Leena Horn

Pitkäperjantaina 1988

Vihreiden puheenvuoro:

 

Vihreät ja perestroika: Tarkoittakoon YYA-sopimus Ympäristön Yhteisestä Auttamisesta!

 

Kun pari vuotta sitten opiskelin kansainvälistä politiikkaa Moskovassa, kävin säännöllisen usein anomassa pääsyä Lev Voronkovin puheille, alani huippuasiantuntijalle. Mukanani oli suositus niin Helsingin kuin Moskovankin yliopistolta, valmistelinhan väitöskirjaa Suomen ja Neuvostoliiton rauhanomaisesta rinnakkainolosta. Voronkov oli milloin hiihtokeskuksissa, milloin konferensseissa. Kiireitä, kiireitä, ei kerkiä. Kerran taas tuomiota kuullessani tihautin kyynel silmin: “Vihreitä sorretaan täälläkin.”

Suuttumus oli Voronkovin avustajien keskuudessa tuiki venäläiseen tapaan silmitön: “Miksi nyt vasta kerrot, että olet vihreä. Luulimme “ystävyyden” ja “luottamuksen” tutkijaksi. Säikähdykseltäni selvisin tuskin kadulle kun huomasin, että seuraavana aamuna kello 10.00 Voronkov ottaisi minut vastaan.

Toisen kerran jouduin ymmälle, kun pidin yliopistolla luentoa sarjassa Sosialidemokratia Pohjolassa. Halusin valmistautua huolella ja siksi pyysin opiskelijoilta kysymyksiä edeltäkäsin. Asuntolassa huomasin, että vain yksi koski SDP:tä. Kaikki muut halusivat tietää Vihreistä.

Miksi venäläisiä kiinnostaa vihreys? Harvahan viitsii edes Suomessa ottaa selville vihreän perestroikan, Uuden Ajattelun, kehyksiä. Eräs opettajistani selitti:

“Maailma on muuttumassa. Länsimaisten kommunistien teoria on pysähtynyt. Työläisilläkin on autonsa ja kesämökkinsä - eivät he vallankumousta tee. Mutta mitä ihmeen vihreitä nousee eduskuntiin? Omaa mukavuuttaan uhmaten he valtaavat taloja ja soita, eivät kerää mammonaa tai puoluekirjoja. Auttavat yli ideologia- ja roturajojen? Neuvostoliitossakin tiedemiehet jakautuvat toisaalta tiede- ja tekniikanpalvojiin, toisaalta nk. romanttisiin tai humaanisiin tiedemiehiin. Meillä on vakavia sosiaalisia ja ekologisia ongelmia niin kuin teilläkin.”

Paljon olisi yhteistä sarkaa kynnettävänä. Onhan Suomen jäsen Rooman Klubissa Pentti Malaska joskus tokaissut: “Suomelle paras luonnonsuojeluteko olisi hankkia suodattimet Leningradin tehtaisiin.” Neuvostoliitolle taas tuottavat ikävyyksiä sinisen passin turvin kukkona pöyhistelevät kapitalistiset kulutusintoilijat kylväessään vääriä arvoja venäläisten keskuuteen.

Aika ja ongelmat ovat muuttuneet. YYA:n solmimisvuonna 40 vuotta sitten puhuttiin sotilaallisesta turvallisuudesta, taloudellisesta kilpailukyvystä, valtiosopimuksista, kulttuurivaihtopöytäkirjoista. Tänään ei kansalaisten turvallisuutta paranneta enää sotilaiden, valtionrajojen tai aseiden avulla. Nykyajan viholliset (atomiaseet, happosateet ja terroristit) kun eivät kunnioita valtiollisia rajoja.

"Vaaraa lisäämme kumpikin omilla saasteillamme, jotka kulkevat ilman viisumia yli rajojen", sanoo Vihreän liiton entinen puheenjohtaja Kalle Könkkölä (Vihreä lanka 25.3.88)

 

"Vihreä kommunismi"

Uusimpien tietojen mukaan Neuvostoliiton kansantulosta jo 2 prosenttia menee ympäristöinvestointeihin. Viime tammikuussa itse Gorbatsov esitti Murmanskissa Pohjolan "kokonaisvaltaisen ympäristönsuojelusuunnitelman" laatimista. Gorbatsov oli erityisen huolissaan pohjoisella mannerjalustalla aloitettavan öljy- ja kaasutuotannon vaikutuksista.

Rauhankomitean yhteyteen perustettiin tammikuussa vihreä järjestö "Ekologia" pitämään yhteyttä läntisiin Vihreisiin puolueisiin. Kansalaiset kerääntyvät Deltaan, Spasenijeen, Doveriaan ja muihin enemmän tai vähemmän virallisiin ryhmittymiin. Venäläiset ovat myös ahkeria nimienkerääjiä. Viime vuonna suljettiin yli 300 tehdasta ympäristöhaittojen vuoksi. Moskovan kirjailijaliitto vaikutti suuresti kansalaistyöllään ja kirjoittelullaan siihen, että 12000 tutkijan ja 2 miljardia ruplaa jo maksanut (Pravda 29.3.88) suunnitelma Siperian jokien kääntämiseksi Kaspianmereen jäädytettiin.

Maanvajoamista ja kuolemista sekä ihmisten sairauksia aiheuttanut Estonfosforit-yhtiö Tallinnan itäpuolella on päätetty lopettaa vuoteen 1993 mennessä.

Yhä enemmän puhutaan vihreästä kommunismista.

 

"Ekologinen piiritystila"

Neuvostoliitossa pääsee vielä yli 90 prosenttia saasteista ilmaan täysin suodattamattomina, 90 Neuvostoliiton sellutehtaista toimii 80 vuotta vanhoilla koneilla. Yli puolet teollisuudesta ei puhdista jätevesiään. Ongelmajätteet lojuvat tehtaiden pihoilla.Baikal-järveä uhkaa biologinen kuolema.

Kuolassa Severonikel-tehdas on tuhonnut tundrametsää niin, että 40:stä jäkälälajista on vain kolme jäljellä. Imandras-järven siika on muuttunut värimetallipäästöistä vihreäksi. Ydinvoimalat eivät tuo vain epävarmuutta, vaan tuhoavat jäähdytysvettä pumpatessaan Itämeren lämpötasapainon.

Moskovassa sataa mustaa lunta. Suurin osa lapsista on "evakuoitu" eli siirretty maaseudun sisäoppilaitoksiin. Joissakin teollisuuskaupungeissa lapsikuolleisuus on 40% suurempi kuin maaseudulla. Donetzikin teollisuuskaupungissa keuhkosyövän määrä on nelinkertainen muihin neuvostokaupunkeihin verrattuna, samoin keskenmenot ja syntymävauriot ovat nousseet moninkertaisiksi.

"Yhteistyön" nimissä Suomi kuljettaa pelkkää myrkkyä Neuvostoliittoon. Kemira vie 600 miljoonan mk edestä "lannoitteita". Muovien, maalien, ja farmaseuttisten myrkkyjen vienti on viime vuonna moninkertaistunut.

Kun näiden myrkkyjen vienti länteen tyrehtyi, tulkitaan Neuvostoliiton perestroika "muutokseksi kulutuksen lisäämiseksi".

Boris Komarov kirjoitti 1980: 10 prosenttia maasta on menettänyt entisen hedelmällisyytensä, joka kuudes tulevan sukupolven aikuinen tulee olemaan fyysisesti ja psyykkisesti sairas.

Karl Marx kirjoitti vuonna 1844:

“Ihminen elää luonnosta. Tämä tarkoitta: luonto on ihmisen ruumis, jonka kanssa hänen on pysyttävä jatkuvassa vuorovaikutuksessa, jotta hän ei kuolisi. Kun ihmisen fyysinen ja henkinen elämä on luonnon kanssa jatkuvassa vuorovaikutuksessa, merkitsee se vain ja ainoastaan, että luonto on itsensä kanssa vuorovaikutuksessa. Sillä ihminen on osa luontoa.”

Kansainvälisesti vihreiden tunnuslause on: ei oikealle, ei vasemmalle vaan eteenpäin. Näin toivomme perestroikan vievän Neuvostoliittoakin kohti yhä ekologisesti ja sosiaalisesti kestävämpää yhteiskuntaa!