Aluksi työnjako oli sama kuin mikä esiintyy sukupuoliyhdynnässä eli se, mikä vastaa luonnollisia ruumiillisia taipumuksia (esimerkiksi ruumiin voimakkuutta), tarpeita, sattumia jne jne.”

Marxin ystävä Friedrich Engels laajensi miehen ja naisen fyysistä eroa sosiaaliseksi:

”Luokkajaon alkuperä on miehen ja naisen välisessä erossa, nainen on kuulunut hyväksikäytettyihin ja mies hyväksikäyttäjiin jo ennen kuin mitään muuta jakoa ihmisten välillä olikaan.”

Kuitenkin Marx ja Engels sivuuttivat miehen ja naisen erilaisen roolin yhteiskunnan kehityksessä. He keskittivät voimansa työprosessissa tapahtuvan työnjaon tutkimiseen.

Miksi Marx ei kiinnostunut siitä työnjaosta, jota hän kuvasi "perustavaksi”? Miksi hän ei tutkinut, minkälaisia luonnollisia taipumuksia ja tarpeita eri sukupuolilla on? Miksi näiden vallankumouksen oppi-isien jälkeenkään ei ole kehitetty teoriaa siitä, miten yhteiskuntaa kehitetään niin, että sekä miehen että naisen ominaiset piirteet pääsevät esille? Miksi ei ole kysytty, minkälaisessa vuorovaikutuksessa mies ja nainen toimivat erilailla, mutta tasa-arvoisesti elinsuhteita maanpäällä kehitettäessä? Miten erilailla nainen kehittäisi tuotantotekniikkaa verrattuna mieheen?

Jos Marx olisi tutkinut ja eritellyt sukupuolten luonnolliset erot ja sitten luonut taloustieteensä niin, että kumpikin sukupuoli voisi kehityksessä toimia omien vaistojensa ja taipumustensa mukaisesti tasavertaisina, emme olisi joutuneet nykyiseen epäekologiseen ja epäeroottiseen elämänlaatuun. Nykyistä kehitystä on johdettu miehen logiikalla.

Marxin mukaan kapitalistinen valtio on äärettömän tehokas tyydyttäessään ihmisten materiaalisia tarpeita. Kapitalistisen valtion jälkeen tulee väistämättömästi ylenpalttisuuden yhteiskunta. Sitä hän kutsuu kommunismiksi. Ylenpalttisuuden yhteiskunnassa ihminen tekee työtä muutaman tunnin päivässä. Muun ajan hän voi ”kalastaa, ratsastaa tai filosofioida”. Ihminen ei vieraannu työstään eikä työnsä tuloksista. Hän ei vieraannu myöskään läheisistään eikä itsestään, koska hän on itse osa työtä ja sen tuloksia.

Ajatuksissaan Marx pääsi pitkälle. Hänen visionsa on todellinen Edenin paratiisi ihmiskunnalle. Jotain kuitenkin meni pieleen, ei vain kehityksessä, vaan myös hänen ajatuksessaan. Elämä koneellistuu ja ihminen, myös nainen, on muotoutumassa itsestään vieraantuneeksi kuluttajaksi.

Vallankumous vaatii oppi-äitejä!


*****

 

Marxin suosio kasvussa


Saksassa herätti suuren kohun 2.10.1978 julkaistu saksalaisten opiskelijoiden keskuudessa tehty tutkimus: 67 prosenttia opiskelijoista piti kommunismin ideaa hyvänä (kuudella prosentilla ei ollut mielipidettä). Seuraavina vuosina tehtiin kolme vielä perusteellisempaa tutkimusta, jotka vahvistivat tuloksen. Kuitenkaan 61 prosenttia ei hyväksynyt sitä tapaa, millä sosialistiset maat harjoittivat kommunismia. Tällöin nousee kiinnostavaksi kysymykseksi: mikä kommunismissa kiehtoo suurinta osaa opiskelijoista? Tähän kysymykseen etsittiin Saksassa vastausta.

 

Ignace Lepp: Intellektuellit ymmärtävät kommunismilla syvällisempää kuin vain “rahaa Moskovasta” tai hypoteettinen tuhoutuminen. Länsimaita vaivaava moraalinen kriisi, tarve löytää merkitys elämään.

 

Ernst Mandel: Kommunismin intellektuaalinen vetovoima perustuu siihen, että Marx on ainoana esittänyt rationaalisen, koherentin yhteenvedon yhteiskuntatieteistä.

 

H. Giller: Marxin esittämä maailmankuva on kokonaisvaltainen, missä kaikki osat liittyvät saumattomasti yhteen: dialektinen materialismi, olemassaolon ja kosmisen dynamiikan alkuperä. Poliittinen ekonomia selittää maailmassa ilmenevän pahan alkuperän ja miksi esiintyy hätää ja pahaa oloa ja miten niistä päästään eroon. Historiallinen materialismi selittää, miten hyväksikäytön ja kurjuuden maailmasta siirrytään veljeyteen ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen. Yksityisomaisuus on johtanut ihmisen vieraantumiseen itsestään ja luonnon tärveltymiseen. Ihmisillä on syyllisyydentunto. Vapaus työnjaosta, yksityisomaisuudesta, vieraantumisesta, hyväksikäytöstä. Marxin haudalla Engels puhui: Niin kuin Darwin löysi lain orgaanisen luonnon kehittymisestä, löysi Marx ihmisen historian kehityslain.

 

Ernst Honecker kertoo miten hänestä tuli kommunisti: Isäni näytti minulle ikkunasta: Näetkö tuon omanpuun. Kuvittele että minä kiipeän sinne, pudottelen omenoita ja kerään ne. Joku toinen seisoo vieressäni ja katselee. Kun olen kerännyt ne kaikki, antaa hän minulle muutaman ja ottaa koko korin mukaansa.

 

Marx ei painottanut tietoisuutta vaan olemassaoloa (Bewusstsein – Sein). Ihmisen ajatuksiin vaikuttaa se mitä hän tekee, miten hän saa ruokansa. Niinhän oli oikeastaan jo Raamatussakin sanottu. Mooseksen kymmenestä käskystä puolet kuuluu materiaalisen elämän ohjeisiin.

Marx on opettanut meille:

1.     Ajattelu on historiallista – taloudellinen determinismi

2.     Ihmiskunnan kehitystä on ohjannut tuotantovälineiden kehityksen

3.     Yhteiskunnallisia rakenteita voidaan muuttaa

4.     Periaatteessa on kaksi luokkaa, mikä oli kirkon kannalta kauhistus

Mikä yhteensattuma – ihmiskunnan isät Darwin ja Lenin kuolivat lapsettomina, Marxin kuudesta lapsesta kolme kuoli nuorena, yksi keski-ikäisenä ja kaksi riisti itseltään hengen.




Marxin tekstit vuoden 1857 talouskriisistä ovat yhä ajankohtaisia: "Marx kommentoi sarkastisesti, kuinka riskejä ottaneet kapitalistit vaativat veronkorotuksia epäonnistuneiden pankkien tukemiseksi." Carveroa pitää Marxia liberaalina: "Kommunistinen manifesti on hyvin selväsanainen siinä, että omistavat luokat puolustavat hallituksiaan väkivalloin, ja siihen pitäisi tietysti vastata väkivalloin... Neuvostoaikainen tulkinta Marxista vaikeuttaa häneen tutustumistaan. Marxin idea työläisten omalähtöisestä vapautumisesta korvattiin vallankumouksellisilla etujoukoilla ja ajatus työpäivän lyhentämisestä korvattiin stahanovilaisella tuottavan työn sankaruudella."  (Jyrki Räikkä, hs 4.11.2008 siteeraa Bristolin yliopiston professoria Terrel Carveroa)

Marcello Musto, Napolin yliopistosta on samaa mieltä: "Marxille on nyt kysyntää ajattelijana, jota ei pakoteta muottiin niin kuin Neuvostoliitossa... Talouden ohella Marx käsittelee kapitalismin vaikutusta kulttuuriin, ihmisten välisiin suhteisiin ja työskentelytapaan. Hänen kapitalismikritiikkinsä avaa näkökulmia myös teollisuus- ja kehitysmaiden välisiin suhteisiin ja ympäristökriiseihin."


Mega-nimellä tunnettu koontihanke (lyhenne tulee saksankielisestä nimestä Marx-Engels-Gesamtausgabe) julkaisee kaikki kirjoitukset taustoitettuina "ja puhdistaa Marxia leniniläisistä tulkinnoista". 114-osaisesta sarjasta on julkaistu 52.




Kalevi Kivistö, Kansan Uutiset 5.3.1984:


Itsehallinnon periaate kumpuaa marxismin perinteestä


"Käsitykseni mukaan itsehallinto on nimenomainen tapa ratkaista ne ongelmat, joita kapitalismi tuottaa ihmisen vieraantumisena, voimattomuutena ja typistymisenä alistetuksi ja sorretuksi osaihmiseksi. Itsehallinnon käsite marxilaisessa mielessä latistetaan, jos se ongelmattomasti siirretään porvarillisen parlamentarismin logiikalla toimivan edustuksellisen demokratian kehyksiin. Itsehallinto on nimenomaan edustuksellisen demokratian rajoittuneisuuden voittamista, sen ylittämistä.

Marx ei hahmotellut tulevaa sosialismia: työväenluokan tehtävänä ei ole panna täytäntöön kansan päätöksellä mitään tiettyjä ja valmiita utopioita. Sen on vain annettava vapaus niille uuden yhteiskunnan aineksille, jotka ovat kehittyneet luhistuvan porvarillisen yhteiskunnan helmassa. Uusi maailma tulee löytää vanhan kritiikistä. Kommunismi ei ole tila joka pitäisi tuottaa tai ideaali, johon todellisuuden on mukauduttava. Hänen mielestään porvarillisen yhteiskunnan sisälle kehittyvät vaihto- ja tuotantosuhteet ovat kuin miinoja, jotka räjäyttävät kyseisen yhteiskunnan.  Marx ei laatinut reseptejä tulevaisuuden ravintoloihin. Kysymys on aina vallitsevien olosuhteiden ja kokemusten kritiikistä, josta kunkin ajankohdan tarvitsemat vastaukset voidaan löytää.

Keskeisin kapitalismin tuottama ongelma on vieraantuminen. Työ keskitettynä ihmisen ja luonnon väliseen aineenvaihduntaan on Marxin teorian keskeinen lähtökohta. Käyttäessään luovia voimiaan työssä ihminen erottu muusta luonnosta. Hän kykenee tietoisesti tarkoituksiaan toteuttaen muuttamaan maailmaa haluamaansa suuntaa. Ihminen kykenee "rakentamaan kennot päässään ennen kuin hän rakentaa ne vahasta", kuten Marx kuvaili inhimillistä työtä eläinten vaistotoimintoihin verrattuna. Ihmisellä on ulottuvuutenaan elämän sisäinen tuonpuoleisuus, kyky kuvitella ja muodostaa päämääriä ja sitten luovalla toiminnalla, työllään, toteuttaa niitä. Työn muuttuminen palkkatyöksi, pääomasuhde, hävittää työltä sen inhimillisen momentin. Työ ja sen tulokset eroavat toisistaan.  Työn ehdot, sen tavoitteet ja suorittamisen ehdot määrätään työntekijän ulkopuolelta. Lisäarvo muuttaa "monien työn harvojen rikkaudeksi". Tällaisessa todellisuuden jakautumisessa on vieraantumisen ydin. Tuottaja, työläinen, vieraantuu tuotteestaan, hänen työnsä ja lisätyönsä joutuu pääoman omistajan haltuun. Työehdot ja työn tulokset itsenäistyvät. Lopulta käytännössä työvälineet hallitsevat työläistä. Tapahtuu ihmisen vieraantuminen lajiolemuksessaan ja ihmisen vieraantuminen toisesta ihmisestä. Vieraantuminen ei jää vain työelämään, se koskee kaikkea yhteiskunnallista elämää. Valtiosta kehittyy hallitsevan luokan väline sorron ylläpitämiseksi. Vieraantuneiksi suhteet muodostuvat siksi, että luonteeltaan yhteiskunnallisen tuotannon ehtoja ei voida valvoa yhteisöllisesti, ihmiset eivät työskentele solidaarisissa yhteisöissä eivätkä jaa tuotannon tuloksia tietoisesti tarpeiden ja tuotantovoimien kehityksien mukaan.

Kun Gothan ohjelma otti aikanaan tavoitteekseen "vapaan valtion", arvostelivat Marx ja Engels käsitettä ankarasti. Engels kirjoitti Bebelille, että "silloin kun käy mahdolliseksi puhua vapaudesta, silloin valtio sellaisenaan lakkaa olemasta". Engels suosittelee käsitettä Gemeinwesen, joka vastaa ranskan sanaa kommuuni.

Satunaisuudella Marx tarkoittaa sellaisia ihmiseen vaikuttavia voimia, joita ihminen ei tiedosta. Marx uskoi että kommuunijärjestelmä antaisi ihmisille takaisin ne voimat, jotka tähän asti oli kuluttanut "valtioksi" nimitetty loiskasvannainen, joka elää yhteiskunnan kustannuksella ja pidättää sen vapaata liikehdintää. Lopuksi Marx esittää perustelun: Kommuuni on "halpa hallitus – tekemällä lopun kahdesta suurimmasta menoerästä, armeijasta ja virkamieskunnasta."

Marx esitti valtion muuttamista kommuuneiksi

"Marx esittää kaksi porvarillisen poliittisen emansipaation ylittävää demokratian muotoa, orgaanisen yhteisön ja kommuunin. Marxin tekemällä erottelulla ja siihen liittyvällä kehittelyllä on tänään, pluralistisen demokratian kriisin ja yhteiskunnan valtiollistamisen oloissa erittäin ajankohtainen merkitys" (Sakari Hänninen). Marx tarkasteli politiikkaa vastavaltiollisen vallan eli kommuunien kokemusten pohjalta. Marx on porvarillisen (parlamentaarisen ja edustuksellisen) demokratian kriitikko, mutta tunnustaa sen historiallisen edistyneisyyden… Kun Marx käsitti valtion (pakkovaltana ylhäältä) olevan yhteiskunnallisten rakenteiden määräämä, hän myös kykeni arvostamaan niitä historiallisia edistysaskeleita, sitä poliittista emansipaatiota, joka oli tapahtunut silloisessa Ranskassa ja Englannissa. Marx kutsuukin porvarillisen edustuksellisen demokratian läpimurtoa poliittiseksi emansipaatioksi. Työväenluokan on valmistauduttava valtaamaan valta rakentamalla oma valtioapparaattinsa omistavien luokkien apparaattien rinnalle ja vastakohdaksi, ja perustettava vallankumoukselliset paikallisneuvostot. Kommuuni on sosiaalisen emansipaation poliittinen muoto."



Karl Marxin syntymästä 100 vuotta, 

Tiede ja edistys, Tutkijaliiton aikakausilehti 2/83

 

Otteita artikkelista:

Miten suomalaiset opiskelijat kuvasivat Marxin oppeja tuoreeltaan 1800-luvulla?

Suomalainen opiskelija A.E.Arppe kirjoitti Berliinistä kotiinsa 12.4.1845: "Marx saarnaa ehdotonta tasavaltaisuutta, ehdotonta tasa-arvoa valtiossa, ehdotonta eroa uskonnollisesta tietoisuudesta korkeimpana tietoisuuden muotona. Mutta pääasia on vaikuttaa joukkoihin, että joukot saadaan liikkeelle tuottamaan tätä uutta aikaa."

Toinen opiskelija Robert Tengström kirjoitti samoihin aikoihin (1846): "Ajanhenki tekee Ranskassa työtään toisella tiellä, mutta saman opin parissa. Onnesi on tämän maan päällä, näiden ihmisten keskuudessa. Osoitan sinulle keinot sen saavuttamiseksi, huutavat sosialistit… Ihminen oppii tuntemaan arvonsa, enää hän ei anna uhrata itseään sen enempää politiikalle kuin uskonnollekaan itsevaltaisuuden ja hämäryyden muodossa."

J.J.F. Perander kirjoitti väitöskirjassaan 1870: "Hegel ei ollut tietoinen uuden yhteiskunnan syvästä yhteentörmäyksestä työn ja reaalisten rikkauksien, porvarien ja ihmisten, harvainvallan ja kansa vallan, näiden kahden mahdin välillä, jotka tämän vuosisadan aikana ovat hävittäneet vanhan sääty-yhteiskunnan."

 


 Raha vaihdon välineenä ja tavaratuotanto

"Aristoteles opetti että raha luodaan keinoksi voittaa vaihdossa kohdattuja vaikeuksia. Marxia kiinnosti vaihtosuhteiden rakenteen kehitys. Arvo ei aikaisemmin ollut taloudellinen vaan sosiaalinen kategoria, jolloin yhteiskunta ei ollut vielä talouden organisoima. Marxin mukaan raha ei ole pelkästään tavaranvaihtoa välittävä muoto. Se on kiertoprosessista esiin kasvava vaihtoarvon muoto, yhteiskunnallinen tuote, joka tuottaa itse itsensä niissä suhteissa, joihin ihmiset asettuvat kierron aikana. Pääomassa käsitellään arvon määrää ja sen muotoa. Marx kiinnittää arvomuodot historiallisesti rahaa edeltävään aikaan. Rahaa edeltänyt vaihto ei voinut muodostaa sellaisia markkinoita. Tulkintani mukaan arvomuodolla on kaksi merkitystä. Ensinnäkin se merkitsee sitä muotoa, jossa ja jonka kautta yksityistyö tavaratuotantoyhteiskunnissa muuttuu yhteiskunnalliseksi työksi eli "erilliset, hajanaiset, yksityiset talousyksiköt" yhdistyvät "suhteellisen kiinteäksi kokonaistaloudeksi". Arvomuoto on tavaratuotantoyhteiskunnan nexus rerum eikä sitä tällaisena voida projisoida rahaa edeltävään aikakauteen. Historiallisessa kehityksessä vaihtoarvosta tulee työnarvon ilmenemismuoto eli työnarvo tulee vaihtoarvon sisällöksi."
(Veikko Pietilä,
Karl Marxin syntymästä 100 vuotta, Tiede ja edistys, tutkijaliiton aikakausilehti 2/83)


"Kun työn tavoitteet ja tarkoitus tulevat johdolta, työn tekijälle jää pelkän teknisen suorittajan asema. Tämä ei riitä ihmiselle, jolla olisi paitsi älyä ja kykyä myös tarve kokea tekemisensä ja olemisensa merkityksellisenä. Työelämän paineisiin eivät ole syylisiä ilkeät ja ahneet esimiehet, vaan se, että rahasta on tullut tärkein mittari kaikilla elämänalueilla. Liian moni mittaa oman työnsä arvoa rahassa ja luontaiseduissa. Työ tarvitsee tarkoituksen. Siellä missä työ arvotetaan pelkällä rahalla, ei oikeasti arvosteta työtä ja ihmistä." (Heikki Peltola, mielipide hs 11.11.2011)

 

  • Ihmiset eivät ahdistu kovista paineista vaan siitä, miten vähän he voivat vaikuttaa oman työnsä sisältöön ja tekotapaan.
  • Engelsin mukaan tuotteiden arvo määräytyi jo vaihdon alusta alkaen niihin uhratun työajan perusteella.
  •  Pekka Kosonen: Miksi tämä potilas (kapitalismi) on elänyt näin kauan? Ovatko lääkärit todella taitavia? Vai onko koko diagnoosi väärä – ehkä pääoman voima onkin vain kasvanut.

 


Hilary ja Steven Rose:

Tieto syntyy konfliktista luonnon kanssa, luonnon muokkauksesta

Marxin tietoteorian ja porvarillisen kulttuurin ero on siinä, että porvarillinen kulttuuri korostaa tietämisen ja tekemisen eroa, teorian ja käytännön, tieteen ja teknologian, luonnontieteen ja sosiaalisten tieteiden eroa. Tämän vastakohdaksi Marx asettaa historiallisen metodin ykseyden. Koska ihmisen historia on luonnonhistoriasta kehittyvän ihmiskunnan historiaa "luonnontiede tulee myöhemmin liittämään itseensä ihmistä käsittelevän tieteen, samoin kuin ihmistä käsittelevä tiede liittää itseensä luonnontieteen: tulee olemaan yksi tiede. Luonto ei rakenna koneita, vetureita, rautateitä, sähköttömiä, automaattisia kutomakoneita. Nämä ovat ihmisten teollisia tuotteita, luonnonmateriaalia joka on muutettu ihmisen luonnon ylitse menevän tahdon tai ihmisen luontoon osallistumisen tuloksena. Ne ovat ihmisaivojen kehitelmiä, ihmiskäden luomia, kohteiksi muuttuneen tiedon voimaa.

Samanaikaisesti kapitalismi sisältää vastakohtaisuuden, joka sekä rajoittaa sivilisoivaa prosessia että sitä rajoittaessaan rakentaa kapitalismin oman tuhoutumisen vastustamattoman voiman. Kapitalismissa luonto tulee denaturoiduksi, ihmiskunta dehumanisoiduksi.

Luonto on käyttöarvojen lähde yhtä hyvin kuin työkin, joka sinänsä on vain erään luonnonvoiman, ihmisen työvoiman tulos. Marx sanoo: Tulevaisuuden ennakointi tapahtuu vain suhteessa työläiseen ja maahan. Molempien liiallinen käyttö tuhoaa tulevaisuuden. Marxin mukaan ihmisen rikkaan ja vapaan kehityksen edellytyksenä on yhteiskunnallisesti välttämättömän työn minimointi.

Hegel: totuus ei ole tämä tai tuo vaan niiden liike.


”Samalla kun kapitalistinen tuotanto antaa kaupunkilaisväestölle, jonka se kokoaa suuriin keskuksiin, yhäti enemmän ylivaltaa, se toisaalta lisää yhteiskunnan historiallista liikuntavoimaa ja toisaalta häiritsee ainesten vaihtoa ihmisten ja maan välillä, ts. niiden maan aineosien palaamista takaisin maahan, joita ihminen ravinnossaan ja vaatetuksessaan on kuluttanut, siis rikkoo maan pysyvän hedelmällisyyden ikuista ja luonnosta edellytystä."

Marx huomauttaa, että kapitalistisessa taloudessa tapahtuu jätteiden käytössä jättimäistä haaskausta: Suuromistaja supistaa maanviljelysväestön jatkuvasti alenevaan minimiin ja asettaa sitä vastaan jatkuvasti kasvavan suurkaupunkeihin sullotun teollisuustyöväestön, siten se luo olosuhteet, jotka aiheuttavat parantumattoman repeämän yhteiskunnalliseen prosessiin ja elämän luonnonlakien määräämään aineenvaihtoon, minkä vuoksi maan voima joutuu hukkaan. (Marx 1974, 453)
(metabolic rift – metabolinen, aineenvaihdunnallinen repeämä)

Marx luonnon voimista: ”Porvaristo on vajaan sadan vuoden aikana luonut massiivisemmat ja mahtavammat tuotantolaitokset kuin koko ihmiskunta sitä ennen. Luonnon voimien alistaminen ihmiselle, koneistukselle, kemialliselle teollisuudelle. Se on kehittänyt maanviljelyn, rautatiet ja sähköiset telegrammit perkaamalla kokonaisia maanosia maanviljelylle, kanavoinut joet, siirtänyt väestöä maaseudulta, koska aikaisempina vuosisatoina oli saatu vihiä siitä, että nämä tuotantovoimat voitaisiin uuvuttaa yhteiskunnalliseksi työvoimaksi.”
 

Marx kieltäytyi kirjoittamasta ruokareseptejä tulevaisuuden keittiötä varten.

Marxilaisen yhteiskuntateorian mukaan tuotantotapa määrää kaiken muun yhteiskunnallisen olemisenmuodot. Marxilaisen logiikan mukaan tuotantovälineiden kehitysvaihe määrää tuotantosuhteiden laadun.  Kommunistit ovat puhuneet vain tuotantosuhteista eli omistussuhteista.

Engels Marxin haudalla: ”Niin kuin Darwin kehitti orgaanisen luonnon kehittymisen lain, löysi Marx ihmisen historian kehityksen lain: siihen saakka ideologisen ylikorostuksen alle jäänyt peitetty yksinkertainen tosiasia, että ihmisen täytyy ennen kaikkea ensin voitava syödä, juoda, asua ja vaatettaa ennen kuin hän voi harjoittaa politiikkaa, tiedettä, taidetta tai uskontoa. Näennäisesti yksinkertainen toteamus. Kuitenkin ennen Marxia historiantutkijoiden huomio oli kohdistunut ideoihin, aatteisiin - aina yhä uusia aatteita, absoluuttisen idean löytäminen, maailmanjärki, itsetietoisuus tai suurmiesten saavutukset. Marx löysi myös kapitalistisen tuotantotavan erityisen liikkeenlain – hän nimesi lisäarvon merkityksen kapitalismissa. Pääomalla on ekspansion pakko joka väistämättä johtaa yhä uusiin kriiseihin. Ne ovat ne strukturaaliset lait, joiden mukaan kapitalismi kehittyy.
Palkkatyöläisen hyväksikäyttö tuottaa omistajalle lisäarvoa, profiittia, mikä johtaa akkumulaatioon eli hänen pääomansa kasaantumiseen. Mitä suurempi teollinen vara-armeija sitä enemmän palkkoja voi polkea, yleinen kurjistuminen lisääntyy, pääoma keskittyy monopoleiksi, tulee ylituotantokriisejä, köyhälistön ostovoima vähenee.


Erkki Toivanen: Darwin, Marx ja Freud ovat oman aikamme epäpyhä kolminaisuus. Heidän avullaan olemme oppineet ymmärtämään lajien, yhteisöjen ja yksilöiden kehitystä
 – vaikkakin epätäydellisesti ja tieteellisesti kyseenalaisesti.

Yhteiskuntafilosofi Karl Marxin mukaan uskonto oli oopiumia alistetulle kansalle, koska se tarjosi lievitystä elämän kipuun muttei poistanut sen syitä.



Marx

Die erste Voraussetzung aller menschlichen Existenz, also auch aller Geschichte konstatieren, mämlich die Voraussetzun, dass die Menschen imstande sein mussen zu leben, im “Geschichte machen” zu können. Zum Leben aber gehört vor allem Essen und Trinken, Wohnung, Kleidung und noch einiges andere. Die erste geshichtliche Tat ist also die Erzeugung der Mittel zur befriedigung dieser Bedurfnisse, die Produktion des materiellen Lebens selbst und zwar ist dies eine geschichtliche Tat, eine Grundbedingung aller Geschichte, die noch heute, wie vor Jahrtausenden, täglich und stundlich erfullt warden muss, um die Menschen am Leben zu erhalten.