Viisautta Kaukoidästä

Aasian matkalla tekemistäni muistiinpanoista ja kirjastani Neljän dollarin päivä.)

”Syvällä ihmisen sydämessä on tarve päästä paikkaan, mistä on tullut. Koska ihminen itse on jumalallinen, on kyse osan kaipuusta kokonaisuuteen. Jumala inkarnoituu jokaisessa ihmisessä. Ihmisen tulee tunnistaa itsensä ykseytenä Jumalaan – ei osana perhettä tai työtä. Kun löytää todellisen itsensä, katkeaa se prosessi, jossa ihminen on seurannut perinteistä elämää."

Raamatun jumala on julma ja tuomitseva, sisäinen jumala on läheinen ja hyvä ystävä.

Baban kertoman mukaan Jeesuksen äiti Maria synnytti Jeesuksen Palestiinassa 2000 vuotta sitten juutalaiseen perheeseen ja kasvatti hänet Israelin ortodoksisen opin mukaan. Jeesus oli älykäs lapsi, 12-vuotiaana hän keskusteli pappien kanssa teologisista aiheista Jerusalemin temppeleissä. Seuraavan kerran Jeesus mainitaan vasta 30-vuotiaana. Sai Baba tietää, että väliajan Jeesus vietti Intiassa, oppi intialaista filosofiaa, meditoi ja vähitellen valaistui. Sen jälkeen kaikenlaiset ihmiset tulivat Jeesuksen luo. Hän käveli kolme vuotta ympäri kotimaataan parantaen ja saarnaten. Monia ihmetekoja on raportoitu. Koska Jeesus esitti universaaleja arvoja, kuten rakkaus ja rauha, farisealaiset ja juutalaiset papit vihastuivat. He olivat myös niin kateellisia Jeesuksen suosiosta, että tappoivat hänet.

saiashram

Nälkä ja "suun nälkä" aiheuttavat ihmisen elämässä eniten huolta, mutta mausta ja himosta ei saa innostua. Koska ruoka- ja juomatottumukset kiihottavat seksuaalisuutta, on vahdittava eniten kieltä, makuaistia. Halu on kuin riisin ulkokuori, joka on poistettava ennen syöntiä. Ehkäisyvälineet eivät kuulu jumalalliselle ihmiselle – on harjoitettava itsekuria ja aistien kontrollia. Pidämme halua todellisena, mutta ilman elämänvoimaa iho ei voi tuntea eikä kieli maistaa. Aistien ilot ovat hetkellisiä. Syöt, entä kolmen tunnin kuluttua?

Sai Baba selittää ihmetekojaan lähes telepaattisina. Koska mieli aiheuttaa sairaudet, on ihmisen mieli saatava uskomaan paranemiseen. Sai Baba pystyi antamaan luottamusta, voimaa ja tahtoa, ja niin moni selviytyi syövästä tai saanut näkönsä takaisin.

Erään intialaisen kaupungin, Kolkatan, luostarin seinälle on piirretty kaksi puuta kuvaamaan elämän kahta mahdollisuutta: itsetuhon puu ja itseymmärryksen puu. Itsetuhoon johtavat sellaiset ominaisuudet kuin itsesääli, syyllisyys, vihamielisyys, epäluulo, kateus, luovuttaminen, epävarmuus ja pelko. Näiden paheiden seurauksena puuhun kasvaa sellaisia oksia kuin alkoholi, huumeet, rikollisuus, riippuvuus, apatia, huonot suhteet muihin ihmisiin, tyhjyys, vieraantuminen ja kaiken latvana mielisairaus.

kuolevien talo

Itseymmärryksen ja itsetoteutuksen puussa juurina ovat luottamus, lämpö, ystävällisyys, kiitollisuus, rakkaus, anteeksianto, ystävyys ja hyväntekeväisyys. Oksina kasvavat luovuus, täyttymys, hyväksyminen, tyytyväisyys, ilo, terveys, tarkoitus.

Mahathera

Mahathera selittää: ”Koska henki on meissä joka hetki, ei vasta tulevaisuudessa, aloitetaan onnellisuuden perustana olevat tässä ja nyt -harjoitukset keskittymällä hengitykseen. Aina kun mieli karkaa ajatuksiin, palataan sisään- ja uloshengitykseen.”

Vipassana tarkoittaa keskittymistä tähän hetkeen. Meditaatiota harjoitetaan 10 päivää aamusta iltaan: istutaan tunti, kävellään tunti. Aamusta iltaan. Koko ajan tulee keskittyä täysin siihen, mitä on tekemässä: ”Nyt aion nostaa jalkaa, nostan, lasken maahan, otan askeleen, käännyn. Otan lusikan käteeni, laitan siihen ruokaa, panen sen suuhun.” Kaikki täytyy tehdä täysin tietoisena.

Dadan mukaan maailma kulkee 5000 vuoden jaksoissa: kulta-aika ja hopea-aika kuvaavat paratiisia ja ne kestävät 2500 vuotta. Kupariaikana syntyvät uskonnot, puuhun tulee oksia. Rauta-aikana lehdet putoavat pois, kaikki on mustaa ja aineellista. Ihmiskunta elää nyt rauta-aikaa, joka loppuu pian. Tulee maailmansota, maanjäristyksiä ja lopullinen tulva, vesi täyttää talot. Eurooppa ja Amerikka tuhoutuvat kokonaan. Pommit erottavat kuluneet kehot sieluista, ja sielut siirtyvät taivaaseen odottamaan seuraavaa ajanjaksoa. Jos ei elämänsä aikana puhdista mieltään ja tekojaan, ei koskaan saa syntyä kulta-aikaan eli paratiisiin, vasta hopeaan ja sitä väistämättä seuraavaan rappion aikaan.

Aistien ja mielen hallinta on tärkeä päämäärä. Ashramin julisteessa viisi hevosta vetää kärryä. Hevoset symbolisoivat aisteja (näkö, maku, kuulo, tunto, haju), suitset tarkoittavat ihmisen mieltä, ajajana istuu ihmisen äly. Kyydissä rattailla istuu ihminen itse ja nauttii tai kärsii riippuen siitä, mihin hän antaa mielen ja aistien kuljettaa itseään.

brahmakumaris

Dadan opissa Jumala on pohjimmiltaan yksi, mutta hänestä tuli monta, jotta hän voisi kokea itsensä eri muodoissa. Siten kaikki universumissa on Jumalan loputtomia ilmenemismuotoja. Jos vesilasiin sekoitetaan lusikallinen suolaa, ei suolaa voi nähdä, mutta sen voi maistaa. Samoin Jumala on kaikkialla ja kaikessa. Siksi ihmisen elämän päämäärän on oltava arvokas ja inspiroiva. Hänellä on oltava riittävästi tietoa siitä ajasta ja paikasta, missä hän elää, ja tahdonvoimaa päämääränsä toteuttamiseksi.

Brahma Kumarisin oppien mukaan yksikään maailman sosiaalinen tai ympäristöongelma ei ole niin käsittämätön, että sitä ei osattaisi ratkaista. Jotain puuttuu ja se on henkisyys, yhteys Jumalaan. 2500 vuotta olemme olleet tietoisia kehosta ja materiasta, nyt on aika keskittyä mieleen. Raja-joogassa saa apua yläkerrasta, ei siis tarvitse nojata kokonaan itseensä kuten buddhalaisuudessa. Opetus perustuu tietoon, ja siksi brahmalaiset ovat paljon tekemisissä tieteen ja tiedemiesten kanssa.

Viisi lupausta: älä tapa, älä varasta, älä käytä alkoholia tai huumaavia aineita, älä tee seksuaalista väkivaltaa, älä pidä yhteyttä pahoihin ihmisiin.

Kun pystyt kehittämään rauhan, mielesi tietää kaikissa tilanteissa, miten huoliin on suhtauduttava.

Theravadaperinteessä ei ole organisoitua uskontoa, vaan painotetaan ensi askeleena omaa valaistumista, ei kuuliaisuutta opettajaa kohtaan. Buddha teki kaikkensa estääkseen hierarkiat ja ollakseen sekoittumasta politiikkaan. Ne joilla on taipumus konformismiin, viihtyvät Tiibetin mahajana-perinteessä, Buddhan opetus ei ole heitä varten. Thaimaassa munkit eivät saa edes äänestää. Buddhalaisuus tekee ihmisistä yhä individualistisempia, jolloin heitä on entistä vaikeampi hallita ulkoapäin. Se on yksilöitä, ei ryhmiä varten.

”Nykyaikana pelätään hiljaisuutta ja sitä, että ei ole mitään tekemistä. Silloinhan todellisuus saattaa tulla eteen.” Nirodho kertoi ihastuneena Woody Allenin elokuvasta, jossa tämä lukee hississäkin sanomalehteä. Buddha opetti juuri päinvastoin – pitäisi vapauttaa mieli. Joka hengityksellä on pidettävä kuolema mielessä.

Buddhadasan mukaan kaikkien uskontojen alkuperä on tavalla tai toisella sama: pelko. Alkuperäiskansat pelkäsivät ukkosta ja pimeyttä. Sitten ihmiset pelkäsivät itsessään asioita, joita he eivät ymmärtäneet tai osanneet kontrolloida. He yrittivät välttää vaaraa ja heidän menetelmänsä oli joko julmuus, alistaminen tai kunnianosoitus. Ihmisen pelko kehittyi yhä hienojakoisemmaksi. Alettiin pelätä sellaista kärsimystä, jota ei voitu lopettaa millään aineellisella tavalla, pettymyksiä ja toivottomuutta. Ei tiedetty, että pelot nousevat himosta, vihasta ja tyhmyydestä.

Suan Mokkhin näyttelytilan aulaa koristaa Gandhin toteamus: ”Sosiaalisia syntejä ovat:

”Jos olet kiintynyt johonkin, et ole henkisesti kehittynyt. Kehittynyt mieli ei tarraudu mihinkään, se on alaston kuin striptease-tyttö. Tavaroissa sanotaan: Made in Hongkong, samoin voidaan väärinkäsityksistä sanoa: Made in Ignorance. Kaikki kurjuus alkaa tietämättömyydestä. Tietämättömyys johtaa väärinkäsityksiin ja typerään luottamukseen. Jokaisen on perustettava elämä omaan viisauteen. Jos haluaa valaistua, on työskenneltävä ahkerasti ja täsmällisesti. On valittava vain muutama asia, koska kaikkia heikkouksia ei voi muuttaa kerralla. Lupaa itsellesi, että kaksi viikkoa toimit näin, sitten näin, kehitä itseäsi askel askeleelta.”

Luostari pyrkii kehittämään mielen harmoniaa ja kuria, rehellisyyttä ja vilpittömyyttä,

Osho perustaa oppinsa ihmisen intelligenssiin: ”Meidän ei tule uskoa sepitettyyn pelastajaan. Jumala on fiktio. rikkaat voivat jatkaa köyhien alistamista, kun köyhät saadaan uskomaan, että juuri he pääsevät taivaan paratiisiin. Paratiisi on kuitenkin juuri tässä. Katsokaa luontoa ympärillänne – metsää, järviä, vuoria, perhosia, kukkia. Miten kaunis ja täydellinen paikka maapallo on.

Syntymä on antanut meille kaiken, mistä vain voimme unelmoida. Tietoinen ihminen elää harmoniassa luonnon kanssa. Mutta miten älykäs ihminen on saatu 2000 vuoden aikana käyttäytymään näin järjettömästi ja tuhoamaan kauneus ympäriltään?”

Uskonnolliset julistukset ovat Oshon mukaan nöyryyttävää kuunneltavaa: ”Jos raamatullinen Jumala olisi olemassa, ihminen voisi olla ainoastaan orja. Miksi pyytää jokapäiväistä leipää? Pyydä kerralla leipää koko loppuelämäksi, niin ei tarvitse vaivata Jumalaa yhä uudestaan.”

Oshon oivalluksen mukaan nykyihminen tarvitsee todella kaoottisen menetelmän voidakseen irtaantua päivän stressistä, koska elämä ei ole enää rauhallista kuten Buddhan aikaan.

oshoopetus

Osho arvosti työtä meditaation muotona: ”Työ kuuluu välttämättömänä osana transformaatioosi. Terapia puhdistaa mielesi, mutta ilman työtä mieli alkaa taas kerätä roskaa. Vaikka meditaation avulla pääset mielen tuolle puolen, meditaatio alkaa hyvin pian katkaista juuria kehon ja mielen yhteydeltä. Haluan, että sinusta tulee kokonainen, yhtenäinen ihminen. Terapeutit puhdistavat mielestäsi sen hölynpölyn, jota vuosisadat ovat työntäneet päähäsi, mutta työ antaa kehollesi juuret. Silloin meditaatio voi kasvaa kuin puiden hedelmät, korkealle taivaaseen. Muista yksi asia: visiossani ei ole tärkeää mitä teet. Koko elämäsi olet tehnyt, mitä olet halunnut, mutta se ei ole auttanut. Ohjaa koko huomiosi siihen, MITEN – kuinka kokonaisvaltaista, kuinka paljon rakkautta, kuinka paljon luovuutta voit käyttää työssäsi.”

• Muista, että olemme aina kuoleman kourissa. Älä siis jätä myöhemmäksi mitään, mikä on tärkeää. Siirrä myöhemmäksi se, mikä ei ole tärkeää. Tärkeä on tehtävä nyt.

• Todellinen kysymys ei ole, onko elämää kuoleman jälkeen. Todellinen kysymys on, oletko elossa ennen kuolemaa.

• Kaikki kärsimys osoittaa, että et ole yhteydessä olemassaoloon, että kala ei ole vedessä.

Ei tule puhua tasa-arvosta vaan unionista. Naisten ei tule ryhtyä ”hyviksi jätkiksi”. Naisten on reilusti osoitettava myötätuntoa, rakkautta ja uhrautuvuutta.

Ramanan keskeinen kysymys kuului: kuka minä olen? Kysymys ymmärretään mantrana, joka johdattaa mielen sisään päivän mietiskelyssä. Ramana pelkisti kaikki muut kysymykset tähän olennaisimpaan. Jos ihminen ei tiedä kuka hän on, miten hän voi tietää muutakaan.

Ramanan mukaan niin lääketiede kuin astrologia osoittavat, että ihmisen keho, mieli ja luonne muodostavat yhtenäisyyden. Ei voi tehdä horoskooppia erikseen keholle ja mielelle. Kehittyessään ihmisen pitää päästä eroon tuskaa aiheuttavasta mielestä, egosta.

Ramana kysyy: ”Kuka se on joka kärsii?” Ja vastasi: ”Se on ego, joka syntyi samaan aikaan kuin kehoni. Kun pääsen sinne, missä ego ei enää vaikuta, elän tässä maailmassa, mutta en tästä maailmasta.”

Buddha kehitti valaistumisensa jälkeen neljä jaloa totuutta. Ensin hän osoitti, että ihmisen elämä on tuskallista. Seuraavaksi hän kertoi kärsimyksen ja tyytymättömyyden syyn ja opetti miten kärsimyksestä voi vapautua. Buddhan neljä oivallusta olivat:

Buddha osoitti ensin, mitä on eli ihmisen nykyisen tilan, sillä kärsimyksen olemassaolo on myönnettävä. Surua aiheuttaa sairaus, kuolema, se ettei saa mitä haluaa, menettää jotain arvokasta, yksinäisyys, kiire, pelko.

Seuraava oivallus on agitaatio eli hän osoittaa, mikä aiheuttaa kärsimystä ja tyytymättömyyttä itse kunkin elämässä. Syitä on kolme, kolme henkistä myrkkyä: viha, ahneus (himo) ja tietämättömyys, samoin väärät mielikuvat ja harhaluulot.

Buddha ei paranna vain oireita, vaan syyn. Perussyy on ignoranssi, tietämättömyys asioiden todellisesta luonteesta. Tietämättömyys tarkoittaa, että elämme kuin unessa. Luullaan, että joku ulkopuolelta tekee meidät onnellisiksi. Etsitään onnea vääristä paikoista. Tietämättömyyttä on myös se, että ei ymmärrä syyn ja seurauksen lakia, karmaa. Tietämättömän ihmisen kaikki teot ovat väärinkäsitystä. Tietämättömyyttä on sekä tiedon puute (mitä todella on) sekä mitä luulee tietävänsä. Jos teon motiivi on tietämättömyys, viha tai himo, luomme negatiivisia asioita seuraavan elämämme varrelle. Kun olet surullinen, muista siinä tilassa, että kärsimykseen on joku syy. Syy on joko harhakuva, ahneus tai himo. Nämä kolme perusmyrkkyä nostattavat 84.000 muuta pahetta.

Todellisuudessa ei ole vikaa vaan siinä miten me sen koemme. Todellisuus on jatkuvassa liikkeessä
Buddha opettaa myös, miten voi päästä kärsimyksestä eroon. Voimme vapauttaa itsemme kärsimyksestä! Jos et halua elää tyytymättömyydessä, voit itse luopua siitä. Kärsimyksen syyt ovat mielessä ja siksi meidän on vapautettava mieli negatiivisuudesta ja harhakuvista. Jokainen voi oppia erottamaan, mitkä piirteet mielessä tekevät meidät onnellisiksi. Buddha kiersi ja opetti 40 vuotta ja hänen opetuksistaan on kirjoitettu muistiin 84 000.

Tyhjyys = tyhjä peritystä, konkreettisesta olemassaolosta. ei ole mitään alkulähdettä. Miksi onni ei voi olla kestävää? Lääkäri esittäisi saman kysymyksen, tutkimalla sairauden symptomeja. Sairauden nimi on ego, attachment, jota kutsutaan tietämättömyydeksi. Todellinen sairaus on, että samaistumme siihen mitä haluamme. Näin luomme seinät ympärille, ja samalla nousee rajoja. Kun siinä tilassa syntyy aaltoja, ihminen tukehtuu. Kun kaadat seinät, vallitsee tyyneys.

Buddha opettaa, mitä on tehtävä, jotta mielessämme ei ole enää harhakuvia eikä tietämättömyyttä. Buddhan opetukset ovat kuin peili, joka näyttää meille, mikä itsessämme luo harhakuvia ja mitä puolia pitäisi kehittää. Kun kokemus on transpersonaalinen, riippumaton ihmisestä yksilönä, kokemus on pysyvä.

1. Etiikka. Myötätunto syntyy, kun tietää kärsimystä olevan olemassa ja että kukaan ei ehdoin tahdoin halua kärsiä. Ihminen yrittää itse elää niin, että ei aiheuta kenellekään kärsimystä. Kuitenkaan ei riitä olla aiheuttamatta pahaa, täytyy myös auttaa toisia. Ei saa käyttää pahoja sanoja eikä edes pilkallista ääntä.

2. Hiljentyminen. Mieli täytyy saada keskittymään. Lyhyesti: meidän täytyy keskittyä, että voimme tulla viisaiksi ja meillä täytyy olla korkea etiikka, että voimme keskittyä.

Buddhan kerrotaan sanoneen: ”Opetukseni ei ole filosofia vaan suoran kokemuksen tulos. Kaikki mitä sanon, nousee omasta kokemuksestani. Jokainen voi tarkastaa oppini käymällä läpi omia kokemuksiaan. Tarkoitukseni ei ole selittää universumia, vaan auttaa ja opastaa muita saamaan sama suora kokemus todellisuudesta. Todellisuutta ei voi kuvata sanoilla. Opetukseni on kuin lauta, jonka avulla voi ylittää joen. Vain typerys kantaisi lautaa senkin jälkeen, kun on ylittänyt joen – vapauden rannan.”

Samoin kuin tieto on olemassa ennen opettajaa, luonnonlaki on ollut olemassa ennen Buddhaa. Esimerkki luonnonlaista on keltaisen lehden putoaminen puusta. Sitä ei voi muuksi muuttaa. Buddha toi tiedon meille. Hänen tietonsa oli:

• jokainen kuolee.

Nämä luonnonlait aiheuttavat kärsimystä, kiirettä ja epävarmuutta. Niitä ei voi muuksi muuttaa, muuttaa voi ainoastaan omaa asennoitumistaan näihin luonnonlakeihin.

Jalo kahdeksanosainen polku on buddhalaisuuden neljäs jalo totuus, polku vapautumiseen kärsimyksestä. Polun tekijät eivät ole portaita siinä mielessä, että niitä seurattaisiin askel askeleelta, vaan kaikki osatekijät ovat läsnä yhtä aikaa ja toisiaan tukien. Polku jaetaan kolmeen osaan, viisauteen, itsekuriin ja meditaatioon tai keskittymiseen.

Boddhisattva (buddhalaisuuden kymmenen käskyä)

Bodhi tarkoittaa "valaistumista" ja sattva on "olento". Kirjaimellisesti ”hän, joka toteuttaa valaistumismieltä"

Buddhan perustotuuksia on mukava opettaa, koska ne ovat selkeät ja ennen kaikkea ne voi ymmärtää omalla järjellä. Buddhalaisuus ei ole mikään uskonto eikä filosofia, se on menetelmä. Ei voi sanoa, että on buddhalainen, voi sanoa, että teen buddhalaisia harjoituksia. Buddhalaisuus ei ole olemista vaan harjoittamista, in training. Buddhalaisuus on empiiristä siksi, että siinä tarkkaillaan ja kokeillaan, ei lähdetä kehittämään elämää teoriasta käsin. Buddhalaisuus on kuin supermarketti, jokainen voi ottaa hyllyltä niitä asioita, mitkä ovat hänelle tärkeitä ja jättää loput. Riittää, jos ottaa mukaansa opetuksista edes yhden prosentin. Buddha opetti vain kysyttäessä eikä kehittänyt mitään uskonnollisia rituaaleja. Hän ei myöskään kehottanut ketään uskomaan ennen kuin tämä oli itse kokenut opin oikeaksi. ”Oppineet käsittelevät oppejani kuin kultakimpaletta”, sanoi Buddha, ”he raaputtavat, hakkaavat ja purevat jokaisen lauseen.”

Älä usko mihinkään pelkästään sen takia
mitä olet siitä kuullut puhuttavan.
Älä usko perinteisiin vain siksi,
että niitä on toteutettu monen sukupolven ajan.

Buddhalaisuus on uskontojen joukossa merkillinen, silla Buddha, tai prinssi Siddhartha, ei koskaan sanonut olevansa jumala, Jumalan poika tai Jumalan lähettämä, ei edes guru. Tarina kertoo: Hemmoteltu prinssi Siddharta, joka oli saanut parhaat kaikesta, asui Nepalin ja Intian rajaseudulla. Hänen läheisyydestään kotiympäristössä oli poistettu kaikki, mikä ei ollut kaunista, hyvää ja iloista. Sieltä hän alkoi 29-vuotiaana tehdä matkoja. Hän kertoo lähteneensä kotoa "ensimmäiset hahtuvat poskella" etsimään merkitystä. Hän ei löytänyt mitään, mikä on pysyvää. Buddha ymmärsi, että merkitys ei synny jostain pysyvästä, jostain mikä on aina olemassa. Toisella matkalla hän tapasi sairaan miehen. Seuraavalla matkalla vanhuksen, sitten hautajaissaattueen. Nuori mies, Siddhartha, näki matkoillaan paljon kärsimystä. Neljännellä matkalla hän tapasi pyhiinvaeltajan. Intialaiseen tapaan tällä ei ollut muuta kuin tyhjä ruokakuppi kerjuuta varten. Siddharthan ihmetystä herättivät pyhiinvaeltajan levolliset kasvonsa. Hän karkasi palatsistaan ja vaimonsa luota ja alkoi miettiä kärsimystä ja siitä vapautumista. Aluksi hän uskoi saavuttavansa mielen puhtauden rääkkäämällä kehoaan, samoin kuin kristinuskossakin pidetään ruumiin haluja saastaisina. Kun Siddhartha oli kierrellyt ja paastonnut kuusi vuotta, hän sai valaistumiskokemuksen. Hän alkoi opettaa ihmisille, mitä oli itse kokenut ja mikä hänelle oli kirkastunut. Hänen oppiaan kutsutaan keskitieksi.

Buddha ei ole nimi vaan jokainen valaistunut ihminen on buddha. Valaistuminen saavutetaan, kun mielestä on pystytty poistamaan kaikki negatiivinen ja tilalle on tullut hyviä luonteenpiirteitä, universaali myötätunto, kärsivällisyys, viisaus.

Saksalainen runoilija Schiller on kirjoittanut, että ihmisen on valittava joko nautiskelu tai toivo.

Kun on perinpohjaisesti ymmärtänyt jatkuvan muutoksen lain, on helpompi tajuta, että tiedon etsiminen on elämän päämäärä ja sen avulla saavuttaa onnen. Ei ole olemassa mitään pysyvää. Minä muutun, läheiseni muuttuvat, ympäristö muuttuu. Sisälle on luotava tyhjä tila, kirkas valo, joka ei kiinny mihinkään. Vertaus merestä osoittaa tiedon merkityksen: pinnalla voi kuohua ja käydä suurikin aallokko, mutta syvällä on hiljaista.

”Jos etsii turvaa sellaisista jatkuvasti muuttuvista asioista kuin rahasta, statuksesta, nuoruudesta tai kauneudesta, huomaa yhtenä päivänä olevansa tyhjin käsin. Jos sitä vastoin turvautuu mielen ajattomaan luonteeseen, löytää jotain loputtoman rikasta, mikä ei koskaan häviä”, tanskalainen lama Ole Nydahl kirjoittaa.

Todellisuus on jatkuvasti liikkeessä. Siitä ei ole mitään haittaa tai vikaa – ainoastaan siinä miten sen koemme. Buddha kertoi: "Tässä on puinen pöytä, 50 vuotta sitten se oli iloinen puu metsässä ja kun se kuluu, tulee siitä palikoita tai se poltetaan. Siis vain tällä hetkellä se on sitä mitä me näemme. Hetki on kuin jäädytetty prosessi."

Ihminen voi rauhassa omistaa ja hänellä voi olla läheisiä ihmissuhteita, mutta ei tulisi kuvitella, että ne voivat tehdä hänestä onnellisen. Niillä ei ole pysyvää ominaisuutta, ne eivät voi koskaan olla olemassa alati. Kaiken olemassa olevan luonteeseen kuuluu muutos. Kaikki syntyy ja kaikki häviää – keho, ystävät, tavarat, ympäristö. Koska ihmisen elämässä moni seikka riippuu asioista ja ihmisistä, joiden olemukseen kuuluu muuttua, on luonnollista, että meitä painaa huoli, olemme tyytymättömiä ja kärsimme. Niin kauan kuin annamme onnen tunteen riippua ulkopuolisista seikoista, jotka eivät koskaan voi kestää, emme voi elää luottavaisin mielin. Tämä ei tarkoita, että olisi luovuttava kaikesta, vaan että on muutettava käsitystä onnellisuudesta ja luovuttava epärealistisista kuvitelmista. Millään asialla ei ole luonnostaan ja ikuisesti ominaisuutena hyvä tai paha, kaunis tai ruma, eivät edes luonteenpiirteet ole pysyviä. Jos suklaa olisi aina hyvää ja omistaminen toisi tyydytystä, jokaisella olisi samanlainen tunne niitä kohtaan ja ne antaisivat jokaiselle aina tyydytystä.

Kulttuurissamme on syvällä uskomus ja toivomus pysyvyyteen. Kaikki mitä näemme on kyllä olemassa, mutta ei sillä tavalla kuin luulemme. Kaikki on oman mielemme tuotetta – muistojen, tunteiden, tiedon. Meidän oma mielemme projisoi ympäristön sille ominaisella tavalla, erilailla kuin kenenkään muun mieli. Se joka luulee, että hänen luonteen laatunsa on sellainen ja tällainen, olen hidas, ei ole koskaan yrittänyt kehittää mieltään.

Katseltaessa pöytää voisi kysyä, miten niin pöytä? Onko pöytä jaloissa? Onko se pinnalla? Osissa? Mistä lähtien se on ollut pöytä? Kuinka monta osaa siitä voi ottaa pois, että se ei enää ole pöytä? Pian huomataan, että semmoista pöytää ei ole kuin oli kuviteltu. On kuitenkin olemassa toisistaan riippuvaisia osasia, mutta nekin muuttuvat. Kaikkien ongelmien pohjalla on vaistonomainen oletus, että ihminenkin on olemassa juuri sinä ihmisenä, piirteet ovat periytyviä ja eroavat kaikista muista. Mutta tuttavakin on omien mielikuviemme liioiteltu projisointi. Harhaluulo. Sama harhaluulo koskee meitä itseämme. Meillä on lihaa, luita, ihoa, tunteita, ajatuksia. Kaiken tämän yhdistelmä tunnetaan sillä ja sillä kutsumanimellä. Se on väliaikainen yhteenliittymä ja hajoaa, kun keho kuolee. Mieli siirtyy uusiin kokemuksiin.

Ihminen on peili. Peili on aina sama riippumatta minkälaisia kuvia siitä heijastuu. Illuusio itsestä tarkoittaa, että näemme vain peilin kuvan, ja silloin olemme asioiden vietävissä. Meillä on silmät joilla nähdä, mutta niillä emme voi nähdä sisälle. Siksi tarvitsemme peilejä, ei ulkoista jumalaa vaan peilin.

Ihmisen ego kaipaa kuolemattomuutta ja turvallisuutta, riippumattomuutta, hän on perinyt ominaisuutensa ja on ikuinen. Tämä mielikuvituksen tuottama "ihminen itse" tuntuu erityisen vahvana silloin kun on stressiä, pelkoa tai ihminen innostuu. Siksi moni ihastuu ihmisiin, paikkoihin ja tilanteisiin, jotka pitävät yllä ja ylistävät kuvaa meistä itsestämme.

Totuuksia on kaksi: perinteinen eli pöytä on olemassa. Mieli kuuluu siihen. Toinen on absoluuttinen, lopullinen totuus, mitään ei ole olemassa yksinään, periytyvänä. Onnellisuus kuuluu tähän totuuteen. Nämä kaksi minää oppii erottamaan toisistaan keskittymällä meditaatioon.

Ei ole sielua eikä itseä, vain syy ja seuraus, olosuhteiden kypsyminen, aalto meressä, jatkumo ilman identiteettiä, ensin on olosuhteet sitten syyt.

Meidän on hyväksyttävä, että elämä on aina epäoikeudenmukaista. Tämä johtuu teoistamme eli karmasta. Nykyiset kärsimykset johtuvat menneestä, ja se tapa, jolla ratkaisemme vaikeutemme tänä päivänä, rakentaa tulevaa elämäämme.

Lapsi päättää kenelle äidille hän syntyy, minkälainen koti auttaa häntä parhaiten ratkaisemaan periytyneitä ongelmia. Kukaan ei synny vapaaehtoisesti tähän maailmaan, on synnyttävä, koska vain ihmiskehossa voi kehittyä ja nostaa tietoisuutta. Omasta kohtalostaan pääsee perille, kun muistelee niitä tapahtumia ja tekoja elämässään, jotka on käynyt läpi sattumalta tai impulsiivisesti, niitä joita ei ole motivoinut järki tai tunne. Ne antavat vihjeen siitä, mikä saattaa olla tämänkertaisen elämäni läksy.

"Ennen kuin aamuisin puet itsesi, pue mielesi. Joku aukaisee verhot nähdäkseen minkälainen sää on tänään ja miettii, että jos on huono ilma, olen onneton, vain kaunis ilma tekee minut onnelliseksi."

Ratkaiseeko jokin ulkopuolinen sinun mielentilasi? Sisäinen rauha on elämässä tärkeintä. Mieltä täytyy harjoittaa niin, että ei hermostu asioiden epäonnistuessa. Kun joku tulee ja pilaa parhaimmat suunnitelmasi, ajattele silloin: ”Oi, tämä ihminen on niin ystävällinen, kun antaa minulle tilaisuuden harjoitella kärsivällisyyttä.” Olemme kuin orjia niin kauan kun emme hallitse ajatuksiamme – kukapa vapaaehtoisesti valitsisi huolet, surun ja hädän?

On iso ero siinä, että ajattelee, ja toisaalta siinä, että tietää ajattelevansa. Se joka tietää ajattelevansa on kuin surffaaja aaltojen päällä. Ajatukset eivät aiheuta myrskyä sisällä. Hän ei samaistu ajatuksiin eikä tunteisiin eikä luule, että ajatukset olen minä. Niin kauan kuin antaa onnen tunteen olla riippuvainen ulkopuolisista seikoista, jotka eivät koskaan voi olla pysyviä, ei voi elää luottavaisin mielin. Tämä ei tarkoita, että on luovuttava kaikesta, vaan että on muutettava käsitystä onnellisuudesta ja luovuttava epärealistisista kuvitelmista.

Mieltä ja ajatuksia on vaikea hallita. Mieli projisoi valkokankaalle kuin elokuvassa kaikki ajatusten palasetkin, joita sitten ihminen pitää todellisuutena. Monet eivät edes tiedä, että he ajattelevat koko ajan ja aiheuttavat itselleen pahan mielen ajattelemalla surullisia asioita.

Jos osaa erotella ja kielellistää tunnetilojaan tarkasti, havaitsee ne nopeammin, pystyy toimimaan niiden perusteella tehokkaammin ja kykenee ilmaisemaan niitä paremmin myös muille. Pelkästä jäsentymättömästä ajattelemisesta on jopa haittaa: kielteistä kokemusta päivittäin mielessään vain pyörittelevä kokee elämänsä epätyydyttäväksi.

Mitä on mieli (mind, sielu, tietoisuus, ajattelu)?

Buddhalaisen teorian ydin on mieli, tietoisuus. Mieli ei ole sama kuin aivot. Mieli ei sijaitse määrätyssä paikassa eikä sillä ole fyysisiä ominaisuuksia. Mielen avulla voi muuttaa epämiellyttävät tunteet ja olemisen taakan. Mielellä on kyky tietää ja kokea. Sillä on ajatuksia, kuvitelmia, tunteita, muisti, unelmia. Se on meidän keskuksemme. Mieli on kuin meri, jonka pintaa ajatukset kuohuttavat. Mielellä itsellään ei ole muuta kuin selkeä kirkkaus, se on alkuaan kirkas ja se säteilee kaiken mitä tietää niin kuin tyyni järvenselkä heijastaa ympäröivän metsikön, kokemukset ja teot kuljettavat sitä.

Mieli saa tietoa kolmesta lähteestä:
1. Viisi aistia, esim. silmillä näemme muotoja ja värejä, kosketus antaa tunteen, korvat kuulevat, nenä sulautuu hajuihin, kieli makuihin.
2. Havainnointi: mieli pystyy havainnoimaan: tuo on äitini, tuo ystävä.
3. Tunteet

Mieli on töissä 24 tuntia vuorokaudessa. Joka hetki sillä on joku ajatus ja joka hetki se ajattelee samasta asiasta erilailla. Mielellä ei ole pysyvyyttä. Se on jatkumo ilman alkua ja loppua, virta joka ei pysähdy. Edellisestä ajatuksesta syntyy seuraava ajatus. Mieli ja keho ovat yhteydessä toisiinsa hienojakoisen energian välityksellä. Siksi fyysinen kipu aiheuttaa mieleen järkytystä ja päinvastoin.

Mieltä ja ajatuksia on vaikea hallita. Olemme kuin orjia – kukapa vapaaehtoisesti valitsisi huolet, surun ja hädän. Mieli projisoi valkokankaalle kuin elokuvassa kaikki ajatuspalasemme, joita sitten pidämme todellisuutena. Useimmat meistä eivät edes tiedä, että he ajattelevat koko ajan ja aiheuttavat itselleen pahan mielen ajattelemalla surullisia asioita. Iso ero on siinä, että ajattelee ja toisaalta siinä, että tietää ajattelevansa. Se joka tietää ajattelevansa on kuin surffaaja aaltojen päällä. Ajatukset eivät aiheuta myrskyä hänen sisällään. Hän ei samaistu ajatuksiin ja tunteisiin eikä luule, ett se olen minä.

Mieli jakautuu aistitietoisuuteen ja henkiseen tietoisuuteen. Jälkimmäinen tarkoittaa vihantunteita, onnea, himoa ja siihen kuuluu intellektuaalinen toiminta ja tunteet, muisti, unet. Juuri tähän tietoisuuteen pyritään meditaatiossa vaikuttamaan.

Kirjoituksessaan objektiivisen hengen teoriasta filosofi Karl Popper (1968) esittää platonisen teorian kolmesta maailmasta. Ensimmäinen maailma rakentuu materiaalisista kappaleista (body), toinen maailma yksilön tajunnan asioista (subjektiivinen mind). Kolmatta maailmaa ovat sellaiset tajuntaan liittyvät asiat, jotka eivät ole yksilöihin sidottuja (objektive mind). Popper sijoittaa sen asukkaiksi Platonin intelligibiliat, aistein tavoittamattomat, mutta silti olemassaolevat olennot. Kun Galilei yritti selittää vuorovesi-ilmiötä kahden pyörimisliikkeen seurauksena – maan liike auringon sekä akselinsa ympäri, hän ei tehnyt virhettä vaan väärän ratkaisun juuret olivat jossain kauempana, niin kaukana, ettei Galilei voinut irrota niiden aiheuttamasta historiallisesta rajoittuneisuudesta, sisäisten ja ulkoisten tekijöiden ongelmista ajattelussaan. Kopernikus oli nimittäin selittänyt liikkeet kieltämällä kuun vaikutuksen vastakohtana astrologialle, joka vielä silloin käsitti planeetat jumaliksi ja mekaanisen pyörimisliikkeen teorian, joka sulki pois interplanetaariset vaikutukset. Vasta Newtonin gravitaatioteoria antoi ilmiölle selityksen, jossa kuu oli mukana (Pertti Töttö, Tieteen kehityksen ongelmista, Tampereen yliopisto E 7/1975)

Meditaatio
Tarkoittaa sanana tutustua. Yksi mielen osa analysoi ja tarkkailee muita mielen osia. Ennen meditaatiota tulisi tutkia omaa mielentilaa ja motivaatiota. Miksi haluan meditoida?

Eniten kärsimystä elämässä aiheuttaa kiintyminen – ihmisiin, paikkoihin, asioihin. Onni tarkoittaa todellisuuden ymmärtämistä.

Buddhalaisuudessa ihminen voi rauhassa omistaa ja hänellä voi olla läheisiä ihmissuhteita, mutta ei tulisi kuvitella, että ne voivat tehdä hänestä onnellisen. Niillä ei ole periytyvää, pysyvää ominaisuutta, ne eivät kestä. Kaiken olemassa olevan luonteeseen kuuluu muutos. Kaikki syntyy ja kaikki häviää – keho, ystävät, tavarat, ympäristö. Koska ihmisen elämässä moni seikka riippuu asioista ja ihmisistä, joiden olemukseen kuuluu muuttua, on luonnollista, että meitä painaa huoli, olemme tyytymätön ja kärsimme. Niin kauan kuin annamme onnen tunteen riippua ulkopuolisista seikoista, jotka eivät koskaan voi kestää, emme voi elää luottavaisin mielin. Tämä ei tarkoita, että meidän on luovuttava kaikesta, vaan että meidän on muutettava käsitystä onnellisuudesta ja luovuttava epärealistisista kuvitelmista. Millään asialla ei ole luonnostaan ja ikuisesti ominaisuutena hyvä tai paha, kaunis tai ruma, eivät edes luonteenpiirteet ole pysyviä. Jos suklaa olisi aina hyvää ja omistaminen toisi tyydytystä, jokaisella olisi samanlainen tunne niitä kohtaan ja ne antaisivat jokaiselle aina tyydytystä.

Kulttuurissamme on syvällä uskomus ja toivomus pysyvyyteen. Kaikki mitä näemme on kyllä olemassa, mutta ei sillä tavalla kuin luulemme. Se on meidän oman mielemme tuote – muistojen, tunteiden, tiedon, Meidän mieli projisoi ympäristön sille ominaisella tavalla, eri lailla kuin kenenkään muun mieli. Joka luulee, että hänen luonteenlaatunsa on sellainen ja tällainen, olen vihainen, ei ole koskaan yrittänyt kehittää mieltään.

Buddha opetti yhden menetelmän, miten voi tulla onnelliseksi. Tärkeintä on meditaatio. Jokaisella on kyky tulla onnelliseksi, paikasta riippumatta, vaikeissakin olosuhteissa. Voimme vapauttaa mielen epämiellyttävistä asioista, pelosta ja tyytymättömyydestä oppimalla tajuamaan, miten asiat todella liittyvät toisiinsa. Näin eliminoidaan syy, joka häiritsee mielen tasapainoa. Jos vihastut, tarkkaile tilannetta: "Hyvä luoja nyt minä vihastuin." Ja anna sitten tunteen mennä. Näin eliminoimme syyn joka häiritsee mielemme tasapainoa.

Kun tajuaa syyn ja seurauksen lain, alkaa ymmärtää, mitä on vapaus. Kun tajuaa, että seuraus tästä hommasta on tämä, voi itse valita, miten toimii.

Sanskriitin sana karma merkitse tekoa, toimintaa. Karman laki on sam kuin syyn ja seurauksen laki. Sitä ei Buddha ole keksinyt eikä se ole minkään maan perustuslaissa. Se on yhtä vahva luonnon laki kuin laki maan vetovoimasta. Buddha on se joka ymmärsi sen ensimmäisenä ja selitti muille. Jos teemme jotain negatiivista, kärsimme varmasti. Se on luonnon laki. Kukaan ei meitä rankaise, vaan olemme itse aiheuttaneet itsellemme kärsimyksen.

Karman eli syyn ja seurauksen lailla on neljä ominaisuutta: laki on ehdoton, yhtä ehdoton kuin että riisin siemenestä kasvaa riisiä, ja chilin siemenestä chiliä. Karman lailla on myös erilaisia seuraamuksia, aivan kuten omenan siemenestä kasvaa lehtiä, kukkia, hedelmiä. Jos ihminen ei tee mitään, ei hän myöskään käy läpi seuraamuksia eli ei kärsi, mutta hän ei myöskään ole onnellinen. Kannamme karmaa mukana niin monen elämän ajan, että olosuhteet ovat oikeat synnyttämään seuraamukset.

Teon hyvyys mitataan sillä, minkälaisia seurauksia se aiheuttaa tulevaisuudessa. Useimmat meistä eivät näe tulevaisuutta eivätkä voi tietää mitä seuraamuksia heidän teoillaan on. Siksi Buddha selitti, mitkä ovat hyviä tekoja, mitkä huonoja. Väärä näkökanta tuo huonoa karmaa yhtä lailla kuin valehteleminen, varastaminen, seksuaalinen hyväksikäyttö jne. Tekojen vakavuuteen vaikuttaa myös motivaatio, suoritustapa jne.

Karmaa ei ole ennakolta määrätty. Ei ole jumalaa joka antaisi anteeksi omat vastuuttomat tekomme. Jos etsii anteeksiantoa, voi miettiä niitä motiiveja, jotka ovat johtaneet nykyiseen surulliseen tilanteeseen. Syyn ja seurauksen laissa ei ole kyse teosta vaan teon motiivista, tarkoituksesta.

Mika puhdistaa karmaa
    1. katumus, joka perustuu ymmärrykseen
    2. luottamus – luottaa opettajana Buddhaan, Jeesukseen, Allahiin, omiin periaatteisiin, myötätunto – rakkaus toisiin
    3. hyvät työt, remeny, tehdä hyvää toisille
    4. parannus, resalve, päätös tehdä paremmin

Tietämättömyys, ignoranssi, aiheuttaa karmaa eli panee ihmisen tekemään tekoja. Jos teon motiivi on tietämättömyys, viha tai himo, luomme negatiivisia asioita seuraavan elämämme varrelle.
Useimmat syntyvät samsara-tilaan yhä uudestaan. Häntä vaivaa sairaus, tuska, kuolema, yksinäisyys, menetys, pelko, vanheneminen.

Vielä ei ole löydetty mitään todisteita sen materiaalisen uskomuksen puolesta, että kuoleman jälkeen ei ole mitään. Kukaan ei pysty todistamaan, että kun hengitys pysähtyy, aivotoiminta ja sydämentoiminta lakkaavat, myös henkinen toiminta, tietoisuus lakkaisi olemasta. Sitä vastoin on paljon todisteita siitä, että jotain jää jäljelle:

1. Koska kaikella luonnossa ja universumissa on jatkuvuus jossain muodossa eli on olemassa laki energian säilymisestä.

2. Kliinisesti kuolleet ihmiset ovat kertoneet yhtäpitäviä tarinoita siitä mitä he kokivat kuollessaan.

3. Jotkut muistavat, varsinkin lapset, yksityiskohtia edellisestä elämästään. Heidän muistojaan on jopa tarkistettu ja todettu oikeiksi. Virginian yliopistossa on kerätty yli tuhat tapausta. Kun lapset ovat kertoneet muistoistaan, ovat tutkijat etsineet kyseisen paikan tai talon ja tarkistaneet kertomuksen – onko tässä talossa elänyt mies, jonka toinen jalka oli rampa, tai kuoliko isäsi tulipalossa, tai he löytävät laatikon, jonka lapsi kertoo piilottaneensa viisi askelta puusta.

4. Monilla on se intuitiivinen tunne, että elämä jatkuu ja että heidän on tässä elämässä pyrittävä mielen puhtauteen seuraavan elämän turvaamiseksi, oli se sitten taivaassa tai maan päällä.

Vielä ei ole olemassa mittareita, joilla voitaisiin todistaa edes universumin kokoonpano täydellisesti. Aurinkokunnan kymmenes planeetta löydettiin vasta vuonna 2003. Jos jotain ei mitata tai sitä ei voi nähdä, ei se vielä todista, että sitä ei olisi. Jos ei mitään ole, ajattelee helposti, että elänpähän niin kauan kuin jaksan ja sitten tapan itseni. Buddhalainen opettaja ei ottaisi sitä riskiä – entä jos elämää on sittenkin tämän jälkeen?

Jotkut ovat todistaneet, että kuoleman hetkellä kehosta poistuu 21 gr. Painoiko viimeinen hengähdys niin paljon? Buddhalaisessa ajattelussa sielu, tietoisuus, mieli etsii joskus välittömästi uuden kehon, mutta tavallisesti uusi syntymä tapahtuu 49 vuorokauden kuluessa. Kun mieli sijaitsee ennen hedelmöitystä jossain toisessa kehossa ja jos ihminen kehittää tietoisuuttaan, saattaa hän saada yhteyden edelliseen olotilaan. Ainakin hänellä on vahva tunne, ettei ole koskaan yksin. Kannamme mukanamme kokemuksia, tekojen ja toimintojen seurauksia. Tämän elämän jälkeen rakennamme sille mitä mieleen olemme keränneet.

Kaikissa Tiibetin buddhalaisissa temppeleissä on kuva kuusiosaisesta elämän pyörästä. Missä niistä sinä vietät elämääsit? Jokainen saattaa joutua yhdestä kuutiosta mihin tahansa toiseen kuutioon – omien tekojensa mukaan.

Elämän pyörän keskellä on kolme eläintä, jotka yrittävä saada kiinni toisiaan. Ne kuvaavat kolmea harhakuvaa, myrkkyä: kiintymys (=ahneus), viha (=kiukku), tietämättömyys (ignoranssi). Nämä myrkyt luovat karmaa.

Pyörän ulkopuolella näkyy 12 linkkiä, toisiinsa kiinnittynyttä asiaa, jotka selittävät kuution kulun ja miksi olemme vastuussa elämän pyörästä (Wheel of life):

Useimmat syntyvät samsara-tilaan yhä uudestaan. He kärsivät sairauksista, tuskasta, kuolemasta, yksinäisyydestä, menetyksestä, pelosta, vanhentumisesta.

Buddhalaisuudessa ei oteta elämää kovin vakavasti: Älä ota vakavasti, naura itsellesi. Mitä iloisempia olemme sitä lähempänä totuutta. Valaistumisesta on merkkinä että ei pelkää mitään ja osaa osoittaa myötätuntoa. Olemmehan osa tuhoutumatonta avaruutta.

Ne jotka ovat päässeet eroon vihasta ovat päässeet eroon myös kiintymyksestä.

On vaikea luopua miellyttämästä ihmisiä ja olla ajattelematta, mitähän muut luulevat minusta.

Kaikki eivät osaa nähdä kärsimystä, onhan elämässä niin paljon mistä iloita. Heille ei buddhalaisuus ole oikea oppi. Opettaja kertoi nuorena alkaneensa inttää vastaan, eihän elämä ole mitään kärsimystä. Kuitenkin hän oli hautonut itsemurhaa juuri edellisenä päivänä. Hän ei vain osannut katsoa elämää silta kannalta, ei uskaltanut myöntää edes itselleen, miten vaikea elämä on.

Buddha osoitti sen polun, jota pitkin kulkemalla valaistuu/kevenee. Materiaalista, hedonistista elämää viettävä haluaa saada paljon tässä elämässä. Häntä eivät kiinnosta henkisyys eivätkä tunteet, pelkästään ulkoiset seikat. Mutta Buddhan tiellä ihminen haluaa vapautua kärsimyksestä, silloin erityisesti kärsimyksen syistä. Hän haluaa olla vapaa myös tulevaisuudessa. Siksi on tunnistettava itsessään erilaiset mielentilat, minkä kokee miellyttävänä, minkä pahana, minkä kiitoksena, minkä moitteena. Koska emme voi kontrolloida ulkoisia asioita, painuu monen mieli välillä alas. Hän on surullinen, jos hukkaa jotain.

Jotta ihminen savuttaa korkeimman tilan ja vapautuu jälleensyntymistä, on hänen vapauduttava harhakuvista, erityisesti kolmesta myrkystä (ahneus, viha ja tietämättömyys). Näistä vapaudumme harjoittamalla eettisyyttä, keskittymistä ja viisautta.

Kaikella miellyttävällä on hintansa. Voin nauttia, mutta en kiintyä, koska mikään ei ole pysyvää.

Jos ihmisellä ei ole tietoa eikä viisautta, on hän aina vaarassa joutua kärsimään, erityisesti alatason vaikeuksista, primitiivisistä hankaluuksista kuten vihasta tai intohimosta.

Hyviä ominaisuuksia itsessään voi kehittää visualisoimalla itsensä hyväksi.

Meditaatio tarkoittaa sanana tutustua. Yksi mielen osa analysoi ja tarkkailee muita mielen osia. Ennen meditaatiota tulisi tutkia omaa mielentilaa ja motivaatiota. Miksi haluan meditoida?

Stabilisaatio-meditaatiota käytetäään rinnan analyyttisen meditaation kanssa. Selkeän visualisaation saavuttaminen riippuu stabilisaatiosta. Kun on saavutettu toivottu mielikua ja meillä on hyvä olo, meidän tulisi voida keskittyä siihen mielikuvaan tarkkaavaisesti niin, että mieleen ei nouse muita kuvia. Näin kehitämme positiivista mielikuvaa ja kontrolloimme keskittymistä.

Analyyttisessä meditaatiossa pyritään saamaan jostakin asiasta sisäkuva. Aluksi tehdään selväksi, minkälainen väärä käsitys meillä on asiasta. Sitten mietitään, miten asia on. Kerros kerrokselta tarkastellaan omaa kantaa. Tällä menetelmällä voi vähitellen päästä eroon sellaisista käsityksistä, jotka aiheuttavat meille ja toisille pahaa mieltä ja kehittää niitä, joista tulee iloa. Se auttaa ymmärtämään syitä ja seurauksia. Jos esim. meditoit onnellisuutta, kerää ensin mieleesi kaikki tieto, tunteet ja muistot, mitä voit liittää onnellisuuteen. Jossakin vaiheessa mieleen nousee intuitiivinen varmuus siitä, mitä onnellisuus tarkoittaa. Silloin pitäisi lopettaa ajatteleminen ja keskittyä pelkästään siihen tunteeseen. Mielen pitäisi antaa oikein liota kokemuksessa. Jos mieli karkaa muihin asioihin, on taas terästyttävä tai lopetettava istunto. Toinen analyyttinen tapa on antaa mielen tulla yhdeksi objektin kanssa. Mitä paremmin keskityt sitä paremmin pääset sisälle.

Analyyttisessa meditaatiossa koetetaan saada oikea kuva jostain oudosta asiasta seuraamalla meditaatiossa, miten jokin tilanne kehittyy. Jos haluan oppia myötätuntoa täysin erilaista ihmistä kohtaan, nostan mieleeni eri vaiheita hänen elämästään, elän empaattisesti hänen elämäänsä. Analyyttinen meditaatio auttaa ymmärtämään syitä ja seurauksia.

Hengitys- ja kehotietoisuus-meditaatiossa valmistaudutaan väistämättömään kuolemaan keskittämällä mieli ajatukseen ”kaikki on muuttuvaa”.

Visualisaatio-meditaatiossa kuvitellaan jokin tilanne alkamishetkestä loppuun saakka. Visualisoi oma kuolemasi, jäsen jäseneltä, ja läheisten reaktiot: ”Näen sukulaisia sänkyni ympärillä, näköni alkaa hiipua, samoin kuulo- ja tuntoaistini, lopuksi pieni valkoinen valo...” Kuolema ei aiheuta kärsimystä, jos ei ole antanut mielensä kiintyä mihinkään. Se joka on kiintynyt johonkin, ei ole henkisesti kehittynyt. Kehittynyt mieli ei tarraudu. Miten tärkeä on tietää joka päivä, että kuolema voi tulla tänään, olla valmiina. Olisi hyvä valmistaa arkku ja käyttää sitä vaikka olohuoneen pöytänä.

Affirmaatio-meditaation mukaan kaikilla on alitajunnassa syvälle iskostuneita ajatuksia, jotka kuiskaavat meille joka päivä tuhat kertaa: ”Olen väsynyt, olen vihainen.” Näitä sikasanomia vastaan on taisteltava niiden omalla alueella. Affirmaatiot kulkevat alitajuntaan sillä kielellä, jota mieli kuuntelee ja ymmärtää. Ihminen on mitä hän ajattelee. Jos ajattelen, että olen väsynyt ja jos vielä kerron olevani totaalisen uupunut, taatusti olen. Sanoilla on suuri vaikutus, varsinkin jos ne lausutaan keskittyneesti.

Tietoinen läsnäolo on tapa pitää huomio nykyhetkessä ja ottaa vastuu siitä, että havaitsee jokaisessa hetkessä tärkeimmän. Kaikki mitä teet, tapahtuu nykyhetkessä, riitelet ja sovit, ostat ja myyt, työskentelet ja huvittelet. Mindfulness vaikuttaa siihen, miten ihminen suhtautuu todellisuuteen, tapa vähentää tukallisia tunteita sekä parantaa empatiaa ja myötätuntokykyä.

3. Älä usko kaikkea mitä kuulet, kuluta kaikki mitä sinulla on ja laiskottele niin paljon, kuin haluat.

8. Älä koskaan naura kenenkään unelmille. Ihmisillä, joilla ei ole unelmia, ei ole paljon mitään.

9. Rakasta syvästi ja kiihkeästi. Se voi myös sattua, mutta se on ainoa tapa elää elämää täydellisesti.

11.Älä tuomitse ihmisiä heidän sukulaistensa perusteella tai sen elämän perusteella, johon he ovat syntyneet.

13.Kun joku kysyy sinulta asiaa, johon et halua vastata, hymyile ja kysy: ”Miksi haluat sen tietää?”

14.Muista ottaa huomioon, että suuri rakkaus ja suuret saavutukset tuovat mukanaan myös suuria riskejä.

18.Seuraa kolmea ohjetta: Kunnioita itseäsi, kunnioita muita ihmisiä ja ole vastuussa kaikista toimistasi.

22.Ota puolisoksesi henkilö, jonka kanssa on ihastuttavaa keskustella. Kun vanhenet, keskustelutaito tulee aina vain tärkeämmäksi.

27.Elä hyvä ja kunniallinen elämä. Kun tulet vanhaksi ja ajattelet elämääsi taaksepäin, voit nauttia siitä uudelleen.

29.Rakastava ilmapiiri kodissasi on elämäsi perusta. Tee kaikkesi luodaksesi rauhallinen ja harmoninen koti.

30.Kun sinulla on erimielisyyksiä rakkaittesi kanssa, käsittele vain tämän hetkistä tilannetta. Älä nosta esiin menneitä.

31.Älä kuuntele vain sitä, mitä joku sanoo. Kuuntele myös, miksi he sanovat niin.

39.Jos joskus ansaitset paljon rahaa, käytä osa toisten auttamiseen silloin, kun olet vielä elossa. Se on elämän suurimpia ilon aiheita.

40.Muista, että vaikket aina saakaan sitä, mitä haluat, se voi olla joskus ihastuttava onnenpotku.

42.Muista, että paras suhde on sellainen, jossa rakkautesi toisia kohtaan ylittää omat vaatimuksesi heitä kohtaan.

43.Arvostele menestystäsi sen mukaan, mistä sinun piti luopua saavuttaaksesi menestyksesi.

Ruotsalainen ex-munkki kirjoittaa hengityksestä ja meditaatiosta

Kun tarkoituksella ja tietoisesti suunta huomionsa johonkin vähemmän mutkikkaaseen kuten hengityksen kaltaiseen ruumiilliseen toimintaan saa hyvää tekevän tauon sisäisestä kaaoksesta. ”Kun hengität sisään, kuvittele ylöspäin suuntautuva liike. Vartalosi on ikään kuin pullo, jonka sisällä on vettä. Kun hengität ulos, veden pinta alkaa laskea, pullo tyhjenee, ja kun hengität sisään pullo alkaa taas täyttyä. Kuvittele sisäänhengityksen alkavan lantion tasolta, sisäänhengityksen jatkuessa vesi nousee läpi vatsan, rinnan ja kurkun. Kokeile seurata vähän aikaa näiden kahden aallon liikettä. Juuri nyt sinun ei tarvitse kantaa vastuuta mistään, ei muodostaa mielipidettä, ei muistaa.

Sisälläni kulosti suunnilleen tällaiselta, kun kokoonnuimme meditoiman aamulla puoli neljä: No niin, hengenveto kerrallaan. Vain päästää irti kaikesta muusta. Sisään. Ulos. Sisään. Ulos. Kuinkahan kauan valaistumiseen menee. Buddhalta onnistui jo kuudessa vuodessa. Hänellä taisi olla takanaan useita hyvää karmaa tuovia elämiä. Miltähän minun karmani näyttää? Tuskin sitä ainakaan täydellisen puhtaana voi pitää. Jos olutkorit ladottaisiin päällekkäin kuinka korkea pino siitä tulisi. Pitääpä laskea. Ei ei keskity nyt! No niin tästä se alkaa! Tietoinen läsnäolo ei ole koskaan sen kauempana kuin seuraava hengenveto kärsivällisyyttä. Yksi voi sanoa. Kuinkahan monta oluttakin on tullut kumottua pelkästään tässä elämässä? Viisituhatta? Kymmenentuhatta? Jos kaikki tuo Zen tosiaan… Zeniläisessä on sitä jotain. Tyyliä. Hienot patsaat. Suuremmat selät. Roomaa ei rakennettu yhdessä päivässä. Istu nyt kuin japanilaiset zenmunkit. Voi ei! Haloo! Lopeta nuo tyhjänpäiväiset pohdinnat. Ala olla läsnä. Sisäänhengitys- Aah. Hiljaisuus. Mitä ihmettä? Löikö joku minua otsaan? Eihän se voi olla mahdollista. Avaan silmät. Kaakelilattia on viiden sentin päässä. Oho. Taisin nukahtaa. Tosi kiusallista. Näkiköhän kukaan? (Björn Natthiko Lindeblad. Saatan olla väärässä ja muita oivalluksia elämästä. Aula 2021 Jag kan ha fel)

Boddhisattva (buddhalaisuuden kymmenen käskyä)

Mitä on mieli (mind, sielu, tietoisuus, ajattelu)?

Ruotsalainen ex-munkki kirjoittaa hengityksestä ja meditaatiosta

Kaiken yhteys kaikkeen