Päivitetty 5.1..2015
 

 

Luomumummulassa päivän ja vuoden askareet noudattelevat luonnon rytmiä

 

Kuulen ja unohdan

Näen ja muistan

Kokeilen ja ymmärrän

 

Erilaiset lapsi- ja nuorisoryhmät, kerholaiset ja kotieläinpihan vierailijat voivat tulla tutustumaan luomumummolan arkeen ja osallistua töihin, saada hyödyllisiä vinkkejä arjen säästöihin ja luonnon kunnioittamiseen:

Langan valmistus: lampaan karstaamisesta kehruuseen, rukilla villalangaksi

Luonnonväreillä värjääminen

Ompelu - ja kudontatöitä

Jyvistä jauhoksi ja jauhoista leiväksi

Itujen kasvatus

Säilöntä

Pajusta pilliksi

Tuohi- , päre- ja sorvityöt

Luonnon pesuaineet

Isoäidin yrttikaappi

Kirjaston aarteet


 

Julkaistu Aamulehdessä 23.11.2010

 

Nikkariverstaita nuorille joka niemeen ja notkoon!

Aamulehdessä 15.11. oli jäänyt hiukan vähälle huomiolle Mikko Kiion varsinainen ammatti pikkunikkareiden pitkäaikaisena luovuuden lähteenä Espoon kaupungin iltapäiväkerhoissa.

Pidimme luomumummolaa keväällä 2010 Lahden 4H:n kotieläinpihassa. Lapset olivat riemuissaan eläimistä, kangaspuista, karstamyllyistä, jyvämyllyistä, mummojen ryppyisistä käsistä, mutta ylivoimaisesti suosituimmaksi osoittautui Mikko Kiion tuoma nikkaripöytä.

Mielikuvituksella ei ollut rajoja, kun jo seitsemänvuotiaat tytöt ja pojat sahasivat, naulasivat, kaiversivat, veistelivät – syntyi naulakkoja, hyllyjä, keppejä, nuken sänkyjä, varjostimia. Nikkaripöytä ei ollut missään kellarissa, vaan ompelukoneiden ja kangaspuiden vieressä. Yllätyimme, että juuri ylivilkkaat ja heikosti keskittymiseen pystyvät lapset tulivat paikalle jo hyvissä ajoin ennen muita eivätkä olisi millään lähteneet pois.  

Nikkaroinnissa yhdistyy luovuuden ja kekseliäisyyden lisäksi raaka voima. Ja tuotoksia voi oikeasti käyttää. Nikkaroidessa tulee selväksi, mitä välitöntä hyötyä on ammattitaidosta ja voimasta, juuri sellaisesta, johon meistä jokainen pystyy.

Marketta Horn, Juupajoki

 


Mummo tuntee metsän

(julkaisematon juttu Elonkehä-lehteen syksy 2010)


Pioneerileirien ohjaaja Helena Mendelinille jäi 1970-luvulta kytemään innostus lasten luontokoulusta. Unelma toteutui, kun hänelle seitsemän vuotta ennen eläköitymistä tarjoutui mahdollisuus vetää Tampereen ensimmäistä luontokoulua, Korentoa. Lastentarhanopettajan koulutuksen saaneella Mendelinillä oli takanaan 20 päiväkotivuotta. Nyt Helena on kolmen alle viisivuotiaan isoäiti. Hän vei syksyllä vanhimman heistä Lappiin viiden päivän vaellukselle.

Helenaa huolestuttaa nykymeno: “Vain yksi viidestä 4–7 -vuotiaasta lapsesta on käynyt retkellä metsässä. Muurahaispesä tunnetaan ainoastaan lastenlaulusta On maailmassa monta... Lapset eivät edes tiedä ihan varmaan, onko turvallista mennä metsään – haltioiden, peikkojen ja noita-akkojen tilalle ovat tulleet pelottelut karhuista ja puliukoista.”

Mitä jos tunnemme luonnosta, elämän perustasta, vain kaupungin puiston tai suoran porkkanarivin? Emmekä ollenkaan sitä, miten luonto pitää yllä omaisuuttaan? Miten minun elämäni riippuu luonnon kiertokulusta? 

Mukaan pintahaavit, luupit ja turvapuukot

Kokemuksesta Helena Mendelin tietää, että metsään voi ja kannattaa mennä joka säällä. Tekemistä löytyy aina. Luontokoulu Korennossa Helena on touhunnut lasten kanssa ja käyttänyt monenlaisia välineitä: 

- Pintahaaveilla kerätään perhosia ja tarkastellaan niiden värejä. Perhoset ja kärpäset voi panna isoon purkkiin ja päästää tarkastelun jälkeen vapaiksi. Ötökkähaavit ovat umpinaisia.

- Pohjahaaveissa on ritiläpohja ja niillä voi kuopaista planktoneja ja joen tai järvenpohjan asukkaita tarkasteltaviksi sisällä mikroskoopeilla.

- Luuppia kuljetetaan retkellä narussa kaulassa. Kun saa käteen ötökän, voi tarkastella sitä kahdeksan kertaa suurempana. Kiinnostava on tarkastella myös puunrunkoa, lehteä (puolukan lehden alapinnassa pieniä reikiä), kukkaa, havunneulasta, jopa vanhan ihmisen ihoa.

- Vanhanaikainen filmirullan kotelo sopii hyvin hajupurkiksi. Kasvin voi rikkoa kynsien välissä ja kerätä erilaisia tuoksuja. Kaikki ovat innokkaita haistattamaan toistensa purkkeja. Purkkiin voi ottaa oman metsän tuoksun mukaan. 


Lasten turvapuukkoja metsässä käytetään paljon. 

- Kauhavan puukkotehdas, Iisakki Järvenpää, valmistaa edullisimpia ja parhaita lasten puukkoja. Kahvassa on enemmän kaulusta niin että käsi ei luiskahda terään. Lasten puukossa on myös morapuukkoa lyhyempi terä ja tylppä kärki. Vaelluksille valmistetaan ryhmysauva. Lapset valitsevat kepin, kuorivat ja koristelevat, kertoo Helena.

- Kiehistenkin valmistus on hauskaa. Puuhun veistellään lastuja sytykkeiksi. Veistelyssä on tärkeää, että veistelee itsestä ja kaverista poispäin ja keskittyy omaan työhönsä. Puukko kourassa ei saa kävellä. Enemmän voimaa saa pitämällä kiinni kahvan läheltä ja kannattaa veistellä pieniä kohtia kerralla.


Eväsretki suosittu


Metsässä jokaisella on mukana oma reppu. Se antaa tunteen vastuullisesta retkeilijästä. Perhe suunnittelee lapsen kanssa, mitä reppuun pakataan. Eväinä käyvät vaikka leipä, keksit ja mehu. Mutta ei yksittäispakattua Trip-mehua, vaan retkipullo. Eväät voi pakata voimariinipurkkiin.

- Jokamiehenoikeuksista puhutaan kaikkien kanssa, mitä saa tehdä, mitä ei. Kun luontokoulussa on vuoden aikana 8000 kävijää ja jos jokaisella olisi mukanaan Trip-purkki, olisi Tarastejärven kaatopaikalle kertynyt näiden kahdeksan vuoden aikana 60.000 purkkia. Melkoinen kasa jo pelkästään luontokoulun jäljiltä! Silloin moni sanoo, että ei jätä purkkia tänne, mutta vie roskiin kotiin. Lapset eivät vielä ymmärrä, että ei se maatumaton jäte mihinkään häviä.

Muurahaispesä arvoituksellinen

Yksi metsän kiinnostavista aiheista on myös muurahaispesä, johon yleensä kielletään koskemasta. Lapsia kuitenkin kiinnostaa, milloin muurahaiset saavat pesänsä valmiiksi?  Sehän tapahtuu silloin kun tulee liian pitkä ravintomatka.

Muurahaispesän päälle voi asetella keväällä sinivuokon, arvuutellaan minkä väriseksi kukka muuttuu. Siitä tulee punainen! Jokainen voi myös laittaa kätensä pesän päälle, muurahaiset pissivät siihen ja lapsi voi nuolla kouransa. Luupilla näkee myös, miten muurahainen nousee takajaloilleen katsomaan, jos ihminen seuraa sitä.

”Luontokoulun ohjelmaan kuuluu kalliokiipeily. Näytän esimerkkiä. Kehotin lapsia pyytämään mummojaan mukaan kiipeilyretkille. Ja kerroin miten mummot tykkäävät seikkailla.”


Mikä sitten metsässä on menemisen arvoista?

Metsällä on jokaisena vuodenaikana oma tarinansa. Helena on merkannut pienillä vihreillä suikaleille reitin luolalle: ”Metsänhaltija Tapion sauva on kadonnut. Hän on hukannut sauvan, jolla hoitaa metsän heräämistä talven jälkeen, eläimiä ja kasveja. Hän on jo aika vanha eikä uskalla lähteä luolastaan minnekään. Löytyykö sauva? Sauvassa roikkuu käpy ja sulka.”
Matkalla tulee eteen kaleidoskooppeja, joissa maisema muuttuu pyörittämällä. Puusta roikkuu taas kankaan suikale – sinne päin. Koska Tapio ei ole voinut hoitaa tehtäväänsä, on jäänyt synkkä kohta, kuolleita oksia. Sitten näkyy putken kappaleita. Ryhmästä löytyy joku, joka näkee putkella tiiraillessaan jonkun vilahtavan. Sitten viedään aarretta. Täytyy löytää luola.
- Voisko se asua tuossa? Jätetään sauva ulkopuolelle. Pitäiskö sanoa jotain Tapiolle? No ainakin, että me tuotiin sun sauva. Lähellä on ihana kallio, sammalta ja jäkälää, mennään sinne istuskelemaan, olemmehan tehneet ison homman. Joku epäilee, onko sitä metsänhaltijaa oikeasti olemassa. Toinen selittää kyllä on. Jokaiselle jää uskonsa. Nuotiopaikalla Helena syö lastentarhalaisten kanssa eväitä, kerrataan sääntöjä turvallisesta leikkimisestä metsässä: majoja saa rakentaa, keppiä kantaa, huussissa käydä. .


Vanhan ajan pihaleikit

  • Tontun kökötys. Jokainen asettuu puun luo, ollaan hiljaa, kuunnellaan metsää.

  • Metsä-cd. Jokaiselle annetaan pahvin kappale ja lyijykynä. Hän piirtää tai kirjoittaa mitä kuulee, lintu laulaa, sade, voi tehdä viivaa ja aaltoa. Leikin jälkeen voi soittaa omaa cd:tä kepillä tai laulaa.

  • Kim-leikki: kankaan kappale levitetään maahan. Jokainen tuo metsästä jotain, eri esineitä saa olla vain yksi kutakin. Luetellaan esineet yhdessä. Kaikki kääntävät selän piiriin päin ja sitten kysytään, mikä puuttuu tai lapset hakevat sen minkä huomaavat hävinneen.

  • Käpylampaita männyn kävyistä ja tikuista

  • Metsän koru. Värikkäisiin paperinaruihin solmitaan tai rei´itetään sitä mitä metsästä löytyy

  • Maalataan kiviä eläintarhaksi, aarrekiviksi

  • Kaarnaveneitä, joissa lehtiä purjeina

  • Puh-palikka

  • Pulloposti

  • Jäädytettään vettä, astiaan voi pistää kukan tai vesiväriä.

  • Savumerkkejä bussikuskille

  • Kudontapuu. Kepeistä puuhun sivu- ja alapuut, loimi naruista tai matonkuteista

  • Puulitta. Jokainen pistää reppunsa puunjuurelle, puita on yksi vähemmän. Ohjaaja huutaa: Vaihtakaa puuta!


Hätähuuto

Tampereen luontokoulu toimi aluksi ympäristötoimiston alaisena. Kun se siirrettiin koulutoimen alaisuuteen, alkoi säästökuuri. Koska luontokoulu ei kuulu opetussuunnitelmaan eikä ole siis pakollinen, siitä koituu ylimääräisiä kustannuksia. Päiväkotien hoitajat ja opettajat joutuivat pian pitämään itse omat luontopäivänsä. Monet Suomen lähes 30 luontokoulusta ovat lopetusuhan edessä, vaikka Tanskassa ja Saksassa perustetaan yhä uusia ja jopa oikeita metsäpäiväkoteja.

Tampereen luontokoulu Korento järjesti mielenosoituksen, kun Hämeenlinnan luontokoulua lopetettiin. Iso joukko opettajia ja vanhempia tuli valtuustokokoukseen. Hämeenlinna oli toiminut kymmenen vuotta, saanut sertifikaatin, talo oli korjattu EU-rahoilla, mutta ei löytynyt enää rahaa sen ylläpitoon. Mikroskoopit jne. hajaantuivat ympäri kaupungin kouluja, nyt ne pölyttyvät koulujen kaapeissa. Kun Raision luontokoulun opettaja jäi eläkkeelle, tuli hänen tilalleen määräaikainen jatkaja, ja nyt virka on jäädytettynä.

Mutta ovat vanhempienkin asenteet muuttuneet:
- Kerran yksi lapsista ei päässyt mukaan, koska äiti sanoi, että metsässä ei voi pestä käsiä ennen ruokailua.


 

Lapsille vain PISA-kysymyksiä?

Luontokouluja perustettiin vuosituhannen vaihteessa, kun vielä uskottiin maailman kehittyvän. Koululaisilla on ollut omat luontokoulupäivänsä, joissa kymmenen eri ohjelman muodossa on käsitelty muun muassa selkärangattomia, metsää jne. Seiska- ja nelosluokkalaiset ovat päässeet kerran vuodessa metsään puu-, tuli-, vesi- ja kivimaailmaan. Uuden suunnitelman mukaan luontokoulunopettajien pitäisi olla kiertäviä.

- Siitä vain lumikengät, pinta- ja pohjahaavit, kahdeksankertaiseksi suurentavat luupit, koepurkit, hajunkeräyspurkit, mikroskoopit, lasten turvapuukot ja ryhmysauvavälineet autoon ja etsimään luontoa koulujen ja päiväkotien lähistöltä, suree Helena.


Metsässä kokonainen tutkimushuone

Me 1940-luvun lopulla syntyneet mummot emme enää osaa opettaa uudelle sukupolvelle saippuan valmistusta lampaan suolista, kirnuamista tai kehräämistä. Tuskin edes porkkanan kasvattamista. Täydellinen omavaraiselämä alkaa olla mennyttä kansanperinnettä. Emme myöskään ole mestareita Twitterin tai rullaluistelun opettamisessa. Mutta metsään me osaamme mennä – niin entiset pioneerit kuin partiolaiset!

Suomalaisnuorelle mummo tuo mieleen ensimmäiseksi vaipat ja syöttöavun. Afrikassa kerrotaan tarinaa, miten jokaisen vanhan ihmisen kuolema tarkoittaa kokonaisen kirjaston tuhoutumista. Siellä lapsen kasvattaminen vaatii koko kylän.

 


Täti Vihreän taikamekko

Marketta Horn

Espoon kaupunginvaltuutettu

Helsingin Täti Vihreä verhoaa ympäristövalistuksen sadun huntuun. Helsingin päiväkodeissa on vuoden aikana 3000 lasta saanut kaivella Täti Vihreän taikapuvun taskuja. Kymmenistä taskuista löytyy aarteita, joita voi löytää myös pääkaupungin puistoista. Täti Vihreällä on myös taikasiima, jolla voi luupitella puunrungon ihmeellistä elämää. Puistoihin ilmestyy keijuja ja metsänväkeä, mätäs on taideteos ja pihlaja korulipas.

Hortonomi Elina Nummi esitteli Elämänsuojeluliiton kokouksessa 21.3. huikeaa hattuaan, josta kasvaa vuodenaikojen mukaan silmuinen, lehtinen tai luminen puu. Saimme nähdä dioista, miten innostuneena ja lähes järkyttyneenä lapset tutkivat luontoa Täti Vihreän kertoessa, mitä merkitystä milläkin kasvilla ja toiminnalla on.

Täti Vihreän vieraillessa päiväkodissa, jokainen lapsi saa itse istuttaa labelian ja samettiruusun taimen, muotoilla syötävän maakakun tarjottimelleen tai luoda muuttuvan ja kasvavan maataideteoksen. Täti Vihreä kannustaa rakentamaan leikkipuistoihin pieniä viljelylavoja, ryteikköjä, kiipeilypuita ja köysiä puihin. Tammenterhoja, hevoskastanjoita, pihlajanmarjoja, käpyjä ja muita siemeniä kannattaa kerätä aarrearkkuun talvipäivän askarteluvarastoksi, matokompostorin seuraamin on hauskaa läpi vuoden. Sokkoleikit, elävät kamerat, piirtäminen, lehtipainanta, hajut ja äänet osoittavat, miten jännittävä luonto onkaan.

Täti Vihreän päiväkotiin verrattuna tavallinen espoolainen päiväkoti keinuineen ja karuselleineen, legoineen ja barbeineen tuntuu pitkästyttävältä. Ne eivät tuoksu eivätkä maistu, niissä ei tapahdu itsestään muutosta eikä elämää.

Elina Nummi kertoi meille ahaa elämyksestään: Kaupungin puistoryhmässä hän joutui päivittäin näkemään, miten ihmiset tallovat ja tuhoavat kasveja. Äkkiä suoja-aitoja kasvien ympärille, kehotti siivoustyöryhmä. Kahden lapsen äitinä Elina Nummi ei hyväksynyt ajatusta. Hän kirjoitti vaihtoehtoisen suunnitelman ja lähetti sen rakennusvirastoon kolmelle eri taholle, ettei vain yhden hylkäys kaataisi suunnitelmaa: ”Lapsille voisi kertoa puiden ja kasvien elämästä ja merkityksestä.”

Suunnitelma oli niin hyvä, että se hyväksyttiin poikkeuksetta. Rahaa tuli esitteen painatukseen, kukkasipuleja ja taimia saatiin lahjoituksina. Hänen taiteilijaystävätär suunnitteli satumekon, johon aplikoitiin aurinko eteen ja kuu taakse.

Täti Vihreän elämä ei ole ollut pelkästään auringonpaistetta. Alakoululaiset eivät jaksa enää kiinnostua luonnon mahtavuuksista. Espoon Tekninen virasto kutsui häntä esiintymään ja laulamaan loruja pikkujouluunsa lakkeineen ja mekkoineen. Elina Nummi suhtautuu työhönsä vakavasti eikä halua että vaikka hän tuo asian esille satuina ja lauluina, hänen työtään pidettäisiin viihteellisenä.



Luomumummolan toimintoja  

Tässä Suomineito-ekoyhteisön ohjeita ja kokemuksia 1996-2002

Luomumummolalle vuosirytmi

Mummolassa eletään luonnon elämän lainalaisuuksia kunnoittaen. Ulkona viljelykierto, pihatyöt, navettaeläinten hoito. Sisällä maanantaina kehrätään ja kudotaan, tiistaina hoidetaan kukkia ja yrttejä, keskiviikkona opiskellaan ja tarinoidaan, torstaina siivotaan ja perjantaina leivotaann päivittäisen päivittäisen ruoanlaiton lisäksi.

Luomumummola on malliesimerkki siitä, miten lähes napapiirillä voidaan minimoida riippuvuus globaaleista suurjäteistä ja maksimoida asukkaiden hyväolo.

Päämäärä: Öljyn ja sähkön käytön, jäteveden, pakkausten, rahalla ostamisen ja myös oman työn ja raatamisen määrää minimoidaan.


Luomumummolassa opit talvella:

  1. Jauhamaan rukiin ja vehnän jyviä
  2. Leipomaan korvapuusteja ja pipareita
  3. tekemään lettutaikinan
  4. Kuorimaan vihannekset keittoon
  5. Nikkaroimaan lintulaudan ja pajupillin
  6. Sorvaaman kuviollisia koriste-esineitä
  7. Korjaamaan kotia
  8. Karstaamaan lampaan villasta hahtuvia
  9. Kehräämään hahtuvat langaksi
  10. Huovuttamaan lampaanvillasta kännykkäkotelon
  11. Kutomaan ystävällesi sukat
  12. Ompelemaan hedelmäpussin ja puseron
  13. Virkkaamaan pöytäliinan
  14. Lajittelemaan kaiken käytöstä poistamasi
  15. Hoitamaan matokompostia
  16. Käyttämään oikeita pesuaineita
  17. Kylvämään ja kasvattamaan ituja ja siemeniä



 

Tammikuu

• lämmitystä

• lumitöitä

• kaamosajan hiljaisuutta

• heitellään lunta eristeeksi navetan ja talon ympärille

• tilkitsemistä

• kaappien ja komeroiden siivousta, myös miesten tiloissa

• karstaus, kehruu, kudonta


 

Helmikuu

• työkalujen kunnostus kesää varten

• pölypunkkien poistaminen petivaatteista

• suunnitelmat kesän viljelystä

• huoneiden siivous

• pikkukorjauksia joka huoneessa ja käytävillä

• komeroiden järjestely jatkuu

• vuosiraportit, tilinpidot, pöytäkirjat
• karstaus, kehruu, kudonta


 

Maaliskuu

• ensimmäisten siementen kylväminen taimetukseen

• siementilauksista päättäminen (Hyötykasviyhdistys, Maatiainen)

• navetan valmistaminen karitsointiin: jokaisella uuhella ja vuohella oltava ainakin 2 vrk pieniensä kanssa eristetty tila, jotta karitsa kiinnittyy emäänsä

• ikkunoiden pesua ja suursiivousta


 

Huhtikuu

• taimien hoito kiihtyy

• työkalujen kunnostus ja aitojen suunnittelu kesälaitumille

• karitsoinneissa avustaminen

• kasvihuoneiden kunnostus

• puiset kalusteet ja ehkä katos grillipaikalle

• lampaiden kerintä alkaa


 

Toukokuu

• taimien koulinta

• rankametsä

• aitauksien valmistus eläimille

• navetan ikkunat, vuotavien kattojen korjaus

• kesähuoneiden korjaus


 

Kesäkuu

• Yrttien keruu: salaatteihin villiyrttejä (poimulehti, piharatamo, leskenlehti, voikukka, siankärsämö), myös teeyrttejä ja runsaasti nokkosta

• Puutarha: taimien istutus, kitkeminen, katteen levitys, kastelu, yrttien keruu

• Navetta: navetan siivous ja parsien lantapatterien tyhjennys, kalkitus
• Siivous: mattojen pesu, ikkunoiden pesu

• Lämmitys: rankasavottaa lähimetsissä


 

Heinäkuu

• kasvimaa

• rankametsä

• heinätyöt

• kerppujen teko, noin 50 kpl per vuohi ja lammas


 

Elokuu

• sienien ja mustikoiden keruu

• viinimarjojen poiminta ja säilöntä

• ojien perkuu pajuilta


 

Syyskuu

• elonkorjuu

• puolukan keruu

• säilöntä

• puun riittävyys talveksi varmistettava

* ulkohyyskien tyhjennys


 

Lokakuu

• puutarhan kunnostus, lannan ja kompostin levitys

• elonkorjuu

• rankasavotta

• ikkunoiden ja ovien tiivistys

• lampaiden kerintä


 

Marraskuu

• rankasavotta

• työkalujen korjausta

• karstaus ja kehruu

• matonkuteiden leikkuu


 

Joulukuu

• valmistautuminen omavaraiseen jouluun

• karstaus, kehruu, kudonta

 

 

Vastuualueet


Lounaan valmistus:

* aina tiskausta, vihannesten kuorintaa ja pilkkomista, keittiön siivousta, leivontaa, säilöntää.

 

Siivous:

• yleiset tilat on lakaistava ja järjesteltävä päivittäin

• Viikkosiivous: matot ulos, lattiat lakaistaan tai pyyhitään, pölyt pyyhitään, kukat kastellaan (joka toinen viikko lannoitetaan vedellä jossa on 1/3 uriinia)

• vuosisiivous: kaikki varastot, komerot ja huoneet käydään läpi

 

Lämmitys:

• rankoja, purkutaloja ja lautoja lähistöltä

• tuhka tyhjennetään

• puut kannetaan valmiiksi

 

Eläinten hoito:

• lypsy aamuin, kesällä myös illoin

• sisäkautena kaikille 1 kg heinää, lypsäville ja karitsoiville 1,5 dl jyviä, 1/2 kg pilkottuja vihanneksia, merisuolaa

• eläintenjuotto (vesi kaivosta tai lumesta sulattamalla ellei taivaalta tule)

• navetan siisteys

• eläinten ulkoiluttaminen

 

Pehtori

• talvella huolehtii, että eläimillä on heiniä, havuja, vihanneksia ja jyviä

• keväällä että karitsointikarsinat aidattu ja lisälämpö saatavilla, jos sattuu pakkanen

• kesällä, että aidat ovat kunnossa, heinät seipäillä ja navetan ylisille

• syksyllä, että lanta on levitetty, kyntää ja kylvää kaura/hernepellon, vihannesmaan

 

Vieraiden vastaanotto

• esittelee talon periaatteet, tavat ja huoneet  
• huolehtii, että kaikki puhelut kirjataan puhelinvihkoon

• huolehtii illalla apukeittiön tavarat viileään

 

Toimisto

• esitteet ajan tasalla joka päivä

• permakulttuurinäyttely kunnossa

• pöytäkirjat kokouksista ja palavereista

• vastaukset maatilan jne. tukihakemuksiin

• vastaukset kyselyihin

 

Liinavaatehuolto

• pyykin pesu ja kuivaus

• lakanoiden viikkaus ja tyynyliinojen silitys

• korjaus

 

Kukkien hoito

• kastelu 2 kertaa viikossa (sormella kokeillen ensin kosteutta)

• lannoitus joka toinen viikko uriiniseoksella

• pölyjen pyyhkiminen lehdistä mäntysuopaliuoksella

• uusien kasvien istutus

• keväisin mullan vaihto (kasvihuoneessa hyvä multa)

 

Talonmies

• pikkukorjaukset

• jätteen kierrätys, kaikki eritellään

• kompostit


 

 

Ekoyhteisön (luomumummolan) säästötoimia

 

 

Niksejä sähkön säästämiseksi

• Valtio suunnittelee energian tarpeen huippuhetkiä varten eli vähin mitä voimme tehdä, on välttää sähkön käyttöä huippuaikoina. (Suomessa tuotetaan tällä hetkellä 40 prosenttia ylimääräsähköä)

• Yllättävän nopeasti oppii työskentelemään ja kävelemään hämärässä ja jopa pimeässä. 


Keittiö on suurin sähkön kuluttaja:

• mittaa sähköliedestä kattilan pohjan kokoinen levy

• pidä aina kansi ja ehkä vielä sanomalehtiröykkiö kattilan päällä

• hauduta: keittiössä on heinä-, sanomalehti- ja styrox-haudutuslaatikkoja. Puurot, vihannekset ja useimmat ruoat valmistuvat muutamassa tunnissa tai yön yli, kun ne ensin kiehauttaa ja pistää haudutuslaatikkoon. Haudutuslaatikossa pohjaanpalamista ei tarvitse pelätä.

• tarjoile raakaravintoa, vältä uunin käyttöä

• Kuuma vesi on suuri energiavaras: lämmityskustannuksista kolmannes kuluu kuuman veden käyttöön. Koeta käyttää kuumaa vettä säästäen, ei koskaan esim. hampaiden pesuun. Älä koskaan tiskaa juoksevan veden alla. Suunnittele työt niin, että voit käyttää veden kahteen kertaan.

 Ekokeittiö: ei muovia, selkeä lajittelu, matokompostori, erilaiset haudutuslaatikot


 

Asumislämpötila

• ylivoimaisesti suurin energia näillä leveysasteilla kuluu lämmitykseen. Viileys ei ole lämmitysongelma, vaan pukeutumisongelma. Miksi ylilämmittää isoja tiloja, jos voit pitää itsesi lämpöisenä?

* 18 astetta on ideaali lämpötila. Yöaikaan riittää 14 astetta. Yli 20 asteessa bakteerien määrää moninkertaistuu

• villapuserot, villasukat ja höyhenpeitot kuuluvat talvivarusteisiin

• ikkunat pidetään kiinni ja tiivistetään. Vikkelä tuulettaminen. Kaikkien huoneiden ovet pidetään kiinni, jotta ilma ei kierrä.


 

Keittiön säästötoimia

• astiat tiskataan vain kerran päivässä veden, pesuaineen ja vaivan säästämiseksi. Tai välittömästi ruokailun jälkeen, jolloin usein voi välttää pesuaineen ja kuuman veden käyttöä. Astioita ei huuhdota juoksevan veden alla.

• ruokia valmistetaan suuri määrä kerralla, vähintään kahdelle aterialle

• ruoka valmistetaan mahdollisimman vähällä sähköllä ja veden käytöllä, hauduttamalla

• vältetään kaupasta ostettavia tuotteita ja mausteita

• ruokia säilytettäessä ei levitetä astian päälle kertakäyttömuovia eikä ainakaan alumiinia (alumiinin valmistaminen ja tuhoaminen vaatii kymmenkertaisen määrän energiaa muoviin verrattuna). Ruoat on aina peiteltävä, jos ne viedään viileään tai jääkaappiin

• teetä valmistetaan tilan yrteistä. (huom. käytettyjen yrttien päälle ei tule kaataa kuumaa vettä toista kertaa)



Jätteet

• supermarkettien välttäminen: vältetään yksittäisesti pakattua ja muuta sellaista, mikä tuottaa pakkausjätettä

• kaiken lajittelu: lasit, metallit, myrkyt, palava muovi (mikä on ollut kiinni elintarvikkeissa), paperi, komposti, lumput, kirpparitavarat

• kanoille ja sioille murut ja kypsytetyt ruoanjätteet, vuohille vihannesten kuoret

• keittiön matokompostiin pienet orgaaniset palat

• muovipussit käytetään uudestaan

 

 

Maakellarissa

• porkkanaa, kaalia, lanttua, naurista, punajuurta, perunaa

• mehuja - joissakin vähemmän sokeria, 

_ hilloja, hapankaalia

• lämpö ei saa laskea alle -1.

 

 

Jauhovarasto

• jyvät haetaan luomuviljelijältä ja jauhetaan niistä myllyssä pullajauhoja, mannaryyniä ja sämpyläjauhoa. Lesettä tulee paljon

• terveysleipään ja ruisleipään jauhetaan jyvät itse kotimyllyllä

 

Vessat

Ekovessa: kompostikäymälä

• ulkohuuski

• aina kun mahdollista pissitään jonnekin muualle ulos. Voi käyttää myös ämpäriä ja tyhjentää potan kompostiin tai pihamaalle. Laimennus sisäkukille 30 prosenttia uriinia, loput vettä

* virtsa on sellaisenaan puhdasta typpilannoitetta, uloste on kompostoitava kaksi vuotta

 

Vaatteiden pesu

• vältä turhaa pesua ja sellaisia materiaaleja, jotka vaativat tiheää pesemistä

• pakkaa kone täyteen - voit punnita valmistajan suositteleman kilomäärän

• pesutiivistettä tarvitaan vain puoli dl koneelliseen

• pyritään kuivaamaan vaatteet ulkona, aurinkokin valkaisee pyykkiä

• suunnitellaan pyykkipäivä niin, että voidaan hyödyntää kuuma pesuvesi

* kemiallista pesua vaativia vaatteita tulee välttää

 

Siivous

• pienistä muruista ja sotkuista ei kannata hermostua

• pölyimurin käyttöä vältetään melun ja sähkön takia. Pölyimuri myös tehokkaasti kierrättää pienimmät hiukkaset

• matot hakataan ulkona

• mieluiten käytetään mäntysuopaa, soodaa ja etikkaa

Luonnon pesuaineet – etikka, kasvisöljyt, mäntysuopa, ihonhoitoaineet, eteeriset öljyt, kristallideodorantti, kuukautissieni, kestovaippoja.

 

Luomumummolan vempaimia:

 

Langan valmistukseen:

1.     Fiskarsin sakset, myös kerintäsakset lampaiden kerintään

2.     Käsikarstat

3.     Karstamylly

4.     Värttinöitä

5.     Hollantilaisia rukkeja

6.     Suomalaisia rukkeja

 

Ompelukone

·        nappeja, tilkkuja, kanttinauhoja, kuminauhoja

 

Kudontakone

·        säkeissä rukiin ja vehnän jyviä, mallikuvat eri viljoista

·        kivimylly

·        puinen mylly

 

Keittiössä

– puuvartiset pesu- ja lattiaharjat, varvut, varpuvispilät, pataharjat, puukauhat

– selkeä lajittelu

– matokompostori

– rautapadat

– painekattila

– erilaiset haudutuslaatikot

– ostoksia varten pussit valoverhoista (ei kaupan muovipusseja edes punnitukseen)

– (joku polkuvoimalla toimiva vekotin)

- yrttinäyttely, jokaisen purkin kyljessä lappu, josta selviää, mihin yrtti hyödyttää

 

 

Materiaalit

– luonnonmateriaalit: pellava, silkki, villa, nahka, turkikset, puuvilla

– luonnon väreillä värjätyt

– ei muovia, ei valkaistuja tuotteita

·        luonnonmaaleja käyttämällä voi aloittaa ympäristönsuojelun omien seinien sisältä: mäntyhartsi, pellavaöljy, luonnonkumi, indigo, eteeriset öljyt.

 

 

Vessassa

– kompostikäymälä

– luonnon pesuaineet näytteillä – etikka, alkoholi, käsvisöljyt, mäntysuopa

– ihonhoitoaineet

– kuukautissieni

– kestovaippoja

– vuorikristallideodorantti

– itse tuhkasta tehty hammastahna

 

Jokainen voi jauhaa jyviä, ommella hedelmäpussin, maalata pellavaöljyllä, hyötykäyttää oman uriinin, kirjoittaa niksikirjaan omia vinkkejään.

Permakulttuurissa suunnitellaan elämää paljon luonnon olosuhteiden mukaan. Periaatteessa asuintilat ovat etelään ja varastotilat pohjoiseen. Auringon lämmöstä ja valosta pyritään hyötymään.

 

 

 


 Mahdollisia maatiloja luomumummolaksi?

 


Miten hieno luomumummola syntyy Skatan tilalle Vuosaareen Helsinkiin!

Kaavan mukaan tilalla voi harjoittaa pienimuotoista maataloutta, ja sitä voi käyttää kulttuurin, opetuksen ja virkistyksen tarpeisiin. Toimittaja Marja Salomaa kirjoitti Vartti-lehdessä 21.10.2009: "Äkkijyrkän häätöuutisointi on poikinut kymmenkunta yhteydenottoa tilakeskukseen. Muun muassa ratsastuskeskusta on ehdotettu... Vartin lukijat ovat veikanneet että tila päätyy gryndereille tai häädön takana olisi yksityinen golfhanke."

”Rakennukset ovat nyt siinä jamassa, että kaupungin tilakeskus joutuu poikkeuksellisesti tekemään remonttia ennen kuin uusia vuokralaisia voi kilpailuttaa." (Salomaa) "Asiahan ei ole vielä loppuun käsitelty. Me odotamme ja varaudumme samalla rakennusten kunnostukseen. Meillehän se työ nyt näyttää jäävän, jollei kumppania löydy", sanoo toimitilapäällikkö Unto Ojala.

 

Luostarinmäki on osa suurta Turun museokeskusta, mutta myös museopoliitikkojen unelma: yhteistyöhaluinen, kävijäystävällinen ja elävä museo, joka on osannut myös itse hankkia tuloja...




Vanhan ajan kesä Koverossa


”Olen aikamatkalla 1930-luvulla Koveron kruununmetsätorpassa ja yritän suoriutua siitä, mihin emäntä komentaa. Seitsemisen kansallispuisto tarjoaa turisteille lyhyitä piian ja rengin pestejä – perinneasuissa. Työt riippuvat siitä, kuinka pitkälle kesä on edennyt. Kehräämään pääsee aina, sydänsuvellakin, vaikka ennen se kuului talven askareisiin. Emäntä Ahonen väittää, että rukin poljenta on rauhoittavaa. On kyettävä pitelemään hellästi hahtuvaa, ilmavaksi karstattua villapalleroa, josta pitää venyttää ohuen ohuita säikeitä ja antaa niiden kiertyä langaksi. Ison miehen neulepaitaan menee puolitoista kiloa villaa, saman verran kuin yhdestä lampaasta kerralla keritään. Seuraavaksi joudun riihen edustalle pellavan sylkkyjen kimppuun. Ensin kaulitaan puukapulalla sylkyt eli siemenkodat rikki. Kevyt kosketus riittää, ja narske paljastaa, että silppua syntyy. Sitten pudotellaan purua tuulessa astiaan. Ilmavirta vie kevyet kuoret, painavammat siemenet laskeutuvat helähtäen emalivatiin. Pellavansiemenet on tarkoitus kylvää saman tien. Emäntä tuo talikkoa. Mars maata kääntämään, palanutta lantaa hakemaan ja sipuleita istuttamaan… Tilan tuli majoittaa metsureita talvisin. He ahtautuivat pirtin lattialle olkipatjoille ja levittivät lumisessa metsässä kastuneet vaatteensa sekä hevosten loimet ja valjaat katto-orsille kuivumaan.
Kahden päivän paketti maksaa 61 euroa. Hinta sisältää’ yöpymisen, työnohjauksen ja diplomin. Piika ja renki tarvitsevat omat liinavaatteet ja eväät.
Työnäytökset: tervahaudan poltto, pärekaton teko, riukuaitojen uusiminen, kylmäsaippuan valmistus, taonta ja hevosen kengitys (Arja Kivipelto, hs 15.6.2012)




Riuttalan talonpoikaiskulttuurin suojelusäätiö

(Kirje suojelusäätiölle)


Kissakuusentie 6, 72100 Karttula

Hollolassa 17.12.2007


Suojelusäätiön jäsenille

Olen kuullut omavaraiselämästä kiinnostuneilta tuttaviltani Riuttalan talonpoikaismuseosta. Olemme jo kymmenen vuoden ajan etsineet paikkaa, missä voisimme esitellä ja itse toteuttaa elämää, jossa toimitaan mahdollisimman omavaraisesti.

Seitsemän vuoden aikana saimme aimo annoksen kokemusta Ähtärin entisessä vanhainkodissa. Betoninen päärakennus oli rakennettu vuonna 1943 ja koska sieltä puuttui pihapiiri, ei se soveltunut hyvin tarkoitukseen.

Lähetän teille ohessa joitakin ajatuksia ideastamme. 


Visioita

Toivomme, että tilalla voisi asua 2-3 henkilöä vakituisesti ja siellä olisi mahdollisuus tuottaa puutarhassa ja navetassa ravintoa heille. Vierailijoita, kurssilaisia ja leiriläisiä varten voidaan ravinto ja muu tarvittava hankkia läheisiltä luomutiloilta. Omavaraisuuteen saattaa olla muitakin ratkaisuja.


Unelma

Omavaraiselämää niin kuin ennen vanhaan:

1. Ruokailu: juurekset, yrtit, oman navetan tuotteet, vilja (vehnä ja ruis jauhetaan paikan päällä), marjat ja sienet

2. Yöpyminen: turistien ja seminaarilaisten yöpymiseen puusängyt, pellavalakanat, vällyt, olkipatjat. (Huom. Saimme Suomineito-yhteisössä jopa EU-tukea olkipatjojen valmistukseen. Saksassa myydään uuden tyyppisiä olkipatjoja, joissa on lokerot olkikimpuille.)

3. Olohuone, tupa: puhdetyömahdollisuus: kangaspuut, kehruuvälineet, ompelu- ja tilkkutyöt. Samassa tilassa miehille nikkarointia, tuohitöitä.

4. Hygienia: peseytymiseen sauna. Biologisesti hajoavat pesuaineet valmistetaan kotona (pajua ja koivuntuhkaa, eläinten rasvaa), vedettömät käymälät

5. Kirjasto: kestävään kehitykseen ja perinnetaitoihin liittyvää kirjallisuutta

 

Molemminpuolinen hyötynäkökulma

Säätiölle: tunnettavuutta, taloudellista vakautta, perinnemaiseman säilyminen säätiön tarkoituspykälän mukaisesti.

Molemmille yhteistä: Talonpoikaiskulttuurin esittely uusille sukupolville, tilan säilyminen asutun näköisenä, erityisesti kotieläinten ansiosta.

Meille perinneyrittäjinä: maatila voi toimia esimerkkinä ja mallina muillekin, jotka haluavat elää omavaraisesti ja luontoa kunnioittaen 2000-luvulla. Voimme hyödyntää sen mitä olemme oppineet kestävästä kehityksestä ja mitä pidämme omassa elämässämme tärkeänä.


Toiminnan rahoituksesta

    1. Talonpoikaiskulttuurista kiinnostuneet turistit kuten tähänkin saakka

    2. Nuorisoleirit, joissa opetetaan omavaraiselämän perustaitoja. Koululuokat sekä nuoret harrasteryhmät partiolaisista prometheusleiriläisiin voivat viipyä tilalla: haistella, maistella ja kokeilla jyvien jauhantaa, moderneja karstamyllyjä ja rukkeja, lypsää vuohia, kitkeä.

    3. Nostalgiaviikot eläkeläisille, jolloin eletään niin kuin ennen vanhaan

    4. Lahjoitukset. Vierailijat voivat nimetä lahjoituskohteensa, esim. kummiksi maatiaiskanoille.

    5. Vapaaehtoisia opettajia ja joitakin tilalla asuvia

    6. Ekologisia tuotteita valmistavat yrittäjät ovat tähän mennessä ilomielin tuoneet käymälöitä, maaleja, tekstiilejä ja työkaluja ekokotinäyttelyihini ja tulleet sovittuina päivinä jopa itse esittelemään niitä vierailijoille.


Rahoituksen kannalta olisi tärkeää, että paikalla on 1800-luvun vaihdetta vastaavia yöpymistiloja noin kymmenelle vieraalle. Oletan, että maat ovat viljavia ja siellä voi harjoittaa puutarhanviljelyä ja laiduntaa eläimiä, ja että luomupeltoja on riittävästi myös yrttien keruuseen.
Viljan viljely vaatii työkaluja ja hevostyövoiman käyttöä. Tällä hetkellä en tunne henkilöä, joka voisi auttaa sillä saralla. Ähtärissä saimme vihannekset ja viljan  tekemällä tasksvärkkiä läheisellä luomutilalla.

Toivottavasti saamme tulla käymään paikanpäällä mahdollisimman pian.

entinen Suomineito-yhteisö ry

puheenjohtaja

Emme saaneet koskaa vatausta tähän ehdotukseen.


  • Suomussalmella ja viidessä muussa Kainuun ja Pohjois-Karjalan kunnassa työttömyyden ja tyhjenevän maaseudun ongelma ratkaistaan vanhalla konstilla. Työttömät saavat asuttaa autiotiloja ja ryhtyä elämään aitoa ja aktiivista maalaiselämää puhtaan luonnon keskellä. (1997)

  • Farming for Health: Monialainen tila, jolla matkailu- ja hyvinvointipalvelut yhdistyvät maiseman ja luonnonhoitoon. Sosiaali- ja terveydenhoitoalan uudet rahoitusjärjestelmät kuten palvelusetelit ovat auttaneet yksityisten hoitomaatilojen perustamista. Maataloustyö ja maaseutuympäristö vaikuttaa hyvinvointiin ja terveyteen. Lapsille ja nuorille maatilat ovat hyvä opetusympäristö (Taina Lilja hs 24.3.2007)
  • Luonnonsuojelijoiden houkutteleminen metsiin saattaa olla pitkällä tähtäyksellä tuottavampaa kuin heidän karkottamisensa - Euroopan viimeisten erämaiden metsästyssafarit, ekologinen kaskiviljely, eloonjäämiskurssit, shamanismi ja mystiikka ovat kaikki rahaksi muutetavia hyödykkeitä, joita jälkiteollinen urbanisoitunut Eurooppa kysyy. Työllisyysvaikutus on 10 000 työpaikkaa (Pertti Elovirta 5.1.1995)
  • Kun pääkaupunkiseutu maksaa joka tapauksessa työssäkäymättömien elämisen ja asumisen, miksei ylläpitokuluja voisi maksaa pysyvästi myös maalle muuttaneelle? Silloin ei kuormitettaisi pikkukuntien taloutta ja saataisiin monta hyötyä, väkeä, parempaa elämää muuttajille ja kaupunkien asuntojonoja lyhemmiksi. (kysyy Tuulia Koskinen 1999)
  • Syksyllä kolmesataa kaupunkilaisnuorta pakkaa reppunsa lähteäkseen maaseudulle töihin. Kysymys on 4H:n järjestämästä ensimmäisestä maaseutuvaihdosta. Kouluopetuksessa vaihto kuuluu työelämän tutustumisjaksoon. (1998)
  • Poikkeusolojen uhatessa Helsinki evakuoidaan. Suunnitelmat ovat valmiina, vaikka toivotaankin ettei mellunkyläläisten tarvitse kansoittaa Saarijärveä. Sotatilanteessa Helsingistä jouduttaisiin evakuoimaan jopa 90 prosenttia väestöstä. Valmiusevakuoinnissa neljän vuorokauden aikana on siirrettävä alle 15 ja yli 65-vuotiaat jne. Heitä on Helsingin asukkaista 40 prosenttia. (Marko Mannila 1998)