Viikonloppu Keuruun Kivijärvellä

Lapset valmiina lähtöön ja uteliaina jo torstaina, kyselevät, muutetaan huomenna sinne? Seitsemänvuotias miettii: "Minä en ainenkaan ala sen hevosen käyttöohjeita opettelemaan. Hyppään heti selkään ja ratsastan. Olimme maalailleet mielessämme hetkeä jos asuisimme maalla.

Matkaan. Sielun syrjässä hienoinen epävarmuus, uskallanko, onko rohkeutta muuttoon ja muutokseen! Toisaalla kokemus mieltä vailla etenevästä, vastenmielisestä, maata henkeä kunnioittamattomasta ajastamme. Jos oma neuvottomuus ja tarpeettomuus sen ylikansallisten ja kansallisten profeettojen verkoissa.

Sunnuntaina kotiin palattua puhuimme kauan. Vielä nukkumaan käydessä ihmiset, nuo persoonallisuuden, koko viikonloppu pyörivät päässä.

Muistin kaikki kasvot. Metsäraiskion takana Kivijärven takana komea mäki, odottavat pellot, kiviroudan käsittelemä navetta, punainen hirsitalo, pihapiiri, vellikello ja innokikaat matkalaiset. Tapaamisia, lyhyitä juttutuokioita. Minä olen... Kuka sinä olet? Lauantai-illan hiljaa tummetessa valkenee. Näköala huomiseen.

Hei, tämähän se on! Tällainen mahdollisuus!" Mielessäni käy kiinalainen sananlasku: ”Sytätä mieluummin kynttilä kuin valittaisit pimeyttä.” Tämä on se sytytettävä kynttilä. Nämä ovat ne ihmiset. Mihinkö? Ensin tulee vastauksena mieleen saksan sana, sich entfalten. Suomeksi, avata itsensä, toteuttaa itseään, sitten levitä - kuin vesi. Meillä on niin paljon käyttämätöntä voimaa, kokemusta, tahtoa, levitä. Rinnettä alas. Metsään. Teihin kanssaihmiset. Yhteisölle..

Tämä on mahdollisuus kunnioittaa maata, männyn runkoja, päivän ja vuoden kiertoa. Antaa lapsille mahdollisuus tuon kunnioituksen oppimiseen. Mustaviinimarjamehulasi kädessä. Riistämättömään vuorovaikutukseen. Samalla ihana näpäys kasvutalouden harsoisen teräskortti talon perustuksiin! Ja vielä se polle, Suomi Neito kai nimeltään.

Tähtitaivas kaartuu yllämme. Komeetta osoittaa Kivijärven mäkeä kun käymme makuupussit hartioilla iltapissillä aidan juuressa. Mutta se (viittauksen saat tulkita kuten haluat) ei tee meistä valittuja. Myö ite. Marjapensaiden juuria kitkemällä.

Kumpi meistä lähtisi Savonlinnaan ensi viikolla kun Neitolaiset tapaavat kaupunginjohtoa. Siellä on enemmän metsää, siis enemmän haketta ja omavaraisuutta. Vai? Oma innostus on päättäväisyydellä kangerrettava toiminnaksi. Lähdimme mukaan. .. Tuula Lehtinen kertoi äsken puhelimessa, ettei Keuruun johtaja Kärkkäinen ollut lainkaan ymmärtänyt hänen kurssiehdotusta sotilaille motolla: "Kompostointi on parasta maanpuolustusta". Hi hii. Kiitos Marketta, Liisa, Esko, monsieur Meklari ja muut toimijat! Jos ei Kivijärvelle niin menemme Varparannalle. Siellä on ehkä vielä paremmat väristykset. Todistan savonlinnalaisena naapurikylän poikana. Näkemisiin.